Vapaus, March 22, 1949

              ££vu 2 Tiistaina, maalisk. 22 p., — Tues., March 22
of Fbmlfh CtntMiuiM.
NoT. 6th 1917. AntbortEed
•eoomd tiau maU by tbe Post
DcptxUaoft, Otuwa. Pub-
, tiirice iredclty: Tuesdftys,
ftuoBdftys abd SaturdVB by Vapaus
R(|iUihic« Cunpany Lt<L. at 100-102
fOtt St.^., Bodbury. Ont, Canada.
Teleitbonei: BartDCM OCfte «-OM.
Editonal OfOee Ifaaagar
addrai Box » . Badbqgy, Ottima
Advermiiig ratea upco applkatlaa.
TrazMiatton frce a f «baqtft,
Canadaita: 1 vk. OJOO 6 kk, 3 ^
8 kk. 84M
YbOysflkamm: 1 Tk. 7X0 e k k . S£0
Soflmeata: 1 Tk. 7A) 6 kk. 42S
Sodat ovat sittenkin erilaisia
« O n valiieitavaa kun ilmeisesti rauhan asiaa arvossa pitävä henkilö
joutuu aatteellisen epäselvyyden vuoksi propagoimaan rauhan voimia
^rastaan ja levittämään toimettomuusmielialaa työläisten keskuudessa.
Jotka kaikkein raskaimmin kärsivät kaikista sodista.
• Tällaiseen kielteiseen umpikujaan ajautuu '^Ai;ricola''-nitnhnerk-
|iä käyttävä, ilmeisesti canadalalnen henkilö, jonka pitkän artikkelin
Industrialiäti julkaisi maaliskuun 16 pnä otsikoUa: 'Sota on aina so­taa",
1 Moittien Canadan Suomalaista Järjestöä siitä kun se viime maail-
«lansodan aikana teki kaiken voitavansa fasismin hävittämiseksi (ja
ilistuen tässä yhteydessä ala-arvoisella tavalla väärin tulkitsemaan
|'«kk4 Mertasen sfnlanaikaisia puheita) 'Agricola" kysyy, että "eikö
|oU ole aina sotaa"?
J Tietysti sota on aina sotaa. Mutta työväenliikkeen kannalta
katsoen.on samalla tärkeätä todeta se, mikä puoli on kulloinkin ihmis-frnmin
edistyksen puolella ja mikä painamassa ihmbkuntaa alas, en­tistä
suurempaan orjuuteen. Voiko ".Agricola" rehellisesti sanoa, että
emii- Espanjan sisällissodassa oli samantekevää kumpi puoli voTtti,
Franco vaiko tasavaltalaiset? Mitä olisi tapahtunut sitten, jos tasa-yattalaiset
olisivat Espanjassa voittaneet, se on jotakin sellaista mitä
ettM\fi varmasti tiedä. Mutta rae tiedämme, että fäsistikenraali Fran­ck
voiton takia ovat tuhannet espanjalaiset eturivin työläiset menettä­neet
henkensä mestauslavalla ja kynunenettuhannet työläiset viruvat
viejäkin keskitysleireillä, eikä Espanjan työläisiUä ole ailteellisimpia-käan
järjestymis- ja kokoontumisoikeuksia. Onko "sota aina sotaa",
^bs^kijn, vai kannattaako sodan syttyessä määritellä kantaosa, " A g r i -
cqi^''? Entäs Suomen sisällissota v. 1918? Olisiko maailman ja myös
C^oadan työväenliike voinut olla "puolueettomana" siinä taistelussa?
kun Kiinan kansa taistelee nyt amerikkalaisen suurpääoman rahoitta­mia
suurrikkaila diktaattorejaan vastaan, niin onko työväenliikkeelle
samantekevää se, kumpi puoli siinä taistelussa voittaa? "Agricolan"
aigumentti on selvästi kestämättömällä pohjalla. Mitä taas tulee juuri
päättyneeseen toiseen maailmansotaan, niin CSJ:lla ja muilla fasismin
t^tUstajilla ei ole siinä suhteessa mitään katumista. Kuvitellaanpa
vain sitä, että fasismi olisi voittanut tässä sodassa. Koko Eurooppa
ja tnahdollisesti Pohjois-.Vmerikkakin olisi nyt fasismin voiton seurauk­sesta
suuri ke.skitysleiri. Ei olisi minkäänlaisia julkisia työväenfärjes-tfijä
eikä le;htiä, ei olisi sen paremmin Vapautta kuin Jndustrialistia-kaan.
Selvästikin "Agricolan" uneksumaa työväen lopullinen vapau­tuminen
olisi siirtynyt ehkä sukupolvien ajaksi tuonnemmaksi jos
fasismi olisi voittanut.
*'Työväenliikkeen kannalta katsoen on luonnollisesti myönnettävä,
e^ttä toipen, fasismivastaincn maailmansotakaan ei ratkaissut luokka­yhteiskuntien
perusprobleemeja. Mutta eihän sitä kukaan odottanut­kaan.
Pemokraattisilla vapauksilla on kuitenkin arvaamattoman suu­ri
merkitys kapitalistisessakin yhteiskunnassa, sillä se antaa työläisille
fcm^doliisuuden järjestymiseen hetikohtalsten vaatimustensa ja lopul-l
i ^ n vapautumisensa puolcsia, mikä tarkoittaa demokraattisten oi-kciUksien
moninverroin laajentamista. Fasismin hävittäminen juuri
pettyneessä sodassa oli siis suurenmoinen saavutus ihmiskunnalle ja
n ^ on kysymys siitä, että mikä on seuraava askel. Ruvetaanko" impe-ri^
istien johdolla valmistumaan uutta maailmansotaa varten, vai ryh-dijäänkö
työväenliikkeen.järjestövoiman johdolla tositeolla ylläpitä-.
nilän rauhaa ja rakentamaan työväenluokan kauan toivomaa parem­paa,
sosialistista tulevaisuutta, missä yksi ihminen ei voi riistää toisen
t y ^ tuloksia?
