Vapaus, December 17, 1926

              KAIKKIEN MAHTEN TTeNBAATAJAT YirrKigpr>rrAi»AUT TYÖLÄISTEN JA TALONPOIKAIN KÄSIIN HALLmJSVALTÄIilÄ^
joDlaDamero
l i i » m
Federated Pressin jäsen Penantaina, jcrtilak*^ 1^^ p:nä —- Friday, Pec 17 Member The Federated Ftess
-saarea Jo kaoius aikaa bn tiedetty, että
British Colambiassa on hiilikerros-tamia.
Nanaimon lähellä esim. on
yatä kaivettu vuodesta 1852 al-
^en. Mutta vasta «epjälkeen, kuin
Canadan hallituksen geologisen toi-jiustoa
palveluksessa oleva profes­sori
Richardson rapprteerasi hiistä
tevattoman laajoista j a kallisarvoi-asta
hiiUalueista, rnitkä käsittävät
200 neliömailin laajuisen alan Na-naimon.
ympäristöUä, 'fe^ muuan
iapftalisteista .muodostunut ryhmä
olevan ptoliiäeh" ajan"-hankkia itsel­leen
omistusoikeuden , suurimpaan
osaan tätä aluetta. ,/
Tähän ryhmään ^uului vancouve-riiainer.
Robert :Duhsmuir ja hänen
I poikansa James • juiunsmyir, John
Bryden ;a kuuluisan "*ryynenmeren
I: irartetin'' kolme 'jäsentä, "nim.
Charies Crockei;,: Leland Stanford
I ja CoUis P. Huntirigton' Californias-to.
Robert Dunsmuir oli british-cölambialainen
kapitalisti ja poli-tiikko,
juuri ; pääsemässä sikäläisen
riaakuntaliallituksen johtavaksi jä-
\l seneksL jCrpcki^iy ?j^tahfp ja Hun-ijngton
btivat Yhäysyalidissa sijait­sevan
Soiitherh Pa,ciflc radan ja
mnitten, räutatiesutinmt^lmain var-
I • änaisia aikäunoanijoita, ja siitä toi-
'' mesta hyötyneitä; henkilöitä.
Semmoinen oli kokoonpanoltaan
se ryhmä, joka siekailematta kään-t;^
Oanadan liittohallituksen ja Bri­tish
Columbian maakuntahallituksen
puoleen saaden näitten säätämään
' asetuksia, joilla- myonnettiih toimi­inpa
Esquimault & Nänaimo rauta­tielle
ynnä avustuksena /l,900,000
: eekkeriä maata ja: 750,000 dollaria
käteistä rahaa:.'^ v Nama lahjotukset
annettiin räutatieradan rakentamia
sesta, mikä on vyain;:78 mailia pitkä,
ylettyen Victoriasta Wellingtoniin.
Tämä tapahtui, t-«onna 1884.
LiittoparlamehtinV alahuoneessa vaa­ti
Vancouverista valittu edustaja
D. W. Gbrdö.n; •pääministeri Sir
Joha A. MacPöhaldilta vastausta
muutamiin" kysiThyksiin. Oliko hal­litus
ilmottÄnut jokp^ Canadassa'tai
Suurbritahniassa Esquimault & Nä­naimo
radan räkenriutV misesta ja
pyjftänyt tekemään rakennustarjo-uksia?
Ja jos siten o!i tehty, niin
oliko kapitalisteille huomautettu ra-kennusavustäkseen
kuuluvan maa-älueen
laajuudesta, tai Nanaimosta
Seymourin salmeen ylettyvän hiili-kerrostuman
i-aporteeratusta kallis­arvoisuudesta?
