Vapaus, June 17, 1930

              t a ^ ^ ^ ^ 17 p:hä — Tues., June 17
Maksettavat!
Asiamiehillemme sekä liiketuttavillemme on lähetetty tiliote hei­dän
Vapaudelle olevasta velasta. Vapaus on tälläh^ellä hyvin ah-
^ ^ l a käteisestä rahasta, joten olbinune hyvin kiitolliset, jos asiamie-
W ja liiketuttavamme voisivat suorittaa tilivelkansa ennen kesäk lop­pua,
jolloin tehdään puolenvuoden tilipäätos. Tämä ei ole tavallinen
Buodollinoi huomautus, vaan raha-ahdingosta johtunut py)''nt5.
Jäämme varttomaan suorituksia, ennen kesäk loppua.
1 UIKKEENNHOITAJA.
AHAA
S U O M E E N
Kurssi Soomen Mddtar
20
Canadan Dollarista
Lähetyskulut:
40e lähetyksistä $20.00. 60
•ähetyksistä $20.00--$49.99, 80*
lähetyksistä ?50.00—$79.99 j&
S lähetyksistä ?80.00-$100.0O
eekä 50c jokaiselta seuraavalta a l ­kavalta
sadalta d o l l a r i l t a.
LihetykMt $500.00 ja tiita ylof
$3.00, huolimatta aumman «uuruu-
Sähkotanomalahetyfcaista ovat lä­hetyskulut
$3.50 lähetykseltä
Snomen rahaa ostetaan. K u rM
$2.45 sadasta Smksta; .
Tehkää lähetykset osotteella:
VAPAUS,
Box «9. SUDBURY. Out
LmvapiUttejä myydään.
Tiedustakaa pUettiasioiU
Vapaudelle ottavat raDavälityk
^ä vaataan myöskin:
yAPAUS MONTREAL BRANCB
1196 St. A n t o i n e S t . ,
Montreal, Que.
VAPAUS
PORT ARTHUR BRANCB
816 Bay Street,
Port Arthur, OntarK»
AARO KIVINEN
Kirkland Lake. Ont.
JOHN VUORI
' ,?pttth Porcupine, O n .
CHARLES HAAPANEN,
: Osuuskauppa, Tinunins. Out
:GHN WlRfA,
057 Broaview Aye., T^oronto, Ont
•ri paikkakunnilla Keaki-OntarioaM
lihen kahdeksan tunnin työpäivä!
Sellaisissa liikkeissä, missä vaatteet,
likaantuvat, varataan heille erikoi­nen
työpuku. Vankien palkka on
30 ruplaa kuussa (yli 15 doUarfe).'
Vangit eivät kuitenkaan saa palk­kaansa
rahassa, vaan bondeissa,
jotka he voivat varastopuolella
vaihtaa ruokaan, tupakkaan j a m i ­hin
vain haluavat. Mutta näitä
bondeja ei anneta koko palkan
edestä. Vangit on jaettu kolmeen
luokkaan. Alimmassa luokassa
olevat saavat 25 pros. palkastaan
bondeina, keskiluokka 5 0 % j a y l in
luokka 75%. Loppu maksetaan niin
sanottuna "rauta-rahastona", mikä
annetaan vangille heidän vankilas­ta
poistuessaan.
Sen jälkeen kun tuomio on vah­vistettu
ja vanki tulee vankilaan,
asetetaan hänet alimpaan luok­kaan,
missä hänen tulee olla neljäs
osa koko tuomion • määräämästä
ajasta. Sitten hänet siirretään
keskiraäiseen luokkaan. Keskimäi-sessä
j a ylimmässä luokassa on hä­nellä
erikoisvapauksia: keskimäises-sä
luokassa hän saa 7 j a korkeim-massa
luokassa 14 lomapäivää.
Vankilasäännöt sallivat alimmassa
luokassa olevien vankien ottaa vie»
r a i t a vastaan kerran kahdessa vii­kossa,
keskiluokassa kerran viikos­sa
j a korkeimmassa luokassa kah­desti
viikossa. Vankilan johtaja
määrää ajan, minkä vieras saa olla
vankilassa. Tangankassa on sääntö­nä
15 minuuttia, Sokolniki-rajonin
vankilassa puoli tuntia. Korkeim­man
luokan vangeilla o n oikeus
tunnin vierailuun j a vieras saa
istua vangin luona.
Vangit, joita ei ole vielä tuomit­tu,
vaan ovat tutkintovankilassa,
saavat ottaa vieraita vastaan aino­astaan
tutkintotuomarin luvalla.
Tugankan vankila muodostuu
punaisista tiilistä valmistetuista
rakennuksista j a on korkean muu­rin
ympäröimänä. Ikkunoissa on
ristikot. (Muissa Moskovan vanki­loissa
ei ole ristikoita ikkunobsa.)
Yhdessä rakennuksessa on y l e i ­nen
huone j a sairaala; toisessa on
kopit j a karanteeni.
Jokaisen uuden vangin — ennen­kuin
hänet viedään koppiinsa —
täytyy ottaa kylpy j a olla karan­teenissa.
Lääkäri tarkastaa hänet
j a sen jälkeen täytyy hänen olla
10—14 päivää karanteenissa. Sit­ten
hänet tarkastetaan uudelleen
j a jos ei toisen lääkärintarkastuk­sen
jälkeen havaita mitään tautia
muutetaan hänet päärakennukseen.
Kopit' on rakennettu 3—4 van­kia
varten; ainoastaan tutkinto­vankilassa
olevia vankeja pidetään
yksityisissä kopeissa. Vuoteilla
on tyynyt, peitot ^ matrassit. Pe­suhuone
on myöskm, missä vangit
voivat pestä j a he saavat käydjj»
pesuhuoneessa useamman kerran
päivässä. E i ole mitään astioita,
mitkä ovat kapitalististen maiden
vankiloiden tavallisena tunnus­merkkinä.
