Canadan uutiset, September 20, 1923

              f U M E K O 38
TT
JÄABSKIN TYTÄE.
• Syksyisessä iltahämyssä ; ava­utuu
eräs portti Turiin linnassa.
Joukko nihtejä täysissä aseissa
,- kiiruhtaa :ulos
^ niaan kiijaksoi molemniin ;pviolin
: portti aukeamaa. On jö siksi
myöhäinen, että kuuhon porva-rjt
ovat sulkeneet ikkunaluiyk-kunsa
ja vetäytyneet mataliin
puutaloihinsa viettämään hyvin-
: ansaittua lepuhetkoänsä. j\iuuta-
Huit niyöhiiläisot vain, jotka sat­tumalta
kulkevat linnan ohiise,
:• hiivitteloviit lähemmäksi kalso-maan,
keitä linnasta tulee. Sa­massa
saapuii hoikka, mustapu-
'4 kuirien nainen, jokai on vetänyt
y pitkän suruh.arson kasvoilleen
• suojatakseen itseään uteliailta
katseilta, jotka suuntautuvat hä-
; n e en; pitkä vanU-^a lurkisviit tai-n
en,. su 1 k ah at tuin en j un k kari. ja
: vanlia kohtalaisesti puettu hei­luva
käyntineii mies, josta heti
' ensi silmäyksellä voi päätellä, et-
. tä liän mieluimmin ; ; toikkaroi
keikkuvan laivan kannella,, kuin
: täapotteli lujalla:. niaakamarälla.
N^ainen: on vielä nuori, jousta-vakäyntinen
ja ylimysryhtinen
j a kulkee pää pystyssä edellä
vilkuilematta ympärilleen tai
virkkaamat ta :sanaa k aan seu ra-laisilleen.
y:" / 4 •. \.-
; • Nihdit muodostuvat iiäneltvi­ininä-
joukon ,jat'k()ksi,- ja seurue
' jatkaa matkaa l^ohti satamaa.—
. alutta ne harvalukuisct katsojat
: supisevat, hiljaa- keskeuän: : " .
: •''Siinä vietiin vangittua niars-
. kiri tytärtä. Sääli jjoloista, nuo­rihan
tuo vielä näyttiiä olevan."
S a ta mass;| odottaa •;\) i en iko ko i -
n en purjealus, : jonka mastossa
liehuu herttuan lippu. - Tuulee
navakasti. ^ Aurajoki ammottaa
synkkänä ja vihaisena kuin lep-
' pyn 1 ätöh kohtalo, ja sen rannoi 1-
. la k as \'n \- ^) 1 k el t a l eh t i se t " •' p u u t
heiluttavat oksiaan kuiii hyväs-
,liksi. Heti kun nuo koline mat-
; • ku s ta ja a ov a t a st un e e t laivaan,
noste laari an k kuri, iMirjeel. )>iil-
• ,1 istuvat ja. alus alkaa liima pit-
" kin jokea. •-^•?:::''[
\ Turkisviittaiueri junkkari ja
mustapukuinen; marskin . tytär
jäävät kannelle siksi, ; kunnes
kaupunki häi])yy lieidän taka­naan
iltapäimeäiin. Ife eivät 0-
1 e vaihtaneet, vielä yhtään sanaa,
.mutta nyt nuori mies lausuu
sointuvalla äänellä, ; nmrteellisel-la
ruotsinkiel ellä, k oh telia asti:. '
"Armollinen neiti, te kylme­tytte.
Olisi serivuoksi parasta,
• l että suvaitsisitte siirtyä kajuut-taann^."
Puhuteltu ei vastaa mitään,
vaaii pudistaa luiyaasti päätään.
Tuuli tarttuu samassa, suruhiin-tiiun
ja kietoo sen kuin ilkamoi­den
nuoren miehen kaulan ym­pärille.
Iliukän hämmentyneenä
nuori neiti kääntyy seuralaiseen-
.sa ja mutisee anteeksipyynnön,
mutta .'kasvot jäävät yhtä kal­peiksi
kuin. ennenkin. Hän ko­koaa
heliririksensa, kumartaa
hiukan . ja lähtee yipeänä kohti
hänelle määrättyä kajiuittao.
