1954-12-18-23 |
Previous | 23 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
kKilitf Olihan faeidiii iyttärensa
^^yi tiedon, dtft liui tidce
, jauluna kotona. Hau off pos-
^ mukana lähettänyt totvomuk-heidän
kotonaan tänä jouluna
aikaisin aaton aattona oli suutari-ijtti
pukenut pääHeen vanhan lammas-
Ijjtaturlikinsa. ottanut kirveen kaiaa-
. ^ ja suunnannut Tculkunsa kylän
alkioille olevaMe metsäahiedk.
_ liaikki konstit se meidänkin tyttö
^sielläkirkonkylässä oppinut. Vai että
•^eln joulukuusen se vielä tarvitsee,
BK,komakin . • • On sitä tuossa meidän
BBkissä tähänkin asti pärjätty ilman
joulukuusta, päivittelee suutari-Antti,
J^nnatessaan kulkunsa metsään. Mutta
minkäs sille mahtaa, kun 'Karoliinakin
orf saamaa mieltä ja nuo muksut,
Behän tuosta joulukuusesta ovat aika
(jämän pitäneet. Ja saahan se kuusi tä-jouluna
olla meidänkin kurkihirren
rfa. kun se kotiväki sitä kerran niin haluaa.
Eipä tuota ennen ole tullut laitettua,
vaikka muksut sitä olisi niin kovin
halunneet, aprikoi suutari nyt jo lauhtuneena.
Kunpa nyt vain löytäisi kauniin kuusen,
että se kelpaisi, ettei siitä sanoittaisi,
että tuommoisen kränän sinä sieltä
löysit. Ei, kuusi on löydettävä ja komea,
että se kelpaa Koroliinallekin,
vaikka sen etsimisessä menisi koko päi-rä,
ajattelee Antti.
Hän On nyt kulkenut metsää pitkin ja
poikin, mutta ei vaan ole vielä löhtänyt
mieluista kuusta. Suutari on kulkeutu-out
joita'k4n vuosia sitten palaneen ahon
reunaan. Hän huomaa yksinäisen pienen
tiiusen, joka on kasvanut kallion kielekkeelle
ja suuntaa askeleensa näkemänsä
ktmsenluo.
, Tuo kuusihan näyttää tiheältä ja
kauniilta, miten se on säilytynt täällä
toisilta jeiriukuusen etsijöiltä, ajattelee
suutar-Aufti.
RATTOISAA JOULUA
Sistoilie, Naimille. Annalle ja veli
Aarnelle Suomeen
toivottaa
TOIVO S I L L A N P Ä X
P. o. Box 544 Kirkland Lake, Ontario
Hauskaa Joulua jä
Onnellista Uutta Vuotta
toivottavat
Hilma ja Sulo Haajanen
213.3rd Ave. Cochrane, Ontario
Siistiä ja lämpimiä huoneita saatavana
ILOISTA JOULUA
VUODELLE 1955!
EMIL KANGAS
ONTARIO
Piemiudestaaii huolimatta oli tudlU
leniisdlii palym vuosia takanaan ja «uiia
tBriauisa. SiplM, mbfft se oli läiitenyt
kasvamaan, sattui putoamaan karulle
kaiTiolfe. Toiset puut, jotka olivat saman
vuoden siemenistä lähtefieeet kasvamaan,
oli jo hakattu purilorksi tai
sahatukeiksi. Mutta ne olivat saaneet
kasvaa, alavassa saviperäisessä maassa,
eikä kituen kuten tuo yksinäinen pieni
kuui karulla kalliolla. Xuo toiset puut,
kuusebja männyt, olivat ehtineet kasvaa
kauniiksi ja solakoiksi puiksi, joiden
juurella metsämiesten sahat ja kirveet
olivat iskeneet ja kaataneet ne. Puuta-varayhfiöt
olivat ne edelleen kuljettaneet
jalostettavaksi ja kauppamarkki-noille.
Tuo keskenkasvuinen kuusi on ollut
näkemässä, kun laakson metsä kaadettiin
ja pirstottiin. Se oli todistajana, miten
eräs metsämies jäi kaatuvan puun
alle, josta hänet %iset metsämiehet kantoivat
pois tiedottomassa tilassa.
