Canadan uutiset, April 1, 1920

              14 T CANADANUUTISET, ÖSOÄTÄETHUfe, ONT., CAI^ADA', Tovstaina IMitilf. i p. 1920 =Sivuaa:
;fERDSTETTU:1875;
(Keisarillinen Pankki)
OF CANADA
KiHi lähetätte raliatl kotia, niin tämä Pankki välittää
toidän rahanne mihin taliansa sivistyneen maailman osaan.
Lähentäkää raahanne pankin välityksellä. So on varmin ja
helpoin keino. ^
IMPERIAL BANK OF CANADA
P O R T A R T H U R I N H A A R A P A N K K I , A. H. VVeaver, Manager.
" " H A A R A P A N K K E J A Cpbaltissa, Fort VVilliamlssa, North ,
1 Bayssä ja Sault Ste Mariessa.
Jiyvät fodis-
- tuk^et
lio- licrJuutun.
(Suoiiieimos.)
.) olit a .ia kulki \ m vä kim'i'( > 11 a a 11.
Hänellä oli mukanaan pieni, tum­ina
herra, hyvin kohtelias ,ja liy-
A'in siro inies, joka. ylitä niittaa kii-niarteli
'^ja kirjoitteli • iiiuistikir-jaansa.
Seuraavalla aamua ker­rottiin
sanomalehdissä yhtiöstä.
oUiiiJ imiutettu uateeu h.nonei.s-loou.
joka oli aivan erikoinen laa­tuaan.
Kaikki erinomaisuudet to­dettiin
helposti, ja tuo pikku lier-i'a
kiitti ja ])oistui.
Toim.itii.shiionces.sa rapisivMi pii-
]>eril, >oivat puhrlimei. naj)ut1i-
T a t lvi !• j o i t u sk on e e t. p a u k' k n i \' a r
le imasim el ,• annetlii n ja, ö t et ti in
vastaan niäiiriivksia. l^•>vtien v-li'kumartui
nuoria ja Viinhoja.
kauniita ja rumia- niskoja, ja sor­met
liikkuivnt kuin juenet säikäli-rync
t. e'äimet nnnrcrojen keskvl
lä. Johtaja pysähtyi inuutamak-si
hetkeksi kat's(.Icmaan tätä
kaikliea, • ja äkillineu väsymys —
sellainen väsymys, joka voi tulla
kcikanks, ssa tai huvittelivat me­nestyksellä.
Aljadin- ja Don Juan-inoiitril;!,
multa johtaja Urim ci
ollut mikään Alladin ja vielä vä­hiini
n i n i n ikään Don -J uan. : Hän
ci ollut itse saanut koskaan mi­tään
lahjaksi i'ikä sennioksi an­tanut
kaan niitäiin, Lii-lvkeen. pääl-likkiinä
hän oli iteensä sulkeutu­nut,
•luoksepääsemätöi) ja. oikeu­denmukainen.
N^ihtimestari aslui sisaan kii-
(iessiiän , Jväyn 1 ikortti. .•Crrim kat­soi
S i t ä . pisti kädet housunsa 1as-
IvuihinjanieiiL.ikkuna n eteen. Pa-i'i
autoa oli törmäniiyi yhteen ka-
.dulUi ja pieni väkijoukko oli. ke-
]-ääntyuyt tapahtumaa katso­maan.
-J ohra ja tnijott i' sinne. Hän
voi knnlyä • tällä tavoin lapahtu-
1 n i in ; j a a s i o i h i n. j o t k a c i x l i i hän­tä,
vahnnnuissäkään nuiärässä lii­kut
taurct. -Se oli aivojen väsy­mystä,
onnea i)ää.stä päättämästä
ja a,)att<'lemasta. saada olla yksin­omaan
katselijana,.
Valitiniesi^irirykäsi arasti,
. — Aniakaa naisen tulla sisään.
