Vapaus, December 30, 1922

              LanMtaina, jonhikaan 30 p. — Sat. Dee. 30.
VAPAUS
fBOBMilsj^a tjövisstSn äänenkannattaja, flffies-
% S»#ttrys«a, Oat., joka tMai, torstai ja Isusntai.
H.FUEO,
Vastaava toimittaja.
1
(LJberty»
!i%e oolj orgsn of FinnMi Workers io Canada. Pub
- ia Sndbury, Ont, every Tuesday, Tfaorsday &nd
Mv&rimag rates 40c per eoi. Incb. Minirnum charge
aisfle tuscrtion 75e. Biseoont on i^sding adverttse»
»etit. f be Vapaus is'the best advertising mediam among
tlie Finölflh People in Canada. •
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. 92.25, kolme kk.
91.60 ja yksi kk. 75c.
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.60, puoli vk.
«8.00 ja kolme kk. $U5.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
^ i t s i asiamiesten joillp on takagkset. .
! limotushlnta kerran Tulaistuista ilmotuksigta 40c
; palstatuumalta. Suurista i motuksista sekä ilmotuksistn,
! joiden tekstiä ei joka kerta muuteta annetaan tuntuva
• alennus. Kuoloilmotukset $2.00 kerta ja 60c. lisää
I Jokaiselta muistovärsyitä; nimenmuutosilmotukset 60c.
I kerta, $1.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset $2,00 kerta,
! $3-00 (kaksikertaa; Syntymäilmotukset $1.00 kerta; ha-
J lutaantieto- ja osoteilmotukset 60c. Ikerta, $1.00 kolme­kertaa.
— Tilapaisilmotuksista pitää raha seurata mu-
.;v:'fcana. '
: Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
V Idrjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-r
»oonallisella nimePä;
• V. KANNASTO, Liikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
> Lnne St., Puhelin 1038. ^ - Postlosote:
' Box 69. ' Sudbury, Ont.
fien brittiläisen ja ranskalaisen väestön keskuudessa.
Gartieun tytön muHiaeta on väitelty pitkästi Jainlaati*
jaJcunnan istunnoissa. Juttu maksaa Quebecin raaa-kunnalle
jo yli» 100,000 dollaria. Ja silti se yhä on
yhtä salaperäinen.
l ' ' Hefi^stered at the Post Office Department, Ottawa, as
^ iftcond class matter.
i Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää olla kont-
; torissa lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
? lehteen torstaina kello 3.
I — Uudenvuoden juhlapäivän takia ei ensi tiistain
I Vapaus ilmesty.
Morganin joululahja
j Joulun aattopäivinä toi kolme höyrylaivaa Euro-
^ pasta Amerikaan 86,500,000 kultaa, mikä sijoitettiin
< J . P. Morganin ja Kuhn, Loeb & Co:n kassaholvei-hin.
Tämä" ääretön kultamäärä saapui Morganille jou-j
lulabjaksi. > Sen kerääminen köy^iästä, nälkäisestä Eu-
1 ropasta amerikalaisille raharuhtinaille, joista Morgan
, on suurin,-, merkitsee epäilemättä miljoonille työläis-r;
perheille lisää nälkää, lisää alastomuutta, lisää kai-
I kenlaista-'kurjuutta, kärsimystä ja surua. Monen työ­läisen
selkänahasta on amerikalaisten raharuhtinaitten
* europalflisten renkien täytynyt puristaa viimeinen tar-
^raopisara, viimeinen elinneste, voRakseefl saada ko­kkoon
tuon jättiläissumman. Miljoonien työläistei) liha
j j a veri, kärsimyk8et'jö puute on muunnettu täten kill
täyäksi kullaksi, jolta tämä lahja oli mahdollinen Mor­ganille,
Miijoö.nat eqropalaiset työläiset kärsivät yhä edel-nSlkäS
js puuletlfl^tuhansia heistä kalpenee ja
l^ursksfliKuu toolHstiuehelveteissä; kaivoksissa ja hiki-jfajoissa
ja kuihtuu ilmattomieaa/ vuokrakaBarmeissa,
«jotta europalainen piiskuri, joka on velassa Morga-
V^jniHe,, voisi kerätä tälle maaijntan rahakuninkaalle ja
Jlänen johtamalleen rahamieskoplalle uusia miljoonia
Itultaa. '
. ^CSnnattl siis Morganin .ja hänen apuriehsa mässätä
jouluna* Mutta heidän mässäyksensä miljoonien nään-
Hymyiksen kustannuksella tulee nopeasti kääntymään sitä
I järjestelmää vastaan, mikä ylläpitää tällaista rikoksel-pista
asiaintilaa. Nääntyvien miljoonien kärsimykset
tulevat johtamaan heidät toimivaksi, järjestyneeksi,
'Jättiläismäiseksi taisteluorgaanlksi, mikä on tuhoova
sekä suuremmat että pienemmät Morganit ja heidän
kirouksellisen järjestelmänsä.
