1950-05-27-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kirj. K. PELTOMAA •
ihaninta ciämSssä
isvttvnee^ onnen -foivekei,
Z^n rakkauden kidtastteei
so'Jttaa yhteen sydämet.
Yhieiseh, kodin onniy
toivo ihmisiapsien.
Kotilieden ympärillä
ssiist-aa onni luotujen.
Kotionnen peruskivi
rakkaus epäitsekäs.
Xvxtyväisyys onnen sampo
kultaa päivät arkiset.
Ei rikkaus, loisto yksinänsä
voi eloa onneen johdattaa,
i'aan palvelukset piemmmätkiu^
joihin rakkaus kehoittaa.
Kun kotipihan mirniikolle
päivä kerran paistelee,
jiiin- onnen tunne, sielun rauha
sienistänne loistelee.
Ei kodin ison tarvis olla,
loistokas ei ollenkaan,
kun se on rakas rauhan maja,
paikka kallein konsanaan.
Nyt sydämistä toivotamme
tdlle onnen päivän paistavan
ja läpi elon kohtaloitteu
sen osananne olevan.
Eläköönkimdon esitän
ja onnemnaljan toivotan.
Elämästä nauttikaa,
kun voitte sen viel' saavuttaa.
1
r ')
n" saa punaisia
Ijen tai siskoa
»arsinneulan ja
ssa pistin RC'J-hai
r.
Ystävien pakina on sattuva nimi lyöjille
kirjoituksille. Jokaisella on elä-ineet
uinaisajan m-la
ennen ajan-oli
kreikkalai-
>^nyt ja hän eli
utkiia:Jääkin
lajeja kojke
löysi kultaisei
jksen yhdest
än sen sijaai
iiarvoja Kate
, • Hänen tar-
•taisesti kooö
leen ja Herak-iän
alkuaind-isankäsit}'
L=ä5
ja siten lm
irvittiin,
iiuluisat
kauan
lan tutkii*
lajeina. Käiiä
5a on ajatiii'
iikkunut kii-i-nmainen
o!^
: aikaansÄJ^
luksi, ja ^
;ta niillä Ö3
merkit};
ilkuaineki
hdistyskS-tenän
uaintensa I
itä v€i ^
Ien
uessa
;|iän kuluessa erilaatuisia sattumia ja
i)iheita, jotka ovat sopivia mainittuun
^ Jastoon kirjoittaa. Vaikka ne ovat
ijhkäisiä, niin silti ne ovat usein vaiherikkaita,
huvittavia tai kiinnostavia ja
;'oku ehkä järkx^ttäväkin. Siksi lukijat
.||litä seuraavat ja lukevat mielenkiin-
./'iolla.
I Kirjoittaja voi onnistua hytinkin,
^ ijippuen asian aiheesta ja arvokkuudes-
* I h. Useinkin ensimmäisen kirjoituksen
i|irjoittaja pelkää, että kirjoituksensa ei
Itlikä saane julkisuutta ja siksi hän kir-
||öittaa lyhyesti ja harkitusti. Mutta
•£}m kirjoituksensa julkaistaan, antaa se
^phkeutta ja innostusta jTittää uudel-fn.
Seuraavalla kerralla on kirjoitus
pitempi, siinä on enemmän aihetta ja
ältöä. Näin henkilöstä kasvaa" ja ke-
Sttyy huomiota ansaitseva kirjoittaja,
)ita on lukuisia .Liekilläkin. Kukaan
ole oppinut syntyessään. Toisilla on
onnollisesti parempia edellytyksiä ja
ll^upumukset, sillä lahjat, tietoisuus ja
oulusi\istys ei aina ole kaikiUa sama.
