Vapaus, April 29, 1922

              Lauantaina, huhtik. 29 p. •- Saturday, April 29.
V A P A U S ,
Panadan BUomalaiBen työväestön äänenkannattaja, ilmes­tyy
Sudburyssa, Out., joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO, J- W. SLUP .
lastaava toimihfAia. Toimitussihteeri.
1 V A P A U S
i (Liberty) . ^ „ u
The only orean of Finnish Worker8 Sn Canada. Pub-
Hsh^ in S Ä Ont, every Tuesday, Thursday and
Sflturday.
Advertising rates 40c per col inch. Minimum cbarge
for dngle insertion 75c. fciscount on ?tandmg advert^s^
Sent. The Vapaus is the best advertising medmm among
the FinniBh People in Canada.
Dmotushinta 40c palstatuumalta. - Alm Jinta /^er a
Bmotukiesta .75c. ~ Kuolemanilmotukset ?2.00 (mu sto
Äylam 50c. kultakin lisäksi). - Kihlaus- ja avioliitto
Umot. alin hinta ?2.00, nlmenmuntosilm. (muuten kuin
ftviuuifctoilmotusten yhteydessä ?2-00 kerta. - Avioeroil
motukset ?2.00 kerta (2 kertaa $3,00. — Syntymailmo-tukset
$2.00 kerta. — Halutaan tieto ja osoiteilmotukset
$1.00 kerta (3 kertaa ?2.00). — Kaikista ilmotuksista,
Joista ei ole sopimusta, tulee rahan seurata niukana;____^
TILAUSHINNAT: ,
' (Janadaan yksi vk. ?4.00, puoli vk. ?2.25, kolrtlö kk.
f 1.50 ja yksi kk. 75c. • . , ^ ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. ?5.50, puoli vk.
W.OO ja kolme kk. $1.75. / ,
Tilauksia, joita el seuraa raha, ei tulia lahetlamäan,
• asiamiesten joilla on takaukset.
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
Krjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-eoonallisella
nimellä.
J. V. KANNASTO. Liikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lorne St., Puhelin 1038. Postiosote: ^
Box 69. Sudbury. Ogt.
Begistered at the Post Office Department, Ottawa, as
eecund class matter.
— Työmiehen toimituksesta on eronnut, ryhtyäk
seen saman liikkeen levitysosaston hoitajaksi, tov. Kal­le
Rissanen. Hänen tilalleen on johtokunta valinnut
tov. John Salmisen, joka on ennenkin toiminut Tyo
miehen ja Lapatossun toimittajana.
Kaikki parhaat suomalaiset
runoilijat
ovat tänä vuonna runoilleet VAPAUDEN SOIHTUUN.
Näiden joukosta luettelemme Henkipatto, Aku Päiviö,
Mikael Rutanen, Wm. Lahtinen ja W. M. Mattson,'
joiden nimet ovat tunnettuja Canadan ja Yhdysvaltain
Buomalaisille jo ennestään. Päiviö, Rutanen ja Lah­tinen
ovat sepittäneet kukin jiseampia mitä mainioira-pia
runoja tämän vuotiseen kesäjulkaisuumme.
Näiden lukuisten mieliä kohottavien runojen lisäk­si
tulee Soihtu sisältämään paljon muuta hyvää teks-tilukemista,
sdä'runsaan ja hyVän kuvituksen, sekä
Ärikoisesli mainitsemisen arvoisen taiteilija toveri K.
A. Suvannon piirtämän kaksivärisen mahtavan kansi-
• kuvan, joka viimemainittu jo itsessään vastaisi koko
julkaisun hinnan. .
Kehotamme kaikkia asiamiehijimme hetimiten ryh­tymään
tilausten keräämiseen, silla julkaisu on jo työn
alla ja valmistuu toukokuun ajalla. Soihdun hinta
on 40 senttiä. Käsittää 48 suurikokoista sivua.
Ei ole toiveita työttömyy^n lieven­tymisestä
Se Seikka, että Canadan parlamentti hyväksyi maa­nantaina
työväenpuolueen edustajan J. S. Woodsworth-in
päätöslauselman, jossa federaalihalHtus velvoite­taan
ryhtymään toimenpiteisiin työttömyyden lieventä­miseksi,
osottaa ettei ole suuria toiveita, että kesä
toisi mukanaan virkeyttä tcollisuuselämään ja poistaisi
työttömyyden. Niimpä työväenpuolueen edustajan
ponnen esittäjä ja Irwin Calgarystä lausuivatkin ettei
mitään huomattavampia toiveita ole olemassa työttö­myyden
vähentymisestä, ja että ensi talvi tulee olemaan
ehkä vieläkin pahempi kuin edelliset kaksi ovat olleet.
