Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 9, 1952

              i i i
a • a
1
N.
ng«hem&iiö "Daay Workcr'v afeöitt^^^^^^
että Gv^thmey; oli kökoonkutsujaiia kp-^
icöuksessa, jonka aiheena oli "kulttuari
sodanlietsojia vastaan". Hän myös al­lekirjoitti
avoimen kirjeen neirvostokir-jailijoille.
Toukokuussa 1948 ilmoitti
"Masses and Mainstream'' että hän oli
puhunut tämän aikakauslehden jäijes-täinässä
kokouksessa {edellämainittujen
lisäksi). Edelleen hän on allekirjoit­tanut
kirjeen, jossa puolustetaan yllä^
inafnittua neuvostokirjailijoille osoitet­tua
avointa kirjettä. Hän osallistui
«Masses and Mainstreamin" järjestä-itiään
mielenosoitukseen koinmunismin-västäista
lainsäädäntöä vastaan. "Mr.
Gjväthiney oli "Masses and Mäinsv
treamin avustaja, kuten ilnienee sen
painoksesta maaliskuussa 1948, nide. I>
n:o 1, elokuu 1950 (sivu 1). "Eriköisis::
sa kiitilusteluissa on epäamerikkalainen
komitea ^elleen todennut — inikä tus^
kin on ollut mikään salaisuus— että
hän oli "Masses and Mainstreamiii''^ e-deltäjän
"N6w Masses"in avustaja,
Ki.AJU?BBiN «IKOS,— tUKHQL-
"MAJ^ VETOOMUKSEN
-Taiiiff Röyhkeä taiteilija ön samatei»
tuktinut vappqmielenosoitusta;^^ 1946 j a ;
osallistunut taiteen ja Ueteeä yappuko^T
miteaan 1947 ja 1948. Ja yhä p^enl-i)
aa tulee. Hän ofi kokoonkutsujana
Mttuurin ja tieteen ty^tekijäto^^M^
ferenssissa maailmanrauhan puolesta
New Yorkissa 1949, "kuten ilmeni
konferenssin /yetoomuksesia'> konfe­renssin
phjehiiasta (sivu 12)'ja /Daily
Worker'ista 21 pnä helmikuuta 1949."
(Hänen nimensä on niiden henkilöiden
luettelossa, jotka ovat allekirjoittaneet
"'päätöslauselman atomiasetta •vastaan".
Hän on ailekirjoktanut lausunnon, jos­sa
kehoitetaan neuvotteluihin Neuvos­toliiton
kanssa. Hän oli palkiritotuo-cAariha
graafisten taiteiden kilpailusvi
aiheista "rauha ja edistys". Ja viÄ-dbin
— tämän "valtionvastaiseii" toi­minnan
kruunua — todetaan, että Ro­bert
Gwathmey on kannattanut Tukhol­man-
vetoomusta, josta epäamerikkaVai-nen
komitea kirjoittaa — hieman varo-mattömastij^
voisi sanoa — että "Neu
vostoliiton korkein neuvosto on virnlU»
sesti liittynyt'V siihen.
MR BURN^EY .ALKAA YMMÄRTÄÄ
ABSTRAKTISTA MAALAUSTA
53 amerikkalaista taiteilijaa os^U^-
tuu erääseen näyttelyyn. Näistä kan»^
deksaa epäilfään kommunisteiksi tf^j; Qt •
levan tai olleen tavalla tai toisella yh-teydessä
enemmän tai vähemmän kqin-munististen
yritysten kanssa. Vain yh*,
den kohdalla pystytään esittämään Jos­sain
määrin päteviä todisteita, mutta
joka tapauksessa Illinoisin arvoisa edus­taja
mr. Busbey on täysin vakuUttumii-siitä,
että iMÄ lÄyttdy on ''koimnti^
nistinen salaliitto'V j ä e t t ä ^ ^ ^
ulkoministi^i^ oh '^«HnMtJinist^^V
jotka ovat l^itceh. talikin: t ^^
l^tuuden,
etteivät kaiikki nih B t i 3 ^ ^ j^rfej^v^^
edustajaihhubäeessa tuUc^t täysiE >^
iiuuttuneiksi hänen - todistdii^tiBtiank^^
N i i n i ^ kysyi mr. Yätes: IjÄ: ^
«Entä ne taitdlijat, joita «q^>äa^^
kalainen kcänitea ei ole kirjoihin: ?
olivatko lieidätt teoksensa kommunis*
tisia? Mitä minuun henldlökohtaise<;ti
tulee niin en tunne taidetta taipeeksi
pystyäkseni sanomaan, onko se kommu­nistista
vai eikö se ole kommunistista."