Mutta rauhaa ci tueta sillä, että hyökätään rauhan asia:a edistä-vj^
työväenjärjestöjä vastaan, kuten "Agricola" tekee poiemisoides-saan
CSJ:n rauhanomaista ohjelmaa vastaan. Rauhan asiaa ei liioin
auteta sillä kun julistetaan "Agricolan" tavoin: "Kerta kaikkiaan:
Kolmannen maailmansodan syttyrnisen pelkoa ei ole." Kyllä asia on
siten, tov. " Agricolh", että sodan vaara on tällä kertaa fodellinen. Se.
kulijmeinen aseistautumiskampanja mikä, nyt on käynnissä Yhdysval-tajift
hyökkäävän imperialismin johdolla ei voi johtaa mihinkään muu-huff
kuin sotaan — elleivät rauhaarakastavat kansanjoukot sotasuiin-itelmia
ehkäise. Rauhan säilymisen ainoa toivo on siinä, että miljoo-fset
ihmisjoukot nousevat päättävään toimintaan rauhan puolesta,
yöväenliike rupeaisi tuudittamaan kansanjoukkoja siihen harha-oon,
ettei mitään sodanvaaraa ole, niin se johtaisi välinpitäniättö-
.'yteen ja toimettomuuteen, sekä lopuksi siihen, että jonakin kauniina
päivänä havaitsemme olevamme hirvittävän atomisodan pyörteissä.
Tätä virhettä ei työväenliike saa tehdä. Sitäpaitsi omnuistettava, että
sotaa on vastustettava sen valmistamis- ja suunnitteluvaiheessa, eli
rauhan aikana. Ji^s sotasuunnitelmia ei. vastusteta rauhan olosuh­teissa,
niin sc tarkoittiia. että sodan vastustaminen jää tekemättä so-daiikin
aikana, sillä sotalihLssa toiminta rauhan pa]auttanu'sen hyväk­si,
vaikka sen tarpeellisuus jo käsitettäisiin laajemmissakin joukoissa,
on tuhat kertaa vaikeampaa.
''\Vgricolan" kirjoituksen perustana ilmenee eräs toinen, I\VW:n
opjjien aiheuttama iM?rusvirhe. Hän esittää I\VVV:Iäisyydelle ominai­sen
ahdasmielisen j a tykkänään paikkansa pitämättömän väitteen sa­nomalla:
"Minkälaiset menetelmät sitten olisivat parhaimmat sodan
vastustamisen ehkäisemiseksi? Lyhyt ja yksinker/kinen vastaus:
Työläisten järjestyminen teollisuuksittain ja tuotannon haltuunsa otta­minen."
Kuinka suppea ja ahdasmielinen tuo määntelraä on — puhumat­takaan
siitä kuinka monta solaa voidaan käydä ennenkuin työväki
ottaa 'tuotannon haltuunsa " — se ilmenee jo siitäkin kun muistetaan,
että sadattuhannet omia peltojaan viljelevät farmarit eivät voi järjes­tyä
'•teollisuuksiltain" ja kuitenkin he haluavat toimia rauhan säilyt­tämisen
puoleita koska sota tarkoittaa heillekin rakkaimpiensa me­netystä
ja sanoinkuvaamattomia kärsimyksiä. Tosiasia on, että juuri
rauhan säilyttämisen hyväksi voidaan järjestää mitä laajin ja moni­puolisin
kansanliike — ja vain tällainen kaikkisisältävä kansanliike
rauhan puolesta voi uuden sodan syttymisen ehkäistä. Mikään ahdas- "
xnielinen pikkuryhmä, eipä edes mikään yksi laajempikaan järjestö, voi
sodan raaraa poistaa. Sitäpaitsi on muistettava, että ".\gricolan"
kanta on teoreettisestikin kestämätön. On totta, että taloudelliset olo-siuhteet
ovat ainaAiime hetkessä historian kehityksessä määrääviä —
mutta ne eivät ole sittenkään «7mo//a tekijöitä, sillä poliittiset, uskon­nolliset,
taiteelliset ja muut seikat ovat myös vississä määrin vaikutta-via-
ja vaikuttavatpa ne vielä itse taloudelliseen perustaankin. Tässä
yhteydessä me suosittelemme, että ".Agricola" ^tutustuisi Frederick
Engelsin Heinz Starkenburgille tammik. 25 pnä 1894 rähettämään
kirjeeseen missä sanotaan mm.:
.;.. Mutta Saksassa on ikävä kyllä totuttu kirjoittamaan tie­teiden
historiaa niin kuin ne olisivat pudonneet taivaasta.
"Meidän käsityksemme mukaan taloudelliset seikat viime kädessä
määräävät historiallisen kehityksen . , . Tässä ei nyt kuitenkaan saa
Mitä muut sanovat
YKSI U H p q . TOISET
LAIHTUVAT
Kolehtihaaviin on kilahdellut toi­nenkin
markka, kun muuan K i v l l u o -
ma-niminen lahkolaiMaamaaJa on
Jjrrlstellyt Herran sanaa Viialan akoil­le
j a ukoille. Klyiluoma on Umoittsu
nut keräävänsä kolehtia Kolhoji köy­hille,
mutta Kolhon köyhät ovat jat­kuvasti
yhtä köyhiä kuin ennenkin.
Icun sen sijaan Kiviluoma on itse
melkoisesti vaurastunut. Hän k un on
pitänyt itseään kaikkein köyhimpä-nä
kolholaisena ja katsonut turhaksi
antaa muille köyhille edes pennin
pyöryläistä: HeUuntalaisten lehU
" R i s t i n Voitto" on aikaisemmin v a ­roittanut
lukijapiiriään tästä kepulis­ta
saamamiehestä, mutta beUunta-laiset
taitavat lukea omaa lebteään
varHln huonosti, koska eivät ole näh­neet
lehdessä .jo kolmasti ollutta v a ­roitusta.
