Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 27, 1937

              Monoloogi, kirj. Anton Tshehov
ENKILÖ: Ivan Ivanovitsh Nju- sesta aiheestamme. Minun täytyy kymmenen valtion taa. . E i ole ke­li
hin, oman vaimonsa mies, musiik- huomauttaa teiUe, että vaimoni yllä- tään, kenelle valittaisi, niin että oi-kikoulun
ja naispensionaatin omista- Pitää musiikkikoulua ja yksityistä kein haluttaa itkeä;.v Te sanotte:
jattaren puoliso. ' pensionaattia toisin sanoen, ei nyt tyttäret... Mitä tyttäret? Minä
aivan pensionaattia, mutta jotakin puhun heille, mutkhe^iv^^
Njuhin (poskipartamen, viiksetön, sen sukuista. Näin meidän kesken Minun vaimollani on seitsenän tytär-vanhaan
kuluneeseen hännystakkun puhuen, vaimoni pitää motkottami- t ä . . . Anteeksi, luultavasti kuusi: J ;
puettu, saapuu mahtavan näköisenä sesta ja valittaa puutettaan, mutta (Miettii ja laskee) Ei, seitsemän ön!
yleisön eteen, kumartaa ja alkaa oi- hänellä on jonnekin piiloitettu noin Vanhin, Annäjön 27-vuotias, nuorin
koa liiviään). Arvoisat naiset ja mää- neljäkymmentätuhatta ruplaan tai 17, Arvoisa yleisö, (katselee ympä-rätyssä
mielessä myöskin arvoisat ehkäpä viisikymmentä, mutta minulla rilleen). Minä olen onneton, olen
herrat! (raaputtelee poskipartojaan), . ei ole kopeekkaakaan, ei edes föpoa- muuttunutfflmöksi, mitättömyydek-
Minun vaimolleni on esitetty, ettämi- kaan, niinfettä on ihan häpeä tunnus- si, mutta tosiasiassa te näette edes-nä
pitäisin hyväntekeväisyystarkoi- taa. Pensionaatissa minä hoidan ta- sänne kaikkein bnhellisitamän isän.
tuksessa täällä jonkmlaisen kansan- louspuolta. Minä ostan ruokatava- Tosiasiassa se ei kylläkään nim ole,
tajuisen esitelmän. No, mitäs tuosta! rat, valvon palveluskuntaa, kirjoitan mutta minä en rohkene puhua «muta.
Esitelmän, niin esitelmän, minusta se ylös menot, sidon tilivihkot, hävitän Jospa te vain tietäisitte! Olen^länyt
on samantekevää. Mmä en tietysti- lutikoita, ja pyydystän hiiriä... Ei- vaimoni kanssa 33 ihiotta ja vöin sä­kään
ole mikään professori eikä mi- Ien illalla minun velvollisuutenani oli noa, että ne ovat olleet elämäni par-nulla
ole tieteellisiä arvonimiä, mutta antaa keittäjättärelle jauhoja ja voi- haimmat vuodet, ei nyt ihan parhaim-kuitenkin
kaikitenkin minä, hiin sa- U,koskaytänään"päisfettiin ohukaisia, mat, vaan yleensä niin, IJe ovat vie-noakseni,
terveyttäni säästämättä yn- No, sanalla sanoen, kun ohukaiset tä- rineet, sanalla sanoen, kuin yksi on-nä
muuta, jo kolmekymmentä vuotta nään oli jo paistettu, vaimoni tuli nellinen silmänräpäys, mutta totta
uurastan ankarasti tieteelKsluontois- keittiöön ja ilmoitti, että kolme täy- puhuen, piru saisi periä ne kaikki'
ten kysymysten parissa, mietiskelen ja sihoitolaista ei tule syömään ohukai- vuodet, (katselee ympärilleen). Muu-
