1946-09-07-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
tmunitnnumadn
LAUAXTAIXA, SYYSKUUN 7 PÄIVÄNÄ
lUulauuiiuiHiuiuiiuunnniimni:
1946
sjmmnuiuiimiimiimiiniiiiiniiiiiirainimnmniininiimnnaHnunimroinmnmKimimnramiiin
I SINUN SILMÄSI I
f«WWiraiiim.iBnirmuiiMimM«u.ranm«inmtm.iKifj. ESKO R A N T A L A ii.u.m.u.iwuwuuui.«iu..u.uttua«m.in.ni.mi.Ht5
sanoi
, Simo kiirehti asemalta tätinsä asunnolle,
mutta hämmästyi, kun siellä
oli uudet asukkaa-t. Heiltä hän kuuli,
että täti miehineen oli matkustanut
poikansa luo jonnekin Ylä-
Michiganiin, myyden osan tavaroistaan
ja loput vieden mukanaan.
Ei ollut Simon tarvis täällä enempää
viipyä. Hän meni katselemaan,
eikö tapaisi kyytiä kotikylälle, ja
sellainen onni sattuikin; hän tapasi
kyydin, jossa pääsi aivan ilmaiseksi
Aläkisen lähettyville asti. «
. Mäkisellä häntä kohtasi aivan liikuttavan
ystävällinen vastaanotto:
näytti kuin he olisivat' tahtoneet
korvata hyv.vydellään kaiken mitä
hän oli menettänyt. Ymmärrettiin
tietysti, mitä Simo halusi ensiksi tietää
ja niinpä Mäkinen alkoi selittää:
'Äitisi kuolemaa ei ole kukaan
nähnyt eikä siitä tiedetä muuta kuin
mitä isäsi kertoo. Tapauksen jäl-kene
hän tuli meille, tutisevana ja
kurjana, ja omituista kyllä näytti
itkeneen ja vieläkin pyyhiskeli silmiään,
kertoen vähän katkonaisesti:
•Maija makaili sängyssä ja sanoi olevan
vähän huonovointinen, ^ ja kun
menin käväsemään ulkona, jossa en
kauan viipynyt, niin tultuani hän,
rakas vaimoni, makasi kuolleena'. —
Rakas vaimoni, niin juuri isäsi sanoi
ja pyysi meitä lähtemään kanssaan
vainajaa katsomaan ja jotakin tuumimaan.
Niin lähdimme ja näimme
äitisi makaavan kädet rinnan päällä
ja kasvot ikäänkuin hymy\-n jäätyneenä.
Kdhta isäsi virkkoi: 'Minun
täytyy heti lähteä viemään viranomaisille
sanaa, että käv^ät ruumiin
tarkastamassa ennenkuin pahat kielet
kerkiävät huutaa että minä olen
tappanut vaimoni'. Ja niin hän
lähti meidän kanssamme ulos ja a i koi
ottaa jostakin autok\-ydin kaupunkiin.
Pian sitten kuultiin, että
koroner oli käynyt ja ilmoittanut
kuoleman johtuneen sydänkohtauksesta.
Viipymättä isäsi toimitti
hautauksen kaikella kunnialla ja
haudalla hänen taas nähtiin itkevän
" j a ihmeteltiin sitä tunteellisuutta.
Mutta sitten hän oli viikkokauden
yhtämittaisessa humalassa ja möi
kaikki eläimet hevosia myöten sekä
kalustoa kaikenlaista, ja onpa huhuttu
että hän olisi jo myynyt tai ainakin
aikeissa myydä koko talonkin.
Niin, sinulla Simo on näissä asioissa
jotakin sanomista. Eiköhän ole parasta
että käyt isäsi puheilla ennenkuin
hän kaiken hävittää. Kyllä
minä lähden sinun kanssasi jos h a - ,
luat."
'•'En välitä hänen omaisuuksistaan,
en tahdo häneltä yhtään senttiä",
sanoi Simo.
