1929-01-16-02 |
Previous | 2 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 Keskiviikkona, tammik. 16 p;itä—Wed>, Jan. U No. 13—lä29 Suomen vallankumouksen Suomen T. 1918 vallankumouk-sen merkitys on ensiksikin siinä, että sen kautta kävi selväksi, kuinka proletaarinen vallankumous ja proletariaatin diktatuuri on ainoa tapa ratkaista proletariaatin eduksi ne kysymykset ja pulmat, jotka nykyhetki asettaa vissillä asteella ole; vissa kapitalismin maissa. Tämä tietoisuus varjelee tavottamasta mitään' keskitietä vallankumouksessa, mikä tietenkään ei merkitse sitä, etteikö vallankumoukseen kuljettaessa saattaisi esiintyä erilaisia etappeja. Mutta johtavalla puolueella täytyy olla täysin selvillä, että etapista etappiin kuljettaessa joudu-taan^ sitä pikemmin mitä kärjisty-neemmät vastakohdat ovat, ratkaisevan kysymyksen eteen, jolloin on taisteltava vallasta. Kapinan taidon ja proletariaatin diktatuuzin propagandistista ja organisatorista valmistusta ei siis saa missään t i lanteessa laiminlyddä. Tämän totuuden selviäminen Suomen j a muiden maiden työväelle, siinä Suomen vallankumouksen ensimäinen merkitys. Suomen . työväen vallankumoustaistelu, ollen ensimäinen proletaarinen vallankumous Lokakniin jäl-~ keen, osotti todeksi Leninin lauseen, että on siirrytty proletaariseen vai. lanknmouksen aikaan. Huolimatta siitä, että Suomen sosialidemokratia e! sitä sUloin täysin käsittänyt, oU Suomen vallan|ramous merkitsevä etuvartio- ja yhden rintamaosan taistelu maailman proletaarisen vallankumouksen prosessissa imperialismia vastaan. Siinä suhteessa oli sillä, hävittynäkin, myönteisenä saavutuksena osallisuus siihen, että suurimperialistien ja niiden suomalaisten, ruotsalaisten y.m. vastavallankumouksellisten apurien hyök. käys Pietaria vastaan jäi kesken. Suomen työväen sitkeä taistelu — muiden syiden ohella — aiheutti sen, että jäi täyttämättä Mannerheimin, Suomen työväen pyövelin, lupaus vallata Pifetari ja Muurmannin rata. Suomalaisten punaisten taistelu Karjalassa Suomen kumouksen aikana ja sen jälkeen oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että Karjala säilyi kumouksellisena alueena ja voitiin siitä sen jälkeen muodostaa autonominen neuvostotasavalta, joka Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan kautta kuuluu Sosialististen Neuvostotasa-valtain liittoon. Suomen sisäisiin oloihin nähden oli vallankumouksella myös myönteisiä tuloksia. Suomen valtiollisen riippumattomuuden toteuttamisen kautta tuli havainnollisesti todistetuksi, ettei ole todellista kansain itsemääräämisoikeutta imperialismin maailmassa, vaan on se toteutettavissa vain työtätekevien itsemääräämisoikeuden, proletariaatin diktatuurin kautta. Vaildcb Suomen vallan-kumouksien kautta syntynyt "demokraattinen tasavalta" ei olekaan kansanv^dtaineh edes sen sanan pikkuporvarillisessa mielessä, vaan on valkoinen lahtarivalta, cn kuitenkin sen kautta tullut todistetuksi, että sellainen kansanvalta, jonka puitteissa työtätekevä kansa voisi todella valvoa etujaan, ei ole toteutettavissa porvarillisen demokratian tietä. Samanlainen saavutus on torppari-kysymyksen "ratkaisu". Hävityn vaL lankumouksen jälkeen riensi Suomen porvaristo, vapauttamaan torpparit alustalaisasemasta lunastus-maksuilla. Se muodosti torpista ta. loja ja on muutenkin koettanut har-jottaa asutuspolitiikkaa, osaksi lisätäkseen omistavien talonpoikain lukua (muka kumouksellista vaikutusta vastaan), osaksi luodakseen sellaisia pientalonpoikia, joista saa tarpeen tullen työvoimaa metsätöihin, maatalouden palkkatöihin ja teollisuutenkin y.m. Saavutus on siinä, että ei ole enää torppariky. symykseh ratkaisu asetettavissa vapautumisensa puolif eodalisesta vuokrasuhteesta porvarilliseen omistukseen, vaan yhtyy tämä kysymys nyt talonpoikain taisteluun yleensä kapitalistista hinta-, vero- ja yelka-kiskontaa sekä militaristista ja sotapolitiikkaa vastaan. Snomen sos.-dein. paolneen edustajakokons Helsimdssa 6.6.17. Sama koskee kaikkia muitakin Suomen sisäpolitiikan kysymyksiä (sosialicta lainsäädäntöä, kunnallispolitiikkaa, luottokysymystä y.m. Porvarilliset niiden ratkaisuyritykset osoittautuvat vain paikkaustoi-menpiteiksi, jopa pelkästään pyrki, myksiksi työväenluokan ja puolipro-letaarien sekä pienomistajien kustan-niiksella pelastaa kapitalistista taloutta sitä uhkaavalta tuholta. Tuloksena voi ainoastaan olla yhä kärjistyvä tilanne, jonka voi ratkaista vain uusi, todella proletaarinen vallankumous kommunistipuolueen, Kominternin johdolla. K. MANNER. Läsnä oli vieraina Ruotsin vas. SOS. d. puoL ed. K. Kilbom ja sos.- dem p. pastori Hallen, jotka lausuivat tervehdykset. BoIshevUckipupln-eeh ed. tov. A. Kollontai julisti puolueensa puolesta, että "me kannatamme itsenäisyyden myöntämistä Suomelle eroamiseen saakka". Men. shevikkiedustaja S. Cederbaum selitti, että he seisovat *'Suomen etujen puolella". Helsingin bolshevik-kien puolesta lausui tervehdyksen tov. A. Taimi. Suhteesta hallitukseen ei ensin keskusteltu, viaan lähetettiin asia suoraan valiokuntaan. Valiokunnan enemmistön mietinnössä lausutaan: "Selvää on, että tämäkään hallitus, huolimatta sosialidemokraattisten jäsenten mukana olosta siinä, ei voi, porvarillisen yhteiskunnan asioita hoitavana valtana, olla mikään SOS. dem. hallitus". Sen toimintaa on valvottava ja sitä painostet- Työväen tappiota seurasi valkoinen terrori, joka raakuudessa hakee vertaistaan historiassa. V. Tan. herin puolustuspuheessa Helsingin raastuvanoikeudessa toukok, 10 p, 1919 esitetään tilastoja, joiden mureaan toimitettujen tutkimusten pe^ ^rosteella lahtarien teurastamia pu- Maisia oli 16,817, joista 7,017 maaseudulla. Tietoja oli saatu ainoastaan niistä kunnista, joissa oli yli 60 surmattua, 250:8tä kunnasta ei ollut tietoja ollenkaan. Tätä tilastoa on sen jälkeen tarkistettu, mutta lähimain se pitänee paikkansa» Vankileireissä nääntyi nälkään ja tauteihin suunnilleen saman verran. Lahtarit iteekin kirjoissaan myöntävät "omavaltaisuuksia" tapahtuneen, mutta suurin osa edelläkerrotuista tapauksista oh suorastaan seurausta vastuunalaisten virkamiesten ja lai. tosten, *'valtiorikosoikeuksien" toiminnasta. Historialliseksi tosiasiaksi jääi että Suomen porvariston kosto voittaa muissa maissa esiintyneet samanlaiset ilmiöt, vaikkakin porvaristo, jonka kukkaroon on koskettu, joka paikassa, käyttäytyy raivoisan pedon tavoin. Vasta kun vankileiri-kurjuus ja terrori alkoivat herättää kiusallista huomiota ulkomaillakin, ja porvaristo uhkasi menettää parhaan työvoimansa, alettiin vanki-rERROTREIR RORI uksen yhteydessä tapahtui kyllä edesvastuuttomiakin murhia ja suoranaisia ilkitöitä^ Monin paikoin punakaartien asianomaiset elimet ja punakaartit itse, joukkopäätöksellä, rankaisivat sellaisesta ampumalla syylliset. Tunnetaan lukuisia ta-pauksia, jolloin tämä tehtiin aivan oikean poliittisen harkinnan ja proletaarisen oikeudentunnon mukaan. Vallankumouksen suurimpia virheitä oli se, että ei järjestetty keskitettyä ja auktoritatiivista erikoisko-miteatpimintaa, joka olisi ollut puolueen poliittisen johdon alainen. Juuri tämä puute aiheuttikin sen, että vallankumoukselliset