Vapaus, December 19, 1922

              lyölästei vdim ?Jankmoiikse^ tietoisuudessapa .Uasofidaar»^ SIsi foiniat b-eiseen
taistelntamaaffl '
'iv-
Tyyne Mäki
Aino Gröndahl
Ida Grönberg
Lisie Pakkala
Peter Miettinen
John Stohlberg
Kalle Ivanainen
Matti Kolehmainen
Lester Salo
Hugo Falls j
EinoYrjäläV '1
Matti Ohtonen
Victor Koskinen
David Hill
Antti Hovi
Isack Seittu
T. Teittinen
Hugo Siekkinen
Otto W. Sirkka
Arvo Boström
Vilho Oja
Kusti Kangas
Matti Järvi
Walder Aaltonen
Albin ,Wauhkonen
Ed. Ventelä
John Soronen
S. Schröder
Heikki Pesonen
William Lampinen
Antti Kangas
Mikko Hakala
Ilmar Schröder
Jafet Kela
Jack Kullas
Jalmar Kiviranta
Otto Hänninen
Kusti Leinp
Nick Woiwitki
Nestor Mäki
George Kubanetz
G: Mafiart
Väinö Niemi
Isack Mäenpää
' Svante Uusitalo
Kalle Björninen
Emil Smith
Santtu Polso
Nick Sivula
Yrjö Kaistila
Elias Pietilä
Kusti Alatalo
Matti Kivi
LGach
Victor Mäkinen
Juho Hautala
Alex Custeniul
Oscar Jokiniemi
P. Senkow
A. Miska.
Väinö Ahö
John Niemi
Kansainvälisyyden
välttämättömyys
B, Brovvnstein — Suom. A. I. K.
, ' \ ^ ' N i i n paljon kirjoitettu kansainvä-lisyHestä
että näyttää olevffli pinta­puolisesti
ajatellessa vain jälellä jo-
• ko hyväksyä eli'olla vastaan yhtä
taikka toista päätelmää. .Mutta lä-
Jiemmiri tarkastaessa yhtefskuhta
tieteelliset kirjat, historiat, essei-
, j i f j a aika ajoittain julaistut artik­kelit'
tästä kysymyksestä tuoVat
jsille seuraavat tosiasiat: -
1 1 . Että- useimmat kirjalijoista,
'kaikenlaisten ajatuskantojen kan-aiattajat,
käsittelivät tätä asiaa hy-
-vän taikka pahan näkökannalta» n i -
irnittäin: että kansainvälisyyden aa-
Ue ton hyödyllinen ihmiskunnalle,
«li että se ei ole hyödyllinen ihmis-
}tunnalle.
' 2. Että he väittelivät kansainvä­lisyyttä
vastaan sekä sen puolesta
joko tunteelliselta, ihanteelliselta
taikka uskonnolliselta katsantokan­nalta.
3. Että useimmat kirjailijat, niis­tä
pois luettuna Marx, eivät mil­loinkaan
.pyrkineet tuomaan esille
ainehistoa, tieteellistä eli historial­lista
kansainvälisen veljeyden, tulon
oikeaksi näyttämiseksi.
Nyt, selviää heti alussa, että vain
jos joku asia on hyvä taikka paha
ei ole kyliksi syytä toteuttaa sitä
todellisuudessa. On selvää myös­kin
että ennustelut jotka perustuvat
pelkälle ihanteellisuudelle, olivatpa
• ne sitten uskonnollisia eli muita,
«ivat selvitä tätä kysymystä.
Voidaksemme ' s i i s , täsmällisesti
ja epäröimättä osoittaa kansainväli­syyden
aikakauden tuloa^ täytyy
' välttämättä tuoda esille väitteitä
jotka perustuvat menneiden aiko­jen
historialle; ihmisen yhteiskun­nalliselle
ja elimelliselle kehityksel­le.
Kaksi kysymystä siis, esiintyvät
tässä:
Ensin, mihin suurjjaan on ihmisen
kehitys ollut taipuvainen elimelli-
" sen ja yhteiskunnallisen edistyksen
näkökannalta katsoen?
Ja toiseksi, on > kansallismielisyys
viimeinen aste ihmisen yhteiskun-
'nallisessa kehityksessä?
P ä ä t t ä e n kansallismielisyyttä
puoltavien kirjailijoiden kirjoituk­sista,
johdumme uskomaan että kan­sallismielisyys
on korkein aste jon­ka
yhteiskunta voi Olliloinkaan saa­vuttaa.
