Canadan uutiset, August 26, 1920

              OY POÖJOISM AiDEN YHD YSPASPl
(AB Nordiska Föreningsbanken)
: il Omat: varat Smk. 175,000,000:—
Sähköosoite: Unitas.
Syntyneenä ^uomen Yhdys-Pankin ja Pohjoismaiden Osakepan­kin
Kauppaa ja Teollisuutta varten yhteensulautumisesta jatkaa tämä
pankki Yhdyspankin ja Pohjoismaiden Osakepankin liikettä kaikilla
niillä paikkakunnilla, joilla nämä ovat aikaisemmin toimineet.
i Paitsi pääkonttoria HELSINGISSÄ on pankilla siten seuraavilla
paikkakunnilla H'!AARkKONTTORIT:
Forssa
Hamina i
Hanko ^
Heinola
Hämieenlinna
Imatra
Joensuu
Jyväskylä
Kajaani
Kannus
Karja
Kemi
Kiuruvesi
Kokkola
K;otka
-^Kouvola i
KUstiiuankliupunkl I
Käkisalmi
Kuopio
Lahti
Lappeenranta
Lauttakylä
Lieska (Pielisjärvi)
Loviisa jj
Maarianhamina
Mikkeli
Oravainen
Oulu /
Pioksämäki
Pietarsaari
Pori
Porvoo
Raahe
Raunia
Rovaniemi
Savonlinna
Seinäjoki
Sortavala
Suolahti
Tammisaari
Tampere
Tornio
Turku
Uusikaarlepyy
Uusikaupunki
Vaasa
Varkaus
Viipuri
Viitasaari
Värtsilä
Vöyri
5?
O-Y POHJOISMAIDEN YHDYSPANKKI, jolla alottaessaan toi-mintansa.
on talletustilillä, karttuvalla talletustilillä ja juoksevalla
tilillä yleisön varoja yhteensä
yli ^hden mii jaardin Suomen markan,
vastaanottaa railoja korkoa kasvavina kaikille mainitiiille tileille ja
toimittaa tehtäviä sekä välittää suorituksia kaikkialla Suomessa.
Toimia voi O-Y Pol joismaiden Yhdyspankille antaa kirjeellisesti.
O-Y Pohjoismaiden Yhdyspankille välittävät rahalähetyksiä m.
m, :|Irving National Bank, NCAV Yorkissa, Woolworth Building; Hed­man,
Hornborg & Go., New Yorkissa, 5iState St.; herrat Nielsen &
Lundbeck, New Yorkissa, 21 State St., sekä American Express Com­pany
New Yorkissa, 65 Broadwaj' ja sen kaikki haarak. ja asiamiehet.
^eiltä
K a i k k i a l t a
PAXTON VALLEY,! B. C.
• Viime kirjeessäni oli sattunut
tu 1 e m aa 11 ikä vä ero 11 dy s. Puli ues-sa'ni
kaksipäiväisestä sateesta oli
tarkoitukseni ilmoittaa, lettä se, 6-
li Chases'issa eikä^Chase Kiveril­lä.
En tiedä, mistä se "River"
siihen pujahti. Oikaisen asian
nyt tässä, etten tulisi jvalehteli­jaksi.
Eräs rouva, josta viime talve­na
kirjoitin, on nyt saapunut ko­tiin.
Hän teki aikoinaan pari
murtovarkautta täällä- jlähistöllä
ja ajettiin senvuoksi paikkakun­nalta
pois. Pojat olivat maksa­neet
äitinsä kolttoset. iPitäköön
jokainen itse huolta omista tava­roistaan,
ettei, sivullisilla ole niis-tä
liian i)aljon vaivaa,
Humsteetarini vainio.
CHASE RIVER, B. C,
elokuulla.
et sille "Homstetarin vaimolle",
joka oli kirjoittaiuit uutis-kirjeen
C. Uutisiin Paxton Vaileystä, K.
C . Kirjoit ta ka;i usein C. Uuti-si
i n, Il i i n sa a t te toiset k i n i n nost u-niaan.
Niiitä i)iirsi:se entinen
Tylsä kynii.
Nyt oh aika varustaa maissin-siementä.