työläiset, vastavallankumouksellisia kohtaan osotetusta hempeämielisyydestä suuttuneina, ottivat oikeuden omiin kä. siinsä. Kuitenkaan eivät lahtarit virallisten "tutkimustenkaan" perusteella ole saaneet tällaisia "tihutöitä" luetteloiduksi muuta kuin joukon toista tuhatta, joiden uhreista useimmat varmasti olivat luotinsa ansainneet. Lahtarit ovat kirjoissaan .kerskuneet sillä, kuinka he juonittelivat • Helsingissä y.m. Sitä ei tietenkään olisi kokonaan voitu estää, mutta määrätietoinen toiminta, sitä vastaan olisi tuottanut pa. rempia tuloksia kuin se, mitä noudatettiin, ja joka kyllä teki varastaan. leireistä vapauttaa "punikkeja". Sen jälkeen on säädetty useita "armahduksia", mutta vielä 11 vuoden päästä on Suomen vankiloissa työläisiä v. 1918 taistelujen jäljiltä, puhumattakaan "uuden kapinan valmistajista". Valkoinen Iterrprij Ijohdistui muihinkin' kuiii työväenliikkeen varsinaisiin osanottajiin. . Sen < uhrina kuoli m:.m. kirjailija Irmari Rantamala, joka kirjoitteli pitkin syksyä "Työmieheen" kansanomaisia kirjoituksia porvarien menettelyä vastaan. Kumouksen aikana oli; miltei jok^ numerossa hänen kirjoittamansa alakerta, jossa ruoskittiin lahta-reita ja varsinkin vedottiin talon-poikiin, kehotettiin taistelemaan herravaltaa vastaan. Viimeinen kir-jptus "Oman itsensä edessä" oli maalisk. 31 p. Lahtarit,vangitsivat kirjailijan: ja kun hän Viaporiin vietäessä hyppäsi mereen, ampuivat hänet sinne. Puolustuksekseen ovat lahtarit levittäneet kuvauksia "punaisesta terrorista", Vallankumouksen johto kyllä aluksi kielsi käyttämästä kuo. lemanrangaistusta, mutta kun lah-tarien julmuuksista tuli tietoja, annettiin oikeus tuomita vastavallankumouksellisia vehkeilijöitä sotalain kaikella ankaruudella^ Vallankumo^ KansimTdHiiidaiiinaii jufisbis annettiin 29 p. tammik. 1918. Se kuuluu: "Suomen työmiehet, kansalaiset! Jos teidän tahtonne on se, että meidän on yhdessä muodosr tettavan Työväen Pääneuvoston kanssa astuttava tällä kohtalokkaalla hetkellä täyttämään maan val-lankumoushallituksen tehtäviä, niin tahdomme ne tehtävät horjumatta täsrttää voimaimme mukaan. Kun köyhälistön hätä on niin hirveä, että työläistoveri siitä pelastuakseen nostaa kiväärin olalleen, ja kun hänessä yhteiskunnallisen vapauden jano on niin valtava, että hän sen takia astuu vaikka päin kuolemaa, niin tällöin on meidän jokaisen työväenliikkeen miehen pyhä velvoUi-suus, missä toimessa vain tarvitaan, ponnistaa kaikki voimamme työväen> luokan vapautuksen auttamiseksi niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Mutta jos tahdotte, toverit, toisia miehiä vaUankumoushallituksen tehtäviä täyttämään, niin sanokaa se millä hetkeUä tahansa yhteisten järjestöjemme kokousten kautta, on heti jokainen meistä valmis siirtämään ohjat kenelle te määräätte. Me olemme sosialidemokraatteja. Tiedätte siis mikä on toimintaohjelmamme. Se on sosialistinen ohjelma. Me uskomme, että Suomen työ. väki voittaa vihollisensa nykyisessä vallankumoustaistelussa, olkootpa sitten vielä edessä olevat ottelut kuinka vaikeita tahansa. Sa. tällöin on joka tapauksessa pcfijoh voitettu, niin nykyisten kuin tulevien-kin sukupPlvien hyväksi. Ei ainoastaan ole tPrjuttu synkkiä vaaroja, vaan myös vallattu elämän kohoa-mben< tärkeät perusehdot. Meidän mielestämme on nyt Suomessa pyrittävä rohkein, harkituin ottein muuttamaan koko valtiojär-jestystä. Virkavalta on nyt. murrettava, ettei se enää myöhemminkään voi kansan herraksi päältä. Tuomioistuintenkin itsevaltiudesta on tehtävä kertakaikkiaan loppu. Koko valtiosääntö perustettava taatusti työväen etiijen mukaisen kansanvallan pohjalle. Veroja ja rasituksia on siirrettävä vähävaraisten hartioilta rikkaiden riistäjäin kannettavaksi. Vanhain ja työkyvyt-tömäin vakuutus alettava; käytännössä jo ennen kuin varsinainen vakuutuslaki ennättää tulla säädetyksi. Kansanvalistusasiain johdosta on hävitettävä taantumuksellisuus. Torpparit ja mäkitupalaiset heti vapautettava kokonaan isäntiensä val-^ lasta. Ja vieläkin syvemmältä on käytävä kapitalismin riistojärjestelr mään käsiksi. Pankkipääoma alis. tettava yhteiskunnan valvontavaltaan ja sen kautta päästävä mahdollisimman pian pitämään kurissa teollisuus- ja kauppapääomaa. Vähävaraisten omaisuuteen ei ole kajottava, mutta millä alalla kansan yhteinen hätä jo selvästi vaatii suurten riistäjäin tuotantolaitostenkin ottamista yhteiskunnan haltuun, väistyköön heidän omistusoikeutensa. . • Tällä tavoin on^äivä päivältä, viikko viikolta astuttava herkeämättä eteenpäin sosialistisen kumouksen tietä. Se voi kumousaikana tapahtua ainoastaan vallankumouksellisten säännösten kautta, joita vallankumouksen valta-elimet antavat ja joiden toimeenpanosta pääasiassa, vallankumouksellinen kansa itse, omine järjestöineen huolen pitää. Suomen porvarien hallitus astui julkeasti taantumuksellisen valtio, kaappauksen tielle^ Nyt on Suomen työväenluokka vuorostaan käyttävä vallankumouksen oikeuttaan, yhteiskunnallisen edistyksen palvelukseen. Porvarit tahtoivat "lujaa järjestysvaltaa", tahtoivat sitä omien pyy-teittensä pönkäksi. Njrt tulkoon tähän maahan luja järjestysvalta, mutta köyhälistön turvaksi, sorrettujen avuksi! Tämä on meidän kantamme. Ainoastaan tekomme saattavat osoit-taa, mitä aikaansaadaan. Me emme tava. Eduskuntaryhmä voi antaa sille kannatuksensa tai kieltää sen. Jos porvarillisten vaikutus siinä l i sääntyy, on yhteistoiminta lopetettava. Niin on myös tehtävä, jos e-duskunnan porvarillinen vähemmistö lykkää sen esitykset yli vaalien. Vastalauseessa E. Valpas, Onni Tuomi, E. Härmä ja V. Vankkoja ja osittain heihin yhtyen Eetu Salin lausuivat: "Kun noihin virkoihin nimitetyt menivät niihin, niin hy-väksjdvät he tavallaan Suomen oikeuden riistämiisen Venäjän väliai-kaiselle hallitukselle". Sama on sanottava eduskunnasta, joka sen hyväksyi. Vielä lausutaan, että "Venäjän väliaikaisen hallituksen nimittämä Suomen senaatti on val-lankumouskauden väliaikainen hallitus ja että Suomen eduskunnalla on edelleen oikeus määrätä, miten Suomen senaatin jäsenet on laillisesti nimitettävä." Vastalauseessa sanotaan myös, että hallitukseen menemällä on rikottu Oulun kokouksen päätös. Sekä päätöksessä että vastalau-seessa on yhteinen loppukappale, jossa sanotaan, että "eräiden sosialisteihin lukeutuvain kuuluminen kapitalistisen järjestelmän hallitukseen elköön annettako heikontaa eikä hämmentää työväen voimien kokoomista järjestöihin" j.n.e. Tov. Kuusinän lausui:- "Minusta se on pikkusen revision^mia tähän senaattiin osanotto.