Eipä edes porvaripuolueen edustajatkaan voineet väit­tää
vastaan eivätkä kyenneet esittämään mitään toi­veita
tilanteen lieventymisestä. Sen sijaan, konserva­tiivipuolueen
johtaja Meighen, samoin pääministeri
King, koettivat vierittää kaikön vastuunalaisuuden fe-deraalihalHtuksen
harteilta, väittämällä, että työttö-
,myyskysymyksen ratkaisu kuuluu ensi kädessä kun­nille,
sen jälkeen eri maakunnille ja vasta viimeksi
ja tietysti kaikkein vähimmässä määrin federaalihalli-tukselle.
Tämä kieräily ja vastuuvelvollisuuden siir-teleminen
paikasta toiseen, on hyvin tunnettua kapita­listisille
politikoitsijoille, jotka eivät halua mitään
tehdä suurten työläisjoukkojen kurjuuden lieventämi­seksi.
Ja onhan selvää, että ainoastaan federaalihalH­tus
laajemmalla vallalla ja suurempien varojeii avulla*
voisi jotain todella lieventävää saada aikaan työttö-myyskurjuuden
helpottamiseksi. Mutta kapitalistinen
valtio ei ole olemassa suurien kansajoukkojen, etujen
ajamista, vaan riistäjien etuoikeuksien ajamista varten.
Työläisten asia saa aina heiltä kylmän kohtelun. Se
siirretään, se lykätään ja haudataan lopuksi kapitalis-tivaltion
monien virastojen sokkeloihin, milloin eivät
porvaripolitikoitsijat uskalla suoraan sitä heti paikalla
avoimesti hyljätä. Niimpä kun nyt suurten työläisten
äärimäisen huutava kurjuus vaatisi pikaisia ja nopeita
toimenpiteitä, arveli pääministeri, että .työministeri
mahdollisesti tulee kutsumaan jonkinlaisen maakunta-hallistusten
ja federaalihallituksen edustajain yhteisen
konferenssin ennen vuoden loppua.
Siis päätöslauselman hyväksyminen, jossa hallitus
velvotetaan ryhtymään jonkinlaisiin toimenpiteisiin, ei
todellisuudessa merkitse mitään. Se tehtiin vain työ­läisten
silmäin lummeeksi.
Suuret työttömät työläisjoukot voivat saada He-vennysstä
ankaraan kurjuuteensa ainoastaan järjesty­mällä
ja joukkoina vaatimalla — vaatimalla niin suu-riäänisesti,
että hallitsevien on pakko ryhtyä toimenpi­teisiin
pikaisesti.
Taistelu diplomaattisella rintamalla
Genoas.sa on viimeisten viikkojen ajalla käyty tu­lista
diplomaattista taistelua. Vaikkakaan konferens-sLs.
sa ei enään pitänyt olla voittajia eikä voitettuja,
ovat liittolaissuurvailat pyrkineet diktatuurillaan mää­räämään
konferenssia. Tähän ei suurinta ja rikkainta
maata ja kansaa edustava Neuvosto-Venäjä ole kuiten­kaan
niin vain alistunut. Ja Saksa, joka liittolaisten
ankarien sotakorvausten rasittamana ja puhtaaksi ky-nimänä
on hätääntynyt yksinäiseksi ja puolustusky­vyttömäksi,
on turvaantunut mahtavan Neuvosto-Venä­jän
puolelle, Saksalais-venälälnen sopimus, jossa
kaikki vanhat velat ja saalistuspyyteet kumottiin, muo­dosti
saksalais-venäläLsfen yhteisen rintaman liittolais­ten
anastushankkeitQ vn.tfaan, joiden pyrkimyksenä ei
ole Genoassa todefitP«lla Europan uudestaanrakenta-mirteiH
vaari Miihn saalistus- ja anastuspyyteitten
läpiajamifteM. Tämä sopimus vaikutti kuin ankara
pohiirtii^äjähdys liittolaisten leirissä. Se hämmästytti
|a kiukutti. Liittolaisten tarkoituksena olk kiristää
Neuvosto-Venäjältä sen «avustamisen» varjossa suun­nattomia
myönnytyksiä, tehdä siitä europalaisen impe-rilaismin
siirtomaa ja vasallivaltio, jossa Venäjän
kansa ei enään olisi saanut olla määrääjänä, VäaH jossa
ulkomaalaisilla kapitalisteilla olisi tullut olemaan ra­jaton
riisto- ja saalistusoikeus, joita turvaamaan Im­perial
istivallat olisivat saaneet perustaa omat oikeus­laitoksensa
ja kaikenlaiset komissioninsa. N. k. Lon­toon
experltien raportissa esitettiin nämä hävittömät
vaatimukset sangen julkeasti. Mutta Neuvosto-Venä­jän
diplomaattiset edustajat ovat loistavasti pitäned
puoliaan. He ovat osottaneet koko mailmalle, että
ainoastaan Venäjä todella tahtoo työskennellä pysyvän
mailmanrauhah ja yhteiskuntatalouden uudestaan el­vyttämiseksi.
