Vapaus, September 4, 1924

              SA VALMISTAA
runokirjan pan*
ollut mitään na-lemme,
luknunot-ainen
puute poJi-
L U J A " , joka ka.
iinkuin Aku Pai-
Rautiaiten tepit>
itella runokirjalla
yt löytävin tien-maksaa
le Yain
n on hyv?»
hirveS" kauden jär-,
ia yhtä mieleenpai-rbusse
ja unkariisi-kommunisti
ja
porvarillisen, valtion,
ajojahdin alaiseka
lä eturivin miebena
julisteussakomnm-;
Iässä ominaisuodei-neljättä
kuukantta;
een kommunistikon-,
/baierilainen taan-,
kaikki läsnäolijat
virunut vankilas--a
•n äärimmäisen Taa­ten
tunnettua, WB-:
mensakin ja P^f:
kun tämä y n f
aapua tervehftrg
.äin. VangitUess»
• Franksilta i«P*B-No.
103
Rahaa iisisti
T«Wfl nndistaa P U N I K I N tilauksensa tai alkaa sitä tflaamaan,
i v t t i monellako tilaajalla JPUNIKIN tflaajapäärä kasvaa
cvtin-i levityshyökkäyksessä. Vinne vuonna ee kasvoi n om ^Äf--SSko nyt? . T i l a a j a t saavat neljä rahapalkintoa:
i " " " * i n r «iT^ia SIO. LähimTT»»» arvannut saa ensi palkinoon, * - 5 K v ™ a tiisen jne. Jos useampia arvaa samalla i v a l l a,
''^v J!t^? p a S o n jako heidän keskensä arvalla. Käyttäkää
Ä S ^ i ^ ^ n r f e . Myöskiu joka^ tilaa l a ^ a k d toiseUe hen-
S P ^ arvata, siis jokaisesta tilauksesta, josta tilaaja maksaa,
Ä ä n i p ä lehti sitte kenelle tahansa. Tilaticaa alla .olevalla
v S k e X Punikin' tilaushinnat.ovat seurasivat:-Yhdysvallois-
S^llSö v^osi ja 90c puoU vuotta; qanadassa $1.75 ja $1.05.
Irtileikattava
Torstaina, grysk, 4 m — Thur^ Sept 4th, 1924
( K i r j . Pekka KemppL)
Kovsakcia Suomea kaBi«IaiMod«B
- ajoilta.
V A P A U S , Box 69, Sudbory, Onl.
Täten tilaan Punikin ............ vuodeksi osotteella
, arvaan ja
vuodeksi osotteella
j a arvaan .
vuodeksi osotteella- ...A..;...;
joista maksuksi seuraa $......
kuin tilaajien ••••
j a arvaan
- Arvaajan osote, jos e r i
•Eräällä taholla on taasen "otettu
päiväjärjestykseen tuo vanha sanan-parsi:
cÄlkää jättäkö k a i k k e a : t o i v o ­anne
yhden kortin varaan.» Maan­viljelyksen,
taloustieteen ja iMiken
muunlaiset professorit ..tekevät työ­tä
yötä ja päivää saadakflfeen farma­rin
uskomaan :sen, että .sekaviljelys
on ainoa lääke suurenimille j a pie­nemmille
yhteiskunnallisille sairauk^
sille. Näiden hölyn pölyn Icauppaa-jien
käsityksfin mukaian farmarien
huono taloudellinen: tilanne johtuu
«itä, että <he ÖVat kasvattaneet: l i l ­an
paljon vehnää.» Tässä^ me siis
olemme, varustettuna suurella mää­rällä
liisteriainetta> jolla ^^oiihme
tuon hyvän neuvon liisteröidä vaik­kapa
puujalkaan.
*.-, • • ."• •
Katsokaamme mitä on ^huomatta-
• vissa Ontariossa. Siinä maakunnas-
:sa OB kylliksi sekaviljelystä j a f^ar-marit
ovat yhtä raskaitten idinhitys-velkain
alla kuin heidän ammättivel-jensä
vehnänkasvatus alueella.,-
Vilkaiskaamme sitten Englantiin.
,. Sekaviljelys siinä maassa ei ole mi­kään
uutuus. Se pn ollut siellä k ä y .
• tännössä vuosikausia. Mutta • sekä-viljelyksen
harjottajat ovat sielläkin'
tulleet huomaamaan sen, että maan­viljelys
ei kannata j a vaativat hal­litukselta
avustusta, tullakseen joten
kuten toimeen. '
- cHuolimatta niistä alennuksista,
joita .äskettäin on tehty vuokraan^
palkkaan y.m. nähden, farmarit e i ­vät
voi mitenkään saada farinausta
kannattavaksi. Useat heistä juuri
vaivoin elä.vät, mutta enemmistön
taloudellinen V aseina käy päivä päi­vältä
yhä huonommaksi/ j a jättä­vät
he maansa viljelemättä, autioi-
, tumaan,> •.. :\,
Täten kertoo^ eräs Englaiihista
äskettäin palannut mies haaBtattelus-
,saan cEdmonton Journ«i> nimiselle
1 lehdelle. Hänen lausuntonsa osotitaa
sekaviljelystä kaikki parantavaa
lääkkeenä ylistäväin professorien pu-
. heiden olevan suoraa valeiia; -
Sama mies sanoo edelleen että:
«Englannin mäanviljelysseudut o-vat
nykyään hyvin epävarmassa äse-ffiassa.