"alutta äitisi osuus, äitisi työpal-
"kat, ne kuuluvat sinulle."
"Tosiaankin", sanoi Simo ja jäi
miettimään. "Äidin työpalkat, ne
postin kautta, tänne se sitten kuiteu-kin
ensin tulee ja minä vien sen hänelle."
-
"Sitä ajattelin minäkin",
Simo.
Yhtä ja toista juteltua sanoi emänt
ä yhtäkkiä:
"Kas, tuossa muistin. Kerrohaa
pappa Johanssoneistakin jotakin,"
" N i i n tosiaankin^', alkoi ^läkinen.
"Sinä Simo et taida tietää että sielläkin
uldco on ruvennut tavallista
enemmän juopottelemaan ja kä.vn-nissä
on jonkinlainen hävitys sielläkin.
Kun minä parisen viikkoa sit-tenkin
menin eräänä iltana siellä
käymään, niin ukko oli juuri hirveän
pahalla päällä meluamassa tytöille:
'Te Pirkkalan fröökynät ja mamp-se
siellä jo eilettäin omia aikojaankin sellit ette muuta kuin syötte ja lekot-kuuluvat
minulle. Mitähän jos sittenkin
lähden teidän kanssanne siellä
käymään, vaikka olin päättänyt, etten
häntä tahdo koskaan tavata enkä
Härkälän ovea avata ennenkuin hän
pyytää."
N i i n he menivät Härkälään, niutta
siellä oli ovet lukossa ja talo ulkohuoneita
myöten autio ja hiljainen,
vain kissa tuli oven eteen nauku-maan
ja Simon tuntien hankaamaan
kylkeään hänen jalkoihinsa. Simo
otti kissan syliinsä ja silitteli sitä,
jolloin se vuorostaan osoitti hyvyyttään
nuolemalla hänen poskeaan.
'~ "Enkö saa tuoda Sipsua teille, jos
se sattuisi siellä viihtymään?" kysyi
Simo.
"Tuo vain", sanoi Mäkinen, "kävi
tutustelemassa meidän Pörriin."
Heidän palattuaan Simo näytti
ajattelevan jotakin ja viimein sanoi:
"En tee toista relsua Härkälään
isää tapaamaan, menen menojani.
Mutta minä kirjoitan hänetk. Onko
mielestänne oikein, jos kirjoitan hänelle
näillä sanoilla — jos nimittäin
lupaatte olla välimiehenäni: Isä,
koska olen kuullut, että sinä myyt
ja hävität kaiketi, niin huomautan,
että älä hävitä äidin osuutta, äidin
työpalkkaa, sillä se kuuluu minulle,
hänen pojalleen. Tallenna se summa
pankkiin minun nimelleni ja jätä
asianomaiset paperit Mäkisen haltuun,
josta ne tulen perimään. — Sopisiko
näiii?"
"Kyllä se sopii, ja uskallan minä
häneltä asiasta kysästäkin, kun hänet
tapaan. Mutta on niukavampi
että lähetät sen kirjeen kaupungista
k.ohdata lehtokurpan'kin. Merkit-tiivä
on vielä, että kottaraisen kesähuvila
• oli täydelleen kunnossa jo,
;kun se maalisikuun lopulla, nälkiintyneenä
saapui synnyinmaahan, jolleivät
varpusvarkaat ennen olleet ke-,
rinneet käymään (huvilalla, ja sitä
paitsi sitä odotti hyvin katettu ruokapöytä
puutarhassa.
Niiden lätäköiden luona, jotka
kevättulvien aikana muodostuivat
alempien- peltojen luo, näyttäytyi
•toisinaan taivaanvuohikin, joka yllätettynä
pyrähti lentoon, heti jälleen
•kuitenkin laskeutuakseen maMian
suojavärinsä turviin, Punaivuoren
lammikoiden luona, siellä missä nykyisin
sijaitsee Pelastusarmeijan halkotarha,
saattoivat vi'lvlojen ja sirri-äisien
eloisat liikkeet vangita nuorukaisen
moneksi tunnjksi. Kuinka
yllättikään kerran minut tyilikurmit.
san näkeminen sillä tieHä, josta sittemmin
tuli Tchtaan-katu.