Voidakseen saada edes jonkinlaisia pi
kaisia tuloksia, sikäli kuin se olisi ensinkään kapita-listivaltain
edustajain kanssa mahdollista; Venäjä on
ollut taipuvainen tekemään suuria myönnytyksiä siitä,
mikä heidän kannaltaan olisi ihan välttän^^töntä, mut­ta
Ranskan vararikkoista kapitalismia edustavat impe­rialistiset
politikoitsijat eivät kykene sokeudessaan nä­kemään
mitään muuta kuin Venäjän ja Saksan ääri­mäisen
nylkemisen pelastavan asemaansa. Ranskan
imperialismi ei tyydy Venäjän pitkälle meneviin myön­nytyksiin,
vAan tahtoisi Venäjän ylitse" täydellisen
holhousvallan annettavaksi imperialististen suurvaltain
Summalessaan niitä ristiriitoja mitä Genoan kon­ferenssissa
on ilmennyt, lausuu Tshitserin, että va­kavimmat
ristiriidat Venäjän kanssa rauhan aikaan­saamiseksi
johtuvat yksinkertaisesti entisten omaisuu­den
omistajien ja velkojien etujen puoltamisesta, jota
varsinkin Ranska niin härkäpäisesti ajaa. Lopuksi
lausun Tshitserin, että «Venäjä on mennyt pitkälle
myönnytyksissään, multa se ei voi palata takaisin van­haan
yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen järjestel­mään.
» Viimeksi mainittu lause sisältääkin Genoan
konferenssin ristiriitain ytimen. Neuvosto-Venäjä lu­jasti
kiinni, pitkälle menevissä .myönnytyksissäänkih
uudesta yhteiskuntajärjestelmästä, kun taas imperialis
tista kapitalismia edustavat politikoitsijat tahtoisivat
pakottaa sen palaavan rajattomaan kapitalistiseen riis-tojärjeslelmään,
Lloyd eorge olisi nähtävästti taipuvainen rakenta­maan
jonkinlaista kompromissia Venäjän sosialistisen
valtio- ja talousjärjestelmän ja kapitalismin kanssa,
koska Englannin kauppa ja teollisuus riippuu niin
suuressa määrin Venäjän ehtymättömistä raaka-aine-lähleistä
ja laajoista markkinoista, mutta ranskalainen
imperialismi ja kotoiset taanlumuspuoluelaiset, joista
hänen asemansa suuresti riippuu, pitävät häntä armoil­laan,
ja siksi hän ei ole omannut rohkeutta asettua
jyrkän pesäeron kannalle ranskalaisen imperialismin
kanssa, vaan, päinvastoin asettunut sitä tukemaan Neu­vosto-
Venäjää vastaan.
Europan puolueettomat vallat, jotka kärsivät myös­kin
suunnattomasti nykyisestä taloudellisesta rappios­ta
ja näkevät läheisen yhteyden Venäjän kanssa olevan
ainoan, mikä tuottaisi edes tilapäistä lievennystä val­litsevaan
kaaokseen, ovat ilmeisesti Saksan ja Venäjän
puolella. Multa heidän äänensä ei konferenssissa
paljonkaan pääse kuuluville.
RistiHidat Genoan konferenssissa näyttävät kehit­tyvän
niin pitkälle, että se saattaa hajota tuloksetto­mana
milloin hyvänsä. Ranskan edustajiston yhtenään
uhatessa poistua.
