Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 9, 1944

              UM
,: :J
iani^,mmsi-ii^ puhu^Qt mitsön ii5jt:.^t^ Eji. ole varma itsests - I
siitä, että häii-oH iiaimisassa/ Kaksi ymtn^i«ä*hä^ |
päivää myöhemmin hän sai vastauk- uskaltanut tavata häntä ' ' ^ —
^ aivan turha • puhua' IhanteeHi^
' sista: aviomiehlstä> sillä olkootpa
kuonioitiettayiä vaimojaan kditaan
kiiirika uskollisia^ tahansa, niin tarvit-see^
vaiu'jonkutt> toisen kauniin naiseii
ilmestyä heidän tielleen— ja lankee-iMUS:
on selvä! No; eihän heidän, ko­vin
syvälle tatvitsie^langeta*:^ Voihan
kaStki rajoittua vahi^viattöra
m^öiUiii g^^sen-^isellaoMeni Kaikki
3deH«yttyhänv maistuu-aina» makeam-mal^
kuin<sallitta niin m'myöskih
asio^rakkaudessa; ^ Heti,:kun rakkau­desta
katoaa ^salaperäi^ys ^ja jännit-:
Hän oli- näkevinään naisen hjrmyi-levän.
"Enhäntiedä, kuka olette", vastasi
ääni. Ettekä te tiedä,- kuka minä
oien"
"Juuri siitä syystä 'haluaisinkin ta-vata
teidätl Ennakolta tietyt asiat
eivät koskaan ole n im miellyttäviä
k u i n - - - - - - - -
N^ainen, tuntui miettivät hetkisen.
Sitten hän kysyi:
"Mikä teidän nimenne on?"
Freddie puraisi- hiuiltaan. Han-ei
ollut odottanut tällaista kysymystä.
*'Xäni kuulötorVessah h^antiäst3rneenä. ."'^ |
Kiveenne oli^ihastuttaval Teidän -^'Etpl^nähnyti&itä! Kiife^ • 1
olisi; pitänyt ruveta kiijaflqafcsi;^^^
luatte minunkHi'kertoya^^its^ • • ^--^
MihuUä i ei • olev^aJgow' k e i w t t a ^^
OleniiVain-tavaHineiir ^nainen,^A^^C^
naimfeissa mielien-känssai:; joka er^rm-märrä-
minua»* :Ymmäf^nette,-miksi v^rm?ankmri juttu tuntuu-hvl^
en^halua tayatä:'Teitä.f: En-m kerran-nsoit^
vielä^ Meille:näi^^^
seai'tällä- tavaUai' Löyd^mnie oikeaö numerona ^oku- miesääni vasta» •
Ifän :au!kaisi-käsilaukkunsa^
sieltö^ukanijdrjei
||äa?^kirJQitfe^
mioa
sillä mieheni voi'tulla iLÖtiin millä|iet~ pyysin-rjtäffiitä^kijgo^ j^^^i
fceliä^yvän^iä*^' IbiTOn/:.että^iFJ^ oleinme-?Wr^ toisillennne^ ja
tattertaUis pfahjisill^^^^^ . , , . . . ..
tkväisj^s, rupeaa koko;'juttu tuntu- Ja siitä syystä kai hän valehteli.
maan^iiian^jjokäpäiväiseltä^
Ajatktfehv; nyt lältininä rystävääni
FibeddieiYoungi^a^^^^
,t0ellinto'a?^
. i:aiäiaälinen>; uskollineö ja-hy?yin ah-ke^-^
Jaj h f e l l ä . i o l i ?my»s!kin s y^
cÄlavSeHainen^ siUä h^en vaim<»3sa^^o^
suloihen nainen .^kaunis-, hurmaava;
äiykäs.v •
Mutta sitten kofetäto rupesi puno-mÄöOTiijUoniaan'*--^
aivankitin se olisi-halräifiut'
todistaa oikes^i i:sen^ mitä
tämän^kirjoitidt^en^^lussa sanoin;
Ellei Freddie olisi tuona- iltana^
mennyt erääseen • poheKnkiosfciin, ei'
kökö seBckätista OHCT syntynyt. Hä­nen
aikomuksensa oli soittaa - minul*
le>; mutta jössakHi'4ienee'olliit vika,
köska~— nö^'kerrönpa> kuinka kaikki
ta|)ähtui.