Köyhien perheitten^ lapset vallankin
»uhassa maassa ovat monetkin, kuten
iekirjoittanutkin, jääneet alkeiskoulun
raan. Maailmankoulu, seurapiiri ja
jämän kokemus o\'at jatkokouluna työ
•joelle. Toisilla ei ole halua eikä innosta
esimerkiksi kirjoittamiseen. Usein-in
puuttuu aloitekyvyn virkeyttä ja
^hkeutta. Tiedän, että* paljon on hy-ainesta,
jolla olisi tietoisuutta ja
Venytyksiä, esimerkiksi metsämiehiiM,
5!s^a monet kykenisivät kirjoittamaan
Ä i i n ja Vapauteen, mutta ei tule
malliseksi aniharvoja lukuunottamatta
ponet ehkä ajattelevat, että "sitä var-
^jAan ne ovat palkalliset lehden to!--
Jrttaiat. kirjoittaminen kuuluu heidän
pöonsä-. Mutta vaikka olisi ^kuinka
Jjiii- ja .Hifi»
snioida, että Liekin sisältö on^-.kiyayt
paljon pirteämmäksi^ja vaiherikkaam-maksi
lukuisten kirjoittajien avustamana.
Tämä luonnollisesti Johtuu kilpakirjoituksista.
Jatkokertomukset, esl-
,^ merkiksi "Salotorpaa tyttö", oli yksi
parhaimmista ja- myöskin, saman kirjoittajan
Kun tähdet sytt^ät", on arvokas
kjTQäntuote ja myöskin "Espanjalaista
verta'-, nämä olivat pitkästä aikaa
sisältörikkaimmat ja arvokkaimmat Liekin
aikaisemmista jatkokertomuksista,
Ne olivat sitä myöskin siksi, että ne olivat
kotoista, omintakeista, kansallista
k\T3äntuotetta, ei kannutettua^ ei lainattua.
Niiden sisältö oli asiallista ja sei-vää,
kieliasu rikasta ja joustavaa. Tekee
mieli sanoa, että edellise;t jatkokertomukset
jäävät varjoon yllämainittujen
kirjoitusten suhteen.
Useita muitakin hy\-iä kilpakirjoituksia
on ollut ansioituneilta kynäilijöiltä,
ehkä uusiltakin, myös arvokkaita, sekä
pitkiä että lyhempiä. Naiset ovat etu-tilalla
kirjoittajina, ehkä tilaajina ja lukijoinakin.
Lukuisat tilaajat pitä\^t
periaatteellisista kirjoituksista ja nämä
henkilöt toimivat aktii\isina edistysmielisissä,
rauhaa edistävissä, niin kansallisissa
kuin kansainvälisissäkin järjestöissä.
Nuorison kasvatus on myöskin heidän
sydämen asianaan.
Rikassisältöinen ja hyvin toimitettu
X^^Ä^-^:<•>;•:^.•:•^^•;<?;^:;^^*^^;-.^%•^^
Lännen tulva on estänyt monia asioita, estänyt liikenteen, tiedon-antoyhteydet
ja muut, mutta se ei voinut estää pienen Carol Robertin
syntymistä. Carol symtyi tulva-ahieella ja joutui kuvassa
näkyvän äitinsä kanssa evakoksi. He olivat junassa, jonka täytyi
pysähtyä tulvaveden takia kahdeksan mailin päässä Winnipegistä
etelään ja armeijan veneillä evakot — 550 luvultaan — kuljetettiin
puolentoista mailin päässä odottavaan toiseen junaan.
k k t i on kuin seuratoveri. Liekkiä
odottaa määrättyni aikana kuin ys^vää
'seurakseen, toverikseen, oli henkilö sitten
yksinäinen tai perheen jäsen,- Naapu-
• ri, tuttava tai vierailija, Jolle ei Liekkiä
tule, löytää siltä kiinnostavan kertomuk-
• sen. Kiinnostunut seuraaja haluaa
myös tilata Liekin seuratoverikseen.
^iyös nuorison tulisi saada kiinnostumaan
ja seuraamaan suomenkielistä lehdistöä
ja kirjallisuutta s«n sijaan, että
lukee suurelta osalta englannin kielisiä
gangsteri- ja roskajuttuja.
