Vapaus, April 24, 1930

              Torstaina, huhtik. 24 p:nä — Thur., April 24
, ÖJe best Ume. the » m^
seö aion'^ tbey wouId be
5 5
^hTooss his shop m a t e s^
UiT The strike ^ a ^ ' « ^
SS-t tue boss . sce . ^ H / ^^
* ^ Teix psr cent^y^fr
J ^ ^ ^ r hours, t h i y i » » *:
.öay, tbafs too maiiy^^^A|id
U was nct Iit for a pif
^ tue demands were just.
B iasebaU f inals. The med-
: iiad vvorked so hard for,
'nractioe ^ould be vrasted.
iroed. hopins to come to a
l r - i i n , o t would his bud-scftb;
ö. Wbat
Ok of iuni as a
bker?? . .
Billy depended on his I n -
ajs Tas not the k i n d of
,be could ask the - y " sec-jout
He was sure he would
, to stay on the job, to
• tie team and the finals.
the boss on the Board
[ars at the "Y".
nembered the whisperings
slloff workers: ali out t o -
morrövF morning at 10. The
in; "not a cent off, not a
aore." ^ ,
tarted vralking again, I n -
his pace at every stride.
agalnst scabs. picket Iines,
m he thought. Thafs It,
he almost broke into a
)es! We would have four
de up of the strlkers, the
3ws not on the team now
ir OUTI league.
wlth the bosses' cham-d
play benefits for strik-strike
with his buddies.
t)wn finals.
taion and workers' sports.
Itse _en .»le, Suomeja, pgl;josgro,TTi\?>sa
osissa - k b s k s i n , käynyt'-ien^ eteläm»
massakaan, minkään vertaa tHiustuJ
nut S u o m e n , t u k k i m i ^ h i l n i ^ alkaa käydä kiusalliseksi
doihtosa. .Anii^ikfln'; metsätyölälsiä, j a riidanhaluiseksL Voima kiehuu ja
joissa suomalaisia jon> huomattavan ipak^ ruumiissa: pitäisi saada
paljon, tunnen sentään jossain mää-[koetella, eivätkö toiset joutuisi "turi-rin-
Enkä pahoin erehtyne päätel- nustamaan". Aina sitä on jotain
massani, että yhtä maata ne lienel pientä känääkin ' sattunut talven
vät tukkinuehet — niinkuin muut- varrella; ne täytyy nyt kaikki k a i - syöttömään". Siinä piti asua eräs e -
k i n miehet — yhdessä niinkuin t o i . vaa esiin sameista muisUkomeroIsta i F^Uyttävässä maineessa oleva nals-sessakin
paikassa. ! ja tehdä suoraksi. Jos e i asiat p u - ! eläjä Ränu-Eeva, Joka ennen
soma
Kirj. Hele Salo.
K i r j . Eläapro Jääskeläinen
•• Raakoja miehiä ne Pohjolan tuk­kijätkät,
raakoja selvinäkin, saatik-k
» päissään, uskomattoinaan raakoja
— siihen käsitykseen täytj^y väkisj
tenkin tulla niistä lukuisista Iniva-uksista,.
mitä suomajai^^s^, kirjalUr
s u u d i ^ .heistä j a heidän' elintavois-sen:
juotavaksi ne sulevat joka t a ­pauksessa,
yhteisesti Yhä k o l e ­ammiksi
nousevat panokset kortti*
pöydässä. Ne, jotka eivät olleet mu-kana
pelissä, uskoivat toisilleen sy-
'dämensä salaisuuksia, halaillen t o i -
i a a n j a väliin itkuakin vääntäen, s u ­pata,
hemeitten sijasta täyniÄ I » -
kottavia »jBksl, joska eivät sietä­neet
t>tor^t«»^vsan uikahdusta.
Mutta ha<k«>ft^mTnin kuin multa
valvojaan vaUtti hän sitä suikeata
kohtaloansa, ett& hänen nyt t ä y l ^ lyy hengissä edes vankilaan asti. E h -
kuoUa. rahat taskussa: kofanesstaa kä alkoivat panna korpilain käytäh-marjciriut
juomatonta raluta! Jos tSön. pitenamittä mutkitta. Ennes-vaan
mistä' saisi viinaa, yrittäisi häi^ täänkin hän oU kalkin puolin kur-
>alpompikin olla vanlEUassa kuin asiat" Utaan asti, koska hänen k u i -
apaalla jalalla, murha tunnollaan, tenkaan ei ollut terveellistä liikkua
Nähdessään olevaosa saarnoissa maantiellä muuta kun pimeän a l k a ­j
a tunnettuaan miehet, Jussille vä-lähti
mieleen. eUä tuskin hän säi­lästä
liikutuksesta.
Mutta kun tältä asteelta Juontia
yha,. jatketaan, muuttuu tuzmelnu^
hetken kuluttua, vahan toiseksi Yksi
juoda Itsensä kuoUaaksL OUsihan jassa kunnossa, vaikka oU koettanut;
se paljoa Uolseinpl lähtö kuin nyy- jslllohi tällöin valveilla pysyäkseen,, ^ ^
kähtää lasareettlin puoskarien Ja maistella putkesta tippuvaa sydämen niille Uenee'ollut riUtäv^
kuohareitten kynsiin. j välivlstusta. l ^ y t meni mies aivan saalia. " O n kai niitä tyhjiäkin paik^ suunnitehnan kalakeitoksi.
na.
Lääkärien ihmeeksi el Kallen
päästä tarvinnut poimia mitään
luunsiruja; slsäänlyöty luu o l i p y ­synyt
koossa, painunut melkehi yhtä
ehyelle poimulle ku'>* ^os se olisi o i - nialalnen,. Jota seikkaa >äskenmainit-onneanL
IMaJaa X ^ i n • helposti,
vaikka se olikin puiden , varjossa,
sieltä kun alkoi nousta savu»; m l ^
varmaan viritteli tulta, ruvetak­seen
kelttämiään liiallista. liObenl
siis tuli oikeaan aikaan, sen n ä i n
heti miehen Ilostuneesta silmäykses­tä.
Samalla näin, että mies oli suo-lut
kumipallon kuorta. Tietenkin se
painoi aivoja siltä kohtaa, mutta
tu kertoja el ehkä ollut tahtonut
ilmaista.
Heti lohen nähtyään hän muutti
Jonki)
f l i
Tätä hän hoki ehtimiseen, eikä- valkoiseksi ja värisi, n i i n että tuskin ;koja tukkimiehen kallossa", päätteli |valmistamisessa minä häntä avustta
saattajillakaan oUut oikeastaan mi- s a i sanaa suustaan. [Kalle Itse. seUttäessään iniiiulle p a ­taan
muistuttamista nohi. Järkevää
ajatusta vastaan. Yhtä hyvähän o li
juoda/hautajaiset ennen kuin Jäl­keenkin
kuoleman — parempikin,
siliä nyt ne saisi Juoda K a l l e n k u s -
taimuksella.