Sähkövalo palaa kello
11 yöllä, yksi t a i kaksi t u n t i a myö­hempään
kuin iltatarkastus on suo­ritettu.
Vankien ruoka on ravitsevaa ja
sitä on riittävästi. Päivittäinen
leipä-osuus on 600 grammaa. Puo-liseksi
on kaalisoppaa lihan kans­sa,
"casha"-puuroa j a perunoita.
Koska kerran kaikki vangit tekevät
työtä, voivat he ostaa rahallaan
sokeria, valkoista leipää, tupakkaa,
n«'Mbi»ia_ raol^^ y.j m^ _osuu».
mnöflla..
Tangankan vangit ovat muodos­taneet
myöskin "tuotannon etujou­kon"
j a ottavat osaa punaiseen
kilpailuun tehdastyöläisten kanssa.
He ovat muodostaneet sosialistista
kilpailua koskevia sopimuksia tois­tan
vankiloiden asukkaiden kans­sa.
Tästä johtuu se, että vangit
eivät tunne olevansa moraalisesti
eristettyjä yhteiskunnallisesta elä­mästä.
Heistä tuntuu siltä, että
he ottavat osaa k a i k k i i n yhteiskun­nallisen
elämän tapahtumiin. Tä­mä
koskee luonnollisestikin ainoas­taan
työväenluokasta t u l e v i i n van­keihin,
Nepmanni, joka on vanki­lassa
siksi, että hän on pettänyt
valtiota salaamalla tulonsa, maksa-i
n a t t a verojaan tai j o k a on tehnyt
jonkun muunlaisen rikoksen y h ­teiskuntaa
vastaan, proletaarisen
valtion taloudellisen elämän lois-eläjät
— näitä ihmisiä ei voida
parantaa, heitä rangaistaan. Aino­astaan
sellaisia ihmisiä, j o t k a ovat
rikkoneet neuvostolakeja useista
muista eri rikoksista, sellaisia i h ­misiä
koettaa Neuvostovaltio pa­rantaa
j a kasvattaa tulemaan h y ­viksi
Neuvostoliiton kansalaisiksL
Seuraava on esimerkkinä tuotan­nollisen
j a kasvatustyön käytän-
Tavaravajaus
Vapaaeht. sota-avustukset
Puolueettomien vahingot
Puolueettomuuden "säilyt­täminen"
188
4.2
7.3
6.5
Summa 359
Koko maailma maksoi näin ollen
1.449 mUjaardia sodan alttariUe.
Kapitalistiset ryövärit nhnsivat
näinollen lälies 4 im», fcootolsta
maailmanrildtaidcsista
maailmansotaan
Hicks Universalatlaksen (1924)
mukaan tekivät maailman rikkaudet
1914 rahassa 4.000 miljaardia. s.tA
44)00,000 möjoonaa. Miljaardi on
näet 1.000 mUjoanaa. Näemme siis.
että kapitalistit tuhlasivat maail­mansotaan
1,449.000 miljoonaa
kruunua (nohi 3fö,000 miljoonaa
dolL) niistä arvoista, jotka sen
tuotant<*oneistassa raatava orja-luokka,
työväestö j a talonpojat, oU-vat
raskaalla työllänsä koonneet.
y "raualset ovat kaintalismin todel­liset
bandiittikasvot!
•\ Ymmärrämmekö me mitä nämä
»ahingot merkitsevät IhmidEnnnalle?
Jos elinkustannukset iaj:Vf>tj^an koh­tuullisten
työläisen tulojen mukaan
""»»dessa, j a k u n tiedetään, että
ntaäiallon asukashikn v. 1914 oli
MOO miljoonaa, merkitsevät ne rf-ctia
maapaHon kaOdd ifaaiset alisi-vat
Toiaeei VBodcn cS» y??iH
nöUisyydestä, mitä /toteutetaan
vankilahällintojea tahoRa: Tangan>
kassa oli kaksi varakta. Toinen
näistä o l i ollut vankilassa j o usei­ta
kertoja. Molemmat tulivat van­k
i l a a n lukutaidottomina. Mitä t a ­pahtui?
Toinen työsl^enteli metalli-työlädsenä,
toinen kö-jaltajana. M o ­lemmat
ottivat osaa\ moniin opiske-lukerhoihin.
Van^ilahallinto v a ­pautti
heidät jonkuq ajan kuluttua
j a suositteli heitä työläisten ylio­pistolle.
Nyt he kuuluvtft Bucha-r
i n i n työläisten yliopiston parhai­den
oppilaiden joukkoon.
Kasvatus- j a harjoitustyö on
Tangankassa erikoisen hyvin järjes­tetty.
Vangeilla on kaunis, iso
seurusteluhuone, . icnissä on t i l aa
noin 700 vangille.' Se laitettiin
viime vuonna entisen vanhan van­kila
kirkon tilalle. Valtio o n an­tanut
30,000 ruplaa sen kuntoon-panemista
varten. Siinä on iso
näyttämö, sekä y l e e n ^ k a i k k i mitä
kuuluu oikeeseen teatteriin. V a l i s ­tus-
j a opetustyö on k l u p i n hallin»
non erikoistehtävä; kaikki työ to>
teutetaan vangeista muodostetun
"valistuskomitean*' avustuksen a l a i ­sena.
Vangeille annetaan oppitun­teja
ruumiillisessa sivistyksessä, u r ­heilussa,
heillä on oma taiteellinen
näytelmäseuransa, musikaalisessa
harjoittelussa, terveysopissa, k i r j a n ­pidossa
j a kuorolaulussa. Jotkut
vangit toimivat opettajina. Näiden
lisäksi on vankilassa vielä muita­kin
kouluja, sekä lukutaidottomia,
että luku- j a kirjoitustaitoisiakin
varten, sellaisia varten, j o i l l a ei ole
paljon muita tietoja; heille anne­taan
oppikursseja poliittisella alal­la,
harjoittelukiirsseja itseopiskelua
varten kirjeenvaihdon avulla, t a ­loudellisia
opintoja, maanviljelys-alalle
harjoittelua, j a kaksi tehdas-koulua,
toinen metallityön j a t o i ­nen
kenkäteollisuuden alalle.