-Mutta hän ei liikahtanut ikku­nan
luota. Hänen miclenkiinto-aan
herätti poliisikonstaapeli, jo-'
lva'viiäytti siltä;'kuin^^^0
keskellä työtä, keskellä menestys-! hajoittaa itsensä. Vihdoin näytt>i
tär—"Valtasi liäno-t. Yhtiötä oli mies onnistuneen siinä, sillä hän
laajennet tn, : se 1 tarvitsi lieiikilö-. katosi iikkiä. Tqinen auto ryhtyi
/kunusijr lisäystä. Työhuoneessaan vt^täiiuiän toista, kuiu li^v^kyäy ja
liiiucllä oli laatikot' täT-iiTiäl^ako-' väkijuokko hajaantui. Päästäen
niuksia. iKe olivat ihmisliliaa,.va-' hnokaukseen.rinna.staan johtaja
rustossa. Mutta hän ci koskisi s i i - , kääntyi huoneeseen päin- Ovella
hen. ; Hän ei välittänyt Jnistääii ^ .seisoi ivaksi :ii^ vanhempi ja;
todcstuksista, eikä hän muuten aivan nuori.
t ä y t t ä n y t paikkoja omassa yhtiös- • • Olkaa hyvät ja istukaa. G-rim
sään. ' Sen tckiv-lit hänen sukulai-j .suoristausi. Otti itseään kanluk-sensii
ja ystävänsä. . ] . 'sesta/luiten hänen oli tapana; sa-
HäiL moni Jjuonecseensa, asteli noa. Hiin muuttui jälleen vii>5i-pariMeTtaa
edestakaisin ja pysäh-| kymmenvuotiaaksi." -
tyi "'sitten kirjoituspsöydän ää-' Vanhempi nainen esitti asiaii.sa:
reen. Väsymys kävi yhä tuntu-* hän pyysi tyttärelleen paikkaa
vammaksi., se tunkeutui silmien yhtiöstä. Xuoremj)i nousi ja niia-alle..
venytti snupicl|ia ja veti ot- si. Hänellä oli pienet verettömät
sanahan ryppyyni Iho oli keltai- kasvot ja silmien alla siniset vär­iin
kuin lampun valj;. Ihmisten * jot. Kädessä hänellä oli kirjeen-parissa
hän vielä vof näyttää vii-j kuori. Äiti oli lihavampi ja vah-
Kikymm Mivuotiaalta. Jäätyäiin vardkcutciscmpi, mntla näytti
yksin liän sai ln.:ti lodellisen Ikän- knili-nkjii jolhiyi layiiin ränsisjy-sn
: vuosikyminenen lisää. ' iMM-lta, ci nikoasidtaan, se kuvas-
Koko hänen elämänsä f;li oilui ju^ cnfmmän asennosta, hän el
työtä yhtämittaista, ilotonta a-^ varmaankaan ollut helposti pääs-herrusta.
Hiin oli päässyt et(M'n- syt ('t('enj)äin elämässä,
päin askel a.skeleelta. Löyhyi kA»l- — NiLu^ sanoi Grim, soi)iihan
lä s<iUaisia. jotka Voittivat jossain jättää i)aper?t. .Multa katsokaas
TILATKAA
C a n a d a n Uutiset
S U O M E E N
^^u<^aifessa< ta-pahtuueideu jnuutoksien johdosta sanomalehdet
-menevät sinne nyt ilman esteettä. Tihitkaa siis CANADAN
UUTISET-sinueomaisillcnne-iniclihyvällä ottavat he sen vas.
taan. Tilaushinta Suomeen on :
Koko vuosikerta '$2.50
, Puoli vuosikerta $1.50
Seuraavaa tilauslippua voidaan käyttää tilausta tehdessä ia
voi se^ täyttää. lyijykynäUäkin.
l
Täten tilaan vuosikerran Canadan Uutisia lähe­tettäväksi
osotleclla:
> Maksuiksi seuraa $
V l^laajan nimi ja (iSoite:
Box 260.
tänne, ja hän veti nipun ' esille
pöytälaatikosta. Ne olivat hake­muksia.
^
— Ki siis ole mitään toiveita.
