Canadan uutiset, August 18, 1921

              I*.-
1
h'- ••
li-,
I ^ •
lev. .
1;
Is*
NUMERQ 33
•f; mi S S » m
er Bay lumber Co. 516 Simpson St.
FORT WILIJAM
Puhelin 611 S.
4:
192 Court St; So,
PORT ARtHUE
Puliielin 1230 ja 483 N*
Varastossa aiiia täydellinen vaMoima
LAITOJA, RAKENNUSTARPEITA,
IKKUNOITA, OVIA KATTOPÄREITÄ ja
ASFALTTI PAHVIA, POLTTOPUITA.
I Kolia myöskin Port Arthurin offiisissa.
Kj^selkää suunnitelmia ja rakennusarvioita vapaasti
suomalaisilta isänniltä molemmilla jaardeilla. < "'
Italialainen
oppaamme.
Katkelma matkakuvauksesta.
I • •• • - i - s, • • • • . : -
Kirjoittanut Mark Twain.
Sixtiniräisessä; kappelissa, ja fres-kpjä,;
riittäisiVät taivaan
paperoirniseen>^ j
h el Aiiglön tekemiä. Meidän on
siksi ;täytyn|'ttnurvautu
jöka^^^^taiseksi bn psottaiit^uriut
tehokkaaksi oppaaseen miliden,
olemme alkaneet telidä tyhmiä ky
Tässä yhteydessä tahtoisin mai- symyksiä. Sellaiset ihmiset eivät
riita pari sanaa jMiehel Angelo; koskaan huomaa mitään^ lieillä
Buonarottista — olen aina kun- ei ole aavistustakaan pisteliäisyy-nioittanut
]\richel| Angelon mah­tavaa
neroa.; — tuosta nnehestä,
joka oli mestari runoilijana, maa­larina,
kuvanveistäjänä, arkki-tehtinäl---
niin melkeinpä kaikes-sfl,
mihin hän ryhtyi. Mutta mi­nä
en rakasta Michel Angeloa
tyrkytettynä ennen aamiaista, en­nen
päivällistä ja ennen illallista,
Vjäliateriöista ^puhumattakaan.
Minä annan ar\|oa vaihtelulle sil­loin
tällöin. Genuassa hän oli
pannut leimansa kaikkeen, Mila­nossa-
olivat lian. tai hänen oppi­laansa
; panneet leimansa joka
kohtaan. Lago di Comollekin
hän oli antanut leimansa. Padu-assa,
Veronassa,! Venetsiassa, Bo­lognassa,—
kenen nimi oli alitui­sesti
oppaiden kielellä eleli Mic­hel
Angelon? Florensissa hän oli
maalannut kaiken ja piirtänyt
melkt in ka i ken, j a j oi le i h än sa t-tumalta
oflut tehnyt/sitä itse, oli
hän-istunut jollakin lempi-kivellä
katselemassa. Ja sitten sitä ki­veä
näytettiin. Piasassa hän oli
piirtänyt kaiken paitsi vanha^
kellotornia, ja sekin olisi luettu
hänelle ansiokp, ellei se olisi ol-l\)
t niin hirveän vino. Hän oli teh­nyt
piirustukset Livornon aallon­murtajaa
ja Givita Vecehion tulli
taloa varten. MutU. täällä, ,—
täällä hän on pelottava. liän on
suunnitellut Pietarin kirkon ja
paavin ja Pantheonin ja paa villi-sen
henkivartiostdn puvut ja Ti­berin
ja Vatikanin ja Colosseu-min
jalGapitoliumin ja Tarpeia-nisen
luodon ja Barberini-pälat-sin
ja Campagnan ja Via Appian
ja seitsemän kukkulaa ja Cara-callan
Isaunanj j a kloakit ~ kai­ken
oli tuo ikuinei} tehnyt tässä
ikuisessa kaupungissa, ja eclellyt-täen
etteivät kaikki ihmiset ja
kirjat valehtele, oii hän myös
maalannut kaiken, mitä siellä oli.
Ja toisena päivänä sanoi tohtori
ooppaallemme:
Riittää, riittää 1 Äiäkää sa­noko
enää mitääiln. Sanokaa kaik-ki-
yhtaikaa. Sanokaa, että Luo-^
ja valmista Italian ]\IichelAnge-lon
piirustusten mukaan.