Laiv;imiehet siirtyvät arasti ja
kunnioittavina syrjään antaak­seen
liänelle tietä. Kajuutan 0-
yi sulkeutuu.
• Nuori mies jää katselemaan
van kinsa jälkeen, k o rj a a hattu-aan
'paremmi 11 päähärisil ja al­kaa
kiivellä edestakaisin kan­nella
••-•4:'/'y^': ' ''•":y';
Kaarle-herttua.. oli lähettänyt
nuoren hollantilaisen kapteeniiv
W i Ih el m.. van. \Vy k i n n p u t a m aa 11
jnarskivainajan, vangittua puoli­soa
ja tyttäriä : 'Tukholmaan.
AFutta kun nuori mies saapuu
Turuiv li n n aan, ta paa hä n E hb ä -
rouvan vuoteen omana kovassa
kuumeessa. Viime aikojen suu­ret
surut ja vastoinkäymiset ja,
ennen kaikkea, -sukua kohdan-;
nut häpeä olivat T n u r t a n e c i tuon
uljaan naisen voimat ja kaata­net
hänet tauti vuoteelle, ^-an-hempi
tytär Kaarina-neiti kiel­täytyi
jyrkästi jättämästä sai­rasta
äitiääUj ja tätä taas ei voi­nut
viedä syysmyrskyiselle me­relle.
Kuoleman ; se,, siitä vain
olisi saanut. Nuori hollantilai­nen
kapteeni ei hennonut erot­t
a a ;:saIrasta äitiä Vanhemma.sta
lai)sesia7 joka liuoleliti saii'aan
tari>eista ja jota ilnuvn tämä ei
voinnit tulla toinveetv,y mutta toi-saaira
-hretuan miiäräy^
totella, ja. niinpä sai nuorin lap­si
ITelda Flemirig IJihteä yk>,in.
matk'alle. ICnsimmäisen kerran e-lä
m ä s s ä ii n : tunte e Wilhelm .. van
Wyk. että yelvoUisuu^eti. täyttä •
minen on raskasta. . ;l •
Nuori mies tuntee olonsa niin
kununalliseksi. Ilänen mielen­rauhansa
oli jollakin tavoin häi­riintynyt.
Kenties • siihen oli
syynä iltapäivän elämys, joka
oli saattanut liäiiet niikemiiän
tuon nuorimman lapsen tuskälli-seuhaike
at jää hyv äiset kuum e -
sairaalle äidiile, joka liourailus-saan
ei häntä enää tuntenut ;
kenties se l i e t k i , joi loin v a n g ir
tilli ; marskirityttiiren: vienotuok-suinen
' suruhuntu oli kietoutu­nut
hänen kaulansa ympiirille.
ITäri oli tuntenut silloin niin 0-
mituisesti kuu menevä n.sa, se . i -
käänkuin pani veren kiertämään
nopeammin suonissa, —? se aivan
värisytti. • •••^ - ö-
AVilhelih van AVyk kävelee.
Kolmas seuralainen, se vanha
heiluvakäyntinen .mies, seisoo
leyat tuikeasti kajuuttaa, jonne
vanki oli sulkeutunut. Perämieis
pudistaa paheksuvasti päätään j a
jupisee partaansa sylkäistessään
kouriinsa: ' •'
f Ky 1 la se herttu a -h er raki n Lu 0-
ja paratkoon, teki viisaan työn
läiiettäessään nuoren kapteenin;
noutamaan vangittuja naisia.
Lähettää nyt tuollainen nuori
junkkari, jonka veri kiertää kuu-,
hiana heti kun näkee jonkun hie-noh-
elman ja jonka pää on täyn­nä
kaikennäköisiä hullutuksia.
Arvaah^ui sen,mitä tästä ennem­min
tai inyöhemmin seuraa.T.uol-lä
marskin tyttärellä on kaiken
kukkuraksi vietävän korea naa­ma
ja niin surullinen hymy, että
siitii kivikin vOisI heltyä. Voi
juutas. Piti sen märskinrouvau-kin
nyt juuri sairastiia,;. piti.kin
NVilhelm van \Vyk ei nukkunut
sinä yönä, ja sumuisena, aamuna
hän yhä vielä kä veli edesta käisin
laivankannella. Hatun sulat liei-luiyat
katketakseen, ja^viitta lie­hui
selässä kuin muistat yöklinsii-yet..