Sisältörikas lehti opettaa, kehittää ja
kasvattaa tietoisuutta, harkinta- ja arvostelukykyä
monissa elämän kysymyksissä.
Lehti on paras henkinen tuikki,
joka puhuu itse puolestaan. Lukevalta
yleisöltä saa kuulla kiittäyäl arvostelut
niin Liekistä kuin Vapaudestakin, että
ne ovat parhaiten toimitettuja suomenkielisiä
lehtiä Amerikan mantei«ella.
Se on takeena lehden kannatukselle ja
menestymiselle. Sellaisia lehtiä on hyvä
kaupata, helppo on saada uudistukset
ja uusia" tilauksia. iTskoisin, että seuraava..
Liekin. levityskampanja. tuottaisi
noin 400 uutta tilausta. Sittenpähän
nähdään, kuinka lähellä oikeaa olen arvostelussani.
Kuulemiin ja näkemiin J
ICirJ*. Kas Kas
Niim- sibmkim kyyiissM käi% '
mnhs& - lahmnkm täytiymm niin.
Miiti& m-e memwm,me maisväki^.
mikka jaikiip&ikma- **kakr&pmm^\
.Jm kmko omJititaiia^ '
asmtii&iivarpaPiity
mutta mhdä iiiyiyy,' jos. mmiHtim
Fmikem , \', .
kiulim paMkmmn.
Mä €11 säiky vam,
ostan kakvikidtmi ykdeM tmkun^
kullaltani saan — ja a-jaa, mu is k un,
muiskun, hurraa!.
Tc kiiUapcrän pojat ic tulkaa,
mc neitoset muualta mukahan.
Taskussa kultaa^ sen verran tuokaa,
että saatais* ne —arvaapas?
liammmpaikkoja,noo,uoo,
korviin Hippuja —joo, joo.
Hiiret, ellei satu, että maailma halkeaa
lauhm paii/mm-sn- ; , ' - '
tai kaman'kukmaan, \ • '
niin ku^tarenkatn solmitaan solmut
vain toisiUcmmc — jaa-jaa, mtdskut,.
muiskut, hurraa f
lesta
IISI
on aaa
•ja se
tL>-- . , , aita ICilUtJ,
'-Ja joukkotoiminriana saadaan aikaan,
^i-eliden a\-ustaminen, sen sisällön
.^•^nipyoiistamiTien on kirjoittajien ja
'v^envaihtajien hwän tahdon henkls-
P Joukkotyötä, mikä rikastuttaa lehden
-^ä^toä ja arvoa. On ilahduttavaa hoo-
Laulujuhlaanpa tietenkin liekkiläiset-koettavat
tulla, mutta ehkä tiedätte, että
matka on pitkä ja kivinen on tie.
Mutta aikanaan se Särmästäkin jonkun
sinne vie. Laulellen me sen matkan
teemme, vaikka siellä vasta sitten oikeaa
Taulua kuulemme ja siksi sinne tulemme.
Koska meitä ei siellä tunneta, niin
rohkenen huomauttaa, että \^ratkaa ainakin
yksi huone-kolmelle avioparille,
että saamme päämme kallistaa, (ei niin.
pientä, että emme porukalla mahdu). Ja
jos hynränä pidätte, niin meillä ei .ole k i i - '
re kotiin. - ' ', •
Yhden asian vielä haluan sanoa. Pyytäisin,
että tosojätkä. Isoäiti, Eetu Ja
Faari esitettäisiin yleisölle, jos he siellä
ovat, että yleisö ssisl nähdä ne henkilöt,
jotka niin hyviä kirjoituksia lehtiin kirjoittavat.
Luulen, että kaikki haluaisivat
tulla heidät tuntemaan.
mRAK.K.4.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, mitä
maailmasta puuttuisi, ellei olisi rakkautta?