- - >Sltä en ole sanonut. Jokai­nen
eri hakemus luonnollisesti
punnitaan m i t ä liuolellisimmLn.
Jolitaja katseli jälleen ikkunas­ta
ulos.. Hän oli huomannut e-r
ä ä n läkkisepän joka riippui köy­dessä
eräältä katosta, ja liän ih­metteli,
eikö siinä voisi onnetto­muutta
sattua. Mutta läkkisep­pä
koi'jasi sydämen liatusta katto-i'änniä,
ja köysi piti, -lijjhtaja
näyt ti äkkiä väsyneeltä ja kärsi­vä
Itä.
Kuten sanottu niin m e ptm-nitsemme
'hakemusta . . mitä hnt)-
lellisimmin, niin . . . Mutta neiti
ei näytä kovin vahvalta.
— Ooh, millä olen aivan terve,'
vakuutti tuo nuori t y t t ö . Kaksi
punaista läikkää ilmestyi pos-ta
hänen si-sarensa oli vain naura­nut
— hän oli onnellinen, hän ei
huohiannut pukunsa k ehnoutta­kille.
Se on vain vei-eii viiliyyttä
lisäsi äiti; Uauhallhieu, säännöl-:
linen tyo tekisi hänelle niin hy-
; \-ä ii. 1^/n k ä n i i n ä ta h d o j o h t aja 11 a
salata., että nie . . . taloudelliset
.... . I k ä v ä kyllä, m e i l l ä ei ole jiui-ri
mitiiän suosrtuksia. jöiden voisi
1 u ui I a I rii t tä vä n j o h t a j a u m i o le n -
kiintoa.mutta. ....
• No, siitä ei . ::. t>'rim. huis­kutti
kättään. Minii annan tie­don
neljäntoista päivän kuluessa
-iillä tapauksessa, että neiti hy-
\-aksytään, lausui luin lyhyesti.
Hyvästf arvoisat naiset. .
H ä n heittäysi kirjoitustiiolil-leeti;
. y htä seikkaa., liän mietiske­li.
.Missä oli hän nähnyt tuon van-lieminan
naisen .' H ä n (»Iti kä^önti-kortiii
esille ja duki: Sonja |väl-biiider.
syntyisin vcm Hinde. Hän
toisti viimeisiä iilnieä. kolme neljä,
kertaa. Jokin muisto välähti hä­nen,
aivoissaan. Olisiko sc mah­dollista'.'
sanoi hän Jiiljaa. itsek­seen.
Sonja . . , Sonja von Lin-de.
. . '^^-Ti;
A1 lioi ilä inä r t ä ä 1 ässä. suuressa,
kolkossa huoneessa, ivattolanipun
nie.ssinki ^ Iqisti heikosti. Kirja-kaapin
lasissa himmotti tyhjä,
kuollut valoläikkä, Urimiä pui.*»-
tatti. kuin liän. huomasi sen. Hän
tunsi itsensä niin avuttoman ala-:
kuloiseksi, niihi autioksi kuin vain
an k ara n ty Öteliä ät ih m ise t saatta­vat
tulla, liun vanhuus saapuu ja
voi ma t .11 ei k ke ne vä fc j a ku n saa -
viitottava, on saavutettu: eikä ole
iMiilä mitään jonka vuoksi voisi
taistella, unhottaa itsensä ja tah­toa.
Oli vain laskettava.- yhteen
oma tilinsä. Ja siitä pitivätinuu-ten
toiset huolen.
Joulukuun hämärässä asteli
Urilli kotiinsa pitkin tuulisia ka­tuja,
missä oli j)ölyä lumen ase­mesta.
Sonja von L i n d e . . . Niin
se oli \a!'masti hän. Mei-killistä
joka tapaukses.sa. Johtaja jiosti
turkin kauluksen i)ystyyn ja veli
l)äänsä sen sisään kuin tahtoisi
liän kätkeä itsensä. Hän asteli
mietiskellen nuoruuttaan.
' Oli eräs talo jossain Hallituska­dulla.;.