-- Tosin . sillä on puolensa tänä aikana. Toisten mielestä sillä ei ole puolta, vaan pitäi-. si senaatti huutaa alas, mutta siihen en olisi minä ainakaan tällä hetkellä valmis. Kenties jonkun a-jan perästä huudetaan se alas." Toveri Kollontai ja Rahja kannattivat vastalausetta "vasemmistolaisina." Tov. Kuusinen kysjn, missä se vasemmistolaisuus esiintyy. Eetu Salin selitti, että Jhän "puhdasoppisena revisionistina" yhtyy laillisuuskysymyksessä Valppaan kan. taan. Lausunto on kuvaava. Äänestyksessä sai yalipkunnan ehdotus 70 ja vastalause 37 ääntä. Tuon äänestyksen tuloksen ei voi katsoa tarkoin oBottavan oikeiston ja vasemmiston suhdetta kokouksessa, sillä vaikka Valppaan ehdotuksen puolesta nähtävästi äänestivät monet vasemmistolaiset, niin äänesti sen puolesta myös moni pelkästään muodolliselta laillisuuskannalta, Kokouksessa ei siis yksikään edustaja asettanut kysymystä bolshevisti-sesti. ei esitetty marxilaista kantaa valtioon nähden, eikä osotettu tietä porvarillisesta demokratiasta e-teenpäin •— neuvostovaltaan. Päätöksessä sanotaan m.m. että "omaa seisovaa sotaväkeä ei Suomen kansa itsenäisenäkään tarvitse", jossa lauseessa kuvastuu naivin pasifistin käsitys. Samanlainen ku- '/astui "kansainvälisten takeitten" aatoksessa. Puoluetoimikunnan esi-tyksassä puoluekokoukselle sanotaan: "että Suomen kansan eduskunnan on saatava päättää ja määrätä Suomen valtiollisesta vapaudesta, ja että on myönnettävä mahdollisimman varmat kansainväliset takeet Suomen vapauden turvaksi." Edellinen vaatimus pii kyllä paikallaan, mutta se käsitys, että itsenäisyydelle voitaisiin saada "kansainväliset takeet" imperialistisilta valloilta, ilman armeijaa, oli utopistinen- Paras kohta päätöksessä on se, jossa selitetään, että puolue asettaa Venäjän porvariston holhousta vastaan itsenäisyyden vaatimuksen. Juuri sitä kannattivat Venäjän bolshevikit. Kansainvälisistä suhteista esitettiin lausunto, josta tov. Jukka Rah. ja sanoi, että puolue sillä "kirjoittaa alle tietämättömyytensä kansainvälisen työväen poliittisesta toiminnasta". Siinä kyllä lausutaan tunnustus Zimmervraldin kokouksessa (1905) esitetyille periaatteflle, mutta sitten puhutaan hyvin pyö-reästi Toisen Intemationalen puolueista ja luvataan tutkia niiden me-nettelyn syitä. Myös lausutaan ajatus, että Internationale vielä "voi täydessä laajuudessaan uudestaan syntyä", mutta arvellaan, ettei e-deltäpäin voi sanoa millaisille perusteille. Valpas sanoi olevansa Zimmerwaldin kannalla, mutta katsoi että Suomen s-d. puolueen on epänormaalista liittyä siihen. Tov. Kuusinen lausui: "Sen vähän kuin omalta kohdaltani tunnen zimmer-waldilaisia, niin minä luulisin, että he pvat jyrkemmällä kannalla kuin me täällä Suomessa. Minä olisin puolestani aikalailla revisionistisella kannalla nyt. Tavallisena aikana minä koettaisin kannattaa luokkataistelua. Mutta ei se mitään haittaa, että tulee näkökohta jyrkempi, kuin mitä on todeUisuus. Niin meillä on aina ollut tässä puolueessa. A i na me olemme ulospäin näyttäneet vähän jyrkemmiltä kuin mitä olemme todellisuudessa olleet. Meillä on ollut luokkataistelu semmoisena diogmina alustapitäen, että olisipa vaan joku uskaltanut puhua sitä vastaan, niin se olisi puolueen toimesta tuomittu. Mutta kyllä me olemme käytännössä uskaltaneet toimia sitä vastaan." Ei kuitenkaan haittaa, lausui tov. K., jos hyväksy-täänkin vähän jyrkempiä päätöksiä. Saomen sos.-deiiL pDdneen edustajakokoos marrask: 1917 Marrask. 25—27 p. pidettiin puoluekokous. Kun kokous oli kutsuttava kokoon äkkiä ja puolueen vaalitoimitus oli mutkikas, ei ennätetty vaaleja toimittaa vaan kutsut-tin kesäisen puoluekokouksen edus-täjät koolle. Näin ei kokous tulkinnut tarkalleen puolueessa sillain vallitsevia voimasuhteita. Kokouk^ kuin mitä ollaan, se kuitenkin velvoittaa ja on pahana omanatuntona. On merkille pantava, että kokouk-sessa ei paljoa selitetty, mitä Zim-menvald on. Tov; Kollontai siitä vähän puhui, mutta ei asetettu terävästi kysymystä. Ei viitattukaan siihen, että tov. Lenin oli alunalkaen asettunut arvostelevalle kan-nallb Zimmenvaldin päätösten suhteen esittäen bolshevikkien kannan, jolle perustui Zimmerwald-vasem. misto. >;Kokouksen jälkeen. julais-tiin kyllä "Työmiehessä" Zimmer-waldin ja Kienthalin (1916) kokousten manifesti, mutta ei selitetty, kuten tov. Lenin jo keväällä 1917 selitti, että on päästävä irti "Zim-mervvaldin suosta". — Bolshevikien edustajat .^ttivat kuitenkin vielä syysk. 1917 osaa kolmanteen Zim-menvald- kokoukseen Tukholmassa, jossa yksimielisesti hyväksyttiin julistus. Puoluekokous korjasi kyllä alkuperäisen ehdotulöen ja / päätti liittyä Zimmerwaldiin ja tov. Kuusinen lausui arvelunaan, että uuteen Internationaleen eivät tule kuulumaan oikeistosPsialistit, vaan "tulee se todella olemaan jyrkän luokkataistelun kannalla, eikä niinkuin tavallaan vanha Internationale on ollut pikkusen soppakannalla, samoin kuin meidän puolueemmekin". Suomen sos. dem. puoluetta edusti kesällä 1917 Tukholmassa tov. Yrjö Sirola, joka otti osaa Zimmer-wald- neuvotteluih4n, ja oli hän tov. K. Viikin kanssa kirjallisesti esittänyt asian puoluekokoukselle, mutta ei hänkään asettunut Zimmenvald-vasemmiston kannalle, vaan oli, kuten puoluekin, ylimalkaan "Zimmer- •waldin" kannalla. Puoluekokouksessa oli myös esillä kysymys menettelsrtavasta eduskunnassa juuri esilletuleyain kunnallislain ja 8-tunnin työpäivälain suh-tiäen ja päätettiin varustautua suurr lakkoon. Myös käsiteltiin elintarve-kysymystä. — Puoluetoimikuntaan valittiin entisten J. Pietikäisen ja K. H. Viikin lisäksi K. Manner, E. Gylling, O. V. Kuusinen ja Yrjö Sirola; varalle Aura Kiiskinen, J. Lumivuokko ja J. K. Lehtinen (vanhoja varamiehiä olivat K.. Heinonen ja A. Halme) sen pöytäkirjan käsildrjotusta eij^le löydetty. Lehtitietojen ja muistiinpanojen mukaan on A. Huotari Suomessa laatinut siitä selostuksen, joka ei ole tarkka. — Tärkein oli menettelytapakysymys, josta A. Huotarin selostuksen mukaan keskusteltiin kaksi päivää. O. V. Kuusinen esitti. laajassa alustuksessa parlamenttaarisen toiminnan ja vallankumouksellisen vallanoton mah-dpUisuuksia, kiinteästi asettumatta kummankaan kannalle. Hän korosti kuitenkin sitä, ettäi ei missään tapauksessa ole ruvettava polvilleen porvariston edessä. Keskustelussa ilmeni kolme suuntaa: 1. vallanoton puolesta, 2. parlamenttaarisen toiminnan puolesta ja 3. keskivälillä oleva suunta. Nämä suunnat eivät esiintyneet järjestettyinä ryhminä, paitsi oikeisto, joka oli pitänyt ryhmäkokouksen ja esitti sen virallisen lausunnon. Mietinnössä esitettiin mahdollisuus, tilanteen muutosten mukaan, joko mennä ^koomushal-litukseen, jossa porvarit olisivat vähemmistönä, tai ottaa valtiovalta puolueen käsiin. Sitten sanotaan: "Sosialidemokratia pyrkii toteuttamaan suuret historialliset tehtävänsä kaikilla kan-sanoikeuden tuntoa vastaavilla keinoilla, se vaati työväellekin oikeuden, kun muu ei auta, myös ase kädessä puolustaa itseään asestettu-ja vihollisiaan vastaan. Mutta silloinkin, kuu työväki on pakotettu esiintymään ase kädessä on pidettävä kiinni eitä, että väkivaltaa ei käjrtetä muuta kuin väkivaltaa vastaan, eikä missään tapauksessa e. nempää kun mitä on tarpeen työväkeä vastaan esiintyvän väkivallan murtamiseksi. Tästä yleisestä säännöstä poikkeavaa väkivaltais^ toimintaa ei puoluekokous hyväksy. Murhat, ja kaikenlaiset muut anarkistiset ilkityöt sosialidemokratia tuomitsee." ^. "Puolueen keskuudessa työväenluokan itsepuolustusta varten muodostetut tilapäiset järjestyskaartit on kehitettävä työväen vakiintuneit-ten menettelytapojen mukaisiksi työväen valvonnan alla toimiviksi luotettaviksi järjestöiksi, niin että ne tukevat voijtnakkaasti puolueen ja työväenluokan oikeuksia, eivätkä