Sekä miksi rauta-teitten
avjstamjsta koskevista valin-taehtoisuu&
pykälistä on pbikettu hal­lituksen,
ja herrojen Dunsmuirin,
Huntingtohin, ja kumppanien väli­sessä
urakkasopimuksessa?
oli sitävastoin ehdoitta annettu lah- i enemmistön suhteen on luonteeii-
Pääisinisieri MacDonald selittää
. PääminiHterl John MacDonald si-,
vuutti nuo ^kysymykset seuraavan­laisella
lyhysilä -vastauksella, minkä
esitämme sananmukaisesti:
^"Hallituksen tai sen alaisten de­partementtien
toimesta ei olo jul­kaistu
minkäänlaista ilmotusta, mis­sä
olisi kehotettu tekemään tar­jouksia,
Esquimault i^Nanaimo ra­dan
rakentamista varten. Emme
.myös tiedä, phko:.Bri Columbian
hallitus, lainlaatijakuhnan valtuu­den
alaisena, julkaissut asiaa kos-kevia^^
ilniottjkaia, "emimekä myös si­tä,
onko British Columbian halli­tus
huomauttanut kapitalisteille niit­ten
maa-aitieitten laajuudesta, joil­la
sanottua ;rautatietä avustetaan."
Tämän väittelyn aikana todettiin,
«ttä mikäli parhaillaan kaivauksen
alaisena olevat hiiliaineet ovat ky-
» seessä, niin Duhsmuirin perhe oli
saanut ne ,_,ioniunuIta haltuunsa jo
aikai&ammin lenin Esquimault & Nä­naimo
rautatielle niäita, lahjotettiin.
: Alahuoneen ; muutamat jäsenet
tuomitsivat homman kokonaisuudes-koskia
siten' oli pieni ryhmä
saanut monopolin *oko Vancouver-saaren
hiiUvarasttoihin. Mutta vas-tastaminer.
.,oKr turhaa. Ryhmän puo­lustajat
VbiTOt^^^^;^ sa-
'Banlaifita peliä oli harjotettu jo
kauan aikaa sittbn,eBim. miten No-
Scotian hallitus oli vuonna 1868
avustuksena siirtänyt Glasgow &
Cape Breton C o ^ & ;Bail^^ CoJle
yhden neKSrhailin. rouimsen a
»'Jnkä laalceJMin^äsätl^
W0 tonnia hiilfä:' Tätä Aavustusta
^ tultenkaan annettu ikuiseksi lah­jaksi,
vaaa äihoasiaatt '7^ vuotta
k^täväfcai -^okra milla
*JaUa ylitiSn bril^^i^ Nova
^ t i a n haltitokselle. 8 senttiä h y -
j T t y ^ jokais«8ta kaivamastaan h i i -
«tonnl-rfa.' Esquimanlt & Nänaimo
rautatieyhtiölle myönnetty avustus
ja.
Hallituksen jäsenistä näyttää Es­quimault
& Nänaimo rautatietä kos­kevaa
säädöstä etupäässä puolusta­neen
rautateitten ministeri John
Henry Pope, joka oli henkilökohtai­sesti
aikaisemmin hyötynyt rauta­tie-,
y.m. lupakirjoista. Hän mitä
pyhimmästi vakuutteli, että säädös
oli ehdottomasti hyvä. Tätä samais­ta
Popea nimittää parlamentin ala­huoneessa
eräs edustaja Mitchell
muutamaa vuotta myöhemmin "hal­lituksen
aivostoksi . . . Kukaan muu
ei ole vaikuttanut enempää maan
asiain johtoon — eipä edes itse pää­ministeri
— 'kuin kunnioitettava
rautateitten ministeri. Semmoisia
miehiä on olemassa vain harvassa,
jotka voivat täällä istua mielen­malttiaan
menettämättä, ja vastail­la
kaikkiin hyökkäyksiin ja kysy­myksiin
'se on varsin helppoa', pa­remmin
kuin kunnioitettava ystä­väni."
Dunsmuir ja kumppanit onnistuvat
Esquimault & Nänaimo rautatietä
koskeva säädös puskettiin lävitse
parlamentissa. Kaksi vuotta hyväk­symisen
jälkeen — huhtikuulla
1»;86 — heräsi säädöksen aiheutta­mista
suurista lahjotuksista uusi
keskustelu, kun säädös esitettiin
parlamentille sitä varten, että se
sallisi muutamia poikkeuksia tehtä­väksi
• säädöksessä oleviin - määräyk­siin.
Alahuoneen edustajista yksi toi­sensa
jälkeen teki rajuja hyökkäyk­siä.
Victoriasta valittu edustaja E.