Siinä talossa iiän oli asu­nut
kouluaikanaan. Vastapäätä
eteisestä joht i ovi tukkukauppias
von l4uden asuntoon —- hän öli
iloinen, kaunis mies, jolla, oli'^os-ki
pai-1a ja. iso ä ä n i ja paijon ra
haa. Hänellä oli alituiseen pito-ja;
ja Orini muisti kaikkinuQ ko
reat hnonekalut, joita piiskattiin
ja. tuuletettiin aina kutsujan edel­lä.
Hän muist?myös suuret jää-^
astiat, joissa jälkiruokaa kylmeii-iiettiin,
ja pullokorit ja hedelmät
j a k n k a t, j oi t a k a n n e tt i in Linden
asuntoon. Kerran hänetkin pyy­dettiin
.sinne lasten keldvereihiu,;
hän o l i perheen pojan koulutove­ri.
JM utta hän ei voinutkaan men­nä.
Oikea syy oli se, e t t ä hän hä-r
• pesi vanhaa mustaa pukuaan, sil­lä
hänen isänsä oli yhtä köyhä
kuin Linde oli rikas. Hän oli sttl-keufunt
kamariinsa^ja hän itki
raivosta" ja häpeästä ja'.sen val­heen
takia*, jolla hänen oli tUyty-i
i i i t puolustautua. Mutta häneii
sisarensa oli mennyt kekkereihin,
ja äkkiä tuli sisar takaisin,; seu­rassaan
Sonja von Linde. Ja Son^
jalla oli koko pieni korillineii
hei'kkuja ja ne sai hän.
— On niin ikävää, kun Lars on
sairas, sanoi '.Sonjar Eikö Lars
talidoliäitä?
Son j a 11 a oli välke a puku,, sini­set
silkkinauhat tukassa, ja jalois­sa
kullatut kengät kuin oikealla
prinsessalla. Hän tuijotti Sonjaaii
ktiin ilmestykseen. Tuon näköisiä
' "Inaktanee taivaan enkelit,olla, o l i
hän ajatellut. Ja 'hän punastui
gai tosikin kiitosta saii'ot\iksL'Mui-ja
sitten lie olivat kadonneet jäl­leen,
sisar ja ystävätär, ja Lars
jäi yksin kylmään huoneeseensa.
Hän saattoi kuulla tanssimusiik­kia
viereisestä a.sunno.^ila, ja ne-niuisat
naurun remahdukset vai­vasivat
häntä vielä sitten kun hän
oli pujalitanut sänkyynsiir. j a ve­täytynyt
peiton alle saadakseen
itkeä-kyllikseen. Tuntui kuin oli­si
hänelle siellä naurettu. Mutta
yöllä hän oli nähnyt unta Sonjas­ta,
liän oli i)olvistunut Sonjan e-d
e ssä ja sn ud el 1 u t k uit a ken kiä. j a
Sonja oli taputtanut häntä pää­laelle
ja lausunut, ettei hätien tar­vitsisi
olla surullinen, vaikka hä­nen;
hihansa, olivatkin niin lyhyet
ja niin kuluneet^^
-No niin. ajatteli Urim astelles­saan
kotiinsa joulukuun hämäräs­sä,
siitähän on.nyt yli viisikym-
.mentä vuotta. Ja. minä uiuistau
kaikkityyni kuin olisi se ellen ta­pahtunut..