Myöskin se oli todistajana, kun seuraavana
keväänä, jolloin aurinko paistoi
jo korkealta saaden luonnon heräämään
talviunestaan, ^niiden mukana
tuon pienen kuusenkin, kulki kaksi
miestä tarkastamassa tuota edellisen_
talven hakkuualuetta. Toinen miehistä
oli tukkiyhtiön pomo, joka oli tullut tarkastamaan,
miten tulisi yhtiölle halvimmaksi
korjata pois hakkioUe jääneet risut,
mitkä ovat tulenarkoja. 'Metsän
myyjä oli kyläläisten painostuksesta
tehnyt kaupan yhtiön kanssa, että yhtiö
tekee hakkuualueen vaarattomaksi
tulipalolle. Toinen miehistä oli perukoilla
kuuluisaksi tullut salapolttimon
hoitaja 'pontikka-Jallu''.
— Kuten olen sinulle jo esittänyt,
saat satamarkkasen,, kun hävität nuo
risut. Valitse pouta-aika ja ota mukaasi
pullo paloöljyä, josta annat ryypyn, sitten
vairi tulitikku päälle, niin työ oh
suoritettu. *Muttä, kuten sanottu, suu
poikki, eikä sanaakaan kenellekään, sanoo
itukkipomo ja ottaa pitkän ryypyn
Jallun antamasta puHosta. Saat rahat
sitten kun työ on suoritettu, jatkaa pomo
ja sytyttää sammuneen sikaarinsa.
— .A.sia on sovittu, sanoo pontikka-
Jallu ja luo luihun katseensa tukkipo-moon
ja ottaa ryypyn pullosta.
Jonkun, viikon kuluttua, kauniina ja
kuivana kevätiltana, oli tuo kuusi todistajana,
miten eräs luihun näköinen
mies tulee ja tähyilee ympärilleen. Seutu
on hiljainen ja rauhallinen, ainestaan
rastaan hätäinen ääni rikkoo illan hiljaisuuden,
kun se lähtee pesästään miestä
peläten. Tuo luihu mies ottaa taskustaan
pullon, jonka sisällyksen kaataa risukasaan,
"josta rastas juuri lähti. Hän
raapaisee tulitikun, heittää risuläjään ja
lähtee kiireesti matkoihinsa. Musta savu
alkaa nousta ryteiköstä. Tuli saa hirmuvauhdin,
joka nielee punaiseen kitaansa
hakatun ryteikön ja siirtyy tuulen viemänä
4casvavaan metsään. Kyläläisiä
rientää valkean sammutukseen, mutta
he ovat avuttomia. Valloilleen päässyt
tuli tekee tuhonsa.
Kuiisi ikäänkuin huokaa: Kaikkia sitä
on pitkän elämän varrella tullut nähdyksi
ja koetuksi. Oli eräs samanlainen
talviften päivä kuin nytkin, vuosia sitten,
jolloin joukko pieniä poikia oli näillä
seuduin kulkemassa. Heillä kaikilla
oli kirveet mukana. Yksi pojista iski
tylsällä kirveellä tuon pienen kuusen
tyveen.
— Ääh! Tuo on liian ruma joulukuu-sdul,
oli poika sanonut ja Ulttenyt k l -
«rieniiUui pois.
Pojalta saamansa kirveenlMavaa sai
pieni kuusi monta kesää paranneilli. Se
sai käyttää monen kesän pienen mahla-ja
pihkftvarastonsa 4uen haavan ar-peuttamiseen.
että voi jälleen ruveta
kasvamaan . . .
Suutari-.Antti tark<:staa kuusta ja aprikoi,
olisiko se kyHm hyvä Joultrkuu-seksi.
Hänen tässä ollessaan muistuu
hänen mieleensä kohtalokas talvi k«usi
vuotta sitten, jolloin hän jäi kaatuvan
puun alle. *
Tuolla alhaalla laaksossa, se tapah-
. tui. Toista oli elämä silloin, kun oli
terve ja voimakas. Saha ja kirves sopi
hänen käteensä kuin tehty. Nöyrinä solakat
kuuset ja männyt toinen toisensa
perään kaatuivat maahan. Sai siitä palkaksi
perheelleen kolme ateriaa päivässä.
Entäs nyt? Nykyisen suutarin ammatin
turvissa koko perhe- saa kärsiä
puutetta ja nälkää.