«Axe» (Kirves) nimisen, Montrealissa ilmestyvän
englanninkielisen viikkolehden toimittaja John H. Ro­berts
syytti joku kuukausi sitten viranomaisia välin­pitämättömyydestä
ja kykenemättömyydestä mainitun
jutun selvittelyssä, sanoi huhujen kftrtoyan kahden
lainlaatijakunnan jäsenen nimen sotkeutuvan tähän raa­kaan
murhaan, luvaten palkinnon henkilölle tai hen­kilöille,
jotka kykenevät antamaan valoa tämän nuo­ren
kauniin tytön kamalaan murhaan. Lainlaatijakunta
katsoi politikoitsijain kunniaa loukatun. Laati erikoisen
lain, tuomiten mainitun toimittajan vuodeksi vanki
laan. Lakiesitys tulee" laiksi heti kuri varakuvernööri
vahvistaa sen allekirjotuksellaan, toistaiseksi Robert
on pidätysvankilassa.
Robertsin tuomitsemigella kiihotettiin yleisön mie
Jipidettä entistä korkeammalle. Poiitikoitsijatkin säi
kähtivät. Lainlaatijakunta oli pakotettu nimittämään
tutkijakomissionin ottamaan selvyyttä Garneun tytön
murhasta. Koraissionin puheenjohtajaksi nimitettiin
Quebecin maakunnan ylioikeuden päätuomari, joka ny
likoilee tämän salaperäisen muriiajutun kanssa.
Vähän ennen komissionin istuntojen alkamista yb
johtavista Canadan ranskalaisista politikoitsijoista
Armand Lavergne piti kiivaan puheen lainlaatijakun
nassa, ylistäen brittiläisiä ja syyttäen kansalaisiaan «or­jamaisuudesta
» ja «pelkuruudesta».
Blanche Garneun murhasta oh tullut Quebecissa
suuri poliittinen kysymys. Se tulee ilmeisesti olemaan
ensimäisissä maakuntavaaleissa, mitkä uskotaan toimi
tettavan pian, suurena tekijänä.
Blanche arneau, tämä köyhä kaunotar, on yksi
lukemattomist£^ yläluokan eläimellisten himojen uhri,
jonka he ovat raakamaisesti murhanneet alhaisten hi­mojensa
tyydyttämisvimmassa.
No
Tehtaat sivistyskeskuksina
i!,, Amerikalainen journalisti Mr. Chamberiain teki
i äskettäin maflcan Venäjälle. Hän sattui olemaan Uk-
I rainassa, Harkovissa Venäjän vallankumouksen viisi-
'Vuotisjuhlan aikana. Hän kertoo hämmästyneensä
iäräan ilmiön johdosta, minkä hän siellä näki. Teh-
\ paista oli muodostunut työläisten sivistyksellisen elämän
I keskus. Tehtaitten yhteyteen oli järjestetty lukusaleja,,
^seurustelu- ja huvittelusaleja, taideosastoja, kouluja
'jne. Siitä «on ollut seurauksena, kertoo hämmästynyt
i amerikalainen, että työläiset yleensä pyrkivät aina elä-
>mään tehtaan yhteydessä. «Möillä Amerikassa», jatkaa
I kirjoittaja, «pakenevat työmiefhemme tehtaista päi-iTätyÖn
päätyttyä niinkuin tulisesta pätsistä. Tdidas on
pahan kohtalon, mikä on saanut ihmiset valtoihinsa.
Venäjällä päinvastoin teidän työläisenne pyrkivät pa-
' \ laamaan takaisin lehtaisiirisa ja .työpaikkoihinsa saa-r4naan
valistusta ja lisää elämän kauneusarvoja.»
* Emme ole tätä kirjotusta löytäneet mistään amerika-
1 laisesta kapitalistilehdestä. Sen näimme Lontoossa i i ­ii
mestyvässä Neuvosto-Venäjän kauppalähetystön äänen-
Jcannattajasta, joka kirjeenvaihtajan lausunnon on jul-
/Usuuteen saattanut-
Mikähän siihen on syynä, etteivät amerikalaiset
fitapitalistilehdet tällaisi|i lausunnolta, vaikkapa ne ovat
• niidet) omien kirjeenvaihtajain antamia, saata julki-
>uöteen? Tilaa löytyy sen sijaan yllin kyllin kaikel-f
laisille parjauskirjoituksille.