Koko Genoan konferenssista näyttää tällä hetkellä
olevan ainoana tuloksena venäläis-saksalainen sopimus
ja mahdollisesti ne muut sopimukset, joita erinäiset
vallat näkyvät olevan halukkaat yksityisesti solraia-maan
Venäjän kanssa. Venäläis-saksalainen sopimus
onkin sangen laajakantoinen, sillä yhdistäähän se jo
sellaisenaan 200,000,000 käsittävät kaksi suurta kan-ssakuntaa
ja maata, joista toinen on mailman rikkain
raaka-aineista ja suuri viikiluvultaan (Venäjä), ja
toinen (Saksa) käsittää korkeasti teknillisesti kehitty­neen
ja tuotantokykyisen kansan. Nämä maat, Euro­pan
.imperialistien ahdistuksen pakottamaan yhteenliit­tyneinä,
voivat todella jolain rakentaa, varsinkin kun
on toiveita Saksan muuttumisesta aivan lähitulevaisuu­dessa
todelliseksi työläistasavallaksi. Mutta venäläis-saksalainen
sopimus toiselta puolen on voiriiakas kii­hotin
toisillekin suurvalloifle sopimuksen tekoon Ve­näjän
kanssa, «ennen kuin Saksa ehtii niittää kaikki
etuisuudet.» Niimpä puhutaan jo Yhdysvaltain k i i r ^ -
timisestä sopimuksen teolle. Ja eipä kumma ellei
Englannin viekas ja aina eteensä katsovat diplomaatia
tule pian jättämään Ranskaa syrjään ja kiirehdi otta­maan
kauppayhteydestä Venäjän kanssa sen minkä voi.
Kaikessa tapauksessa Genoan konferenssi on osottau-tunut
mielenkiintoiseksi diplomaattiseksi taisteluksi
uuden ja vanhan mailmanjärjestyksen välillä, jossa
uusi mailma on loistavasti edustanut itseään. ,
Mokuu - Pnken kuukaysi
Toukokuu alkaa kansainvälisen köyhälistön
suurimmalla juhlapäivällä. Pistäymmekö nois­sa
juhlissa ja tekeydymme hartaiksi vallanku­mouksellisiksi
ja sitten unohdamme velvollisuu­temme?
Vai eikö tuon kuukauden alkaminen
tällaisella merkkipäivällä velvoita ja kannusta
meitä erikoisiin toimenpiteisiin - käytännö-lisiin
toimenpiteisiin aatteeUisen työmme hedel­möittämiseksi.
. .
Jokainen, vakava työväenliikkeen mies ja
nainen Varmastikin sisimmässään tunnustaa, et­tei
tekopyhyys työväenliikkeesää saa muuta kuin
vahinkoa aikaan. Ja kuitenkin me käytännössä
teemme varsin vähäYi aatteemme levittamiseKsi.,,
Meidän HikkeessäTnmö on vielä hian vahair.en
jöukko toiminnan henkilöitä.
Ja mikä on sitten halvin ja lopultakin yksi
parhaita keinoja proletaaristen aatteitten levi-tystyössa?
Sanomalehti. Kaikkihan myöntävät,
että sanomalehdistö hallitsee yleistä mielipidet­tä,
S 8 muokkaa sitä kuin leipuri taikinaa. Sama
pitää vississä määrin paikkansa työväenliikkees­säkin.
Voimakas työväen sanomalehti on teho­kas
ase järjestyneen työväenliikkeen käsissä. \
Ja kukapa meidän järjestömme jäsenistä ei
haluaisi nähdä meidän lehtemme kasvavan suu­reksi
ja laajalle leviäväksi. Ja kuitenkaan mei­dän
järjestömme jäsenistöä ja osastoja ei ole
saatu mihinkään suurempiin yhtenäisiin ponnis­tuksiin
Vapauden levittämiseksi, sen on täyty­nyt
levitä melkein omalla painollaan. Lukuun­ottamatta
muutamia perin ahkeria asiamiehiä,
jotka ovat ponnistelleet väsymättömasti lehden
levittämiseksi, ei tässä suhteessa ole tehty mi­tään
huomattavampaa yritystä. On innostuttu
yhteen ja toiseen asiaan, mutta ei tähän meidän
tärkeimpään asiaan, josta niin suuressa määrin
riippuu meidän voimaimme lisääntyminen ja
aatteittemme leveneminen.