Samaan aikaan näiden viattomien
päärisä saa nähdä.
Koko tässä sopusuhtaisen ylväässä
muodossa, pään rohkeassa asennossa,
terärvässä katseessa ja kä3-räs-sä
nokassa on jotain majesiteellisen
kaunista. Nopeana kuin ajatus se
syöksyy tähystyspaikaltaan uhrinsa
kimppuun, jcka. on esimerk:iksi joku
pikkulintu. Kuolettava isku terävästä
nokasta, jolla saalis myös kannetaan
pois. Huomatessaan jotain
epäilyttävää maassa razzian aikana
se tomihaukan tavoin räpyttelee
hetikisen paikoillaan ilmassa, sen jälkeen
joko syöksyälcseen alas taikka
jatkaakseen matkaa edelleen.
Sellaisia eliJmyksiä ja monia muilta
lisäksi sai entisinä aikoinia kokea
Kampilla ja Punavuorella, Myös
•talvisaikaan maksoi vaivan tehdä
retki näille paikoille. Kampin seutuvilla
oleili aina peltopyitä, joiden
elämää oli mu'kava tarkastella. En
fcoskaan unohda sitä aamua, kun
siellä sain katsella vallkean-tmustan-ventämään.
Ja kuitenkin. On^ko
meillä helsinlkiläisillä, mainitaksemme
vain yhden esimerkin, mitään historiaa
Kluuvista kaupungin sydämessä?
Ei ainoa'3taan sen iketbityk-sestä
sinä ajankohtana, ei liioin vain
sen rakennushistoriasta, josta prof.
E. G. PaJmen on julkaissut mielenkiintoisia
yksityiskohtia, myöslkin
sen biologia ja luonmonhistoria olisi
pantava muistiin. Kluuvi, jossa vielä
1840-luvulla 'kalasteltiin verkoilla,
jonka kaislikossa sorsat vierailivat
ja jonka vaiheilla kuulitiin käen kukuntaa
valoisina keivätiltoina! Siis
sama paikka, jossa nykyinen Ate-nsum
sijaitsee. Eikö Helsingin kaupungin
historiassa ainakin muutamin
•vaatimattomin rivein prtäisi mainita
myöskin t täsäaistsaaKnkaisliikoia
myöskin tästä asiasta? Luulenpa, että-
työ hu-omattavasti siitä h>-ötyisi.
No niin. Orihan loogilliinen vält-tämättömy3'
s, että kaupunki nopeasti
kas\'aessaa!n anastaa asuitustaan
telette, käherrätte ja maalaatte i t seänne
päivät päästään peilin edes-sä
ja illat flirttaatte poikien kanssa,
ajelette tanssista tanssiin ja kekke-ristä
kekkeriin. Luuletteko te m i nun
olevan miljonäärin. Ette taida
tietääkään, että kohta tässä talossa
vasara paikkaa. Ei teillä tässä mitään
tehdä, menkää helvettiin . . ."
Ja niinpä kuuluukin Helmi lähteneen,
Bertha vaan on vielä kotona.
Poika lähti jo kuukausia sitten."
"Minä olen jotakin tuontapaista
osannut aavistellakin. En ole uskonut
Johanssonien rikkauksiin, enkä
muuten ole siitä välittänytkään, ja
•tyttöjen ja koko talon huushollin
.suhteen olen ollut selvillä kaiken aikaa
mitä täällä olen ollut", tuumi
Simo.
"Jos tässä vähän juoruaisin naisten
tapaan,^kun olen jotakin kuullut",
tuumi emäntä naurahtaen,
, "Helmi on - sinulle, Simo, jostakin
s.uutuksissaan. Oletko sinä häntä
jotenkin loukannut?"