— Kansan Tahto.
• • *
MUTTA W T O N K A I
A M E B I K A N VASALLI?
Islanti ja sen
Pcbjolsmaiden viidestä zistilipusta
on yTaä Islannin. Syrjäisen asemansa
takia tämä "satujen saari" on kuiten­kin
elänyt kaikessa rauhassa omaa
elämäänsä, n i i n että esim, meillä sen
oloja timnetaan varsin vähän. Viim»
smnsodan aikana islantilaisetkin sai­vat
kyllä kokea, miten maailma cn
käynyt pieneksi: heidänkin kaukainen
saarensa osoittautui suurvaltojen kan­nalta
tärkeäksi ja kärkytyksi tukikoh­daksi.
Tällä kertaa he pääsivät mie­hityksellä
ja £ääst3rivät varsinaiselta
sodalta, mutta mitenkähän kävisi, Jo9
maailmanpalo leimahtaisi lielckiin uu­delleen.
Islanti on vielä paljon harvempaan
asuttu maa kuin meidän vähäväkinen
Suomemme. Sen pinta-ala on lähes
105,000 neliökilometriä eli noin kol­mannes
meidän maamme pinta-alas­ta,
mutta asukkaita on vain 120,000.
Tärkeinmiät elinkeinot ovat maanvil­jelys,
josta aaa toimeentulonsa noin
nin työläiset perustivat ensimmäisen
sanomatehten-äkin. Attbydubladid'n.
V. 1315 syntyi Lslannhi ensimmäinm
sosialistinen y h d i ^ s Akureyrissä. Ja
seuraavana vuonna p m i s t e t t i in A l t l V ' -
dusami>and Islands — Islannin työ-väenliltto.
TämH oli aluksi enemmän
ammatillinen kuliTpoliittinen Järjestö,
m u t u uusia poliUtisia yhdis^ksiä
syntyi alinomaa. Ja Tslandln sosialide­mokratiasta
kehittyi maan poliittises­sa
elämässä huomioon «<tettava tekijä.
V. 1920 äia& oli 15 yhdistystä Ja 3.500
kolmannes asukkaista, kalastus. Jota
'Eurooppa itsenäinen vuoteen 1952 harjoittaa runsas kuudesosa väestöstä.
mennessä?" - r W l n n i p ^ Pree Pres­sin
uutisotsikko maalisk. 16 pnä.
• • •
SVUBEMPI A B M E UA
J A LISAA VEROJA
Pohjois-Atlantin turvallisuussopi­muksen
alleldrjoittaminen Canadan
toimesta, mitä voidaan pitää itsestään
selvänä asiana, nostaa kysymyksen
sUtä, ovatko asevoimamme riittävät.
Tämän' sopimuksen mukaan Canada
on velvoitettu "hetikohtalsestl" aut­tamaan
toista allekh-jolttajaa hyökr
Icäyksen sattuessa. Jos me mielimme
täyttää tämän, meidän täytyy ^ l l a
paremmin valmistuneena kuin nyt.
Hallitus on tunnustanut tämän tar­peen
pyytäen 50 prosentin lisäystä
puolustusmenoihin. Meidän taistelu­joukkomme
maksavat v. 1949—50 375
mllj. dollaria, 251 mllj. dollarin ase­mesta
v. 1948—49 . . . —aiobe and
Mail, Toronto.
• * *
NUMEltOT EIVÄT VÄLTTELE
MUTTA NUMEROPJLAKIN
VOIDAAN VAARISTOLLX
. . . Lontoolaisessa uutistiedossa s a ­notaan,
että Jos idän ja lännen välille
kehittyy sota, lännen voiman perus­tana
on 371 miljoonainen väestö Ja
kaiklciaan 4,614,000 miestä käsittävät
asevoimat ^a niitä vastassa on idän
yhtymä, jonka väkiluku on 255 m i l ­joonaa
henkeä j a asevoimien vahvuus
4,901.000 miestä. L ä n s i-valtojen
joukkoon on tässä liitetty Turkki, Aus­tralia.
Uusi Seelanti Ja Etelä-Af rikka.
Jotka eivät allekirjoita Pohjols-Atlan-tin
paktiä. Idän maiden Joukkoon ei
lasketa Jugoslaviaa . . . — Toronto
Daily Star.
• • •
MITÄHÄN TODELLA
AJlVELTAISnN? '
Mitähän ajattelisimme Jos Neuvos­toliitto
allekirjoittaisi militarisopi-muksen
Mexicon j a Canadan kanssa
ja sitten ryhtyisi rakentamaan m l l i -
taarisla tukikohtia, Jotka varustettai­siin
venäläisillä aseilla Ja miehitettäi­siin
Punaisen armeijan virkailijoilla ja
miehillä Yhdysvaltain raJoiUa? . . .
— Työmies.
• • •
K I R K K O K A N S A VASTUSTAA
SOTAVALMISTELUA
. . . Esim. Clevelandissa. Ohiossa,
oli viime viikolla koolla koko maata
käsittävä protestanttikirkon Johto­miesten
konferenssi. Joka kieltäytyi
antamas^ hyväksymistään«ehdotetul-le
Pohjols-Atlantin liitolle. Vieläpä
meni tämä kirkonmiesten kokous niin
pitkäUe, että esitti Yhdysvaltain se­naatille
vaatimuksen, Jonka mukaan
senaatti el saisi ahtaa siunaustaan
tuolle liitolle ennenkuin Amerikan
kansalle on varattu tilaisuus •käydä
täydellinen keskustelu kaikista sen s i ­toumuksista
Ja seurauksesta". • . —
Liukas, Eteenpäin.
"Valajpatto" Toronton
näyttämöllä
Tmontp. — TäiUtä Torontosta k u u ­luu
kununia täUä kertaa, sillä tk. 27
p:nä vierailee täällä Don-haalilla
"Valapatto".