Näitä menneitä muistellessaan aika
kulunut huomaamatta. Lyhyt talvinen
päivä on häipynyt ja tumma hämy alkaa
varjostaa tienoota. On alkanut puhaltaa
voimakas pohjoistuuli ja -untuva-maiset
lumihiutalee't, joita vähän aikaa
sitten vielä satoi, ovat muuttuneet jäiseksi
hilseeksi. On tulossa lumimyrsky.
Jossain nokisen pökkelön nokassa huuhkaja
huhuilee.
.\ntti havahtuu kuin unesta. 'Hän hyväksyy
tarkastamansa kuusen. Koska
rustottunut selkä ei taivu, asettuu hän
polvilleen. Vasemmalla kädeilä pitelee
hän kiinni kuusesta ja oikealla kädellä
antaa kirveellä iskun puun tyveen. Mutta
kuusi on jäinen ja "kova^. Kirvös uppoaa
vain puoliväliin. 'Nyt aseiltaa suutari
kirvesvarteen molemmat kätensä.
Voimakas.isku jat^cävä kiryes katkaisee
piiun, pysähtyen: vasta ~ Antin reiteen,
yläpuolelle polvea.
Terävä kirves on uponnut pehmeään
lihaan luuta myöten. Punainpn veri
pulppuaa haavasta värjäten valkoisen
lumen. Antti säikähtää. Pikainen tarkastus.
Kirveen terä on katkaissut valtimon.
Kiireesti on yritettävä ihmisten
ilmoille saamaan apua, ajattelee hän.
Hän yrittää lähteä kotiinpäin. Haava
on iso, veri juoksee uhkaavasti". Antti
tuntee omituista painostusta . . . häntä
pyörryttää . . .' Jotain on nyt tehtävä!
Hän istuu hangelle, ottaa kaulahuivinsa,
jolla sitoo reitensä tiukkaan haa-
Saksalainen kapteeni
menetteli harvinaisen
rumalla tavalla
Haagista ilmoitettiin viime viikolla,
että liberialaisen rahtilaiva Casinon
miehistö poistui laivasta sen saavuttua
Rotterdamiin. Laivasta poistuminen tapahtui
vastalauseeksi sen johdosta, että
kapteeni oli kieltäytynyt auttamasta
hollantilaista Carbo-nimlstä rannikko-alusta,
joka upposi Englarmin lounaisrannikolla
ja jolloin sen miehistö, 11
henkeä, hukkui.
Casinon miehistön kertoman mukaan
oli Casinossa tehty kaikki valmistelut
Garbon miehistön pelastamiseksi ja oli
Casino vain noin 50 metrin päässä tapahtumapaikalta.
Vaikka Carbon miehet
olivat jo hypänneet veteen, olisi heidät
voitu pelastaa köysien avulla, mutta
Casinon kapteeni kieltäytyi pysähdyttämästä
alusta. Miehistö on tehnyt valituksen
Liberian Rotterdamissa ole\'as-sa
konsulaatissa.
vaa yttpuoklti. m i i yrHtn
midl^mkJcceUe. mutfl ef jäktt eiiii.
tuo «ttoOia neste, on ehtinyt juosta
liian veliin, .\ittti tuntee «nilen h«n-tä
raukaisee. Hän vaiptra liangelle, ve-tää
päinsä Uumnasnahkaliirlun sisälle.
Hän ei jaksa ajnteUa mhään. Kaikki
tuntuu niin hyvältä ja rauhalliselta.
<M>Tsky yltyy. Se raivoaa kfl*o yön.
On kuin kaikki hornan henf^ olisK-at
liikkeellä.
Vasta seuraavana {>äivänä puolisen
aikaan, jouluaattona, asettuu myrsky.
Valkoinen puhdas lumi, kuin äärettömän
suuri valkoinen vaippa, on kätkenyt
alleen kaiken.
Ilman Joulukorttia toivotaiAme *
HAUSKAA JOU1.UA J A -
ONNEIiLIÖTA UUTTA VUOTTA
katicUle tuttaville ja ystäviUe!
mSMA AHOLA ja IDA MÄKI
New Sudbury Ontario
Iloista Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta!
Riikka ja Otto Wiitasalo
A2ILDA ONTARIO
SYDÄMELLINEN
JOULUTERVEHDYS
kaikille ystävillemme!
ELINA JA ARVI
R. R. 1 Copper Cliff. Ontario
Ainoastaan näin tämän lehden palstoilla
ilman korttia toivotamme sukulaisille
ja tuttaville
HAUSKAA JOULUA JA
Onnellista Uutta Vuotta!