Vapauden tilaajamäärä on pysynyt paika-aan
toista vuotta. Tämä on huono merkki eteen­päin
pyrkivän joukon liikkeessä. Me emme ole
tahtoneet järjestää mitään reklaameja, kilpailu­ja
tai muita sellaisia syöttejä, sillä me oletamme,
että meidän joukkomme on valistunutta vä­keä,
joka käsittää tehtävänsä välttämättömyy­den
ja tarttuu asiaan kiinni tavalla, josta on
tuloksia.
•Eiköhän nyt kerta kaikkiaan oteta Vapau­den
levittäminen oikein sydämen asiaksi ja ryh­dytä
siinä suhteessa kautta maan, osastojen ja
asiamiesten toimesta päättävään ja tehokkaa­seen
työhön. Ja kun me kerran suomalaisen työ­läisen
sitkeydellä ja peräänantamattomuudella
lähdemme liikkeelle, niin tulokset ovat varmasti
runsaita.
Muistakaamme että laajemman levikin
saanti Vapaudelle merkitsee laajempaa ja sisäl-törikkaampaa
lehteä. Alettakoon siis nyt tou­kokuun
alussa ryntäys kautta maan ja tehtä­köön
toukokuusta todelhnen punainen kuukau­si!
- Punikki.
Mutta ei se johto ole mikään
yliluonnollinen olio, joka vain joh­taa,
ja jolle ei voi mitään kun
se kerran. on alkanJat johtaa, mut­ta
ei voida johtaa joukkoa ennen­kuin
joukko on omaksunut johdon.
Siis joukko aina valitsee johtor
sa; onko sitten valintatavat k ' ^^
peiöitä tai notkeita, on eri
Jos me njrt emme ^yke^^^'^^'
semaan yläpuolelle de
,n u..n ,l yökä.ä mm,e. ^k, o, mmu J!'Ä-fmf^i Ärmomiaun­,
,lk.i osepnp aandj ejma o,ka rlias^tti. aunk aa' Jt>M fvt j .Tp io. rvair i.,•l ­oS-
i,l,l.a. muut. a val1-i r J^o hd, e,t t„av. ,a ks^i .
ta ei. ol, e. ^oS o? .^ ^•^^'^.^^'i^ ^m^a^h^do^l^li Ejau^t-.
enaa ole. A ^^^^^^^ ^^^^^^^
porvariryhr^g^. nimittämällä heitä
sosialide ^okra*teiksi, tunteaksem-
.idät mitä he ovat joskus ol­leet.
Työläiset nyt yleensä liikkuvat
johonkin suuntaan. — Liikkuma­tonta
oliota minä en tunne, muu­ta
Wuin IWW:n periaatteet päähän­sä
päntännyt maanviljelijä- Jos ei
siis työläisiä kyetä johtamaan pal­velemaan
omaa asiaansa, niin joh­detaan
niitä palvelemaan porvaris­ton
asiaa. Ei ole työläisellä muu­ta
ratkaisun mahdollisuutta kuin:
joko toimia oman luokkansa hy
vaksi tai porvariston hyväksi. Joh­tamatonta
liikettä ei ole. Eikä mi­tään
välitiloja.
Meitä on syytetty siltä, että me
kokoamme kaikenkarvaiset porva­rit,
työläispuolueeseen. Nyt meitä
tietysti tullaan syyttämään siitä, et­tä
meidän sääntöjen alla ei pys­ty
toimimaan meille vastaiset ai­nekset.
Me emme siis voi olla vas-tjastajillemme
mieliksi, emmekä me
sitä kotkaan halualcBan.
Niinkuin joistakin paikkakunta-kirjeistä
huomaa: on joillekin syn­tynyt
sellainen käsite, että joukoil­la
ei ole muuta tehtävää kuin ai­neellisesti
kannattaa puoluetta ja
johdon määräyksiin sanoa amen.
Asia ei ole niin yksinkertainen
kuin sitä tavallisesti sanotaan. Ei
ole joukkojen ajateltava, että kyl­lä
meillä on johtajia jotka ajaa
tietoa meidän päihimme ja jos ei se
satu siellä pysymään, niin kyllä ne
tulevat täyttämään sen luudestaan.
Vanha suomalainen sananlasku sa­noo:
ei kannettu vesi kaivossa py­sy.
Ja niin se on. Jos ei työläiset
ala vaivata omaa ajatusmasiinaansa,
niin ei se toisten tyrkyttämä tieto
ole kuin väliaikaista. Se on vain
alkua josta voi alkaa ajatella. Mei­dän
tehtävämme ei ole ainoastaan
kannattaa aineellisesti agitatsioonia.