—voitte sen itseksenne kuvitella~kir- sia, koska heidän vatsansa ovat pu- ten, vaimoni ei ehkä vielä ole tullut,
joittelenkin oppineita artikkeleja, toi- halluksissa. Näm ollen osoittautui, häntä ei täällä ole, joten voimme pu­sin
sanoen, ei nyt aivan oppineita, että paistoimme muutamia ohukaisia hua, mitä tahdomme... Minä pel-vaan
— suokaa minulle anteeksi •— liikaa. Minne suvaitsette ne pistää? kään kauheasti... pelkään, kun hän
jotakin sellaista oppineen sukuista. Vaimoni alkoi ensin käskeä viemään katsoo minuun. Niin, ja minä voin
Ohimennen sanottuna näinä päivinä ne ohukaiset, senkin pelätti!" Aina sanoa teille vielä senkin, että tyttä-minä
kirjoitin mahdottoman suuren ti mieltään ja sanoi: "Syö sinä reni eivät varmaankaan joudu naimi-artikkelin
otsikolla "Muutamien ne ohukaiset, senkinpelätti!" Ama miin siitä syystä, että he ovat niin
hyönteisten vahingollisuudesta". Tyt- silloin kun hän on pahalla päällä, hän kainoja, ja sen takia miehet eivät
täreni mieltyivät siihen; varsinkin sanoo minua pelätiksi, rihvelitauluksi heitä koskaan huomaa. Mitään illat-siihen
kohtaan, mikä koski lutikoita, tai saatanaksi. Mutta mikä saatana su ja vaimoni ei suvaitse järjestää,
mutta minä vain luin artikkelini Jäpi minä olen? Vaimoni on aina pahalla päivälliselle hän ei ketään kutsu, hän
ja revin kappaleiksi. Sillä yks-kaikki, päällä. Minä en syönyt ohukaisia, on saita, vihainen ja oikutteleva nai-kirjoita
mitä kirjoita, mutta ilman vain nielasin, nielin pureskelematta, nen, minkä takia meillä ei käykään
pulvereita et niiden riivattujen kanssa toisin sanoen, minä teen aina niin, ketään vieraita, mutta minä voin i l -
tule toimeen. Meillä on lutikoita^ kun olen nälkäinen. Eilen esimerkik- moittaa teille'salaisuutena... (lähes-jopa
pianossakin... Tämänpäiväisen si vaimoni ei antanut minulle päiväl- tyy näyttämön laitaa ja alentaa ään-esitelmäni
aiheeksi olen valinnut^ niin Iistä. "Sinua, pelättiä, sanoi hän, tään) Voin ilmoittaa että tyttäreni
sanoakseni, sen vahingon; jota ihmi- ei kannata ruokkia" . . . (katsoo kel- saa tavata suurina pyhinä heidän tä-selle
tuottaa tupakan kä5rttö. Itse loa) Muuten me tässä jaarittelemme tinsä, Natalia Somjonovan luona,
minä kyllä poltan, mutta minun vai- turhaa ja joudumme hiukan syrjään sen saman, joka sairastaa reumatis-moni
on käskenyt minua esitelmöi- aiheestamme. Jatkakaamme. Vaikka m i a ja pitää sellaista mustatäplistä
mään tupakan vahingollisuudesta, jo- te tietysti mieluimmin kuuntelisitte keltaista pukua, ikäänkuin se olisi
ten siihen ei saa olla mitään vastaan- tällä hetkellä romanssia tai jotakin russakoita täynnä. Siellä tarjotaan
väittämistä. Jos kerran tupakasta sellaista sinfoniaa tai aariaa... myöskin haukattavaa. Ja silloin kun
niin tupakasta — minusta on kaikki (laulaa) "Me enime taistelun tuok- vaimoni ei ole läsnä, niin silloin voi