C. Parker selitti, että .Esquimault
& Nänaimo rautatieyhtiön osakkeis­ta
omistivat dunsmuirit kolme vii-dettäosaa
ja californialaiset osak­keenomistajat
kaksi viidettäosaa.
"pien tämän seikan kuullut itsel-,
tään Dunsmuirilta", selitti hän ar­vokkaasti,
"että yhtiön kontrolli on
siis täydellisesti herrojen Dunsmu?-
rln ja pojan käsissä." Tällä selos­tuksella
tahdottiin vakuuttaa,. että
koko homma on canadalaisten kapi­talistien
kontrollin alaisena. Edus­taja
Gordon Vancouver-saarelta sa­noi,
että hän vastusta alkuperäistä
säädöstä siksi, koska' sen avulla oli
myönnetty monopoli Vancouver-saaren
tavattoman suuriin hiili-alueihin.
Richard Cartwright lausui
Gamanfaisia mielipiteitä.
John Charlton moitti sitä, kun
Southern Pacific radan koplakunta
oli yletyttänyt kyntensä jo British
Columbiaakin ryöstämään: "He
ovat hankkineet 750,000 dollarin
rahalahjan Canadan hallitukselta ja
varsin kallisarvoisia maalahjotuksia
British Columbialta sekä miltei täy­dellisen
kontrollin Vancouver-saaren
hiileen."
Satojenmiljoonain arvoata maata
.avustuksen antamista vastusta-neitten
henkilöitten aivoja kiusasi
kauan aikaa Dunsmuirille ja kump­paneille
myönnettyjen lahjain suu­ruus.
Niinpä vielä toukok. 9 p:nä
1890, jolloin parlamentin alahuo­neen
käsiteltävänä oli kysymys Sou-ris-
hiilialueesU, Nev/ Bruns-.vickin
edustaja Mitchell y.m. edustajat vie­lä
tarrasivat kiinni Dunsmuirille ja
kumppaneille tehtyihin lahjotuksiin.
Mitchell arvioi, että heille lahjote-tun
alueen arvo on noin 100,000,-
000 dollaria.
Se oli ainoa huomattavampi hiili­kaivos
Canadassa Tyynenmeren
rannikolla, sanoi John Charlton.
"On kerrassaan häpeällistä"^ huo­mautti
hän, "että moista sopimusta
on milloinkaan tehty. Jok'ainoa ih­minen
on siitä nykyään pahoillaan.
Hiilikaivos yksistään on satojenmil-joonien
dollarien arvoinen — ku­kaan
ei voi sen arvoa tarkalleen
määritellä; ja onpa kerrassaan hä-
Vytöntä, että kaupat Dunsmuiren
kanssa napattiin kiinni yhtä vähällä
selostelulla. kuin meitä vaaditaan
äänestäinään tämäniltaisen asian
suhteen." "Heinäkuun 30 pmä 1891
nimitti Charlton lahjotusta "suun-
.nattoman suureksi tukuttain osta­miseksi,
kansan p^ijaamiseksi", ja
varmuudella väitti, että rautateit­ten
ministeri John Henry Pope itse
oli alkuperäisen säädöksen laatija.
Ja vajaan vuoden kuluttua teki
Charlton vielä kerran pisteliään
syytöksen- Hän sanoi, että hallitus
panee alulle ykaityiskeinottelna; ja
antoi «clvSsti ymmärtää, ett» lupa-kirjain
ja avustuksien nvSntämiscn
.omaisena piirteenä se seikka, että
jotkut henkilöt tai kokonainen ryh­mä
henkilöitä on niistä saanut lah­juksia.
Jo tähän mennessä on, sanoi
hän, Canadassa lahjotettu 42,000,-
000 eekkeriä maata. Vancouver-'
saaren hiilialueitten luo^•uttamista
nimitti hän "julkeaksi puijaukseksi."