Farmarit o v a t - h y v i n ti
f alla pärjätäkseen päivästä toiseen
33 palkkatyöläisille maksetaan far^
»eilla niin pientä palkkaa, että h e i -
Jan on mahdotton hankkia perheU-
«en kolme ateriaa päivässä.»
Ken hyvänsä tutkii farmarien ti»
lannetta tarkemmin, huomaa 'että
oeidan vastoinkäymisensä ovat k a h -
«amvälisiä luonteeltaan '-v s e n täh^
Jen miden korjaamiseksi on: nuniu
«aytävä käsiksi kansainvälisessä m i t - '
• takaavassa. . •
Englantilaiset farmarit harjoitta­jat
^sekaviljelystä j a he ovat k ö y -
nyydessä j a velassa. Canadan f a r -
» am harjottavat vehnän viljelystä
ovat korviaan myöten; k i i n n i / ' Z^^y^^'^^ aUa. Ranskan f ^ a r i t
^rjottavat voimaperäistä manvilje-r
niP " ' ' ^ ^ huolimatta o v a t he
1, iI! ^"^'^'^ että Mtä e i v o i s a n o in
fv' fciT'?" ^ ^ ^ a l i a n f a r m a r i t myös-
\ "e-^ ^^"^^""^^ maanvUjelystä s u u -
t a l n ^ . , ' ^ ; ^ ^ ^ ^ ^ j a o ^ t samassa
>^9adelhsessa epävarmuudessa kuin
^ ^ ^ a b n niaitten f a r m a r i t . •
" ^ e n tämän a a a n t i l a n l u o m i -
oon, kuinka voi 'Selvällä järvellä v a -
rustettu ihminen ajatellakaan , että
sekayiljelyksen käytäntöön ottami­nen,
toisi mukanaan mitään sellaisia
muutok/na, jotka helpoittaisivat veh-nänkasvattajaa
hänen nykyisestä ah­dinkotilastaan.
,
. . ' • ' • , ' • ' , > • •
'' Farmarit eivät vapaudu ahdinko­tilastaan
uusia viljelystapoja käy­täntöön
ottamalla. Jos Länsi-Cana-dan
farmarit otavat huomis päivänä
käytäntöön sekaviljelyksen niin siitä
huolimatta tulevat he yhä edelleen­k
i n olemaan kiinnitysvelkain j a t a -
jtaVarikoimisen alaisena. \
Moisen ' neuvoni seuraaminen on
siis mitä suurin erehdys.
Lähneh farmarien tulee käsittää,
että niiri kauan kuin kapitalismi dn
ölcimassa, niin kauan tulevat he
myöskin olemaan köyhyydessä. S i i -
uä on koko kysymys selitettynä y h ­dellä
lauseella.
. Meidän valtoinkäymisemme ' voi­daan
ainoastaan selvittää siten, että
tehtaissa ja pelloilla työskentelevät
työläiset alkavat yhteistyöhön, k u ­kistaakseen
kapitallstisei. Yhteiskun­tajärjestelmän
vallankumouksen» t-vuUa,
yhteiskuntajärjestelmän joka
antaa tuotantokoneiston - omistuksen
sekä tuotannon jaon miiutamain har-yain
käsiin, josta on seurauksena l u -
kemattomain kansanjoukkojen puu­te
j a Hurjuus;, joka esiintyy rinnak­kain
joidenkin haryain katumaisten
rikkauksien omistajain • kanssa.
Tehkäämme siis loppu kaikesta
narrinpelistä j a lakatkaamme usko­masta
sellaisia juttuja että mUka
vehnänkasvattajan asem^ paranisi
siitä jos cuusi rata riakennettaisiin
Hudson Bayhin; jota myöten hänen
vehnänsä lähetettäisiin maailman
markkinoille» tai csekäviljelyksestä;»
tai «taloudellisista konferensseista»;
t a i «suuremmasta toimeliaisuudesta»
tai muista samanlaisista toimenpi­teistä.
Meidän täytyy kiinnittää
huomiomme siihen miten mte par­haiten
voimme mobilisoida voimam­me
yhteiseen taisteluun todellista v i ­hollistamme
•— kansainvälistä kapi-talistiluokkaa
vastaan,'
Farmarien uniq esipuheessaan avoi­mesti
julistaa luokkataistelua. Mut­ta
luokkataistelu ei ole mikään teo­ria
— se on julma j a raaka todel­lisuus;
se on kahden luokan välistä
taistelua ylivallasta.' A
' Edes^mme on mainio tilaisuus.
Maanmuokkaajat y l i maailman^ ovat
auttamattomassa puutteessa. Kiinni­tys
j a muut velat ovat saattaneet
cänadaL f a i ^ a r i n samalle tasolle
finanssipääoman palkkatyöläisten
kanssa. Tyytymättömyys jylisee j o ­ka
taholla.
