Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 19, 1947

              f
'H
I i f 1^
4Mi
Sivu 2
Box 69 -SadbiuT» Out
Toimituksen kulmasta
: Osda se olla kesä meUläkin. Aivan
kitin korvatakseen kevään kylmyyttä
antaa se nyt lämmintä, viikkokausia
troopillista kuumuutta. Mutta vaik­ka
hikoillaan, ei paljon nurista. Muis­tetaan
mitä on tullut äskettäin sano­tuksi
eikä kehdata^ nurista. Mutta;
jopa eilettäin tuossa edustalla eräs
lihanvanpuoleinen pappa paita mär­känä
hikeä pyyhiskellessään kuului
tuumivan: "Kyllä talvi on parempi.
Silloin tarkenee, kun heiluu, mutta
minkäs nyt teet." Johon ioinen kuu­lui
sanovan: "Kyllähän, tätä nyt jou- •
lutm asti kestää, kyllä ne sitten taas
ilmat viilenevät." Niinkuin luulta­vasti
tekevätkin.
* * • ^
Suomen suurkisojen selostuksista
näemme, että suurta siellä on todella­kin
ollut, paljon suurempaa kuin
osasimme kuvitellakaan. Tuo joh­taa
ajatuksen meidän suurkisoihin
urheiluväkemme liittojuhlaan To-rjyntossa
elokuun 2 ja 3 pnä. Toivot­tavasti
ja varmastikin Suomen suur­kisat
antoivat meidänkin urheiluvä­elle
eteenpäin sysääviä vaikutteita,
jotka tunnetaan hiukkasen jo nyt he­ti
ja vielä paremmin tulevaisuudessa.
Ehkäpä se jo ilmenee liittojuhlan yh­teydessä
pidettävässä liittokokouk­sessakin.
• * •
. Eräs "lokarin" veli on tehnyt leh­temme
edeJlisessä numerossa olleen
lännen metsäkuvan johdosta sen huo­mautuksen,
että siinä annettiin luki­jalle
se harhakäsitys, että "lokari"
katkoo kaikkien puiden latvat. Asia
kuitenkin on niin, hän sanoo, että
ainoastaan "mastopuiden" latvat kat­kaistaan
ja niitä puita sitten, kccpu­leilla
lujasti paikoilleen kiinnitettynä,
käytetään tukipylväinä, mastoina
niille vehkeille, joilla vedetään i-ukke-ja
rautateille (metsään tehdyille rau­tateille)
jne. /
Tuosta huomautuksesta vpnmär-
LAUANTAINA HEINÄKUUN 19 PÄIVÄNÄ
BBBtsssssaasa
(Canadan suomaiaisten viikkolehti)
miblislied and prtoted by the Vapa-i3
i*ubJisbing Company Ltmited, 100-11»
ESm Street West, Sudbuiy, Ontario:
; 3egistered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tilaashimiat:
1 vx t 5 i k e r t a , . . . . . . . . . . . . . $ 2 j 5Ö
6 ki akautta 1.40
, 3k.u]£aut:a- .75
Tbdysyaltoihiii:
• 1 VT oKkerta . . . . . . ... .$3.10
6 k.inkautta 1.80
önozaeen mnaalle ulkomaille:
1 Vuosikerta ......$3.75
6 kuukautta . . . . . . 2.00
Uekiä- jJmestyy jokaisen ilikon lau«
«ataina 12-sivuisena, Sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
ÄsiamiehiUe myönnetään 20 prosen-
Cn palkkio. ^, " •
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jö. tä-cäsn.
t ITjMOmJSHINNAT: Yleinen Ilmoi­tushinta
50 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta S2.C0. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 jimä
ö e n t t i ä joiiaiselta muistovärsyliä tai
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
l ä h e t e t t ä v ä maksu etukateen.
. Kälkli OekiHe- tarkoitetut' iiiäksu-osoituiset
on ostettava kustantajan i d -
meeh: Vapaus Publishing Company
Limited. .