En ole kosliäan tuntenut itseä­ni
niin kiitolliseksi, niin kevyek­si
sydämeltäni, niin rauhalliseksi
ja niin täytetyksi hiljaisella rau­halla
kuin eilen^_^"jolloin sain tie­tää;
että Michel Angelo on kuol­lut.
Mutta me olimme urkkineet sen
oppaaltamme. Hän oli kuljetta­nut
meitä monta peninkulmaa
Vatikanin loppumattomissa käy-*
tavissa taulujen ja kuvanveistos-ten
keskellä -
;destä. /l'-':'• • /.-''/y^-y-
V Hän näyttää meille jotakin
veistost-a jä sanoo: ' ^
•; Statoo brunzo (pronssiveis-
^ t o s - } ^ : ; : : : ^ ; v - v r ^ ; ; : V >V
Me katsahdamnie siihen välin-
;pitäniättömästi ja tohtori kysyy;
Michel :
;; -T^;Ei.v /Teltijä tuntematori,X ;;.
v! Sitten ; hän i^
vanhassa Roomassa. Tohtori ky­syy:
-y---; "'rV. ' ^
—-Michel Angelo?
Oplis katsahtaa meihin.
n en syntymäänsä. > ;; ";
Sitten tulee• egyptiläinen obe­liski.
Taaskin : • 3' • -^•
• i---^rMichelvAngelol;
y Oh; mött
"---kaksi tuhatta vuotta enn^^^
neli syntymäänsä. \
Toisinaan hän niin väsyy ainai­siin
kysymyksiimme, ettei enää
uskalla näyttää meille 'mitään.
Tuo raukka on k a iki n tavoin k o -
ettanut selittää meille,että Mic­hel
Angelo on vastuussa vain o-sasta
siitä, mitä maailmassa on
luotu, mutta \:ielä se ei ole hänel­le
onnistunut. , On tarpeen toisi­na
a n 1 e {) 11 u t taa »si 1 mi ä ä n ja aivo­jaan,
ellei tahdo tulla- idiootiksi.
Siksi saa oppaamme alituisesti
kärsiä, Jollei hän siitä, pidä, niin
ön se ikävintä hänelle itselleen.
Me siitä pidämme.
Tässä yhteydessä ininun on ma i-nittava
pari sanaa noista tarpeel­lisista
maanvaivoista, joita- nimi­tetään
eurOpaiaisiksi oppaiksi.
Mpiii on varmasti itsekseen tpiyo-nut
voivansa tulla toimeen ilman
•ppastä.; ; Mutta; koska:; hän itietää^
ettei se käy:päiiisä, tahtoo hän ai­nakin
saada niin paljon huvia ja
va ih telua kuin su i iik i n opp a a risa
seurasta. Olimme valinneet op­paamme
tätä silmälläpitäen ja jos
joku voi saada oppia meidän.koke
ruksistamme tässä suhteessäjriiih
olisin siitä iloinen. .
. Genualä^
mielellä nsä a m erikalaisia, koska
nämä aina ni ih köy in ih me ttele-vät
ja höti^ joutuvat;; haltioihinsa
pienimmäiikin Golumbus-muiston
nähdessään. Meidän oppaamme
liyppeli kuin olisi hän niellyt re-soripatjan.
Hän oli täynnä intoa
ja kärsimättömyytta. Hän ' sa­noi:
v;--;'-;:\:-- --^ ';\-->,,;.-i'r^;-''
— Tulkaa, hyvät herrat, tul­kaa.
Minä näytän teille 'kirjeen,
jonka Cristopher Colombo on kir­joittanut—
jonka hän itse on kir-joitanut
— omakätisesti, tulkaa.
Hän vei meidät "raatihuoneelle,
ja taaskin monta-Kalisteltuaan kauan avaimia ja
peniiikulmaa taulujen ja kuvaii-i j avattuaan lukemattomia lukkoja
veistosten ohi noin tusinassa levitti hän vihdoiri vanhan likai-muussa
palatsissa. Hän on näyt- sen asiapaperin eteemme. Hän
tänyt meille suuren maalauksen tanssi ympärillämme ja hyväili
CANADAN UUTISET, P«(E1? AR^^lIfJ^, ONT,, CANADA, Torstaina, Elok. 18.p., im SIVU 3
pergamenttia sormellansa.