' — _ — : :•
• f/.'. • • -
m
Blanche Garneun murhajuttu
;4 ' Salaperäinen ja ennen kuulumattoman raakamai-fjaen
Blanche Garneyn, kauniin ranskalais-canadalaisen
i/iauoren tytön murha on nykyisin puheenaiheena kaut-
Canadan. yii<ä kaksi vuotta sitten löydettiin hänen
lojumiinsa mitä raakäinaiseramin runneltuna ja raa-
|Aöeituna Quebecin maakunnassa. Poliisit olivat ym-l^
jBällä. He eivät kyenneet saamaan selvitystä tähän ka-
^^alaan rikokseen.
' tämä rouHiajuttu on tullut poliittiseksi kysymyk-
-si Quebecin maakunnassa ja lisännyt katkeruutta
Naiset Irlannin kansalaissodassa
Iriantilaisen vapaustaistelijan, Erskine Childersin,
teloitus, joka vapaustaistelija tuomittiin kuolemaan ja
ammuttiin sillä perusteella, että hänellä oli tavattv
ampuma-aseita,-on jälleen antanut uutta ravintoa tais-teluliikkeelle
vapaavaltion armeijaa vastaan. Dublinin
talojen ja julkisten rakennusten seinillä on jälleen pla­kaatteja,
joiden kirjoituksissa kiihoitetaan jatkamaan
taistelua. Näissä plakaateissa, jotka ovat lakkautettujen
sanomalehtien tilalla, vedotaan eritoten naisiin ja vär-yätöän
tasavallan asian puolelle intomielisiä naistaiste-lijoita,
Ja juuri naiset näitä plakaatteja pääasiassa
laativatkin. «Meidän nuoret neitosemme juuri öisin
tekevät tätä» selitti muudan varilius innosta loistavin
silmin erään pariisilaisen lehden haastattelijalle, sa­malla
kun uhkaavasti heristi nyrkkiään kohti Mount-joy-
vankilaa, joka on täynnä vallankumouksellisia.
Itse asiassa onkin enemmistä niistä naisista, jotka riip-puraattomuussodan
aikana erikoisesti kunnoslautuival
täistelijaitarina, siirtyneet tasavaltalaisten puolelle. He
ovat näissä taisteluissa menettäneet melkein kaikki omai
sensa eivätkä voi tehdä rauhaa vanhojen vihollistensa
kanssa. He jakavat ja piiloittavat aseita, suojelevat
pakoonpäässeitä kapinallisia, jakavat värväyslehtisiä ja
joittavat propagandaa fanaattisella kiihkolla.
'im
m»'
«Vanhuksen juuri täten puhellessa» kertoo parii­silainen
kirjeenvaihtaja, «ilmestyi kadulle pitkä kul­kue,
joka käsitti vain naisia. Näiden johdossa marssi,
muita päätä pitempänä, Maud Canne Mac Bride, jota
aikaisemmin kutsuttiin «Irlannin Neitsyeksi». Eng­lantilaiset
tappoivat hänen miehensä vuoden 1915 ka­pinassa.
Hänen poikansa viruu Mountjoyssa. Ja äiti
puolestaan, joka aikaisemmin. taisteli vapaavaltion
•puolesta, on liittynyt tasavaltalaisiin. Häqen rinnal­laan
astuu katkerin ilmein rouva Dfespard. ,75 ikä­vuotta
ei ole sammuttanut hänen taistelutarpioaan.
joukossa kiinnittää vielä huomiota neiti Malony, Irian-tilaisten
työläisnaisten liiton sihleeri. Hänen jälessään
liikkuu joukko naisia, joiden kuihtuneet piirteet puhu­vat
kärsimyksistä, unettomista öistä ja koettelemubis-ta,,
ja joiden kuumeenomaisissa silmissä hehkuu paha­enteinen
saFania.
Puheita ei pidetä. Äänettöminä astuvat naiset ohi,
mykkinä kantavat he plakaatteja, joissa kiihkein sanoin
syytetään ministeriä, joka kiduttaa käsiinsä joutuneita
vankeja. Jos sattuu tulemaan sotilas vastaan, sylkevät
he häntä päin naamaa ja sähäytlävät sanan, joka sattuu
sotilastakin kantajaan kuin viskattu kivi. Yhtäkkiä
päästävät he yhdestä suusta kiljahduksen, joka tun­keutuu
kuulljain luihin ja ytimiin. Iriannin Pankin
edustalla on joukko sotilaita, jotka polvi maassa ovat
valmiina ampumaan. «Ampukaahan toki, murhaajat»
huutavat naiset. «Tappakaa vain sisarenne ja äitinne,
jos teillä on röhkeutla siihen! Ampukaa pois, te Ir­lannin
lahtarit, ampu^kaa!» He , repäisevät auki puse­ronsa
ja paljastavat rintansa kiväärinputkien edessä.
Raivo puhuu sekä heidän kasvoistaan että äänestään.