ri-vejämme hajoita tai vahingoita Heinonen, tilalle V. Eloranta. Lähetettiin tervehdys ZimmerwaId-ko-missionille Tukholmaan. ole enempää kuin tekään lähteneet vallankumoukseen leikin vuoksi, vaan syvästä vakaumukselta, että ainoastaan siinä on Suomen työtätekevän kansan pelastus, ja että sen eteen on uhrattava mitä ikinä voidaan. Mutta sanokaamme samalla suo-rean: teistä itsestänne, vallankumoukselliset työläis riippuu nyt kaikkein enimmän, kuinka isoja tuloksia aikaansaadaan. Ei mikään valtuuskunta voi omin päin todellista olojen kumousta tehdä. Siihen kykenee vain kansa itse suurten järjestöjensä avulla. Voimaa ja yksi-mielisy3? ttä n3rt kysytään! Suuria uhrauksia ja uupumattomuutta! Niistä riippuu nyt Suomen työväenluokan voitto." Oletko iiafstanat tilauksesi? Järjestyskaartin aseita ei ole porvaristolle luoytettaya". Mietintöä vastaan esitettiin vastalauseita: A. Aaltonen ja*^ E. Toivonen ehdpttivat, mietinnöstä pois sen mahdollisuudien, että voitaisiin mennä kokoomushallitukseen porvarillisten kanssa'. Eetu Salin esitti, että "Sosialidemokratien päämäärän saavuttamiseen on pyrittävä valtiollisen, ammatillisen ja kulutusosuus-kunnallisen järjestäytymisen sekä parlamenttaarisen ja kunnallisen toiminnan kautta". — "Köyhälistön diktatuurilla, jolla puolueen keskuudessa nykyään on kannatusta, ei taloudellisesti kehittymättömässä maassamme ole riittäviä edellytyksiä, ja olisi se . vallankin nykyisen nälänhädän ja työttömyyden aikana omiaan yhä enemmän lisäämään työväenluokan kärsimyksiä". — O.' Tuo. mi vaati pysymistä tinkimättömän luokkataistelun kannalla, erossa kaikista kompromisseista porvarien kanssa. "Nykyisen tilanteen vallitessa on käytävä päättäväisesti val-lankumoustielle, hallitus- ja valtiovallan valtaamiseksi työväenluokan käsiin kaikilla kansan oikeudentuntoa vastaavilla keinoilla Forssan puoluekokouksessa tehdyn puolueoh-jelman mukaan." Ensimäisessä äänestyksessä hyväksyttiin vastaesitykseksi Tuomen ehdotus 59 äänellä 44 vastaan, jotka sai Salinin ehdotus; toisessa äänestyksessä hyv. Aaltosen vastalause 67 äänellä" Tuomen ehd. vastaan (28 ä) ja ratkaisevassa äänestyksessä mietintö 70 äänellä 43 v#Si taai^. Oikeistolaiset panivat vastalauseita. Äänestyksen mukaan voi päättää, että kokouksessa oli 29 vannaa vasemmistolaista ja 44 oi-keistolaista^ — Kokouksen aikana kävi Helsingin järjestyskaartin edus-tajakunta vaatimassa vallanottoa. Yksi edustajista, Miettinen, uhkasi kaartin muussa tapauksessa Jryhty-vän itse toimintaan, mutta toiset edustajat vakuuttivat kaartin noudattavan puolueen ohjeita. Kokouksen puolesta kävi 3-henkinen lä-heaystö kehottamassa Kaivohuoneel-le majottunutta punakaartia alistumaan puoluekokouksen lantaan, ja hajaantumaan, jonka se tekOdn Puoluetoimikunnasta _ vapautettiin Puoluekpkonksen I>äätökse8sä i l menevä puolinaisuus perustaa osaksi siihen, etta suunnat eivät vielä olleet selvinneet puolueessa sisäpo. litiikkaan nähden, ja osaksi kuvastuu siinä epäluottamus Venäjän vallankumousta kohtaan. Vaikka tunnettiinkin täyttä sympaUaa bol-- shevikkeja kohtaan — eikä se keskustalaistenkaan puolelta johtunut yksinPinaan^ heidän kantansa vaoksi Suompn asiassa —, niin oli voimakkaana epäluulo, että Neuvostovalta ei kestä kauan, josta johtai pelko, että "miten Suomen työväenliikkeen sitten käy?" Ei oltu tutustuttu bolshevismiin eikä käsitetty että näin suuri vallankumoustaistelu on minkä tahansa uhrausten arvoinen. Tov. J. StaMuj joka tällöin oli Helsingissä puoluekokouksessa piti tervehdyspuheen, jossa toi "iloisen sanoman Venäjän vallankumouksen vPitoista". Hän kertoi, kainka heitä oli peloteltu vastavallankumonk-sellisiUa kenraaleilla, nälällä, valtiokoneiston häiriöllä ja sabotaasilla, mutta kuinka näistä- vaikeuksista on alettu selvitä. Oli myös peloteltu sodalla, mutta Neuvostohallitus on tarjonnut demokraattista rauhaa. Vielä oli peloteltu Venäjän hajoamisella, mutta Neuvostohallitus on siihen vastannut soudattamalla oikeata kansallisuuspolitiik. kaa. "On mahdotonta aikaansaada luottamustajyrkästi tunnastamatta Suomen kansalle vapaata itsemääräämisoikeutta . . . Suomea kansan vapaaehtoinen, rehellinen IStto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei-mitään v^vontaa ylhäältä päin" Tov. Stalin jatkoi: Toverit! Me olenime saaneet tietää, että teidänkin maassanne pn samanlainen hallituspula kun oli Venäjälläkin Lokakuun vallankumouksen aattona. Me olemme saaneet tietää, että teitäkin pelotellaan nälällä, sabotaasilla y.m., mutta salli, kaa minun ilmoittaa teille sen kokemuksen perusteella, jonka olen saanut vallankumousliikkeistä Venäjällä, että kaikki nämä vaarat joskin ne ovat todelliset eivät ole suinkaan ylipääsfemättömät Nämä vaarat voidaan voittaa, jos toimitaan jyrkästi ja horjumatta. Siinä ilmakehässä, jonka muodpstavat sota ja hajaannus, yhä kehittyvä vallanku. mousliike lännessä, ja työväen vallankumouksen yhä lisääntyvät voitot Venäjällä, ei voi olla sellaisia vaaroja ja vaikeuksia, jotka voisivat kestää teidän rynnäkkönne edessä. Tässä ilmakehässä . voi pysyä pystyssä ja voittaa ainoastaan yksi valta, sosialistien valta, tässä ilmakehässä kelpaa ainoastaan yksi me- ' nettelytapa, Dantonin menettelyta^ pa: uskallusta, uskallusta ja vielä kerran uskallusta! — Jos^e tulette tarvitsemaan meidän apuamme, niin me tulemme antamaan sitä veljellisesti ojentaen teille kätemme. Täs. tä voitte olla varma." Vallankumousjulistus Suomen kansalle annettiin tammik. 27 p. 1918. Sen on allekirjottanut Suomen /Työväen Toimeenpaneva Komitea, puh.j. Eero Haapalainen. Se kuuluu: "Suomen työväenluokan äouren vai:^nkumouksen hetki on lyönyt. Tänä päivänä on pääkaupungin työväki uljaasti kukistanut sen synkän harvainvallan päämajan, joka alkoi verisen sodan omaa kansaansa vastaan. . Rikollisen senaatin jäsenet valmistivat maan ' pääkaupungissakin inhoittavaa yeljesveren vuodatusta ja salakavalaa hyökkäystä Suomen järjestyneen työväen kimppuun. Samalla he tekivät itsensä syypäiksi niin julkeaan valtiopetokseen, että pyysivät vieraiden valtioiden monarkistisia hallituksia lähettämään murhajo ukkoja Suomen työtätekevää kansaa teurastamaan. Koko kansamme vapaus ja elämä oli täten suuressa vaarassa. Nyt on tuPlta lahtarisenaatilta otettu kaikki valta pois. Sen ri-koksölliset jäsenet olemme määränneet vangittavaksi, missä ikinä heidät tavataan, sillä vankilana olisi aikoja sitten Pllut sellaisten kansan vihollsten oikea paikka.—-Kaikki valtiovalta Suomessa on päätetty ottaa tämän) maan työtätekevän kansan omiin luotettaviin käsiin. ^ Näin on työväen täytynyt nous- ^ ta omalla voimallaan vihdoinkin pelastamaan itsensä ja koko kansam-me siitä tnrmiosta ja hädästä, jonka kuiluun rikoksellinen politiikka, kapitalistinen politiikka on ollut kansamme syöksemäisilläkn. Kamalia ja vaarallisia senaatin ja sen kätyrien juonia on paljastunut. Toisen lainrikokseh toisensa jälkeen teki tämä senaatti anastaakseen käsiinsä valtiovallan, joka itse asiassa kuuluu kansaUe itselleen. Näh-
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, January 16, 1929 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1929-01-16 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus290116 |