Mobilisoikaamme voimamme kiin­nityksiä
j a V velkoja vastaan. Otta-
Jcamme varma j a päättäväinen kan­t
a kapitalismin diktatuuria vastaan.
Taistelun prosesri osottaa maalais-raatajille
yhteistoiminnan välttä­mättömyyden
teollisnustyöläisten
kanssa kapitalistisen yhteiskunnan
kukistamiseksi proletariaatin . d i k t a ­tuurin
kantta.
AJfalfa.
(Jatkoa edell. na-oon.)
«Niin, kotini, lapsuuteni koti, se
oli sellainen nelisnurkkainen savu­tupa,
jossa oli satavuotiset nokiset
seinät j a kaksi päreillä paikattua i k ­kunaa.
Lattiassa oli tuuman levyi-siä
rakoja, joista talvella, kylmän
pohjatuulen puhaltaessa huokui jäis­tä
k>'lmyyttä. Yöllä jäätji tuvannur-kassa
olevassa saavissa vesi j a an­karalla
lumipyryllä tuiskutti ikku­noista
lunta sisään. Lämpimänä py­syin
silloin vain uunilla j a pankolla.
Leipää meillä kotona oli v a i n silloin
kun isäni jaksoi tehdä työtä, mutta
loppui silloin kun hän sairasti. Se
tapahtuikin usein. Silloin sain läh­teä
talosta taloon leipää pyytämään.
Vanhempani olivat jumalaa pelkää­viä
ja> silloin kiin pakkanen paukkui
j a tuisku taajemmin lunta tupaan
tuiskutti, kun isä o l i sairas j a leipä-varras
katossa tyhjänä, silloin lanke­si
äitini polvilleen lattialle j a rukoili
hartaasti jumalaa . . . rukoili niin
kauan, että nahka polvista irtautui
j a hän viimein väsyneenä retkahti
laudoista tehdylle rääsyjen .täyttä­mälle
vuoteelle. Alituiseen opettivat
vanhempani minua rukoilemaan j u ­malaa
sillä yksin hän voi ohjata elä­määmme.
Tämä opetus painui sy­välle
sieluuni. Vielä mieheksi tul­tuani
j a käytyäni läpi elämän kou­lun,
joskus muistan ne kultaiset het­ket,
jotka lapsena vietin äitini hel­massa.
. Muistan hänen laihat, kal­peat
kasvonsa, tummat, hehkuvat
silmänsä j a kurttuiset kätensä, jotka
hyväilivät aatoksia täynnä olevaa
lapsen päätäni. Silloin katsoi . hän
suruUisesti minuun j a kehoitti aina
luottamaan jumalaan. Olin kolme­toista
vuotta täyttänyt, kun isifni
kyyditsi minut asemalle, äidin jää­dessä-
kirkkoon. Juna lähti kirkon
kellojen soidessa j a isäni salaa' i t ­kiessä.
Minä en itkenyt silloin, sillä
luotin, että jumala on lohduttava
minua kaikkialla. .
«Maailma näytti silloin valoisalta.
Tuntui kuin olisin voinut syleillä ko­ko
maailmaa kaikkine ihmisineen.
Minä' hymyilin j a maailma hymyili
minulle. Oli syyskesä j a valtavat
viljapellot lainehtivat kuUankeltaisi-na
tien varsilla. Kaukana kotimök-kini
takana, häämötti sininen, ranna­ton
autere, yhtyen korkeiden kukku­loiden
harjalla tuuheisiin puihin.;
Sellaista näkyi takanani j a sellaista
i edessäni.
«Vuodet vierivät, synkät raskaat
vuodet. Uskokaa herrat tuomarit, ne
olivat synkkiä vuosia. Minä, nuoru­kainen,
k u l j i n maailnialla kuin pieni
korkkipala kelluu valtamerellä. K u ­kaan
ei ohjannut minua, kukaan ei
sanonut ystävällistä sanaa minulle,
kukaan ei hifomannut hätääni. Minä
vietin tuntini, päiväni, viikkoni, kuu-kauteni
ja vuoteni kuumeisessa odo­tuksessa.
- Odotin , jotakin, mitä se
oli sitä en tiedä, kaipasin jotakin.