]\luistan, että Sonja o-
I f ensi ra k k auteni ja iniiiun a i iioa
oikea. .Mutta: ;niten sitten kävi,
niin un tä y tyy in ie 11 iä, ja t k' o i G ri lu
ajatuksiaan, ^linä. olin rakastu-ivot
Sojaan, mutta l i ä n rakasti e-rästämeriluutifiiUttia
ja. s i i n ä hän
teki jiahasti. Ja sitten muuttivat
liindet Hallituskadulta, ja kului
Useita \uosia. Kohtasin tukku-
Icauppiaan välistä kadulla, hän ei
o 11 u t e n ä ii/ n i i n i 1 o i n e n j a ]) os k i-pai'ta
oli harmaantunut. Sisareni
kertoi m y ö s , että Sonja oli kih-lo
i.ssa e rä ä n tuli ika ma r i kir j n ri 11
kanssa, ja silloin käsithi minä, et­tä
tukkukauppiaalla ei ollut enää
koreit a h uo n eka luja, J a sitten kai
Sonja: meni naimisiin kirjurin
kanssa ja missä nyt On kultaken-k
ä i i i e n prinsessa? Hilnen nimen­sä
on leskirouva Källander, ja nii­nä
ota n h o Lvi in i hä n(i n ty tt ä re n sä.
joka. tietysti on keuhkotauthicn
eikä kykene, m i h i n k ä ä n , ..
Johtaja söi i)äivällisen hyvin är­tyisellä
tuulellai jameni sriten
kluhiin. ptdasilitiOno-sti. hävisi, a-joi
kotiin ja nukkui, irvistäen it-iselleen.
Kun hän seuraavana aa-
11111 n a ist u i konttorit uol il 1 aan, oi i
liäu . harmaar kasvoiltaan. ' l i än
kirjoit ti muiH^iniia riA'^^ejii paf>eril-le
ja. lähetti valeltiinestarin sitä vie­mään.
•Tunnin kuluttua oli.neiti*
Kä 11 an d c r h non e ciss a. •Hän e 11 k as -
vonsa olivat valkeat) jännitykses­tä,
levottomuudesta ja, toivosta,,
et tä onni o l i l i ä n c t s a a v u l t a n u t.
— On ilmaantunut tilaisuus
|)äästä sijaiseksi, sanoi Gj'iii\ ver­kalleen
ja jäykästi. 'Kqidosti silr
t ä kuin olisi hän hevosvoimilla
haalannut sanat ylös Iniulilleeu.
Onko neiti valmis j a halukas alka­maan
liuomennaT i
— Kyllä, kiitos.
Silmät' kirkastuivat, neitonen
II ii a si j a p uiia iset läi kä t il in a a n-tuivat:
taas poskille. • .
— Johtaja oli siis tyytyväinen
todistuksiini, uskalsi hän kysyä.
— • I l y v i n tyytyväinen, sanoi
(rrini ja kats'oi ulos ikkuna.sta.
Niin, tervetuloa liuomenna. 'Neiti
den minuutin kiitos- ja hartaus-lietken
autuaasti nukkuneen vai­najan
kuvan edessä.
' Sitten ,otti. hän keventynein sy-d
ä 1M i u ka 11 \' ipa nii unsa ja ase tti t u -
lelle. Ja kimppu talviauringon
säteitä, joka saapui si'sään keitti­ön
ikkunasta, valaisi hänen har­maita,
hiuksiaan ja sitil ainoaa,
mikä oli jälellä tuosta pikku prin­sessasta
: noita Iap^selli£,ia silmiä,
joissa oli niin kysyvä katse. Hä­nen
tyttiirensä silmät olivat pal­jon
vanhemmat..
KUKA RAKASTI ÄITIÄNSÄ
ENIN?
L'lkoua oli kylmä ja i)iin.e.<l ja
I u m i I a n k esi m aa i i a n suu r in a, hi u -
(aleina, multa sisällä huoneessa
oli lämmin ja hupaisa. • .
."^iellä istui äiti lietensä ä.ire.ssä
neljän lapsen kanssa. Nuorin.
-Mauno. oU liäneliä sylissä, vanhin
istui jakkara 11 a häix^n edessään
ja .mo I e Hl mat k es k imm ä ise t ii o j a -
si\at äidin tuolia vasten.
'"Oi ä i t i . ' ' sanoi Maunu, helläs-ti
kietoen kätensä äidin kaulaan,
•'minä raicastan sinua niin. nhn.
j o t t a :'•
'"..Mma luvos'. niinä-mvösl'' —
lv ii j ' u ht i V a t. t o i se t ki n h n u t a ma an.