Freddie tuli konttoristaan^ jossa
häftiroli' > koko päivän ^ työsk«inellyt
byvin ahkerasti. Hän poikkesi erää­seen-
puhdinldöskiiH-soitfäinaaÄ mi-nuHe;
koska meillä^piti illalla olla-jo--
ktiiiiikeneuvottelu. Freddie otti kuu^
lotoiven käteensä ja -valitsi; numeron."
saloin=se tapahtuii
. Hän kiiuli äkkiä puhelimesta näi^
"Jack", vastasi (hän, "Jack Mar^
key; Entä teidän nimenne?"
• iNaineur naurahti.
"Mary", vastasi hän, ^'Mary Hall,?'
^^Ja milloin "saanv tavata teidlät?"
"Ette koskaan!"
"Dickin takiako?"
Nainen nauroi jälleen.
"Dick ei merkitse mitään, mutta
voittehjan kirjoittaa «linuUe."
Freddie tpnsi seikkailun jännityk­sen
valtaavan itsensä.
"Osoitteenne?" kuiskasi hän. .
. "Poste restante. Lontoo seitse­män!
" kuului vastaus.
Freddienrkasyoille tuli samanlainen-ilme
kuiri'lapselle» Joka; viime „ hetkes­sä-
kielletään, herkkupala, .jonka hän'
on luullut saavansa.
"Olette jalma,!'^ huudahti hän.
Hän kuuK jälleen naurua, '
"Munun täytyy.ensin oppia tunte­maan
teidät -— kirjeittenne kautta",
sanoi ääriir- "Ehkä sitten — —"
"Sitten?"
"Fihkä sitten haluan tavata.teidät!
Se riippuu kokonaan kirjeistänne. Nä­kemiin,.
M r . Märkey!" .
nj^^kyään-ainoana^lohdiituksenanii - ;
MaryiHalli?'
Kirjeenvaihto jatkui kokonaisen
k^uukäuden, ja joka kerran, kiin Fred­die
sai kirjeen, hän tuli minun luök^
seni kysymään neuyöa
hänet hiromaaniaan, kuinka - tyls^Jco-;
toista 4cQukäutta !^
.;. ^'Jat^sinä-rakastat:• tuota-tuntea^,
tonta?"
" Hänrnyökkäsi.
"En^tiedärvarmasti, muttaminustävv
tuntuu' siltä.- Haluan saada sinulta
puolueettoman neuvon^"
Minun-4äytyi juoda 4asi whi5^
tuota naista!" sanoi
ko juttu oli, mutta i ä n oli,aivan mah^ - ennenfcain-osasin sanoa -mitääHs-Ta-mä'oli-
todellaMn yllätys! Oikeas*
ta«njininun olisi pitänyt nauraa,-mut'
ta en kuitenkaan- voinut.
^'Hyvän neuvon seuraaminen ou
usein yiitä. vaikeata kuin • sellaisen
antaminenkin.. Nancy, mutta jos teet-dotön:
.: -'^Rakastan
hän.
Sinä vairi luulet rakastavasi", sa­noin
hänelle, "Sinun, täytyy ajatella
sitäkin, että sinulla on yaiiÄo — ihas­tuttava
vaimo, Fieddie, e?ka_ tuollai-.. sillä tavalla kuin aion nyt neuvoa,
nen salamyiikäineri vdikeileminen iiä- niin.-luulenj ^että' tulet onnelliseksi
nen selkänsä takana ole reilua peliä!"
Mutta yhtä hyvin olisin voinutpu-hua
seinille Pian he nimittelivät toi­siaan:
" I ^ k a a l k s i M ä r j ^ n i ^ ;^
Kaij^ein. enämmäiseksi: heitä tuo;
tuntematon-mielestäsi, kirjoita hänel­le
ja Äiiio häneHe suoraan, että rakas^
tat 'miestäsi}- sillä kaiken todennäkön
Freddie koetti: epätoivoisesti huu-sen
äänen. Haluan huomauttaa, et* taa puhelimeed, mutta keskustelu oli
tei Freddie ole sellainen nuori mies, katkennut. Nainen oli- poissa.. Ehkä
hyyirikin kaukana, ehkä- aivan lähel­lä.