Utitta sen voi tehdä mr. 'BiHsbey.
Han k«rtoi vdettan^n^ "kokonaisen
iRapäivän" Cörcorähln t^idegatteriässa
yhdessä mr. Da^r4Sdhih kah^sa, joka ä-fnieisesti^
osti maalauksia ulkorniniste-riöalaskumh
Mir. Busbey sai paljon tt^
tS^tetäat^iöiivästä:
**KvLn katselin yhtä näistä absltaKb'^ ^
sista maalauksista yhdessä mr. Daviso*-
iiiiiiiiiiiiittiiiiit
• nyt §o k a Ä 1 Rat _
ön i ^ p ^ t ö ^ ^
sraunäiseff kid^ihnah Jä
ibn
" jatkoa
Jonni on tullut auttamaan, liän jää­kin^
vanhuksien turvaksi Tuomolaan.
Mitäpä siitä jos hän ei koskaan ole pi­tänyt
maalla^^ työskentelemisestä. Täy­tyihän
hänen mukautua, joutuisi muu­ten
talo vieraalla,; Kauan ei isä jak­saisi.
Mirjan kanssa he järjestelivät
näin asioitaan..-
Niin, Miljan täjrtyy muuttaa kofiin
Varjolaan. •»3lsä tarvitsee häntä. Pikku-
Juhani saisi kotitalon sitten joskus, jos
elämä jatkuisi heW^ kohdaltaan. Oli­si
siellä ^myöskhvvPerttu, pieni yksinäi-nen
l^psi- : ; - •
Mirja.muuttaa sitten takaisin Varjo­laan.
; Kyynelsiimin hän h j ^ t d ee
Tuomolan vanhukset. Hyvin ovat he
myöskin. Marjaana saa kei|iiQkam
Toiset palvelustytöt nukkuvat pikku
pirtissä ja työmiehet ison rakennuksen
'pirtissä.- Hiljaa, mutta - päättävästi
Mirja järjestää asiat. Itse hän katsoo
tilit Anteron kanssa. -Hän on huolelli­nen,
sillä hän tietää, Mtä hänen mytyy
osata hoitaa kaikki talon asiat^ Näin
on hyvä illoin kun Väsynfefenäiiukaaitaa^
Muistot ja huolet katoavat ämakinle-vt)
n' ajaksi.
Kauan ei kuitefikaärt liäih jaitktf. K i -
vuloinen isä ei jäfc^akauäii;''Talvella
hän saa koväii kiiuniöBm^' j M
Marjaana hoitavat häntä Vtforötefe ja
lääkäri käy useita kertoja. JPäraiiemi-sesta
ei ole kuitenkaan hvviä toiveita.
onnea.
nin rinnalle. Niin, ehkäpä tulee,
pä on ollut se tarkoitus elämällä''
ön meitä kahlinnut. Enempi ön
sanoo Jonni ja painaa suudt'
jan huulille. Siinä he o ^ f
tullessa. OnmtMevatKaätfiäii^
teroa ja nämäkin huomaavat s i ^j
uitella. ^'-.-öjiaV^N
Jonni ja Mirja päättäVS^iji
maan Varjolaan. Jos Eaanftac^"
tefp haluavat saavat iie vu<^ta.fi
molan^^.vanhukset siirtyisirotiÄeii
Nsun olisi Mirjankin helpompi:
Tuomolassa elämänsä äifca:ja;aiiö,l
tyvät muistot ja koettelemul^
Tina ja/Antero päättävätkin^itted]
jäänyt p Ä u l a s i i T u Ä . . . l i i l -
j^t^j?li$i, hvtioli^m^M^isiA. s Vapisee
. vanhat^^upi^^
pikku. Ji^ihaim .'Olisi j ä ä i ^ ^ d e s]
oli määrätty; Äfii^ja l^rfiduttde^ heitä:
enime-m^e.Jcaiuaksi. Isän tähden me­noa./
joskus yoin oUa tälläkin, kun v
pahjnonC^,;^^/ . ; ^V:-';^
iViirjan: kotiuduttua alkaa kaikki jär­jestyä
eniiselleeiii -Isäh vuode jää tyh­jäksi
. pikkujrakennukses^, sillä. M
muuttaa hänet entiseen kamariinsa. It­se
ottaa hän oman huonerasa pikku Ju-hanin