samantekevää, ja teitäkin arvoisa sinnassa räpytä silmiämme". En saada tätäkin... (antaa luunapin
yleisö, pyydän suhtautumaan esitelr muista enempää, enkä sitäkään, mistä leukansa alle ja maiskauttaa suu-määni
riittävällä vakavuudella, siHä tämä laulu o n . . . Ohimennen, unoh- taan)^ Minun täytyy huomauttaa,
muuten siitä ei voi syntyä kunnoUis- din sanoa, että lukuunottamatta ta- että humallun jo ensimäisestä lasista,
ta. Jos taas jotakuta läsnäolevista louspuolen hoitamista vaimoni mu- ja minun sielussani alkaa tuntua niin
kuiva j ^ tieteellinen luento pelottaa siikkikoulussa, minun tehtäväni on hyvältä mutta samaan aikaan käyn
tai se on muuten hänelle vastenmie- vielä opettaa matematiildtaa, fysiife- min murheelliseksi, niin murheelli-linen,
niin voihan hän olla kuunte- kaa, kemiaa, maantiedettä, historiaa, seksi, etten voi sanoakaan- mieleeni
lematta ja mennä tiehensä, (oikoo lii- kirjallisuutta ynnä muuta. Tanssis- muistuvat nuoruuden vuodet ja minä
viään). Erikoisesti haluan painaa ta, laulusta ja piirustuksesta vaimoni tahtoisin lähteä juoksemaan karkuun,*
nämä sanani läsnäolevien lääkäreit- ottaa erikoismaksun, vaikka tanssia ah, miten tahtoisin... (mnoittunee-ten
mieleen j a kiinnittää heidän huo- ja laulua opetan myöskin minä. Mei- na) Juosta, heittää kaikki ja juosta
miotaan tähän asiaan, sillä he voivat dän musiikkikoulumme sijaitsee ta- taakseen katsomatta... mutta min-^
ammentaa esitehnästärii runsaasti lossa No. 13. Sen takia varmaankin ne? Samantekevää, minne... kun-hyödyllisiä
tietoja, koska tupakkaa minun elämäni onkin näin epäonnis- han vain pääsee karkuun tätä^^vihe-
Kirj, Toivo Niemi
0]^UUTO kutdtm: Miehei naiset,
kaikki, yhieisrintamaan!
Aikuisei ja kasvannaiset,
jokainen esUn astukaa!
Nyt on meille lyönyt hetki,
jolloin meitä tarvitaan.
Siis kaikki voimat, pienoisetkin,
apuanne antamaan.
Ryntäys nyt alkaa suuri,
lyödään pimeyttä päin.
Vastassa on vankka ^nuuri
siksi' kaikki eteenpäint,. , ,v>
, Edistämme valistusta,
kun me kaikki rynnätään.
^ Hankkien monta tilausta,
"Liekkr*4ehdellemme tään.
Siksipä nyt huuto kaikuu:
Eteenpäin nyt rynnätkää/
Vastatkaamme että raikuu:
Voittoon rynnäkkömme tää!
Myöskiii kirur^
San Franciscon seuduilla ovat
murrot jälleen lisääntyneet eikä ros­voja
ole onnistuttu saada telkien taak­se.
Väestö alkoi epäUlä, että po­liisi
oli yhdessä juonessa roistojen
kanssa. Taitava etsiväpoliisi taas
puolestaan alkoi epäillä, että eräällä
kaupungin rikkaimmista kirurgeista
olisi sormensa näissä rikoksissa pe­lissä.
Niinpä hän menikin kuuluisan
kirurgin luo, sanoi olevansa poliisin
peräänkuuluttama henkilö ja esitteli,
eikö hän voisi saada kokonaan uudet
kasvot. Tällöin sai hän ihmeekseen
kuulla, että 5,000 dollarilla saa hän
kokonaan uuden päänkin. Juuri kim
leikkaus oli alkamassa, tunkeutui po­liisi
sisään ja sai saaliikseen koko­naisen
katraan "uudestitehtyjä"
gangstereita.