Rakkautta, mui-hetta, rikosta. sUnä
on näkemisen Ja kuulemisen arvois­ta.
' . ' ' , • • _
"Muista Vroni, sinä et ole ensim­mäinen,
joka hänen tähtensä häpeäs­sä
huokaa. Sydämessäni on katke­ruus,
kun sitä ajattelen."
"Minua el saa jumaliseksi, mikään,
sillä sen päätin siiloin kuin tuo V a l a ­patto
sinut ja äitisi talostaan kar-koittl.
Sen tähden kutsun häntä V a ­lapatoksi
niin kauan kuin hän elää ja
vielä sen jiUkeenkin."
" E i , mutta mietipä konna, että sa­malla
sormella tartuit liipasimeeri. j o l ­la
väärän valasi vahvistit ja kohota
sitten kätesi, jos voit."
Tällaista tapahtuu oikeassa elämäs-sekä
käsityö Ja teollisuus. Joka antaa
leivän 11 pros.. Muu väestö on kau­pan,
liikenteen ja henkisen työn p a l ­veluksessa
olevia.
• Islannin maatalous ei ole eritjrisen
korkealle kehittynyt. Se on karjan-hoitovaltainen
— varsinkin hevosia
ja lampaita kasvatetaan ~~ koska v i l ­janviljelys
ei menesty ilmaston vuoksi.
Metsiäkään el Islannissa ole. Sen s i ­jaan
viljellään nuisaasti perunaa. Ja
suuret alat ovat heinällä.
Teollisuus on Islannissa sutu-elta
osalta kytkeytynyt kalastukseen, mut­ta
siellä on myös panimoja Ja marga­riinitehtaita.
Voimakas osuustoimin­taliike,
joka on levlimyt etupäässä
maalaisväestön keskuuteen, on suures­ti
edistänyt maataloustuotteiden t e ­ollista
käsittelyä. Islannissa on siten
osuusteurastamoja, n y k y a i k a I sia
osuusmeijereitä, makkaratehtaita. Jo­pa
siiuri osuustolmitmallinen vaate­tus
ja nahkatehdaskin.
Kalastus on aina ollut Islannissa
tärkeä'elinkeino. Vuoden 1860 tienoil­le
asti siellä harjoitettiin kotitarveka-lastusta
pienillä veneillä. Myöhemmin
kehittyi stfurkalastus vientiä varten.'
Veneiden tilalle ovat tulleet suuret
merikelpoiset moottorikutterit Ja höy-rytroolarit.
Kalastuksen tuotolla on
suuri osuus maan ulkomaankaupassa.
Sen teollistuminen sekä suurten Ja
kalliiden aluksien ja pyyntivälineiden
hankkiminen siirtl koko ammatin har­joittamisen
suurten yhtiöiden tai r i k ­kaiden
yksityisten käsiin Ja loi samalla
palkkatyöväenluokan.
Näiden kalastuksesta', toimeentulon­sa
saavien palkkatyöläisten keskuu­dessa
Islannin työväenliikekin sai a l ­kunsa
puolisen vuosisataa sitten. E n ­simmäinen
sysäys txili työnantajien
taholta, joiden toimesta Reykjavikissa
V. 1894 perustettiin yhdistys pitämään
merimiesten ja kuljetustyöntekijäin
palkkoja "kohtuuden rajoissa". Tämä
painostus aiheutti heti vastatoimenpi­teitä:
Jo samana vuonna perustettiin
ensimmäinen työväen ammattiyhdis­tys.
Työväenliikkeen kehitylcsessä k u ­ten
muussakin merkitsivät paljon
Tanskasta tulleet vaikutteet. Islanti
oU ollut tämän maan kanssa vuosisa-(
toja mitä kllntelmmissä valtiollisissa
ja poliittisissa suhteissa, ja v'een 1854
asti oli Islannin kauppakin ollut tans­kalaisten
käsissä. Riippuvaisuus Tans­kasta
oli herättänyt katkeruutta sekä
vanhoillisessa k a u p uhkilaisväestössä
että maalaisissa, joilla muuten oU
kumpaisellakin ankarasti toislaaty vas­taan
taistelevat puolueensa. Asutus­keskuksissa
hallitsi suuri Itsenäisyys­puolue,
vanhoillisuuden Ilimoltus, kun
taas maalalsväestö lukeutui edistys­puolueeseen.
Islannin kansanedustus­laitos,
lähes tuhatvuotinen altlng oli
viettänyt vuosisatoja varjoelämää,
mutta V. 1874 se tehtiin jälleen laln-säädäntäelimeksi.
Maata kuitenkin
hallittiin edelleen Kööpenhaminasta,
ja vasta 1903 Islanti sai altlngllle vas­tuussa
olevan hallituksen. Tanska säi­lytti
kuitenkin yhä ylivalvonnan, mikä
suuresti ärsytti vapautta rakastavia
islantilaisia. Kahnausta kesti aina
vuoteen 1918, Jolloin Islannin itsenäi­syys
timnustettlin ja ainoastaan k u ­ningas
sekä ulkomainen edustus jäivät
Tanskan kanssa yhteisiksi. Sosiaali­set
kysymykset pysyivät tämän tais­telun
aikana taka-alalla, ja varsinkin
poliittisen työväenliikkeen synty jäi
varsin mjiihään.
Ensimmäinen varsinainen järjestäy-tymisyritys
tehtiin v. 1906. jolloin
Reykjavikissa perustettiin Dagsbrunn
(Aamunkoitto) niminen yhdistys, jos­ta
pian tuli Islannin sUurin ammatil­l
i n e n järjestö. Samaan aikaan Islan­sa
joka päivä. Kuinka sattuva nimi
"Valapatto" onkaan monelle. Jonka
tämän näytelmän sisältö kuvaa teille.