Jokainen minuutti pitkien vuosien
varrella kidutti minua helvetillisellä
tuskalla. Minulle ei kotonani j a kan­sakoulussa
opetettu elämää sellaise­na
kuin sen tapasin niaailmalla. Ja
kun minä yritin elää kotonani ja
koulussa saamieni ohjeiden mukaan,
löin pääni aina seinään. Kun taas
yritin elää ympäristöni mukaan löin
siinäkin pääni seinään j a sain sielus­sani
kärsiä sellaisia tuskia^ joita ei
voida sanoin kuvata. Kun ^sydäntäni
^ovimmin ahdisti, kun myrskyaallot
kiivaimmin ympärilläni pauhasivat
j a uhkasivat kuohuihinsa niellä, sil­loin
menin synnyinmajalleni etsi­mään
hetken lepoa. Mutta minä t a -
pasin siellä lieden kylmänä j a äitini
j a isäni hautaan saatettuina. Seisoin
hetkisen majan raunioilla — sellai­seksi
se oli tehty —- j a tunsin voi­mani
heikkenevän. E n voinut kauem­paa
viipyä luhistuneiden seinien rau­nioilla
j a katsella siintäviä saloja,
jotka kesäisessä ihanuudessaan kyl­pivät
auringon .valomieressä. Tukke-sin
korvani, kuullessani karjan kel­lojen
kalkatuksen j a paimenten lau­l
u t ; peitin silmäni kulkiessani v i l j a ­pellon
piennarta pitkin, etten olisi
voii(iut nähdä tuhatväristen kukkien
teriä j a aaltoilevaa/viljaa. En us­kaltanut
hengittää vapauttavaa, rai­kasta
kesäistä ilmaa j a huumaavaa
kukkien t u o k s u a . ' K a i k k i entinen oli
minulta mennyttä. Bn tahtonut olla
sen kanssa enää missään tekemisisr
sä, säästyäkseni uusilta tuskilta.
Karkasin kuin mielipuoli pois koko
seudulta j a suljin iäksi verhon, jon­ka
takaiset ilot j a surut, toiveet j a
pettymykset olivat vain tuottaneet
tuskaa. Tahdoin alkaa uutta elä­mää
j a minä palasin takaisin kau­punkiin.
«Elin monta vuotta Ulkopuolella
yhteiskunnan. Kuljeskelin ky^ä - i h ­misten
joukossa, mutta kaikki he
olivat minulle täysin tuntemattomia
j ä täysin arvottomia: olisi ollut y h ­dentekevää,
JOS he olisivat olleet
apinoita tai aasejia.
«Elätin itseäni kerjuulla. Yöni,
pitkät talviset yöt, jolloin revontulet
kylmästi loimuavat, tähdet ilkku-vasti
kiiluvat korkealla taivaanlaella
j a pakkanen paukkuu nurkissa, vie­t
i n minä Äjokaluliiterissä ja'hevos­ten
eeimissä. Ette tiedä herrat tuo­marit,
miltä tuntuu rirua. hevosen
seimessä kolmenkymmenen asteen
pakkasessa j a jolloin on päällä aino­astaan
rikkinäinen, vuoriton takki,
tunkiolta löydetyt housut, pohjatto­mat
kengät j a täinen, liasta harmaa,
rikkinäinen paita. Silloin täytyy
joka kymmenen minuutin perästä
nousta hyppimään maahan; silloin
odottaa hartaasti aamua, jolloin v o i
päästä johonkin sisälle. Joskus t u ­lee
poliisi j a antaa kovan iskun sel­kään,
pakÄtaen koko yön kävele­mään.
Aamulla on pakkanen j a ko­van
tuulen mukana , lentelee pieniä
lumipisäroita, jotk^ neulanterävinä
hakkaavat vasten kasvoja ja avonais-ta
rintaa. Kerran' kun poliisi ajoi
minut pois seimestä, seisahduin kaasu­lyhdyn
juurelle, nojasin pyh-ääseen
j a rukoilin. Käsittämättömällä voi­malla
kohosi silloin sielustani kiih­keä
rukous, joku vanha, äidin opet­tama
rukous. Rukoiiin hartaasti ja
kauan; rukoilin, että jumala, jota
minut lapsena opetettiin rukoilemaan
hyvänä isänä, auttaisi minua aino­astaan
tämän kerran. Rukoillessani
lämpenin ja toivonsäde sielussani
katselin kelmeästi loistavaa kaasu­lyhdyn
valoa j a sen yllä, äärettö­mässä
korkeudessa kaareutuvaa hä-märää
taivasta, jossa tähdet kylmäs­ti
vilkkuivat. Ympärilläni oli talvi.,
nen yö j a paukkuva pakkanen.
cEn tiedä kuinka kauan olin siinä
seisonut kun tunsin laihan ruumiini
jäätyvän. Huomasin silloin, että olin
samanlainen kuin ennenkin; poliisikin
näkyi taas astelevan minua kohti.
«Silloin tapahtui ensikerran elä-massani,
että miijä katkerasti kirosin
kaikkia, kirosin jumalan joka ei o l ­lut
kuullut ruktmstani, vaikka minä
n i i n hartaasti ^ja-: olin
häntä rukoillut; ihan sydämeni olin
raastanut kämmenelleni hänen eteen­sä,
näyttääksei\^ kuinka vilpitön se
oli. Kirosin itseni, elämäni, vanhem^
pani j a synnyinpäiyäni. Syytin an­karasti
vanhempiani siitä, että Ke
olivat antaneet elämän minulle.