Matkan varrella, Idvenhelton
maantiestä slviissa, tledettUn olevan
töUI. Johon sopi poiketa "hevosta
Raakoja. Raakojapa tietenkhi. j a heella olkia. nUn sltte nyrkillä t a i
ajattelemattomia, mistään välittä- viime tingassa puukolla. KortUpöy-i
mättömiä. Hurjan raskas työ mitä dässä ollaan hermostuneita j a ärtyl-vlhelläisimmlsfiä
oloissa vaatii vasta- siä, suututaan pienemmlstäkln t a p -
painokseen hurjia huvituksia, jois- pioista ja kiukutellaan toisiUeea
ta ajatteleva ihminen ei luulisi m i - vääryyden-teosta, olipa syytä tj^ikke)
tään nautintoa lähtevän, ei itselle ei. Vähäväliä uhkaa syntyä yleinen
eikä muille. | tappelu, mutta usehnmiten se s e n -
Mutta raakuudessakin, niinkuin tään jää silcseen, sillä aina taj>aa
hulluudessa, on toisinaan "systee. olla joukossa joku, joka vielä melko'
oU
kulkenut tsröpaikollla viinaa kaupal.
la j a muilla sämanftrvoisilla asloil-}
l a , mutta jolle vähitellen o l i siunau-timut
siksi monta lasia, «ctel vUme
vuosina enää ollut kierrellyt. A r v e l ­t
i i n hänen kuitenkin edelleen har­joittavan
entisiä elinkeinojaan, sillä
milläpäs muuUa M n olisi itseään Ja
lapsiaan elätellyt.
Viiieltälhen pesä se mökki, k u n
.rrF- , . — „ . celcä työllä että neuvoilla- yhtäpäätä
•Ku-kuinka on Ka-KaUen laita?" iranemlstaan. Toisena syynä p l k a l - ^ a l a r u u a l l a o U e n tulee näet kokeU-han
änkytti. geen parantumiseensa hän arveli o i - leeksl jos Jotakin, millä saisi kalan
lee sen, että hänellä ei ottvlf rtiHöja, malstumatm parhaimmalta. Niin
jcten häntä^ " e i kannattanut kövta päästiin puheen alkuun. Tietysti k e l -
kauan lasareelissa' makuuttaa.*' tettiin illallista minunkin varaltani.
Sitä myöten oli kalkki luonnoUista
Ja ymmärrettävää. Mutta Jutussa
c l i vielä muuan mutka, Jota Kalle
ei tänäkääix 4>älvänä pystynyt selit- lä o l i pullo. Josta kaasi ryypyn, ensin
antaneet pienintäkään vihjausta, itämään. Heti sah-aalasta päästyään Itselleen. Tunnusteli sen makua huo-m
i h i n asti häntä oltiin aikeissa v i e - i h a n oli huomannut todeksi, mitä jlelllsesti ja virkkoi:
"Mennään katsomaan", vastattiin.
Vaikka tovereita jo alkoi säälittää
Jussin hätä. eivät he ennakolta 11-
mcri*aneet. oliko uhri vielä hengissä
vai eikö, josta Jussi tietenkin ensi-mäiseksi
olisi tahtonut saada var-muuden.
Eivät mökille mentäessä
Sen valmistumista odoteUessa hän
mainitsi Jotain ruokaryypystä ja
pistäytyi ulkona. Palatessaan hänel-dä,
eikä sitä. mitä hän perillä tulisi hän jo siellä Remu-Eevan mökillä
näkemään: ruumiinko vaiko pahoin [oli puoUttain leikillään höpissyt, nf-haavotetun.
jonka henkUnjäämtses- j mittain että hänessä asuvalle " v i i ­ta
kuitenkin olisi toivoa. namaäolle" oU tässä leikissä käynyt
Vasta mökissä hän näki, miten a - ! pahemmin kuin hänelle itselleen. Se
siat olivat. J a ilostui huomattavasti, jei enää kyennyt päätään nostamaan,
veret palautuivat poskille. Vielä o- Kcetttpa ainetta hyvää tailcka huo­l
i toivoa: olihan Kalle elossa, oli to- noa. ei ollut entisen makuista. Saat-k
l — näköjään täydessä tajussaan, toi tosin olla n i i n , ettei hän ollut o l -
josljan ei jo pikku hiprakassa. Ensi jkeln "luonnon-Juoppo" alkuperäl-saholkseen
alkoi Jussillekin selittää sestikään. koska oli voinut tarpeen
miä", herroiksi sanoen. hyvin pysyy, pönkillääp Ja luulotte-1 sinne vihdoin saavuttiin. Akka m a -
Sen todistamiseksi kerron erään lee olevansa järjissäänkin. jkasl pimeässä nurkassa, ryysyjen a i - Iisi saatava juoduksi, ennenkuin hän
tarhian, joka sattumalta on tietooni Tämän valheen ohlmentyä seufa^ ! i a heikkona sahraana, mutta hyvä- kuoliee taikka kerkiää
sesU päissään, vajaa viinapullo vie­rellä.
Likaisia lapsia, ruokkoamat-tornia
j a repatelsla, miltei alastomia.
värjötteU tulisijan lähettyvillä, m l -
tullut. Kerron siinä järjestyksessä yleinen väsähdys. Yksi toisensa pe
kuin Itsekin sen tuUn .tuntemaan, rästä alkaa torkahdeUa, peU sekaan-enkä
tapausten kulun mukaisessa tuu Ja jää sikseen. Joku silloin täl-alkajärjestyksessä.
Muutenhan m i - löin vielä hetkeksi herää törisemään
uun pitäisi " n m o i l l a " olleeni muka- itsekseen jotain käsittämätöntä. N i i n ^ Järsien lelvänkannlkkaa, mikä
na paikoissa j a oloissa, joissa en ole kellahtelevat miehet mikä mihinkin kylmää perunaa. Nainen näytti e n -
känä oUut. Olen. vain sattunut t a - nurkkaan; ahioastaan kestävimmäl nenalkojaan vanhentuneelta Ja k u i h -
paamaan pari mukana oUutta ja kykenevät kllpeemäan makuulavaUe. tuneelta. Jälellä oli kultenkhi muu-kuullut
heidän lyhyen, koruttoman Aamulla "päätä parannellessa" tamla piirteitä, joista saattoi jÄä-kertomuksensa.