Älkää siis Jättäkö sitä näkemättä, se
on katsomisen arvoinen. — Eräs.
jäsentä, kymmentä vuotta myöhem­min
jo 32 yhdistystä Ja 6,000 Jäsentä.
V. 1935 oli sekä pmujärjestöjen luku
että jäsenmäärä Jo nelinkertaistunut.
Reykjaviiciin rakennettiin suuri Ja
komea työväentalo. Kuimallisiin ja
valtiollisiin vaaleiiiin otettiin osaa.
1921 saatim ensi kerran edustaja a l t i n -
giin. Ja v : n 1927 vaaleissa sai sosiali­demokratia
6,274 ääntä Ja 4 edustajaa;
Edustajamäärän vähäisyys Johtui s i l ­tä,
etteivät vaalit vielä olleet suhteel­liset.
V. 1933 saatiin vaalilaki oikeu­denmukaisemmaksi
Ja samalla äänioi­keusikäraja
alennetuksi 25:stä 21 vuo­teen.
Sosiaalinen lainsäädäntökin a l ­koi
ripeästi kehittyä. Hitlerin päästyä
valtaan Saksassa osoitti vanhoillinen
itsenäisyyspuolue nUn pahoja dikta-tuuritartimnan
merkkejä, että sosiali­demokraatti
Ja edistyji^uolue katsoivat
välttämättömäksi ryhtyä yhteistoi­mintaan
eristääkseen sen vallasta.
Sos-dem. puolue saavutti-altingin vaa­leissa
suuren voiton — 11,229 ääntä
ja 10 edustajaa — Ja astui ensi ker­ran
hallitukseen.
Islaimln työväenliikkeen ollessa
voimakkaimmillaan alkor sielläkin
kuitenkin ilmetä eiilaisista aatteelli­sista
käsityksistä johtuvaa liajaannns-ta.
V. 1930 erosi pi^Aieesta eräs ryhmä
Joka liittyi k<»mnunistiseen intema-tionaleen.
Siitä saakka ovat simnta-riidat
maan työväenliikkeessä kuulu­neet
päiväjärjestykseen samalla tavoin
kuin muuallakin, Eri suuntien voi­masuhteista
mainittakoon, että v. 1942
toimitetuissa vaaleissa. Joissa valitta­vien
edustajien luku oli korotettu
49:stä 52:een, sosiaHsti-kommunlsti-nen
puolue sai 11,000 ääntä ja 10 edus­tajaa
sekä sos-dem. puolue 8.500 ään­tä
Ja 7 edustajaa. Vanhoilliset saivat
20 Ja edistyspuolue 15 edustajapaik­kaa.
Viime maailmansodan aikana I s ­lanti
oli kuten tunnettua anglosaksien
miehittämä. Saksalaisten tunkeudut­tua
Tanskaan saivat vaatimukset l o ­pullisesta
itsenäistymisestä uutta tuul­ta
purjeisiin, j a 1941 alting julisti I s ­lannilla
olevan oikeuden katkaista y h ­teydet
Tanskaan. Islannista oli t u ­leva
tasavalta, eikä liittosopimusta
enää uudistetuisi. Nyt I s l ^ t i onkin
Viisi merimiestä, joita. latvan konemestari ampui viime kesänä, ystä^
ympäröimänä vapaadattuaan vankilasta yleisen kamppailun tuloksena.
Tanskasta täysin riippimwrton.
Maan viimeaikaisista oloista maimt-takoon
vielä, -että sodan vaikutukset
on siellä kuten muuallakin koettu ta-)
varapulana, Inflaationa j a kaiken k a l ­listumisena.
Niinpä elintarvikkeiden
'hinta on noussut moninkertaiseksi.
Tämä on tietenkin osaltaan edistänyt
Jyrkkää suuntaa edustavien poliittis­ten
ryhmien menestystä. V. 1944
muodostettiin kaikld puolueet käsittä­vä
kokoomushallitus Johtamaan sodan
Ja inflaation seurauksista toipumis­ta.
(Palkkatyöläinen).
A. Svetov:
Mitalin kaksi puolta
Pohjois-Ontarion kullankaivajat tais­televat
union hajoittajia vastaan
CCL:n johtajat Mosher, Conroy ja Millard ovat
toiminnassa kuHakalvosparoonien hyväksi
Timmins, — Mine, J411L and„Sm€lter
Workers International Union T i m -
mlnsln osasto no. 241 on Julkaissut
kiertokirjeen kalkille unioille Ja n i i ­den
jäsenille Canadassa Ja Yhdysval­loissa
sen hajoitustyön Johdosta, mitä
parhaillaan harjoitetaan pohJols-On-tarion
kulta-alueella C C L : n Johtajien
Mosherin. Conrojm Ja fiiillardin Joh­dolla
kultakaivosparoonien hyväksi.
Kiertokirjeessä leimataan tämän
hajoitustyön tekijät "suurimmiksi pet­tureiksi
ja tuholaisiksi pohJois-Ame-rikan
työväenliikkeen pitkien Jä k i i ­vaiden
taistelujen historiassa". Siinä
todetaan myöskin, että Timmlnsiin on
lähetetty kaikkiaan kuusi CCIi:n
miestä johtamaan tätä julkeata h a -
joltustyötä, nimittäin ^yilllam Sefton
terästyöunlosta,- kaksi M l n e - M l l l - u n l -
on petturia, Buclc Behle Ja R a l p h Car­lin,
Bob Garrow kutomoimiosta sekä
palkalliset miehet Pat Burke ja Alclde
Brunet.
Kirjeessä todetaan, että kys3miys
Mlne-MIll-union lopullisesta eroltta-mlsesta
C C L : n jäsenyydestä Joutuu
päätettäväksi Ottawassa t.k. 24 pnä
pidettävässä C C L : n Johdon kokouk­sessa.