«Kaikki tuntuivat vainoavan i p i -
nua;'poliisi näytti tiikeriltä joka et­si
tilaisuutta hyökätäkseen saaliinsa
kimppuun; ihmiset olivat villejä met-sänpetoja,.
julmempia!: ' H e kyllä kä­velivät
ihmeein sievinä j a ystävälli­sen
näköisinä kaduilla, mutta annas
olla, kun menee heiltä pyytämään
palan leipää nälkäänsä, muuttuvat
he pedoiksi, joka tahtoo pään bbuka-ta.
Perkeleitä ovat ihmiset, sisältä,
niin uskoin s i l l o i n ."
«Elämä näytti turhalta, hyödyttö­mältä,
tarkoituksettomalta. Viiltävän
viiman tunkeutuessa läpi luiden ja
ytimien* iski päähäni ajatus: fakata
olemasta, lakata hengittämästä tätä
myrkyllistä ilmaa, lakalta kylmässä
j a nälässä värisemästä -— j a nukkua
ikuiseen uneen. Olin nuorukainen,
Jonka heikot'hartiat eivät tuntuneet
jaksavan kantaa sitä taakkaa jonka
elämä oli' kannettavakseni asetta­nut.
»
Tähän tapaan puhui Antti Kalke
vielä pitkälti jä k"hkeästi. Viimein
huomautti tuomari että tutkinto lo­petetaan
tällä kertaa j a jatketaan
joskus "toiste. Hän sai jälleen kä­vellä
ylös leirille.
Voimiltaan suuresti hfiikontuneena
makasi Antti Kalke pitkät ajat ken­tällä.
Välistä nousi./Ki^ume korkealle
j a hän pelkäsi ^ kuolemansa lähest;
vän. Kiihkeä elämän ^halu^ karkoi
t i kuitenkin aina kuoleman pelon.
Se hälveni vähitellen hänen i tajun­nastaan
ja hänet valtasi riemullinen
tunne, joka pakotti hähet ajattele»
maan elämän jatkamista. Ajatusku­vatkin
alkoivat tulla Icirkkaammiksi.
Hän näki sielussa uude\, kauniin
yhteiskunnan, jossa ihmiset iloiten j a
riemuiten kulkivat elonsa teitä. Sitä
yhteiskuntaa tahtoi hänkin olla r a ­kentamassa.
Kuumeen lakattua huomasi Antti,
että hän o l i kyntensä puristanut sy­välle
kämmeniinsä. Haavoista tih­kui
verta' j a niitä kirveli ankarasti.
Kentän reunassa tapasi hän Julius
Kallion. Julius loikoi hiekalla ja
haukkoi hyvin harvakseen ilmaa. Hä­nen
säänndliiset, pyöreät kasvonsa
olivat njrt jo täydelli*esti muuttuneet
nälkään kuolevan kasvoiksi. ' Antti
ei voinut niillä hUpnjata väreilevän
minkäänlaisia jlmeitä. - Marmaa nah­ka
oli tiukasti kiristjjmyt pKJskilui-den
päälle, silmät olivat himmeät .ja
painuneet syviin kuoppiin. Kun hän
näki Antin, ojenti hän vapisevan,
laihan kätensä häntä vastaan j a r u ­koili
pientä palaa leipää; Hän-sa­noi:
«Tunnen itseni niin kovin hei­koksi.
Kotoanikaan eivät ole vielä
lähettäneet rupkapakettia, eikä A i ­nokaan
ole maistanut. Luulen kui­tenkin,
että he varmasti pian lähet­tävät.
Silloin saat sinä: minulta ruo­kaa
. Minulla On niin kova nälkä
- . . minä luulen, että minä pian
kuolen.»
«Minulla on lääkärin antama l e i -
päresepti», muisti hän. - «Sillä saan
palan leipää.» '
Hän lähti hprjuyin askelin rientä­mään
pitkin kenttää, hakeakseen
reseptillä leipää. Mutta nyrkin k o ­koiset
kivet kaatoivat hänet hiekalle,
hän nousi uudestaan,,kaatui taas jä
nousi vielä kerran, jolloin hänen on­nistui
ottaa mantamia askeleita. H e ­vostallin
alapuolella markkinapaikan nao taivaansiniset j a haaveilevat s i l -
if
rteressä, huomasi hän surkeasti va­littavan
miehen. Miehen vieressä
makasi nainen kuolleena. Pieni lapsi
leikki hiekalla äitinsä ruumiin . vie­ressä,
heitellen pieniä Idviä hänen
päälleen. Väliin huudahti lapsi ja
pyysi äitiään nousemaan ja lähte­mään
kotiin. Hän sanoi äidilleen,
että «täällä on niin paljon vieraita
setiä j a tätiä," kotona on parempi.»
Kun äiti ei vastannut mitään, tarttui
lapsi pienillä, likaisilla käsillään
isäänsä polvista j a pyysi häntä käs*
kemään äitiä kotiin. Naisen vieres­sä
oli kuivattuja petäjän kuoria ja
ruohoja. Tuli oli jo sammunut keit­toastian
alta, siinä oleva vesi vielä
höyrysi. Mies tuijotti lasimaisilla s i l ­millään
> naiseen ja valitti surkealla
äänellä. Kuivettuneille poskilleen
vierähtäneet kyyneleet kuivasi hän
karkealla kädellään j a painui verkal­leen
kauemmas kuolleesta naisesta.