Hän ei saanut rauhaa, sillä
koko pitkän yön oli kuulunut
kajuutasta katkonaisia nyyhky­tyksiä
ja hiljaista valitusta. Y l ­peä
m a rs k i n tytär i t k i. Kji velijä
n liki ajatuksisijaan sellaisen nuo­ren
kultahiuksisen. olennon itke­vän
niin, että hennot olkapäät
hyti.sivät,^ — kajuuttapahasessa,
keikkuvan laivan kannella, tietä-,
eri olevansa vanki,. joka on .erC/K
tettu ka i k i s ta rakkaista an, mät J
; k a Ha. kohti tu.ntematorita koi it a-loa,
j onka, yi lii, herttuan v iha uh*-
kasi kuin ukkospilvi, ,1a monesti
oi i ri uoren mi e h en . mi eli telin yt
lausua joku lohduttava sana.
Hän tahtoi vakuuttaa siirupukui-
.selle Hebla .Flemingille, ettei tii 1-
; IJL V ol lu t mi tää n ; p e 1 ät täv ä ä. Wil­helm
van Wyk koettaa -kääntää
herttuan vihan hänestä, panee
parhaansa.; Lupaa kunniasanal-laari.
Mutta; joka kerta yön ku­lu
essa,. kun hän astuu kajuutan
ovelle, ei hänellä ollutkaan roh^
:kenttä koputtaa. K'i vaikka mi­kä
olkoon. Hänen täytyi vain.
kävellä, - yhil' kävellä ja kuunneh
la marskin tyttären itkua, säälin
hiutoessa sydäntä.
peräsimen ääressä j a katsoo siel­tä-
huolestuneena, kapteeniaan.
Hänen vilkkaat silmänsä mulkpi-
Aamusumu hälvenee. Alus sai
nyt taistella ankarassa aallokos-.
sfk •keskellä Turun saaristoa, ^le-ri
on, mu st ansi nineii. ja lä iskytte-lee
Ia ivan reunoille keltaisenyal-koista
vaahtoa; Laiva keikkuii
kovasti. Aamuvirkut lokit kir­kuvat
h y ö k ä t e n v aa Iit o h a u to i h i n ,
kohotakseen. taas nuolena välk­kyvin
siivin saalis mukanaan. 1 •
Kajuutasta: eX kuu lu' mitään.
Siellä vallitsee kuolonhiljaisuus,
ja säikähdys vavahdutt:aa; nuoren
kapteenin heileille mietteistään.
Hän kuuntelee. Ki kuulu mitään.
Jos vaikka Olisi mennyt tainnok­siin,
poloinen. Hän astuu arkail­len,
viivy teli.en ovelle, koputtaa­ko
vai eikö. AVilhelmin
iuieliY4^in'-kurkistaa sisälle va-kuuttautuakseen
siitä, ettei ollut
mitään syytä pelkoori.
Kapteeni koputtaa arasti. E i
vastausta. Koputtaa, uudelleen,
mutta kovemmin. Ylitä hiljaista.
Hän huudahtaa; ; *'Avatkaa, mi­nä
täällä olen, . Wilhelm van
Wyk, minulla 011 asiaa teille.
Avatkaa." Ku n e i riy t k ään k uu-lli
mitään vastausta, kiertää hän
oven vastakkaiselle puolelle ka­juuttaa,
missä on kohtalaisen iso
ikkuna. Hän kurkistaa siitä sisäl­le
j a nä ke e kajuut an lattia 1 lä
hennon mustapukuisen olennon
liikkumattomana kuin kuollut.
Van Wyk . tunkeutuu ikkunasta
sisälle ja .astuli aivan maassa ina-k
a avan vankinsa; luo. Suru h a r-soinen
]niälVine on liukunut syr­jään
, ja pitkät painiikot kiemur-
\.televat lattialla kuin kultaiset
käärmeet. Ylpeä iVieni pää no­jaa
käsi varteen. Nuori h.ol la riti­lä
inen • p olvi s tuu ka tsoaks e en, e-lääkö
neiti vai onko todellakin
kuollut, ja silloin hän huomaa
helpotuksekseen ,että nuori mars-kintytär
nukkuu. —- on itkuunsa
hukkunut, sillä silmäripsi^sä vä­reilee
vielä kyynel. AVilhelm
van Wyk viipyy siiriä; asennossa
ja tarkastaa lioita hi.enoiviirteisiii
ku svoj a, jo i ssa kuv a s tuu 11 iin 1 il­kuttava
. murlie, että hollantilai­nen
1 tuntee • jotakin: ' nousevan
kurkkuunsa. Häri lähentää .kas­vonsa
ihan lähelle nukkujan kas­voja.