Description
Title | 1929-01-16-02 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text | Sivu 2 Keskiviikkona, tammik. 16 p;itä—Wed>, Jan. U No. 13—lä29 Suomen vallankumouksen Suomen T. 1918 vallankumouk-sen merkitys on ensiksikin siinä, että sen kautta kävi selväksi, kuinka proletaarinen vallankumous ja proletariaatin diktatuuri on ainoa tapa ratkaista proletariaatin eduksi ne kysymykset ja pulmat, jotka nykyhetki asettaa vissillä asteella ole; vissa kapitalismin maissa. Tämä tietoisuus varjelee tavottamasta mitään' keskitietä vallankumouksessa, mikä tietenkään ei merkitse sitä, etteikö vallankumoukseen kuljettaessa saattaisi esiintyä erilaisia etappeja. Mutta johtavalla puolueella täytyy olla täysin selvillä, että etapista etappiin kuljettaessa joudu-taan^ sitä pikemmin mitä kärjisty-neemmät vastakohdat ovat, ratkaisevan kysymyksen eteen, jolloin on taisteltava vallasta. Kapinan taidon ja proletariaatin diktatuuzin propagandistista ja organisatorista valmistusta ei siis saa missään t i lanteessa laiminlyddä. Tämän totuuden selviäminen Suomen j a muiden maiden työväelle, siinä Suomen vallankumouksen ensimäinen merkitys. Suomen . työväen vallankumoustaistelu, ollen ensimäinen proletaarinen vallankumous Lokakniin jäl-~ keen, osotti todeksi Leninin lauseen, että on siirrytty proletaariseen vai. lanknmouksen aikaan. Huolimatta siitä, että Suomen sosialidemokratia e! sitä sUloin täysin käsittänyt, oU Suomen vallan|ramous merkitsevä etuvartio- ja yhden rintamaosan taistelu maailman proletaarisen vallankumouksen prosessissa imperialismia vastaan. Siinä suhteessa oli sillä, hävittynäkin, myönteisenä saavutuksena osallisuus siihen, että suurimperialistien ja niiden suomalaisten, ruotsalaisten y.m. vastavallankumouksellisten apurien hyök. käys Pietaria vastaan jäi kesken. Suomen työväen sitkeä taistelu — muiden syiden ohella — aiheutti sen, että jäi täyttämättä Mannerheimin, Suomen työväen pyövelin, lupaus vallata Pifetari ja Muurmannin rata. Suomalaisten punaisten taistelu Karjalassa Suomen kumouksen aikana ja sen jälkeen oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että Karjala säilyi kumouksellisena alueena ja voitiin siitä sen jälkeen muodostaa autonominen neuvostotasavalta, joka Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan kautta kuuluu Sosialististen Neuvostotasa-valtain liittoon. Suomen sisäisiin oloihin nähden oli vallankumouksella myös myönteisiä tuloksia. Suomen valtiollisen riippumattomuuden toteuttamisen kautta tuli havainnollisesti todistetuksi, ettei ole todellista kansain itsemääräämisoikeutta imperialismin maailmassa, vaan on se toteutettavissa vain työtätekevien itsemääräämisoikeuden, proletariaatin diktatuurin kautta. Vaildcb Suomen vallan-kumouksien kautta syntynyt "demokraattinen tasavalta" ei olekaan kansanv^dtaineh edes sen sanan pikkuporvarillisessa mielessä, vaan on valkoinen lahtarivalta, cn kuitenkin sen kautta tullut todistetuksi, että sellainen kansanvalta, jonka puitteissa työtätekevä kansa voisi todella valvoa etujaan, ei ole toteutettavissa porvarillisen demokratian tietä. Samanlainen saavutus on torppari-kysymyksen "ratkaisu". Hävityn vaL lankumouksen jälkeen riensi Suomen porvaristo, vapauttamaan torpparit alustalaisasemasta lunastus-maksuilla. Se muodosti torpista ta. loja ja on muutenkin koettanut har-jottaa asutuspolitiikkaa, osaksi lisätäkseen omistavien talonpoikain lukua (muka kumouksellista vaikutusta vastaan), osaksi luodakseen sellaisia pientalonpoikia, joista saa tarpeen tullen työvoimaa metsätöihin, maatalouden palkkatöihin ja teollisuutenkin y.m. Saavutus on siinä, että ei ole enää torppariky. symykseh ratkaisu asetettavissa vapautumisensa puolif eodalisesta vuokrasuhteesta porvarilliseen omistukseen, vaan yhtyy tämä kysymys nyt talonpoikain taisteluun yleensä kapitalistista hinta-, vero- ja yelka-kiskontaa sekä militaristista ja sotapolitiikkaa vastaan. Snomen sos.-dein. paolneen edustajakokons Helsimdssa 6.6.17. Sama koskee kaikkia muitakin Suomen sisäpolitiikan kysymyksiä (sosialicta lainsäädäntöä, kunnallispolitiikkaa, luottokysymystä y.m. Porvarilliset niiden ratkaisuyritykset osoittautuvat vain paikkaustoi-menpiteiksi, jopa pelkästään pyrki, myksiksi työväenluokan ja puolipro-letaarien sekä pienomistajien kustan-niiksella pelastaa kapitalistista taloutta sitä uhkaavalta tuholta. Tuloksena voi ainoastaan olla yhä kärjistyvä tilanne, jonka voi ratkaista vain uusi, todella proletaarinen vallankumous kommunistipuolueen, Kominternin johdolla. K. MANNER. Läsnä oli vieraina Ruotsin vas. SOS. d. puoL ed. K. Kilbom ja sos.- dem p. pastori Hallen, jotka lausuivat tervehdykset. BoIshevUckipupln-eeh ed. tov. A. Kollontai julisti puolueensa puolesta, että "me kannatamme itsenäisyyden myöntämistä Suomelle eroamiseen saakka". Men. shevikkiedustaja S. Cederbaum selitti, että he seisovat *'Suomen etujen puolella". Helsingin bolshevik-kien puolesta lausui tervehdyksen tov. A. Taimi. Suhteesta hallitukseen ei ensin keskusteltu, viaan lähetettiin asia suoraan valiokuntaan. Valiokunnan enemmistön mietinnössä lausutaan: "Selvää on, että tämäkään hallitus, huolimatta sosialidemokraattisten jäsenten mukana olosta siinä, ei voi, porvarillisen yhteiskunnan asioita hoitavana valtana, olla mikään SOS. dem. hallitus". Sen toimintaa on valvottava ja sitä painostet- Työväen tappiota seurasi valkoinen terrori, joka raakuudessa hakee vertaistaan historiassa. V. Tan. herin puolustuspuheessa Helsingin raastuvanoikeudessa toukok, 10 p, 1919 esitetään tilastoja, joiden mureaan toimitettujen tutkimusten pe^ ^rosteella lahtarien teurastamia pu- Maisia oli 16,817, joista 7,017 maaseudulla. Tietoja oli saatu ainoastaan niistä kunnista, joissa oli yli 60 surmattua, 250:8tä kunnasta ei ollut tietoja ollenkaan. Tätä tilastoa on sen jälkeen tarkistettu, mutta lähimain se pitänee paikkansa» Vankileireissä nääntyi nälkään ja tauteihin suunnilleen saman verran. Lahtarit iteekin kirjoissaan myöntävät "omavaltaisuuksia" tapahtuneen, mutta suurin osa edelläkerrotuista tapauksista oh suorastaan seurausta vastuunalaisten virkamiesten ja lai. tosten, *'valtiorikosoikeuksien" toiminnasta. Historialliseksi tosiasiaksi jääi että Suomen porvariston kosto voittaa muissa maissa esiintyneet samanlaiset ilmiöt, vaikkakin porvaristo, jonka kukkaroon on koskettu, joka paikassa, käyttäytyy raivoisan pedon tavoin. Vasta kun vankileiri-kurjuus ja terrori alkoivat herättää kiusallista huomiota ulkomaillakin, ja porvaristo uhkasi menettää parhaan työvoimansa, alettiin vanki-rERROTREIR RORI uksen yhteydessä tapahtui kyllä edesvastuuttomiakin murhia ja suoranaisia ilkitöitä^ Monin paikoin punakaartien asianomaiset elimet ja punakaartit itse, joukkopäätöksellä, rankaisivat sellaisesta ampumalla syylliset. Tunnetaan lukuisia ta-pauksia, jolloin tämä tehtiin aivan oikean poliittisen harkinnan ja proletaarisen oikeudentunnon mukaan. Vallankumouksen suurimpia virheitä oli se, että ei järjestetty keskitettyä ja auktoritatiivista erikoisko-miteatpimintaa, joka olisi ollut puolueen