Sen jälkeen kun vangit ovat l o ­pettaneet
koulunsa tai oppikurs­sinsa,
tutkii Moskovan vali^usko-mitea
heidät j a antaa heille todis­tukset.
Joka kuukausi annetaan vanki­lassa
noin 12 liikkuvakuva-esitystä
(maaliskuussa annettiin 20), Vhn-git
asettavat näyttämölle kaksi
näytelmää j a huomatut taiteilijat,
jotka ovat vapaaehtoisesti antau­tuneet
vankilain huoltotyöhön, a n ­tavat
kaksi konserttia kuukaudes­sa.
Seinälehti valmistetaan kaksi
kertaa kuukaudessa. Toimitusneu­vosto
muodostuu vankien yleisessä
kokouksessa valituista vangeista,
aivan samoin kuin valistus- sekä
k a i k k i muutkin komiteat, jotka
vangit itse valitsevat. Kaikkina
muina päivinä, paitsi kylpypäivinä,
pääsevät vangit yhdeksi tunniksi
kävelemään.
Tällä tavoin Tangankan asuk­kaat
elävät, työtä tehden ja. oppi­en.
Eristetystä asemastaan huoli­matta
he tuntevat olevansa osa y h ­teiskunnasta,
eikä rautaiset portit,
ovella olevat v a r t i j a t j a korkea aita
eroita. heitä^-ulkona u^levasta maa-limasimv-^
itTeaypiBc^mc^iM»*»'^'!^'"*^
t a k i n vankiloita, n. k. "avonaisia
v a n k i l o i t a " , työsiirtoloita, mitkä
voivat tuoda esiin vieläkin lukui­sampia
piirteitä. Näistä kerrotaan
toisella kertaa.
Icennusta kohtaan, siUä olisin sitä
tehnyt suuremmalla mielenkiinnolla
k u i n avustanut uutta nousemaan
pystyyn.
N i i n , missä näin vähänkin epäil­e
v ä ä liikettä, mikä poikkesi taval­lisesta
katuliikenteestä, olin minä­kin
mukana katselemassa näitä on­nellisia,
jotka saivat tehdä kovalla
kiireellä näitä "liikkeitä". J a eipä
minulta puuttunut myöskään roh­keutta
kysäistä sitä hommaa mistä
a r v e l in miehen puuttuvan. Muistin
savon-ukon neuvon pojalleen, jon­ka
hän antoi tämän lähtiessä kau-pungiin
työnhakuun. ' Ukko oli an­tanut
viimeisen evästyksen joten­kin
näin: — Poekani, nyt kun sinä
meet sinne suureen kaapuntiin,
n i i n jos et satu parempoo hommoo
rehvoomaan, niin kerkilppä vaekka
muurooraaan...
N i i n olin minäkin mielessäni
vaikka mikäkin ammattimies jos
paikalle sattuu, mutta ihmeekseni
k u u l i n jokapaikassa, ettei miehiä
puuttunut mistään, vaan oli heitä
l i i k a a k i n , joten tämä neuvo ei tep­sinyt
täällä vieraalla maalla, vai
johtuiko siitä, ettei se o l l u t minulle
henkilökohtaisesti annettu,' vaan
y r i t i n kyntää toisen vasikalla.
Iltapäivällä aloin tuntea ihmeel­listä
raukeutta jäsenissäni, etenkin
tämä raukeus kohdistui alaraajoi­hin,
jotka alkoivat tuntua raskail*
ta. Ensin ajattelin sen johtuvan
raskaista "ropesseista" jotka olivat
jaloissani, vaan ' vähitellen tumu
suloisuus alkoi tuntumaan vatsas­sani,
joka päinvastoin tuntui köy­käiseltä.
Ihmettelin tätfi problee­mia
ja koetin sitä ratkaista. Tein
johtopäätöksiä moneen suuntaan
— Meidän tulee auttaa sitä!
vilkastuin minäkin kertomaan puo­lestani.
Tunsin jäsenissäni entisen
tarmon, jonka juuri syöty ruoka
oli aikaansaanut. — Meidän täytyy
auttaa rahallisesti isänmaatamme,
sillä ilman pyssyjä ei s e . t u l e toi­meen.
Heti kun minäkin satun
saamaan työpaikan, jossa saisin o i
la kolme kuukautta yhtämittaa, s i t
ten elän säästämilläni rahoilla y h ­deksän
kuukauden työttömyyden
ohitse, tämän jälkeen luovutan
kaiken ylijäämän ilomielellä isän­maalle.
— Tiedän sinun auttavaisen
luonteesi, sanoi kaverini. Isänmaal­lisen
tunteen vallassa paiskasimme
kättä ero jäisiksi toverini jatkaessa:
— Parin vuoden perästä taya-taan.
Paul Laakso.
Saksan vallankumouk­sellinen
teatteri
Länsimaissa — Saksassa, Itäval­lassa,
Tshekkoslovakiassa, Ameri­kassa
j a muissa maissa on synty­nyt
j a joka päivä kasvaa uusi teat-teriliike
— työläisteatterit. E r i k o i ­sen
voimakas j a selvä on se Sak­sassa.
VoUankumouksellisten näy­telmäpiirien
j a itsenäisten teatte­rin
lukumäärä on varsin todistava:
300 näyttelijäryhmää.