"Tottapa, "koska hän kerran suutuksissa
on", naurahti Simo. ja se
juttu jäi siihen.
Simo aikoi lähteä vielä sinä iltana
kaupunkiin, mutta Mäkinen esteli:
"Mihinkä sinulla sellainen kiire
on, ole meidän kanssamme t ä m ä yön-tienoo.
Vaikka lueskele sanomalehtiä,
tuskin sinä niitä, suomalaisia n i mittäin
olet siellä aavikolla nähnytkään,
etkös sinä ollut toiskielisessä
paikassa?"
' " N i i n olin, enkä tosiaankaan 0I2
nähnyt suomalaisia lehtiä kuukausiin,"
"Ihmeellistä, kun sanovat sinun
lukevan ja puhuvan aika hyvin englantia,
vaikka et ole käynyt täällä
koulua ja niin vähän aikaa olet vasta
"ollut maassa."
"Minä olen sitä lueskellut, j o hiukan
alkuun Suomessakin, j a sitten
ja avuttomien muut tolin tu-jen kanssa kirjavan/ tunturipöllön hommia, en
saapuivat myös niiden kiusanhenget, myöskään niitä monia kertoja, jol-
, „ , , ... olen ollut kielen kanssa sen verran
varten tarpeelliset ^ueet vmpatis-' ^ , ., ^1.^,
A T X . « ... tekemisissä kaiken aikaa, etta oitn
petolinnut. Varpushaukka mainittakoon
tässä edellä muita^myös pou-tah.
aukka ilmestyi toisinaan uhkaavana
nä'köpiiriin. Sellaista on elä-mui
kulku. Luvun puolestaan ansaitsee
kuitenkin eräs pienempi petolintu,
vaikka sitä ei tosin luetakaan
•täLhän luokkaan kuuluvaksi, isompi
Jepinkäinen. Se vicraiK säännöllisesi
i keväällä ja syksyllä kaupungissa
ja tämän Lapimnaam linnun fcaöc-kein
mieluishnpia leväÄKJyspaStkoja
oli juuri Kampinkaliio.
Ojia reunustavissa harvx>tssa leh-vistöi^
a saattoi aina huhtikuun lop-pupäi\-
inä huomata jonkun lepinkäl-sen
saalista vaanrniassa. Valkean-hohtava
vatsapuoli, pää mustin^ nau-hoineen
ja tummat siivet valkoisine
juovineen, kas siinä kauneimpia vä-risommitehnia,
mitä luonnossa viiloin
näin talvehtivia kanahaukkoja.
töistään. Alistuvaisella surumieli-syydeMä
saa luonnonystävä nähdä,
Punavuorelta muistan- erikoisesti, miten rakkaisiin muistoihin liitt3rvät
• miten siellä tapasin koskikaran pie- paikat yfcsi toisensa jälkeen uhra-nessä
purossa eli oikeammin luonnon taan sivistyksen Molokille.
muodostamassa viemärissä, joka
luikerteli silloisen halkosaha Calorin
alueen lävitse.
On itauskaa muistella nuoruusvuosien
elämyksiä — joekin surullista
vain muistcMa eikä koskaan kui-tenkaanr
elää niitä uudelleen. Maaperä
on muuftanut väriä ja luonnetta.
Kadut kivnnuureineen ovat valloittaneet
nuo muistojen seudut. E i
ole oikeutta pidättää vain omina
tietoina kokemuksia, jotka syntjKät
sivist}ksen pakottaessa kau|>ungin
uBcosyrjiä muuttamaan muotoaan.