Lapsi jäi äitinsä \'iereen ja pyyteli
häntä yhä lähtemään kotiin.
Kuoleman kauhu välähtj uudelleen
Antin sielussa. Tuntiessaan jalkansa
raskaasti nousevan ja silmänsä epä­määräisen
himmeiksj tulevan iski hä­nen
päähänsä ajatus: «Minullahan
On pala leipää kädessäni, yksi pieni
pala oikeassa kädessä joka minun p i ­täisi
\iedä kuolevalle Juliukselle. Se
on kuitenkin kylliksi suuri pelasta­maan
minunkin henkeni kuolemasta.
Olenhan narri jos vien sen hänelle
j a sen jälkeen kuolen itse nälkään.»
Ja hänestä alkoi elämä tuntua iha­nalta,
kuolema peloittavan kauheal­ta.
E i . Minä syön sen itse . . . eikö mi­nulla
ole oikeutta pitkittää elämääni
yhtä paljon kuin kellä toisella tahansa.
Minunhan täytyy kuitenkin yksin
seista vasten kuolemaa... kukaan
ei minua auta . . . tue . . . » ajatteli
hän
Antti söi leipäpalan j a tunsi itsen­sä
iloiseksi. Huomaamattaan tuli hän
Juliuksen viereen, joka oli saanut
suulHsen vettä ja virkistynyt siitä.
He saattoivat keskustella jostain.
Piikkilanka-aidan takana koivikossa
visertelivat linnut iloisesti. Valkois­ten
runkojen lomitse näkyi kimalte­leva
Veden pinta j a lahden toisella
puolella vihanta saari. Heinäntcki-jät
hioivat siellä viikatteitaan.
«Rakas ystäväni» sanoi Julius «jos
sinä vielä palaat tuonne ihanaan, va­paaseen
maailmaan, niin clt jnhoita,
että minäkin oliRin halunnut sinne
jälleen. Väkivalta on minut kahleh­tinut
ja pakottanut laskeutumaan
ennenaikaiseen hautaut Tä^ä muis­to
velvoittaa j o h o n k i n . . . Nyt vasta
kuolinhetkelläni oikejn tajuan elii
märi sisällön, HBe o n : oikeuden tais­telua
Vääryyttä'vastaan. Koko elä­män
sisältö dn sama, ilmieneepä se
sitten missä muodossa.tahansa. Elä­män
laki on ankara: voitetun pn k a i ­kista
tuskista huolimatta alistuttava
voittajan kohteluurf. Me olemme
nyt tällä kertaa voitettuja mutta me
voimme myöskin vielä kerran voit­taa.
» • ,
Vielä lausui hän muutamia katico-naisia
sanoja, joita Antt' ei oikein
tajunnut. Hän tunsi kuinka Julius
verkalleen yetäytvi hänen sylistään
pois ja laskeutui hiekalle kuollak­seen
siihen.
Hiukan laskenut kuume kohosi
taas Antin päässL Hän kiemurteli
tuskissaan hiekalla. Elämästä mää­räävän
jättiläisen luokse tahtoi hän
päästä. Uhmaten astua hänen et«en.
sä ja vaatia tietoa tästä kaikesta.
Monesti'ennekin oli hän samaa yrit-tänyl^
a yhtä monesti tyhjin toimin
palainnut takaisin. Hän tunsi seisb-yansa
saman muurin edessä missä
hän niin monesti ennenkin oli seis-
^ f e ' Takanaan on kaikki tuttua,
kaikki koetettua. Tie on johtanut
muurien eteen.' E i näe yhtään sen
ylitse, eikä ole mitään keinoa, minkä
avulla nousta ylöspäin j a .päästä kur­kistamaan
toiselle puolelle. Tämän
muurin juurelle täytyy murtua ja
kuolU tietämättömänä mltä3i siitä,
mitä koko elämänsä ön hal'jnnut tie­tää.
Jumalako niin tahtoo . . , j u ­malako
niin tahtoo, että .Julius kuo­lee
hiljaisella kuolemalla erämaan
kuumalle hiekalle? Hän kysyy yhä
järjettömämpiä kysymyksiä itsel­tään
ja aivan häneri edessään kohoaa
synkkä muuri johon kaikki pSättyy.
Hän el näe sen harjalle, eikä mitään
tietä näytä olevan kiertää aen ym­päri
, , . Eikö paljon pvrcnipi olisi
olla ainoastaan puolimatkassa...?
Mitä järkeä näissä ajatuk<*;Hfa? E i
mitään,,, ei mitään. Eikö tuhan­net
ja miljoonat ennen ml.iua ole
lyöneet päätään muuriin j a itäoerty-neet
sen juurelle, sielu kuin tulen
korventamana.,.? Onko elämä v.iin
taistelua oikeuden j a vääryyden vä­lillä?