Kuulkaamme mitä Evers­t
i Boosevelt sanoi tästä asiaäta:
cMeidän täytyy tuoda jokaisen
pulmallisen kysymyksen ratkaisuun
ankaran ja palavan amerikalaisuu-iden
— joka on laajasti amerikka­laista
ja kansallismielistä;'^ a^nerik-kalaisuutta-
sydämessä, sielussa, ^hen­gessä
ja päämäärässä, mittaamatto-masti
ylpeänä suuremmoisesta etu­oikeudesta
kantaa sitä.»
Toinen rooseveltiläisen ajatus­tavan
kannattaja, Bernardji, eräs
saksalainen kenraali, sanoo:
«Laajentaa valtio ajatusta ihmis­kunta
ajatukseksi, ja täten antaa
näennäisesti korkeampia velvolli­suuksia
yksilöille, johtaa erheeseen,
siliä ihmissuvussa käsitettynä ko­konaisuudessaan,
yhtenäisen ihmis­kunnan
välttämättömät ominaisuu­det
ulkopuolella valtion ja kansal­lismielisyyden
rafjoiiuksia ovat .n^ah-dottomia.
Sellaiset käsitykset kun
(Kirjassa, «Germany and' ..the next
war», Bernardi, sivu 25).
Siispä mitä opimme näiltä kirjai­lijoilta
on siihen suuntaan että mei­dän
tulee olla rajattomasti ylpeitä
k a n s a 11 i smielisyydestämme; että
kaikki kansainvälisen yhdistymisen
teoriat ovat pelkkiä utopian unel­mia,
paikkansapitäniättömiä todelli­suuden
ja ihniisliibnteen kanssa.
Näitä näkökantoja kannattavat kan­sallismieliset.
'
Liberaalien näkökannat ovat hie­man
kohtuullisempia kun edellisten;
He väittävät ihmiskunta säilyy, sii­tä
huolimatta jotain voi ja pitäisi
tehdä lähemmän yhteyden aikaan­saamiseksi
eri kansallisuuksien vä­lillä.
Sosialisteilta, ainoa joka koskaan
antoi kansainvälisyyden teorialle l u ­jan
pohjan oli Marx. Monet So­sialistit
Marxin jälkeen ovat. kir­joittaneet
siitä yhtä vähän logiik­kaa
ja tosiasioita t^fydyttavällä ta­valla
kuin liberaalit. Otto Baurer,
esim., luo sellaisen päätelmän että
kansalaismielisyys on pysyvä seikka
ja riippumaton edistyksen laista,
siinä suhteessa että se ei tule väis­tymään
yhteiskunnan korkeamman
edistyksen tieltä, sellaisen kuin on
kansainvälinen ryhmä joka edustaa
koko mailman raatajajouikkoja; sen­sijaan
knsallismielisyysj^änen pää­telmänsä
mukaan, jatkuu 'pysyväi­senä
sosialisminkin vallitessa, muo­dostaen
jonkunlaisen Kansojen i n -
ternationalen. Hän, myöskin, saa­puu
tähän päätelmään tutkimatta
kylliksi edistyksen todellista suun­taa.
^ Olisi hyödytöntä* pysähtyä tässä
vastustamaan. naita teorioita, joita
ei vahvista historia eikä tiede, jos
emme ottaisi laajempaa ja enempi
sisältävää katsantokantaa kehityk­sen
moninaisista asteista joiden lapi
ihmisen täytyi kulkea elimellisesti
ja yhteiskunnallisesti. Katsokaam­me
mitä glimellisen kehityksen his­toria
meille opettaa. Nykyään val­lassa
olevien tieteen päätelmien mu­kaan,,
ihminen; on kehittynyt yksi­soluisesta.
Ulkomaisen, aineellisen
painostuksen, eläinmailman kunin­gas,
satojen tuhansien vuösien ku­luessa,
tuskallisen hitaan prosessin
kautta jatkuvasti muuttuen, kehit­tyi
siksi mikä se on tänä päivänä.
Tuo prosessi, kun sitä tarkastaa huo­lellisesti,
tao esille yhdeh hyvin ku­vaavan
tosiseikan: että alkaen yk-sinkertaisösta
organismista jolla ei
ollut elimiä jotka olisivat toimitta-
.neet erinäisiä tehtäviä, sen osat a l ­koivat
erottantua ja toimittaa jo­kainen
eriiai-ita tehtävää.