Työläis-teatteriliikettä on havait­tavissa
jo vuodesta 1906 asti. E n s i ­alussa
ei teatteriryhmien työ osoita
mituä!) erikoisen itsenäistä suuntaa
enempää ohjelmistoon kuin ottei-koett"
aissani ratkaista tätä ristirii- «»n. Javastukseen j a ««yttelemi-seenkaun
nähden. Vasta v. 1924
Odottamaton
tapaaminen
Kävelin suurkaupungin katuja
sinne tänne, aamusta aikain aina
ohitse puolen päivän. Mielenkiin^
nolla tarkastelin porvarillisen y h ­teiskunnan
keväisin elpyvää raken­nuskautta.
Vaaniva katseeni/ etsi
myös, jos näkisin jotain "hojotta-vaa"
olevan näkyvissä. Molemmis­sa,
tapauksissa olisin antamit käsi-varttni
kaupaksi yhtähyväfllä omal­latunnolla.
Mieluummin^/vielä jäl­kimäisessä
tapauksessa,sillä minun
mielestäni ei tämänlai^ yhteiskun­taa
tarvitse enään rakentaa, vaan
päinvastoin hajoittaa. Siksi työn­antaja
olisi hyötynyt työtehostani,
saadessaan minut kohdistamaan r a i ­voni
jotain purettavaa vanhaa r a -
pääomllla, jotka ki^talistii tah-iasivat
maaHmansotaan.
Tällainen on kapitalistinen Jär­jestelmä.
Järjestelmä, jota Jatku­vasti
yUäpidetään "ihmisyyden",
'oikeuden", "laillisen yhteiskunta­järjestyksen"
y.m. yhtä kauniiden
korulauseiden nimessä.
Maailmansota el ratkaissut k a ­pitalismin
perusristiriitoja, eikä edes
mikään seuraavakaan Imperlallsti-aen
sota nUtä lopullisesti ratkaise.
Maailmansodan jälkeen ovat päin­vastoin
sekä imperialististen valto­jen
keskinäiset ristiriidat että por­variston
j a työtätekevän luokan vä­liset
luokkasuhteet jokaisessa kapi­talistisessa
maassa mitä terävlmmln
kärjistyneet.
Ihmiskonta on nnden maailman­sodan
ovella
Asioita vähemmän seuranneet voi­vat
kuvitella, että puheet sodan
vaarasta oOlsival; Jotakin konunu-nlstästa
"pirujen seinälle maalaa-f
mistä", sillä puhutaanhan yhtä mlt*
taa rauhasta, sodankleltosoi^muksl^-
ta, kansainvälisestä oikeud^ta, k a n -
;Bäinliitosta j a konferensseista.
Sodan vaara kuitenkin ihn^iee
joka {rälvä havaittavasta kansainvä­lisen
valtiollisen tilanteen kärjisty­misestä,
mllcä aiheutua yhä tf«a-vämmäksi
käyvistä impCTiallst^iten
mahtien välidstä ristirdosta. ^g^aX-kiila
rauhan puhdlla tämän riönal-la
ei ole väistän merkitystä. Ovat­han
sitä paitsi suurvaltojen aseva­rustelut
jatkuvasti lisääntyneet,
murbateknlild» parantmmt.
Kaäissa imperialistisissa valtioissa
ponnistellaan setlaisten keinojen,
kdcsimlsefcsl. Joilla voitaisiin mur­hata
cnemnuLn ihni^iä kuin
maallttansod^sa
K a i k k i a l l a w^eurataan valppaasti
"eksaktisten"/tieteiden, kemian Ja
ffysllkan kejiitystä. että voitalsUn
pysyttää
vaatimust
Mitä
seuraavasi
sa llmest
suunost
uolustusvoimat päivän
tasalla.
merkitsee käy selville
Glasgo«issa Skotlannis-än
"Por»'ard"-lehden l a u -
"KemlalUsen sodan viras­to
on/keksinyt nesteen, josta kol­me
tippaa Ihmisen iholle pudotet­t
u n a / voi tuottaa kuoleman: yksi
lentiDkone, kuljettaen kaksi tonnia
tätä^ nestettä, v(ri^ peittää 100 j a l -
k ^ leveän Ja 7 mailin pituisen alu­een
yhdellä lennolla, kyeten levit­tämään
kyllin paljon alnetu sur-Änatakseen
jokaisen ihmisen tällä
alueella." Lehti siteeraa ylläolevan
jostakin tulevaa, sotaa koskevasta
kirjasta, j a Jatkaa edelleen: "Ei ole
ihmeteltävä, että tunnettu tiede­mies
Ja keksijä Mr. Edison, kun hä­neltä
kysyttiin, onko totu. että koko
Lontoon asukkaat voitaisiin surmata
kaasulla 12 tunnissa, vastasi: "El,
tämä ei ole totta; se voitaisiin teh­dä
kohnessa tunnissa "
Ylläoleva antaa meille aavistuk­sen
siltä, mihin imperialistinen ke­hitys
tulee Johtamaan "sivistyneen"
maailman. Kaosahivälisestä köyhä-llstdstä
j a sen valIankumouksel!l-sesta
vohnasta rllpjjuu, tuleeko Ih­miskunta
välttämään tällaisen suun­nattoman
katastxpfin.
taa. Ajattelin — miksi j a l a t pettä­vät,
kun yläruumiissa ei ole liika-kuormitusta,
toisin sanoen, ei ole
yläruumista olemassakaan, pientä
päätä lukuun o t t a m a t t a . ..
Hetken perästä löysin itseni kym-menen-
sentin "mojakkasapan"
edessä seisomassa. Useampaan
kertaan koettelin taskujani, joista
en löytänyt muuta merkkiä entises-
;tä hyvinvoinnista, kuin vanhan
• raitiotievaunu-vaihtopiljetin, jonka
vieläkin sinne työnsin takaisin,
vaistomaisesti entiseen totuttuun
tapaan kiristin vyötä solmunvälin
tiukemmalle. Olin juuri aikeissa
kerätä tarmoni yhteen pisteeseen,
saadakseni "alkustartin" raskaille
j a l o i l l e n i , päästä lähteneen sytytyk­sen
avulla ilmun ruumiin välitystä,
kun kuulin tutun äänen, joka sa­noi:
— 'terve toveri! Vieläpä sinut­kin
näkee hengissä.
