1936-01-04-01 |
Previous | 1 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
•Mmm
i i »
IM
l i i
iN kauppatalon avarissa hal-
|oH^ kiirettä ja touhua. Oli
plun edelliset päivät ja kat-tätä
menoa tuntui aivankuin
o olisi ollut tule^, kun ihr
posten ja toisiaan tyrkkien
t päästä toistensa edelle tis- .
I Kauppa-apimiset hääräsivät
lennättivät, tpfeet palvellen tis-a
kundeja, toiset
I tilauksia ja toiset vakituisesti,
I pöytien ääressä istuen,^ otti-
Itaan puhelintilauksia,
n pienen pöydän ääressä se
pipokin, ottaen tilauksia vas-hkä
ennätti. Miten häntä tun-fcjö
väsyt1;ävänl Koko pitkäjti
\ oli puhelin soihiit hänen kor-ja
hänestä tuntui niinkuin ei
ä muuta osaisi- kuunnellakaan
- . •- • : \ ~ : —,-'-1^.
lihelimen soittoa: ;
kiä hän kuitenkin aivankuin
Kirj. RAIXHA
kanssa keskustellessaan se tehtävä.
"Kuule Alpo", kuului jälleen Eilan
ääni,' **minä en voikaan tavata sinua
kello 8 illalla niinkuin lupasin, sillä
minun pitää olla työssä ainakin kymmeneen
tänä iltana."\
"Mikä nimi, osoite?" kysyi Alpo jo
myrskyä muistuttavalla äänellä ja
ennenkuin Eila ehti muuta sanoakaan,
kuului jyrkkä: "Kiitos paljon",
ja yhteys oli katkaistu. Alpo nimittäin
juuri silloin huomasi vaaran lähestyvän
, ja ei auttanut muu kuin
katkaista keskustelu. Varmaan Eila
nyt ajatteli hänen olevan kovinkin vihaisen,
ja kyllä hän vähän olikin,
Huosta tavallisesta li
mmi
Mitä
,Mikä nimi? Osoite? ^Kii-ijon."
Ja mikä oli se joka tär
tmeen sai aikaan? Se oli vain
hellä tytön ääni langan toi-gäästä
kysyen r
iko se sinä, Alpo?" -
^^fekuin vastasi,- vilkaisi Alpo
iileen, että' ehsikov johtaja
^lä^ jä" kuii ei"^ vääMä iia
ilSitä suloisimmallä ääiiellä vas-nasta,
aesu-
.. hei-ivvää
• • ' S l i i i S l l ä Eila", -ja • heti. vppereraäaän rau-
' • f-halll5jesti: ''Mitä saisi olla?" Hän
j|ttä Eilaa taasen langan toises-niakeasti
nauratti hänen ky-pserisä,
mutta ettei herättäisi : ||||^^^^p;huoniiota .oli Alpon aina Eilan
ei Eilalle vaan noille isännille,
jotka saivat määrätä toisten kuher-rusajoistakin.
- Vielä enemmän häntä
harmitti se, kun ei ollut edes kerinnyt
kysymään^ että milloin sitten ta^
vättaisiin, mutta se oli nyt kerta kaikkiaan
myöhäistä.
^ Alakuloisena jatkoi hän sitten työskentelyään,
odottaen vain, että kello
tulisi pian kuusi, päästäkseen lähtemään
kotiin. Pitkältä tuntifvan odo-tuksen
jälkeen aika vihdoin lähenikin.
Ostajia tuli enää ani harvoja ja kiireisesti
heidät palvellen olivat apulaiset
valmiit Jähtemään kotiinsa. Suuren
soittokellon äänen kajahtaessa
viimeistelivät he työnsä ja sitten kiiruhtivat
vaatenaulakoille, sieppasivat
takkinsa ja hattunsa ja melkein samassa
hetkessä sitä jo oltiin kadulla.
Toisten lailla kiirehti Alpokin, tak-kinsakin
vasta ulkona kiinni napitti
ja suurista näyteikkunoista koetti
kurkistaa, että tulikohan se lakki suoraan.