Helsingin vanha historia voi antaa
arvokkaan lisän siihen tietoon, jonka
äöriuivoja luonnontiede pyrkii sel-
Me vaaraamme uusissa kaupungin
TakennussuunniteJmissa useita tontteja
vastaisen -tairpeen varalk. Mutta
ihmisen terveyttä, kiusaantuneita
hermoja ja, henkistä puolta me y-leensä
ajattelemme vähän. Ikäänkuin
nyt yhä uudet sairaalat, lepokodit,
khikot ja keinotekoiset pie-
'noig)uistot voisivat vastata vapaata,
väärentäntKitöntä luontoa. Tulevaisuudessa,
jolloin ruumis^ja sielu
kuluvat .vielä nopeammin kuin nyrt,
ovat luonnonl!;e»taat meidän ainoa
-turvamme, palauttaaksemme jälleen
•voimamme ja henkisen jousta^tuu-lemme.
jousta^Tuu-
R, P.\LMGREN.
jotakin oppinut."
" N i i n , sinulla sanotaan olevan hyvä
pää 'ja kaikenlaisia lahjoja, kirjoittelet
ja piirusteletkin. Äitisi
näytti sinun piirustuksiasi ja maa-lauksiasi,
joita hän säilytti kätköissään
kuin kalleimpia aarteita", puheli
emäntä. "Minä uskon, että
.kyllä sinä vielä itsesi ponnistat paremmille
päiville."
"Vaikeaa se lienee, ellei mitään
uutta eteen valkene. Kyllä tämä
maailma sellaiselta näyttää. Mutta
onpahan tuota vielä aikaa katsella
päätteli Simo.
Ilta kului hupaisesti ja yönsä Simo
nukkui ihmeen rauhallisesti. Aamulla
ennen lähtöään hän kirjoitu
lyhyen kirjeen "isälle" ja vähän Pitemmän
Jessielle postittaaksecn ne
kaupungissa.
Ilma oli kaunis ja raitis. Simo
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 7, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-09-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460907 |
Description
| Title | 1946-09-07-04 |
| OCR text | tmunitnnumadn LAUAXTAIXA, SYYSKUUN 7 PÄIVÄNÄ lUulauuiiuiHiuiuiiuunnniimni: 1946 sjmmnuiuiimiimiimiiniiiiiniiiiiirainimnmniininiimnnaHnunimroinmnmKimimnramiiin I SINUN SILMÄSI I f«WWiraiiim.iBnirmuiiMimM«u.ranm«inmtm.iKifj. ESKO R A N T A L A ii.u.m.u.iwuwuuui.«iu..u.uttua«m.in.ni.mi.Ht5 sanoi , Simo kiirehti asemalta tätinsä asunnolle, mutta hämmästyi, kun siellä oli uudet asukkaa-t. Heiltä hän kuuli, että täti miehineen oli matkustanut poikansa luo jonnekin Ylä- Michiganiin, myyden osan tavaroistaan ja loput vieden mukanaan. Ei ollut Simon tarvis täällä enempää viipyä. Hän meni katselemaan, eikö tapaisi kyytiä kotikylälle, ja sellainen onni sattuikin; hän tapasi kyydin, jossa pääsi aivan ilmaiseksi Aläkisen lähettyville asti. « . Mäkisellä häntä kohtasi aivan liikuttavan ystävällinen vastaanotto: näytti kuin he olisivat' tahtoneet korvata hyv.vydellään kaiken mitä hän oli menettänyt. Ymmärrettiin tietysti, mitä Simo halusi ensiksi tietää ja niinpä Mäkinen alkoi selittää: 'Äitisi kuolemaa ei ole kukaan nähnyt eikä siitä tiedetä muuta kuin mitä isäsi kertoo. Tapauksen jäl-kene hän tuli meille, tutisevana ja kurjana, ja omituista kyllä näytti itkeneen ja vieläkin pyyhiskeli silmiään, kertoen vähän katkonaisesti: •Maija makaili sängyssä ja sanoi olevan vähän huonovointinen, ^ ja kun menin käväsemään ulkona, jossa en kauan viipynyt, niin tultuani hän, rakas vaimoni, makasi kuolleena'. — Rakas