Jos lukija kaipaa koetellaan muistella Ulan tapahtu- teliä, etteivät tukklmlesten kehuml-väritystä,
voi itse kuvitella yksityis- mia. Kellään el niistä ollut yhtcnäis- iset hänen varhaisemmasta kauneu-kohdat
ja ympäristön yhtä hyvin tä kokonaiskuvaa, vaan yksi muistaa jdestaan ehkä oUeet kovhikaan suu-kuin
minäkin, tai vielä paremmin, kuin vilahdukselta yhden kohdan, jresti liioiteltuja, lapsissa olisi myös
— toinen toisen, j a loput pannaan ar- voinut olla sieviäkin. Jos olisivat o l -
Kymmenkunta vuotta Amerikassa vaamaUa. Nämä muatelut huvitta- leet paremmassa hoidossa; nyt o l i -
Ituani kävin Suomessa. Olin silloin ^^t asianomaisia Suunnattomasti; vat laihoja j a kalpeita, oikeita k u r -
Työmlehen iommisÄa, sille liikkeelle varsinkhi nauretaan makeasti nllUe juuden - kuvia. Alaston kurjuus i r -
kuuluvan pUalehden " K u r i k a n " toi- riidoille ja "nykäyksille", mitä sU- visti mö^in Joka nurkasta, kurjuus
mlttajana. Nykyinen "noskelalsuus", ^oln - päissään oltaessa _ oU sat- J a sUypttomuus. Mutta eivätpä o l -
mlkäU sitä jo oU kytemässä, oU s i l - ^unut. Nyt, näet. luvfaan oltavan ileet .vaateUalta vl^rafttkaan. Joita
loin vielä älakyimessä j ^ pysytteli- salvillä-pähi, vaikka: onkin otettiu .tässä hotellissa kävL
" O n . . . . kyllä se on jo valmista."
Sltte kaatoi minulle. E l se hvillum-paa
ollut kotitekoiseksi, mutta liian
tulista paljaaltaan nautittavaksi.
Annohi täyden tunnustukseni liänen
taitavuudelleen tällä alalla.
"Ainahan sitä jotain oppii, maail-manrantoja
kiertäessä", hän sanoi,
hymähtäen.
TuU sihiä sitte puheltua, mUtä
seudulta "vanhasta maasta" k u m -
vaatiessa pidättäytyä, mutta kun jpikin oli syntyisin j a millä palkka-niikseen
tuli, o l i hän a i n a "miehestä j kunnalla siellä enimmän oleskellut,
lasareettlin. I mennyt". Nyt ei tuUut mitään. P a n "Pohjolan metsissä minä olen opin
Herrain kynsiin ne rahat muuten Pikku ryyppyä juuri sai otetuksi. I käynyt", hän kertoi, "Jotkut senal-joutuvat.
sairashuone- tai hautaus, mutta jos halutti kolmannen, joka kaiset. ketä on elossa, ehkä vielä
kustannuksiin. .oikeastaan on ensimälnen "lllkaryyp-r muistavat Roikon Jussin."
ei pysynyt sisällä. MahdoUlses- i
huoltaan siitä 300 markasta. Joka o-
"Onko siellä minkä verran keitet- •
J&f" hän Irvsv» .Tiiccmo " « iti hi
f" V».a»ai se te olette", *ih me_t.t_el.iun. "No, tto^i?se"l,t!a; .
mielentilassa, etten suuria 'vällttä-lK;
nyt, mitä tein. Mutta Eeva k u n vii*.
kosi tajulleen, niin kyllä se mtnnat^
l u j i l l a piti 6iltä„ m i h i n Mäen ^ap^
sensa oU Joutuimt — äiti, näet, öie-^of?^^^
yinaan, hyväkin. OU n i i n taurjimsi
etten vobMit sille sanoa totuutta,
vaan vak;attin lapsen syntyneen
kuolleena. Enkä ole asiaq, todellista
laitaa Icenellekään kertonut, ennen-kuta
nyt. E i sUlä. e t U ollsta tekoani
kätnnot. tahi että mtaulla siitä dOä.
koskaaöi oDut tumionvaivoja.' K U h - "
vastoin: tusldn olen keneltek^lii i h ; :
mjselle parempaa> palvelusta tehnyt:
^ U l i i sUloln RemuEevalle j a h ä n ^
lapselleen. aOkä sUtäkln lapsesta ö -
lisi, mallmaan • tullut; ;Jos olisi
jääimyt elämään? Muttamia vuo.
sia .nälkää nähtyään olisi kuiten­k
i n kuollut kurjuuteen. Parhaimmas­sa
tapauksessa kasvanut vilnanmyy:.
jäkst tai muuksi yhteiskunnan iö^i-klöksl."
E n votaut jyrkästi väittää, e t t e i -'
kö liän tavallaan ollut oikeassa. S en
vain sanoin, että mtoä en olisi'sillä
tavalla menetellyt. Olisin antanut
luonnon tehdä "tehtävänsä.
"Kldu|;taa aikansa Ja sltte nitls-tää
— niinkö? Se vasta olisi o l l ui
sydämetöntä."
" O l i s i voinut olla", myönsin. " M u t ­ta
minun l u o n n o l l a n i . . . ."
"Semmoisella luonnolla ei ole m l - -
tään virkaa", hän sanoa paukautti,
"Työmiehelle se olisi vato vastuksi­na.".
• .
Hyvässä sovussa kuitehlcln ero^t-'
tiin. Hän antoi vlelfl pullon evääksi.
Ja minä kävin ennen lähtöäni paa­tista
hakemassa toisen lolienhänelle.'
Rahaa ei llikutetta puolelta eikä
''•im
tyä?" hän kysyi Jussilta. " jti hän olisi alkaa myöten voinut tä- sitXevSi voin tuoda terveisiä Sotain
"Ehkä pullon arvo, eikä sekään i ' " ^ " heikkoutensa voittaa, jos oli. K a l l e l t a . " '
oiketa kunnollista", selitti Jussi 1^^ »^^^eta sitkeästi yrittänyt. Mutta . vuoronsa hämmäs-
"KoVta sitä tippuu hitaasti, ja se o- ^""V^*" ^JT'" tyä omituSn t a Z X m m ^ o ^
Iisi useampaan kertaan tislattava. J ' ^ t l ^ l ^^^7^ /r^^^^^^ kerrota häSellT k S f , mlJä
ennenkuin siitä myrkyt irtautuvat." P'^*- ^^^^^ entisistä ^„„_ ^.,^..,.^„»„ .
"Myrkkyä sUnä pitääkin oUa". vii- ; Juopottelukavereista.