'•::;:•/:•
raikkalaviiniila^^^^^m käsyate-taan.
mai.isia, o^^i
parhain kaydii nyt ;va.rnstama.an
jna i SS 111 : si e ii i eii t ä t ui e v an vuo de n
Taraksi.:;;'''."--)^:.^^
•; Tiimä^^^/ sieinehen varustantinen,
• t apah tu u^ si tcn,; et t ä • ni a a;!! v il j el i j ä
ruenccvmaiäsi.pell ollein
e Iin 011 ku in Ii a 11 a clM ii v ; t urine] e-inaaii
ja lvi)]voaa p^
öÖ ]vä{)yä; kii^kitr-ee^^
ten tulevaa vuotta varten. Tulee
valita k es k i k o k o is ia, h y vi n m u o-dost
un ei ta käpyj ä si t ä 1 a j ia, • j o k a
Suuri jinetsävalkea_on.;rie^^^^ on jonkun ajan sillä seudulla
raivonnut täällä jo: viikon ajan. kasvanut. Kävyt otetaan lujista
Kumminkin on kylämme säilynyt 'ja voimakkaista varsista, jotka
valkean tuhoilta, kun onneksi on! ovat keskipituiset ja enempi kuin
tuuli ollut koko ajan I metsään ; yksi varsi samassa mättäässä.
päin. Nyt on jo tu i melkein ko-1 Kävyt tulee'valita sellaiset että
konaan saatu sammumaan;. kun < niissiv on maissin jyviä kävyn
paljon tyi^ttömiä miehiä Vancou­verista
on tuotu tulta sammutta­maan;;
Tuli ehti jo tehdä tuhoja
Extensiolla, B. p.v polttaen saha-myllyn
ja joitakin kiinalaisten
kämppiä. Samanen tuli poltti
myöslcin niin janotulla 5 eekke­rillä
yhden talori.
^Mr. Victor ^täkl Vancouveris­ta
on myynyt, tääM.^omistajia^
'öa jnaan ja talon kieliselle naia-
Kskeile. Kauppasummaa en var­muudella
voi sanoa, vaan luulen
sen olevan kahdeksantoista sa­taa.
JJhmisiä j ^ n muuttanut s^^^
joukot näille seuäuilfe asumaan,.
pungin ulkosyr^jästä talo ja sen
ympärille eekkerin maakappale.
Sellaisten elämän luulisi 'haus­kaksi.
Heillä on nyt kaikki elä­män
mukavuudet, riippuen siitä
onko vuokra maasta kyllin riit­tävä
että sillä tulee toimeen ja
onko vuokraaja sellainen, että se
pitää maan hyvässä kunnossa.
Oli miten oli, mutta maanvilje­lijällä
on aina vanhuudcnpäivät
paremmin turvatut, kuin päivä-p
ai kk ai ai sell a j ok o h än o n t y össä
kaivannossa eli tehtaassa.
Munien säiljrtys suolassa.
^Monellaisia munien säilytysta­poja
on, mutta vielä on yksi, jo-kn
on lialvin. TTseita vuosia olen
sitä. tapaa käyttänyt nuinien säi­ly
11 ii m i se k s i m yö h ii il n t ai veli a e n -
k'i vielä ole löytänyt yhtiiän pi-liumtunutta
munaa.
Pa ra s on poist a a 1 iia 11 ise t kukot
oitis kun haiitomisen aika -on o-
11 i tse, k o sk a 11 (H1 e 1 mii 11 ö m ii t. m un a t
pysyvät paremmin hyvänii kuin
liedelmalliset.. Kiiytettäköön tar-poeksi
suurta astiaa mitä hyvän­sä,
ei kuitenkaan kovin suurta,
koska yläpuolella olevien munien
paino voisi siirkeii astian pohjalla
olevat munat. Pannaan: noin
tuumaa paksu kerros suolaa, sitte
keros munia, .munan, teräviimpi
]i ii ii a 1 a s pä i n. S it t e . i^e i te t ii ii n s u o -
lalla niin, ettei munia niiy, jon­ka
jiilkeen pannaan taas muna-kerros
ja niin jatketaan kunnes
ruukku on täynnä ja suolakerros
sen ylimpiinä kerroksena. Astia
l>idetäiin kellarissa. • Munia ei
koskaan saa pestä ennenkuin, he
pannaan astiaan.
Kullanetsijä.