vaimoni, niin juuri isäsi sanoi ja pyysi meitä lähtemään kanssaan vainajaa katsomaan ja jotakin tuumimaan. Niin lähdimme ja näimme äitisi makaavan kädet rinnan päällä ja kasvot ikäänkuin hymy\-n jäätyneenä. Kdhta isäsi virkkoi: 'Minun täytyy heti lähteä viemään viranomaisille sanaa, että käv^ät ruumiin tarkastamassa ennenkuin pahat kielet kerkiävät huutaa että minä olen tappanut vaimoni'. Ja niin hän lähti meidän kanssamme ulos ja a i koi ottaa jostakin autok\-ydin kaupunkiin. Pian sitten kuultiin, että koroner oli käynyt ja ilmoittanut kuoleman johtuneen sydänkohtauksesta. Viipymättä isäsi toimitti hautauksen kaikella kunnialla ja haudalla hänen taas nähtiin itkevän " j a ihmeteltiin sitä tunteellisuutta. Mutta sitten hän oli viikkokauden yhtämittaisessa humalassa ja möi kaikki eläimet hevosia myöten sekä kalustoa kaikenlaista, ja onpa huhuttu että hän olisi jo myynyt tai ainakin aikeissa myydä koko talonkin. Niin, sinulla Simo on näissä asioissa jotakin sanomista. Eiköhän ole parasta että käyt isäsi puheilla ennenkuin hän kaiken hävittää. Kyllä minä lähden sinun kanssasi jos h a - , luat." '•'En välitä hänen omaisuuksistaan, en tahdo häneltä yhtään senttiä", sanoi Simo. "alutta äitisi osuus, äitisi työpal- "kat, ne kuuluvat sinulle." "Tosiaankin", sanoi Simo ja jäi miettimään. "Äidin työpalkat, ne postin kautta, tänne se sitten kuiteu-kin ensin tulee ja minä vien sen hänelle." - "Sitä ajattelin minäkin", Simo. Yhtä ja toista juteltua sanoi emänt ä yhtäkkiä: "Kas, tuossa muistin. Kerrohaa pappa Johanssoneistakin jotakin," " N i i n tosiaankin^', alkoi ^läkinen. "Sinä Simo et taida tietää että sielläkin uldco on ruvennut tavallista enemmän juopottelemaan ja kä.vn-nissä on jonkinlainen hävitys sielläkin. Kun minä parisen viikkoa sit-tenkin menin eräänä iltana siellä käymään, niin ukko oli juuri hirveän pahalla päällä meluamassa tytöille: 'Te Pirkkalan fröökynät ja mamp-se siellä jo eilettäin omia aikojaankin sellit ette muuta kuin syötte ja lekot-kuuluvat minulle. Mitähän jos sittenkin lähden teidän kanssanne siellä käymään, vaikka olin päättänyt, etten häntä tahdo koskaan tavata enkä Härkälän ovea avata ennenkuin hän pyytää." N i i n he menivät Härkälään, niutta siellä oli ovet lukossa ja talo ulkohuoneita myöten autio ja hiljainen, vain kissa tuli oven eteen nauku-maan ja Simon tuntien hankaamaan kylkeään hänen jalkoihinsa. Simo otti kissan syliinsä ja silitteli sitä, jolloin se vuorostaan osoitti hyvyyttään nuolemalla hänen poskeaan. '~ "Enkö saa tuoda Sipsua teille, jos se sattuisi siellä viihtymään?" kysyi Simo. "Tuo vain", sanoi Mäkinen, "kävi tutustelemassa meidän Pörriin." Heidän palattuaan Simo näytti ajattelevan jotakin ja viimein sanoi: "En tee toista relsua Härkälään isää tapaamaan, menen menojani. Mutta minä kirjoitan hänetk. Onko mielestänne oikein, jos kirjoitan hänelle näillä sanoilla — jos nimittäin lupaatte olla välimiehenäni: Isä, koska olen kuullut, että sinä myyt ja hävität kaiketi, niin huomautan, että