Sen Johdosta kehoitetaan
kaikkia uniolta lähettämään C C L :n
Johdolle vastalauseita sen hajoitus­työn
johdosta kullankaivajain keskuu­dessa
ja esittämään vaatimuksen tä­män
hajoitustyön lopettamisesta ja
että Mine-Mill-unio on edelleenldn
pidettävä täysine oikeuksineen C C L :n
riveissä.
Osasto no. 241 jäsenistö Ja v i r k a i l i ­jat
lupaavat kaikin yoimin taistella
tätä hajoltustyötä vastaan siihen
saakka kxnmes se päättyy työläisten
voittoon Ja pyytävät järjestyneen työ­väestön
tukea Ja apua taistelussaan.
MIne-Mill-imion palkallinen kan­sainvälinen
edustaja Daniel 0'Brien
keholttaa uniolta lähettämään Por-cupinen
alueen kullankaivajille r o h -
kaisusanomia ja rahallista avustusta
voidakseen mahdollisimman tehok­kaalla
tavalla taistella C C L : n joh­don
J a kultakaivosparoonien yhteistä
hyöklcäystä vastaan.
"Me tulemme ajamaan pois uniblden
ryövääjät Ja hajblttajat, suorittaak-semme
kaivostyöläisten järjestämisen
Mine-MlU-unioon ja liittyäiisemme
veljilmme kaikkialla maassa palkko­jen
korottamiseksi, työskentelysuhtei­den
j a kaivostyöläisten sekä heidän
perheidensä elmtason parantamisek­si'',
sanotaan kiertokirjeessä. "Tar­koituksemme
on pakolttaa kalvanto-paroonit
ryhtymään mahdollisimmaD
pian neuvotteluihin koUektlitlstej
työehtosopimusten laatimista varten.*
Suomesta saapui tähän
maahan viime vuonna
200 siirtolaista
Ottawa. — Suomesta saapui viime
vuoden aikana Canadaan täsmälleen
200 siirtolaista sanoi tri H. L. Keenley-slde
senaatin siirtolaisuus- ja työväen-asiain
komitean Istunnossa viime ^vii­kolla
tapahtuneessa kuulustelussa.
"Suomen siirtolaisten lukumäärä on
varsin pieni koska sieltä ei ole helppo
päästä pois", sanoi. hän.
Ruotsissa on täUä erää noin 25,000
eestiläistä ja 1,200 latvialaista, joiden
Canadaan siirtymistä silmällä pitäen
on tehty vissejä järjestelyitä Cana­dan
Tukholman lähetystössä, sanoi t r i
Keenleyside.
— Canada on maailman toiseksi
suurin paperipuun tuottaja j a lähettä­jä.
K im sanotaan: amerikkalainen u r ­heilu,
niin sillä tarkoitetaan, joko am-mattlurhellua
amerikkalaisen busines-sin
muodossa, johon liittyy urheili­joiden
osto ja m5-ynti, tahi ylioppilas-urheilua,
joka eroaa edallisestä hyvin
vähän. Tarvitsee vain hieman tark­kaavaisemmin
syventyä siihen, mitä
ylioppllasurheilu on USA:ssa, njin
eteen kohoaa kaikessa rumuudessaan
sen nurja puoli: ulkokultaisuus, valh:
ja vääristely.
EIVÄT VAIVAA ITSEÄÄN
LUENNOILLA •
Ammattilaisuus on punonut itsel­leen
lujat asemat Amerikan ylioppi­laiden
urheiluseuroihin. Siellä voi
kohdata voimakkaita niurukäisia, jot­ka
puolustavat "oman" yliopistonsa
urheilukunniaa. Vaikka he ovat kaik­ki
nimellisesti ylioppilaita, niin mo­netkin
heistä, eivät vaivaa itseään
luennoilla.
Heiltä vaaditaan vain yhtä — ur­heilumaineen
niittämistä oppilaitos­taan
varten, sillä maina on mainos­tusta,
uuden täydennyksen, rikkaiden
vanhempien lasten tulvaa ja siis myös
tuloja oppilaitokselle.
Sen vuoksi urhellumestari-ylioppilas
"opiskelee" yliopistossa vain näön
vuolcsi. mutta todellisuudessa käyttää
miltei kaiken aikansa harjoitukfijn
Hän ei maksa opiskelusta, saa suu­ren
stipendin ja nauttii kaikenlaisia
etuja. Urheilija-ylioppilaalle anne­taan
yliopistossa joskus jonkunlsinen
olematon loimi. Niinpä Yalein yli­opiston
jalkapallojoukkueen kapteeni
muuan Ned Johnson on viraltaan
"pääkelloseppä". Hänen "tehtävä­nään"
on yliopiston tornia koristavan
kellon vetäm'nen. Ohimennen mai­nittakoon,
että se ön sähkökello eikä
kaipaa vetoa.
Valtaenemmistö ylioppilaiden kir­joissa
olevista urheilijoista *ei suorita
yliopiston lukuvaatimuksia. Heidän
tietotasonsa on hyvin rajoitettu eikä
kestä arvostelua.
J O U K K U E E N HYÖKKÄÄJÄN
REPUT
Saksan amerikkalaisella miehjtys-vyöhykkeellä
ilmestyvä saksankieli­nen
"Neue Zeitung"-lehtl kertoo mie­lenkiintoisen
tapauksen: "Notre Da-men"
katolisessa yliopistossa on erin-o
m a ^ n jalkapallojoukkue. Se on
monia vuosi perätysten ollut vojtta.
jana Yhdysvaltojen ylioppilasmssta-ruuskilpailuissa.
Yliopiston johto on
luonut jalkapalloilijoille erikoisen suo­tuisat
olosuhteet. Mutta erään rai
fcaissvah ottelun edellä saatiin tietää
että joukkueen paras hyökkääjä a
saanut kemjan tenteissä reput ja eri
hänen oU suoritettava tentit uudi
leen. Ja tämä merkitsi kalliin harj;
tusajan menetystä.