"Siellä on", sanoi hän, "kappale
rautatierataa — matkustin kerran
sitä myöten — mikä kulkee meren­rannikkoa
pitkin Victoriasta Nanai-moon,
noin 70 mailin matkan. Tä­män
radan rakentaminen oli miltei
tarpeetonta. Mutta saadakseen alul­le
tämän radan rakennuksen\ luo­vutettiin
miltei kaikki Vancouver-saaren
hiilialiieet liikeyhtyrnälle,
minkä pääomasta suurin osa oli San
Franciscossa Southern Pacific radan
magnaattien hallussa. Minä osotin
tämän seikan aikoinaan, mutta par­lamentin
ulkopuolisten politiikkojen
vaikutusvalta ja niiden saama tuki
täällä oli liian voimakas. Lahjotus
tehtiin. Hiiliaineet ovat livahtaneet
käsistämme. Ja toissa päivänä, kes­kustellessamme
miliisin menoarvios­ta,-
meille tiedotettiin syyn hiilen
kalleuteen Vancouver-saarella ole­van
siinä, että hiiliaineet olivat nio-nopolin
alaisena; ja me itse olem­me
luoneet tuon monopolin Nänai­mo
Railvvay Co:lle tekemillämme
lahjotuksilla.^
Kiinalaisen kulityövoiman
käyttäminen
Silloin kuin Dunsmuir sai nuo
maalahjotukset ja raha-avustukset,
puolustettiin niitten myöntämistä
sillä, että kaivoksien ja muitten
luonnonrilckauksien kehittämisen
kautta tulevat työläiset saamaan
työtä. Sittemmin kuitenkin osot-tautui,
että niitten kehittämisessä
Jcäytettiin suurel.ta .osalta kiinalaista
kulityövoimaa.
Vuonna 1885 myöiisi Dunsmuir,
että hänen hiilikaivannoissaan Wel-lingtonissa
työskenteli noin 700 tai
Kirj. GUSTAVUS MEYERS
Snom. ARVO VAARA
SOO valkoista j a ki^nzilaista työläis-;
tä ja että kiinalaist^ tekivät kaiken
ruumiillisen ty9n. i | .
Kiinalaiset työläät elivät kur­jissa
olosuhteissa, koska he saivat
.miltei puolta ^-pien^mnän- - palkan
kuin valkoiset työläiset. Vancouver
Goal Mining and Lfnd Co:n ylival-voja
Samuel Mw Ro^ins todisti, että
valkoisten työläistep lakon aikana
"me otimme kiinalaisia työhön, pa-kottaaksemme
- siten/ valkoiset työ­läiset
sopimaan latoonsa."; Vancour
veristä valittu |iittopa£rlamentin
edustaja David Wil^am Gordon to­distuksessaan
kertoi, miten kiina­laiset
yhtiöt olivat saaneet kulit
kontrollinsa alaiseksi puolittaisen
orjuusjärjestelmänsa? avulla.' Arvio-laskujen
mukaan British Co-lumbiässa
siihen; aikaan kaikkiaan
noin 18,000 kiinalaista työläistä.
The Knight of ' LaboT-järjestön
Nanaimossa sijaitseva osasto h:o
3017 ahtoi .kuninkaalliselle tutkija-komissionflle
asiakirjan, jossa selbs-teltiin
ettei kiinalaisilla työUiisillä
ollut minkäänlaisia perheeiteitä,
"joten he eivät ainoastaan, .eläneeit;;
vaan vieläpä rikäs^uivatkin paljoa^
pienemmillä palkpilUi kuin valkoiset
työläiset voivat, edeg pahasestikaaii
toimeentulla. Heistä täten muodos­tuu
aivan liian yaalralliEia kilpaili­joita
työmarkkinoilla. Heidän orja-mainen
alistuvaisuutensa taasen,
mikä on luonnollihen seuraus vuo­sisatoja
kestäneestä hivuttavasta
köyhyydestä ja ; nöyrältä alistuini-sesta
mitä sortaViinpaan hallitusjär­jestelmään,
tekee heidät kaksinker­roin
vaaralliiseniinaii^alistuyiha vä-likappalöina,
• jöiitenfavulla keinois­ta
-perustämattpmaij|;' tyrannimaiset
työnantajat/pölk6]idi|- kaikki työläi­set
alhaisiyp^äfr^säftdölll^^
tasoon . . -Kiiiiäiaiset yleensä» elä­vät
kurjissa, p&nei8sä,i»upnosti tuu­letetuissa/
likatgissa jä epämiellyt-tavissa
hökk^leisisä.miticä ovat niin hun valtaan."
täyteen ahdettuja, että bn aivan
mabdbtontä puhua mbtään muka­vuuksista,
moraialista tai edes kbh-tuuUisesta
ätsteydestä . .