— Kuten sanoin', hyvät herrat.
Eikö totta? -Katsokaa. Cristop­her
Golombon kirje — hänen it­sensä
kirjoittama.
Katselimme sitä välinpitämättö­mästi,
— huolimatta siitä sen
enempää. Tohtori tarkasti perga­menttia
kiusallisen vaitiolon ai­kana.
..'Sitten hän sanoi osotta-matta
hituistakaan mielenkiin­toa:
— Oh, Ferguson, — kuinka sa­noittekaan
hänen nimensä ole­van,
joka on kirjoittanut tämän ?
— Cristopher Colombo. Suuri
Cristopher Colombo! ,.
Taaskin huolellinen tarkastus,
— - Onko — hän todella kirjoit-tanut
sen itse?"
— Hän on sen itse kirjoittanut,
Cristopher Colombo. Se on oma-kätinen
kirje, hänen itsensä kir­joittama
1
Silloin asetti tohtori pois pape­rin
ja sanoi:
~ Minä olen Amerikassa näh,-
nyt poikia, joilla on paljon kau­niini
pi käsiala jo viidentoista
vuoden vanhana.
— Mutta sehän on suuri Cris-to
. ..
— ]\iinä en välitä siitä, kuka
hän on. Se on rumin käsiala,
minkä ikinä olen nähnyt. Nyt
älkää, uskoko^ että voitte vaikut­ta
meihin vain siksi, että olemme
vieraita täällä. Me emme ole lai­sinkaan
hulluja. Josteillä on tie­dossa
joitakin todella ansiokkai­ta
kaunokirjoitusnäytteitä, niin
tuokaa ne tänne. Mutta muussa
tapauksessa menkäämme. '
Lähdimme. Oppaamme.oli näh­tävästi
syvästi järkytetty, mutta
hän tahtoi\ koettaa vielä kerran.
Hänellä oli tiedossa jotakin, jon­ka
vaikuttavaisuudesta hän oli
aivan varma.
— Hyvät herrat, tulkaa minun
kanssani! ]M|äytän teille kau­niin—
ah, ihmeellisen patsaan
Cristopher Colombosta. Ihana,
valtava, suurenmoinen!
Hän vei meidät kauniin veis­toksen
luo, —•• SO oli todella kau­nis
— astui muutamia askeleita
taaksepäin ja asettui asentoon.
— Ah, katsokaa, hyvät herrat,
ihmeellinen, ihana — patsas
Christopher Golomlyosta — kaunis
veistos, kaunis jalusta.
Tohtori otti esille silmälasit,
jotka hänellä oli tällaisia tilai­suuksia
varten.
— Jaa, — kuinka te^sanoitte-kaan
tämän herran nimen ole-van?
Cristopher , Colombo, — suuri
Cristopher Colombo.
— Vai Cristopher Colombo, —
suuri Cristopher ColomboV Mitä
hän sitten on tehnyt?
— Löysi Amerikan — löysi A-merikan,
hitto vieköön.
Löysi Amerikan. Ei, sei ei
kylläkään pidä paikkaansa. jMe
olemme sattumalta itse Ameri­kasta
emmekä vielä koskaan ole
kuulleet puhuttavan siitä. Cris­topher
Colombo ^ kaunis nimi -—•
onko, onko hän-kuollut.
— Oh, Corpodi Baecho — kol­metuhatta
vuotta sitten.
:\Iiten hän kuoli?
— Sitä minä en tiedä — en voi
sitä sanoa.
— Ehkä tulirokkoon?
— En tiedä sitä, hyvät herrat
— en tiedä, miten hän kuoli.
— Ehkä tuhkarokkoon?
— Mahdollisesti — mahdolli­sesti—
minä en sitä tiedä. Jon­kun
taudin takia hän varmaan
kuoli. .
T — Elävätkö vanhemmat f
.— Mahdotonta!
