Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 18, 1936

              Canadan suomalaisten kaanokirjallinen viikkolehti
o kertomus
LAUANTAINA HUHTIKUUN 18 PÄIVÄNÄ
ITLI heijä kuukautta kestäneen pur-
I jehduksen jälkeen, oli norjalainen
parkkilaiva "Polynesia" matkallaan
Lontoosta Friscoon niinkuin meri­miesten
kielellä San Franciscoa kut-^
sutaan — lahestynrnssä matkansa
päämäärää.
Olimme juuri hinanneet luotsilipun
etumaston huippuun merkiksi, että
halusimme luotsia laivaamme. Heti
näimmekin luotsiaseman lipputan­koon
nousevan merkin, että4)3^töm-me
oli huomattu. Samassa lähti siro
luotsikutteri halkomaan Friscon lah­den
laineita, suuntanaan laivamme,
jonka se pian saavuttikin. Kutterista
nousi "Jaakopin portaita" myöten
^ahnme kannelle^;^^^^ nälMMnei
penkki-luotsi, tervehtien kapteenia jä
kysellen häneltä laivamme vaiheita.
Satuin olemaan ruorissa, joten mi­nulla
oli tilaisuus kuulla osa heidän
keskustelustaan. Tulkoon tässä kui­tenkin
ensin sanotuksi, että niihin ai­koihin
oli monessa suuressa satama­kaupungissa
— JFrisco oli kaikista
kuuluisin — niinkutsutuita "
LieMUe kirj.J. Lindfors
loin kun pKmme pasaadituulivyöhyk- skanssista Ollin käsikoukussa. Huo-keellä,
kun tuuU oli aiiiä myötäinen masimme hänen olevan aika lailla
ja kun ei tehdä työtä kello kuudesta "kaasussa" ja aikeissa mennä maihin
illalla kello kuuteen aamulla, lukuun- lisää saamaan,
ottamatta ohjausta ja tähystämistä, Ymmärsimme hetf, että jos hän saa
jäi niiUe, joiUa oli vapaavahti, aikaa mennä-.maihin^niip. on melkein^-var-ntaism
ajatuksien vaihtoon: Niinpä ma, että huomenna hän herää jonkun
Alfred aina iltaisin hän oli aina parkm skanssissa, matkalla Kap Hor-vam
päivät työssä — kertoi meille nin ympäri, joka on merimiehille tun-haijausjoukkueita'*
j jotka harjoittivat
merimiesten ryövä5rstä. Oli "runna-reita",
jotka viekoittelivat miehiä
muuttamaan laivasta toiseen, saaden
: "1 siitä kuukauden pa&an miestä koh­den
palkkioksi,, merimiehen joutuessa
• palvelemaan kuukauden ilman palk­kaa
uudessa laivassaan.
Tällä kerralla sattui olemaan kova
pmite merimiehistä, sillä Friscon sa­tamassa
oli paljon laivoja valmiiksi
lastattuna, vaan ei^^t voineet lähteä
merelle miehistön vajalukuisiiuden
tähden. Laivojen kapteenit olivat pa-
I koitettuja lupaamaan - kahden kuu-
1 kauden palkan "veru-ahoina" aina yh­destä
miehestä.
Kuulin tämän kaiken luotsin ja
kapteenin keskustelusta: K u u l in
myöskin luotsin varoittavaa kaptee­nia,
että ei laskisi miehiä niaihin, kos­ia
"runnarit" olivat tulleet aivan häi-täilemättömiksi,
eivätkä- kaihtaneet
öitään keinoja hankkiessaan miehiä
ubs lähteviin laivoihin.
Laivamme kapteeni vakuutti j että
häneUä ei ole kuin kaksi tai kohne
taisivat ja että ei hän hiistä väHtä-kään.
I Pian saimme hinaajan J a ei kauan
«un olimme ankkuromeet noin nel­jännesmailin
päähän laiturista. Nel­jä
kuukautta ja kuusi päivää kestä­nyt
yhtämittainen purjehdus. o U l o -
Pussa ja kestäisi taas-äinakin kaksi
kuukautta, ennenkuin taas älkaisim-
^ne kuukausia kestävän matkan Ta­paniin,
Meitä oli neljä suomalaista ^ s ä
^vassa. Kolme miestä öii nuoria alle
^otiaita, mutta neljäs; A I Ä ^ l i -
oli jo yK ö a j ä n k ^ Ä e n ^.