'•-Mutta minä j*akastan enin."
va itti. jakkaralla istuva Jaakko^
silla minä olen vanhin j a olen si­nua
kauemmin rakastanut.''
"lOipä. minä rakastan enin. sil­la
mhia olen sinun ainoa tyttäre­s
i . v a k u u t t i Helmi ja tarttui, äir
dm käsivarteen.
'" -Mutta minä.minä. rakastan si­nua
niin, ettii soisin karhun tule­van
repimään sinut, jotta.minä
s a i s i n. h e i 11 ii y t y ii,. ^'ä.l iin: si nu a: p (r-
J.astamaan.'' . kei-skaiii S-vuotias
Vilho, ja sitte hän oikasihc niin
rohkeasti, kuin olisi karhu.jo kur­kistanut
ikkunasta'sisälle.
Ja ;>itte lie kaikki neljä tarttui-vaL
äitiinsä ja olivat tukehuttaa
hänet suudelmillaan.
Kun äiti. .vihdoin jiääsi irtautu­maa
n heidän .syleilystääu, kvsvi
h ii n : . . ' • La i.) se t,. sa no ka a i) a :mi n ui -
le, mitä. on.rakastaa jotakuta'.'" •
Uusi Nd|inen! .
Tämä se on jota jokainen nainen ha­luaa!
kuuman kupillisen hyväntuok^
suista Blue Ribbon teetä. Se poistaa
vanhan väsyttävän tunteen ja täyttää
Itänet uudella. elämällä. / Ja niin mau­kasta
myöskin.
Koettakaa sitä! .
piirusteli ki vitaululieen niin suu-1
rella hai'rastuksella, ettei hän
Icuullul eikä nähnyt niitä;in. ja
Helini, oli tavat tomn 11a ah keruu - i
della tarltuniit s i i k k a k n i i i u r e i L s a . ^
-Vinoa-taan nuoi-in kipsistä seisoi]
tal\itaniineissaan \aliriiiiia äiti­ään
p a 1 \- e 1 e m a a 11. \ i t i. 1111 lui i)-
le \ a l m i s ' " sanoi hän ioislavjn
silmin._ ".Mutta nyt on kylfnä ja
piitieä. Uskallatko mennä y k s in
kysyi aiti. ' ' O i . miiui raka^icin >i-iMia.
äi11., :.)a mi11a juo.kseiL • niin,
]iiin nop. a s t i ." •"H^vva. nieiie sit­te,
.rakas i.)oikani.:".'.sanoi aiti lii­kutettu
na: "ja ininä- seui-aan. ak­kunasta,
sinua s i l n i i l l k i i i ' '"
Kun -Mauno r i e n s i ulos. käciiit\i
in t i h y m \- i 11 e n: t o i s te n 1 a s t e n j >. n C) -
leeii ja sauoi : . " N y t olen nälmyi.
kuka teistd-mmua enin rakastaa I
— Rakastaa on ilalimta.L toista
silloiiikin kun s(> ky->\'\ nieillä uh-
. 'l-ama o|iot'us('i ole vam. ]ai:isia
vai'len. .Itsensä uhraava: rakkaus
])erheenjäsenieii välilkt on aikuis-tenku)
kesken yksi koiionnen eh­toja.
^
PIKKUNEUVOJA.
Ka kastaa. rakastaa,
Mfid.iii t iilee syrniä iliMh I-miä.
varsinkin omenia.
- 1 lv mieliä la < us<'iii \ h
di>tettyna .i!ilomi.''isv ytvi-n. Jiuo-n
o tuulisuus ilkeämietisyyr.MMi.
Tärkki ei t a r t u silitysrautaan.-
kun siiJiei} lisätäiiii hyppyse,lliii"ir.;
bora.ksia. . ^ ., , y•
' OJiiM lasia.si.ia ci särjy i i im led/
p'.»sli p e s i e s s ä kun itänette sen \:e-le(
Mi s v r i i t i ä i n . eikii pohja ed' ' l lä :.•
S i f i i i y i i f e t pyyheliinat valkt-i"--
vai uudelh|e)i Kun ne pannaan })a-'
r.aatj Kylmään veteen, j o l i o n on
fMimi saippu.i \ u o l u j a ja siti-uu .