V i l k a i s i n sivulleni. Näin entisen
kulkijatoverini, jota en ollut ta­vannut
pariin vuoteen.
— Mikäpä minut kuluttaisi pois
maailmasta, ei edes hivuttava näl­käkään,
vastasin hänelle.
•— Mistä sinä olet tulossa? ky­säisi
hän uudelleen. /'
. — . T u l i n viimeksi tuoU«^»'jqj*!i<»k-
,l(as9iMuka^^. jossa j u u r i pMipf pos­keeni
sellaisen iihamojalaS^ ' että
kestää suliattaa kaksik)^h)entä-neljä
tuntia. Höystia^sen vielä
suolalla j a pippurilla^-^tten tarvit­se
muuta kuin >mtä lisätä kuin
vanhaan f o r d i i j j r , kerroin hänelle.
Hän näkrar epäilevän juttuani,
vaan minäX poistin viimeisenkin
epäilykseijT häneltä. Arvasin hänen
nähneeni vyöni kiristyksen, siksi sa­noin
bmnelle äkkiä:
Kaipa näit kuinka löysäsin
vy/3täni ulos tullessa?
— A j a t t e l i n vain, että vielä
»t samaa tapaa kuin ennen yhdessä
käytettiin kun ruokavälit kävivät
liian pitkiksi. Mutta sittenhän
voimme mennä kahville, sillä arvat­tavasti
sinua alkaa janottamaan se
suolainen mojakka. Näetkös minulla
on vielä tällä kertaa hiukan maan-tekevää
jälellä. Vakuudeksi hän
näytti viiden dollarin rahaa minul­le.
Tämä tuntui minusta uskomatto­malta,
että hänellä*, on tähän vuo­den
aikaan rahaa, sillä olin ollut
varma, että hän on tyhjä kuin mÄ
näkin, siksi mutisin hänelle huonos­ta
onnestani, j o k a pysyy aina muut­tumatta.
Olin kuitenkin paljasta­nut
itseni, siksi hän vielä sanoi
kiusotellen:
— Minä vielä epäilen sitä sop
p a a . . .
— Älä keitä sitä enempää, onhan
Ihminen erehtyväinen, keskeytin
hänet.
Kävelimme ruokalaan kahvila.i
asemasta. Kun olin viimeisen p a ­lan
nielaissut, tunsin kuin olisin
ollut nousuhumalassa. Vilkkaasti
heittelin hänelle kysymyksiä, joten
hän alkoi kertomaan itsestiiän:
— Viimeksi kun erosimme, sa­tuin
saaman työmaan,, jossa sain
olla toista vuotta yhtä mittaa. S a i ­rastuin
sen jälkeen j a päätin men­nä
Suomeen itseäni parantamaan,
Olin siellä jonkun kuukauden, k u n ­nes
lähdin takaisin. Lääkärit sanoi­vat
vaivani olevan vatsakataria.
Minä arvelen, että se johtui sihä,
kun sain säännöllisesti syödä joka
päivä niin pitkän aikaa.
— Keroppa nyt jotain k u u l u ­misia
Suomesta, keskeytin hänet.
— Huono on aika työläisillä
sielläkin. Tuhansia työttömiä Joka
paikassa, nälkää j a kurjuutta tie-
'tysti sen mukaan. Mutta hikoilee
siellä porvarikin köyhyydessä. H e i l ­lä
ei tosin ole nälkä, mutta pys­syistä
on kova puute, eikä ole rahaa
millä uusia ostetaan. Kunlin ettei
siellä ole k u i n kolme neljä kivääriä
asukasta kohden. Näillä j u u r i pys­tytään
pitämään yllä "Lapuan l a ­k
i a " ja taltuttamaan nälkäisia työ­läisjoukkoja,
vaan mikä tulee
eteen, jos sota syttyy, silloin ovat
nämä aivan riittämättömät. Voi
isänmaa parkaa missä asemassa
o3et! lopetti hän huokaisten pu­heensa.
huomataan kolme perusryhmää
vallankumouksellisine ohjelmistoi­neen,
ja 3 vuoden kuluttua, v.
1927 tapahtuu voimien uudelleen-ryhmittyminen
j a järjestyy neljä
uutta ryhmää, jotka taiteellisuuden
työnsä peruspyrkimyksenä jättävät
tienoheen j a työskentelevät selvästi
asetetun tunnuksen pohjalla: "taide
on taisteluase."
Uusi yhtymä käsittää 300 näyt­telijäryhmää,
sisältyen siihen kom­munistisen
puolueen propaganda-ryhmät,
j a julkaisee aikakauslehteä
" A r b e i t e r - B y n e " , jonka painos­määrä
on 4,000 kappaletta.
LifUiksi vallankumouKseilinen olv-jelmisto
imeytyy jo myös porvaril­listen
teatterien näyttämöille. Ber­liinin
"Rencsanssi" nimisessä teat­terissa
näytellään nuoren tekijän,
Dushinskin, "Työttömät" nimistä
näytelmää, "Lokakuun studiossa'.',
näytellään erinomalseF«T Ham» VLitP
jälleen vanhaan hiljaiseen uomaan­sa,
j a " G r u i ^ e junger Schauspie-l
e r ' i n " esiintyminen synnytti toisen
myrskyn, joka räjähdytti seisovan,
näivettyneen teatteri-ilmapiirin.'
Näytelmässä kuvataan elämfift
kasvatuslaitoksessa, missä porvaris­to
pitää j a icasvattaa kodittomia
alaikäisiä lapsia j a nuorukaisia.