Ja kuka sanoo, miJ:,"i On oi­keaa
ja* mikä väärää? Eikö elämä
ole myöskin kunkin yi^silön omien
etujen välistä taistelua? Jopa niin
julmaa, että panoksina ovat jhmif!-
henget. Voittaja määrää että fmun
on kuoltava koska sinä, olet uskalta­nut
nousta minua vastaan.
Kun Antti taas selvisi oli se jo
aivan yö. Kentän yllä kaartui kesä­yön
hämsrisä taivas. : O l i viileä. Ant­t
i katseli harmaita käsiään. Sormet
olivat taas puristautuneet nyrkeiksi
j a ' terävät kynnet. uponneet kämme­niin.
Hänen vierellään virui .Julius.
Julius hengitti sängen pitkien a i ­kojen
väliaikojen perästä. Silmät,
HYVIÄ KIRJOJA SAATAVANA VAPAUDEN
KIRJAKAUPASTA
AlaoUca Saaakiria ...
AmenkalaiscB Tyeviealiikkcaa Varankko
BrcckcB EnciaBBiDkielcB Opoikirja
lmp«ri«Ii«mi
IhmtfCB Herra. k i r j . UaU C&ine, 2 osaa, sid. yhteensä
Jimmie HitciBs
Jarjettelraiai, Mueller
KanaahoidoB opas, kirj. Musikka, nid
Kaaa&koalaa karUtto, toim. Jotuni, sid.
Koramuaiatiaea Maaifosti
Kaaviakeittokirja
KriatiaaakoB Alkaoerä
K o l m a B B e a laternaUooalen Tee.it la Säännöt
Kakaiakertaiaea kirjanpidon opa.
Klondykea k a B i B g a a , Jack London
Kadotukaea kanaa. Jack London "•
LamikeatUea tytär, Jack London Z"^''^Z
pekeiaai, romaaai Suomea luokkaaodaata ^
Lypaykarjan Hoito ij
U u l u tuUpuaataeata kukaata, k i r j . J . Linnankoski, »id. "".'.'.".!'."!".'.!!',!".!!*.'. 2.i
Miiaa Wa!Ha Keittokirja
Nuortevaa Saaakirja
Meriauai, Jack London ,
Maailmaa rakeaae, E. Becher
Otavaa kanaakoulukartaato
Oksaaea EnKlaaninkielea Qpoikirla
Pakkopaita. Jack London
Peruatusliln Olemus
Perheen. Yktitvisemaiauudea i a Valtion Alkuperii
Punainen Vaara
Soaialiatiaen Filosofian Juuret
SuomeA Tvoviiea Tulikoe
Seikkailuja Ttbetisaii. k i r j . Swen'Jledln. sid, ..
Sairas lapiai, k i r j . Kuotsalaineni sid ,
Tarttuvista aukupuolitaudciata, kirj. Pirilä, nid.
TeolUaBusunioBistBi Amerikassa
Tyhitea Paildcoi«B Mi^tkustajat
Tiede ia Vallankumous Ä.,
Tyoväea Laulukirja
Voimisteluohjelraia 1 ..^ '.
Voimisteiuohielmia U
Votn|A jft Aino *•••*••»••••••••••••••*••••*•>••••(•••••«•«•••••••••*•••••'••••••.(•*,
Vaimo joakamiauUe aa^oit, Hall Caino, 2 osaa, sid. yht.
Valkotnea profetta, k i r j . Hall Cuinc, 2 osaa, sid. yht.
Ylös helvetiitii. k i r j . Konrad LchtiiftUki. l t d . ................
Yleinen Historia* alennettu' hinta ....
Biologian Peruskysymyksiä, sid. ......
Kannattana Karjatalous, sid
Koditon, sid.
Daniela, eld.
English for Forelgners, sid.
Amerikalainen Nuorisotasavalta, nid.
Kommunistinen Manifesti, oid
Anarkismi, nid.
Geologian Perusteet, sid.
Anatole Francen kootu teokset
Hänen Englantilainen Rouvansa, sid.
>S*«f ••••««•«••(•i
Ilias, sid.
Ikuinen Linna, sid.
Ihminen, sid.
Juurikasvien Viljelys, sid. ..........„.;.,
Aapinen, sid
Kodin lääkärikirja, sid. .........................
Kymmenen sokeaa johtajaa, nid. ...........
Kodin lääkärikirja, sid. .......................
Lemmenjuoma, eld.
Lasten kirja. sid.
Marlancla, aid.
Mallman Vallankumoukset, sid.
Miksi puollan yhteiskunnallista vallankumouata. n id
Natsuretih Kirvesmies, sid.
Peloponneesolaissota, nid. v... •••
Palvclusnaiscn poika, sid
Perustuslain olemus, nid. ..........v
Penikkatauti, nid. ..............i
Rakentaja Solness, nid.
Ranskan Viimeinen Keisari, nJd.
Rakentajan Opas, sid.
Ranskan fCansalalssota. nid. ...... tydänveri, «Id. ..i..............^.
osialidemokratis ja Sosialismi, nid. [
Sosialistisen filosofian juuret, nid.
Sadan" prosentin patriootti, sid., ....
Tähtien Kohtalot, sid. .........