— Vai niin. Mikä on yeistos
ja mikä jalusta?
— Santa Maria, tämä on
m
veistos, tämä jalusta. ^
— Jaha, ymmärrän, ymmärrän,
— hyvin onnistunut yhdistelmä.
Onko — onko vtämä ensimäinen
patsas tästä herrasta^
Pila meni hukkaan, —oppaat
eivät ymmärrä amerikalaista hu-moria.
Olemme koettaneet^ huvittaa
roomalaista opastamme. Eilen
olimme vieläkin kolme, neljä tun­tia
• Vatikaanissa, tuossa omitui­suuksien
ihmeellisessä maailmas­sa.
Toisinaan olimme todella o-sottaa
mielenkiintoamme — jos-kus
ihmettelyämmekin — oli hy­vin
kaikeata pysyä aisoissa. Mut­ta
se onnistui kuitenkin. Ei ku­kaan
muu olisi voinut sitä telidä
Vatikaanin museossa. Oppaam­me
oli kuin villi — aivan poissa
suun»^lj;aatt, ^ Hän juoksi (edesta­kaisin
hakemaan harvinaisuuksia
ja käytti"kaikeii taitonsa, mutta
kaikki oli turhaa. EmmeM^os-kaan
osottaneet minkäänlaista
mielenkiintoa. Hän oli säästänyt
oman mielensä mukaan suurim­man
ihmeen viimeiseksi — jon­kun
egyptiläisen kuninkaan muur
mion muka, parhaiten säilyneen
koko maailmassa. Hän vei ^noi­dat
sen luo. Tällä kertaa hän oli
varma asiastaan, ja hänen enti­nen
innostuksensa palasi takai­sin.
—: Katsokaa, hyvät herrat, —
muumio, muumio.
Silmälasit tulivat esiin yhtä' vä­linpitämättömästi
ja rauhallisesti
kuin ennenkin.
— Jaha, Ferguson, kuinka sa­noittekaan
tämän herran nimen
olevan?
— Njimen? En sanonut hänen
nimeänsä; — Muumio. Egypti­läinen
muumio.
— Jaha, jaha. Täällä synty-nyt?
— E i ! Egyptiläinen muumio.
Vai niin. Siis ranskalainen.
—- Ei. E i ' ranskalainen eikä
roomalainen, •— syntynyt Egyp­tissä.
^ Egyptissä? En koskaan ole
kuullut puhuttavan Egyptistä en­nen.:
ICai joku vieras maa, otak­sun.
\Muumio —r muumio... Mi­ten
hiljaa h ä n i n a k a a - ^ niin rau­hallisena
ja hillittynä. Onko —
onko hän kuollut?
Oh, sacrebleu! Hän on ollut
vainaja jo kolmatt<i tuhatta vuot­ta.
Tohtori vastasi armottomana:
— Kuulkaapas, mitä tämä oi-keastaanmerkitsee,
että kulje­tatte
meitä tänne? En ikinä vielä
ole kuullut moista. Koettaa tyr-ky
11 ä ä m e il 1 e v a n h o j a, k' u r j ia r u u
miitansa. Tuhannen tulimmaisty,
— jos tiedätte jonkun aivan tuo­reen
ruumiin, niin tuokaa se tän­ne
—• muuten, jumaliste, halkai­sen
teiltä kallon! — Suom. Ku-val.)
PETSAMON PAATSJOELTA.
Helsingin Sanomille kirjoittaa
nimim. -Asukas" Salmijärveltä
kesäk. 17 p-.nä seuraavaan ta­paan
paatsjokelaisten vaiheista
näinä kuluneina vuosina, jotka
sinne pohjan perukoillekin ovat
voimakkaiden tapahtumiensa mai
ningit ulotuttaneet:
.Salmijärven ja yleensä koko
Paatsjoenlaakson asukkaat ovat
saaneet elää monia vaiheita vii-meksikuluneiden
kolmen vuoden
aikana. Ma a on tavantakaa muut­tanut
isäntää ja omistajaa, työn-teettäjää
ja leivän antajaa. • Ja
jokainen on tuonut' tullessaan P-mat
tapansa, omat rahansa ja o-mat
järjestyssääntönsä. .
