1922-12-19-16 |
Previous | 16 of 16 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ai ^
¥ " Tiislaliia, jouIiiL W p> — l^egiay, Dee. W»
L . »--1
m
PALJON SYYHYÄ VUODELLA 1923
kaikille saunavierailleen
^—toivoo .
1 \
assu
Cobalt, Ont.
± v J Lo
113 Lang Str. Cobalt, Ont.
Meidän erikoisalanamme on arvokkaat
miesten tarpeet, kuten saappaat ja kengät,
Stanfieldin täysivillaiset alusvaatteet, Too-ke
paidat, Birds Maccinaw housut ja takit
ym. Meidän halumme on tyydyttää teitä.
Hintamme ovat aina alhaisemmat kuin toisissa
kaupoissa. — Muistakaa nimi,
M, ROSICKI
Kaikkien työläisten ystävä.
ja halvat hinnat
THE EAST NIPISSING STORES,
87 Lang St Cobalt, Ont.
Sairaalan yliläälcäri, tohtori Heller
istui päivän ponnistusten jälkeen
yksityisasunnossaan ja keskusteli
molempien alilääkärien kanssa.
Tohtori Heller oli tunnettu erinomaisen
taitavaksi lääkäriksi, mutta
myös ankaraksi ja sulkeutuneeksi,
mikä ominaisuus tuntui miltei synkkyydeltä.
Hän oli tarmokas mies,
aloteicykyinen ja taipumaton, kun
oli kyseessä yhteiskunnan etu.
Sinulle tule varmasti kova
taistelu tukkukauppias Hambergin
kanssa, sanoi toinen alilääkäreistä.
— Tiedän sen, vastasi Heller.
Mutta minä ajan tahtoni läpi. OlU
sihan kerrassaan häpeämätontä, jos
uusi sairaala sijoitettaisiin epäterveelliseen
rämeikköön. Sitä ei voi
millään puolustaa jo senkään tähden,
että on saatavissa niin ihana
paikka kuin se metsän ympäröimä
kukkula etelässä. Ja kaupunginvaltuustohan
on jo kerran päättänytkin
luovuttaa sanotun alueen määrähinnasta.
Mutta nyt tulee rahatoimikamari
ja "'aikoo sivuutta koko
päätöksen. Sanötaanr että Hamberg
on tarjonnut enemmän. Hyi helvet-ti!
' ^
— Väitetään, että rahatoimikamarin
puheenjohtaja keinottelee
asuntotonteilla.
— luonnollisesti. Mutta kyseessä-oleva
kukkula ei kelpaa huvilatontiksi.
Sehän on miltei pelkkää kalliota.
— Mutta silloin Näs, tunnethan
sen mainion peltomaan, paljon parempi
siihen tarkoitukseen.
— Kyllä, mutta se kuuluu, katsos,
yksityiselle, jota hän ei voi
niin hyvin kyniä kuin kaupunkia.
Mitä hän välittää siitä, millaisia
asuntotontit ovat, kunhan vain saa
välitysrahat, sillä hän ei ole niitä
miehiä, jotka ovat ilmaiseksi ju-malanlapsia.
Rämeiköllä hän ei voi
keinotella, se olisi liian läpinäkyvää
huijausta. Siitä hän ei- saisi
myydyksi neliömetriäkään.
— Hyi helvetti, huudahti tohtori
Heller vielä kerran painokkaasti.
Molemmat apulaiset olivat menneet
ja tohtori Heller ^stui yksin
vaatimattoman poikamiesateriansa
ääressä, kun hänen vanha talouden-hoitajattarensa
tuli ilmoittaman, että
muuan nainen välttämättä tahtoi
tavata tohtoria tärkeässä asiassa.
— Onko se jokin äkkinäinen sairaustapaus?
Ei, mutta hän oli ilmeisesti
aivan .suunniltaan.
— -No niin, viekää hänet sittön
tutkimishuoneeseen. Menköön nyt
tämän kerran.
Kun tohtori Heller astui yksityiseen
vastaanottohuoneeseensa, istui
siellä nainen, jonka kasvoja peitti
tiheä huntu. Hänen astuessaan sisään
nousi nainen vf^ivaloisesti.
— Ei, istukaa vain, sanoi tohtori
lyhyesti. Mikä vaivaa?