Älistä kirjailijat saisivat aiheensa,
mistä runoilijat laulaisivat, kuka katselisi
filmejä tai näytelmiä, ellei niissä olisi
rakkautta? Ja mitä mutkallisempaa
se on ja mitä vaikeampi on saada omakseen
mielitiettynsä, sen mieluummin sitä
lukee ja katselee — niin on laita vielä
vänha.nakin. Olipa minkäMnen rosvo-romaani
tai filmi' tahansa, niin siihen
pitää saada sopimaan rakkautta, tai
muuten se ei,.mene yleisöön.- : .
• Entiset linnaneidöt odottivat kainosti,
dtareltaan, mutta nykyiset neitoset
British Columbia Tree Fruits Corporation
on lähettänyt. SOj^öOO laatikollista
omenia jaettavaksi Britannian koulu-lapsille.
Omenat on jaettu Manchesterin,
, Liverpoolin, Clasgomn,- Cardiffin, •
Newcast]e-on-Tynen, Birminghamin,
Middlessexin, Lontoon ja Belfastin
koululapsille pauna kullekin.
noisin, että onpa siinä vatsansa palvelija,
luota en kyllä viitsi loppuun saakka
lukea.
Kun tässä on niin suuren jälkeläisjou-kon
isoäiti, niin on nähnyt silmiensä
edessä monta rakkaustarinaa kehittyvän.
Toisinaan tuntuu hullulta, tekisi
mieli sanoa jotain, mutta kun muistaa,
että kyllä siitä aikanaan selviää ja 'muistaa
oman nuoruutensa. Täällä on nuortenkin
seurustelu paljon parempaa, jokaisessa
kodissa: on tilaa, että voi viedä
mielitiettynsä sinne.
Kerron tässä omasta nuoruudestani.
.Asuimme tehtaan kortteerissa. Oli vain
yksi huone, noin 16 jalkaa ''kanttiinsa"
ja siinä piti seitsenhenkisen perheen syödä,
nukkua ja seurustella. Ei ollut juuri
tilaa vieraille. Miesvainajani kävi
minua hakemassa ulos talvella, jolloin
otettiin sukset ja mentiin pitkin peltoja,
sekä istuttiin jonkin aidan päällä.
Kerran oli kiljuva pakkanen. Varpaita
paleli, eivätkä rakkauasiat olleet vielä
loppuun saakka puhutut — eikähän
niitä saanutkaan loppumaan, vaikka olisi
kuinka puhunut. Lähellä oli sikala,
jossa oli neljä karsinaa ja kapea kuja
välissä. Emmekös me menneet sinne
seisomaan ja lämmittämään varpaitamme.
Siat röhkivät ja kyselivät, että mitäs
te olette, eikä se tuoksukaan ollut
oikein ihanaa. Mutta hauskaa vain oli,
kup sai seisoa vierekkäin.
IMonta kertaa nauroimme sillä elämämme
varrella. Ei siinä ollut mitään
pahaa, mutta jossain sitä piti saada olla
yhdessä.. Niin, kuinka sitä voisikaan ihmetellä
nuorten rakkaushiipsuutta.,
kun muistaa omaa nuoruuttaan. Kaksi
vuotta m-ekin. seurustelimme ja se oli '
elämäni ihaninta ai.kaa. Seis' muisto
kuvataan jo - toisenlaisiksi, reipasottei- lämmittää, vieläkin- yksinäistä elämääni.
semmiksi. Ihraiset eivät kyllästy kos- elämäntoverini, poistuttua sinne, mistä
kaan rakkaustarinoihin. Syöminenkin ei enää palata.
on ihmisen elämä.'i2 ylläpidoksi koko tärkeää,
mutta aletaanpa siitä tehdä film.ili
tai kirjoittelemaan kirjoja, niin lyhyeen
se loppuisi. Pois viskaisin klrja.n Ja sa- •
Puhdas nuoruudenrakkaus on suurin
kaikista. Ihminen, joka on siitä jäänyt
osattomaksi, on paljon menettänyt.