Tämä tus Itaomatummaksi elä­män
kohotessai korkeammalle edis­tyksen
tasolle.. Lyhyesti, jokainen
elin sai yhdlen erikoisen tehtävän
täytettäväksi koko elimistön hyvin­voinnin
eduksi. Korvat alkoivat
kuulemaan, mlmät näkemään, jalat
kävelemään, jne. Mikä on totta
elimelliseen kehitykseen nähden on
myös totta yhteiskunnalliseen ke­hitykseen
nähden. Ihminen alku-peräisimpinä
aikoinaan asui per­heittäin.
Että tämä on tosiasia tie­detään
siitäkin että nykyäänkin löy­tyy
joitakin eristettyjä perheitä,
joissakin villeissä osissa Afrikaa.
Sitten nämä yksinäiset perheet, seu­raten
välttämättömyyden rautaista
lakia, osittain suojeluksen vuoksi ja
osittain voidakseen paremmin hal­lita
luontoa, alkoivat yhdistyä hei­moiksi,
toisinaan vapaaehtoisesti,
toisinaan pakosta.
Nämä heimot onyöhemmin, huo­maten
olevan vieläkin mahdotonta
tulla toimeen, johtuen joko heimo
sodista eli aineellisen toimeentulon
riittämättömyydestä, täytyi muo­dostaa
vielä suurempia kuntia. As-teettain
sitten nämä kunnat sulau­tuivat
vielä suurempiin yhdistelmiin
muodostaen kansoja joihin kuului
rotujen ja kielien sekoituksia. Nä­mä
ovat nykyajan kansoja.
Ja tässä ilmaantuu yksinkertainen
kysymys: Mika on kansa? Mitkä
ovat sen selvät luonnepiirteet? On­ko
se rotu, kieli vai uskonto? Mitä
rotuun tulee, myöntävät suuremmat
kansantieteilijät että' puhtaan ro­dun
käsitys on pelkkää mielettö­myyttä.
Dr. Nicolai, tunnettu lää­käri
ja tiedemies, lausuu: «Väit­tää
Saksan omiaävan puhtaan rodun,
maan jossa kaikki europalaiset
tyypit .tulevat yhteyteen kuten su­latus
kattilassfl, on ehdottomasti
järjetöntä.» Ja mikä on totta Sak­saan
nähden on yhtä hyvin totta
jokaiseen muuhun maahan nähden.
Ei yksikään todellinen tiedemies
edes yrittäisikään todistaa ainoan­kaan
puhtaan rodun olemassaoloa
inailmassa. Kieltä ei suinkaan voi
pitää kansallisena luonteenomianai-suntena,
sen vuoksi että on olemas­sa
kansoja nykyään joilla on use­ampi
kuin yksi kieli. Sveitsissä,
esimerkiksi, viralliset kielet ovat
Ranska, Saksa ja Italia. Saman
voi sanoa uskonnosta. Ajatella us­konnon
olevan kansallisen luonteen-pminaisuuden
on naurettavaa; sillä
sen tJTpiriiset ominaisuudet ovat
kansainvälinen laajennus ja ihmi­sen
v^eljeys. Kaiisa ei siis ole usein­kaan
ybdensukoinen, rotunsa puo­lesta,
ja perustuu se enempi maan-tieteenisille
rajoituksille.
Huomaamme sitten että kansat,
kuten nrnmiin elimet, eivät enään
ole toisistaan riippumattomia. Kan­sat
eivät voi olla olemassa vaihta­matta
tarvetavaröita; ja niitä ei
vain tarve pakoita vaihtamaan tar­ve-
esineitä mutta ne myös vaihtavat
moraalisia, henkisiä, ja teknillisiä
saavutuksia jos he ollenkaan aikovat
pysyä aikansa tasalla. Keksintö jo­ka
tehdään jossakin osassa maata
tulee nopeasti käytäntöön toisissa
osissa. Kirjallisuus, tiede, musiikki
ja taide eivät enään ole rajoitettu­ja
kansoihin. Niin että henkisesti
ja taloudellisesti kansat ovat tulleet
yhä enempi riippuvaisiksi toisistaan
ja. ovat kehittyneet nopeasti kan­sainvälisyyttä
kohti. .
Löytääksemme tälle väitteelle pe­rusteen
todellisuudessa on kylliksi
kun luomme katseemme Venäjään
kuten se on nykyään. Venäjä sata-masulun
kestäessä on ollut eristetty
melkein kokonaan muusta sivistys
mailmasta. Seurauksena on että
Venäjä, vaikka voikin ottaa merkil­lisiä
edistysaskeleita tieteessä, kir­jallisuudessa,
ja taiteessa, oli siitä
huolimatta voimaton nauttimaan
Länneti ja Amerikan edistyksen he­delmistä.