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub-
Ushlhg Company Llnilted. 100-102 Elm
oireet West, Sudbmr. Ontario
r Toin-ttaja A. Päiviö-
Liekkiin aijptut kirjoitukset osoi­ta:
ttava:
Muistelmia Timmin-sin
Lauantaiaamuna kokoilimme j'ouk-koaime
autoon ja lähdimme päämää­rää
kohti. Kaikki olimme hilpeällä
.mielellä. Ikävöimme kuitenkin toi­sia
menijöitä,, joita olf luvassa läh­teä.
Emme kuitenkaan ketään näh­neet
ennenkuin noin 60 mailin pääs­sä
ilmestyi jälkeemme Eino. Siitä
nousi riemu. Vähän päästä ajoi ohit­semme
huutaen ja soittaen poikajouk­ko.
Vaikka tie oli toisin paikoin
mö\'kkyista; niin pojat eivät näyttä­neet
sitä huomaavan, vaan menivät
kuin lentäen.. Ajattelin, että mahtoi-vatköhan
ajaa värään, kun kaksi ker­taa
j^älkeenpäiii he meidät sivuiitfivat,
mutta Tirriminsin Sentälla heidät sit­ten
kuitenkin tapasimme.
Pj-säytimme monessa luonnonkau­niissa
paikkassa, söimme voileipäm­me
joimme kahvimme ja ikuistimme.
itsemme, sen koko perheen, jota sil­loin
olimme. Ihailimme pitkin tien­vartta
valkoisessa kukassaan olevia
pihlajia. Kaunein paukka koko mat­kan
varrella oli kuitenkin Haileybury,
jossa parhaillaan kukki pionit ja l i l ­jat.
Ajoimme ihanan Temiskaming-järven
rantaa ja katselimme sen välk­kyvinä
vyöryviä laineita.
Huolehdinjme kaikin, että mihin
Eino jäi joukkoineen, ja odottelim­me
tunnin, vaan emme kuitenkaan
palanneet heitä katselemaan. Loh­dutimme
itseämme sillä, että onhan
Vili perässä, kyllä hän tielle jääneet
korjaa. Ja vähän ajan perästä ai­na
lauloimme "Virta venhettä vie",
se kon on ollut kuoromme suurin su­ru
ja pelko. Olisin kyllä halunnut
sen itse syrjästä kunulla, niin voisin
sitten arvostella.
Vihdoin olimme So. Porcupinessa.
Silloin tytöt alkoivat sihtailla vuoro­tellen
Jussin peiliin, että Jussin piti
jo ihan kieltää Impiä ja vakuuttaa,
että kyllä silfö. sinne kelpaat, var­sinkin
kun on Frankki mukana. Vaaa
eihän siitä apua ollut, jokaisen piti
kurkistaa peiliin, että onko maali
joittakaa — joku kätevin teistä —
tähän lehteemme oikein hyvä juttu
työstänne, työtavoistanne ja elämäs­tänne,
siellä mahtavilta maisemilla ja
suurissa metsissä, silloin meille ma­talamman
maailman ja pienempien
metsien asukkaille miljoonien neliö-mailien
alalla selvenevät ne asiat ja
sekin, mitä ovat "lokarit" — loggerit,
riggerit, high-riggerit y.m.
Jos tietäisimme nimetä jonkun hen­kilön,
niin haastaisimme hänet sakon
uhalla tähän tärkeään tehtävään,
mutta kun emme satu tietämään, niin
jää asia tuollaiseksi yleiseksi toivo­mukseksi.
Luultavasti se kuitenkin
auttaa ja pakina tulee — ainakin
syyskyltuiin viennessä. — .4P.
oOo
K I R J E E N V A I H T O A
Faari: Saapuneet ovat hauskat pa­kinat,
ja kuva myös. Laulujuhlapa-kinat
y.m. ovat viivästyttäneet.
lVilliavt: Julkaistaan, "ennenkuin
oikeassa paikassa.
Eteläpäässä jäi osa joukostamme.
Katselimme Vähän paikkaa. Paljon
• on sitäkin k\-lää kohennettu kymme­nen
vuoden aikana.