•'•'At:
Quy de Maupassantin
tiesin Kallen nykyisestä, olosta Ja e-.
lämisestä. J a Jussi o l i oiketa hyvU-! o„ kulunut jo 37 vuotta Maupas-*<*
he/syrjässä. j joitakuita kohmeloryyppyjä. Mutta Kyseltyääpr vaivasiko Esvaa muu-
Eräänä näivänä o h i a t a a n h n o n P P «i aikaakaan, kun taas oUäannousu- kto. tauti kuta. humala, saivat ihle<
humalassa, ja eUtaen kiertokulku ! het tietää, että hän makasi lapsi-olet
tahdoton koneen osa,
ItpVassa.karusellissa. Ajartib5»l]yt
jjjätähtfipssä Ä :kitliJet--;:iSen '
W[ sQäntaan7 ta£hdottQ)iha«
tiihannet savupiiput OSauKj ^'ksellä
ttaa kuulakkaan aamU-il- ko
aftäidJh' 'f>flfitr. söiväl? sieliJ V ^ ^ -
lä, kiinihdatr— ehtiäksesi
[ä jiäikäireSi työsi**£QLr^.
Äa-dsanärHEläaian mitä^
M' täytät;'Olet' "konö, ajä-hniminesi
työlle • mj^ty
ei, olet mekanoitti köre.
ia • hiljai^ftä'*ietlffirä'':kun
a&it,^:%aiWteH;äf lue*' öl^
Sfjtieitfeh'^ jSlklä,-^ MVk^^
tä^"6vat 'BilÄfetäsf^ " v f i ^
- Tahtoisit pyyhkiä, re'-'
met kummat kuvat, m i t -
2si kirjasta löydät, —
naton olet oman Itsesi,
lessä. — Unita hulluihin^
toiniin uuvut, uusia tus-
»ja sydämesi piirrät.
Bisti vitoitetut ovat r a i -
ipaikoiUa. Vakavta äske.
astua myrskyisiä, i i i l j a k -
ja, missä poimitaan vaan
tiedät ja kultenkta punot
änten välille, tlepuolesr»
atsot. rakastam.astasi s i l -
n iloa etsit. Ojentuvat
n. seuraavassa hetkessä
ilttautuen.
a erota on muuttumaton
än laissa, sen tiedät ja
tsellesi tuskaa tuottae?i
tä punot.
. kuuluu taistelijalle työ-
' ja kultenkta, sydämesi
reet yön hetktaä haa-
, uniin hulluihta uuvut,
it. olisi vakavia äjatuk-i
suunnitelmia tänä a i -
maailman kaaokset kie­kkoihin
asti —. Tuhan-iinjalta
myrsky vie, jää
»ja taistelijoiden l i n -
3 jääneille jää täytettä-tilat.
Sinulle, juuri s l -
täytää paismennen to^.
jäänyt työ — toverisi,
^ linnut nälkäiset i y n -
tCän.yhteyttä heidän^varsinaisen a-i^^^*^*» myöten..kuuluvatkin, .vaikrr Pyysi yjöaijaajja..rup!^i..latt,ialle.,plt-siEiiisak;
änssa, J a siten menettävät t u r j ' ^ ? ^ ' ^ niistä kärsimään joutu- kakseen. M i i t t a el sen nukkumlses.
hääiii ^ e d i y&kin't y ö a i k a a en W^t^^^ lyödyt kuta lyöjätkta. ta; mitään tullut, k u n , täytyi ruvpta
^iiÄjiricy^lemaaif^i^a -^tyof-'"^^änä^illana oU syntynyt taval- ^ mtaulle;; *ätUöksl^ - Bfeva.,, ;pai;i:alitl
'i6&in^mWn olf saanut, Ajatte- liStW i«aränpi'"^^«^^ -muka,r;,LaukksöludeUe,; .'W}«t^8
Wi;^UlSlJ^fo^yrA;;^-''i%^ Jussta välillä. Korttinellstä ! h R M IISÄKI-. 'fCM^^glsn^^ QXmUr.fitt^
. ilimtaeii .Olemaan'
4unäitko sitä 'inlestä?"; kysyttita,
"N<ä « e oU tukkilaisia. Olen m i ­nä
^en Jollotakin tuntenut",
••"fetkö-tiedä nlmeä?^ :
"Jussi k a i se oU lilmeltään", muis­teli
Eeva.
" V a i Jussi! Taidat tuntea senni­misiä
useampiakta kuta yhden?" i -
sasteU KaUe. "Mitäs myrkyttömäs. r Oli omituista tosiaan, ettäl naiset. ^^^^ että hänen elämänsä oU nlta ^anfta kuolemasta Ranskalainett
tä viinasta. Käy vata tänne, mitä Jotka eivät ennen olleet nähneet Soi-;päi„ Mäntynyt. -S k l r t S kuten t l e S S ^ ^
• f hfn"nTn" a i s ~ ^^
J a Jussi lähti noutamaan. Eikä naukkuja Mutta käsi- »i sairas Hän kokonaan menetti
kenenkään mieleen «mota j u o l a h - ^ ^ " ^ ^ ^ a v ^ lokauksessa olivat ansiot nykyään ISlS, Sltl S J t e y y S ^ S - - - ^ ^ ^^
tanut mennä hänen jälkeensä, kat- "^^^^^^^ sitfLne^ 2 n ^^y^""^' «»tei kannattanut tuot- tuntenut ketään läheisiä henkUölti,' ...^
somaan ettei hän karkaisi, Karatkoon. f",nt?koh^^^^^ ^aa vitaaksia hallituksen myymäm»- edes monivuotista elämänsä tove-", ,
vJoass tkaa rkkauan, modiotätupsä rsuep ehseii tä Klaiilkluetsttia. Toni?^l*tt ^ta^k^e^jTs^e^r^i * Johtopäätöksen, . että nteäu. vvoataa.n Htäayltlyiti uts ulklai sktooii meepna riokmymin: i r t o ' Joka Uskollisesti kävi Joka pfti-' - ^
f . i t i f i i m o Q v . T^^HralfS v^a im. ov„ä ki e,i su^ur es. tikaan ^v a,l ita m..i.Ö..- ,mm«enntJtSä -dr ionllll narrJioa <graallllonn«aasct»ao , J4aa l1ui,v«aaft_-
hen ulkonaisesta- kauneudesta; hell-ltomat jälleenmyyjät ottivat sataan
Ic on pääasia, että tuntevat omansa nejjänneigallonasta,
muiden Joukosta. Miten 'lieneekin,; . , . . ^ » i „ „ „ „ x „ , ^ „ „ , i „ „ „ . - „ t . „ „ . „ „ „»
Iniih vata .kävi, että ennenkuta Kalle Minulle .tulee gaUona maksamaan
Yä hänen luonaan tervehtimässä ^ .
häntä. K u n eräänä heinäkuun ,i?ölr- .
vän aamuna v. 1893 kirjailija n u k -'
kui • vimclfiöen uneen, liänen ruiii-misarkkunsa
luo sapul tuntematon.
tuntjzmaan pitkältä, alkoi hän hä­täillä,
että mitäs, jos se lähtikin
karkuteille j a vei viinan mennes­sä
to.