Meidän tehtävämme on kehittää
tulevai.'^
tän,- /'ottava tutki.maai,
mukaisuus?
Tarkoitukseni on n^nUf
I W W liito, evirallS '
nan. omaksuvien suomala£,'
niin ryhmien ku
menettely.ssä tutkia " Suometa
keen sisällissodan tähSn
Johdon kimunihis
•Meidän järjestömme ja pUollaeen
edustajakokouksen jälkeen näyttää
Joukkoja jossain määrin alkaneen
vaivata johdon kummitus. Siksi lie­nee
paikallaan sanoa joku sana
johdon välttämättömyydestä —
näin joukostakin päin.
Joka vähänkään on viitsinyt vai­vata
järkeään seuratessaan työvä­enliikkeen
historiaa, tietää, että
työväen järjestöt eivät ole synty­neet
ilman johtoa. Ne eivät ole
liikkuneet ilman johtoa. Sitäpaitsi
ne pyrkivät liikkumaan suuressa
määrin johdon mukaisesti, koska ne
omakslavat sen tahi tämän johdon
omakseen.
Näyttää siltä, että suuria työläis­joukkoja
voi johtaa minne hyvän­sä
kun niille vain puhuu kansan­vallasta
ja tiukasti vakuuttaa ettei
heitä kukaan johda, vaan että he
itse johtavat, koska heillä on kerta
oikeus äänestää.
Meillä onkin nyt kysymys joh­dosta,
ja tiukasti keskitetystä joh­dosta.
Me olemme leikkineet kansanval­taa
pikklaasioissa. Mutta kun on
syntynyt periaatteellisia erimieli­syyksiä
ei niitä ole voitu yleisää-nestyksellä
ratkaista, onpa heistä
sitte äänestetty eli ei, sillä kum­pikin
puoli on omaksunut oman
johtonsa ja alkanut liikkua sen mu­kaisesti.
— Eihän williamsilaiset
panneet yleisäänestyksellä ratkais­tavaksi
yhtymistä Taloudelliseen
Kansainväliseen ja sillä taholla jos
missään, juuri puhutaan johtamat-tomtilaspolitiikasta,
eikä se olisi
asiaa muuttanut, sillä ei Kansainvä­lisyyttä
vastustava aines olisi sii-^
hen yhtynyt vaikka se olisikin jää­nyt
vähemmistöksi. Eikä se olisi
ollut edullistakaan vallankulmouk-selliselle
työväenliikkeelle.
Meidän täytyy siis ymmärtää
mistä on kysymys silloin kun puhu­taan
johdosta. Ulkopuolella Vallan-kumoluksellisen
1 u ©'"k k a puolueen
kaikki työväen pyrkimykset jäävät
ryhmäpyrinnöiksi ja muodostuvat
ryhmäetuja ajavaksi liikkeöksi. Nyt
siis luokkapuolueen tehtävä on sel­vittää
yhteiskunnallinen tilanne,
paljastaa kapitalistisen yhteiskun­nan
mädännäisyys ja näyttää ettei
porvarillista yhteiskuntaa paikkaa­malla
päästä sosialistiseen yhteis­kuntaan.
Siis on kysymys kaikkien
työläisryhmien johtamisesta vallan-klumoukseen.
Nyt siis ensikädessä on kaikkien
vallankumouksellisen luokkapuolu­een
jäsenten oltava johtajia; yrit­tää
johtaa kaikkia työläisiä, joiden
kanssa kosketukseen joutuu, puo­lueeseen,
saamaan vallankumouksel­lisen
kasvatlaksen. Siitä seuraa
luonnostaan että me eirime enää
leiki enemmistöpäätöksillä, vaan
täytyy toiminnan tapahtua tietoi­suuden
perusteella.
Jos me sitte haluamme puhua asi­oista
suoriksi, niin me emme halua
puolueessa ratkaista mitään asiaa
siksi fettä se jotakin miellyttää,
päättää niin tai näin. Vaan halu­amme
ratkaista kaikki pitämällä
edessämme kysymyksen: Mikä on
edlallista vallankumoukselliselle liik­keelle.