oh nuorena poikasena lähte^^^^^^^
^^^«»ereUe, eikä b U u t s ^ jälkeen
jotmiaassaan käynyt.:HänoH laivan
^ ^ e h e n ä , ja samalla kaikkein
f ^ f ^ f tottmidnanimattiimesko-oUessamme^
i^i^iÄ^
seikkailujaan pitkän merimieselämän-sä
ajalta. Hän oli muuten siivo ja hil­jainen
mies, mutta merimiesten ylei­sen
tavan mukaan etsi satamissa ol­lessa
huvitusta k^)akoista. Siitä joh­tuikin,
ettei hän montaa päivää ker­rallaan
satamassa ollutkaan, ennen­kuin
heräsi taas jonkun laivian skans­sissa
humalastaan ja oli kuukausia
kestävä merimatka edessään.
nettu kurjimmaksi matkaksi kylmyy­den
ja myrskyisyytensä takia. A l ­fredkin
olisi joutunut sinne vielä huo­noissa
varustuksissa. -
Tästä syystä koetinkin estää häntä
lähtemästä, mutta hän oli jo niin; pai*
jon lämminnyt, että kehoitti minua
vaan pitämään huolta itsestäni, va­kuuttaen,
että hän kyllä itsensä hoi­taa.
Emme voineet häntä estää ja
hänöi täytyi toisilta kysyä mikä on j ä l k ^^
laivan mmi ja mihm se on matkalla. nyt kuten arveUmme.
Kun lähdimme Englannista oli AI- i. .
fred saanut tietää, että hänen van­Ajattelinmie
ensm, etta menemme
hempansa vielä elivät Suomessa ja
että he olivat halukkaita näkemään
poikaansa, jota eivät olleet nähneet
vuosik3mimeniin.
Tästä tuH Alfredm päähän ajatus
käydä Suomessa vanhempiaan katso­massa.
Hän päättikin tehdä vielä
illalla maihin ja koetamme etsiä hä­net.
Emme kuitenkaan uskaltaneet
mennä kaikkiin pesäpaikkoihin, sillä
ei ollut mikään ihme siihen aikaan
löytää miehen, ruumis satama-alueel­ta.-
• • •
yhden maapallon ympäri reisun ja
säästää rahaa Suomi-matkaa vartem
Kun hän oh tietomen heikkoudes­taan,
p5^si hän meitä nuorempia pi­tämään
huolta itsestään, eikä pääs­tämään
häntä kapakkaan, eikä myös­kään
antaa "runnarien" häntä houku­tella
ryyppyjen avulla.
LaivammS ankkuroitua jouduimme
menemään mastoihin purjeita kokoa­maan.
Siellä ylhääUä oUessa näunme
laiturista lähtevän nopeakulkuisen
purjeveneen, joka tuli laivaamme
'koirti.-^.^mme -hetir^ttö-^ä^^ ^ ^ ^^
joku Friscon "nmnareista". — Nun
olikm asianlaita. Veneessä oh oikea
kuuluisuus, "Ruotsin OUi". OUi ki­pusi
laivaan apulaistensa jäädessä ve­neeseen.
Iso viinapullo näkyi pullis­tavan
OUin taskua.
Kannella ei ollut montaa miestä,
sillä olunme kovassa hommassa pur­jeiden
kanssa. Kannella oh kuiten-
OU kulunut nom viikon päivät sii­tä,
kun laivamme ankkuroi. Menim­me
kolmisin maihin, mutta välttelim-me
niitä seutuja missä "Ruotsin OUi"
ja hänen apurmsa majailivat Illalla
laivalle palatessamme kuljimme syr-jäkatuja.
Kun Iähest3dmme sataiöaa,
näimme kolme miestä tulevan ihyös
satamaa kohti'. Kaksi heistä lykkäsi
kärryjä, yhden kävellessä kärryjen
vieressä. Kärryillä makasi juopunut
merimies säkkeineen.
Me piilouduimme lautatapulin taak­se
ja päätunme hiukan tarkastaa
Huomasunme pian, että yksi mie^
histä oh "Ruotsin Olli" ja toiset kaksi
luultavasti hänen apureitaan. Seura­simme
miehiä ja kuuUmme Ollin neu­vovan
apureitaan: "Viekää tämä mies
siihen amerikalaiseen, joka lähtee aa­mulla."