Sitä häri-ei tiennyt, mutta se teki
koko Jutun yhä mieIenkiint<Hsemnlak->
si. Jös^he olisivat tavanneet toisen-ja
pitkin puhui hänen korvaansa, hän- sa jo samana 4ltana,»olisi kohtaus voi-muuttui
aivankuin toiseksi ihmiseksi, nut hyvin jäädä viimeiseksi, mutta
Suoraan-sanoen hän rakastui silmän- nyt Freddie oli rakastunut •— rakas-
Jdka lankeaa ensimmäisen vastaan tu­levan-
naisen pauloihin. Eij prkem-minkin
päinvastoin > mutta • kuulles­saan-
n3rt tuon naisäänen^ joka lanko-räpäyksessä
tuohon ääneen. tunut ääneen, joka kuului- aivan tun-^ nyt?r'oiet ainV^tehretullutr Hahiätui
. . Eihän vhänellä tosin ollut aavistus- tema^/t toma„ll e naise„ll e, ko-tee^i vai kahvia?"
takaan, minkä näköinen tuo äänen- Vielä samana iltana hän kirjoitti
omistajatar oli, mutta hän kuuli hä- . kirjeen. Hän kirjoitti sen konttoris-nen
äanensäv^ja siinä ^oliFreddielle-s^
maksi JäcWWnf.'j "KTuHanmunikse-^ syyden mtdcaan olet ilmoittanut hä­nelle
olevasi naimisissa. Polta sitten
kaMd ^ ä n e n kirjeensä. • Älä koskaan
ryhdy* mihinkään- sellaiseen, josta et
tiedä, miten se päättyy. Tunteilla ei
leikitä rankaisematta, Nancy. Tal-lainen-
on-neuVoni, ja toivon, että nou­datat-
sitä.'V
Hän^ nousi -ylos, sammutti savuk­keen
ja ojensi sitten minulle kätensä.
"Olien itse ajatellut juuri samalla
tavalla^', sanoi hän^ "mutta halusin,
että-joku sanoisi sen minulle."
Istuin hänen mentyään kauan ai­kaa
paikoillani ja ajattelin, mitäoL^i
voinut tafpjj&tua^ jos asiat olisivat
saaneet raiihassa kehittyä» Jos mo-iemmatr
aviopuolisot olisivat kohdan­neet
toisensa. '
Nyt he -ovat jälleen^ onnellisia, eikä
heidän-avioliittonsa taivaalla näy pil­venhattaraakaan.
niV ja niin poispäin. FreddÖestä oli'
tullut aivan.toinen mies. Häö lÖi vai­monsa
laimin .kokonaan. Tämä: ei
merj^nnyt hänelle enää n^^
Siitä syystä en- hämmästynyt ol­lenkaan,
kun Nancy — hänen vair
monsa— eräänä päivänä s a i ^ i luok­seni,-
Minun täytyi tunnustaa, että
diän oli kauniimpi kuin^skaan aikai­semmin.
Eri voinut ymmärtää, kjihi-ka
Freddie oli voinut ihastua johon-kiri-
toiseen.
Hän -istuutui parfhäaseen nojatuo­liini
ja katseli' minua hetken aikaair
suurilla, harmailla-si'Imillaan.
"Hammästyttääkö-sinua tänne tu­loni?'.'
kysyi. hän.
Pudistin päätäni.
'<Ei, mistä syystä^lisinchämmasty-otti:
savukkeen sytyttämättä-tarpeeksi;
Häii rakastui.^
"Hlltebl" sanoi ääniv "Oletko se
sma,]dick?"
Freddie nauroi itsekseen;
"Erij -kaunis: tuntematon??, vasasi
hän, "en öle^Dick V — olen t eräs-toi«
" Kaunis ituntcmatonj
JVfilloin- saan tavata vTeidät? Se­kunnit;
tunttfvar - iäisyydeltäl- Elä-mäni^
isuuriu^hetkiion oleva-silloin,
kun isaai^nähdä^^eidäi ja kuulla jäl­leen*^
ihana» «ääiienneri Odotan Vvas-nen!"
taustä^^^osoieteeUä;-- pdsteVrestärite,
Hän kuuli kevyen naurahdäks^ I;6nt5oo'kymmenen:'
' Se oU;kuia Jkriställiäi^ ; NÖyirinnpalv^lt^uine;-
- . "KukatealieniJtet**^^^^^^ Jai*;mfifcey,"
joka kittilosii :JF#eddien'Jk<kvisaitai- SinäyöttäieiiFwÄid!öinukk<i»tttJjuu-vaallisteti^
kellöjeir^itiolta^^
Hän
sitä.=-
"Olen tullut kysynrään sinulta neu­voa'?,
sanoi hän sitten, kun hän^ oli.
saanut teetäv^ •
Katsoin häntä hiukan hämmästy­neenä.-
"Neuvoa?"