kanssa. Antero saa siirtyä pik-kurakehnukseen
ja |taarina jää entiseen
äidin huöneeseisn, jonka hiäh oli järjes­tänyt
itselleen nahnisiin mentyään. 'Pik-ku-
Pertun vuode kannetaan sinne
nin kanssa» saatoin sanoa: "No, tämän
taulun.,niml on^.se. ja se.. Mitä yhteyttä
nimellä on'kuvaan? " M r . Davidson vas­tasi:
" E i mitään." -THinä sanoin: "No,
mitä varten sille ännetaain mmi, tai mitä
varten maalataan näitä abstraktisia tau­luja,"
Hän kertoi minulle, että kun jo­ku
niinkutsutuista moderneista taiteili­joista
maalasi abstraktisen taulun, niin
se ilmaisi tnnnelniiaa. Sanoin sitten hä-nidi^;,
" N i ^ alan vähän ymmärtää tätä
modernia, taidetta. Siinä oh todella val-lankvunouksellista^
tunnelmaa". Hän
saBoij'^"^uuy|ri^^ puu­ta,
niinkuin valokuvassa; emme maalaa
ruohoa niinkuin, valokuvassa sillä me
nousemme ..kapinaan luonnollisuutta
vastaan. Me maalaamme äma luonno-toiita,^
ja ^se; on syynä siihen, ettemme
koskaan maalaa rakennusta, jossa olisi
pystysuorat seinät Ette koskaan näe
rakennuksen nurkan tekevän suoraa
kuhnaavi' Hän oK oikeassa, kun hän
sanoi, e t t ä ' ^ bU'^\nälankuntouksen tun*
xi^rtisyyleesi. - Ä ^
Anna' hSifeUe = j o t ^ apua^^jös -ötenee taisi amoan > ^i^lW2? 1|
si^s^vat a^utoa. >Jonnin t^
kirkonkylään .ja^^ Juhani ^iiiiägiä
n^^aan. J<mni ensinJ
kaa, ettei i^mä osaa is:
sa, mutta sanoo sitten:
kea äidin, mukaan; niin s^tf
tysti, huutaa pikkumies Jo^
Ien.
. Mirja pn järjestämässä liij
ta kampiin.
, - VINO TORNI?
: En o)C<äbtdottoman varma, onko mr.
B t i i ^ i ^ l y r i i n ^ ^ y t hitustakaan mr.
I ) j m d ^ ^ iMutta yhden
säilän. löuQt on ^saaniat päähänsä: 'vallan-kiimöilkf
Jk asiaan sitten selvä: se. on
sittäi konmiunismia —mitään muuta
mafadpUbiiuttä ,ei~ y)^ ; voi­da
ajatellakaan Amerikassa, joka on pe­rustettu—
vadlankumöuksen pohjalle.
Mr. Busbeyn kaltaiset ihmiset eivät
järky. "KommunisUt" ja "kommunis­mi"
ovat nousseet heille päähän. Eikä
edustajainhuoneessakaan syntynyt va-iaVaä
\ait«^ya hanfö vastaan. Vam
yksi edustaja nousi puhumaan hänen
jälkeensä j a kysyi:
"Tfahtooko arvoisa edustaja sanoa,
että Pisan t.Vinö torni on kommunisti-fte^
r'
' -Mi". )Su^)%^ sivmiHi tämän kysymyk­sen
vaieten. — .
Pertiista älöiö^Ä^itä^li^ta;^«ä^^^^^^^^^^ . .. . _
:^ii es' tä v m ^v^»r«o»,a apu smif«fl e •--^^Ti ' lan pihanaaan j a ympänstöfl,
Jtfhanille. Ehkäpä smakm meiiet ^os-kus
.naimisiin uudelleen. Ehkäpä elä-niäsi
dlwa kidkea .^a^^
ollut kovaa nousua :tähän asti. Hyvästi
sitten, lapsi. .Sinä olet ollut hyvä'jä
esimerkiksi , kelpaava,«aitisi kaltainen,
vaatimatpn^ mutta ehkä vähän tulisem-pi
j a tarmokkaampi kuin hän, hiljainen
ja nöyrä. c----' '
Sinä yönä isä sitten- nukkui poisi
Kaarina itki hysteerisesti. Itki j a va­litti.