: Mutta, samassa Jussi Jp tuli. S a .
npr"korjanneensa
sai^lS^ehkeet siihen
tbs .'työskentelisi jonkun
hoitkijäa.: ' '
:titoistettlto. mutta likistämään:se "J^l^"^",^"^"^ njäsM, ettei minusta ole yhtään vp^- sä,;Häneltä oli kldletty se.' Juiiilv 7^^^^^^^; V
miehet. l i • ? , ^ ; f rin, vaikka köyhä; syntinen /tässä epmana-tJäivänäVjollota-suurkirJalUt- / . ; »
- « u c i ^ o ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ evälnper,.;4ap.ruuÄis kätkettun maaixM^
iL^^H^t. i iitthlnk^n myyritikllpaliuun en pl^ M »^^^n elämärttoverlnsa,-ottaen
muodissa — kappaleen i.vuX,.f\l..,«4:„v»»., v,Tiiif..i,.„„ *.A^«aU; t r ^ ^ .iacten-»i
j^tki.lmiehet. Liian 'raakaa oU i h m i - .T^^^f °V
SfeW'; puuhun. K a l l e . jo epäili, 'olisiko f'te;a-5"om<
iM' i osunut ''viiriäihädori^' päähän, T,,*^
ki.uuimÄi '^' kl e seninianääää; vvviiäiihnniaat emmlleaaniiss ttsuue lvvvellttnaai,aa iitteaat;;t e^' i SaSik^SaJaSn^ of^ol^il ^tXP»I J^^^^^^^^ äslak o' ^u^W mkvkeata ksaaamna nh klallstluaHrstp&nm .^ä^ a' ^a -- csemavalBja Helsingista. Siihen r a - • I . „ I - K « W . , ^^u,.^^„f<
kynsivät k o t l n s a . . K a l l e k u l k i ' e d e l - ^.^ > ^ V ^ ^ ^^^^^^^^^^ -
leen työansioilla, mutta'vata lähet- • Ja ajqlhan se. K a h v i n seassa mals-tyvIUä.
E i aikonut "tällä tiedolla .i^?»:^.».'"A°^^\.?^^^^^^
^ v i i c l u ' i t t t i f a a n fä^ Kalle. oU voittanut edelllsl-tuhrantuneesta
kirjekuoresta i^äkta päivinä. Jussi oU alkanut e-pälllä
häntä kieryydestä peUssä.
syytellytkin, mutta mitään varmaa
Ista ne himoitsee, yhä
"njoja vonkuen fcoa'--
stua varmana, pelkää-
- Tahto.si voimalla voi-uskollasi
kupeät vaa­la
horjahtamatta, l a n -
»tta oman sydämesi e-
^ nöyrryt, hiljentyen sen
Itää ajan rataa: olsnlä
alimättä pyörittäfciAr-heittää
aika, öjotttaen
juoturintamita; ^;kBnen
^teen. Tahdottomana
o Viitoitettua-linjaa.
äkylmäilme,nmaa^
^ on pyhä. httjataen
' i - •visusti kätkeytyvät
• saaTuttamattranat u -
^ hetkinä haaveiksi
I^CTINEN
lukee: ~ •netotoimis-saan
paperta. Jonka sanoi tulleen Ameri­kasta,
Ja koska oli' kuullut mtaim o l ­leen
Amerikassa, arveli mtaun voi­van'
selittää, mikä paperi se olL
"Tämä on pankkivekseli K a l l e Sol­nille
— sekä on nimenne?"
•Se."
•JSlllä saatte pankista 100 dollaria
eli nota 500 Suomen markltaa."
.(Nykyisiä Suomen markkoja sillä
saisi tuhansia, mutta sillota olivat
vielä punikit tappamatta ja Suomen
raha vanhassa arvossaan.)
Pääseekö sUtä kuusaUe," kysyi
räies, "kuka sen rahan on lähettä­nyt?"
Kyllä, hyvinkin:
Jolta Roiko, asuva Jossata Kanadan
lännellä."
"Roikon Jussi! Jo minä ajattelta-kta,
että keneltäpä se m u i l t a . . ..
Vanhaa velkaa, osasta..'.. Loput
kai palkaksi tähän naarmumi", hän
lisäsi, hymähtäen ja viitaten otsas­saan
olevaan syvennykseen.
Vastaukseksi kyiJyvään sihnäyk-seenl
hän sanoi:
"Se on ruma juttu, niiltä tukkilals-ajoUta,
melketa sopimaton ihmisille
k e n - o t t a v a k s i . . . ,"
^ ^ . m t a ä vähisU» punastele," v a .
fcuvtta.: "Olen minäkta maailman­l
i i t o j a kiertänyt."
näytettä hänellä ei oUut, vaikka o l i v a l l i ioku toukosta.
koettanut4 . -p«itSäSä miestä soiilim^Jätliliäa — *aui JOKU JOUKOsta
sen verran kuta hiunalaisen ^ameilr
la silmillä kjiceni. Nata olivat mies­ten
välit jännittyneet kireälle, kun-«
"Eihän se vaan oTlut Roikon Jus­s
i ? " kysyi toinen äkkiä.
"Roikon Jussi", toisti Eeva kuta
unesta heräten. " N i t a Juuri. J o mtaä
i T o U ^ ^ Ä d Ä u ^ S l l ^ I j ^ ^ ^ -
kata, mutta toIseUalyoimi>j ennät- ^^j^epäta?" kyseltiin,
ti J u ^ l ensta: iski KaUea kirvesha-maralla
otsaan, nita etta mies l y - ^ „ „ „ „,^,a . - ^ • „ „ „ x„
sahti kuta lankavyyiiti lattiaUe. Jos " ^ ^ ^ 1^^^^^%^;^'^'''^ ' olisi SKall'e «silmla kke?rtJaar "in„uSkaLhtannu,c^ i^^"u^^iö S-«äi.^. >.l ^Tns-it -t a sein. «taö lhtia, v,ä -
lähettäjä on ^ ^ i - E i se nytkään f u k a n a o l t a t ! . ^ ^ ^ ^ ^ ^le-
;ata Kanadan ^ X ^ t a ^ ^ j a ^ n „ V^" tanau h
Fuhdistettuaan ja tarkasteltuaar, p^j^^^"^ä.a'^y*kSSt k^^^^^^
haavaa, lääkäri sanoi, ettei hän s i l - gJ^^^Jai^^ g e u S S "K?ko' k S'
Ifc mahda muuta kuta väliaikaisesti f f j * ' f ^
sitoa sen, j a käski viedä miehen kU-jS «?,hL fiw ^
« » p„Ub. ^ ^ ^ t s ^ J ^ j ^ jaiouieen. Heitossa Ulassa ote.
i e n i t a a - . Ja^ B a K r i n ä ^ , : ^ valte K a M t e . Joka väliin W m ,
K a l i e n rahain juonnista tällä me-nöftafÄ
mitään; " '
Jusisi.^sillota'' kesken kaiken ehdot-tl,
että 'jös ne rahat tässä kääntees­sä
n i i n ' b i i v a t tiellä, ahtakoon rie
lalnaicfii ''jbähenc. Asia kuitenkin o li
jp : vii^biMnalsien tiedossa,', jä'' Jussi
joutaisi' VatikUaän, vaikka; Kaille p a -
ranistkiii 'entlselleeii. ' Ainoa pelastus
hänelle olisi päästä klireliriniiteh
Ruotfito puolelle ja sieltä Amerl-i;
kaan. J o n n e hän jo kauan oli a i ­konut
lähteä. Mutta mihin hän ra-hattomana
pääsisi? Kaikki rahan­sa
menettänyt korttipelissä, etupääs­sä
KaJleUe. Siitähän se riita oli t u l -
lutkta. Lainan Jussi vakuutti var­masti
maksavansa, " j a hyvän koron
kanssa", nita pian kun saisi sen
verran ansaituksi Amerikassa.