11 ; | i n e tl 11 a.: .1011 ka j ä l k e e n |)ata ots..:
ii 1 ra a .sti.öt-; i iu meni ae n saatata kie -
li.umaan.-. Kiehut en ua ..on pyyhe­liina
X v i i ' u t e t t a v a i hyvin,- k ä y t e ; -/
t ä \ c t \ aatesiiK-ssa ja kuivatta v,»
aui'inj^on'paistepv>^a. -
K i - n k . i i u i i s i e U i l t r a ! \ dat !ei>s^J.
\ oida j n poistaa e t i k a l l a . ^:
Kujnn-inen- le.ekattila. säilyy
k i r k k a a n a , jos sitä silloin tällÖMi-pestä<
iii sihjja j<i k i r u u p i i m i i l i u oK
s c l la ja"" s,>ii j ä l k e e n puhtaalla \ev
d e l l a . ' ^ \l ' ^'^ ' X'
. -\ikaa l i e i t U i k i i : •pois keitetlyav
1 a r k l v i a . ivutr olette |»ääse(it, ta
Kaatuasta. Pankaa -se \-rie,iui. iriil
ia pe.selte n. k. va7vsnuikia ja. oi
.\y. ].a j\(.)r.lvkimai i o , | ; i . Siten n.- ci ••
\:\\ ainoa-T^taan luk' k i r k k a a i u m ä i i -
•ua k Oi s e k s i . - , \.aan kestä v i i t kail-
(•»luiiian. / • I
Siv 011; kun tuntee, sy^^^^
senimöistJi^ e t t a n i i e l d l i i ä n tahtoo^
t o is t a:; i lah d litta a,'^^^^^^
; V ; ^ 1 el ke i n pä; n ii ir! va st a5;i;.^i iti.
Sev o n ; rakka uttär;^^
tehdä ^em moista:,; joka toista; ilaJi-dultaa.-
\'ai.kka iheidiln trt.ytyis
seiitiihden. jotakin, .uhrata.'
lve)^kust C^lii^<eskeyt>a^ l<ir-y
jeenlva n i a: ja. to l kir j:ecn.:/ K un/äi­t
i o li i^tM i l II ken LI t \ " i s t a h t i • h ä n d i o t r
k i 1 • j o i t i am a a n ' A'ä Stan s t a.-; j ä; sä nö i:
: l a | i s i l l e : ' V ^ l i
tata -tälläU:\ -Inrjeeseenr j ; i joiiknii
teistä• täytyy jiiosta. alkaneinaan
Id i\[e d a a t i kk o o n'';' - ; V ^ ; ^
Jaa.kkV) kiitsoi .akkiinastk;; '^.\s\z.
/koiiirni ,luniivaippa^-p^
Ja kuh.liäii ;iuiii'i o l i riisunu
: l)a atk i h y It ää ii. <»i. - k u i n k a i k ä v ää
A' e ta ä n ude 1 lee i i • ja Hca ansa. Nitnv ja
onliaii. ,^itä paitsi 1 lasku^esiincrMd-
Ivin/ joka V pitäisi; laskea:•hiton
^eksi. . : . il --ir*
ilmoittautuu rahastonhoitajalle.j Vjlho. tuo äsken rohkea Yilho,
Tervehtikää äitiänne, oli vähällä
JO päästä johtajan huulilta.
Jvun ovi oli sulkeutunut, kävi
johtaja papereihinsa l^äsiksi ja. al­koi
työskennellä innolla, kuin olisi
Jienki ollut kysymyksessä. Väsy­mys
oli k^jdonnut. Mutta kadul­la
kiiti puoli juoksua nuori tyttÖ.
ryntäsi portaita ylös ja" syöksyi
syleilemään harmaahapsista ja i i -
lavahkoa i'uovaa. joka seisoi kai­vellen
murheellisena 'kulunutta
talvivaippaansa.