Helmi ja Eino Vuorenmaa
Maija jä Abel Wauhkonen
Jermy ja Toivo Jylhä
WANUP OMTARIO
Täten toivotamme
ystävillemme
HAUSKAA JOULUA
ja
Onnellista Uutta Vuotta!
ANNI JA ARMAS
LJNDB€RG
SAULT STE. MARIE. ONTARIO
HAUSKAA JOULUA JA ONNEA UUDELLE VUODELLE
kaikille täällä Canadässa ja sukulaisille Suomessa!
• S n B T l X HUONETTA iAATAVANA •
SUOAAA JA KALLE T Ä H T I N EN
^*«»<I Ave Cochrane, Ontario
Olkoon JOULUNNE ILOINEN ja
Tuokoon UUSI^yjJOSI teiUe ONNEA ja MENESTYSTÄ
SOON 5TEELTON HAALIN
BINGO-KÄNKI
SAULT STE. MARIE, ONTARIO
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 18, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-12-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki541218 |
Description
| Title | 1954-12-18-23 |
| OCR text |
kKilitf Olihan faeidiii iyttärensa
^^yi tiedon, dtft liui tidce
, jauluna kotona. Hau off pos-
^ mukana lähettänyt totvomuk-heidän
kotonaan tänä jouluna
aikaisin aaton aattona oli suutari-ijtti
pukenut pääHeen vanhan lammas-
Ijjtaturlikinsa. ottanut kirveen kaiaa-
. ^ ja suunnannut Tculkunsa kylän
alkioille olevaMe metsäahiedk.
_ liaikki konstit se meidänkin tyttö
^sielläkirkonkylässä oppinut. Vai että
•^eln joulukuusen se vielä tarvitsee,
BK,komakin . • • On sitä tuossa meidän
BBkissä tähänkin asti pärjätty ilman
joulukuusta, päivittelee suutari-Antti,
J^nnatessaan kulkunsa metsään. Mutta
minkäs sille mahtaa, kun 'Karoliinakin
orf saamaa mieltä ja nuo muksut,
Behän tuosta joulukuusesta ovat aika
(jämän pitäneet. Ja saahan se kuusi tä-jouluna
olla meidänkin kurkihirren
rfa. kun se kotiväki sitä kerran niin haluaa.
Eipä tuota ennen ole tullut laitettua,
vaikka muksut sitä olisi niin kovin
halunneet, aprikoi suutari nyt jo lauhtuneena.
Kunpa nyt vain löytäisi kauniin kuusen,
että se kelpaisi, ettei siitä sanoittaisi,
että tuommoisen kränän sinä sieltä
löysit. Ei, kuusi on löydettävä ja komea,
että se kelpaa Koroliinallekin,
vaikka sen etsimisessä menisi koko päi-rä,
ajattelee Antti.
Hän On nyt kulkenut metsää pitkin ja
poikin, mutta ei vaan ole vielä löhtänyt
mieluista kuusta. Suutari on kulkeutu-out
joita'k4n vuosia sitten palaneen ahon
reunaan. Hän huomaa yksinäisen pienen
tiiusen, joka on kasvanut kallion kielekkeelle
ja suuntaa askeleensa näkemänsä
ktmsenluo.
, Tuo kuusihan näyttää tiheältä ja
kauniilta, miten se on säilytynt täällä
toisilta jeiriukuusen etsijöiltä, ajattelee
suutar-Aufti.
RATTOISAA JOULUA
Sistoilie, Naimille. Annalle ja veli
Aarnelle Suomeen
toivottaa
TOIVO S I L L A N P Ä X
P. o. Box 544 Kirkland Lake, Ontario
Hauskaa Joulua jä
Onnellista Uutta Vuotta
toivottavat
Hilma ja Sulo Haajanen
213.3rd Ave. Cochrane, Ontario
Siistiä ja lämpimiä huoneita saatavana
ILOISTA JOULUA
VUODELLE 1955!