Rangaistukset, pilkka, kidutukset,
provokatsioont, kasvattajien paheel­liset
taipumukset, — kas siinä näit­ten
laitosten ilmapiiri. J a aivan
luonnollista sanotun huomioonotta­en
on, että tekijä antaa näytelmän
lopussa kasvattien yrittää murha­polttoa
vastalauseena näitten lai­tosten
kaamealle elämänjärjestyk­selle.
Toinen teatterin esittämä näy­telmä
sai osakseen — ei ainoastaan
vasemmistolaisten, vaan myös por­varillisten
lehtien hyväksymisen.
Tämä on Friedrich Wolfin näytel­mä
"Syankalium»". Se on k i r j o i ­tettu
Saksan rikoslain 218 pykä­län
pohjalta, jonka mukaan sikiön
lähdettämisestä rangaistaan viiden
vuoden vankeudella. Tästä huoli­matta
tilastot osoittavat, että Sak­sassa
tapahtuu "maanalaisia" siki-önlähettämisiä
joka vuosi hämmäs­tyttävän
suuri määrä — 80,000.
" S y a n k a l i u m ! " on tendenssinäytel-mä,
joka pyrkii osoittamaan radi­kaalisen
reformin välttämättömyy­den,
minkä läpitunkema on «en
jokainen kohtaus j a mikä pitää
katsojaa jännittyneessä mielenti­lassa,
tempaa mukaansa jokaisen,
mihin yhteiskunnalliseen ryhmään
hän sitten kuuluneekin.
W. J—nev.
Untako?...
kelburgin An>«'estiaa
joka on huf^Viattu oikeusalalla toi­miva
hejAillö, kuvaa sitä kaameaa
ri8ti»wtäa, mikä on kansan oikcus-t^':
funnan ja kuolleen lainkirjaimen
UällUä.
F r a n k f u r t i s s a näytellään T r e t j a -
kovin "Kilju—Kiina"-nimi0tä näy­telmää.
Se menee myös L e i p z i ­gissä,
Hamburgissa, Wienissä ja
Mainzissa.
"Junge Schauspieler" (Nuoret
näyttelijät") nimisellä ryhmällä
on valloitettu asema teatterimaail­massa.
-
Keskellä .vuoden 1928 sesonkia
mainehikas Berlinin Lessing-teatte-r
i , joka niin hyvin tuntee b e r l i i n i ­läisen
yleisön, (täs.sä teatterissa se
ensimäiseksi sai nähdä Ibsenin ja
nuoren Hauptmannin näytelmät)
ilmoittaa aamunäytännöstä. Tässä
näytännössä esiintyy teatterin nuo­riso,
näytellään aivan tuntematto­man
tekijän, Martin Lampelin,
" K a p i n a kasvatuslaitoksessa.'' Myös
B e r l i i n i n teatteripiireille *tämä esi­tys
oli yllätys. J a vielä hämmu«-
tyttävämpää on se, että aivan tun­tematon
ryhmä ensimäisellä esiin­tymisellään
hankkii kuuluisuutta.
Esityksen johdosta syntyy aika­moinen
melu.
Sen jälkeen kun Berlinin teat­terielämää
on kaksi vuotta sitten
kuohuttanut vasemmistojohtaja E r ­vin
Piskator rohkeilla esityksillään,
ja kun hänen teatterinsa oli ha­jonnut.
Saksan teatterielämä vajosi
Kävelin maantietä kerran syys­iltana.
Myrsky viimeisiä lehtiä
puista riipi. Vaahterat pihamailla
paljaita oksiaan surren huojutti­vat.
Niiden lähitienoilla oli maa kel­taisten
lehtien peitossa, josta tuuli
niitä kauemmas lennätti. Kaikkial­la
keltaisia l e h t i U . . . Muistoja k a ­donneesta
kesästä j a meiineistä
unelmista. Puutarhoissa kukkivat
vielä muutamat punaiset unikot ja
keltaiset kehäkukat. Maloben terä'-
lehdet oli halla jo 'turmellut j a ne
olivat painuneet niaata kohti kuin
suojaa etsien. —
H i l j a n purjehtivat^ avaruudessa
pilvet. Auringon /häipyvät säteet
viimeistä valoaan''maan ylle heitti
j a lännenpuoleisille pilville ruusu­jen
lempeät värit l o i . . . Hämy h i l -
^*""^^»ien- j a niittyjen y l l e . ..
ninglh näytelmää " ^ ' ' " t » " i a ^ i n - Kyntäjät paläsivov >«iiojUa väsy-kelburcin
"An**»'**»*»*»"- Tekijä, nemä, kymmentuntisen työn plUU
taa'
iCorntael
kadulta. Kolme k n a k a n t U s i t tm
jouduin pois työstä. Kaksi k u u -
k a u t U hain sitä Joka piivä j a nähi.
nilkäfi. Kenkäni j a vaatteeni oKvat
lopussa, eikä .minulla ollut ketään
j o k a olisi auttanut. Sitten tuU
mies j a tarjosi rahaa... Minun
oli nälkä. E n ollut kabteen p i i - .
vään syönyt. — — Nyt olen i ^ J V l
kuukauden elänyt näin, mutta.t;;j;fri»«^
mä on hirveää. Mieluummin kuo­lisin
. . .
Tytön maalatuissa silmäkulmis­sa
kiiltävät kyyneleet. Minun t u ­lee
niin sanomattoman sääli hän­tä.
Hän e i ole turmeltunut. Elämä
ei ole ehtinyt sieluansa tappa­maan,
mutta aikansa kidutettuaan
se varmasti tappaa j a Jättää jälel-le
elävän ruumiin, sieluttoman,
s a a s t a i s e n . . .
Mielelläni auttaisin häntä jos
voisin, mutta minulla e i siiheh m i ­tään
keii\oa löydy. Jätän hyvästi
j a sydämeeni koskee n i i n kipeästi.
Hänen tarinansa on tuhansien tois­ten
kaltainen. Ihmispoloisten, joi­den
elämä on tarkotuksietonta kär­simistä
rikosten j a paheiden liejus­sa,
vaikka jokainen ihminen on
luotu elämää varten, kauneutta ja
työniloa varten. Mutta työ on alis­tettu
orjuuden alle, eikä se meille
suo edes leipää riittävästi.