Voitko ajatella, äiti, ettil mi­nä
olen saanut paikan. Ja minä
saan alkaa jo liuomenna. Mitäs
nyt sanot?
Onko se tosiaankin totta.
Ja tervetuloa^i sanoi häii
my OS. Sitä en olisi uskonut tuos­ta
vanhasta rahjttksesta-— sillä ei
hän ole l^auskan näköinen. Mutta
luulen, ^ttä hänellä on hyvä sy­dän.
Etkös luule, äiti? Ja sitten
tiefyst?, ölivatlian ne todistukset^
~ Eikös hän niistä sanonut mi­tään?
— Että. hän oli 1 ly vi n tyy ty väl­jien,
.sanoi hän.
Raikas lapsi,miten hauskaa
tämä kaikki. 'Ajatteles, jos isä 'o*
Iisi nyt elänyt. Häntä meidän
kuitenkin lopulta on kiittäminen,
hän kun rehki ja ahersi, jotta sinä'
olisit saanut oppia niin paljoa
kuin suinkin. Nyt kantaa" se :he
hänkin katsot ikkimasta ulosl
Huu — siellä vallitsi pimeä yö.
Vilho peIkäsi aiiut liikkua pime-ässä,
semminki]^ kadulla, ja nyt
tulla \uprutteli vielä lunta. Joka
nurkasta hän nyt luuli [Ivarhun
astu\'an t^sille. sillä satukirjassa
mainittiin aina. karhu ja lumi-tois­tensa
yhtey^dessä,
1\un kirje oli valmis j a äiti kat­sahti
.ym))ärilleen. hakien pieniä
apulaisiaan; niin vallitsi huonees­sa
juhlallinen: hiljaisuus. Jaakko
oli kokonaan : vaipiumt laskuesi-merrkkiiTsä
selvittämiseen. Vilho
rerusleltu :i.^72.
Laillistettu Parlamentin miiiiräyksen nntkaan.
SUOMALAINEN TULKKI PANKISSA.
SÄÄSTÖ-OSASTO. / ,
S ä a s i ö i i l i l h ' oteia.ui $1 <)0 ylöspäin.
Auskaiskau.nyt iili omaksi hyödyksenne.
7
L. V /
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
Gumberland & Lorne katujen kulmassa.
Haara-osasto myöskin i<'ort Williainissa. ^ ^
1
delmiä.
ME EMME VOI PUHUA SUOMJBA,
muila meidän lUNTA.M.ME P U H U V A T mitä kieltä liTriin^ä.-
—Tuokaa meille-—
Turkiseläinten
j a kuulkaa mitä me sanomme: Meidän liikkeenhoitajamme ' J .
T. Herbert, ennen oi lut. turkisten ostajana Hudson Bay yhtiön
])alveluksessa, on tuttu, teille kaikille. Hän on maksanut mo­nia
tuhan^a dollareja suomalaisille träppäreille. j a aikoo mak­saa
monia tuhansia lisää. Hänelle voitte luottamuksella lähet­t
ä ä turkisnahkanne ja m e pidämme pyydettäessä kaikki tur­kikset
erillään.
THE GREAT LAKES FUIi TRADING CO., LTD.,
12 Francis Block, (yläkerrassa), FortJVilliam» Ont.
Haaraosastoja: Dinor.wic 'issä, Nipigonissa ''ja Long Lac'isläa,
R^hanlähetys SUOMEEl^ auennut
^ I ' '
Pyydämme ilmoittaa kaikiUe-liiketuttavin
me nyt kuten ennenkin tilaisuu dessa lähettämään rahaa Suomeen joko postitse
eli sähköteitse.
Kurssimme^on nyt
Ja ^esMmvä Kl^llan^er imein
Dolla­rilta.
Sulirm jd vahhiti isiiomalaihen Pankkiiriliike Am^kt^.
k ^ ^ ^~
"1
"-m
- M 1