H. H. McL.
Tuntureilla, missä tuuli telmii.
Missä hongat huojuin Jhumisevat,
Täällä haavikoiden hälmehella;
Kuusten kätkemänä kumpusella,
Puron kohisevan penkerellä
On mun mökki vuorten syvän­teessä".
Katso maata! : Onko mahtavara-
• paa,
Kauniliimpaa onko maailmassa
'Kuin tää manner; minkä tässä
'. näen ] \"
Iluippuineen ja siniselänteineen mitäiin ehdin tehdii."
" E i , pysy sinä vain kotona! V i -
lustus siellä lumessa rämpiessäsi'
— -No, nyt minä sitten lähden."
Ja Risto pisti browningin vyönsä
alle ,sekä; keika'huttl pen'kiltä e-väsrepun
olalleen. -
* 'Odotahan / kumminkin Risto,
kyllä minä sittenkin taidan Uih
la, Jiavahtui Hannu, joka vaie­ten
oli istunut ikkunapielessä, ot-:
sa käsien varassa.
''Näetkös, täytyyhän minunkin
jotain. Ja mitä jouta\aa sinä ai-nk
siitä yskästäni huolit, se
loppuu, koska loppuu.-^ 'Sitähän
Tuoksu antaa käsityksen
T E E K
Tuoksu antaa käsityksen sien hyvästä. laadusta.
Ilmoittakaa meille postitse saa daksenne vapa;in näytteen. Olkaa
hyvä ja ilmoittakaa meille hin ta minkä n j k y M n makiiatte jä
minkälaista haluatte, mustaa; vihreätä eli sekotettua.
Osoite Salada, Toronto,
minä pelkäänkin, että. se loppuu
täällä kotinurkassa, ennenkuin
iSilmänkannon
katson.
minne vaan . ma
Amerikan Punaisen Ristin toi-mintaa
puutteenalaisten
hyväksi..
Amerikan Punainen Risti kat­soo
edelleenkin välttiimättömäksi
liihettää vannulastittain ravinto­aineita,
vaatteita, liiäkkeitä y. m.
Europan.ja Vähän Aasian sodas­ta
kiirsineille maille. Suurin o-sa
nä i stä viii tt ä mät t ö myy s t a va-rois
ta I ii he t e t ii ä n n i i s t il: v a 1 ta van
suurista varastoista, jotka Ame-rika
n Punainen R isti t ai mi 11 i FiU-ropaan
sodan aikana. Kuluvan
vuoden alussa oli niiden arvo vie-liikin
28 miljoonaa dollaria.
Kalliolla vaahtoo kosken kuohu;
liaaksosessa kimaltelee puro,
KohisevI hiljaa uomassansa, .
Raikkahana rientää hypiskellen
Järven lielmaan, mihin rauhaan
uinuu.
Hopeisena ho'htaa järven pinta,;
Huojuin välkkyy aalto auringos­sa,
Verkallensa vyöryy rannikolle,
Temmeltävi särkän sannikolla,
Huuhtoo hellitellen heinikkoa.
Kuusikossa soipi lintuin laulu,:
Siipiparven sulosävellykset; '
Tuntureilta tulee tuomen tuoksu,
Kesii n 1 e m u: k au k o k u k k u 1 oi It a—;
Luonto hymyy, henkii suloutta,
Mahtavuutta maailma edessäni.
Tilä ^ on maani \ Harvoin osuu
vieras
Tiinne synkän sydänmaani kät­köön.
Yksin asun erämaata täälHi,
Vaeltelen yksin metsiköitä,
iKolkuttelen rinteen kallioita,
Etsin aartehia tuntureilta,.
Kaivan kultaa ytimistii vuorten.
Suuntaani ei kukaan mulle.viit­taa
;
Piikoita ei polkuani kukaan ;.
Olen vapaa kuni taivaan kotka.
Joka leväsiivin liitelevi
Halki ilman aavan avaruuden,
Kuni tuuli, joka tu.ntureilla : .
Telmii kallioiden jyrkänteillä —
Tiedän tieni, turvaun vapauteeni.
Risto n ä k i pojan pnivliailevan
pi e k su j a j a 1 k a a n sa, n i in . v a k av a
ilme kasvoillaan, ettei hän saatta­nut
eniiä mitiiän puhua vastaan.