poliittisen johdon alainen. Juuri tämä puute aiheuttikin sen, että vallankumoukselliset työläiset, vastavallankumouksellisia kohtaan osotetusta hempeämielisyydestä suuttuneina, ottivat oikeuden omiin kä. siinsä. Kuitenkaan eivät lahtarit virallisten "tutkimustenkaan" perusteella ole saaneet tällaisia "tihutöitä" luetteloiduksi muuta kuin joukon toista tuhatta, joiden uhreista useimmat varmasti olivat luotinsa ansainneet. Lahtarit ovat kirjoissaan .kerskuneet sillä, kuinka he juonittelivat • Helsingissä y.m. Sitä ei tietenkään olisi kokonaan voitu estää, mutta määrätietoinen toiminta, sitä vastaan olisi tuottanut pa. rempia tuloksia kuin se, mitä noudatettiin, ja joka kyllä teki varastaan. leireistä vapauttaa "punikkeja". Sen jälkeen on säädetty useita "armahduksia", mutta vielä 11 vuoden päästä on Suomen vankiloissa työläisiä v. 1918 taistelujen jäljiltä, puhumattakaan "uuden kapinan valmistajista". Valkoinen Iterrprij Ijohdistui muihinkin' kuiii työväenliikkeen varsinaisiin osanottajiin. . Sen < uhrina kuoli m:.m. kirjailija Irmari Rantamala, joka kirjoitteli pitkin syksyä "Työmieheen" kansanomaisia kirjoituksia porvarien menettelyä vastaan. Kumouksen aikana oli; miltei jok^ numerossa hänen kirjoittamansa alakerta, jossa ruoskittiin lahta-reita ja varsinkin vedottiin talon-poikiin, kehotettiin taistelemaan herravaltaa vastaan. Viimeinen kir-jptus "Oman itsensä edessä" oli maalisk. 31 p. Lahtarit,vangitsivat kirjailijan: ja kun hän Viaporiin vietäessä hyppäsi mereen, ampuivat hänet sinne. Puolustuksekseen ovat lahtarit levittäneet kuvauksia "punaisesta terrorista", Vallankumouksen johto kyllä aluksi kielsi käyttämästä kuo. lemanrangaistusta, mutta kun lah-tarien julmuuksista tuli tietoja, annettiin oikeus tuomita vastavallankumouksellisia vehkeilijöitä sotalain kaikella ankaruudella^ Vallankumo^ KansimTdHiiidaiiinaii jufisbis annettiin 29 p. tammik. 1918. Se kuuluu: "Suomen työmiehet, kansalaiset! Jos teidän tahtonne on se, että meidän on yhdessä muodosr tettavan Työväen Pääneuvoston kanssa astuttava tällä kohtalokkaalla hetkellä täyttämään maan val-lankumoushallituksen tehtäviä, niin tahdomme ne tehtävät horjumatta täsrttää voimaimme mukaan. Kun köyhälistön hätä on niin hirveä, että työläistoveri siitä pelastuakseen nostaa kiväärin olalleen, ja kun hänessä yhteiskunnallisen vapauden jano on niin valtava, että hän sen takia astuu vaikka päin kuolemaa, niin tällöin on meidän jokaisen työväenliikkeen miehen pyhä velvoUi-suus, missä toimessa vain tarvitaan, ponnistaa kaikki voimamme työväen> luokan vapautuksen auttamiseksi niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Mutta jos tahdotte, toverit, toisia miehiä vaUankumoushallituksen tehtäviä täyttämään, niin sanokaa se millä hetkeUä tahansa yhteisten järjestöjemme kokousten kautta, on heti jokainen meistä valmis siirtämään ohjat kenelle te määräätte. Me olemme sosialidemokraatteja. Tiedätte siis mikä on toimintaohjelmamme. Se on sosialistinen ohjelma. Me uskomme, että Suomen työ. väki voittaa vihollisensa nykyisessä vallankumoustaistelussa, olkootpa sitten vielä edessä olevat ottelut kuinka vaikeita tahansa. Sa. tällöin on joka tapauksessa pcfijoh voitettu, niin nykyisten kuin tulevien-kin sukupPlvien hyväksi. Ei ainoastaan ole tPrjuttu synkkiä vaaroja, vaan myös vallattu elämän kohoa-mben< tärkeät perusehdot. Meidän mielestämme on nyt Suomessa pyrittävä rohkein, harkituin ottein muuttamaan koko valtiojär-jestystä. Virkavalta on nyt. murrettava, ettei se enää myöhemminkään voi kansan herraksi päältä. Tuomioistuintenkin itsevaltiudesta on tehtävä kertakaikkiaan loppu. Koko valtiosääntö perustettava taatusti työväen etiijen mukaisen kansanvallan pohjalle. Veroja ja rasituksia on siirrettävä vähävaraisten hartioilta rikkaiden riistäjäin kannettavaksi. Vanhain ja työkyvyt-tömäin vakuutus alettava; käytännössä jo ennen kuin varsinainen vakuutuslaki ennättää tulla säädetyksi. Kansanvalistusasiain johdosta on hävitettävä taantumuksellisuus. Torpparit ja mäkitupalaiset heti vapautettava kokonaan isäntiensä val-^ lasta. Ja vieläkin syvemmältä on käytävä kapitalismin riistojärjestelr mään käsiksi. Pankkipääoma alis. tettava yhteiskunnan valvontavaltaan ja sen kautta päästävä mahdollisimman pian pitämään kurissa teollisuus- ja kauppapääomaa. Vähävaraisten omaisuuteen ei ole kajottava, mutta millä alalla kansan yhteinen hätä jo selvästi vaatii suurten riistäjäin tuotantolaitostenkin ottamista yhteiskunnan haltuun, väistyköön heidän omistusoikeutensa. . • Tällä tavoin on^äivä päivältä, viikko viikolta astuttava herkeämättä eteenpäin sosialistisen kumouksen tietä. Se voi kumousaikana tapahtua ainoastaan vallankumouksellisten säännösten kautta, joita vallankumouksen valta-elimet antavat ja joiden toimeenpanosta pääasiassa, vallankumouksellinen kansa itse, omine järjestöineen huolen pitää. Suomen porvarien hallitus astui julkeasti taantumuksellisen valtio, kaappauksen tielle^ Nyt on Suomen työväenluokka vuorostaan käyttävä vallankumouksen oikeuttaan, yhteiskunnallisen edistyksen palvelukseen. Porvarit tahtoivat "lujaa järjestysvaltaa", tahtoivat sitä omien pyy-teittensä pönkäksi. Njrt tulkoon tähän maahan luja järjestysvalta, mutta köyhälistön turvaksi, sorrettujen avuksi! Tämä on meidän kantamme. Ainoastaan tekomme saattavat osoit-taa, mitä aikaansaadaan. Me emme tava. Eduskuntaryhmä voi antaa sille kannatuksensa tai kieltää sen. Jos porvarillisten vaikutus siinä l i sääntyy, on yhteistoiminta lopetettava. Niin on myös tehtävä, jos e-duskunnan porvarillinen vähemmistö lykkää sen esitykset yli vaalien. Vastalauseessa E. Valpas, Onni Tuomi, E. Härmä ja V. Vankkoja ja osittain heihin yhtyen Eetu Salin lausuivat: "Kun noihin virkoihin nimitetyt menivät niihin, niin hy-väksjdvät he tavallaan Suomen oikeuden riistämiisen Venäjän väliai-kaiselle hallitukselle". Sama on sanottava eduskunnasta, joka sen hyväksyi. Vielä lausutaan, että "Venäjän väliaikaisen hallituksen nimittämä Suomen senaatti on val-lankumouskauden väliaikainen hallitus ja että Suomen eduskunnalla on edelleen oikeus määrätä, miten Suomen senaatin jäsenet on laillisesti nimitettävä." Vastalauseessa sanotaan myös, että hallitukseen menemällä on rikottu Oulun kokouksen päätös. Sekä päätöksessä että vastalau-seessa on yhteinen loppukappale, jossa sanotaan, että "eräiden sosialisteihin lukeutuvain kuuluminen kapitalistisen järjestelmän hallitukseen elköön annettako heikontaa eikä hämmentää työväen voimien kokoomista järjestöihin" j.n.e. Tov. Kuusinän lausui:- "Minusta se on pikkusen revision^mia tähän senaattiin osanotto.