Missä se <pöpö> sitten istup siinä
kommunistisessa johdossa? Siinä
että' suoraan sanotaan työläisten
tarvitsevan johtoa tullakseen val­lankumoukselliseksi
ja liikkuakseen
vallankumouksellisesti.
tietojamme ja kykyjämme, ollak­semme
«agitaattoreita» ulkona puo­lueesta
oleviin työläisjoukkoihin
nähden. Eikä aina yhtyä siihen van­haan
virteen: ei meistä tule mitään,
ei niille tai näille kannat^ puhua,
ei ne siitä viisastu. Sitä paitsi joh-tajainkin
tulisi nousta joukoista. —
En tarkoita «johtajasieluja»,. vaan
johtajakykyjä. Jos ei, niin täytyy
meidän turvautua akateemikkoihin.
Mitään sellaista järjestöä tai yh­teiskuntaa
ei voi syntyä, jossa mil­joonat
työläiset persoonallisesti
johtavat tuotantoa ja jakoa, sillä
emme koskaan voi enää palata ta­kaisin
sukukommluuniseen talou­teen.
Nyt kai joku aina vain ajattelee:
mutta miksi aina vain johto? Ja
miksi se pitää olla niin tiukka ja
keskitetty? Kysymys on nyt siitä:
onko kommunistit oikeutettuja joh­tamaan
työläisiä vallankumoukseen?
Vai onko porvaristo oikeutettu Ijoh-tamaan
työläiset uladestaan kan­sainväliseen
teurastukseen? Kum­massakaan
tapauksessa ei tulla
leikkimään kansanvaltaa, i Kummas­takaan
ei voida äänestää. Porvaris­to
ei nuku, eikä leiki kansanvallalla
kansainvälisessä politiikassaan. Me
työläiset emme myöskään saa nuk­kua.
Meillä on kokemus toisesta
kansainvälisestä, viimeisen mail-mansodan
puhjetessa. Sillä ei olllit
mitään tiukkoja määritelmiä. Sodan
puhjettua ei se niitä pystynyt luo­maan.
Se hajosi omaan löyhyyteen-sä.
— ^ Meidän täytyy oppia ko­kemuksista
jotain.
Jos jotakin vaivaa johdon kum­mitus,
neuvoisin lukemaan Kolman­nen
Internationalen ja Punaisen
Taloudellisen Internationalen Tee­sit
ja säännöt. Tämä on halpa ja
pätevä lääke. Jos vain sitten viit­sii
ajatella mitä ne sisältää.
Mitä tulee järjestön ediastaja-kokoiiksen
päätöksiin, lienee eniten
sekavaa käsitystä päätöksestä kos­kien
Työkansan toverilainojen mak­sua.
Nyt tässäkin on vain kysymys
vanhoista ja uusista menettelyta­voista.
Jokaisen joka tähän asiaan
sekaantuu, tulisi muistaa, etta^ tä-äiän
Vuoden osuus on päätetty pe­riä
ja ensi Vuonna pidetään edlas-tajakokous
uudestaan. Jos nyt jou­kot
todella haluavat ne maksaa,
niin voivat ne sen. päättää seuraa­vassa
edustajakokouksessa. Mutta
pitää sitten jokaisen jäsenen muis­taa,
ettei ne päätöksillä tule mak­settua.
~
Sama on dnhde kaikkiin muihin
päätöksiin. Meidän tiilee pyrTdä to­teuttamaan
päätöksiä ja jos ne ovat
epäkäytännöllisiä, paäftälcäämine
ansa. ohjaamana tätänykvä ^
ten noudattavat -ovatko" he";
donmukaisia menettelvis=ään'
Suomessa otti työväestö V i o
vallan omiin käsiinsä, työntV
1-rvarit hallituksesta i^^Z
la omista miehistään n. s. ,Kan!
valtuuskunnan. hallitu5kon»i;
mika siis siiloin edusti Suomea
vaen mltiomahtia... Ja s„.,
työläisten teko eikö ollut täkälä
ten IWW:n- <viraliisen kanr.
omaksuvien mieleltä oikein' '
eikö Suomen t.vöväen oikeat,
aseellinen valtansapuolesta hm,
lu myöskin, jossa kamppailusi'
työläiset lopulta kuitenkin jont
yat verissäpäin tappiolle, im^er
hstisen Sakean sekaannuttua' s
vittäjäksi työläisten ja non-arien,
liseen vallasta kamppailuun?