Asiaa harklUlin miehissä. Totta
oli, että noissa 300 markassa oli J u s .
sinkta rahoja, mutta ne oli "rehel­lisesti"
kortilla voitettu. Kalle ei
myöntänyt pelissä tehneensä mitään
niuikaähsa h«aah' koHme lastaan.
Ranska ihaili klrJalUJan teoksja,;
vaan /'lapsia el kukaan mulstahiit.
Oli perust3ttu kirjallisuttsseinti;' jk^
ka , nimitettiin Maupassantta nlniei.:
asiakseen vasta >
metfätoitita. Sanoi;
k,T,.4i&nessä'olisi
,:,.yaikka: he; nyt
yat/ aikolhta taaoudelJJseisaftiiSuhfceefJv
tiäkyi kaikesta.. ,)että3,HKaUe/,fliil.
hyvin mielissään tä^täiipäln oAPtta.i
matta saadusta i ''Amerikan pstrlnnös.
tä". ;
Sattuma tekee toisinaan somia
tepposia.
Amerikka on avara maa. Usein nä- lya ostovUnan varäss*. Täytyi ruveta
kse uutisia, kuinka jotkut eri teille yrittämään, j a työ tekijäänsä neu-joutiyipet
sukulaiset monia vuosia, yco sanotaan
vuoslkymmeniäkta, testäneltten a h - muutamia puolikuppbia oli
kerata etsiskelyjen ja tiedustelujen ^^Istettu, kävi Jussta atae Jo ihan
jälkeen vihdoin ovat löy aneet toi- ' ^ ^ ^ ^^^^ ^^^^^ ,4^^^,
.sensa Toiset taas ovat aivan odot- ^^^^^ ^^^^^^j^ ^j^^^ ^„.^
lamatta tavanneet omaisiaan 50:-
^ ^ ? ^ k « Ä J Ä m y ^ n s i . ^ ^ . ^ ^ ' ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ - ^ ^
^'Pääasiassa nSä kultenkta;olen, It.p'^-.^^»^^^ ^ ^ . i ^
scbppinut, nUnkuta useimmat muut- fj^^jj^^u.^^ «Sf S S e '
kln tässä maassa. Heti tultuani näin ^ S r J ^ r ^ ^ ^ i ^ S ^ S ^ ^
mahdottomaksi saada kokoon «Itä "S
Kallelle menevää rahaa, enemmän ST„nil.rÄJn«J S Ä t
kuta muutakaan. Jos minun on olta.se;^deysl »^ka..n^n^a^ '^is»äLn's^äi "'^n:i^m^e^ä. ^HLeJidSänf
nykyinen nimensä on Libselman. H e
eivät lainkaan ole halukkaita k e r -:
tomaan syntyperästään Ja pyytävät
vain että heidät Jätettäisiin raur
haan. — Suom. K . Slvak.
iloin tällöin hieman terästää. Sa-kta
vuoden erossa-olon jälkeen. M u t - . ^ ^ 1 , ^ ^l^^j j ^ ^ ^ ^ itakkaam.
^.--.H^J" monessa tapauksessa el t^jj^ tuttavallisemmaksi, var-
' sinkta Jussin puolelta. Eikä ihme,
vääryyttä, vaan' hän malttoi pelin
ajan ottaa naukkuja vähä harvem- koskaan. ^ _„
min kuin toiset, jota konstia Jussi Minulle, samoin kuta tälle Jutel-jgUJä ^tn^n öVlutkokö avaralla Ame-
°i osannut. Sitä hän ei tunnustanut mallekta. varsin tarpeeton yllätys o- ^.jj^^^ mantereella ketään. Joka hä-
"kieryydeksi", mutta Jussin micles- l i . että pari vuotta myöhemmin, K a - eiämänvataelstaan olisi" tiennyt
tä se el ollut Ihan suoraakaan, ja nadan länsirannikolle palattuani sznkä&n vertaa kuin minä
.T„«Kfn t,.,r. , fo «u.vöf fo„,«n,«nn fr^JspnUn « i n n ^ ! Hän syventyl kertomaan'lähtösclk-
J O K I , J O K A PÄIVITTÄIN VAlH»
T A A O M I S T A J A A N SA
tä tuntui, että hän sitä suuresti e-päilL
valita oli Järjissään, annettiin pari
kelDo kulausta, mutta toiset olivat
.1^^ si^TmiehikTi^kTät ^SeS:;^^^^
'?airaän-ruokaa", ^
Hetken neuvoteltua päätetftita
-Heiltä oli talvlhakkuu lopimnut. san iskun annettuaan kadonnut Jäl-
}a uittotöiden piti alkaa vasta myö- jettomlta. livahtanut ovesta, ennen-hemmällä,
kevättulvien tiiUen. P a i - .kuta kukaan kerkesi estää. Tietenkta k ä y d ä ' " m i e h I ^ ' " t o ^ a n * ' ' * S ' ,^
k . t OU sa^tu. joitakta satoja mark- 'pakeni - ^ f ^ - y ^ ^ , - " » S f t S m S ^ ^ S S e n ' ^"
krfja mieheen: oU vata hankittava. t i kmn suinkin paasi, pois nl«ta ^ ^ ^ ^ välife^y - n r - ^ '
vlinaa Ja sitten korteista katsottava, j seuduilta. Luuli varmaan tappaneen- ^ „ , „ , „ , „ «ah^a L*Jz:^'^,^CT,
kenelle ne rahat oikeastaan kuului- s? miehen aUhen paikkani. Turha
vat. Vilnan liankkiminen el tuotta- häntä olisi oUut lähteä etsimään p l -
nut vaikeuksia, kun kerran rahaa meästä yöstä. Jös olisi ollut tolkku-o
l i : ainahan nitä -kierteli metsissä akin. J a l i a l u a Mutta kellään el o i -
saläkauppialta^vJoUta sitä sai vähll- lut haluakaan, sillä eöiän se oUut
haldän asiansa, vaan viranomaisten,
jotka oli sitä varten- palkattu.