"RahUnaalUtU bmaiauakua
j Asiakirjassa sanottiin edelleen:
"Kaikki ne . tavattoman ^ arvokkaat
hiilikaivannbt, mitkä sijaitsivat rau-tatielle
luovutetuilla laai;|pilla maa-.
alueilla, sysättiin kaikki yhdelle yh­tiölle,
^ minkä suurin osakkeenomis­taja
alkoi aivan pennittpmSnäi vain
muatamä vuosi sitten . . . LiikevbiV:
tbt ovat olleet niin jättiläismäiset,
että muutaman vuoden kuluessa on
häh kasannut ruhtinaalliseh omai­suuden,
ja päässyt kaikkivaltiaaksi
koko maakunnassa, hänen vaikutus­valtansa
ylettyen maakuhtahallituk-^
sen kaikkiin jabstoihin, jättäen var­joon
meidSii niaakunnallisen lain-laatijakunnan,
uhatenpa vielä sen
olemassablba."
Tällä tarkotettiln Robert Duns-muirla.
Yllämainitussa asiakirjanaa
lausuttujen. arviolaskujen Vnkaan
oli Dunsmuirilia Weningtohin kai­voksissa
työssä 450 kiinalaista ja
nbin SOO tai 360 valkoista, ty8>läis-täi
; "Ennksimainitiiiste rbn vielä
huomattava määrS. hiiltäirrottamas-sa
. huolimatta Dansmulrin vakuu*.
tuk^esta, ettei heitä tultaisi pitä­mään
^^iinä .toimeäsa. Muissa kai-vokBissa
pidettävistä työläisistä on
vain yksi neljäsosa kiinalaisia."
Kaivoksissa tapahtui usein kau­heita
•pnnett»^ joissa sur-.
mautui paljo, työläisiä., Sentähdeh
työläisten kokouksessa, joka pidet­tiin
Harmpny-haal^B8a Victoriassa,
B. C., helmik. 15 pmä V. 1888,
vaadittiin, että hallituksen; on ryh­dyttävä
toimittamaan tutkimulcsia^
"ehkäistäkseen, jos mahdollista, h i i -
-likaivannoissa -;^iapa^^
onnettomuudet, Joista kaksi viime
vuoden aikana aikana tapahtunutta
sai koko maakunnan väestön kau-
Samassa kokouksessa niinikään
päätettiin, ettei tästä^ aikain saa
luovuttaa yhtään eekkeriä yleistä
maata rautateitten tai kenenkään
muittenkaan - nimiin, paitsi; 160 eek­keriä
jokaiselle varsinaiselle uudb-asukkaallei
mutta tätenlcä&n annet­tua
maata «i pidä ikuisiksi' ajoiksi
vierottaa kansan omistuksesta. Myös
vaadittiin rautateitten, sähkölennä-tinlaitosteh;
y.m. kansallistuttaniis-ta,
ja laihlaatijakuntaa vaadittiin
;käsitteleiaaäan kiinalaiskysymystä;
Niinikään ^ vaadittiin miehille ylcis^
;tä äänioikeutta, "vapauden todelli­sena
perustana", sekä että koneista
:aiheuthvaäta liikevoitosta ph ; tjrö->
Iäisten ^htyöa j)ääfltäyä osalliseksi;
"teolilsuudesaa ikäy^tyllo pääpihalle
ei koskaan tulisi' saada eh<bmpää
voittoa kuin lairi säätämän koron."
' MonimUjoniUreJa ja^ polUttiaia i
ball^iioita
Nopeaan pääsivät dunsmuirit iho-nimiljonäärejksi.