"Mutta eikö olisi parasta viedä tä­mä
siihen "Nova Scotiaan", joka
kin muutamia miehiä, Alfred niiden myöskm lähtee aamulla merelle. Si-mukana.-
Näimme Olhn menevän nähän olet saanut jmaksun serf kap-miesten
skanssiin ja vuoron perään teenilta kahdesta miehestä. Se kaptee-näimme
miesten pistäytyvän ryypyl- ni on aika härkä ja se tulee varmasti
lä. ^uomasunme Alfr«3m olevan suu- ampumaan sinut jollei saa miehiä",
lessa kiusauksessa ja viimein hän pis- sanoi toinen Ollin apulaisista,
täj^yikin sisälle. Emme nähneet hä- "Tehkää vain niin kuin sanoin",
nen tulevan ulos niinkuin toisten pie- vastasi OUi, — "en yhtään pelkää
nen a j ^ kuluttua.
Kim sitten xOimme saaneet purjeet
reila3h ja laskeuduimme alas kannel­le,
näimme Allredin -tulevan - ulos-sitä
kapua. Osaan kyllä hänestä sei-
.vitä.",•:^^,•..:••
Miehet lähtivät-täyttämään
jnaansa määräystä.
OUi lähti takaisin kaupungille.
Teimme päätöksen kostaa Ollille
merimiesten puolesta ja siinä tarkoi­tuksessa
lähdimme salaa seuraamaan
Ollia.
Kaupungille saavuttuamme poik­kesi
OUi erääseehkapakkäian. Mekin
menimme sisäUe, mutta eri aikana ku­kin
ja käyttäydjrimme kuin emme
olisi tunteneet toisiamme.
Kapakassa ei ollut sisään astues­samme
ketään muita kuin OlU ja
baarimies.
Eemeli, joka näytteli juopunutta
meiii aivan laHeUe Ollia, joka seisoi
baarin vieressä, me toiset menimme
kokonaan toiseen pääl^än huonetta.
0 ^ varmaankin autteli, että tässä
on helppo uhri hänelle ja siinä tarkoi­tuksessa
hän osti ryj^jrt itselleen ja
EemeliUe. EemeUUa enempää kuin
meiUä muillakaan ei ollut mitään vis­siä
suunnitelmaa, mutta sattuma tuli
avuksemme.
Kun tarjoilija lähti luoksemme ja
Eemeli oli torkkuvinaan tiskiin noja­ten,
katsoi OlU tUaisuutensa tuUeen
ja kaivoi heti taskustaan pienen kap­selin
ja pudisti sen sisäUön Eemelin
edessä olevaan lasiin.
Sattui sitten niin, että tarjoilija sa­noi
jotakin OUille tiskin toisesta pääs­tä
ja kun OUi käänsi katseensa sinne,
käytti EemeU tilaisuutta hyväkseen
vaihtaakseen lasit.
Sitten OUi taas kääntyi Eemeliin
päin ja kehoitti Eemeliä tyhjentä­mään
ryypyn, jonka EemeH tekUdn.
OUi myöskin tyhjensi lasinsa, hymyil­len
samalla piruUisesti.
Ei kestän3rt kuitenkaan montaa mi­nuuttia,
kun h3m[iy Ollin kasvoilta al­koi
haihtua ja tilaUe ilmaantui tus­kaa,
sillä huumau^ne alkoi vaikut­taa,
suloin Eemeli tarttui häntä kä-sikoukkuuii
ja talutti ulos, meidän
toisten seuratessa heti perässä.
Pian olimme laatineet valmiiksi
suunnitelman. Kannoimme Ollin ve­neeseen
miUä olimme tuUeet laivasta
maihin ja lähdimme soutamaan tuota
. OUih apureiden mainitsemaa "Nova
Scotia"-laivaa kohden.
Saavuttuamme laivan viereeii, ky--
selimme kapteenia laivan vahtimie»
"^fieltaT nOpteeni ^llmaÄtuikm " p^
laivan reUingUle ja kysyi mitä ha­luamme.
Sanoimme, että meiUä on eräs me­rimies,
jonka "Ruotsm OUi" on lä­hettänyt.
Kapteeni kiroOi, että hän
on maksanut kahdesta miehestä, mut­ta
saakin vain yhden. — Vakuutim­me,
että siinä on kaikki mitä voimme
tehdä. *
Katseltuaan miestä, lausui kaptee­ni
epäilyksensä, että lieneekö mies
edes sellainen, että sillä mitään tekee,
nä3^tää paremmin raadolta. Otimme
nimittäin tahrineet Ollin kasvot ve­neestä
löytämällämme punaisella
maalilla. : Kun kuitenkin seUtinmie,
että mies vielä joku aika sitten oli
kokolailla elävä, näytti kapteeni tyy-t3rvän,
N}^ kutsui kapu laivan vahtimie-
(Jatkuu 3:11a sivulla)
Cc-->v
• ''"'Mv
.,, ... ' •> 1 ,..„>,.-:,,.. ./l l '> '....^U... :
'mm