älä hävitä äidin osuutta, äidin työpalkkaa, sillä se kuuluu minulle, hänen pojalleen. Tallenna se summa pankkiin minun nimelleni ja jätä asianomaiset paperit Mäkisen haltuun, josta ne tulen perimään. — Sopisiko näiii?" "Kyllä se sopii, ja uskallan minä häneltä asiasta kysästäkin, kun hänet tapaan. Mutta on niukavampi että lähetät sen kirjeen kaupungista k.ohdata lehtokurpan'kin. Merkit-tiivä on vielä, että kottaraisen kesähuvila • oli täydelleen kunnossa jo, ;kun se maalisikuun lopulla, nälkiintyneenä saapui synnyinmaahan, jolleivät varpusvarkaat ennen olleet ke-, rinneet käymään (huvilalla, ja sitä paitsi sitä odotti hyvin katettu ruokapöytä puutarhassa. Niiden lätäköiden luona, jotka kevättulvien aikana muodostuivat alempien- peltojen luo, näyttäytyi •toisinaan taivaanvuohikin, joka yllätettynä pyrähti lentoon, heti jälleen •kuitenkin laskeutuakseen maMian suojavärinsä turviin, Punaivuoren lammikoiden luona, siellä missä nykyisin sijaitsee Pelastusarmeijan halkotarha, saattoivat vi'lvlojen ja sirri-äisien eloisat liikkeet vangita nuorukaisen moneksi tunnjksi. Kuinka yllättikään kerran minut tyilikurmit. san näkeminen sillä tieHä, josta sittemmin tuli Tchtaan-katu. Samaan aikaan näiden viattomien päärisä saa nähdä. Koko tässä sopusuhtaisen ylväässä muodossa, pään rohkeassa asennossa, terärvässä katseessa ja kä3-räs-sä nokassa on jotain majesiteellisen kaunista. Nopeana kuin ajatus se syöksyy tähystyspaikaltaan uhrinsa kimppuun, jcka. on esimerk:iksi joku pikkulintu. Kuolettava isku terävästä nokasta, jolla saalis myös kannetaan pois. Huomatessaan jotain epäilyttävää maassa razzian aikana se tomihaukan tavoin räpyttelee hetikisen paikoillaan ilmassa, sen jälkeen joko syöksyälcseen alas taikka jatkaakseen matkaa edelleen. Sellaisia eliJmyksiä ja monia muilta lisäksi sai entisinä aikoinia kokea Kampilla ja Punavuorella, Myös •talvisaikaan maksoi vaivan tehdä retki näille paikoille. Kampin seutuvilla oleili aina peltopyitä, joiden elämää oli mu'kava tarkastella. En fcoskaan unohda sitä aamua, kun siellä sain katsella vallkean-tmustan-ventämään. Ja kuitenkin. On^ko meillä helsinlkiläisillä, mainitaksemme vain yhden esimerkin, mitään historiaa Kluuvista kaupungin sydämessä? Ei ainoa'3taan sen iketbityk-sestä sinä ajankohtana, ei liioin vain sen rakennushistoriasta, josta prof. E. G. PaJmen on julkaissut mielenkiintoisia yksityiskohtia, myöslkin sen biologia ja luonmonhistoria olisi pantava muistiin. Kluuvi, jossa vielä 1840-luvulla 'kalasteltiin verkoilla, jonka kaislikossa sorsat vierailivat ja jonka vaiheilla kuulitiin käen kukuntaa valoisina keivätiltoina! Siis sama paikka, jossa nykyinen Ate-nsum sijaitsee. Eikö Helsingin kaupungin historiassa ainakin muutamin •vaatimattomin rivein prtäisi mainita myöskin t täsäaistsaaKnkaisliikoia myöskin tästä asiasta? Luulenpa, että- työ hu-omattavasti siitä h>-ötyisi. No niin. Orihan loogilliinen vält-tämättömy3' s, että kaupunki nopeasti kas\'aessaa!n anastaa asuitustaan telette, käherrätte