Hän odotteli tuvan kynnyksellä,
ovenpieleen nojaten. Ovi narahti
raolleen. Hiin niiki ylevän talvi­maiseman,
jonka viimeisillä sini­vuori
11 a V a s ta ka t se py sä h ty i. Sy­dän
oli kukkuroillaan -.vihaa ja
inhoa vastakuulemainsa puna-kaartilaisraakuuksien
johdosta,
intoa ja jännitystä läiitiessään
vaaralliselle vakoiluretkelle, vi-
Iröllisten katkoamia pu
ko ja korjaamaan, ja vihdoin pel­koa
saira a n, mu tt a uh ka r oh kea n
pikku veikon puolesta. Eihän hän
jaksaisi: siellii avuksi olla r — ja
sähtyvät ja painuvat näkymättö-miksi;
Taasen on hiljaista.
Tullaan pulielinpylväälic; jonka
ympärys on tallattu. M y r s k y
heittelee : katkottuja lanf^ankap-paleita
siiuuj tänne.
Pysiihdytään, kuiskaillaan.
V^ilekuollut tuntee kylkeensä
potkaistavan.
"'Siinä on taasen raatoja ker­rakseen!"
"L\liihän. onko:s:iiiiäkin kaksit"
"Katsotaan!"
Tulitikku risalilaa. Jiislo tuii-
Pienin joukosta kapuaa pylviiän tee ioshorinhajun neniissäiin ja
kaikkeen, toiset sovittelevat joli- lämmintä kasvoillaan.
"Kuollut on." j
" J a i|yt kotiin, pojat!"
Kuuluu suksien suhinaa ja ää-kärkeen
asti, ehä jyvät ;övatyh^-
den iriuotoisia. -ja suorissa riveis-f^
ii ei enempäävkuin 16---1:8 riviä
kussakin:;käyys5iä. : Pankaa kävyt
sellaiseen paikkaan, jossa ne ei­vät
voi jäätyä, . mutta kuivuvat
ja saiiyat ilmaa,- jokainen käpy
vapaasti. • •'^^
Syksyllä valitut maissin sieme­net
ovat parhaita ja tuohon va­lintaan
on valmistauduttava nyt
V ii pyin ä tt ä, että voi da a n vai i tse-minen
tehdä . pystyssä ; olevista
varsista niin pian .kuin maissi
kypsyy ja ennenkuin lialla tulee.
Valitkaa runsaasti .sieinenen
käpyjä niin että on kylliksi sie­niin
että kohta alkaa olla puute mentä itsellenne jos tarvitsette
asunnoista. Vanhat ränsi^styne:ef ; uudelleenkin kylvää ja myös naa-talot^
jaJkäinpjUj)_y^t.j^^ purin varaksi, sillä aina keväisin
TäntööiT, jotka jo vuosia ovat on sellaisia, varsinkin uusia asuk-seisseet
tyhjänjä. Suonmlaisten' kaita, jotka tarvitsevat maissin
lukumäärä on vähäinen, mutta siementä,
seufiijaan on kaiken,Juelisiä_saa- ———————-——
punut paikkakunnalle. Enin"oia! Luopuminen maanviljelyksestä,
vasta saapuneista lienee sotales-' Kun maanviljelijä vanhbnee ja
kiä ja heidän lapsiaan. i | työ tulee hänelle liian raskaaksi,
' Tätä kirjoittaissa näyttää kun silloin tulee kysymys miten nyt
tulisi sade. |Ilma on raskasta ja on paras järjestää, että saa nuo-taivaa
tummien pilvien peitossa, rempia voimia maatilalleV Näille
Ylätuvan ukko onkin ollut erit- vanhoille tulee vaikeaksi lähteä
täin säästeliäs tämän ja viime pois farmilta, jossa he ovat ra-kuun
ajan veden kanssa. Ei ole kentaneet jokaisen huoneen, is-saatu
sadetta, vaikkapa uutiskir- ^ inttäneet jokaisen hedelmäpuun
je Paxton Vaileystä, B. C, ker- ja jokainen kivikin on heille tut-toi,
että Chase Riverillä oli sata- tu. . Siksi ei rakkaasta kodista ja
nut heinäk. 10. ja 11 päivinä niin farmista luopuminen ole niin
että särii teitäkin ja vyörytti. helppo kuin luulisi,
suuria kiviä alas ja tukki kaste-1 Jos vanhemmilla on hyviä lap­inojat
ravalla. Minä en ole näh-'sia, jotka harrastavat maanvilje-nyt
täällä mitään sellaista tapah- iystä, silloin noilla vanhoilla on
tuvaksi, joten täytyy olla toinen tilaisuus asua vieläkin rakkaalla
Chase River niminen paikka taa-' maatilallaan. Mutta kenellä ei
: Pu n a isen Ri s t i n pii iitoi m Istoon
^Vaf^hingtonissa saapuneiden tie­donantojen
mukaau
kuu kauden a i kana, joulukuusta
1010 toukokuuhun 1020, lähetet­ty
1,746 vaunulaslillista valttii­ni
ät tömy y sta va roi t a 11 m aiseksi
jaettavaksi liätiiäkärsiville. Suu-rhi
määrii, 442 vaununlastia, lä-hetettiin
niihin . Ranskan• osiin,
jotka saksalaiset joukot olivat
peräiintyessään saattaneet auti­oiksi.'