EMIL KANGAS
ONTARIO
Piemiudestaaii huolimatta oli tudlU
leniisdlii palym vuosia takanaan ja «uiia
tBriauisa. SiplM, mbfft se oli läiitenyt
kasvamaan, sattui putoamaan karulle
kaiTiolfe. Toiset puut, jotka olivat saman
vuoden siemenistä lähtefieeet kasvamaan,
oli jo hakattu purilorksi tai
sahatukeiksi. Mutta ne olivat saaneet
kasvaa, alavassa saviperäisessä maassa,
eikä kituen kuten tuo yksinäinen pieni
kuui karulla kalliolla. Xuo toiset puut,
kuusebja männyt, olivat ehtineet kasvaa
kauniiksi ja solakoiksi puiksi, joiden
juurella metsämiesten sahat ja kirveet
olivat iskeneet ja kaataneet ne. Puuta-varayhfiöt
olivat ne edelleen kuljettaneet
jalostettavaksi ja kauppamarkki-noille.
Tuo keskenkasvuinen kuusi on ollut
näkemässä, kun laakson metsä kaadettiin
ja pirstottiin. Se oli todistajana, miten
eräs metsämies jäi kaatuvan puun
alle, josta hänet %iset metsämiehet kantoivat
pois tiedottomassa tilassa.
Myöskin se oli todistajana, kun seuraavana
keväänä, jolloin aurinko paistoi
jo korkealta saaden luonnon heräämään
talviunestaan, ^niiden mukana
tuon pienen kuusenkin, kulki kaksi
miestä tarkastamassa tuota edellisen_
talven hakkuualuetta. Toinen miehistä
oli tukkiyhtiön pomo, joka oli tullut tarkastamaan,
miten tulisi yhtiölle halvimmaksi
korjata pois hakkioUe jääneet risut,
mitkä ovat tulenarkoja. 'Metsän
myyjä oli kyläläisten painostuksesta
tehnyt kaupan yhtiön kanssa, että yhtiö
tekee hakkuualueen vaarattomaksi
tulipalolle. Toinen miehistä oli perukoilla
kuuluisaksi tullut salapolttimon
hoitaja 'pontikka-Jallu''.
— Kuten olen sinulle jo esittänyt,
saat satamarkkasen,, kun hävität nuo
risut. Valitse pouta-aika ja ota mukaasi
pullo paloöljyä, josta annat ryypyn, sitten
vairi tulitikku päälle, niin työ oh
suoritettu. *Muttä, kuten sanottu, suu
poikki, eikä sanaakaan kenellekään, sanoo
itukkipomo ja ottaa pitkän ryypyn
Jallun antamasta puHosta. Saat rahat
sitten kun työ on suoritettu, jatkaa pomo
ja sytyttää sammuneen sikaarinsa.
— .A.sia on sovittu, sanoo pontikka-
Jallu ja luo luihun katseensa tukkipo-moon
ja ottaa ryypyn pullosta.
Jonkun, viikon kuluttua, kauniina ja
kuivana kevätiltana, oli tuo kuusi todistajana,
miten eräs luihun näköinen
mies tulee ja tähyilee ympärilleen. Seutu
on hiljainen ja rauhallinen, ainestaan
rastaan hätäinen ääni rikkoo illan hiljaisuuden,
kun se lähtee pesästään miestä
peläten. Tuo luihu mies ottaa taskustaan
pullon, jonka sisällyksen kaataa risukasaan,
"josta rastas juuri lähti. Hän
raapaisee tulitikun, heittää risuläjään ja
lähtee kiireesti matkoihinsa. Musta savu
alkaa nousta ryteiköstä. Tuli saa hirmuvauhdin,
joka nielee punaiseen kitaansa
hakatun ryteikön ja siirtyy tuulen viemänä
4casvavaan metsään. Kyläläisiä
rientää valkean sammutukseen, mutta
he ovat avuttomia. Valloilleen päässyt
tuli tekee tuhonsa.
Kuiisi ikäänkuin huokaa: Kaikkia sitä
on pitkän elämän varrella tullut nähdyksi
ja koetuksi. Oli eräs samanlainen
talviften päivä kuin nytkin, vuosia sitten,
jolloin joukko pieniä poikia oli näillä
seuduin kulkemassa. Heillä kaikilla
oli kirveet mukana. Yksi pojista iski
tylsällä kirveellä tuon pienen kuusen
tyveen.
— Ääh! Tuo on liian ruma joulukuu-sdul,
oli poika sanonut ja Ulttenyt k l -
«rieniiUui pois.
Pojalta saamansa kirveenlMavaa sai
pieni kuusi monta kesää paranneilli. Se
sai käyttää monen kesän pienen mahla-ja
pihkftvarastonsa 4uen haavan ar-peuttamiseen.
että voi jälleen ruveta
kasvamaan . . .