Veri karkaa kuumana hä­nen
: j)ä ällänsä. Hä n tuntee jo
liengä lulyksen ; poskellaan, k un
hän samassa, hätkähtää kuin pa­hasta-
teosta ; • tavattuna, :Nuori
mies kolioaa kiivaasti ylös ja ai­koo
rientii.ä pois, mutta sieppaa-kiri
vuoteelta peiton, jianee sen
hellävaroen nuoren tytön päälle
ja huomaa samassa jaloissaan
ky yne Iistä kostea n n en ä l iinan,
jonka kulmassa. on kirjaimet
H.; E ; ja. kruunu. Ottaa sen. kä-teensii,
katselee sitä tovin- työn­tää
sen poveensa ja poistuu sa­maa
tietä hiljaa kuin on tullut­kin.
- ' ^ - : . . ' . . .. :
Vasta ulkona raikkaassa aariiu-ilma.
ssa hän selkenee. ; Katselles­sa
a n siinä tai v a a 11 rantaa, josta
aurinko juiiri nousee kultaisena
ja lähettäii ensimmäiset; säteensä
ai r uin a yi i ta r Vaani a en, 1 iän tun­tee
,että hänen kohtalon.sa hetki
oli lyönyt.; Kenpä olisi uskonut,
että iiän,/ hollaritilaineri aatelis­mies,
rakastuisi yhdessä s il mä n-riipäyksessä
ja vieläpä vankiin­sa.
Ei kukaanj. j a kaikkein vä­himmin
-häri: itse.; »Ta kuitenkin
oli käynyt niin. Pois häipyi mie-lestä-
herttuat ja kuninkaat, pois
palkinnot, jotka Kaarle-herttua
oli luvannut antaa uskölliseile
riuorelle puoluelaiselleen, itä se
kaikki oikeastaan liikutti nyt?
Wilhelm van Wykin mielessä
syntyy, suunnitelma,- jonka tote­uttamista
hän ei .sentään vielä
1
tähtöpäivä
8 Cunardin
I Valk. Tähden
; '-i Sw. American
7 Cainad. Paeincin
: 8 Valk. Tähden: •
12 Ganad. Paeifiein
13 Ganad. Paeifiein
14: Cariad. Paeifiein
li) Ganad. Paeifiein
15 Ganad. Paeifiein
15.Valk. Tähden •
15 Norjan American
^15 Gunardin
20 Sw. Ameriean : <
21Ganad. Paeifiein
22 Gänad. Paeifiein
22 Valk. Tähden
26 Ganad. Paeifiein
r 27 Ganad. Paeifiein
28 Ganad. Paeifiein
29 Ganad. Paeifiein
29 Valo. Tähden -
29 Gunardin .
29 Sw. American
Laiva;.;.':':r:-:
ANDANIA
R i K a i N>A r y
DHOTTNLVGHOLM
MONTLAUKTER
MEGrANTIG
M E L I T A
MARBURN •
MONiTGLARE
EMP. OF FRANGE
MARGLEN
DORIG
BERGENSPJORD
ANTONIA :.:-y'..y
STOGKHOLM
MONTGALM
Kantavuus
15,000 tonnia
1G,500 tonnia.
11,200. torinia
17,000 torin ia
15,000 tonnia
14,000 tonnia
10,750 tonnia
16,400 tonnia
18,500-tonnia
iO,o50 tonnia
16,500 tonnia
10,700 tonnia
15,000 tonnia
12,846 tonnia
16,400 tonnia
EMPRESS OF BRITAIN 15,850 tonnia
GANADA
MIN^NEDOSA
METAG-AMA
MÖNTROSE
EMP. OP SGOTLAND
REGINA
AUisöMA'
DROTTNTNIGHOLM
10,000 tonnia
14,000 tonnia
12,450 tonnia
16,400 tonnia
25,000 tonnia
16,500 tonnia
15,000 tonnia
Satamastia,
l\löntreal
Montreal
;New York
Quebec '
..Montreal
Montreal
Montreal
Montreal-
Quebec
Moritreäl .