Miettivän näköisenä hän kuitenkin
asteli eteeripäin. Mitä hän nyt
tekisi koko illan kun ei voinut mennä
Eilaakaan tapaamaan?
Hänen näitä miettiessään pieni käsi
laskeutui hänen kainaloonsa ja sininen
silmäpari hyniyiU niin v^
mutta samalla suloisesti Alpoa vastaan.
"Eila, mistä, kuinka? Sinähän sanoit
. . ." koetti Alpo sopertaa kummastuksensa
jä ilonsa lomasta.
"Minä vain narrasin", sanoi Eila
nauraen, "oletko iloinen?" Ja olihan
Alpo.
Sellaista se on se rakkaus.
( KUpakirjoittis )
• V •...
ulos,
idesti
muo-
.yttä-iletta
kolM
Kuhasin
letan
. han
ottaa
Jos
ätu-alus-
MÄ tahdon raiihaay
- rauiiaa rakastaa.
Mun rintän^ tiioia
aina ttalajaa,
ompi aate,
JS''%^-^^H-ifttw onnen kelmi,
MUORESTA Ijästään huolimatta oli Orvokki palvellut
. pappilassa jo viidettä vuotta. lOrvcdckToli rnitä hert-^
taisin olento niin ulkonäöltään kuin luonteeltäänkin. .Pienet
pyöreät hymykuopat nisottavillä poskillaan, saattoivat
Orvokin hymyilyn kerrassaan lumoavaksi.
Orvokki oli pastorin ja rouvan mieleinen palvelija. Hän
oli nöyrä kaikessa. Hän ei osannut kaivata ikäistensä
seuraa, sillä häh ei ollut siihen oppinut. Ainoa huvi hä-
•••:<:in'
kirkas puhtoinen.
tano.
kai-tnne..
siitä
Jo sodan huithkat
huutaa, uhmoaa.
•-Ne ihmisverta
juoda hahjaa.
Vaikk* tykkien jyske .
korvissani soi . . .
fiCi rauhan ääntä ,
vaimentaa se voi.
- -•• - ' ; -
Il Xvt rauhaa kohti
kulkee-kansa tuoy ;
mi innoin rientää -
; pmialipmtjuo^ ^
Kuin tähH kirkas,, y.
-nimi ihanin . . .
on raukan tuoja.
aate: kommuunini
hellä oli käydä joskus katsomaan köyhiä vanhempiaan ja
ahtaa heille joku markka säästöistään. Mutta tämäkin
ilo tapahtui harvoin, sillä Orvolcin vanhemmat asuivat
kaukana. ' •
Sattumalta tutustui "Orvokki Aleenin leskeen. Hänen
luonaan Pr\'okki piipahti tahn-illoin suksilla ja kesäisin
jokea pitkin veneellä. Kallea, lesken poikaa ei Orvokki
ollut nähn3rt kuin pari kertaa,'sillä Kalle oli metsämiehiä,
joka oli siellä, missä kulloinkin sattui työn saamaan.
Orvokki piti^ Kallen äidistä hyvin paljon. Hän varasi
aina jonkun piparkakun, jotka vei leskelle. Kalle oli
mieltjm}^ Orvokkiin, mutta ei hän kuitenkaan uskaltanut
toivoa Orvokkia omakseen.^ „.
Orvokilla oli j»f^ilassa työtä kovasti. Usein oli vieraita.
Sukulaiset viipyivät usein kesäkuukaudet pappilassa.
Mutta nyt sattui muutos. Rouva, ilmoitti Orvo-kiiie,
että hän menee vanhanpiensa luo koko.kesäksi ja
Työtä riitti.kyUiksi. Rysrtimaassa oli aina perkaamista
ja Orvokki :halusi pitää kaikki paikat kunnossa si^i kun-nes
rouva palaa, takaisin.
Pastori oli hengessään odottanut jo kauan tätä(^^aa,
^llär;häh^ir eriköisest^^^
den. Ensin alkoi Orvokki saada häneltä pieniä lahjoja/
mutta samalla pastorin lähentely kävi yhä julkeammaksi.