Seuraavassa pysähdyspaikassa ta­pasimme
ensimmäisiä sudburylaisia.
Osa jäi sinne ja loput Jussi vei peril­le
asti, jossa meillä kaikilla oli erit­täin
ystärällinen vastaanotto. Oikein
hävettää ajatellakaan, kun isäntä,
emäntä ja tyttäret, kaikki vaan luo­vuttavat
vuoteensa ja joutuvat itse
lattialle. Eikä auttanut vastustamiset,
täytyi t^-ytyä .siihen mitä annettiin.
Syötyärnme,. juotuamme ja vähän
tomuja pois karsittuamme menimme
Timminsin haalille Uianssiin. Siellä
oli oikein kansainvaellus, ihnlisiä ym­päri
Canadan jä-jöi5a Yhdysvalloista-kin.
.Säipuristaa tovereitten kättä joi­ta
ei-ollut nähnyt k\Tiimeniin vuo­siin.
Sehän se tinituikin sydämen
pohjasta asti hwältä, kun sai sen
tehdä aivan odottamatta. Kyllä siel­lä
haalin sisällä oli kuuma kum sau­nassa,
vaan mikäs auttoi. Oli siellä
sellainen merkkitapauskin, että kun
Kerttu ja Taisto olivat nyt olleet viisi
vuotta avioliiton purressa, niin orkes­teri
soitti heidän kunniakseen muis-tojuhlavalssin.
Pahaksi onneksi he
olivat silloin ulkona, ettei voitu heitä
onnitella.
Seuraavana aamuna kello 10 kaik­kien
kuorojen piti olla kentällä yhteis­harjoituksissa.'
Siellä syntyi vähän
selkkausta, kun jokainen johtaja lait­taa
oman makunsa mukaisen laulun.
Meidän Kalle vähän kritisoi "Syn­tyi
säveV-laulua, vaan hj-vähän siitä
viimein tuli, se sävel syntyi.
Ilma näytti vähän pelottavalta ja
siksi kai ihmiset hidastelivat juh­laan
tulon kanssa. Ennen iltaa kui­tenkin
^oli heitä ehkä lähelle kaksi
tuhatta.
Juhla alkoi Toronton osaston soit­tokunnan
ja kaikkien kuorojen yh­teisellä,
Riku Vuorimäen johtamal­la
O Canada-laululla. Voimakas esi­tys
ja mahtava joukko, johon kuului
kaikkiaan yli puolitoista sataa laula­jaa
ja soittajaa.
Toronton osaston soittokunta esit­ti
Reino Ohmannin johdolla iiseita
kappaleita hyvin onnistuneesti, saa­den
yleisön tunnustuksen erittäin­kin
siksi, kun soittokunnan pojat oli­vat
kaikki nuoria.
1947
buryn sekakuoron lauluista oUvat
kauneimmat, mutta tuntuivat ne saa-yleisön
suosion, erittäinkin Lau-l
u t y ö n ' j a ' ' E i l e n illalla".
Kiitän Vancouverin, tovereita siitä
että osallistuivat lauhijuhlaamme'
edes levyllä. Erittäin kauniilta kuu­losti
"Kun hehkuu hiillos".
Yhdistyneiden kuorojen esitykset
K. Hyvämaan johdolla ''Suomen lau­l
u " ja C. Sundholmin johdolla "Syn­tyi
Sävel" saivat jakamattoman tun-
Seuraavana lauloi aika kauniisti
kolme laulua Timminsin ja So. Por-cupinen
osastojen yhteinen sekakuo­ro
K Hyvämaan johdolla.
Annan suuren arvon Toronton Club
Donwayn tyttökuorolle ja heidän
johtajalleen Helvi Vuorelle siksi että
he ovat nuoria ja vasta alkavia. Toi­von
sydämestäni että pysytte yhtenä
ja jatkatte työtänne.
Meidän pojat — nimittäin Sudbu-ryn
miehet — lauloivat erittäin kau­niisti
"Voi minua poikaraukkaa".
Toronton osaston sekakuoro lau-nustuksen.