ISOÄITL'
LAU,-^'TAINA,. TOUKOKUUN 27' ,PÄIVÄNÄ, 2950 SIVU 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 27, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-05-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500527 |
Description
| Title | 1950-05-27-07 |
| OCR text | Kirj. K. PELTOMAA • ihaninta ciämSssä isvttvnee^ onnen -foivekei, Z^n rakkauden kidtastteei so'Jttaa yhteen sydämet. Yhieiseh, kodin onniy toivo ihmisiapsien. Kotilieden ympärillä ssiist-aa onni luotujen. Kotionnen peruskivi rakkaus epäitsekäs. Xvxtyväisyys onnen sampo kultaa päivät arkiset. Ei rikkaus, loisto yksinänsä voi eloa onneen johdattaa, i'aan palvelukset piemmmätkiu^ joihin rakkaus kehoittaa. Kun kotipihan mirniikolle päivä kerran paistelee, jiiin- onnen tunne, sielun rauha sienistänne loistelee. Ei kodin ison tarvis olla, loistokas ei ollenkaan, kun se on rakas rauhan maja, paikka kallein konsanaan. Nyt sydämistä toivotamme tdlle onnen päivän paistavan ja läpi elon kohtaloitteu sen osananne olevan. Eläköönkimdon esitän ja onnemnaljan toivotan. Elämästä nauttikaa, kun voitte sen viel' saavuttaa. 1 r ') n" saa punaisia Ijen tai siskoa »arsinneulan ja ssa pistin RC'J-hai r. Ystävien pakina on sattuva nimi lyöjille kirjoituksille. Jokaisella on elä-ineet uinaisajan m-la ennen ajan-oli kreikkalai- >^nyt ja hän eli utkiia:Jääkin lajeja kojke löysi kultaisei jksen yhdest än sen sijaai iiarvoja Kate , • Hänen tar- •taisesti kooö leen ja Herak-iän alkuaind-isankäsit}' L=ä5 ja siten lm irvittiin, iiuluisat kauan lan tutkii* lajeina. Käiiä 5a on ajatiii' iikkunut kii-i-nmainen o!^ : aikaansÄJ^ luksi, ja ^ ;ta niillä Ö3 merkit}; ilkuaineki hdistyskS-tenän uaintensa I itä v€i ^ Ien uessa ;|iän kuluessa erilaatuisia sattumia ja i)iheita, jotka ovat sopivia mainittuun ^ Jastoon kirjoittaa. Vaikka ne ovat ijhkäisiä, niin silti ne ovat usein vaiherikkaita, huvittavia tai kiinnostavia ja ;'oku ehkä järkx^ttäväkin. Siksi lukijat .||litä seuraavat ja lukevat mielenkiin- ./'iolla. I Kirjoittaja voi onnistua hytinkin, ^ ijippuen asian aiheesta ja arvokkuudes- * I h. Useinkin ensimmäisen kirjoituksen i|irjoittaja pelkää, että kirjoituksensa ei Itlikä saane julkisuutta ja siksi hän kir- ||öittaa lyhyesti ja harkitusti. Mutta •£}m kirjoituksensa julkaistaan, antaa se ^phkeutta ja innostusta jTittää uudel-fn. Seuraavalla kerralla on kirjoitus pitempi, siinä on enemmän aihetta ja ältöä. Näin henkilöstä kasvaa" ja ke- Sttyy huomiota ansaitseva kirjoittaja, )ita on lukuisia .Liekilläkin. Kukaan ole oppinut syntyessään. Toisilla on onnollisesti parempia edellytyksiä ja ll^upumukset, sillä lahjat, tietoisuus ja oulusi\istys ei aina ole kaikiUa sama. Köyhien perheitten^ lapset vallankin »uhassa maassa ovat monetkin, kuten iekirjoittanutkin, jääneet alkeiskoulun raan. Maailmankoulu, seurapiiri ja jämän kokemus o\'at jatkokouluna työ •joelle. Toisilla ei ole halua eikä innosta esimerkiksi kirjoittamiseen. Usein-in puuttuu aloitekyvyn virkeyttä ja ^hkeutta. Tiedän, että* paljon on hy-ainesta, jolla olisi tietoisuutta ja Venytyksiä, esimerkiksi metsämiehiiM, 5!s^a monet kykenisivät kirjoittamaan Ä i i n ja Vapauteen, mutta ei tule malliseksi aniharvoja lukuunottamatta ponet ehkä ajattelevat, että "sitä var- ^jAan ne ovat palkalliset lehden to!