pensa ja läkähtyy hermotäristykseen. votteluja varten vaimoni on tavatta- tuota typerää, pikkumaista, kiukkuis-
Tupakka on pääasialUsesti kasvi... vana mihin aikaan tahansa, mutta ta äkäpussia, minun vaimoani, joka
Kun mmä pidän esitelmää, nim ta^ koulun ohjelma, jos haluatte, on saa- on kiduttanut minua 33 vuotta, juos-vallisesti
vilkutan oikeata silmääni, tavana vahtimestarilta 30 kopeekkaa, ta karkuun musiikkia, keittiötä, vai-mutta
älkää te kiinnittäkö siihen huo- kappaleelta, (ottaa taskustaan muu- moni rahoja, kaikkia noita mhoitta-
Diiota; se johtuu hermostuneisuudes- tamia ohjelmia) Kas, minulla näyt- vuuksia ja kauas, hyvin kauas pellolle
ta. Minä olen hyvin hermostunut ih- tääkin olevan mukana, jos tahdotte, ja seistä, joutavuuksia... ja pysäh-minen,
ja yleensä puhuen, oikeata sil- nim voin antaa. Jokainen kappale 30 tyä jonnekin siellä puuna, pylväänä
määni mmä aloin vilkuttaa jo syys- kopeikkaa. Kuka haluaa? (tauko) tai kasvitarhan pelättinä, leveän tai-feuun
13 päivänä 1889, smä samana Eikö kukaan? Minä voin luovuttaa vaan alla, katsoa koko yon, «uten
päivänä, joUoIn minun vaimöUeni, myöskin 20 kopeekalla, (tauko) Har- yläpuolellasi loistaa hiljamen,ku-kas
eräänlaiseUa tavalla, syntyi neljäs ty." mittaa. Niin, talo No. 13. Mikään kun ja unohtaa, unohtaa k a i k k i . ..
tär Varvara. Minun tyttäreni ovat ei minuUe onnistu, olen vanhentunut Oi, miten minä tahtoism olla muiste-syntyiwetkol|
nairten^ista ja.tyhmistynyt...Kdän tässä lematta m i t ä ä n l . . . Mifea mmä ha.
päivänä. ' ». • •••• — • • ~ t x l l t,^*-fr,M* rUtm. IlAtnPn:
hännystakkinsa) ja jossa aina pidän
esitelmiä hyvätekeväisyystarkoituk-sessa.
Siinä sinulle! (polkee takkia)
Siinä sinulle! Minä olen vanha, köy­hä
ja säälittävä kuin tämä liivi kulu-neine
ja repaleisine selkämyksineen.
(näyttää selkänsä) Minä en kaipaa
enää mitään. Minä olen korkeampi
ja puhtaampi tätä kaikkea, minäkin
olen lukenut yliopistossa, haaveillut ja
olen lukenut yliopistossa haaveillut ja
pitänyt itseäni ihmisenä... Nyt en
tarvitse enää mitään... Nyt en tar­vitse
enää mitään.. . E n mitään muu­ta
kuin rauhaa . . . rauhaa... (katsoo
ympärilleen, pukee takkinsa hätäises­ti
päälleen) Muuten, tuolla kulissien
takana seisoo vaimoni. Saapui ja
odottaa minua siellä... (katsoo kel­loa)
Ja aikakin on kulunut... Jos
hän kysyy, niin minä pyydän, olkaa
hyvä, sanokaa hänelle, että esitelmä
pidettiin... että pelätti, toisin sa­noen,
minä, piti sen arvokkaasti ja
menestyksellisesti, (katsoo syrjään
ja yskähtelee) Hän vilkuilee tänne...
(korottaa äänensä) Lähtien siitä nä­kökulmasta,
että tupakka si^Uyttää
itseensä hirvittävää myrkkyä, josta
minä juuri puhuin, sitä missään ta­pauksessa
ei tule polttaa, ja minä otan
itselleni määrätyssämielessä vapau­den
toivoa, että tämäminun esitelmä­ni
''tupakan vahingollisuudesta" tuot­taa
oman hyötyni. Nyt olen sanot­tavani
.ssmonut.Dlxi.et animant le*
vavi! ^