James Dunsmuir pääsi Isänsä jäl­keen
Unton ja Wellington kaivosten
seka l^squlmault (& Nahal^p Rail-way
Öbm eisimleheksi ja; suurima
maksi osakkeitten omistajaksi. Vuon­na
IdOQ pääsi hän British Colum­bian
pääministeriksi, ja vvj 1906'
09; oli hän saman maakuhhah vara­kuvernöörinä;
Vuonna 1908" /yäliti
tUh häÄet Canadian PacificlEtiUInrä^^^^
Com johtajaksi. Hän o m i ^ t ^ l ^
•kohtaisesti - ximri'-:'iOiJ^^
•kaikkein : v arvokkaihta'-.2nM«^
Dan8ihoir-perheen;-':bnidpiuuÄ'-:-i^
.tiiri;noin' 3O,0ÖO,O0O.tai-'''40bO(MI,<Ki<|^'i^^
dbllariln. Vv. lOlO-r-H joutuivat ' «
Wellington CpUieiy Co:
olleet Icaivokset uudelle, '
CpUieries (Dunsmuir)'
tymälle, jonka esimiehenä'
William Mackehzie ja joUa olf; 1 5 ^
000,000 dollarin pääoma.;a)^mä k ^
vokset tuottavat nykyäi^ <19J13)
nbiii 800,000 tonnia hiiltä vuositV ' V^;
tain.
Samalla ajanjnkäolla k ^
hallitus tnonille eri," • \^>1J
<:iu8eat^ioJivatvJ|itt^^#'Äi^^
tnoniille
yksilöille, joista
pariamcntih:; jäseniä^:
hiuita
—86
neen
mia, joissa tuomittiin: »rdtn^^^^ y me­nettely.
Mutta tämmöiset ;«iityk.<set
kumottiin. Ja-^ vaikka irpoli!]^^^
jh rahamaallthässa^iVarain^^^
dottiin, että öpariiih^^
seniä oli cr|häiäten
tus- j a mctsäyhtidltten a l k m i h^
joina, niin vasta ;w;18Ö
ta näistä seikobta tuolilH^ muodolli­sesti
| julki : j m r l ^ ^
Armolliseft^
liiu "työväeii ihaa-
Raivaajan kerl(^tt« :perälMnM
Kirj.' Martti Rio
Ääreltömiissä avaruudessa,
niitlaamattomalla nopeudella
kulkee rataansa Maa.
Kaikki taivaan kappaleet on tehty.
Maailman suuresta kaikkeudesta
ei mitään puutu.
Päivä on erotettu yöstä,
vedet vesistä
ja virrat vuorisia.
Kuikilla laivaankappuleilla
qn omat ratansa;
Maa kiertää aurinkoa.
Kuu Maata
ja Aurinko kulkee loppumatonta
' laluaan. '
Kaikki on valmista. ' ,
Taivaan avaruudessa
ylistävät enkelit* Jehovaa,
maailmoiden luojaa.
Ja i-tselyytyväisenä '
lepää Jehova.
Mutta . . - . . ' '
Miksi mikään ci elä?
Miiasi ei ole elämää
Auringon alla? ^ ,
Miksi luodut ovat äänettömiä,
miksi linnut eivät laula?
—r Miksi pedot eivät hyökkää
saaliinsa lamppuun?
Miksi ei tuuli • '
nostata aaltoja "iN-merien
pinnalle?
— Miksl virrat eivät juofae?
— Miksi elävä luonto ei liikahda?
— Miks' ovat kukkaset'värittömiä?
, /'• miksi kuulua aharuudestc
luomisen humu?
Ka'k!xtiden kaukaisimmalla-kolkalta,
ää f.HomyjdenaSrimmäisessä osassa
kvlkee Lucifer; ^ ' -
kapinallinen enkeli. i
\ Hänen rinnassansa riehuu tuli,
I hänen sielussansa sikeytyy kipinä,
' hänen jäijiltänsä kuuluu
luomisen pauhu.
Jo lähestyr hetki . . . .
Kautta lukemattomien maailmoiden
kajahtaa huuto:
'zfjimo on siinnyt,
ja se on synnyttänyt synnin
ja synnistä on syntynyt elämä!»
Luomisloimistarisa 'vapautuneena
koliottauluu kucifer
ja katsoo kohti maata,
jossa linnut ovat levittäneet siipensä,
jossa tuulet puhaltavat
ja aallot ärjyvät.