Orvokkia alkoi pelottaa. Hän koetti välttää pastorin
näkemistä, mikäli se oli mahdollista. •
Kerran tuli pastori kyökkiin ja! sanoi makeasti:
"Orvokki on kai väsynyt siellä kukkatarhassa. Tässä
lasissarpn nestettä, joka virkistää Orvoldtia-.'--———T
Pastori jätfi lasin Orvokille ja meni tyyt3rväisenä odottamaan
toiseen huoneeseen. Orvokki otti lasin ja maistoi
mitään pahaa aavistamatta. Sellaista juomaa ei hän ollut
koskaan ennen saanut! Se oli hyvää ja hän tyhjensi koko
lasillisen.
^ Hetken perästä hänen poskiaan rupesi kuumottamaan
ja häntä alkoi väsyttää. Pastori kurlcisti ovesta ja huomasi
lasin tyhjäksi. Hän Jtäjrtti lasin uudestaan ja toi sen
Orvokille. Orvokki otti sen jo halusta, sillä hänen oli niin
hyvä olla, eivät mitkään huolet painaneet mieltä/ Nyt
oli pastorilla valta Orvokm yli. Katalasti Orvokkia pettäen
leikki hän Orvokin lenimellä koko ajan kuin i^uva
•.oli:poiSSa.-.,.^ ^: {''r\' .^^-^ / :^• •
Kesä oli mennyt: Ei ollut Orvokin tiillut paljon kirjoitettua
yahheihmilleen,.ei^ä käytyä Aleenin leskeä tapaamassa.
Valkeni päivä, jolloin rotiva tuli kotiin. Kaikki
oli hyvin rouvan kielestä ja Qryokki sai lahjan, rouvalta.
Häh ei kuitenkaan uskaltanut sanoa, että hän oli saanut
pastorilta kauniit helmet, silläpastöri oli sen jyrkästi kiel-tänjrt.
Pastori karttoi visusti rouvan kotiin tultua kah-
(Jatkoa kolmannella sivulla)
{
. .,:':vrr':!-;!',->.i&|
I
• -M
• m
I
•'M
mm
'-'"•••••-iii
- il
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 4, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-01-04 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360104 |
Description
| Title | 1936-01-04-01 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | •Mmm i i » IM l i i iN kauppatalon avarissa hal- |oH^ kiirettä ja touhua. Oli plun edelliset päivät ja kat-tätä menoa tuntui aivankuin o olisi ollut tule^, kun ihr posten ja toisiaan tyrkkien t päästä toistensa edelle tis- . I Kauppa-apimiset hääräsivät lennättivät, tpfeet palvellen tis-a kundeja, toiset I tilauksia ja toiset vakituisesti, I pöytien ääressä istuen,^ otti- Itaan puhelintilauksia, n pienen pöydän ääressä se pipokin, ottaen tilauksia vas-hkä ennätti. Miten häntä tun-fcjö väsyt1;ävänl Koko pitkäjti \ oli puhelin soihiit hänen kor-ja hänestä tuntui niinkuin ei ä muuta osaisi- kuunnellakaan - . •- • : \ ~ : —,-'-1^. lihelimen soittoa: ; kiä hän kuitenkin aivankuin Kirj. RAIXHA kanssa keskustellessaan se tehtävä. "Kuule Alpo", kuului jälleen Eilan ääni,' **minä en voikaan tavata sinua kello 8 illalla niinkuin lupasin, sillä minun pitää olla työssä ainakin kymmeneen tänä iltana."