-- Jrttaiat. kirjoittaminen kuuluu heidän pöonsä-. Mutta vaikka olisi ^kuinka Jjiii- ja .Hifi» snioida, että Liekin sisältö on^-.kiyayt paljon pirteämmäksi^ja vaiherikkaam-maksi lukuisten kirjoittajien avustamana. Tämä luonnollisesti Johtuu kilpakirjoituksista. Jatkokertomukset, esl- ,^ merkiksi "Salotorpaa tyttö", oli yksi parhaimmista ja- myöskin, saman kirjoittajan Kun tähdet sytt^ät", on arvokas kjTQäntuote ja myöskin "Espanjalaista verta'-, nämä olivat pitkästä aikaa sisältörikkaimmat ja arvokkaimmat Liekin aikaisemmista jatkokertomuksista, Ne olivat sitä myöskin siksi, että ne olivat kotoista, omintakeista, kansallista k\T3äntuotetta, ei kannutettua^ ei lainattua. Niiden sisältö oli asiallista ja sei-vää, kieliasu rikasta ja joustavaa. Tekee mieli sanoa, että edellise;t jatkokertomukset jäävät varjoon yllämainittujen kirjoitusten suhteen. Useita muitakin hy\-iä kilpakirjoituksia on ollut ansioituneilta kynäilijöiltä, ehkä uusiltakin, myös arvokkaita, sekä pitkiä että lyhempiä. Naiset ovat etu-tilalla kirjoittajina, ehkä tilaajina ja lukijoinakin. Lukuisat tilaajat pitä\^t periaatteellisista kirjoituksista ja nämä henkilöt toimivat aktii\isina edistysmielisissä, rauhaa edistävissä, niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin järjestöissä. Nuorison kasvatus on myöskin heidän sydämen asianaan. Rikassisältöinen ja hyvin toimitettu X^^Ä^-^:<•>;•:^.•:•^^•;-- . , , aita ICilUtJ, '-Ja joukkotoiminriana saadaan aikaan, ^i-eliden a\-ustaminen, sen sisällön .^•^nipyoiistamiTien on kirjoittajien ja 'v^envaihtajien hwän tahdon henkls- P Joukkotyötä, mikä rikastuttaa lehden -^ä^toä ja arvoa. On ilahduttavaa hoo- Laulujuhlaanpa tietenkin liekkiläiset-koettavat tulla, mutta ehkä tiedätte, että matka on pitkä ja kivinen on tie. Mutta aikanaan se Särmästäkin jonkun sinne vie. Laulellen me sen matkan teemme, vaikka siellä vasta sitten oikeaa Taulua kuulemme ja siksi sinne tulemme. Koska meitä ei siellä tunneta, niin rohkenen huomauttaa, että \^ratkaa ainakin yksi huone-kolmelle avioparille, että saamme päämme kallistaa, (ei niin. pientä, että emme porukalla mahdu). Ja jos hynränä pidätte, niin meillä ei .ole k i i - ' re kotiin. - ' ', • Yhden asian vielä haluan sanoa. Pyytäisin, että tosojätkä. Isoäiti, Eetu Ja Faari esitettäisiin yleisölle, jos he siellä ovat, että yleisö ssisl nähdä ne henkilöt, jotka niin hyviä kirjoituksia lehtiin kirjoittavat. Luulen, että kaikki haluaisivat tulla heidät tuntemaan. mRAK.K.4. Oletteko tulleet ajatelleeksi, mitä maailmasta puuttuisi, ellei olisi rakkautta? Älistä kirjailijat saisivat aiheensa, mistä runoilijat laulaisivat, kuka katselisi filmejä tai näytelmiä, ellei niissä olisi rakkautta? Ja mitä mutkallisempaa se on ja mitä vaikeampi on saada omakseen mielitiettynsä, sen mieluummin sitä lukee ja katselee — niin on laita vielä vänha.nakin. Olipa minkäMnen rosvo-romaani tai filmi' tahansa, niin siihen pitää saada sopimaan rakkautta, tai muuten se ei,.mene yleisöön.