Tähtitiede, sid. v.....
työmiehen talousoppia, nid. .
Tiede j a työväenluokka, nid
lyöväen urheilulehden sidottuja vuosikertoja v. 192j-22-28
Työväenluokka maailmaa uudelleen rakentamassa, nia.
Terrorismi ja kommunismi, nid.
Uuden Ajan Filosofian Historia, sid. ,.
Uusi lääketiede, sid. ..y..... >•
Vanhanajan. Kaupunki Valtio, sid, ,....„
Vuinia jä aine. sid. (.. i
Äidinkielen Oppikirja, sid.
•••••S»»**fl
••••<t«a4ffs««««t««ee
»••»•••«»»••»f
•••*••••«saa«•••«•••«••••«e
'««••«•»«»«tasssssas
••«•••••Bt4«*s*af»*#««**
•t*«*t«««as««**«*«t*
LOO
.85
LOO
Ll5v
1.25
1.00
.45
2.25
% 3.50;
1.75
4.60
1.60
1.76
.76
.56
7.06
.70
1^.50
1.26
1.16
1.00
.65
. .25
•1.50
.1.85
1.76
.80
.50
1.26
2.40
,76
.86
1.26
.50
.80
1.00
.85
1.50
,60
,10
. 2;so
" .60
8.00
2.00
8.^0
2.i6
.75
Watermannin rountainkyniii erikoiien brvS ••lik^ima. Kyaloa' hln*
aat ovat S2.75.S4.80. S6.00 Ja S7.00, KymmeBkuaUa eri mallia. Labats*
tääapostivapaasti kaikkialle Canadaaa.
Kaikkla.ylläolevlabirioja «eki kyaig OB niin rUBSaa/u etta 4>i ol«
pelkoa pikaisesta lopparoUesta, 9oteiJ voitto tllauVsiaUbetta* «ut4MiU<
matta. •
Tor. , VAPAUDEN K I R J A K A U P P A , Box 69; Sudbury, ÖnU
Välittää '
VAPAUDEN kONTTORL
Asiamiehemme voivat ottaa tilauksia seuraaville lebdillfii. Tilauksia
tiiytyy seurata raba mukaBa. ,
Työväenjärjestöjen Tiedonantoja, Helsinki, 3 kertaa viikossa.
1 vk. $10.00, % vk. ?5.eo.
Työväen Urheilulehti, Helsinki, kuukausijulkaisu, 1 vk. $3.00,
% vk. $1.76.
Liekki, Kaunokirjallinen viikkolehti, Helsinki. 1 vk. $2.00, %
vk.' $1.26.
Itä j a Länsi, työväen kuvalehti, 2 kerUa kk., Helsinki, 1 vk.'
$4.00, % vk, $2.00. ' •
Tuisku, pilalehti Helsinki, 1 vk. $2.00, Mt vk. $1,25,
The Daily Worker, Chicago, päivälehti, hinta $6.00 vk., $3.50
% vk.
Soviet; Ruasta PictoHaI, Chicago, kuvitettu kuukausijulkaisu, hinta
$2.00 vk-, $1.0p % vk.
Farmar Labor Voice, Chicago, 2 kertaa kuussa ilmestyvä, hinta
$1.25 vk., 65c % vk.
The Labor Herald, Chicago, kuukausljulkaiBH, hinta $1.50.
You&g Worker Chicago, kuukausijulkaisu, hinta $1.00 vk.
Younff Comrade, Chicago, kuukausijulkaisu, hinta 60c vk.
Tbe Liberator, Chicago, kuukausijulkaisu, hinta $2,50. vk.
Ny TJd, ruotsalainen viikkolehti, Chicago, hinta $2.50 v k . , $1.25
vk
Tbe Work^r, Toronto, viikkolehti, hinta $2.00 vk., $1.00 vk.
Yoling.Worker, Toronto, kuukausijulkaisu, hmta 50c vk.
Tyoniies, päiv#^htl, hinta $6.00 vk., $3.25 % vk: ; a $2.00 3 kk. ÄvSTViväS, hinta $7.00 vk,, $3.75 %^vk. j a kk.
EteeajUiV^ päivälehti, hinta $7.00 vk., $3 75 vk: j a $2 25 - kk,
ToveriUr, teisten viikkolehti hinta «2.00^ vk., $1.75 J | vk.
Punikki, kuukausittainen pilalehti, hinta $1.75 yk., $1.06 % vk.
3 kk.
roät, olivat vielä auki, mutta niissä
ei ollut enää mitään eloa.
Jossain kaukana maalla, siellä
missä Juliuksen isä j a äiti elävät,
menee elämä eteenpäin tavallista l a -
tuaan. Vanhemmat odottavat joka
päivä poikaansa kotia. He ovat jo
vanhoj'a j a kuri he yhdes-sä menevät
heinäniitylle täytyy heidän usein l e ­vätä.
Kumaraisilta harteilta laske­taan
eväskontti polun viereen j a •
' - f
'A I
' ' 1
' l i •
ii
l i i - ; ' - .
' li-m
m
(Jatkoa kahdeksella sivulla) .M