'Saloniki in lähetettiin 323
vaunulastia edelleen toimtetta-vaksi
Etelä-Venäjän eri osiin. Ar-m
enia ja Vähä-Aasi a . saivat 244
vaunulastia ja Itämerenmaakun-nat
23Ö, Puolaan lähetettiin 230
vaununlastia ja 270 jaettiin Ser­bian,
Itävallan ja Balkanin val­tioitten
tarvitsevaisille.
Paitsi sitä, että Amerika on
n äin suu niui tto man paljon jaka­nut
elin- y.. m. tarpeita, ön Pu­nainen
Risti täiriiin lisäksi asetta­nut
läiikäreitiiän ja sairaanhoita-pn
viiden | jattariaan käytettäväksi tautien
ja iiädän torj uiniseksi puut et ta
kärsivän väestön keskuudessa.
VELJEKSET.
Kirjoittanut Katri VasuntO;
A iotko sinä Han nu todent e o 1 -
la mukaan ? Punnitse ' tarkasti!
Ellet saisikaan ryövärin pistintä
r i n t a a s i, s a a 11 a 1 s i r e t k i k u i t e n k i n
koitua sinulle viimeiseksi.— —
Kas nyt, taasen sinä yskit!"
Ristb puheli puoliääneen, tar­kastellen
jykevää taskuasettaan.
•Nuorempi veli työnsi kirjan e-destään
pöydän kulmalle, alkoi
vastata, mutta ys"kjinpuuska sa­massa
'hytisytti hänen keuhkotau-din
kuivettamaa ruumistaan. .
kesi on kalliimpi kuin tällaisen
kuivettuneen käppyrän.''
, "Henki, kuin henki! . i\rutta
'käppyrällä' ei olekaan tällaisia
käsivarstia." Ja Risto ojenteli
vankkoja lihaksiaan. "Sitäpaitsi
muistanet, mitenkä koulussa aina
o v c l n u dell a p ä 1 k äh ä s t ä |)ä ii s i n ."
Sanojensa päätteeksi hän vas­tustuksesta
huolimatta pisti aseen
veikon vyöhön.
"Mutta lupaakin, Risto, minul­le
viimeinen pyyntö!" Poika
tarttui veijen käsivarteen ja tä­mä;
vastasi suoralla ja rehellisellä
Katseella.
•'Tjupaa, että nyt säästät •henke­si,
jos minun menee, isänmaan
tiihden ja — äidin tähden!"
Kisto nyökäytti päiitäiin, ja vel­jekset
lä)i ti vätmict tivivisinä astu­maan
kohti etäistä sinivuorta,
jonka kupeella heitä odotti vai­kea
tehtävä,' seuralaisenaan pime.
yde.ssä irvistelevä pääkalloruhti-nas.
Pilkkopimeä yö.
TuuH ulisee vihlovasti puhelin­johdoissa
maantien vierellä. Lu­mikinoksissa
kahlaa' äänetönnä
muu t am i a va rjoja, tarkat e n py 1 -
väältä pylväälle kulkevia metal-lilankoja.
Tuontuostakin rasahtaa metsäs­sä
ja puitten lomassa vilahtaa jo­takin
mustaa. Kuuluu suksen su­hahdus.