Sudburyn osaston naL^kuoro lauloi
Rauha Mäen johdolla kolme laulua
ja ainakin "Miesriiviöf' esityksen
jälkeen taputus oli valtavaa. Toivon
Rauhalle johtajana menestystä edel­leenkin,
sillä Rauha on persoona jo­ka
kokoaa eikä hajoita, ja muuten
tarkka musiikki-ihminen.
Timminsin ja So. Porcupinen osas-
-tojen 3^hdistynyt sekakuoro lauloi
erittäin hv^^in monta laulua, joista
erityisesti merkille panin ••Jlarsel-
•jeesin".- : ' :
Lopuksi soittokunta ia kuorot vii­dessä
esittivät R. Vuorimäen johdol­la
mahtavan laulun, "Luo lippujen".
Täytyy antaa tunnustus Timminsin
tovereille siitä suuresta työstä ja
uhrautuvaisuudesta, kun niin mahta­van
rakennuksenkin ovat nostaneet
pystyyn ja kaikki oli niin hyvin jär­jestetty.
Ruoka ja tarjoilu oli h>'vä,
ei tarvinnut jonottaa eikä odottaa,
vaan istua pöytään ja pian sai. Voi-leipätarjoilu
oli toisessa paikassa —
kaikki aivan samoin kuin viime ke­sänä
liittojuhlassa So. Porcupinessa.
Sunnuntain ohjelmaan olivat var­maan
kaikki tyytyväisiä. Unohdin
mainita tervehdyssanoista ja puheis­ta,
joita oli useita, vaan erittäin piai-nitsen
Timminsin pormestari Bru-netin
esittämän kaupungin virallisen
tervehdyksen juhlayleisölle ja oh­jelman
esittäjille.
En ollut katsomassa sunnuntai-il-tana
timminsiläisten esittämä juhla­näytelmää
".Anttilan"unelma", vaan
kuulin joittenkin sanovan, että se
esitettiin - "paremmin kuin koskaan
Sudburyssa".
Emme voi kyllin kiittää emmekä
palkita ystävyyttänne teille Hilda ja
Emsu, vaan tulkaa vastavierailulle,
niin tuomme teille vuorostamme kah­vit
vuoteelle, ja Hennin häihin tulem-.
me oikein joukolla, ihan samalla jou­kolla^
ja sattuu niin yksi lisää, sillä
muistattehan, että joukossamme oli
yksi paripuoli. Tämän välihuomau­tuksen
jälkeen voin mainita, että
maanantaiaamuna meille laulajille ja
ohjelmansuorittajille tarjottiin juhla-komitean
puolesta hyvä aamiainen,
josta kiitämme.
Ja sitten alköTkuorojen kokous,
jossa keskusteltiin seuraavista laulu­juhlista
ja päätettiin ne tästedes pi­tää
joka toinen vuosi, ensimmäinen
kahden vuoden perästä Toronta^
Kokouksen jälkeen alkoi urheilu,
jossa nähtiin nuorta kaartia ja van­hempiakin
kilpasilla. Kuulin jonkun
kaipaavan Sudburyn Leoa ja Olavia,
jotka, olivat jääneet joukosta poi5-
Erittäin jännittävä oli viestin juoksu,
jossa So. Porcupinen Viesti tuli vott-vanhenee",
ja aikanaan se toinenkin,
rämme asiaa jonkunverran, mutta ei joka ei vanhene.
kylliksi. Ottakaapa nyi lännen met- K. Heinämäki: Kyllä siinä asiaa
sämiehet zalistaaksenne meitä. Kir- löytyy. *
'Kehtolaulu
So. Porcupinen osaston naiskuoro
esiintyi R. Vuorimäen johdolla kaksi
kertaa. Erittäin iliana oli "Äidin
muistolle".
En voi sanoa, mikä tai mitkä Sud-vaikka
kaikki partaveitsensäkin,
ei saanut vastustajia montakaan.
Maanantaina iltapäivällä oli j *
lakonserttitalo täynnä innostunut
Jatkuu kuudennella sivulla-