— Nainen ngsti aivan kuin epäillen
hunnun kasvoiltansa ja tohtori
astui askeleen takaperin samalla kun
hänen kasvoihinsa tuU' vieläkin kovempi
ilme kuin tavallista.
— Mitä tämä merkitsee? kysyi
hän miltei huutaen. Mitä teillä on
täällä tekemistä, rouva Hämberg?
Todellinen tuska vääristi hänen
edessään olevat ihmeen kauniit kasvot.
— Arvid, kuiskasi hän, ole armelias.
Älä puhuttele minua tuolla äänellä,
— Tuskinpa minulla on mitään
syytä muuttaa ääntäni, vastasi hän
kylmästi. Mitä tahdot minusta, Lilly?
— Oi Arvid, Arvid! Anna minulle
anteeksi, sillä sinä et tiedä
kuinka kovasti olen kärsinyt.
— Sinäkö! huudahti hän katkerasti.
Sinä, joka kerran hylkäsit
köyhän äläketieteen opiskelijan rikkaan
tukkukauppiaan takia. Olisinpa
vain tiennyt sinun olevan tässä
kaupungissa, niin en milloinkaan
olisiy hakenut tänne. Ja kun olin
tullut tänne, tekeydyit sinä aivan
kuin et tuntisi minua.
— Olet katkeroitunut, Arvid, ja
sinulla on siihen syytäkin. Nyt en
ole kauemmiiv jaksanilt .vastustaa
ikävääni.
Hän nousi lääMttäen ylos.
— Olen tullut pyytämään sinulta
yhtä asiaa, yhtä ainoata vain...
— Mitä?
— Oi Arvid, luovu riidastasi miestäni
vastaan. Anna hänen saada
tahtonsa läpi.
— Tohtori vaipui tuolille.
— Sinä, sinä... sai hän vaivoin
huudahdetuksi samalla kuin hän
peitti kasvonsa käsillään. Viimein
nosti hän kasvonsa ja katseli kärsivänä
edessään olevaa naista, Tämä
oli noussut ylos, riisunut kap-pMsa
ja seisoi nyt hänen edeissäan
hieiioon iltapukuun pulceutuneena.'
Nainen ojensi lianelle kätensä.
Atvid, Arvid, ~ pelasta meidät
perikadosta. Jos — mieheni ei
saa ostetuksi tuota maapalasta,
olemme sortuneet.
Uudelleen peitti tohtori kasvonsa
käsillään. Viimein tunsi hän pehmeät
käsivarret kaulassaan ja hänen
puoliksi paljastetun rintansa
painavan omaansa — |iän oli langennut
polvilleen hänen tuolinsa
viereen. Kova, taipumaton mies värisi
kuin puu myrskyssä ja samassa
hetkessä oli hän kiertonut kätensä
naisen uumille sekä nostanut hänet
syliinsä. Hän suuteli kiihkeästi naisen
otsaa, hänen poskiansa, huuliansa,
valkoisia käsivarsia ja ihanaa
kaulaansa; nainen oli niin intohimojen
vallassa, että hän makasi
miltei voimattomana miehen sylissä.
Mutta äkkiä tunsi hän miehen syleilyn
heltiävän ja aiv^h kuin vii-vytellen
kysyi tämä:
— Lilly, oliko m miehesi, joka
tahtoi, että...? Onko .hän pyytänyt
sinua tulemaan' tänne? Tietääkö hän
mitään siitä, mitä on — ollut?
— Kyllä, kyllä, läähätti hän...
— Mies nousi ylös ja nosti hänet
eteensä lattialle.
'— Lilly, sanoi hän kylmästi, jos
olisit tullut luokseni yksinomaan
raikkautesi tähden, silloin olisin i l man
omantunnon tuskaa ottanut
sinut, .feillä kahdella rakastavalla sydämillä
on oikeus kuulua toisillensa.
Mutta nyt — nyt, hänen äänensä
kävi yhä kovemmaksi,.nyt sinä olet
tullut tänne ostaaksesi minut. Mlhä
en myy itseäni >— en edes siihen
hintaan. Rouva Hamberg, saanko
pyytää teitä poistumaan sillä minulla
oh vielä paljon tehtävää tänä
iltana.