\ "Mikä nimi, osoite?" kysyi Alpo jo myrskyä muistuttavalla äänellä ja ennenkuin Eila ehti muuta sanoakaan, kuului jyrkkä: "Kiitos paljon", ja yhteys oli katkaistu. Alpo nimittäin juuri silloin huomasi vaaran lähestyvän , ja ei auttanut muu kuin katkaista keskustelu. Varmaan Eila nyt ajatteli hänen olevan kovinkin vihaisen, ja kyllä hän vähän olikin, Huosta tavallisesta li mmi Mitä ,Mikä nimi? Osoite? ^Kii-ijon." Ja mikä oli se joka tär tmeen sai aikaan? Se oli vain hellä tytön ääni langan toi-gäästä kysyen r iko se sinä, Alpo?" - ^^fekuin vastasi,- vilkaisi Alpo iileen, että' ehsikov johtaja ^lä^ jä" kuii ei"^ vääMä iia ilSitä suloisimmallä ääiiellä vas-nasta, aesu- .. hei-ivvää • • ' S l i i i S l l ä Eila", -ja • heti. vppereraäaän rau- ' • f-halll5jesti: ''Mitä saisi olla?" Hän j|ttä Eilaa taasen langan toises-niakeasti nauratti hänen ky-pserisä, mutta ettei herättäisi : ||||^^^^p;huoniiota .oli Alpon aina Eilan ei Eilalle vaan noille isännille, jotka saivat määrätä toisten kuher-rusajoistakin. - Vielä enemmän häntä harmitti se, kun ei ollut edes kerinnyt kysymään^ että milloin sitten ta^ vättaisiin, mutta se oli nyt kerta kaikkiaan myöhäistä. ^ Alakuloisena jatkoi hän sitten työskentelyään, odottaen vain, että kello tulisi pian kuusi, päästäkseen lähtemään kotiin. Pitkältä tuntifvan odo-tuksen jälkeen aika vihdoin lähenikin. Ostajia tuli enää ani harvoja ja kiireisesti heidät palvellen olivat apulaiset valmiit Jähtemään kotiinsa. Suuren soittokellon äänen kajahtaessa viimeistelivät he työnsä ja sitten kiiruhtivat vaatenaulakoille, sieppasivat takkinsa ja hattunsa ja melkein samassa hetkessä sitä jo oltiin kadulla. Toisten lailla kiirehti Alpokin, tak-kinsakin vasta ulkona kiinni napitti ja suurista näyteikkunoista koetti kurkistaa, että tulikohan se lakki suoraan. Miettivän näköisenä hän kuitenkin asteli eteeripäin. Mitä hän nyt tekisi koko illan kun ei voinut mennä Eilaakaan tapaamaan? Hänen näitä miettiessään pieni käsi laskeutui hänen kainaloonsa ja sininen silmäpari hyniyiU niin v^ mutta samalla suloisesti Alpoa vastaan. "Eila, mistä, kuinka? Sinähän sanoit . . ." koetti Alpo sopertaa kummastuksensa jä ilonsa lomasta. "Minä vain narrasin", sanoi Eila nauraen, "oletko iloinen?" Ja olihan Alpo. Sellaista se on se rakkaus. ( KUpakirjoittis ) • V •... ulos, idesti muo- .yttä-iletta kolM Kuhasin letan . han ottaa Jos ätu-alus- MÄ tahdon raiihaay - rauiiaa rakastaa. Mun rintän^ tiioia aina ttalajaa, ompi aate, JS''%^-^^H-ifttw onnen kelmi, MUORESTA Ijästään huolimatta oli Orvokki palvellut . pappilassa jo viidettä vuotta. lOrvcdckToli rnitä hert-^ taisin olento niin ulkonäöltään kuin luonteeltäänkin. .Pienet pyöreät hymykuopat nisottavillä poskillaan, saattoivat Orvokin hymyilyn kerrassaan lumoavaksi. Orvokki oli pastorin ja rouvan mieleinen palvelija. Hän oli nöyrä kaikessa. Hän ei osannut kaivata ikäistensä seuraa, sillä häh ei ollut siihen oppinut. Ainoa huvi hä- •••:<:in' kirkas puhtoinen. tano. kai-tnne.. siitä Jo sodan huithkat huutaa, uhmoaa. •-Ne ihmisverta juoda hahjaa. Vaikk* tykkien jyske . korvissani soi . . . fiCi rauhan ääntä , vaimentaa se