Jossa kukat ovat saaneet värin.
Jossa kaikki on alluinut liikkua,
jossa taistelu elämästä on alkanut.
^ Jossa ihmirien oh alkanut etsiä
elämällensä tarkotusta,
jossa miehet ja 'naiset
rakastavat toisiansa
.— ja vihaavat . , . .
Voittoisa hymy
nousee kapinoitsijan kasvoille.
Hän kohoaa korkealle, •
ainaavaruitden ylitjimäiselle huipulle
^ ja huutaa delta"
yli lopputtiattoman äörettömyyden:
«Synti oniyiUynyt!»
Vastaansa kiirii
miljoonaäättinen kaiku:
'iSynti on syntynyt!*
'*fä ajihen Uefaa Jeliovct ' ,
föka on it^etyftyvaisena nukkiuiut'. '
Venäläihen prppagandaklrjailtja
Äilhail Koltsoy kirjottMr-^^^
AHadlnjir ^ijgunov" öll 1^
kas tiiariheirra T^helinjs^
^pka:|^ai^^yk^
alueita. Vallankumous hääti' hiinct
Siperiaan. Ja vasta äskettäin kävi"
hänelle mahdolliseksi palata takaisin
kotiseudullecm
Seudun kulakit eivät, tietenkään
olleet vähän iloisia r saadessaan ta­kaisin
"arniollisen herran«a" ja he
tervehtivät häntä aivan oikein kel-lojensoitolla
ja' suilalla ja leivällä
— venäläisen tavan mukaan,
"Armollinen herra" näytti aan-'
gcn menehtyneeltä. Hänellä oli y l ­lään
tavallinen. lammasnahkaturkki
j a päässään talonpoikainen lakin-,
;reuhka,- Tämä herätti jtauhistusito
kulakeissa, ja he päättivät jöE«akin
määrin korvata, mitä hän. oli menet-
•tänyt.'.; y ;
.Kylää sälytettiin pienellä; verol­la!
Ja näin onnistuttiin todellakin
hankkimaan joitakin puntia jauhoja.
Köyhät ja keskisuuret, talonpojat
vuorostaan kummastelivat ja kysyi­vät
toisiltaan: Mitäs tästä nyt koi­tuu?":'
• V
; Mutta ei kuitenkaan tapahtunut
mitään hirvittävää. "Keskinäisen
avun talonpoikaiskortiitea" takava­rikoi
nuo .jauhopuudat ja kellään
ei : ollut mitään sanomista siihen.
Minkä jälkeen kylä selitti ojevahsa
ytlmis tukemaan "tuhlaajapoikaa",
kotiinpalannutta katuvaa tilanher­raa.;
• •
— Me emme, «alli, että yksikään
Ihminen kuolee näljtään, önh»n oi»
kein ja kohtuullista, että jokainen
saa jotakin syödäkseen.
Ja niin .sai entinen tilanherra, jo­ka
oli otettu vastaan kellojen soi­tolla,
virkanimityksen. Piirin ta­lonpojat
näet nimittivät hänen kun-:
nan karjapaimenen tärkeään toi­meen.
Tässä ei ollut mitään pilaa,
vaan oli kaikki täyttä totta. Sillä
todellisuudessa on karjapaimen ta-tarikylässä
persoonalllsuuB, joka
nauttii määrättyä arvonantoa ja
luottamusta. Hänbii käsissäänliäh
ontalonpoikain ^ l l e i h bmaisiauK
Mitä näihin paimeniin ylipäänsä tu­lee,
pvät talonpojat ylieli»een;y;epä-iuqloisia
j a varovaisia heitä koh­taan.
Mutta he luottivat Milguno-viln.
;';•.••
: — No, Valdhnir, mene nyt ja
hoida työsi sekä kaitse hyvin kar­jaamme.
Jotta ei yksikään pää ailtä
hukkaan Joutuisi. Ja "armollinen
hierrä" paimensi kylän karjaa. 'Hän
luoritti tehtävänsä niin oivallisesti,
ettei kehellätiäati bllut pienintäkään
vaKtiaml«en aihetta.; Hän oli
iäTyösldn k e h o t t a n u t ' p o l k ä a n -
88^ luolcseen^; ja
jpiyt :oUvat kaikki lu>lme paimenia;
Talonpojat olivat erinomaisen ;ty}r-tyvÄiiä.