Sanatonna, ilman kyyneliä, silmät
liikkumattomasti eteenpäin tuijottavina
lähti hän pois, ja kun hän oli
mennyt, vaipui tohtori Heller nojatuoliinsa.
Siinä kohtasivat ensimäiset auringonsäteet
seuraavana aamuna piie-hen,
jonka tukka oli huomattavasti
harmaantunut ja jonka kasvojen
piirteet näyttivät' graniittiin haka-tullu.
Kun kysymy» tn\i valtuustossa
esille, ryhtyi Hambergin ryhmä heti
hyökkäämään. Sen puhujat käyttivät
kaikki sekä mahdolliset että
mahdottomat seikat asiansa ajamiseen,
jotavastoin Hellerin kannattajat
keskustelussa olivat ehdottomasti
alakynnessä. Kun kysymyksen käsittely
jo oli lopussa, käytti tohtori
Heller, joka siihen asti oli vaiennut,
puhevuoron: ,
— Arvoisat herrat, sanoi hän
mitä tylyimmällä äänellä. Minulle
on sanottu, että muutamat rahatoimikamarin
herrat jäsenet, puheenjohtaja,
tukkukauppias Hamberg
etunenässä, tahtovat saada
haltuunsa kyseessäolevan metsäisen
kukkulan, saadakseen huomattavia
voittoja myymällä* s^ rakennuston-teiksi,
johon tarkoitukseen se on
aivan sopimaton. Kaupungin asukkailla,
joiden edustajina me täällä
olemme, on oikeus saada tietää
asian oikea laita. Siksi kysynikin:
onko se totta? Odotan saavani .rehellisen
vastauksen. ,
Hamberg oli käynyt aivan kalpeaksi,
sillä hän tunsi asiansa menetetyksi.
Ja niin olikin. Hellerin
vaatimusta kannatti tarpeellinen
enemmistö. ^
Seuraavana päivänä sai kaupunki
tärisyttävän puheenaiheen. Tukkukauppias
Hamberg oli yöllä tehnyt
itsemurha^ ampumalla revolverilla
ohimoonsa.
Oli kulunut' muutamia kuukausia
eikä tukkukauppias Hambergin huvilassa
tapahtunut laukaus ollut yleisenä
puheenaiheena, Raatimies
Swahn istui konttorissaan ja selitteli
parhaillaan Hambergin kuolinpesän
asioita, kun toh^ri Heller
astui sisään. Molemmat herrat olivat
olleet sairaalakysymyksessä kiivaita
toistensa vastustajia eivätkä
seurustelleet lähieisesti.
Raatimies ihmetteli mitä tohtori
mahtoi hänestä tahtoa, mutta hänen
ei' tarvinnut kauan ihmetellä.
— Kuuleppas, sanoi tohtori Heller,
millaisessa kunnossa ovat Hambergin
pesän asiat?
— Mitenkä niin?
Vastaa vain. Saat sitten 1
la, Jääkö mitään yli velkojen!
— Muutama satanen ehkä...
. — Eikö voi löytää enemmät
loja?
Mitä hittoa sinä tarko
Luuletko...
'— Tarkoitan vain sitä, että
sitko sijoittaa sinne muutaman
hannen, niin että se näyttäisi
loilta eikä lahjalta?
Swahn katsoi terävästi tohtori
tämä yhtä terävästi takaisin.
— Vai sillä lailla... sinä ka
—- En kadu mitään, mutt£
tahdo, että leski ja lapset jou!
vat kärsimään puutetta!
— No, voinhan minä aina
moisen jollakin tavalla järje
sanoi Swahn hetken kuluttua.
— Hyvä. Olen vuoden kuli
saanut säästöön noin viisitui
kruunua. Anna minulle kuitti
summasta. Tästä saat rahat
tori luki rahat hämmästyneelle
timiehelle.
— Vähän niitä . tosin on, n
luin äsken, että N. R:n kaupu
sa on myytävänä pieni täysibc
parin tuhannen kruunun hinn
Luulisin, että se soveltuu hä
— jos. hän vain muuten ta
Sopikaa te tästä hänen kans
Onhan siinä toki aina tiedossa
vänkannikka.,. vaikkapa laih
— Kiitos.