Mikä tulöe hänen t o h t d ö ^ n
nyt,, kun ampä tuki ja turva ott men­nyt
Eivät jouda Mirja ja Marjaana
lohduttamaan. Marjaana ohimennen
sanoo: Voi lapsivkpska et osannut arvoa
antaa eläissä, miksi nyt sure;t^ onhan sa-nuila
Antero. Tietysti sinulla on njrt
vapautesi. Naine byyineen jattaa Märr
Jaana surevan. Hänellä pn tirptä jä
hän ottaa taias osan huolista kantaak­seen,
sillä yksin ei jaksaisi Mirja, Var­jolan
ainoa perillinen.
Qn sekin aika knluniit, vierihjrt vuosi
muistojen taa. Kaarina j a Aöterb ovat
menneet naimisiin. Tänään' he ovat
käyneet; vidillä; On kaunig kevätkesän
ilta, ruoho vihertää niin kauniisti ja jo­ka
paikassa tuoksuaä keväältä ja kuk­kasilta.
\
Mirja odottaa kuistilla kirkonkyläs­tä
palaavia. Näima öVät l i i v^riS
la linja-äiitolla. Kuuluukin jo auton
ääni tien mutkan takaa. Pikku Juhani
on leikkinyt siinä pihamaalla, muttai
Perttu on mennyt Marjaanan kanssa
sisälle. Kuuluu Juhanin. äastunut ää-
Iii: Katso äm;r Jqnnl-selä «n tuBut. -„ , : . -
Niin, Jonni sfe oli jonka auto» Säni kuu- KansaVVäsaätta y< f
•"l-. Suöinietolesuinkaanaino?^.;
hiukan. tummempia^ <,~ya|^;
Is^canoita. . Ty?^sä r - y ^ i ^ ^
muistelemaan. Xiti/^n:;^^^^
sanonut, ovat liian yksinker^E^
nin vfiir^Ie kaupimkföH ^(v^;.
Valmiit kanka^
^ i o t . y .>Äiti M t a siellä n^i^^^f^;^
alia, siellä ovat kaikki | : ; ^ l ^ f ^ ^^
ön mennyt monta senjäle$tä|inBe
taakse, tuntemattomammin
kuolemaan merkitty
vain-yksin. Jonni, k e ^ e n j ^ ^ ji
loin aikonut kodin pemst^tf^
nen omansa, monen koet
rästä. Siinä Mirja kyynef$i
lakanoita^ jotka ovat tupi
nuo muistot :;.
Pienten askelten ääfu-net.
Äiti, tule! Joudu-pia^I.r
äirtcfkyjrtiä aivan TuomoI?9flB«sfei
äitil Mirja nousee rj;^,; j ^ p i g ^
poika jo hahen sylissääArt^i
myöskin tullut. Hän pttaajP
syleilynsä ja kuiskaa: Njinjjpei
timme, räkkaimpamme,.;y^j
: loppu- -•
sen. maan-^^^- äsiisäi yjöiiaekkäislin
E Ä . l H M ä ^
täin niirisaä^ti; tässä n ^ ^ -
tämia: . ^. • ;
•Yksi kivi karkoittaa tuhatkii
, kun el
täältä pain. mitään kuuhinö^
N b , v i i j ^^
tää, sillä rieCäthän ettei tääjp^vm usein
lähteä, s^po >iiijä. . ja
menee tervetiÖiiään t i d i j ^ ^^ Jonni ei
päastäkään mm Mirjan k ä t ^ puristaa.,.- Korkealtakin puuta odottaa
ja kuiskaa: l^iin tulin, ikävä ajoi. Sano- " ^
; pa mitä tahansa, n i i n i i n Kuitenkin.
Kosin toisen kerran. jjjiqtko, että
kaikki nämä vuodet olen sinua ajatel^^
lut. Uhmasta menin nimisiin . . . No
se siitä. K<^kaan ^en -räiäiöileni sitä
sanonut, M n oli hyvä j a koetin
olla hjhrä hänelle. - Nyt olet .sinä käy-nyt
kaikenlaisten koettelemusten lävit­se,
kuteii minäidn. Uskon että voisrni-me
hoffle raunioaie^rakentaa onnenmie.
Juhani ph Tuomo -veljen ij^oSät ja kos-k
a ä h ^ hän l^isTsiiC S ^ e n i s i m -
me . . . . .
Kun kissa tahtoo syödä p
isanoö.niiden olevan biireiri^sia.
*Ei kbffieh haukku karavaamP:;
kaaestä.
Liiotä jumalaan, mutta sido ^
kiihhi ensiii.
ieiötia selvää, onko toinen}
fäkastunut.
Mirja katsoo Jonnia. ^ on tietä-
Askeäoh viha saa alhml
omastatunnosta. .
8hnf4 Spiiiriiuu 1952