Jos joku sotilaista menettäisi malttinsa, olisi verilöyly
valmis. Mutta käden käänteessä ilmestyy paikalle jät-tiläiskokoisia
poliiseja, jotka «lempeällä» väkivallalla
pakottavat naiset vetäytymään takaisin- Ja naiset jat­kavat
matkaansa, kuten tavallisesti, kummulle, missä
Mountjoyn vankila sijaitsee.
Eräänä päivänä piiritti 1,500 naista vapaavaltion
sotaministerin, Mulcahyn, «verikoiran» talon. Koskaan
sovittamaton rouva Despard nousi eräälle mailipat-saalle
ja huusi tältä tilapäiskorokkeelta: «Tule ulos,
Mulcahy, tule ulos, jos rohkenet, senkin raukka! Tule"
ja sano näilje äideille, mitä olet tehnyt heidän lapsil­leen!
»
Canadan hallitus on ollut viime
aikoijia kovassa touhussa yrittäes­sään
perääntyä hyvässä järjestyk­sessä
siitä itseensä sulkeutuneisuu­desta,
johon Saksa £en monien mui­den
maiden muassa sodan aikana
pakoitti. Se on oikein valtionsa voi­malla
yrittänyt alaistensa rahamies-klikkien
apuna hääräten järjestellä
raa'an työvoiman importeeraamista
laajemmassa mitassa, jos jostain
maailman kolkasta, misBä vaan tuo­ta
siunattua ja samalla kertaa kiro­tun
epäluotettavan puhdasta raaka-ainetta
luulisi olevan parhaiten saa­tavissa.
Kokeita sillä alalla onkin jo
tehty. Viimeaikoina ön nim. halli­tuksen
toimesta ja kustannuksella
tuotettu Englannista kaivostyöläisiä
Pohjois-Ontarioni kultakaivannoille
Timminsiin, tosin vain toista sataa
miestä. Mutta tarkoitus lienee tuot­taa
lisää jos kokeilut osoittautuvat
toiveitten' kanssa tasapainoisiksi.
Painostaakseen tuon tyovoima-ira-porteerauksen
asiallisuutta, on tuot­tajien
toimesta sanottu näiden ole­van
erikoisesti valikoituja, taitavia
mainareita- Kaivantojen porteilla oa
kyllä satoja käsiä tarjolla joka
aamu, enimmäkseen vanhoja, koke­neita
kaivosmiehiä tässä maassa,
joten nekin pitäisi olla taitavia mai­nareita.
Mutta työtä ei vaan ole
saatavissa.. Tuntuu omituiselta,
kuinka kannattaa «shipata» työläi­siä
Englannista saakka tänne, sii­oin
kun kaivantojen ja tehtaiden
porteilla on käsiä ilmankin yllinkyl-in
saatavana. Mutta tiedämmehän
että Englannissa, tuolla vanhassa
emämaassa —- joka itseasiassa on-dn
Canadan siirtomaa raaka-aine-cäsien
tuottoa varten -—. on tällä
lertaa miljoonia työläisiä jouten,
jotka eivät saa siellä käsiään kau­paksi
millään hinnalla. Mikä mai­nio
tilaisuus siis tämän maan kapi-alisteille
hallituksineen, tuottaa siel­tä
tänne joitain tuhansia työläisiä
noin vain reserviin, entisten lisäksi,
saa vielä valita mieleisiään. Sillä
mitä sen väliä on missä työläinen
nälkää näkee, kun ei huoli edes itse
matkoja kustantaa, vaan kansan pa­rasta
valvova hallitus pistduvaa mat­kat
hyville työlisille — käsille i l ­man
aivoja. Jos sitte täällä perillä
niinkin kävisi, etteivät nuo taitavat
mainarit kaikin vastaisikaan valin­nassa
heihin asetettuja toiveita. Ei-i
ä t nim. pystyisikään työssä pane­maan
kampoihin täällä olevien ja
lyviksi kokeiltujen mainarien y. m.