Hän nyökkäsi.
"Mieleaoäa dikä-oläi-hullu, mut^a^^
oaen--suunnitellut^ eroa :F^eddiest»^^'
Vapautettuna
Viimeaikoina.on kaikissa huoma-tuimmissa
lehdissä ollut kirjoituksia-
Lublmissa sijainneesta saksalaisten
järjestämästä, keskitysleiristä, missä
harjoitettiin historian kaameimpia ja
miehä kääntävimpiä rikoksia Puo-lan-
Neuvöstoliiton fasistien rikoksia
Mmtin täytyy tunnustaa,^ että .se- tutkrva-_konussw^^^ äskettäin
tuli aSfti syiurena-yllätyksenäii^:/ ,.itx«,ÄwT..r«iJ., ..«.«^^ edus-
"Sepä on todellakin yllätys,- Nan-uiköiriäalai^
en. sanomalehtien edu
v; Äii<i«t*««*n.nfi;ivw«i..i • . • —- v « » , - « < u w x x i . . ^ u a t y ö , : i^a^^ tajia, joiden mukana oli useita cana-
mies, jok- a •on*:hurmaantui|)ue^ääneett- äMöa^oliiilmBStynyr-häneni^^^ Kr<^stan^a..töiste^._ja.luu^ SieUa he nakivat ne laitokset, kaasu
ne! Kuka^ te Tolette?"
"Eräs^ nainen, joka todennäköisesti
on soittanut' väärään paikiäanvv M i ­kä
teidän «numeronneon?"
sa.
monsa
HättMvi joka päivä postissa kysy-mässä^
ikiV3että,:ja':kak» päivää m
Akkia-Fifeddle. tunsi, että-hänenc hemmi». sellainen - oli saapunutkin
täytyi saada .tavata turo nainen; Häh aukaisi sen vafHsevitt^tormitt. Se-mä
oli 'varmastikin hyvin ^kaunis, sil- kin oli* kirjoitettu koneella?
lä rumalla naisella ei voinut olla niin " Ä ^ ikuulotorvessal
suloista.ääntä. Olette niin .innostunut, että minua
"Numeroni on vain eräs puhelin- peloittaa! Toivon, että seuraavassa
kioski'; vastasi hän. "Pidättekö mi- kirjeessä kerrotte jotakin itsestänne,
nua kauhean tunkeilevana, jos pyy- Mary Hall "
dän saada tavata teitä —^ Dickistä Freddie kirjoitti smä atana hyvin
huolimatta?" i.:^^J: u....^:
T ^ ^ ^ ^ f v : ^ ^ ^ ^ Ien, että Freddielläkm ön joku;töinen.: kammiot, käosusäiliöt, polttouunit v.
n^ns^^m^^lf '"^^^ Hän ei ^ l i t ä minusta-enää-: vähää, m., j o Ä satojatuhansia ihmisia ta-kään.
Tunnen sen aivan selvästi.' pettiin. Paitsi, nirtä kymmeniätu-
.\violiittomme-ei ole onnellinen:?^ hansia juutalaisia sekä poliitrisia van-
Katsahdin häneen varovasti, mut- keja^, joita tänne raahattiin jokapuo-ta
hän. sytytti savukkeensa täysin^ lelta Euroopaa, teurastivat saksalaiset
rauhallisesti. säällä ainakin 200;000 Lublinin maa-
"Ja tuo toinen, Nancy — rakas- kunnan hukasta. Murhaajina ovat
taako hän sinua?" olleet luotetuiirtmat gestapon miehet,
'Hän-puhalsi savurenkaan ilmaan, heistä-kuuluisimmaksi tullut eräs sa-
"Luulen niin!" vastasi hän.
"Mutta et tiedä sitä varmasti?"
Hän nyökkäsi..
disti, nimeltään Musfeld, joka on asu­nut
tämän ihmisteurastamon ruumiui-polttouimin
vieressä j a nauttinut en-pitkän
kirjeen, jossa kertoi elämänsä "
"Älä hämmästy", sanoi hän sitten,; laisista tappäihistavoista.
mutta en ole vielä kertaakaan näh- Tunnettu englantilainen sanoma-