Montreal
New York
Montreal
New York
Montreal
Quebec
Montreal
Montreal
Montreal
Montreal
Quebec
Montreal,
Montreal
• New York
Satamaan
Plymouthiin
Liverpooliin
Göteborgiin
Liverpooliin
Liverpooliin
Southamptoniin
(llasgowiin
Liverpooliin
Southamptoniin
-Southampton ;>
Liverp^oöliin
Kristiaania ' \
Plymouthiin
Göteborgiin
Liverpooliin
; Southamptoniin
Liverpöoli
. 'Southampton
Olasgowiin
Liverpooliin
Southampton
LiverpQoliiu
PiymoutKiin
Göteborgiin
i n luok. piletti;
Helsinkiin
$106.50
$106.50
$110.50
106.50
$106.50
$106.50
$103:50
$106.50
$108.50
$103.50
$106.50
$110.50
$106.50
$110.50
$106.50
$1Ö8.5C[
$103.50
$106.50.
$106.50
$106.50
$108.50
$106:50
$106.50
11,200 tonnia $110.90
Kaikkiin yllämainittuihin hintoihin on sotavero $5.00 lisättävä. Lapset 1-^10 vuotiaat pääsevät puolella hintaa, joh^^n li­sätään
sotavero $3.00. Lapset alle 1 vuoden maksavat piled^^^ V
RautatiekyVti Port Arthurista Montrealiin ja Quebeciir laiva-oiletin yhteydessä on $31.95. :
Kolmannen luokan piletti Hangosta Port Arthuriin, maksaa nykyään $130.50. Pilettejä voidaan lähettää Suomeen
inyös sähköteitse. n
^ Matkustaessanne itse Suomeen eli tuottaessarine omaisia -sieltä•Canadanii,- Vääntykää pilettiasioissa aina' allekirjoit-tane,
en puoleen joko suullisesti eli kirjeellisesti. Pilettejä myyn Isaikille suuriMmillle liiijoille/käikiUe laivoille ja kaikille Ino
kille 6ekä Cdnadaii että Yhdysvaltain satamista. "
'yy}mmy
tohdi ajatella, se on liian rohkea.
Ahvenanmaan rannikko hää
möttää. •••• -..;;'-'.V: :-•-
Myötätuulta riitti airia^^^^^^A
narimaälle asti. Mutta sitten
puhkesi, oikein hirmumyrsky, jo­ka
taittoi suuria puita ja uhkasi
pirstoa : palasiksi koko iierttuän
laivaston sen ankkuripaikassa,
kallioiden KUQJaamassa jalidel-massa.
•
Kapteeni AVilheln* van "\Vykin
piti jatkaa matkaa heti myrskyn
t au ottua, mutta k esti kokon aista
kolme päivää,, ennerikuiil laiva p
päiisi lähtemään.
Nuori hollantilainen oli seurus­tellut
viime aikoina hyvin paljon
vankinsa kanssa. Liekö .sen sit­ten
aiheiittanut toimeton maissd •
ol o : Ahvenanmaalla, missä, aika
tahtoi k ii y dä pitkäksi pdotcliessa
myrskyn .taukoamista, vai muut
seikat Eipä siinä muuten oUuit
milään niuisutettavaa, mutta ei
se terveellistäkään ollut, aina­kaan
perämiehen mielestä. Oli­han
hän kerran vihjaissutkin sii
tä hei-rallech, noin vain kautta
rantJiin että : varokoon nuori kap­teeni
koillisesta tulevaa tiiulta.