Suomalaiseen järjestykseen ja
työhön saimme; tutustua jo ynoii-na
1917. Sinä vuonna' nimittäin
rakennutti Suomen valtio Kyrön-kylän-^
Petsamon välisen maan-tielinjan
jä sen varrelle majata­loja.
Sinä aikana rupesi myöskin
vähitellen tunkeutumaan etelästä
päin •'pjinatautia'alueellemme.
Sitä tuki ja suosi silloinen venä­läinen
• virkavaltakin, joka har­joitti
ankaraa kiihoitustyotä suo­malaisia
vastaan. Asema selviy­tyi
sillä kerralla vakavammitta
seurauksitta . Tuho oli kuitenkin
ovella, mutta, se uhkasi tulla nä­län
muodossa. Elintarpeita ei saa­tu
enää Venäjältä meritse myö­häisen
vuodenajan vuoksi, ja tie
N orjaankin oli tukossa. Täytyi
lähettää mies Kuolan kaupunkiin
asti keskustelemaan tilanteesta
vanhojen virkamiestemme kans-sai
Viimein saatiinkin sieltä lu­pa
saada kahden kiiukauden an­nokset.
Elintarpeet oli kuiteur
kin noudettava sieltä asti, san­gen
vaivalloista ja pitkää tietä
Nuortijärven ja Suonikylän kaut­ta
Salmijärvelle.
: Nyt oli kyllä vähin muonaa,
mutta suomalaisilta kesän ja syk­syn
kuluessa ansaittu raha alko i
jo loppua. Talvi oli muutenkin
hyvin levoton. Sen kuluessa kä­vi
n. s. "Kenvallin retkikunta"
aina Petsamossa asti. Sen täy­tti
kuite'nkin painua takaisin,
sillä eriglantilaiset tunkeutuivat
^n^ereltä päin. He ottivat kevääl­lä)
1918 ohjakset käsiinsä, panivat
paikkakunnalla syntyneet mie­het
vartiopalvelukseerij mutta
;Suoinessa syntyneet siirrettiin
Petsamoon'r! pakkotöihin. Hieiltä
saimme ostaa perin niukat ruokaa
annoköemmekiiu ^E^ymmälltJ
yrittivät isäntämme, mobilisoida
kaikki 18—40 v':n ikäiset miehet
armeijaansa. Väestö asettui mää­räystä
jyrkästi vastustaaman. Sii­tä
oli serauksena ruoka-annosten
lakkauttaminen. )Ei näyttänyt o^
levän turvaa ; millään puolella:
Viimein pitkien neuvottelujen tu­loksena
saimme -Niorjasta annok­semme.
Rauha ei kuitenkaan^ kes­tänyt,
tänäkään talvena. Eteläs­tä-
käsi kävi täällä retkikunta,
jonka oli kuitenkin pian pakko
bolshevikien ja koinmunistieri
tieltä väisiyä takaisin. •••
Maa ; (fli taasen vaihtanut isän­tää.
Nyt olimmo uuden"ihanne-:
valtakunnan" eläjiä. Alussa
kaikki näytti menevän mukiin,
alutta kesänkuluessa tuli määrä-
^ys määräyksen perästä. Ei saa^
nut pitää työmiestä. Eipä paljon
ennättänyt tehdä omiakaan töi­tään,
sillä.yhteistä työtä oli pal­jon;
piti kerätä yhteiseen varas­toon
puolanlehtiä,; marjoja y.m.s.
Lopulta otet ti in ka ikki nuoret
miehet puna-armeijaan.
Oloihin kyllästyn(>itä; oli kaik­kialla.
Kukaan ei kaivannut
poistuva a ' • kansanvaltaista " hal­litusta,
jossa kansalle ei' ]>ienin-täkään
sananvaltaa annettu, vaaiv
jokainen tähtäsi katseensa toi­veikkaampaan
tulevaisuuteen,
kun suomalaiset-,"maan oikeat o-mistajat,
talvella tänne saapui­vat.