Hangessa kahlaajat py-don
päitä yhteen. ;
Rasahdus metsässä. •
Työ kesjceytyy, ja nuorukaiset
heittäytyvät ojaan pitkäkseen.' net häviävät sakeaan metsään.
Vain poikanen paalunkärjessä | Aamulla kohtaa ohiajajia jär-jää
alalleen.. • kyttävä kuva: •^V^'-:^^^::
L-uL- Xi- R""luu jatkuvaa rytinää. Me- .
helinlan- rosvojoukko hiihtää maan- ^..^''''''\ P^'l>^'l'^^Pylvääu ympäril-tielle.
Poikanen paalunkärjessä ^'•'''''^''^P^^-^'^^ ^^'"1"»^ i^'-uif<is:
vapisee, mutta pusertaa hinielää i ruumista. Tallatulla:
'hangella on verta 1 aimiskoittain.
Hintelän pojanruuniiin vieressä
|isf.uu lasimaisosii tuijotta.va nuo­rukainen.
Hänen yltiiänsä veren
ta liri m il 1 a -ka s voi 11a an oi i ini e li-,
•puolen ilme. Älyttömästi hän
peukalollaan painelee kuol le en
anrmpltavaa haavaa.
. • Hän • on pitänyt veljelle .anta-inanpi
Iniiauk.sen. . Henlci oii tal­lella,
niutta sille luin ei ole,mi­tään
vWinut, että-koetus; Oli riistä-uyt
järjen, ^ • • ' '
jos kaatuisi, menisi äitiraukalta
viimeinen toivo.
"Nyt olen valmis." kuului Han­nu
n. ii ä ni. '' A set t a e i mi n ui l e lie­ne,
mutta mitäpä siitä."
Risto kouraisi browninkinsa
taskusta ja ojensi veljelle.
"Ota tämä, minä en tarvitse."
" E i , Ri.sto. Sinä ja sinun 'hen-• "^^^^^^^ ^^^^^^ hiikkejäkään. Lähetä
ruumistaan puuta vasten yhä,
jotta 'jäsenet jäniiityksestä sinisi­nä.
"Heh! Siinähän on metso puu.s-sa—
vai koppeloko lienee I"
Ilkkuva naurunrämäkkä.
"Anna sille ruutia !"
"Vai olisiko se elättinä muka­vampi
?"
" E i toki elätiksi enää, eiliiin
lyijy vaan kalloon!"
Rosvot kalistelivat i)i,stinp!iisiä
aseitaan.
Pamahdus. Poikanen putoaa
pylväänkärjestii hankeen.
Pam ])am pam —
— paukahtaa ojast.ä.
Taistelu on ilmiliekissä.
; Valkoisella puolella on kolme
nuoru"kaista ja yksi taskuase, i)u-naisella
Ivy ra m e n o n ]) i s t i n n i e k k a a.
Kuulat ulvovat, tuli väliililelee.
kuu 1 nu huutoja ja kii• ouk-sia.
Nähdessään vei jensii putoa van
pylväänkärjestä, Risto on sytVcsyi-'
nyt hänen viereensä. Hiin tajv-ia
'kättä —^.se on hervoton, sydäntä
— se ou vaiti. Sekunnissa sala­mat
välähtäviit nuorukaisen ai­voissa:
olen aseeton, yritänkö pa­koon?
Jittänkö viiikon r ITyök-käiin'kö
kurkkuun kiinni paljain
kourin? 'Silloin saan surmani.
Ilannul le antama ni ] upau.sl— Ju­mala
auttakoon! Silmänräpilyk-sessä
hän on heittäytynyt han­keen
ja .Vetänyt päälleen pikku-
V e i ko n li e r v o 11 o m a n r uu i nl in. H i in
on olevinaan kuollut.
Hän tuntee veljensä lämpöisen
veren valuvan pitkin kasvojaan,
mutta ei hievahda.
Hän uskottelee olevansa itsekin
ruumis. Vain ajatukset elävät
liikkumattomana piiiissä ja rukoi­levat
Jumalan pelastusta ja ar­moa
veikon sielulle.
Lau'kau'kset taukoavat.
1
W. T.
LIMITED
Rohdos- ja
PORT ARTHURISSA
Arthur ja Gumberland katujen
kulmassa.