Paljon on ihmisiä, joiden olemas­saolo
ei elämän suureen sarkaan
mitään jälkeä jätä j a elävät aikan­sa
tietämättä m i k s i . . . vaikka j o ­kainen
voisi j o t a k i n tehdä kärsivän
ihmiskunnan hyväksi. Koska nouse­vat
työn sankarit j a rakentavat
uuden maailman, paremman, kau­niimman
j a — v a p a a n . . . Koska?
Vai lieneekö se vain unta. —
Armida Valaskivi.
te. Poi
Ont. —
479 Hi^ial
Thoma» „
Cliff, 0^1
lon, 64
—..G;,W.|
VahcooV«ir^'
140
nälla.
Koneistoi .
ja kalavedi
Sudburyjst
taa J . , ija
Chambejök^p
jottakaiii
Sudbury,
Erinäisten tyo7aenjarpt$ii
tyttyä, kulkivat punaisiin majoi­hinsa.
Renkien ryysyiset, puolialas-tomut
lapset juoksivat paljain j a*
l o i n , kylmästä sinertävinä köyhiin
koteihinsa. Mistäpä niille vaatteita
ostaisi. Palkka ei edes kunnolU
seeh ravintoon rjitä j a useimman
perheen isän täytyy ostaa sunnun­taiksi
v i i n a a . ..
Hyvästi hiljainen maoseutu! —
T — — Nousen a u t o o n . . . Kutsuvat
kaupungin valot j a kiehtovat mei­tä
taistelun levottomia lapsia, jos­k
u s . . . kun on syksy j a tulossa
valkea talvi, jollainen se on vain
maalla. Kaupungissa sekin on
harmaa, lohduton, vain valot niin
ystävällisesti vilkkuvat kuin tähdet/
—• — — Kadun asfaltti on vain
kuollutta j a Jcorkeat muurit kohoa­vat
jättiläisaaveina avaruutta koh­t
i . . . Yyön onnettomat, langen­neet
lapset rientävät loukoistansa;
työttömyyden j a yhteiskunnallisten
epäkohtien kasvatit.
Tulee vastaani vanha tuttava.
Tervehdimme j a seisahdumme k a ­tuvierelle
puhelemaan. Huomaan
hänen kasvojensa olevan perinpoh­jin
maalatut. Silmien ympärys ai>
van luonnottoman musta. — Miten
lienee hänen käynyt. Ennen oli
hyvä tyttö; niitä joita harvemmin
tavataan.
— Oletko missään työssä? ky­syn.
— En miflsään. Haen leipäni
CANADAN KOMMUNISTIPUOI.UEEN SIIITCe'
RIN OSOTE
KomauBliilpnolucclU UbcUtil* I kbjmikto
on oMietuv* «lUolcTtIU otullcalU i Ur. T ln
Buck. Roon IS. l63Vi Cbarcb S i . , Toroato S.
On».
NELIXNNCN PIIRIN ALUETOIMIKUNNAN tOt-
Utrin o(M>l*i Bot M , Sudburr. Onl.
C. TN. LIITON SUDDURVN OSASTON KOKO­UKSET
pIdeiSIn iukil k«tUa kuuMt. Jok*
luinen ketkUilkkodU 7.30. Toinen Irukokott*.
loinen ohjelnukakaui, Kirieen«aiblo-o*at« l
Ooi 36, Sudburr. Oat,
L. W. I. U . o( CANADAN. PabH*-0>»»i<>"
•Infkomiit*!!* lulera klt|Mn*ilbto, jrnni mital
UhclykMl ototeiutai K. Salo, Ooa S19, O».
Porcupine, Onl.
BEAVER LAKEN a. oeaiioa kokouktet Joka fcnM
•nai auDBuntal kallo I pitväliii oeatton lalolla.
Oaaatoa oaolat Box 87, WotiblB(to«, Oat. —
VolBlrteluMuni Jebun oeota oa aama.
CANADAN SUOMALAISEN lARJESTON, ialUia.
Ulaa, albleeria otoia ons ' Jubn' Wlftä, M7
ra., Toronto, Oat.
CANADAN SI
UEILULIITTO. LUti
oa Sndbuif, Oni. Liitoa
boaen, o*, ilot 69. Sudbory. Osu
TYÖLÄISTEN VK-kutlpaikka
oaaitoB otot* oat Bos
fcaukaadan.St
«aUtta<«wti>r '
Oat. .••-:;'^::v-s;
J . «OK
pl4et»4
81. Wa»«, |« ,
kello ; S iltnplfi.
ataiaina p t h i l i f i^
*albla^»4>lat . ^
Nutr* ^ ptäui ;''S(|
POIIJOIS.jONtA^
ta oat Hifaaa '
Oin. • :'''-rM^:^
s. J . PORT
|uka bnakainlMf^
kunnan '
. «limatnaB au
Juka .t«i««tt
Joka aaataBUaal:':
• K a i k k l a e ; : "
JaaaValblo-aantät'
S. J^POTCTSV
•OB».'.
s, I . 'Ross: Cai
fiin Joka k«iik
Boa» .CTO»»^';]Pjj.j
^ IrCkokoofcaät ,. r-T.
COBALtiN a. : ^^Iffla» kello
• Cobtll. On». '8. I. •
^ ^ i i ^ m Ä ^ ^ ^
lp. KirJeralfato.o*ata ont S. B. Otaato, V M
92. Crelfblon Mina, Ool,
8. / . FORT VILLIAMIN oaaaloa fySkokoakaal
ovat Jokaiun kuun enalmSinen Ja kalmaa aua-nunUi
kello 8 illalla, ioblokannan kokoUkacl
edellJMoii liiitaloa, omalla iiuonaualoUa 211
Robcrtaua St,. Fort Wllllani, Oat.