Eikä liljoin Länsi E u ­ropa
eikä Amerika voineet nauttia
Venäjän henkisistä tuotteista. Seu­raukset
olivat masentavia. Samaa
tapahtui taloudellisissa asioissa. Jos
Venäjää ei olisi suljettu erilleen
muusta mailmasta ruokkisi se suu­rinta
osaa Europaa viljallaan tänä-päivänä,
sillä se olisi saanut un-demmanaikaisia
maanviljelys konei­ta
Länsi Europalta ja Yhdysvalloil­ta,
jotka olisivat vaikuttaneet suui
resti menneiden vuosien satoon.
Ajatella kansoista ajattelematta yh­teiskunnallista
kanssakäymistä ja
tämän kanssakäymisen seurauksena
olevaa kansainvälisyyttä on ehdot­tomasti
mahdotonta. Ne ovat nämä
aineelliset syyt jotka pakoiltavat
kansojen muodostamaan lähempiä
suhteita saadakseen toinen toisensa
Kansanvalistustoiminta
Pietarin läänin inke­riläisten
keskuudessa
Pietari. — Avustajamme, joka on
paljon haastatellut JPietarin neuvos-kulttuunn
ja opuksi tullakseen tie- kansanvalistusosaston vastuun-toiseksi
kansallisuuden ahtaiden ra­jojen
mahdottomuudesta.
Kaikkien kansojen kapitalistit
ovat jo käsittäneet kansallisuuden
epäkäytännöllisyyden ja ovat tul­leet
yhä enemmän kansainväliseksi.
Niinpä Saksan kapitalisti, voi omis­taa
omaisuutta Yhdysvalloissa, yh­dysvaltainen
kapitalisti vpi omistaa
englantilaisen kapitalistin kanssa
osakkeita , jossain liikeyrityksessä
Etelä Amerikassa, jne. Jää vain
työläisille seurata tätä esimerkkiä
saadakseen aikaan tä^ellisiä kan-,
sainvälisiä siteitä välilleen. Kaik­kien
kansojen työläiset, kuitenkin
ovat valitettavasti hitaita seuraa­maan
herrainsa kapitalistien esi­merkkiä.
He ,ovat vielä viattomasti
luottavaisia. Heidät voi vielä juovut­taa
moninaiset sanan pieksijät, jot­ka
saadakseen pois heidän huomion­sa
todellisesta kysymyksestä, luokka
taisteliista, ajavat yhden työläisjou­kon
sotaan toista joukkoa vastaan,
alaisia johtohenkilöitä, ^ on ilmoitta­nut
seuraavia erittäin mielenkiin­toisia
tietoja kansanvalistustoimin-nasta
ja riennoista läänin inkeri­läisen
väestön keskuudessa.
Kouluolot. Inkerissä on toimin­nassa
291 oppilaitosta, niihin luet­tuna
6 lastenkotia, joissa opetus
tapahtuu suomenkielellä. Oppilaita
niissä on j^li 12,500 ja opettajia
364. Viimeksimainitqista on vain
kymmenen henkilöä venäläisiä, joi­den
tehtävänä on venäjänkielen
opettaminen venäläisille lapsille
muutamissa säilyneissä sekamuotoi­sissa
maalaisälkeiskouluissa tahi i n ­keriläisille
lapsille toisen .asteen
kouluissa. Koulujen sijoitus ei-ve-näläisen
väestön tarpeiksi toimite­taan
tarkoin huomioonottaen se, et­tä
vanhemmilla on aina mahdollis­ta,
aiyan vapaasti oman halunsa
mukaan valita lapsilleen suomalai­nen
tai venäläinen koulu. Muutamat
inkeriläiset vanhemmat- panevat lap-joka
estää kansainvälistä liikettä .ggnsa veläläisiin kouluihin, aivan
joksikin aikaa. Kuitenkin, tapah- samoin muutamat. venäläiset van-tumain
logiikka toisella kädellä, ja hemmat mieluummih panevat taas
sallisia piirileikkejä ja kansant
seja.
Opettajiston keskuudessa v£
seva mieliala. Pietarin kansanv
tusosaston vähemmistökansallisi
sien kansan valistusasioiden joh
oli .'inkeriläisen opettajiston m
aloista lausunut, että opettajii
pyrinnöitä on elähyttämässä i
herkin myötätuntoisuus • Neuvo
valtaa kohtaan, mikä on silmiin
tävästi myös ilmennyt monenmoi
paikallisten opettajakokousten j
töslauselmissa.