- : . • Entiset linnaneidöt odottivat kainosti, dtareltaan, mutta nykyiset neitoset British Columbia Tree Fruits Corporation on lähettänyt. SOj^öOO laatikollista omenia jaettavaksi Britannian koulu-lapsille. Omenat on jaettu Manchesterin, , Liverpoolin, Clasgomn,- Cardiffin, • Newcast]e-on-Tynen, Birminghamin, Middlessexin, Lontoon ja Belfastin koululapsille pauna kullekin. noisin, että onpa siinä vatsansa palvelija, luota en kyllä viitsi loppuun saakka lukea. Kun tässä on niin suuren jälkeläisjou-kon isoäiti, niin on nähnyt silmiensä edessä monta rakkaustarinaa kehittyvän. Toisinaan tuntuu hullulta, tekisi mieli sanoa jotain, mutta kun muistaa, että kyllä siitä aikanaan selviää ja 'muistaa oman nuoruutensa. Täällä on nuortenkin seurustelu paljon parempaa, jokaisessa kodissa: on tilaa, että voi viedä mielitiettynsä sinne. Kerron tässä omasta nuoruudestani. .Asuimme tehtaan kortteerissa. Oli vain yksi huone, noin 16 jalkaa ''kanttiinsa" ja siinä piti seitsenhenkisen perheen syödä, nukkua ja seurustella. Ei ollut juuri tilaa vieraille. Miesvainajani kävi minua hakemassa ulos talvella, jolloin otettiin sukset ja mentiin pitkin peltoja, sekä istuttiin jonkin aidan päällä. Kerran oli kiljuva pakkanen. Varpaita paleli, eivätkä rakkauasiat olleet vielä loppuun saakka puhutut — eikähän niitä saanutkaan loppumaan, vaikka olisi kuinka puhunut. Lähellä oli sikala, jossa oli neljä karsinaa ja kapea kuja välissä. Emmekös me menneet sinne seisomaan ja lämmittämään varpaitamme. Siat röhkivät ja kyselivät, että mitäs te olette, eikä se tuoksukaan ollut oikein ihanaa. Mutta hauskaa vain oli, kup sai seisoa vierekkäin. IMonta kertaa nauroimme sillä elämämme varrella. Ei siinä ollut mitään pahaa, mutta jossain sitä piti saada olla yhdessä.. Niin, kuinka sitä voisikaan ihmetellä nuorten rakkaushiipsuutta., kun muistaa omaa nuoruuttaan. Kaksi vuotta m-ekin. seurustelimme ja se oli ' elämäni ihaninta ai.kaa. Seis' muisto kuvataan jo - toisenlaisiksi, reipasottei- lämmittää, vieläkin- yksinäistä elämääni. semmiksi. Ihraiset eivät kyllästy kos- elämäntoverini, poistuttua sinne, mistä kaan rakkaustarinoihin. Syöminenkin ei enää palata. on ihmisen elämä.'i2 ylläpidoksi koko tärkeää, mutta aletaanpa siitä tehdä film.ili tai kirjoittelemaan kirjoja, niin lyhyeen se loppuisi. Pois viskaisin klrja.n Ja sa- • Puhdas nuoruudenrakkaus on suurin kaikista. Ihminen, joka on siitä jäänyt osattomaksi, on paljon menettänyt. ISOÄITL' LAU,-^'TAINA,. TOUKOKUUN 27' ,PÄIVÄNÄ, 2950 SIVU 7 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-05-27-07