yöläisten kanssa, niin kyllä ne
poikkinaiset .työläiset täällä tallella
pysyvät kun ne kerran on saatu
aiJakon yli. Ei sen ole väliä minkä
likipajan ja poortitalon väliä rava­tessa,
työtä ruinaten lakki kourassai,
ne anturoitaan kuluttavat. Noita
importeerattuja käsiä onkin alettu
seiiloa hyväsesti. Toisia sakataan,
toisia kuittailee, kaikki eiyät liene
päässeet vielä työn makuunkaan
Canadassa. Mitä se hallitusta liikutT
taa, sai töitä eli el 'Ei hallitus
mikään <loimannij> ole. Olkoot kii­tollisia
kun ovat saaneet vapaan
kyydin. Kaivosporhoihin ei asia ol­lenkaan
satu. Kun kerran hallitus
on. ne tänne haalannut, niin pitä­köön
myöskin huolen helstäl Armos­ta
voivat he pitää parhainimat —-
kestävimmät ja typeriramät^- työs­sä,
vaikkeivät ne pärjääkään työn
KATSAtKSIA
Touhuaa se Toinildn jotain.\
Porvarilliset "päivälehdet tiedot­tivat
joitakin aikoja takaperin, it-tä
Canadian. Northern, rautatiari
(jota myösldn Canadan hallitujk-sen
rautatieksi sanotaan) johtokun­taan
on muitten mukana nimitettu^
Canadan Trades & Labor Congres-sin
presidentti, mies, joka. vanhoi -
Usuudessa vie varmaan tuntuvall a
pistemäärällä voiton itsepä vanhai»
ajan Aatamista, Tom; Moore vähi
jälkeen nimityksensä tuohon li
vanlaiseen virkapaikkaan sanoo,
tä huolimatta siitä vaikka hän <
kin Canadan Trades & Labor C
gressin presidentti ja siis- järjesiy-neitten
työläisten edustaja Amiyat-tijärjestön
korkeimmassa? virassa,
ei nimityksensä kysymyksessä Jole-van
rautatien johtokuntaan viahim-mässäkään
määrässä vahingoitit Ca­nadan
järjestyneitten työläistefti etu­ja.
Hän siis edelleenkin onnaa sa­man
katsantokannan kun k<tko pre­sidenttinä
oloaikainsa on omannut,
joka on, että vaikka kuiraka likai­sissa
ja järjestyneille työfläisiile vi­hamielisissä
porvareitten/ komiteois­sa
työskentelee, on siijk. siis työ­läisille
etua. Erikoisen lieventä­vänä
asianhaarana 'jcäyttää kysy­myksessä
oleva työ^Iäisten pettäjä
menettelylleen sitä, j että tuo rauta­tie
on hallitukset^ kontrolleeraama
ja ei siis muka m^^Jcään kapitalisti­nen
laitos.
Sama ajatus näyttää blevan huo
mättävässä Osassa Moioren kannat­tajiakin.
He sanovat, \että rautatie
on kansan omistama j ^ miksi siis
teossa perukan vanhojen kokenei­den
mainarien kanssa.
Valitessaan Englannin ensimäi-seksi
viralliseksi raaka-ainekäsien
tuontipaikaksi lienevät tämän maan
kapitalistit hallituksineen punnin­neet
asiaa siilä, että tuo vuosisato­jen
voiton laakereilla lepäävä, vii­sas
ja ymmärtäväinen (viimeisiä
virsiään vetelevä) emämaa on tois­taiseksi
paras ja luotettavin paik­ka,
tuottaa työläiskäsiä ilman ai­voja.
Kuinka pitkälle tuo työläis­ten
tyhmyydestä yltäkylläisyyttä
imevä konkkaronkka, Canadan kapi­talistit
hallituksineen, • toiveissaan
menestyy on eri juttu. Pääasia heil­le
vain on se, että käsiä on kyllin
saatavissa. Emämaassa, Englannis­sa
on tuo joutilaiden käsien runsa­us
käynyt jo ylitsevuotavaiseksi ja
vaaralliseksi kapitalisteille. Niinpä
ovatkin nuo rehellisesti työläisten
parasta valvovat kapitalistit halli
tuksineen huomanneet, että jouti
jaat kädet käytyään liian monilu­kuisiksi
rupeavat ajattelemaan. Tuo­ta
ajattelua ovat he ryhtyneet oh­jaamaan
vanhan lystikkään ja rau
hallisen parlamenttarismin' tasaiselle
työv&iniolle, jossa tietysti ei ole
moittimista. Ja onnistuakseen siinä
mahdollisimman hyvin, täytyy koet­taa
estää kiihoittavaa liikahanka-usta,
siirtämällä työläisiä vaikkapa
tänne Canadan korpeen, jossa niitä
on vielä toistaiseksi paljon helpompi
pitää tyytyväisinä. Niimpä seisoo
koko Englannin työväki paikallaan
vaalilppunsa saavutuksia odottaen
suljetuin rivein maansa porvaristoa
vastassa. Tuo työläisten nousua
osoittava, päättäväinen esiintymi­nen
vaaliuurnalla onkin jo hätään-nyttänyt
herkemmät porvareista,
tiivistämään rintamaansa hakemalla
yhtenäisyyttä entisistä omista muo­dollisista
oppositionipuolueistaan.
Mutta Englannin porvaristo ei tee
poikkeusta parlamenttarismin lailli­suuskäsityksen
suhteen muiden mai­den
porvariston koetellusta lailli-suuskäsitteestä.
Se tunnustaa työ­läisten
parlamenttihomman lailli-sijiuden
ainoastaan niin. kauan kun
porvarit yhtymisiensä y.m. avulla
voivat säilyttää enemmistön parla­mentissa.