Swahn nousi ylös ja ojensi
tensä tohtorille:
— Sinä olet sittenkin, pe^
vie, kunnon mies jokatapaub
APTEEKKABT
Täydellinen varasto lääkkeitä
ja apteekkitarpeita
47 Lang St. Cobalt, Ont.
. —- Ptone 159
Object Description
| Rating | |
| Title | Vapaus, December 19, 1922 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
| Publisher | Vapaus Publishing Co |
| Date | 1922-12-19 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Vapaus221219 |
Description
| Title | 1922-12-19-16 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | ai ^ ¥ " Tiislaliia, jouIiiL W p> — l^egiay, Dee. W» L . »--1 m PALJON SYYHYÄ VUODELLA 1923 kaikille saunavierailleen ^—toivoo . 1 \ assu Cobalt, Ont. ± v J Lo 113 Lang Str. Cobalt, Ont. Meidän erikoisalanamme on arvokkaat miesten tarpeet, kuten saappaat ja kengät, Stanfieldin täysivillaiset alusvaatteet, Too-ke paidat, Birds Maccinaw housut ja takit ym. Meidän halumme on tyydyttää teitä. Hintamme ovat aina alhaisemmat kuin toisissa kaupoissa. — Muistakaa nimi, M, ROSICKI Kaikkien työläisten ystävä. ja halvat hinnat THE EAST NIPISSING STORES, 87 Lang St Cobalt, Ont. Sairaalan yliläälcäri, tohtori Heller istui päivän ponnistusten jälkeen yksityisasunnossaan ja keskusteli molempien alilääkärien kanssa. Tohtori Heller oli tunnettu erinomaisen taitavaksi lääkäriksi, mutta myös ankaraksi ja sulkeutuneeksi, mikä ominaisuus tuntui miltei synkkyydeltä. Hän oli tarmokas mies, aloteicykyinen ja taipumaton, kun oli kyseessä yhteiskunnan etu. Sinulle tule varmasti kova taistelu tukkukauppias Hambergin kanssa, sanoi toinen alilääkäreistä. — Tiedän sen, vastasi Heller. Mutta minä ajan tahtoni läpi. OlU sihan kerrassaan häpeämätontä, jos uusi sairaala sijoitettaisiin epäterveelliseen rämeikköön. Sitä ei voi millään puolustaa jo senkään tähden, että on saatavissa niin ihana paikka kuin se metsän ympäröimä kukkula etelässä. Ja kaupunginvaltuustohan on jo kerran päättänytkin luovuttaa sanotun alueen määrähinnasta. Mutta nyt tulee rahatoimikamari ja "'aikoo sivuutta koko päätöksen. Sanötaanr että Hamberg on tarjonnut enemmän. Hyi helvet-ti! ' ^ — Väitetään, että rahatoimikamarin puheenjohtaja keinottelee asuntotonteilla. — luonnollisesti. Mutta kyseessä-oleva kukkula ei kelpaa huvilatontiksi. Sehän on miltei pelkkää kalliota. — Mutta silloin Näs, tunnethan sen mainion peltomaan, paljon parempi siihen tarkoitukseen. — Kyllä, mutta se kuuluu, katsos, yksityiselle, jota hän ei voi niin hyvin kyniä kuin kaupunkia. Mitä hän välittää siitä, millaisia asuntotontit ovat, kunhan vain saa välitysrahat, sillä hän ei ole niitä miehiä, jotka ovat ilmaiseksi ju-malanlapsia. Rämeiköllä hän ei voi keinotella, se olisi liian läpinäkyvää huijausta. Siitä hän ei- saisi myydyksi neliömetriäkään. — Hyi helvetti, huudahti tohtori Heller vielä kerran painokkaasti. Molemmat apulaiset olivat menneet ja tohtori Heller ^stui yksin vaatimattoman poikamiesateriansa ääressä, kun hänen vanha talouden-hoitajattarensa tuli ilmoittaman, että muuan nainen välttämättä tahtoi tavata tohtoria tärkeässä asiassa. — Onko se jokin äkkinäinen sairaustapaus? Ei, mutta hän oli ilmeisesti aivan .suunniltaan. — -No niin, viekää hänet sittön tutkimishuoneeseen. Menköön nyt tämän