K a i k k i buomio suunEauiul h a a -
vottuneen saattuniseksi lääkärille.
Jussta puolta pitivät siinä
tseimmat toisetkin.
Asiaan ratkaisevasti vaikuttava
elkka oU kuitenkin se, sleLikö Jus­lin
saada rangaistus teostaan, vaio-liko
tämä kommellus katsottava vii­nan
aiheuttamaksi
koSdenjtuin tapaamaan toisenkin
omisen. Roikon SusEin.
Oltiin syyskalastuksessa.
Erittiläls-Columbian villiin
kovuoristoon revenneessä
Kahden valtakunnan varsm luon­nollisena
rajana on vporljono, mut­ta
missä sellaista rajaa ei oleole-ma.
ssa, siellä täytyy tyytyä myös­kin
muunlaisita rajoihin, ja silloin
on joki aina paras. - Tämän tarkoi-kallujan,
jotka minä jo pääpllrtels- tukf;en täyttää erinomaisesti Bidas-
Cääsfiä 5ään tunsin; kuvaili, tosin'korutto- . , , , , „
nnik- masu j a kömpblösti. mutta silti san- «>a-joki, joka eroittoa Espanjan ja
pitkässä gen vaikuttavasti, karkuteille läjate-j hanskan -toisistaan. Joella on e n t -
kovlsta tuulistaan tunnetussa vuo. ngen, yhfäkkiä yllätetyn murhamle. p ' ' ' " arvokkaat ostenpengermat, ja
tapaturmaksi, nossa. Ilmat olivat tavallistakin i l - hen tunnelmia, ja sitä helootusta, saadaan runsaasti kaloja, j'on-
SUnä suhteessa Kalle itsekin em- keämmät, sateiset j a myrskyiset, e i - minkä hän sai kokea nähdessään, '^»vuoksi molempien kansojen kes-
•jimättä myönsi, että oli vain sattu-,kä kalansaaliskaan kehuttava. N i i n - gttä vielä o l i toivoa Kallen tolpumi- ken on tämän joen käytöstä jo
y/i, kerran kahvia hörppiessä toisten scsta. , 1 vanhastaan varsin omituinen sopi-kärsimystoverieni
kanssa tuli pu- "R^mjahan tuo olisi ollut t u o j l i l - i mu;;. Kaksikymmentäneljä tuntia
lä By5telemlr4l]^i'. Mutta sen o a p t i i -
niiiienv oBsi:, yaattaut suurempaa-tair
föa i j a - pidätts^Fäisyyttäii kuin mitä
li6inä_,oU:,käytettävänä^.',Sitaä s a ,
e l oltu totuttajiiinsanottuibiqj Tapaus o l i sentään d k ä jliicyttävät
•"ifimistapoihin", ei kunnonepn haV- että Jotkut miehistä selvenivät mel­uamaan
itseään selvissään pata,
saatikka Juunalassa.
koiseh toimtatäkykyisiksL B a n U t -
tita hevonen ja lähdettin yönselkään
-Pätalymylffien alkuasteet aina lä-!ajamaan kiitonkylää kohden, jossa ^
l^fetään ilman vaaraa. Puhe luistaa, tiedettita lääkärin asuvan. Siellä, jpiä surä mölemn^tsT^uSLiita " ja
haluttiin nähdä, kuinka pitkäksi
miehen naama venyy, k u n liäact y l ­lätetään-
KaUe t i e t y s t i Jätettita mö-kta
lattiaUe lojumaan, j a lapsille sa<
nottita, että Jos vieras setä alkaa k o -
vta outoja puhua, antaisivat liäneUe
tuikun äidta puUosta.
Eevalta saatiin tukituksi, että
keittimd ei ollut kaukana mökistä,
mutta välillä oleva suo o l i kierret.
tävä — upotti, jos e i tuntenut paik­koja.
Sen taicana olevasta ioiusikos-t
a kyllä näkyisi sen verran savua k i ­hoavan,
että osaisi paikalle. Koska
miehiä oU riittävästi, päätettita h i l
Ja hetken kuluttua' tuppaa tulemaan
laulukin. ]Qväthän ne kaksisia ole
kirkolla-, sen saisi haudatuksUdn y k ,
sta ,teta. Jos se sattuid kuolemaan
ne laulut, j e m m a n Inita pulieet- lääkärin kaslta tailEka Jo välille,
käan, selvän iimiiseh kuunnella, i Paitsi pökerryksissä makaavaa K a l -
mntta nyt tuntuu kaikki hauskalta lea o l i reessä vata ajomies, j a silloin
Ja' mielenkitatoiselta. Nythän Saa-i tallota joku seisoi Jalaksilla, mutta
vat suunsa auki nesta. Jotka muul- enta osa saattoväestä Juosta hölköt-lota
istuvat äänettöminä. Kehutaan teli Jälessä.
jitseään Ja toisiaan. K a i k k i mun m a a - NUnkuta sanottu, virkosi Kalle
Marj-landta kau-
Kaupungta palk-ä^
meirf-^^ °° arvotonta sen autuuden lääkärin lutma» tajuiliinsa. Rovanle-iHa
cm m t f . r i n n a l l a , että on päässyt päihinsä. melle menevää maantietä ajettaessa
montakta a i - ; R ä h a t k t e - i mitä niillä o n väHä, o- hän Jo alkoi tuntea kipua Ja v a l l .
TK y M e n tA?kU£5a taikka UA^ ^tella vaivojaan. Pää o l i k o i n rokkä-ympäröidä
teh4as niih. että keittäjä
varmasti Jää isatimeen.
Suunnitelma o l i lielposti toteutet-tit
Jussi, joka oU enslkertalatoen
tässä aimnatissa j a Jolle Eeva hät'.
man kauppa, kumpiko heistä ensiksi
ehti kajahuttaa toista. Jos ei hän.
Kalle, piisi ollut "yhtä kynnenmus-
'ualsta" kömpelömpi, makaisi J u s ,
sl nyt tässä hänen tilallaan — taik-hengettömänä,
sillä Kalle cl
•'olnut varmasti sanoa olisiko hän
'yönyt terällä vai hamaralla.
Aikansa siinä, neuvoteltua, maistel-
'essa Jussta laittamaa "hätäkastet­ta",
nita pahaa kuin se olikin. luo­vutti
KaUe yhteisellä suostumuksel­la
nuo liiat 300 markkaa JussUI-s.
sillä puheella, että tämä maksaa
lainan takaista Kallelle, jos saa t i e ­tää
hänen jääneen henkita, mutta
''^s kuulee KaUen kuoUeen "tähän
tautita", ei asiassa ollut muistele­mista.