CANADAN KOMMUNISTIPUOLUEEN NUMHO-LAN
osaitoa irukokoukael pldarjiita ' karrao
kuuau. tilmeinea tannuntal, kello 1 : J.p.p-
Ototäi Box 29, Sbattna«on, Saak., Caa. |
S. J . NIPICON oaaMoa ijrSkokbnkaat »Ideillä
Joka kuan 2:n Ja « s tunountai. t.,lr|»aibla
oaofa ont 9. J . Oeatlo. J . Nevala, Boa SI.
N i p l o a , Ont.
S. I . L A K E COTEAU OMMOB HO. «1 kokookaat
Ofdeläiio oueton baalilla |«ka kuun lainm
aunnuolai kellu I päitiilli. Po>iio«i>te: i l .
Laukkanen. Box 29, Uuoblaoe. S«>k.
f. / . LADYSMITIIIN oaailon kokoukaat pidetlla
Joka kuun a«IJ2a aonnunlal. alkaja kello 7
Illalla. Klriaralbio-oaolai Boa ISS, lMdita\A,
B. C.
8. I . LONG L A K E N oaaaloa kirJaeBralbto.aa<H«t
Vtclor Mgnnioen, Rbeauli. * U Sadbnrr, Uni
Kofcoukaet on Jofcainea 1 mea astiBaolai fcnuaaa
kallo 1 lp,
LUMBER VORKERS INDUSTRIAL UNION OF
CANADAN ItiiiocB piitl. Kirienlblo-oauU tm
Alf. Ilaulamlkl, 316 Sacord St., Port Anbni
Oat. HabalXbcljrkael vo uUiii rllioUtalla
oaulleelia,
S. I. KIRKLAND LAKEN oaaaloa MOU oa
Bui 2«0, Kirkland UU, Oot,
teerin oaolat Box 41, l^rvai^k, Onl.
S. I . LEVACKIN ««aitoa No. S3 kokookaat pi
rfriiliin l»lr* koukauden Iniuea aaoouatal Rib
SOINTULAN
JgrJeaiiin peaätft^i
laan Juka "
kello I p i l i r t Ui
SUDBUHYN OSA
ueuia oat * 9.:
S. I . TiMMlNStI
Joka lainaa i i
-vtt»; S.
PaikkakunnatU:
kaivanto. Ja
8. J . «EBSTEIt^Ö
ptd«l«»n en*' ^"
J*««ivaUita-^i« I
S. I , V A N U p i N ii
tmia Juka ka
J.p.p. PoalioK
S. / . XMiCcm^t.
oo Jokaiara
kello 7J0 (lUa
Street Eaat
V.. U V..SEUi,
KiffciaaJ Lak^,.|
AMEKIKAN WC
Tuiioiuun.
Xokakaeal •?}a''-
Finnlib fe
York, N. t / ^
Ubelrkael «ai
20
.SAARNAMIES
(melkein viimeisenä, koettaa manata äärimmäisen peloissaan).
Mene pois, saatana meidän.., (Otto liikahtaa uhkaavasti hän­tä
kohden, jolloin hän ryntää kiireesti ulos. Tupa on tyhjen­tynyt
melkein silmänräpäyksessä. Maiju on koettanut myös­kin
rynnätä ulos, mutta kompastunut etualalle pöydän päähän.
K a i k k i ovat menneet ulos, josta kuuluu kiukkuista hevosten
juoksuun kehottamista j a muuta hälinää. Otto lähestyy Mai­jua.)
M A I J U
(ilmeisesti peloissaan). Älä. . , älä lähesty, pahahenki. . . !
OTTO
(tavallisella äänellään). Kyllä minä aijon lähestyä.
M A I J U
Mitä, oletko sinä. . .?
Itsehän minä olen, (Nostaa Maijun ylös.) Nousehan nyt
sentään ylös. Taisit säikähtää, tyttöparka liian kovasti, m i ­nusta
siltä näyttää?
M A U U
Säikähdin minä. Luulin, että ihan oikea piru oli pudonnut
keskellemme.
OTTO
(nauraen). Enhän minä nyt aivan o i k e a . . . vaikka minulla
sattumalta olikin nyt vähän sellaiset pirunkujeet. Tahdoin
vain karkoittaa tuon uskovaisten lauman meiltä pois.
ISÄNTÄ
(tulee kiireesti sisään). Mikä hätänä, kun k a i k k i ryntäsivät
matkoihinsa. Mitä! Mikä Jcuvatus siinä on? (Katselee kades-tämän
talon nuoret ovat ihan kyläll
destaan?
N A I N E N ,
En ole kuullut. Vai puhutaan se)
arvasin heti kun taloon t u l i n . . . (Sa
j a emäntä tulevat kamarista. Saarnai;
taakse.)
S A A R N A M I E ^ I
Tervetuloa, rakkaat ristisjsaret -j
Paljon ei ole vielä seurakuntaa kokooi
siitä huolimatta aloittaa. Ensiksi ve"
kaksisataa yhdeksäntoista, uudesta'
mannen vär«||rn. (Kaikki hakeyat kii^f;
alkaen veisata.)
Mä olen vihieljäinen. K u i n Is
Vieraassa luodossa; Jumala
Henkens kautta Armossaan st
Pois Jumalasta s i i r r y i n , Him<
ryi n. K u i n kala nuottahan.
naa. Suo H e r r a , armos aioäj
im
annille.
S A A R N i
Kiittäkää Herraa, sillä hän on]
pysyy ijankaikkisesti. J a että täyt
saiän propheetan kautta, j o k a sAft^
Jonka minä valitsin, minun
m i e l i s t y i : minä panen hänen
nen pitää tuomionsa pakanoille, jt
puhun heille vertauksilla, ettei he ^
ei myös ymmärrä. Sillä tämän'
korvillansa työläästi kuulivat, j a