Suutari-.Antti tark<:staa kuusta ja aprikoi,
olisiko se kyHm hyvä Joultrkuu-seksi.
Hänen tässä ollessaan muistuu
hänen mieleensä kohtalokas talvi k«usi
vuotta sitten, jolloin hän jäi kaatuvan
puun alle. *
Tuolla alhaalla laaksossa, se tapah-
. tui. Toista oli elämä silloin, kun oli
terve ja voimakas. Saha ja kirves sopi
hänen käteensä kuin tehty. Nöyrinä solakat
kuuset ja männyt toinen toisensa
perään kaatuivat maahan. Sai siitä palkaksi
perheelleen kolme ateriaa päivässä.
Entäs nyt? Nykyisen suutarin ammatin
turvissa koko perhe- saa kärsiä
puutetta ja nälkää.
Näitä menneitä muistellessaan aika
kulunut huomaamatta. Lyhyt talvinen
päivä on häipynyt ja tumma hämy alkaa
varjostaa tienoota. On alkanut puhaltaa
voimakas pohjoistuuli ja -untuva-maiset
lumihiutalee't, joita vähän aikaa
sitten vielä satoi, ovat muuttuneet jäiseksi
hilseeksi. On tulossa lumimyrsky.
Jossain nokisen pökkelön nokassa huuhkaja
huhuilee.
.\ntti havahtuu kuin unesta. 'Hän hyväksyy
tarkastamansa kuusen. Koska
rustottunut selkä ei taivu, asettuu hän
polvilleen. Vasemmalla kädeilä pitelee
hän kiinni kuusesta ja oikealla kädellä
antaa kirveellä iskun puun tyveen. Mutta
kuusi on jäinen ja "kova^. Kirvös uppoaa
vain puoliväliin. 'Nyt aseiltaa suutari
kirvesvarteen molemmat kätensä.
Voimakas.isku jat^cävä kiryes katkaisee
piiun, pysähtyen: vasta ~ Antin reiteen,
yläpuolelle polvea.
Terävä kirves on uponnut pehmeään
lihaan luuta myöten. Punainpn veri
pulppuaa haavasta värjäten valkoisen
lumen. Antti säikähtää. Pikainen tarkastus.
Kirveen terä on katkaissut valtimon.
Kiireesti on yritettävä ihmisten
ilmoille saamaan apua, ajattelee hän.
Hän yrittää lähteä kotiinpäin. Haava
on iso, veri juoksee uhkaavasti". Antti
tuntee omituista painostusta . . . häntä
pyörryttää . . .' Jotain on nyt tehtävä!
Hän istuu hangelle, ottaa kaulahuivinsa,
jolla sitoo reitensä tiukkaan haa-
Saksalainen kapteeni
menetteli harvinaisen
rumalla tavalla
Haagista ilmoitettiin viime viikolla,
että liberialaisen rahtilaiva Casinon
miehistö poistui laivasta sen saavuttua
Rotterdamiin. Laivasta poistuminen tapahtui
vastalauseeksi sen johdosta, että
kapteeni oli kieltäytynyt auttamasta
hollantilaista Carbo-nimlstä rannikko-alusta,
joka upposi Englarmin lounaisrannikolla
ja jolloin sen miehistö, 11
henkeä, hukkui.
Casinon miehistön kertoman mukaan
oli Casinossa tehty kaikki valmistelut
Garbon miehistön pelastamiseksi ja oli
Casino vain noin 50 metrin päässä tapahtumapaikalta.
Vaikka Carbon miehet
olivat jo hypänneet veteen, olisi heidät
voitu pelastaa köysien avulla, mutta
Casinon kapteeni kieltäytyi pysähdyttämästä
alusta. Miehistö on tehnyt valituksen
Liberian Rotterdamissa ole\'as-sa
konsulaatissa.
vaa yttpuoklti. m i i yrHtn
midl^mkJcceUe. mutfl ef jäktt eiiii.
tuo «ttoOia neste, on ehtinyt juosta
liian veliin, .\ittti tuntee «nilen h«n-tä
raukaisee. Hän vaiptra liangelle, ve-tää
päinsä Uumnasnahkaliirlun sisälle.
Hän ei jaksa ajnteUa mhään. Kaikki
tuntuu niin hyvältä ja rauhalliselta.
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-12-18-23