Yliopiston johto ja ylioppilaice:
järjestöt saivat kemian profaso.-3
suhtautumaan suopeasti reputtame
seen.
— Hyvä on — suostui professori -
esitän tentattavalle kaksj ky.symyri
jos hän vastaa oikein toiseen misi
niin katson tentin suoritetuk.si.
Ja häh kääntyi ylioppilaan puclees:
— Sanopa minulle. Joa, mitä mer­kitsee
kaava H2 O?
Tämä ajatteli ja vastasi empien:
— Se on rikki.
— Hyvä on, — sanoi profe.s.sori. -
sanokaa nyt veden kaava.
— En tiedä, vastasi tentattava.
— Oikein, sanoi professori ja anti
tyj-dyttävän arvosanan. Seuraavani
päivänä Jee puolusti coUegensa värf
jä jalkapallo-ottelussa.
URHEILUKUULUISUUDET
OSTETAAN
Amerikkalaisilla yliopistoilla cn ur.
heilun alalla huomattavasti suuregi'
mat mahdollisuudet kuin tiateei
alalla.
Ylioppilasurheili joiden käytettävä,
nä on valmentajat, ohjaajat ja hie­rojat.
Urheilun järjestaly cn kehi­tetty
täydellisyyteen. Siihen e: sääs­tetä
varoja, sillä ne tulevat runsas:
takaisin tuloina yliopistojen .stadji
neillaan järjestämistä urheiliikilp;
luista.
Yliopistojen erikoiset tiedustelija!
"prospevtorit" — matkustelevat
päri maata, etsien urheilukykyjä. H;
pistäytyvät kouluihin. farmareidK
asuntoloihin j a vihdoin tunkeutuva:
salaa muihin yliopistoihin. He eivä'
säästä varoja eikä vaivoja "ostaak­seen"
tulevia urheilukuuluisuuksia.
Tavalla tahi toisella on yliopisto;
saatavana hankittua kyvykkäitä miv
hiä. Siellä hänestä kyllä puristetaa:
kaikki mehu.
Niin, hänestä tulee kuuluisuus, eijä
sillä ole väliä vaikkej hän oppisi kL'-
joittamaan edes omaa nim;ään.
Yliopiston johtoa kiinnastaa hyrii
vähän hänen tulevaisuutensa, häne:
yhteiskunnallinen asemansa ja nu
raalinsa. Monet yliopistojen mes-tarit
istuvat useita vuosja samaB
kurssilla. Mutta enempää häntä kui:
(Jatkuu 5, 3i\-ulla)
PÄIVÄN PAKiNA
Tarkoitus pyhittää Mm\
E l mikään maa ole Jouttmut-sellai-sen
parjaustulvan alaiseksi kuin Neu-vostolUtto.
Kapitalistisille suurlehdille
ovat kelvanneet kaikenlaiset valheet
sikäli kuin Neuvostoliitto on kysymyk­sessä.
Hyvin huvittavaa oli lukea eri leh­distä
mucdcattuja uutisia siitä kun Mo-lotov
vapautettiin ulkoministerin teh­tävästä
ja Vishlnsky nimitettim hänen
tilalleen. Muutamat lehdet selittivät
lukijoilleen, että Vislilnsky nimitettiin
Molotovin tilalle siitä syystä ktm e n ­siksi
mahiittu on kovempi mies. Tol­sissa
kirjoituksissa selitettiin, että V i ­shlnsky
nimitettiin ulkoministeriksi
jättää huomioimatta kahta seikkaa:
"a) Poliittinen, oikeudellinen, uskonnollinen, kirjallinen, taiteelli­nen
jne. kehitys perustuu taloudelliseen kehitykseen. Mutta kaikki ne
vaikuttavat myös toinen toisiinsa ja myöskin taloudelliseen perustaan.
Ei ole niin. että taloudellinen tila on .ALKUSYY, YKSIN.\4LX .AKTII­V
I N E N ja kaikki muu vain passiivista \-aikutusta. Ei niin, N-aan on
vuorovaikutus V l I M E KÄDESS.\ aina tiensä raivaava taloudellisen
\-älttä;mättöm\'yden pohjalla . . (Korostukset ovat Engelsin).
Todettakoon siis, että kaikki sodat ei\'ät ole samanlaisia, että sotaa
vastustettava aktiivisesti jo silloin kun sotaa valmistellaan, siis rau­han
oloissa, ja että sotavastaisessa toiminnassa työväenliikkeen täytyy
kelpaamattomana ja virheellisenä hyljätä kaikki omahyväinen ahdas-mielisy>-
srmikä estää todella tehokkaan ja laajan sodanvastaisen liik­keen
kehittvmisen.
siksi koska hän on lempeämpi kuin
Molotov. Eräät lehdet seUttivät, että
Vishlnsky nimitettiin ulkoministeriksi
siksi ktm tiän osaa Iiävsrttömästi iiyö-kätä
länsivaltoja vastaan. Toiset
lehdet selittivät, että Vishlnsky nimi­tettiin
ulkoministeriksi ^ k s i k u n hän
osaa kohdella hyvin lännen diplo­maatteja.
. Muutamissa lehdissä selitettiin Neu­vostoliiton
ulkoministerin vaihdos
merkitsevän ankarampaa suhtautu­mista
länsivaltoja vastaan. Eräät toi­set
päivälehdet seUttivät Neuvostolu-ton
ulkoministerin vaihdoksen merkit­sevän
sovittelevampaa politiikkaa län­sivaltoja
kohtaan.
K u n tällateia uutisia lukee Ja lisäk­si
uskoo niihin, n i i n e i ole ihme vaikka
Joutuukin sekaisin sikäli kuin Neuvos­toliitto
on ksTsymyksessä.
K u n Neuvostoliitossa arvosteltiin
erältä säveltäjiä, niin sitä pidettiin
mielipidevapauden 1 o u k k a u k sena.