Viimemainitun myönnytyksen
oli KaUe puolittain pakoitettu te­kemään
sentakia, ettei hänen kat­sottu
meneteUeen toverillisesti sii­nä
kohfyjn, että oli voitonhlmolses-sa
tai*:<ulcsessa pysjrttäytynyt sel­vempänä
kuin toiset peliveikot. l ^ n
oli Kalle nyt itsekta tunnustanut,
ja se pataoi vaakaa toeJkoisesti Jus­sta
puoleen.
Kättä lyöden erottiin. Kalle sanoi
olevansa virkeämpi Icuta oU ollut
heeksl^.että saisi tuohon olla sekotet- n sn kuolemakin", huomautin. " V a l k -
t-vaksi vähän kirpeämpääkin "mle- jja papeille siinä olisi ollut kiltolU-Icnylennystä"
näin kurjissa oloissa, jjen saaman aihe, kuinka k i u ^ ma
•Jokseenkin joka kalastuspaikaUa ©n <5ynnin palkka." ''
kvllä niinä aikoina oU kiinalaisia jusai katsoi minuun terävästi ja
tai japanilaisia salakaupplaita. mut- pitkään. Sitte kysyi vakavasti:
ta täällä ne pitivät yletontä htataa "Oletteko koskaan tullut ajatelleek-
10—20 dollaria pullosta. Sitä el k a n - 51, kuinka tolkuton tuo sana on?
nattanut ostaa muiden kuta nuotta- Minä sitä olen monasti mietttayt,
miesten, jotka tienasivat hyvta. Kuolema se on edessä jokaiseUa, teki
Nuottapaattien miehistönä silloin
vieiä oUvat melkelii TSsinomaan ta-traanit,
joUle väkl/uomain myymi­nen
oli vielä vaarallisempaa kuin
muille. Mutta kun rayyiä. niiltä sai
min korkean hinnan, nilnt eipä hän»
suostunut antamaan ;Iiftitvemmalla
syntiä taikka oU tekemättä. M u t ti
jos mikä on synnin palkka, nita se
on syntymä. Siihen päätökseen m i ­nä
olen ' tullut."
"Jos lie " myöntelin.
"Se ei ole mikään 'jos lie', — asla
on sUlä tavalla. N i i n k u i n senkta R e -
valkoislUekaan., Joku. slixiä «Uloin mu-Eevan kohdassa. Se" oU ert puis-kertoi
tietävänsä eräässä rla^e^^keesr, ka tyttö aikanaan, mutta Uianlievyt-'
sa vuonon peräpuolella, "käsöoka-rin"
*) v . .
Jclta kalamies voi saada ryypyn, eh­kä
pullonkta. ilman rahaa, kun vei
äijälle lihavan tuoreen lohen. E i
myynyt rahasta.
Kun sitte muutamana iltana osuta
puheena-olleelle pe^!ÄaIle ja näin
lahdessa keskentekoisen tukkilautan.
hätää oU ehttajrt antaa vata muuta­mia
kaikketo tärkeimpiä ohjeita, o-
11 nita toutailssaan, ettei Joutanut i niemelle. Repnu-Eeva kehotti saatta­koko
matkalla; päässä tuntui mel-;Iaskta rantaan ja, aikamoinen lohen
j£';in yhtä suloiselta kuin muulloin- vonkale kainalossa, läksin koettamaan'
kta nousuhumalassa. Hurjaa vauhtia
iähdettUn ajtkamaan makaa Rova- *) "läläsUokarelksi" sanotaan Län-mielinen.'
Ilmankos,sillä oU n i t a p a l ­jon
yksinpuoUn saatuja lapsia, «^a
olisi ollut yhtä enemmän, jos e i olisi
ksrran sattunut miehisiä kätiliSä."
"MUmitä taxkotatte?" k y ^ 'häm­mästyneenä.
Vähitellen selvisi, ettei se Jussta
kätUönärOlo oUttt käynytkään nita
n^utkattomasti k um hän oU uskotel­lut
Eevalle Ja sittemmin saaptmeille
tovereiUesn. L^psi c i oUntksan syn­tynyt
Jatolleena. Siinä oU oUut h i u -
kan henkeä, hyvta vähän, mutta
nelJä omintakeisesti työskenteleviä; senkin oli Jussi sammuttanut men-ajattelemaan
eikä varomaan mitään i j i a tulomatkall^n poikkeamaan tukkimiehlä. Jotka joko yksin tai ^nessään sitä suohon hautaamaan. S en
vaaroja. J a mitäpä varten hän oi-[mökissä: sUloin hänellä kyllä jo o-'P<eninä yhtiöinä ottavat mereen jhän oU päättänyt tehdä heti nah­keastaan
pakoilisi? Tehtyä ei saa Iisi tarjottavaksi kelpaavaa. Pian P<il^3^Jä. tavaUisssU aivan läheltä jtyään tilanteen.
tekemättdm^EEi eCcä sillä pilat» fcän Jo kykenee nousemaan ; rantaa, heillä kun on käytettävä-{ "Mikä sen olisi hoitanut?" hän se-väliä,
m i h i a t ä a Joutuisi EikaiUss|jsloälieen. Ju^si aifeol Ipltaa " t s i o n j ^ ^ ^ -."erraten vaJiän konevoimaa. ilittfSltöpaitsi o l l a idUota sellaisessa
on joki Ranskan omaisuutta ja
Ranskan ranta-asukkaat voivat sy- -
dämsnsä pohjasta pyytää siitä saa- i
lista, mutta seuraayat kaksikym-mentäneljä
tuntia ovat espanjalai H
set sen herroja. Eräät joelle ase- ''
tetut kanuunaveneet pitävät huo­len
siitä, että molempien maiden . ,
vuorokausit^ain vaihteleva suvere^-^ • • " •'
niteetti pysyy voimassa.
VJOIJDES HUIPPU
— K u i n k a kaino sinä oletlman! i b . -
metteU eräs nuori Ja katmis tyttö
nuorelle mteheUe.
— N i i n , sanoi 'poika, olen perinyt
kainouden isältäni.
— Ollkp^ s i n un isäsi sitten myös-•
Icta kain;^? , /
— Sitä hän oU, totta totisestL
Äiti sanoo, että JoUei Isäni oUsl
ollut nllp hiivatta kaino. nUn oUsIn
neljää vuotta vanhempi.
BIVÄT NIINKÄÄN T U R M E L - ..
TDNEITA
K u n tarlcemmin ajattelee, n i i n ei-;
vät nykyajan nuoret tytöt ole
turmeltuneempla kuin minkä' nilmin
aikakauden tytöt taJiansf^:^^^
tulee • ;ky^?myk^en v : / , v a ^^
kunnipIttänJtoBii. l^iitataat ; ' b e j ^ • > M a