Mutta niin pian kuin työ-,
Iäiset saavat enemmistön edustaja­paikoista
ja alkavat määräillä asi­oista,
nousee joku brittiläinen Man­nerheim",
Noske, Mussoliini ja näyt­tää
työläisille oikean demokratian
ääriviivat, rajat, joiden sisällä.hei­dän
on pysyteltävä, ojs mielivät ol­lenkaan
ottaa osaa' valtiollisten asi­oiden
hoitoon.
Toinen pienempi, mutta koetusti
pätevämpi ja uusaikaisempi raakä-ainetyöläisten,
eli oikeammin työ-läisraakalaisten
tuontimaa Cana-dalle
on Mannerheimin lahtarikun-ta,
jota ennen sanottiin Suomen
suuriruhtinaskunnaksi. Sieltä ei hal­litus
liene vielä suoranaisesti im-porteerannut
työläisiä tähän maa­han.
Mutta ne ainekset, joita sieltä
on tullut tänne sen suuren valkai­sun
jälkeen, lienevät tänne halut­tua
tavaraa, koskapa niiden maa­han
pääsylle on alettu suunnitella
lievennyksiä, siirtolaisuuslakiin, et­tei
tarvitse lakia kiertää. Sieltä sitä
tosiaan valuu tänne jos jonkinlais­ta
«vonaketta», sen huomaa kun
seurailee n.s. tutkijakomiteoiden toi­mintaa,
joita tämän maan järjesty­nyt
työväki on asettanut analysoi­maan
Suomesta tänne tulevien po­liittisia
mielipiteitä ja mahdollisia
<ansioita» apuharvennuksessa. Suo-
Canad;
'dollarij
LÄHETYSKUSTANNUKSETi
UHBTYSkULUT; 40c lähetyksistä alle $30; 50c lähetyks. 83i
40; (iOc lähetyks. $40-560; ,75c läbet. $60~$100. Yli
dan dollarin 25c sadalta dollarilta lisää. —- SähkSsanor
läbetyksiUe |3.50 lisämaksu.
Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A. T. Hill, 957 Bros
view Ave.
Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne
Tiedustelkaa hintoja y. m.
Suurimpien valtamerilinjojen valtuutettu asiamies.
BOX 69. VÄFAUS,
SUDBURY, ON
Pilettiliike tehtävä J. V. Konnatton nimessä.
työläisten edustaja ei voisi oHä sen
johtokunnassa. Missä määrin siis
pitää paikkansa se väite, että Ca­nadian
Northern rautatie olisi va­paa
kapitalistien omistuksesta, sel­viää
meille siitä jos muistamriie kuin
ka tuon rautatien osakkeitten omis­tajat
viime, kesänä kirkuivat halli­tukselta
muistaaksemme 4 pro­senttia
voitto-osinkoiria osakkeil­leen.
Mitä oikeutta yksityisillä ka­pitalisteilla
olisi vaatia dividenttiä
toisten todellisuudessa omistamas­ta
tuotantolaitoksesta tai sen tuot­tamasta
voitosta. Ei mitään.
•Pitemmän ajan kysymyksessä ole­van
raitatien historiaa seuranneet
työläiset itse asiassa myöntävät, et­tä
todellisuudessa se olisi Canadan
kansan puhdasta omaisuutta, sillä
kansalta ja etupäässä työväenluo­kalta
koottuja välittömiä ja välil­lisiä
veroja on kymmeniä, ehkä sa­toja
tniljooneja lahjoitettu rautatie­tä
rakentaneille kapitalisteille. Rau­tatie
valmistettiin suurimmaksi o-saksi
Canadan parlamentin myöntä­millä
miljoonilla, niillä varoilla, jot­ka
nälkää näkevältä työväestöltä
kiskottiin veroina. Kuitenkin ta­pahtui
rautatien rakentamisessa niin
paljon virheitä, että se valmistut­tua
ei kannattanutkaan itseään.
Yritettiin ja saatiin "liian pitkä, jo­ka
joksikin samoilla alueilla oleva­na
ei voinut kilpailla mahtavan C.
P.R. rautatien rinnalla. Se alkoi
tuottamaan tappiota ja kapitalistit
eivät runnaa mielellään sellaisia lai­toksia,
joista sille ei ole suuria voit­to
saaliita. Mutta kapitalistit ei­vät
halunneeet Juopua kokonaan
tuosta rautatiestä, sillä fae käsitti­vät,
etiä kunhan Europasta ja muu-men
lahtarihallitus kun ei tykkäisi
punikkiensa olosta siellä, eikä pääs­täisi
niitä sieltä pois, kuten Supe-riorin
«Punikki» sanoo. Ja samanlai"
sia lienevät siinä suhteessa kaikki
kapitalistiset hallitukset, ainakaan
eivät ne missään nimessä tietensä
ota vastaan toisen maan. punikkeja,
vaan päinvastoin ovat ne aina hie­nossa
touhussa lähettäessään niitä
cotimaisten «hallituksiensa» fiksat-taviksi,
missä hyvänsä sellainen
otus pulpahtaa hallituksen näkyviin.