Pietarin kihlakunnan tämän ;
den syyskuussa pidetyssä opett;
konferenssissa julkitoivat siellä
näolleet 25 inkeriläistä valistustj
tekijää ajatuksensa n.k. «Inke
maan opettajaliiton» Suomesta
sin harjoittamasta salaisesta m
räntyöstä ja yksimielisesti lei
sivat tämän myyräntyön ilmei
vahingolliseksi, taantumuksellis(
ja petolliseksi salavehkeilyksi, joi
perimmäisenä tarkoituksena on tarin läänin inkeriläisen väes
saattaminen palvelemaan ulkon
den imperialistien alhaisia pyyt(
ja salahankkeita. — Rosta.
Kommunistien väsymättömät ponnis­tukset
joukkojen kasvattamiseksi
toiselta puolen, tulevat saattamaan
vastuksista huolimatta, ihanteelliseft
kansainvälisyyden todellisuudeksi.
Niinpä näemme että sillä hetkel­lä
kun lakkaajnme katselemasta yh­teiskuntaa
ahtaalta ja valtiolliselta
näkökannalta, sillä hetkellä kun kä­sitämme
että kaikki yhteiskunnassa
ovat saman ankaran sivuuttamatto-man
lain alaisia — kehityksen lain,
että liikkuu yksinkertaisesta moni­puoliseen,
milloinkaan levähtämät­tä,
yhäti'laajeten; sillä hetkellä huo­maamme
kansallisuuden mahdotto­muuden
yhteiskunta elämän pysy­väisenä
ominaisuutena. /
Kansallisuus, siis, kehityksen va­lossa,
ei ole mitään enempi eikä vä­hempi
kun yksi aste koko kehityk­sen
kehässä.
UUDISTAKAA
lapsensa suomalaisiin kouluihin.
Opettajiston valmistaminen. Tätä
varten on olemassa seminaari, jossa
opetus tapahtuu suomenkielellä ja
jossa, valmistui 2 viime vuonna 85
kasvatustyöhön täysin pätevää
opettajaa. Tätä nykyä on seminaa­rissa
260 opiskelijaa ja 15 opetta­jaa.
Maataloudellinen valistustyö. Tä­tä
vartei] on toiminnassa maata-lousteknikumi,
jossa 100 opiskeli­jaa
opiskelee 8 opettajan johdolla
ja joka myös toimii suomenkie­lisenä.
.
^Koulun ulkopuolella tapahtuva
Valistustoiminta.. -Paljon huomiota
on kiinnitetty suomenkielellä aikuis­ten
'keskuudessa koulun ulkopuolel­l
a tapahtuvaan valistustyöhön: lää­nin
inkeriläisellä väestöllä on käy­tettävänään
26 klubia, 92 kirjastoa
ja lukutupaa, 2 kansantaloa j a l i ­säksi
teatteri suomenkielelisine «h®
jelmistoineen. Tänä vuonna kesällä
toimeenpantiin 2 suurta kansanjuh­laa,
joissa esiintyivät yhtyneet in­keriläiset
kuorot ja/esitettiin kan- ta.
— Siperian kauppa- ja teollisti
kongressi. Novo-Nikolaje\vskista
sähkötetty «Pratfdalle;;., että Si
rian kauppa- ja teollisuuskongn
on pidetty ja sen päiväjärjestyk;
sä on ollut seuraavat kysyniyks
Siperian teolllsu.uden tila, kaup
politiikka ja luotonannon järjes
minen, tariffipolitiikka ja kuljet
sen järjestäminen sekä finanssi
litiikka.
—- «Pravda» Vladivostokin v
l o i t u k ^ n merfcityksestä. — «P^'
da» pääari;ikkelissaan korostaa V
divostokin valloituksen suurta m
kitystä kauppasuhteiden kehitykse
nähden, Amerikan kanssa ja siil;
.suotuisaan vaikutukseen nähdi
mikä sillä on Siperian talouden i
destaan syntymiselle.
_ Kiinan «otilaal kieltäyneet ai
pnma^ta tyolaiiia. Pekingistä OB
moitettu, että kaivostyöläisten la
ko on saanut kaikkien myötatunn^
puoleUensa. Väkijoukot ja M » ovat kieltäytyneet ampumasta t?
Iäisiä ja uhkaavat kaivoksia suojei
glantilaisia alkuasukassotili
via ent