.Se voi tnrttua isoihin märssypur-jcisiin,
särkeä ruotelin ja ajaa
laivan perikatoon; :MiUt.a:^
oli siitii raivpstunut. • Oli taritaf
nut rinnuksiin merikarhua jd
pyyhkäissyt koko ukkelin pilkin
kantta. Mutta siitäpäs tämä e|
ollut hätääntynyt,;, olipahan vaiii
nostanut känsäistä efusormeaa^
ja virkahtanut: " M i n ä en "pan^
lusikkaani täliän keitokseen?';- 1
Neljärinen pä seiso­vat
Ifebla Fleming ja Wilhelm
V a n Wy k 1 a i v a n k a n e 11 a,. iVIeren-junta
on tyyni, ja hopeahohtoi­set
mainingit liukuvat yli veden.
Ile eivat • pitkäiin aikaan puhu
mitääri. ;alutta sitten alkaa Ileb-l
a-^n e iti: puh ua -; lii l j a is esti. Hän
kertoo lapsuudestaan ,ankarasta
kuolleesta marski-isästään jonka
lempilapsi han oli ollut. Hän
kuvailee; sitä hetkeä, jolloin Tu­run
linrian postista oli tullut vä­sy
ksiinajettu höyryävä,hevonen,
joka vetämässä reessä makasi hä­nen
isänsä kylmänä, liikkumat­tomana.
Hebia -kertoo sii|ä-;ta-palitumasta^
joka sai hänet ikäii-sii
vihaamaan herttuaa. Siitä ni­mittäin,
kuinka Kaarle-herttua,
linnan antauduttua, seisoessaan
hänen isänsä ruumiin ääressä oU
\'etänyt. kuollutta parrasta siten
häväisten vainajaa. Ikäänkuin
huomamatta hän sitten siirtyi
puh.umaan Sigismunö -kuninkaas­ta,
kuinka liieno ja jalo tämii on;
Tyttö kuvaa hänet niin kauriein
värein kuin mahdollista, kutoo
kuvan,. jollaisen hän-..oli viatto­missa
ty ttöuriel missään. lu onut
kuninkaasta. Nuori YVilhelm van
\Vyk lämpenee. Ilän muistaa
nyt herttuan kopeat, leppymät-tömät
kasvot j a on taas kuulevi­naan
hänen karskin; äänensä, ne
.sanat, jotka herttua oli sanonut
hänelle Tukholmasta lähtiessä:
"Tuo tulle.ssasi. Suomen suden-suku,
pistäkäämme -se häkkiin,
niin. se ei pure. meitii." .Nuori
mies puolestaan ei .ollut koskaan
rakastanut lierttiiaa, ainoastaan,
•p el iin nyt, ; totellut jäkuniiiöitta-nut
•häntä.. Nyt "hän. tuntee vi­haavansa
häntä, ^litä tul^i Sigis--
iriund-kuninkaaseen, ei hän tatu
titntenut. . Höllantilaisetle oli
vain kerrottu, että kuningas oli
valapatto-ja jesuiitta, ja scUais-ta
ei hän tahtonut asettaa tytön'
uomari kuvan rinnalle. Kun hän
näkee kertojattaren silmissä su­run
jä häpeän kyyneleet, rohkai­see
hän mielemsä AVilhelm van
ryk kumartuu niin, että voi
katsoa vankiansa silnuin. ja i l ­me
isee tälle suunnitelmansa, sen.
mikä öli syntynyr. hänen aivois­saan
silloin enniiamäisenä aamu-,
na Turusta lähdettyä. Hän eh­dottaa
että' he purjehtisivatpois
Hollantiin, jättäisivät ruhtinaat
taistelemaan keskenään. X
pä se heitä liikuttaisi. Han tun­nustaa
rakastavansa Heblaa yli
kaiken- Se oli alkanut jo sinä
hetkenä, . hänen siitä tietämät­tään,
kun he ensikerran seisoivat
näin vierekkäin katsellen .taak­seen
häipyvää Turkua. Will\elm
van Wyk tahtoo pelastaa tytön
ja viedä hänet pois läpi myrs
..kyisen meren, pois sinne van-hf-
m Hollantiin, missä harmaa-kivinen
isäintalo lepää peilikirk­kaan
kanavan varrella tulipu­naisten
^eilikkasatkojen ympä­röimänä;
missä yalkohapsinen
iherttamen rouva istiiu isossa kp
^ ^ ^ ^ ^ ^ ^
"IB
1 - „
.•f
t l . ^i.
U l l t i r| . . . r . i j J | . , » T 4 -?