Tämän logiikan m"ukaan ei siis
Suomesta tule punikkeja tähän
maahan, lukuunottamatta ehkä joi­tain
harvoja, jotka luiskahtavat läpi
valkoisten vahtien. Mutta tarkastel-essa
tutkHjakomiteoiden työn tulok­sia,
ei sieltä lahtareitakaan tule.
Kuulusteluissa ovat tosin- useat
heistä, riippuen myös iästä, kuulu­neet
valkoisiin suojeluskuntiin tai
Lotta-yhdistyksiin,- ovat ottaneet
osaa Viron, Aunuksen tai Karjalan
nostatusretkueihin, mutta lahtareita
eivät he ole missään nähneetkään,
saatikka sitte itse olleet. No «voi
helvetti!» (tarkoittaa kirnua) ki­vahtaa
ehkä joku. Mutta mitkäs ne
sitte ovat niitä lahtareita, joista
niin suurta melua pidetään? Tosi­aan.
Eihän itse Manukaan ollut
muu kuin' suuri kansallissankari.
Sen näkyvät täälläkin useat ihan
työläisistäkin tietävän, koskapa
usein käy niin, että rehellinen pro­letaari,
joka on onnistunut läpäi­semään
valkoisen verkon näiden
kahden valkoisen maan välillä ja
tullut tänne, joutuu täällä työläis­ten
kesken ankaramman kritiikin ja
vainon alaiseksi, kuin moni todis­tettu
lahtarien apuri tai suora lah-tari.
Nämä seikat ovatkin aiheutta­neet
paljon sekamelskaa tämän
maan suomalaisten työläistenkin
kesken. Arvostellaan m.m. Suoman
luokkasodan syitä ja seurauksia
joukkotoiminnan ulkopuolella ja teh­dään
niistä jos jonkinlaisia päätel­miä.
Tavallisimmat noista päätel­mistä
on, että johtajat pettivät jou­kot
ja että työläiset olivat huonosti
järjestyneet. Ensimaiseen päätel­mään
en tässä ollenkaan kajoa, kos­ka
se on puhtaasti lahtarifilosofiaa
Suomen luokkasotaan nähden. Mut­ta
jälkimäinen, eli se että työläiset
olivat huonosti järjestyneet, on
alta värvätyt siirtolaiset saadaan
asumaan tuon rautatien varsille,
tulee siitä jonkun ajan kuluttua ka­pitalisteille
edullinen rahalaitos.
Mutta kuitenkin siitä olisi päästävä
ainakin ajaksi kun se tuottaa tap­piota.
Rautatien osakkeenomistajat joh­tokuntansa
kautta tekivät hallituk­selle
esityksen, että hallitus ottaisi
rautatien kontrollinsa alaiseksi. Ja
koskapa ei Cs^adan hallitus olisi
tarjonnut apuaan sitä vailla olevil­le
riistäjille. Nytkin se taipui esi­tykseen,
otti rautatien tappiota
tuottavana köntrolleerattavakseen.
Ja työväenluokka maksaa lystin.
Mitä miiuta olisi osoittamassa, että
kysymyksessä oleva rautatie todel­lakin
olisi kansan omistaima? Seko,
että tuon rautatien hallituksen kon­trollin
alaisena ollessa työläisiä, jot­ka
ovat olleet sen palveluksessa
on kohdeltu paremmin kuin silloin
jolloin se Suoranaisesti oli pääoman
omistajaini käsissä. Ei. sillä työläin H^«^""!.^"'l' käsittäväin Ja mu.t-siä
on kohdeltu huonommin. Muis­takaamme
Vain miten esim. useoi-ta
työväen parlamentti ehdokkaita
erotettiin rautatien palveluksesta
vain siitä syystä että oUvat työväen
asettamia ehdokkaita lainlaatijakun-taan.