voi. - -•• - ' ; - Il Xvt rauhaa kohti kulkee-kansa tuoy ; mi innoin rientää - ; pmialipmtjuo^ ^ Kuin tähH kirkas,, y. -nimi ihanin . . . on raukan tuoja. aate: kommuunini hellä oli käydä joskus katsomaan köyhiä vanhempiaan ja ahtaa heille joku markka säästöistään. Mutta tämäkin ilo tapahtui harvoin, sillä Orvolcin vanhemmat asuivat kaukana. ' • Sattumalta tutustui "Orvokki Aleenin leskeen. Hänen luonaan Pr\'okki piipahti tahn-illoin suksilla ja kesäisin jokea pitkin veneellä. Kallea, lesken poikaa ei Orvokki ollut nähn3rt kuin pari kertaa,'sillä Kalle oli metsämiehiä, joka oli siellä, missä kulloinkin sattui työn saamaan. Orvokki piti^ Kallen äidistä hyvin paljon. Hän varasi aina jonkun piparkakun, jotka vei leskelle. Kalle oli mieltjm}^ Orvokkiin, mutta ei hän kuitenkaan uskaltanut toivoa Orvokkia omakseen.^ „. Orvokilla oli j»f^ilassa työtä kovasti. Usein oli vieraita. Sukulaiset viipyivät usein kesäkuukaudet pappilassa. Mutta nyt sattui muutos. Rouva, ilmoitti Orvo-kiiie, että hän menee vanhanpiensa luo koko.kesäksi ja Työtä riitti.kyUiksi. Rysrtimaassa oli aina perkaamista ja Orvokki :halusi pitää kaikki paikat kunnossa si^i kun-nes rouva palaa, takaisin. Pastori oli hengessään odottanut jo kauan tätä(^^aa, ^llär;häh^ir eriköisest^^^ den. Ensin alkoi Orvokki saada häneltä pieniä lahjoja/ mutta samalla pastorin lähentely kävi yhä julkeammaksi. Orvokkia alkoi pelottaa. Hän koetti välttää pastorin näkemistä, mikäli se oli mahdollista. • Kerran tuli pastori kyökkiin ja! sanoi makeasti: "Orvokki on kai väsynyt siellä kukkatarhassa. Tässä lasissarpn nestettä, joka virkistää Orvoldtia-.'--———T Pastori jätfi lasin Orvokille ja meni tyyt3rväisenä odottamaan toiseen huoneeseen. Orvokki otti lasin ja maistoi mitään pahaa aavistamatta. Sellaista juomaa ei hän ollut koskaan ennen saanut! Se oli hyvää ja hän tyhjensi koko lasillisen. ^ Hetken perästä hänen poskiaan rupesi kuumottamaan ja häntä alkoi väsyttää. Pastori kurlcisti ovesta ja huomasi lasin tyhjäksi. Hän Jtäjrtti lasin uudestaan ja toi sen Orvokille. Orvokki otti sen jo halusta, sillä hänen oli niin hyvä olla, eivät mitkään huolet painaneet mieltä/ Nyt oli pastorilla valta Orvokm yli. Katalasti Orvokkia pettäen leikki hän Orvokin lenimellä koko ajan kuin i^uva •.oli:poiSSa.-.,.^ ^: {''r\' .^^-^ / :^• • Kesä oli mennyt: Ei ollut Orvokin tiillut paljon kirjoitettua yahheihmilleen,.ei^ä käytyä Aleenin leskeä tapaamassa. Valkeni päivä, jolloin rotiva tuli kotiin. Kaikki oli hyvin rouvan kielestä ja Qryokki sai lahjan, rouvalta. Häh ei kuitenkaan uskaltanut sanoa, että hän oli saanut pastorilta kauniit helmet, silläpastöri oli sen jyrkästi kiel-tänjrt. Pastori karttoi visusti rouvan kotiin tultua kah- (Jatkoa kolmannella sivulla) { . .,:':vrr':!-;!',->.i&| I • -M • m I •'M mm '-'"•••••-iii - il |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-01-04-01