Puhelin N. 129.
Haaraliike
Bay ja Secord katujen
kulmassa,
• ••• • • • r .. • ' . . .
jossa on suomalainen apteek­kari
palvelemassa kansalaisia.
Annas kun minäkin
sanon:-
sä lähellä.
^ Hauska^ kesän jatkoa kaikille
tämän lehden luljcijoille jatervei-niin
ole, niin näkyy olevan taval­lista
että maa joko» myydään eli
vuokrataan/ osoteta.au;pienenkau- saan.
32.
Jossakin Cobaltin kulmakun­nan
pohjoisilla i)er ukoilla on
kuulemma edistyt ty niin merkil­lisesti,
että eräiin voima- ja pape­riyhtiön
palveluksessa on oikea
vesi- ja ilma taso ja kuulemma oi­kein
jättiläis kokoinen.
Mahtanevat ne sellaista merkil.
Iistä olentoa kauhistua tuon vil­lin
pohjoiskulman puna-nahat,
miettivät sanomalehtimiehet maa­kunnan
pääkaupungissa Toron­tossa..
Ja kun oli mätäkuu ja
muutenkin 'hikinen ilma, eikä
palstantäytettä tahtonut kirjoi­tuskoneista
yrittämälläkään ra­pista,
niin huonaasi yksi kekseli-äimmistä
,että sopiihan sitä kir-
'joittaa siitä indiaanien pelosta ja
vapistuksesta, jolla nämä terveh­tivät
Abitai-yhtiön ilmassa ja ve­dessä
liikkuvaa •hydroplaania.
Ja nin kirjoitettiin! Komppu-,
neerattiin oikein liikuttavan koo­millinen
kuvaus punanahkoljen
kauhistuksesta, 'johon tietysti
kunnioitus ja pelko, ihmetys ja
ällistys olivat yhdistyneenä, hei­dän;
ensikertaa ilmatasoa tavates-
Mutta indiaanitpa olivat seu­ranneet
maailman menoa kenties
y h t ä t ar k a s t i t a i t a r k em m i n k u i n
lierrat toimittajat, eivätkä tahdo
olla ensinkään muita vanhanai­kaisempia.
Siksi kävikin moko­ma
uutinen heidän kunnialleen.
Ja he kirjoittivat Poreupinen
lehteen, nämä uudenaikaiset indi-aanitj
aukarau; ja terävän vasta­lauseen
• kaikille valkonaamoille,
jotka yrittävät saattaa indiaane-ja
naurunalaiseksi ja uskotella
maailmalle, etteivät he ole aikan­sa
tasalla ilmalaivain näkemises­sä
niinkuin muussakin.
Ja ylenmääräisesti sivistyneet,
'herrat sanomalehtimiehet saivat
hävetä, nimittan ne heistä, jotka
sitä vielä osasivat.
Näin kuului indiaanien "pro­testi".
"Ilmoittakaa maailmalle, että
valkonaamojen sanomalehdet o-vat
musfasydämisiä juttujen kek­sijöitä.
Mekö pelkäisimme hyd-roplaaneja,
höpsis! Ei mitään
sellaista! Me indiaanit olemme
niin tottuneet näkemään valkean
miehen yläilmoissa' leijaa van
että tuskin lainaamme huomiota
yhdelle hydroplaanipahaseUe.
Kuulkaas, me emme pelkää pui­makonettakaan,
emmekä Ingör-
^oUin dollarin kelloa,, emmekä au-tbmopiiliä.
Indiaaiyit eivät pelf
neiden näkeminen saata lieitä
kauhistuneen ihmetyksen val­taan.