-- Tosin . sillä on puolensa tänä aikana. Toisten mielestä sillä ei ole puolta, vaan pitäi-. si senaatti huutaa alas, mutta siihen en olisi minä ainakaan tällä hetkellä valmis. Kenties jonkun a-jan perästä huudetaan se alas." Toveri Kollontai ja Rahja kannattivat vastalausetta "vasemmistolaisina." Tov. Kuusinen kysjn, missä se vasemmistolaisuus esiintyy. Eetu Salin selitti, että Jhän "puhdasoppisena revisionistina" yhtyy laillisuuskysymyksessä Valppaan kan. taan. Lausunto on kuvaava. Äänestyksessä sai yalipkunnan ehdotus 70 ja vastalause 37 ääntä. Tuon äänestyksen tuloksen ei voi katsoa tarkoin oBottavan oikeiston ja vasemmiston suhdetta kokouksessa, sillä vaikka Valppaan ehdotuksen puolesta nähtävästi äänestivät monet vasemmistolaiset, niin äänesti sen puolesta myös moni pelkästään muodolliselta laillisuuskannalta, Kokouksessa ei siis yksikään edustaja asettanut kysymystä bolshevisti-sesti. ei esitetty marxilaista kantaa valtioon nähden, eikä osotettu tietä porvarillisesta demokratiasta e-teenpäin •— neuvostovaltaan. Päätöksessä sanotaan m.m. että "omaa seisovaa sotaväkeä ei Suomen kansa itsenäisenäkään tarvitse", jossa lauseessa kuvastuu naivin pasifistin käsitys. Samanlainen ku- '/astui "kansainvälisten takeitten" aatoksessa. Puoluetoimikunnan esi-tyksassä puoluekokoukselle sanotaan: "että Suomen kansan eduskunnan on saatava päättää ja määrätä Suomen valtiollisesta vapaudesta, ja että on myönnettävä mahdollisimman varmat kansainväliset takeet Suomen vapauden turvaksi." Edellinen vaatimus pii kyllä paikallaan, mutta se käsitys, että itsenäisyydelle voitaisiin saada "kansainväliset takeet" imperialistisilta valloilta, ilman armeijaa, oli utopistinen- Paras kohta päätöksessä on se, jossa selitetään, että puolue asettaa Venäjän porvariston holhousta vastaan itsenäisyyden vaatimuksen. Juuri sitä kannattivat Venäjän bolshevikit. Kansainvälisistä suhteista esitettiin lausunto, josta tov. Jukka Rah. ja sanoi, että puolue sillä "kirjoittaa alle tietämättömyytensä kansainvälisen työväen poliittisesta toiminnasta". Siinä kyllä lausutaan tunnustus Zimmervraldin kokouksessa (1905) esitetyille periaatteflle, mutta sitten puhutaan hyvin pyö-reästi Toisen Intemationalen puolueista ja luvataan tutkia niiden me-nettelyn syitä. Myös lausutaan ajatus, että Internationale vielä "voi täydessä laajuudessaan uudestaan syntyä", mutta arvellaan, ettei e-deltäpäin voi sanoa millaisille perusteille. Valpas sanoi olevansa Zimmerwaldin kannalla, mutta katsoi että Suomen s-d. puolueen on epänormaalista liittyä siihen. Tov. Kuusinen lausui: "Sen vähän kuin omalta kohdaltani tunnen zimmer-waldilaisia, niin minä luulisin, että he pvat jyrkemmällä kannalla kuin me täällä Suomessa. Minä olisin puolestani aikalailla revisionistisella kannalla nyt. Tavallisena aikana minä koettaisin kannattaa luokkataistelua. Mutta ei se mitään haittaa, että tulee näkökohta jyrkempi, kuin mitä on todeUisuus. Niin meillä on aina ollut tässä puolueessa. A i na me olemme ulospäin näyttäneet vähän jyrkemmiltä kuin mitä olemme todellisuudessa olleet. Meillä on ollut luokkataistelu semmoisena diogmina alustapitäen, että olisipa vaan joku uskaltanut puhua sitä vastaan, niin se olisi puolueen toimesta tuomittu. Mutta kyllä me olemme käytännössä uskaltaneet toimia sitä vastaan." Ei kuitenkaan haittaa, lausui tov. K., jos hyväksy-täänkin vähän jyrkempiä päätöksiä. Saomen sos.-deiiL pDdneen edustajakokoos marrask: 1917 Marrask. 25—27 p. pidettiin puoluekokous. Kun kokous oli kutsuttava kokoon äkkiä ja puolueen vaalitoimitus oli mutkikas, ei ennätetty vaaleja toimittaa vaan kutsut-tin kesäisen puoluekokouksen edus-täjät koolle. Näin ei kokous tulkinnut tarkalleen puolueessa sillain vallitsevia voimasuhteita. Kokouk^ kuin mitä ollaan, se kuitenkin velvoittaa ja on pahana omanatuntona. On merkille pantava, että kokouk-sessa ei paljoa selitetty, mitä Zim-menvald on. Tov; Kollontai siitä vähän puhui, mutta ei asetettu terävästi kysymystä. Ei viitattukaan siihen, että tov. Lenin oli alunalkaen asettunut arvostelevalle kan-nallb Zimmenvaldin päätösten suhteen esittäen bolshevikkien kannan, jolle perustui Zimmerwald-vasem. misto. >;Kokouksen jälkeen. julais-tiin kyllä "Työmiehessä" Zimmer-waldin ja Kienthalin (1916) kokousten manifesti, mutta ei selitetty, kuten tov. Lenin jo keväällä 1917 selitti, että on päästävä irti "Zim-mervvaldin suosta". — Bolshevikien edustajat .^ttivat kuitenkin vielä syysk. 1917 osaa kolmanteen Zim-menvald- kokoukseen Tukholmassa, jossa yksimielisesti hyväksyttiin julistus. Puoluekokous korjasi kyllä alkuperäisen ehdotulöen ja / päätti liittyä Zimmerwaldiin ja tov. Kuusinen lausui arvelunaan, että uuteen Internationaleen eivät tule kuulumaan oikeistosPsialistit, vaan "tulee se todella olemaan jyrkän luokkataistelun kannalla, eikä niinkuin tavallaan vanha Internationale on ollut pikkusen soppakannalla, samoin kuin meidän puolueemmekin". Suomen sos. dem. puoluetta edusti kesällä 1917 Tukholmassa tov. Yrjö Sirola, joka otti osaa Zimmer-wald- neuvotteluih4n, ja oli hän tov. K. Viikin kanssa kirjallisesti esittänyt asian puoluekokoukselle, mutta ei hänkään asettunut Zimmenvald-vasemmiston kannalle, vaan oli, kuten puoluekin, ylimalkaan "Zimmer- •waldin" kannalla. Puoluekokouksessa oli myös esillä kysymys menettelsrtavasta eduskunnassa juuri esilletuleyain kunnallislain ja 8-tunnin työpäivälain suh-tiäen ja päätettiin varustautua suurr lakkoon. Myös käsiteltiin elintarve-kysymystä. — Puoluetoimikuntaan valittiin entisten J. Pietikäisen ja K. H. Viikin lisäksi K. Manner, E. Gylling, O. V. Kuusinen ja Yrjö Sirola; varalle Aura Kiiskinen, J. Lumivuokko ja J. K. Lehtinen (vanhoja varamiehiä olivat K.. Heinonen ja A. Halme) sen pöytäkirjan käsildrjotusta eij^le löydetty. Lehtitietojen ja muistiinpanojen mukaan on A. Huotari Suomessa laatinut siitä selostuksen, joka ei ole tarkka. — Tärkein oli menettelytapakysymys, josta A. Huotarin selostuksen mukaan keskusteltiin kaksi päivää. O. V. Kuusinen esitti. laajassa alustuksessa parlamenttaarisen toiminnan ja vallankumouksellisen vallanoton mah-dpUisuuksia, kiinteästi asettumatta kummankaan kannalle. Hän korosti kuitenkin sitä, ettäi ei missään tapauksessa ole ruvettava polvilleen porvariston edessä. Keskustelussa ilmeni kolme suuntaa: 1. vallanoton puolesta, 2. parlamenttaarisen toiminnan puolesta ja 3. keskivälillä oleva suunta. Nämä suunnat eivät esiintyneet järjestettyinä ryhminä, paitsi oikeisto, joka oli pitänyt ryhmäkokouksen ja esitti sen virallisen lausunnon. Mietinnössä esitettiin mahdollisuus, tilanteen muutosten mukaan, joko mennä ^koomushal-litukseen, jossa porvarit olisivat vähemmistönä, tai ottaa valtiovalta puolueen käsiin. Sitten sanotaan: "Sosialidemokratia pyrkii toteuttamaan suuret historialliset tehtävänsä kaikilla kan-sanoikeuden tuntoa vastaavilla keinoilla, se vaati työväellekin oikeuden, kun muu ei auta, myös ase kädessä puolustaa itseään asestettu-ja vihollisiaan vastaan. Mutta silloinkin, kuu työväki on pakotettu esiintymään ase kädessä on pidettävä kiinni eitä, että väkivaltaa ei käjrtetä muuta kuin väkivaltaa vastaan, eikä missään tapauksessa e. nempää kun mitä on tarpeen työväkeä vastaan esiintyvän väkivallan murtamiseksi. Tästä yleisestä säännöstä poikkeavaa väkivaltais^ toimintaa ei puoluekokous hyväksy. Murhat, ja kaikenlaiset muut anarkistiset ilkityöt sosialidemokratia tuomitsee." ^. "Puolueen keskuudessa työväenluokan itsepuolustusta varten muodostetut tilapäiset järjestyskaartit on kehitettävä työväen vakiintuneit-ten menettelytapojen mukaisiksi työväen valvonnan alla toimiviksi luotettaviksi järjestöiksi, niin että