" Kj^ää»^^
«t^ parJÄmenM8|W:.VÄ
•niin' '^^iaiMm^t}MmMBl^;f^l,
\::.:':iV^;:;:K.:i.=.;^;«:V::i®J^^
muistiin
kpllisia palmcniB';kuin
^•Kylän ;paimenta' kbskevfmn/kysi^;^
lyyn, jollaisia aikalsethmin; öli -
tattu käsittämättömillä-variksenvctr^
pallia, oli nyt otsikon olla "aikair ^
sempi toimi" vastattu : « i i r " '
alalla "Tykkiyäen eversti*^
taitoa koskevan btsilcohi;^;jBi
saa,
armollinen herra .'Hy^yäcmnhahan'
palattuaan^ Jos
häntä ci pantaisi
Iän karjaa. Hän pantaisiin linnaan .{^
siksi kun vaatii . '''^oikiel:;^^^^^
uksia kaikille
ei armollinen
nyt; itseään syypääksi.
Siinä on Raivaajan k|rtpmua lop- *
puun. ILsättyine sisunpurkafrksihcen,
Lehtiriepu sanoo sosialiatit |panta- • '\
van linnaan, "eiksi kun .Vaatii - täsä- '•• ^ - ' . ';
;yölälsille, , kaikenkarvaisille '
mnhan järjestelmän loisille. JjEi^-eiSj:-:/!-;-:^;^^
cätkä ne mitään tasa-arvoisia oi-ratt\
fa\., «1^. C i l l » ! » "-fflt OlkCUdot t
'.vanh^y''ai^.;k::^.:^:;:v,?;ip
ole kos-'
mä Raivaajan sosialistit öyat
sia heppuja, että; he ryhf^ät
maahan pääsyään veHkeilemään
neuvostohialHtusta vastaan j(a^hahk- ;'::i:
kimaan tasa-<arvoisia oikeuksia; ef , '
työläisUle, vaan kaiken^^ " - - <'^'
vanhan
vätkä
keuksia ole;: Silloin ovat;oikbuddij;
paremminkin tasan, kun
mollinen. herra", joka ei ole' . . .
kaan mitään hyödyllistä '•<•, isihnyi^ ^'yy:--^:'^^^^
pannaan hyödylliseen työhön. Mut-' ''1'^^..
ta »e ei kelpaisi Raivaajalle, Se ^ >'^'=yf
haluaisi, että tämä vanha "armolll.^ , ' <
nen herra" olisi päässyt edelleenkin
"armolliseksi jjjierraksi". ' , ' säi
Ja kun lukuisat Raivaajan siii-.;
naukscn saaneet "armolliset- her­rat",
mitä laatua
tensa licneeJkään
entisille "pehmeille" touhuineenr
vaan on heille osotettu työtä, niiir •;;,
80 »isuttaa Raivaajaa, joka sitten' "Sh
pauhaa , tasa-arvoisuuden loukkaa-/. ':•:••:•:•?'•
misesta. . 'yy-y^iS,
••• • ••'•••*>.'.:•'1''^:'':'--v'^;-'";^^
Raivaäjalainen :• ; ' tasa-arvoisuuk:^ ^ ^ y '^••'\:y0r'
merkitsee sitä, että herrojen asemaa:; ^ »
ei saa loukata. * '-C
yy%.yyM-yym^if'm,
'y0ymmmm^
siiii^; :::;;::>;s^p'ö>f;
^_.,..,.„..,,,^..ie^|:;;;^^
aatua heidän he^ruu- ' ^
iän, eivät ole päässeet -
i
TYYNNYTTÄVÄÄ
^=^±^ssyrm^mm
symmm:sm^m
^:y'y'f'-^'-my^yy-:yy'ms^im
Matkailija, jo!<a on
kaa kiipeämisen - Mont
ritaeäiU/:^idj««f?^
iut;.-;-^:-:?/-;;, • ^ « M^
y yysyyUSMe.^}^^iki$m,