Käytämmepä muutamia
n i i S tä, n i i n k uin kot tik ä r ry j ä ja
•järjestyksestään ja lainkuuliai-suude.
staan ylpeilevässä Ganadas-sa
sallitaan sellaista; Kymmeniä
r aut a 11 ease mi e n se u d u il 1 a oi e-\' i a
Kaikki pahemmat vailattomuudet
ja ainakin jokainen murhateko
j^aivat aina ankaran ranpfaistuk-sen,
joskin vasta, yleisen iniellpi-fonograafeja
eli puhumakoneita ' puoteja on jo tämänkin .syksyn j teeni niitä tunmitsemaan noUsemi-
•joka -päivä itsekin. Noiden kai-[kuluessa: ; ryöstetty, ja satojen nen ne tyysten loj^etti. Mutta
peanaamaisten sanomalehtimies-^ dollarien arvosta tavaraa ku.sta-1 elonkorjuu.seen menevien ' ' v i l l i ­ten
olisi siis aika lakata narraa- kin otettu, ja poliisit ovat voi- junien" vallattomuuksilta ei ole
masta itseään ja lukijakuntaan-' mattomia estämäiin joukkoa mis- mitään turvaa, eikä niissä mat-sa.
Kullakin maalla näkyy olevan
tään. Kunakin vuonna tapahtuu
lisäksi mui''hia, joihin tämä villi,
temmeltävä joukko on syypiiä.
omat omituisuutensa, jotka sivul- ^""^'^^'^ -i^^^^^" ''''''S^'^-
lisen silmään näyttävät kummal- yk.sityisestä mur-liselta,
jopa pahaltakin, totta pu- ^^a°teki'.iästa ei päästä selville.
huen joskus niinvpahalta, että te­kisi
mieli pitää tuota omituisuut­ta
maan häpeäpilkkuna.
Yhdysvalloissa ovat sitä neeke­ri
.
elonpuintiin menijäin vallatto
Äskettäin kertoi uutinen, kuinka
eräs samassa vaunussa kulkeva
äiti sai lastaan imettäessään is­kun
pullolla vasten kasvojaan.
ilynehaukset ja täällä Canadassa ^"^^^^^^ nainen.haavoittui
pahoin ,mutta ilkityön tekijästä
ei päästä selville.
Jos kertoisit eräänlaätuisille
i kää melua eikä räminpä/ eikä io- maksi^ niin että ihmettelee miten
muudet.
Ajatelkaapa k3'^^mmenkunta inat-kustajavaunua
käsittävää junaa
ahdettuna liiyteen villejä tai vil­liksi
tekeyi y viä miehiä kirkuen
ja hoilaten kurkun täydeltä/ ja
siellä täällä keskenäänkin tapella
kahisten, siinä kuv«a n. k. harvei-tijunasta,
silloin kun se ollen­kaan
on kuvattavissa.
Mutta junan seisahtuessa, tai
muuten soveliaan tilaisuuden sat­tuessa
' liäy tämän villin joukon
elämä ja menettely kuvaamatto-canadalaisille
n. k. V^päänpitovii­kon
" e l ä m ä s t ä tai mikkeliyön
ajoista etelä-Pohjanmaalla Suo­messa
nelisenkymmentä vuotta
sitte, ja mitcnl^ä vallattomuudet
joskus loppuivat murhaan, niin
millä pyhällä kauhistuksella he
kuuntelisivatkaan, jä tuomitsisi­vat
meidät aivan raakalaisten
maasta lähteneeksi. Ja kuiten-kaan
nuo entisaikaiset mellastuk­set
bivät olleet mitään verrattu­na
ylläkerpttuiyn V. elonkorjuu­seen
menevien'^aU
kuptavilla vallattomuuksien har­joittajilla
nähtävästi mitään ran­gaistuksen
pelkoa. Ainoa turva
on pysyä pois niiden lähettyviltä,
tai pelastua nokkeluudellaan
niinkuin eräs täkäläinen pikku-kauppias.'
Kokemus oli hänelle opettanut,
että sikaarilaatikot, makeiset ja
muu käden ylettyvillä oleva ta­vara,
ei,: säily silloin kun villi ju­nat
Ikulkevat. Joka junan alka­lia
vietiin . mieheltämme, ellei
muuta niin ainakin sikaarit. Tu­lipa
sitten taaskin juna, ja siinä
junassa oh sikaarinvarkaita niin­kuin
kaikissa edellisissäkin, ja si­kaarilaatikot
seurasivat miesten
mukana./ Mutta sikaarit jäivät
kauppiaalle., Hän oli näet aika­naan
pitänyt varailsa. ja täyttä­nyt
laatikot mädänneillä banaa­neilla
ja hernepäh kinan kuorilla.
En ole kuullut miltä niiden sa­vut
varkaille maistuivat.
* . ' . -,'
'.. ::; , , Tomppeli;