Lapin luonto kylläkin kasvat­taa
eläjistänsä epäilijän, joka a-rastellen
ja arvostellen tarkastaa
jokaista uutta tulijaa ja tunte­matonta
matkamiestalun. Lisäk­si
on ehkä ihmisen mielissä lilveii
häpeääkin siitä, että uskoteltu ja
osaksi uskottu k o m mu nis ti j äi-j es-telmä
tuotti vain harmia ja häpe­ää.
Epäilykset;ovat kuitenkin jo
ennättilneet haihtua. Eikä yksin
suomea puhuva väestö, vaan kol­tatkin
(Venäjän lappalaiset) o-vat
hyvin tyytyväisiä nykyisiin
oloihin. Ihmisten mielet täyttää
toivo ja ilo. Saamme tehdä työtä
itsellemme ja hallitus on järjes­tänyt
riittämään asti eri paikkoi­hin
erilaista ansiotyötä, joten jo­kaisella
on tilaisuus ansaita ja
hallituksen varastoista;lunastaa
kunnollista ja riittävää ravintoa;
joukoillensa. Lisäksi ovat lap­semme
vihdoinkin saaneet onia-kielistä
opetusta' kunnollisessa
suomalaisessa kansakoulussa. 0-
vatpa he vielä saaneet odottamat­tomin
a lah j o i n a v a at te i t a j a jal­kineitakin.
Erikoisesti on lausuttava kiitos
läänin maaherralle ja läänin vir­kamiehille.
Olemme saaneet yli
odotuksen. • Alamme jo uskoa, et­t
ä Paatsjoen kansaltakin on jo
loppunut vierailta valloilta armo­palan
kerjuun aika. Kotoinen on
vii m ei nk i n vi r ka m i e s t e n k ie li j a
kotoinen on myös turvallisuuden
takeena oleva koko • järjestyskin.
OF HAMILTON
Iiorne ja.Cumberland k9>tujen kulmassa
Port Arthur.
Perustettu 1872.
Voimakas ja hyvin .varust|ettu. Menestyvä ja yhäti sama.
Lähes viisikymmentii .vuotta on se tarjonnut ehdotonta
varmuutta rahan sijoittajille.
y Pankin varat yli $85,000,000.
. SÄÄSTÖOSASTO.
i
. Rahoja voidaan sijoittaa ja >ottaa ulos milloin tahansa.
SUOMALAINEN TUUKKI.
ELÄVÄT KUVAT KOULUIN
PALVELUIKSESSA.
Ruotsissakin on herätetty kysy­mys
saattaa elävätkuvat opetuk­sen
ja kansanvalistuksen palve­lukseen.
Tässä tarkoituksessa on
siellä perustettu erityinen neu­vosto,
jonka harkittavaksi ja lä­hemmin
valmistettavaksi: mainit­tu
kysymys on jätetty. Kun tämä
neuvosto joku aika sitten piti ko­kouksensa,
lausui siellä Ruotsia
kirkollisministeri: kysymyksessä-olevasta
asiasta m. m;, seuraavaa:
Jo heti silloin, kun eläviä kuvia
noin 20 vuotta «itten alettiin esit­tää
maassamme, heräsi monen o-pettajan
mielessä ajatus, että fil­mit
olivat sangen hyviä opetus-ja
kansanvalistusvälineitä ja sitä
mukaa kun filmitekniikka on ke­hittynyt,
ovat myöskin: edellytyk­set
siinä suhteessa lisääntyneet.
Kun alussa jo huomattiin elävien
kuvien vahingollinen vaikutus,
kävi välttämättömäksi hallinnol­lista
kuvien toimintaa,
määräysten vallitessa yoidaan e-läviä
kuvia käyttää sellaisten ku­vien
esittämiseen, jotka voivat
sopia havaintoaineeksi kouluope-tietä
säännöstellä -.elävien
Nykyisten
TILAUSHINNAT
TAMMIKUUN 1 P.STÄ 1921
OANADAAN:
' Koko Vuosi I, $3.00
Puoli Vuosi ' $1.75
Neljännes Vuosi...,;' [ $i.oo
YHDYSVALTOHHN J A SUOMEEN:
Koka» Vuosi i $3.75
Puoli Vuosi $2.25
Neljännes Vuosi $1.50
Yksityisnumerot 10c kappale.