kerran. Kun tohtori Heller astui yksityiseen vastaanottohuoneeseensa, istui siellä nainen, jonka kasvoja peitti tiheä huntu. Hänen astuessaan sisään nousi nainen vf^ivaloisesti. — Ei, istukaa vain, sanoi tohtori lyhyesti. Mikä vaivaa? — Nainen ngsti aivan kuin epäillen hunnun kasvoiltansa ja tohtori astui askeleen takaperin samalla kun hänen kasvoihinsa tuU' vieläkin kovempi ilme kuin tavallista. — Mitä tämä merkitsee? kysyi hän miltei huutaen. Mitä teillä on täällä tekemistä, rouva Hämberg? Todellinen tuska vääristi hänen edessään olevat ihmeen kauniit kasvot. — Arvid, kuiskasi hän, ole armelias. Älä puhuttele minua tuolla äänellä, — Tuskinpa minulla on mitään syytä muuttaa ääntäni, vastasi hän kylmästi. Mitä tahdot minusta, Lilly? — Oi Arvid, Arvid! Anna minulle anteeksi, sillä sinä et tiedä kuinka kovasti olen kärsinyt. — Sinäkö! huudahti hän katkerasti. Sinä, joka kerran hylkäsit köyhän äläketieteen opiskelijan rikkaan tukkukauppiaan takia. Olisinpa vain tiennyt sinun olevan tässä kaupungissa, niin en milloinkaan olisiy hakenut tänne. Ja kun olin tullut tänne, tekeydyit sinä aivan kuin et tuntisi minua. — Olet katkeroitunut, Arvid, ja sinulla on siihen syytäkin. Nyt en ole kauemmiiv jaksanilt .vastustaa ikävääni. Hän nousi lääMttäen ylos. — Olen tullut pyytämään sinulta yhtä asiaa, yhtä ainoata vain... — Mitä? — Oi Arvid, luovu riidastasi miestäni vastaan. Anna hänen saada tahtonsa läpi. — Tohtori vaipui tuolille. — Sinä, sinä... sai hän vaivoin huudahdetuksi samalla kuin hän peitti kasvonsa käsillään. Viimein nosti hän kasvonsa ja katseli kärsivänä edessään olevaa naista, Tämä oli noussut ylos, riisunut kap-pMsa ja seisoi nyt hänen edeissäan hieiioon iltapukuun pulceutuneena.' Nainen ojensi lianelle kätensä. Atvid, Arvid, ~ pelasta meidät perikadosta. Jos — mieheni ei saa ostetuksi tuota maapalasta, olemme sortuneet. Uudelleen peitti tohtori kasvonsa käsillään. Viimein tunsi hän pehmeät käsivarret kaulassaan ja hänen puoliksi paljastetun rintansa painavan omaansa — |iän oli langennut polvilleen hänen tuolinsa viereen. Kova, taipumaton mies värisi kuin puu myrskyssä ja samassa hetkessä oli hän kiertonut kätensä naisen uumille sekä nostanut hänet syliinsä. Hän suuteli kiihkeästi naisen otsaa, hänen poskiansa, huuliansa, valkoisia käsivarsia ja ihanaa kaulaansa; nainen oli niin intohimojen vallassa, että hän makasi miltei voimattomana miehen sylissä. Mutta äkkiä tunsi hän miehen syleilyn heltiävän ja aiv^h kuin vii-vytellen kysyi tämä: — Lilly, oliko m miehesi, joka tahtoi, että...? Onko .hän pyytänyt sinua tulemaan' tänne? Tietääkö hän mitään siitä, mitä on — ollut? — Kyllä, kyllä, läähätti hän... — Mies nousi ylös ja nosti hänet eteensä lattialle. '— Lilly, sanoi hän kylmästi, jos olisit tullut luokseni yksinomaan raikkautesi tähden, silloin olisin i l man omantunnon tuskaa ottanut sinut, .feillä kahdella rakastavalla sydämillä on oikeus kuulua toisillensa. Mutta nyt — nyt, hänen äänensä kävi yhä kovemmaksi,.nyt sinä olet tullut tänne ostaaksesi minut. Mlhä en myy itseäni >— en edes siihen hintaan. Rouva Hamberg, saanko pyytää teitä poistumaan sillä minulla oh vielä paljon tehtävää tänä iltana. Sanatonna, ilman kyyneliä, silmät liikkumattomasti