Edelläolevan , jo pitäisi osottaa.
että Canadan Trades & Labor Con-gressih.
presidentti ei ole siinä pai­kassa
missä seh työväestön toimitsi­jana
pitäisi olla. Canadan työvä­enluokkaa
ja eritoten järjestyneitä
työläisiä ei hän kysymyksessä ole­van
rautatien johtokunnassa voi vä­hääkään
avustaa, ja lankeaakin hyö­ty
tuosta toimesta hänelle itsel­leen,
silla onhan siitä sievonen lisa-enemmän
asiallinen ja johdo,
kamen- varsinkin kun ottaa hn
oon sen puolen, että työläisten
koius e. ollut ollenkaan tap
mutta että porvaristo heidät si
Pakoitti nälkäkuoleman ^
Muuten tähän päätelmään yhdi.
eras • toinenkin mielenkiintoi
seikka, jota tavallisesti ei ollenk
oteta huomioon asioita punnitta
sa jase on se, että porvaristo,
lahtant voittivat samasta' syy
kuin työläisten väitetään hävinne
mm _ huonon järjestäytymiser
vuoksi. SiUä jos lahtarit olisivat
leet paremmin järjestäytyneet ta
pelua varten, että he olisivat V(
'neet luottaa omiin voimiinsa, p
nikkleh piiskauksessa, ei heidän oli
tarvinnut isänmaansa panttaamisc
uhalla lähteä muualta hakemaa
avukseen ennen luotua järjestyst
vaan olisivat yrittäneet omin ne'
voinsa lyödä alas uhkaavaksi kä;
nyttä punaista vaaraa ja joutune
siinä touhussa ottamaan punikeili
rehellisesti selkäänsä, koko valko
sen, sivistyneen maailman silmie
edessä. Mutta niin ei käynyt. Bn
men lahtarit eivät luottaneet omaa
järjestykseensä, vaikka yhtä hyvi
tiesivät punaisten kehnon järjestyi
sen ja yleisen sotakyvyttörayydei
ja siksipä juuri he pika pikaa ia
nasivat järjestystä Saksasta, hei
kellä, joka oli heille historiallisesi
edullisin. Ja se auttoi, Saksalaise:
mahtavan jäi^jestyksen avulla saiva
lahtarit niukuin naukuin voiton pu
nikeista, joilta hyvän kurin ja jäi
jestyksen ohella puuttui monta muu
ta sodan käynnille välttämätönti
edellytystä. Siitä raivosta ovatki;
lahtarit nostattäheet julmuutensi
huippuunsa, kun voitto niinkin suo
tuisissa olosuhteissa t.uli heille niir
kalliiksi. Näyttipä vajkoraivon par
haillaan riehuessa siltä, että lahta­rit
saavat voittamahsa punaiser
vaaran puhallettua niHaan, joka oli­kin
heidän sisin pääriääränsä.
Nyt kuitenkin näyttää punainen
vaara Suomen lahttrikunnasea jäl­leen
käyvän lahtaieille päivä päi­vältä
uhkaavammal si ja tällä ker­taa
järjestyksen m rkeissä —huoli­matta
siitä, että-laitareilla on hyvä.
järjestys ja ohia|set täydellisesti
heidän omissa känsään. Asiain ti­lan
huomaavat myjfc lahtarit, aina-tulo
hänen ennestÖBJi saamansa ruh­tinaallinen
palkka f lisäksi ammatti­järjestön
presidenfci toimesta. Ku­kaan
järkevästi va,(atteleva työläi­nen
ei siis Tomin nimityksessä näi^
muuta kuin vahinkoa Canadan jär­jestyneille
työläisille. Mutta ne
jotka hänet siihe^ nimittivät ja ioH
"•den etuja hän piileekin epäilemät­tä'ajamaan,
käsittivät, että Mooren
johtokuntaan nimittäminen OB to­dellinen
hyöty hltokselle. Mopres-ta
he saivat milien, joka tulee toi­mimaan
sovittaiana työn ja pääo­man
välisissäi ristiriitaisuukaissa.
mutta väin silk ymmärryksellä, et­tä
pääoma pääsee voitolle.
Alote siihen|suuntaan on jo otet­tukin.
Viimeisimmät tiedot nimit­täin
kertovat, k ä Sir. Henry Thom
ton, sanotun?johtokunnan puheen­johtaja
on älmoittanut, että 1'^-
himmässä tul|T?aisuudessa tullaan pi­tämään,
kaikkia rautatien pajatyö-ten
työläiste|i^.5ekä rautatien hallin­non
yhteinen konferenssi, tarkotuk-sella
muodostaa rautatien omista- •
jain-yja tj|51äisten välinen liitto-
Liiton -tarkoituksena on rautatien
kannattavailauden takaaminen ja
tietysti työläisten nahasta puriste­taan
liikevtitto palkkojen alennuk­sen
ja ty|snhteitten kurjistamisen
muodossa.] Tom Mooren ilmoiti-taan
otta\(aj konferenssin valmiste-
•hiun osaal tarkoituksella saada sen
tulokset Mahdollisimman hyvät.
•Kuinkllan pitkän ajah valveutu­nut
työvlki saa agiteerata, saadak­seen
Moiren kaltaiset fakiirit työ­väenjärjestöjen
johtotoimista syr­jäytettyä.
Kourallisena suomalai-
.17