Muutamat tunnetut porvarilehtien
klrjeenvaihtaj£^ saivat tästä aiheen
jos minkäla^In päätelmiin. Neuvos­toliitosta
vakoiluun o s a llistiunisen
johdosta karkoitett^ sanomalehtimies
Robert Magidoff kirjoitti kirjan, jon­ka
nimi on " I n Pity and Anger"
(Katkeruudessa j a viilassa. T^ssä k i r ­jassaan
Magidoff sanoo, että Neuvos­toliitto
ei koskaan salli säveltäjä
D m i t r i Shostakovichin vierailua
oman maan.sa ulkopuolelle. Tällä t a ­valla
hän halusi uskottaa amerikka­laisille
kuinka Neuvostoliitossa rajoi­tetaan
yksilön vapauksia.
Viimeiset tiedot kuitenkin kertovat
että säveltäjä Shoetakovlch tulee M a -
gidoffln omaan maalian tiedemiesten
ja taiteilijoiden järjestämään rauhan­kokoukseen.
Tämän lisäksi amerik­kalaiset
lehdet kertovat, että maail­mankuulu'
musiikkimies ja New Y o r ­k
i n filharmoonisen sinfonian Johtaja
saksalainen Bruno Walter QU yksi
musiikkimtehistä. Joka tulee vastaan­ottamaan
kuuluisan nuoren neuvosto-säveltäjän.
Shostakovichhi lisiksi
tulee toisia nenyostotaiteiliioita vie-
XBilemaan Yhdysvaltoihin. Ihmiset,
Jotka ovat ennakkoluulottomasti t u ­tustuneet
Neuvostoliittoon, tietavat et­tei
ihmisten vapauksia ole ensinkään
pyritty rajoittamaan Neuvostoliitossa
vaan päinvastoin vapauksia on kaikin
tavoin laajennettu.
Suorastaan huvittavia olivat suur-lehtien
uutiset Englannissa vieraile­vasta
Neuvostoliiton nalslähetystöstä.
Niissä k^errpttiln. ettei ktikaan näistä
naisista puhu mitään ja selitettiin sen
Johtuvan siltä etteivät he uskalla r a -
ottaakaan suutaan, koska Kremlin on
määrännyt niin. K i m luki näitä u u -
tisia.^tuli siihen käsitykseen, että koko
lähetystö on kum joukko mykkiä, jot­ka
eivät voi puhua.
Sitten kuitenkin sumlehdet iiänl-mästyttivät
maailmaa kertomalla
Neuvostoliiton naislähetystön johta­jan
Neuvostoliiton kulttuuri-instituu­tin
ministerin madame Tatiana Zue-van
Manchesterissa sanoneen, fettä
heidän saamansa vaikutteet ovat sel­laiset,
että Britannian kansa ei halua
sotaa. Kauhea uutinen asekauppiail­le.
•
Muistamme erään suurvalheen. j o ­ta
Suomen lehdet aikoinaan levittivät
Neuvostoliitosta. Venäjän tiedeaka­temia
vietti 200. vuotisjuhlaansa v.
1924. Suomen yliopisto oli saanut kut­sun
lähettää edustajansa tätiän suu­reen
tilaisuuteen. Suomesta meni j u h ­laan
edustajia, joiden joukossa o l i
prof. Meinander. Uuden Suomen ja
Helsingin Sanomain kirjeenvaihtajat
lähettivät lehdilleen uutisia tästä j u h ­lasta.
Kun Suomen kansalle oli us-kotettu,
että Neuvostoliitossa on tiede
j a opiskelu kielletty, n i i n tällaiset u u ­tiset
eivät olleet erittäin.suosittuja
näHle taanttunusIehdOle.' Tlstä. k a i -
i nen, jossa suurin otsikoin kerrottiin
skandaalimaisesta tapauksesta juh­lan
yhteydessä. Siinä sanottiin, etts
varmoista lähteistä saatujen tietojö
mukaan eräässä juhlatilaisuudesss
tshekan miehet saartoivat juhlahuo­neiston
ja toimittivat juhlayleisöä
joukossa tarkastuksen, mutta ulkch
maalaiset vieraat jätettiin rauhaaa
Tarkastuksessa löydettiin venäläisten
taskuista hopeisia veitsiä ja haarukoi­ta.
Uusi Suomi ei ehkä etukäteen sr-vannut,
että se oli mennyt heikoli
jäälle. Suomen yliopiston ja sen edu.=-
tajain kunnian pelastamiseksi prci
Meinander kirjoitti Uudelle Sucmfiis
vastauksen tämän uutisen jchcQS'.!
Hän sanoi olleensa kaikissa juhlau-lalEUuksissa
läsnä eikä koskaan olW
nähnyt aseellista miestä. Hän iiuo
mautti pisteliäästi, että Uuden Suo­men
on vaikea saada ihmisille usio-tetuksi
jotta maailman riiainetta saa­vuttanut
geoloogi prof. Karpinski. joö
saisi bjKttajatoimen vaikka miss
maailman-yliopistossa*hyyällä palk^
la, on ruvennut lusikan varkaaksi.
Kuten edellä mainittiin julkaistlis
tämä skandaalijuttu suurin otiiK--:3
lehden etusivulla, mutta prcf. Meinan­derin
vastaus julkaistiin sisäsivjiä
h y i in pienellä otsikolla. Samansa yii-teydessa
hätäännyksissä sanottiin, e-'-
tä oli tiedusteltu tapausta sam;is3
lähteistä kuin mistä kysymyksessä o>
keti Johtui se. että Uuden Suomen etu­sivulla
komeili eräänä päivänä uuti- keinot — U o tL
va uutinen saatiin ja sen mukaan 3
oli tapahtunut eräässä toisessa pai­kassa.
Edellä olevat tapaukset osoittat^
kuinka mätiir orat taantumuslehtiö
uutisetr. NHlIe on ominaista jesuii^
tojen periaate, että" tarkoitus pyhittä