ne tukevat voijtnakkaasti puolueen ja työväenluokan oikeuksia, eivätkä ri-vejämme hajoita tai vahingoita Heinonen, tilalle V. Eloranta. Lähetettiin tervehdys ZimmerwaId-ko-missionille Tukholmaan. ole enempää kuin tekään lähteneet vallankumoukseen leikin vuoksi, vaan syvästä vakaumukselta, että ainoastaan siinä on Suomen työtätekevän kansan pelastus, ja että sen eteen on uhrattava mitä ikinä voidaan. Mutta sanokaamme samalla suo-rean: teistä itsestänne, vallankumoukselliset työläis riippuu nyt kaikkein enimmän, kuinka isoja tuloksia aikaansaadaan. Ei mikään valtuuskunta voi omin päin todellista olojen kumousta tehdä. Siihen kykenee vain kansa itse suurten järjestöjensä avulla. Voimaa ja yksi-mielisy3? ttä n3rt kysytään! Suuria uhrauksia ja uupumattomuutta! Niistä riippuu nyt Suomen työväenluokan voitto." Oletko iiafstanat tilauksesi? Järjestyskaartin aseita ei ole porvaristolle luoytettaya". Mietintöä vastaan esitettiin vastalauseita: A. Aaltonen ja*^ E. Toivonen ehdpttivat, mietinnöstä pois sen mahdollisuudien, että voitaisiin mennä kokoomushallitukseen porvarillisten kanssa'. Eetu Salin esitti, että "Sosialidemokratien päämäärän saavuttamiseen on pyrittävä valtiollisen, ammatillisen ja kulutusosuus-kunnallisen järjestäytymisen sekä parlamenttaarisen ja kunnallisen toiminnan kautta". — "Köyhälistön diktatuurilla, jolla puolueen keskuudessa nykyään on kannatusta, ei taloudellisesti kehittymättömässä maassamme ole riittäviä edellytyksiä, ja olisi se . vallankin nykyisen nälänhädän ja työttömyyden aikana omiaan yhä enemmän lisäämään työväenluokan kärsimyksiä". — O.' Tuo. mi vaati pysymistä tinkimättömän luokkataistelun kannalla, erossa kaikista kompromisseista porvarien kanssa. "Nykyisen tilanteen vallitessa on käytävä päättäväisesti val-lankumoustielle, hallitus- ja valtiovallan valtaamiseksi työväenluokan käsiin kaikilla kansan oikeudentuntoa vastaavilla keinoilla Forssan puoluekokouksessa tehdyn puolueoh-jelman mukaan." Ensimäisessä äänestyksessä hyväksyttiin vastaesitykseksi Tuomen ehdotus 59 äänellä 44 vastaan, jotka sai Salinin ehdotus; toisessa äänestyksessä hyv. Aaltosen vastalause 67 äänellä" Tuomen ehd. vastaan (28 ä) ja ratkaisevassa äänestyksessä mietintö 70 äänellä 43 v#Si taai^. Oikeistolaiset panivat vastalauseita. Äänestyksen mukaan voi päättää, että kokouksessa oli 29 vannaa vasemmistolaista ja 44 oi-keistolaista^ — Kokouksen aikana kävi Helsingin järjestyskaartin edus-tajakunta vaatimassa vallanottoa. Yksi edustajista, Miettinen, uhkasi kaartin muussa tapauksessa Jryhty-vän itse toimintaan, mutta toiset edustajat vakuuttivat kaartin noudattavan puolueen ohjeita. Kokouksen puolesta kävi 3-henkinen lä-heaystö kehottamassa Kaivohuoneel-le majottunutta punakaartia alistumaan puoluekokouksen lantaan, ja hajaantumaan, jonka se tekOdn Puoluetoimikunnasta _ vapautettiin Puoluekpkonksen I>äätökse8sä i l menevä puolinaisuus perustaa osaksi siihen, etta suunnat eivät vielä olleet selvinneet puolueessa sisäpo. litiikkaan nähden, ja osaksi kuvastuu siinä epäluottamus Venäjän vallankumousta kohtaan. Vaikka tunnettiinkin täyttä sympaUaa bol-- shevikkeja kohtaan — eikä se keskustalaistenkaan puolelta johtunut yksinPinaan^ heidän kantansa vaoksi Suompn asiassa —, niin oli voimakkaana epäluulo, että Neuvostovalta ei kestä kauan, josta johtai pelko, että "miten Suomen työväenliikkeen sitten käy?" Ei oltu tutustuttu bolshevismiin eikä käsitetty että näin suuri vallankumoustaistelu on minkä tahansa uhrausten arvoinen. Tov. J. StaMuj joka tällöin oli Helsingissä puoluekokouksessa piti tervehdyspuheen, jossa toi "iloisen sanoman Venäjän vallankumouksen vPitoista". Hän kertoi, kainka heitä oli peloteltu vastavallankumonk-sellisiUa kenraaleilla, nälällä, valtiokoneiston häiriöllä ja sabotaasilla, mutta kuinka näistä- vaikeuksista on alettu selvitä. Oli myös peloteltu sodalla, mutta Neuvostohallitus on tarjonnut demokraattista rauhaa. Vielä oli peloteltu Venäjän hajoamisella, mutta Neuvostohallitus on siihen vastannut soudattamalla oikeata kansallisuuspolitiik. kaa. "On mahdotonta aikaansaada luottamustajyrkästi tunnastamatta Suomen kansalle vapaata itsemääräämisoikeutta . . . Suomea kansan vapaaehtoinen, rehellinen IStto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei-mitään v^vontaa ylhäältä päin" Tov. Stalin jatkoi: Toverit! Me olenime saaneet tietää, että teidänkin maassanne pn samanlainen hallituspula kun oli Venäjälläkin Lokakuun vallankumouksen aattona. Me olemme saaneet tietää, että teitäkin pelotellaan nälällä, sabotaasilla y.m., mutta salli, kaa minun ilmoittaa teille sen kokemuksen perusteella, jonka olen saanut vallankumousliikkeistä Venäjällä, että kaikki nämä vaarat joskin ne ovat todelliset eivät ole suinkaan ylipääsfemättömät Nämä vaarat voidaan voittaa, jos toimitaan jyrkästi ja horjumatta. Siinä ilmakehässä, jonka muodpstavat sota ja hajaannus, yhä kehittyvä vallanku. mousliike lännessä, ja työväen vallankumouksen yhä lisääntyvät voitot Venäjällä, ei voi olla sellaisia vaaroja ja vaikeuksia, jotka voisivat kestää teidän rynnäkkönne edessä. Tässä ilmakehässä . voi pysyä pystyssä ja voittaa ainoastaan yksi valta, sosialistien valta, tässä ilmakehässä kelpaa ainoastaan yksi me- ' nettelytapa, Dantonin menettelyta^ pa: uskallusta, uskallusta ja vielä kerran uskallusta! — Jos^e tulette tarvitsemaan meidän apuamme, niin me tulemme antamaan sitä veljellisesti ojentaen teille kätemme. Täs. tä voitte olla varma." Vallankumousjulistus Suomen kansalle annettiin tammik. 27 p. 1918. Sen on allekirjottanut Suomen /Työväen Toimeenpaneva Komitea, puh.j. Eero Haapalainen. Se kuuluu: "Suomen työväenluokan äouren vai:^nkumouksen hetki on lyönyt. Tänä päivänä on pääkaupungin työväki uljaasti kukistanut sen synkän harvainvallan päämajan, joka alkoi verisen sodan omaa kansaansa vastaan. . Rikollisen senaatin jäsenet valmistivat maan ' pääkaupungissakin inhoittavaa yeljesveren vuodatusta ja salakavalaa hyökkäystä Suomen järjestyneen työväen kimppuun. Samalla he tekivät itsensä syypäiksi niin julkeaan valtiopetokseen, että pyysivät vieraiden valtioiden monarkistisia hallituksia lähettämään murhajo ukkoja Suomen työtätekevää kansaa teurastamaan. Koko kansamme vapaus ja elämä oli täten suuressa vaarassa. Nyt on tuPlta lahtarisenaatilta otettu kaikki valta pois. Sen ri-koksölliset jäsenet olemme määränneet vangittavaksi, missä ikinä heidät tavataan, sillä vankilana olisi aikoja sitten Pllut sellaisten kansan vihollsten oikea paikka.—-Kaikki valtiovalta Suomessa on päätetty ottaa tämän) maan työtätekevän kansan omiin luotettaviin käsiin. ^ Näin on työväen täytynyt nous- ^ ta omalla voimallaan vihdoinkin pelastamaan itsensä ja koko kansam-me siitä tnrmiosta ja hädästä, jonka kuiluun rikoksellinen politiikka, kapitalistinen politiikka on ollut kansamme syöksemäisilläkn. Kamalia ja vaarallisia senaatin ja sen kätyrien juonia on paljastunut. Toisen lainrikokseh toisensa jälkeen teki tämä senaatti anastaakseen käsiinsä valtiovallan, joka itse asiassa kuuluu kansaUe itselleen. Näh- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1929-01-16-02