Mutta nvt I W \V-n n-ir^ili:
kannan» mukaan onkin vain 1
väJcsy^t^ivyä 'ainnastaan •^pillin
vallanHmious.^ inka muka v.iir
tarnpoiljsta nv^Vtavia^ifn vlitei?kr
naHises^a vallankumouksessa. ,
kun silloisen uhkarohkean tekor
Suomen tvöläiset iontuivat hh
mään, sapden s"n h"iviöii?ä i"ab
kalli'''H tiihan«n'a sorakunnnn ?(
tuneilla ja härknkar^inoi'^;-! v
kään. ia tnutoihin kunllpilh
joista kaikista he p^.ilvtt''vät h
kerat, koskaan i"ilnttU!v?.tto:T
muistot. Ja kun VenäiänkMi t}
läistovort ovat te^ineot 5!!"">Jl!, \
valla kuin huomenkin työliii^et, i
ta*i.eet vallan käsiii^ä — tai oil
astaan sen tekiv^itkin en''" ver
Iäiset toverit, mikä innosti Siionie
kin tvöläiset yhtvnv'än sauman pi
sessiin — ia Venäjän tvBläiMä
mukana auttamassa .''uoni'?n työl
siä selvivtymään viholHi^i^taan, va
itse vielä liiaksi heikkovoiniai«e
omassa asema^^iann ollen, eivät v
neet antaa riittävää annaan .S'J
men työläisille, jotta liäniä oli.A
saaneet voiton yhdistvneistä S.?
san ia Suomen lahtarei^ta — pi:
missä on nyt ero noiden kalid
maan työläisten kamppailussa?
Ero on vain siinä, että Suoni
tvöläiset joutuivat taistelussaan 1
viölle, saivat tappion raskain? ve
sine maksuineen. Mutta Yenäj
työläiset ovat vicslä tänännivänäki
monien uusiintuneiden kamnpailiij
jälestäkin, säilyttäneet valtansa.
•Onko nyt sitten mitään johdo
mukaisuutta siinä, että silloin ki
siltä samalta «viralli.sen kanna:
taholta, yhtärinnan ia kilvan ki
ken maailman imperialistien kari
nokoirien kans.=a haukutaan m
ruokottomimmasti Vcnäiän työlä
ten hallitusta (kuten tehdään 1
dustrialistin n:rossa 60 24 n. ma
li.sk.: « ja Venä,inn hallitukseeni
meidän suhtauduttava aivan f
moin kuin mihin muuhun kapital:
tiseen hallitukseen tahansa^ i.n
samassa äänilajissa.) ja manata:
myr.^kyä kukistamaan tvöläisten
näjää — suoraan sanoen: olla:
täydellä todella kansainvälisen li
perialismir asialla, niin onko 5
loin johdonmukaista 'tutkia^ Su
mesta työläisten epäonnistuiie;
vallankumouksen jälkeen tul.ei
henkilöitä jo.sko nämä olisivat ma
dollise,sti olleet yk.^is.^äneuvom po
värien kanssa antamassa selkään v
v a i i c i i i\Mii.j.-t, " ..
tärinnan venäläisten kan5=a va.ia
kumouksessa osallisina o!le'.ta ty
Iäisiä? (Tämän kirjoinaialle.
takohdaltaan, ei tuoll.rnen tut^n
nen enää merkitse mitään, s,!la H
nulle niitä todistuksia s)e:ta
mesta on tullut sekä tie.en et
tietämättäni. Vaan ko.=ka njt
täpuolin ruvetaan ^antamaan ?u
keille lahtarin kohtelu., unn kai
minun todistusteni P""-^'«^"f^
lainen kohtelu kohdistetaan minuai
l^in-)' , «'k«i
Venäjän työläiset kun ora. ky
neet kukistamaan oman maan.a K_
pitalistiluokan lisäksi ulkoa a s.a
tä hvökkäävät ro5Volaum3^_ .;
voineet seisoa y^distyn^ta K a^
välistä imperialistien
vastaan lujana k ^ i " ; ' " " ' ' t ^,
mä IWW:n<viran.sta_kantJ
nustavat .ottavat reivaa.
tenkä me Suomesta tuU^e
duimme siellä ^ ^ ^ ^ ' " ' " ^^
tenkin samalla he ort^^^'^
seen sellaisia ^^^/f" J^^noit
hallitusta vastaan tehtyjä ^ P
kuin oli Suomen P^'^^ . j.tUm
nakoIta Puhjenneeni
Kronstadtin kapina ja 61 j^^.
näytelmä suomalaisten KO^
en .Hupilla » " ^ ^ ^ ^
Elorannan johtavanasieluna nm