Thäti.kohonneet paperinhinnat j a painatuskustannuk­set
sekä Tammikuuni p:stä voimaan astuvat uudet kalliste-tu
t posti m aksut sano m alehdille Canadassa ova t pakoi ttanee t
meidät kohottamaan tilaushinnan ^,
TILAUSLIPPU.
CANADAN UUTISTEN TOIMISTO
PORT ARTHUR, ONT., CANADA,
Myötäseuraa $ CAJ^ADAN UUTISTEN .
vuosikerran tilauksesta, joka on lähetettävä osoitteella:
Nimi ;
Postikonttori ^..
Katu eli Box No.
Valtio
Mainitkaa onko tilaus uusi eli uudistus.
Fort William, Ont.
KARJAN JA ^KANOJEN RUOKA"A. HEINIÄ, VILJAA
JA SIEMENIÄ. Ostetaan j a myydään Marks ja Arthur ka­tujen
kulmassa, Fort William, Ont. Puhelin S. 680.
Lähetettäviin tilauksiin kiinnitetään erikoista huomio ta.
Me toimitamme lähetyksiä t;onnittaui maan kaikkiin osiin l i ­sämaksulla.
. :
m
Ennenkuin filmi saattaisi täy-:jtoimenpiteisiin yleisön taholta ön
sin tyydyttää koulun tarvetta ha- ryhdyttävä, jotta voitaisiin sopi-vaintovälineenä,
täytyisi kuvat e- \vimmallä tavalla saattaa filmien
sittää välittömässä ja luonnolli- käyttö opetus- ja kansanvalistus-'
sessa yhteydessä itse opetuksen välineenä hedelmäätuottavaksi.
kanssa ja että itse i sopiva filmi
olisi guuri silla hetkellä käytettä­vissä
kuin sitä parhaiten tarvit­taisiin.
Saavuttaakseen todellis­ta
kokemusta filmin arvoon näli-
.den havaintovälineenä, on Ruot­sin
koulumuseo aina vuodesta
193,7 lähtien toiminut koulukine-matografisen
näytöksen järjestä­jänä
ollen siinä suhteessa viime
aikoina yhteistoiminnassa Ruot-sih.
kinematografisen seuran
kanssa.
Kun kysymyksellä filmin saat-tuksessa,
ilman, että lasten tar- tamisesta opetusvälineeksi on sil-vitseisi
katsella sellaista, joka
saattaisi vahingoittaa hänen -mo­raalista
kehitystään. Kuitenkin
on syystä huomautettu, ettei siitä«
huolimatta elävät kuvat saata sii­nä
määrin hyödyttää opetusta
kuin -plisi toivottavaa, syystä, et­tä
filmejä ei voida ' riittävässä
määrin sovelluttaa opetuksen tär-
1 - m
j?£en.Äukaaiii
minnähtävästi sangen suuri mer­kitys
ja kun elävienkuvien esi­tyksellä
nykyisessä vaiheessaan
ei ole vastaavaa merkitystä, kun
sitävastoin yritykset järjestää , e-lävienkuvien
esitystä kouluope­tuksen
ja luentojen yhteyteen 0 -
vat osoittautuneet' sangen tär­keiksi
ja merkityksellisiksi, niin
|>Mau. stfotavana tutkia» mihi^
Jerusalemin tyttärille opetetaan
) nykyaikaisia tansseja.
Parisi—- Liittolaisten sotilaat
ovat alkaneet opettaa Jerusale­min
neitosille uudenaikaisia tans-siaskleleita.
Paavi Benedictus X V
on senjohdosta esittänyt vasta­lauseensa
peläten Jerusalemiin'
tulevan liian paljon maallisia hu­vituksia
ja pyhien paikkojen ar-'
von siitä kärsivän. Kansainliitto
ja liittolaisten -asiantuntijat pi-
.tävät kuitenkin paavi-isän pel­koa
aiheettomana, joten hänen
vai*oituksilleenkaan ei suurta pai'-
noa pantane.
. — Suurin rangaistus on se,
jonka omatunto langettaa, sillä
se ei vapauta ainuttakaan syyllis-"'
tä henkilöä, |e tuomitsee jökaii
mm I K: K'-
1 - ? i
ii
i i
MC