eteenpäin tuijottavina lähti hän pois, ja kun hän oli mennyt, vaipui tohtori Heller nojatuoliinsa. Siinä kohtasivat ensimäiset auringonsäteet seuraavana aamuna piie-hen, jonka tukka oli huomattavasti harmaantunut ja jonka kasvojen piirteet näyttivät' graniittiin haka-tullu. Kun kysymy» tn\i valtuustossa esille, ryhtyi Hambergin ryhmä heti hyökkäämään. Sen puhujat käyttivät kaikki sekä mahdolliset että mahdottomat seikat asiansa ajamiseen, jotavastoin Hellerin kannattajat keskustelussa olivat ehdottomasti alakynnessä. Kun kysymyksen käsittely jo oli lopussa, käytti tohtori Heller, joka siihen asti oli vaiennut, puhevuoron: , — Arvoisat herrat, sanoi hän mitä tylyimmällä äänellä. Minulle on sanottu, että muutamat rahatoimikamarin herrat jäsenet, puheenjohtaja, tukkukauppias Hamberg etunenässä, tahtovat saada haltuunsa kyseessäolevan metsäisen kukkulan, saadakseen huomattavia voittoja myymällä* s^ rakennuston-teiksi, johon tarkoitukseen se on aivan sopimaton. Kaupungin asukkailla, joiden edustajina me täällä olemme, on oikeus saada tietää asian oikea laita. Siksi kysynikin: onko se totta? Odotan saavani .rehellisen vastauksen. , Hamberg oli käynyt aivan kalpeaksi, sillä hän tunsi asiansa menetetyksi. Ja niin olikin. Hellerin vaatimusta kannatti tarpeellinen enemmistö. ^ Seuraavana päivänä sai kaupunki tärisyttävän puheenaiheen. Tukkukauppias Hamberg oli yöllä tehnyt itsemurha^ ampumalla revolverilla ohimoonsa. Oli kulunut' muutamia kuukausia eikä tukkukauppias Hambergin huvilassa tapahtunut laukaus ollut yleisenä puheenaiheena, Raatimies Swahn istui konttorissaan ja selitteli parhaillaan Hambergin kuolinpesän asioita, kun toh^ri Heller astui sisään. Molemmat herrat olivat olleet sairaalakysymyksessä kiivaita toistensa vastustajia eivätkä seurustelleet lähieisesti. Raatimies ihmetteli mitä tohtori mahtoi hänestä tahtoa, mutta hänen ei' tarvinnut kauan ihmetellä. — Kuuleppas, sanoi tohtori Heller, millaisessa kunnossa ovat Hambergin pesän asiat? — Mitenkä niin? Vastaa vain. Saat sitten 1 la, Jääkö mitään yli velkojen! — Muutama satanen ehkä... . — Eikö voi löytää enemmät loja? Mitä hittoa sinä tarko Luuletko... '— Tarkoitan vain sitä, että sitko sijoittaa sinne muutaman hannen, niin että se näyttäisi loilta eikä lahjalta? Swahn katsoi terävästi tohtori tämä yhtä terävästi takaisin. — Vai sillä lailla... sinä ka —- En kadu mitään, mutt£ tahdo, että leski ja lapset jou! vat kärsimään puutetta! — No, voinhan minä aina moisen jollakin tavalla järje sanoi Swahn hetken kuluttua. — Hyvä. Olen vuoden kuli saanut säästöön noin viisitui kruunua. Anna minulle kuitti summasta. Tästä saat rahat tori luki rahat hämmästyneelle timiehelle. — Vähän niitä . tosin on, n luin äsken, että N. R:n kaupu sa on myytävänä pieni täysibc parin tuhannen kruunun hinn Luulisin, että se soveltuu hä — jos. hän vain muuten ta Sopikaa te tästä hänen kans Onhan siinä toki aina tiedossa vänkannikka.,. vaikkapa laih — Kiitos. Swahn nousi ylös ja ojensi tensä tohtorille: — Sinä olet sittenkin, pe^ vie, kunnon mies jokatapaub APTEEKKABT Täydellinen varasto lääkkeitä ja apteekkitarpeita 47 Lang St. Cobalt, Ont. . —- Ptone 159 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1922-12-19-16