ja maalaatte i t seänne päivät päästään peilin edes-sä ja illat flirttaatte poikien kanssa, ajelette tanssista tanssiin ja kekke-ristä kekkeriin. Luuletteko te m i nun olevan miljonäärin. Ette taida tietääkään, että kohta tässä talossa vasara paikkaa. Ei teillä tässä mitään tehdä, menkää helvettiin . . ." Ja niinpä kuuluukin Helmi lähteneen, Bertha vaan on vielä kotona. Poika lähti jo kuukausia sitten." "Minä olen jotakin tuontapaista osannut aavistellakin. En ole uskonut Johanssonien rikkauksiin, enkä muuten ole siitä välittänytkään, ja •tyttöjen ja koko talon huushollin .suhteen olen ollut selvillä kaiken aikaa mitä täällä olen ollut", tuumi Simo. "Jos tässä vähän juoruaisin naisten tapaan,^kun olen jotakin kuullut", tuumi emäntä naurahtaen, , "Helmi on - sinulle, Simo, jostakin s.uutuksissaan. Oletko sinä häntä jotenkin loukannut?" "Tottapa, "koska hän kerran suutuksissa on", naurahti Simo. ja se juttu jäi siihen. Simo aikoi lähteä vielä sinä iltana kaupunkiin, mutta Mäkinen esteli: "Mihinkä sinulla sellainen kiire on, ole meidän kanssamme t ä m ä yön-tienoo. Vaikka lueskele sanomalehtiä, tuskin sinä niitä, suomalaisia n i mittäin olet siellä aavikolla nähnytkään, etkös sinä ollut toiskielisessä paikassa?" ' " N i i n olin, enkä tosiaankaan 0I2 nähnyt suomalaisia lehtiä kuukausiin," "Ihmeellistä, kun sanovat sinun lukevan ja puhuvan aika hyvin englantia, vaikka et ole käynyt täällä koulua ja niin vähän aikaa olet vasta "ollut maassa." "Minä olen sitä lueskellut, j o hiukan alkuun Suomessakin, j a sitten ja avuttomien muut tolin tu-jen kanssa kirjavan/ tunturipöllön hommia, en saapuivat myös niiden kiusanhenget, myöskään niitä monia kertoja, jol- , „ , , ... olen ollut kielen kanssa sen verran varten tarpeelliset ^ueet vmpatis-' ^ , ., ^1.^, A T X . « ... tekemisissä kaiken aikaa, etta oitn petolinnut. Varpushaukka mainittakoon tässä edellä muita^myös pou-tah. aukka ilmestyi toisinaan uhkaavana nä'köpiiriin. Sellaista on elä-mui kulku. Luvun puolestaan ansaitsee kuitenkin eräs pienempi petolintu, vaikka sitä ei tosin luetakaan •täLhän luokkaan kuuluvaksi, isompi Jepinkäinen. Se vicraiK säännöllisesi i keväällä ja syksyllä kaupungissa ja tämän Lapimnaam linnun fcaöc-kein mieluishnpia leväÄKJyspaStkoja oli juuri Kampinkaliio. Ojia reunustavissa harvx>tssa leh-vistöi^ a saattoi aina huhtikuun lop-pupäi\- inä huomata jonkun lepinkäl-sen saalista vaanrniassa. Valkean-hohtava vatsapuoli, pää mustin^ nau-hoineen ja tummat siivet valkoisine juovineen, kas siinä kauneimpia vä-risommitehnia, mitä luonnossa viiloin näin talvehtivia kanahaukkoja. töistään. Alistuvaisella surumieli-syydeMä saa luonnonystävä nähdä, Punavuorelta muistan- erikoisesti, miten rakkaisiin muistoihin liitt3rvät • miten siellä tapasin koskikaran pie- paikat yfcsi toisensa jälkeen uhra-nessä purossa eli oikeammin luonnon taan sivistyksen Molokille. muodostamassa viemärissä, joka luikerteli silloisen halkosaha Calorin alueen lävitse. On itauskaa muistella nuoruusvuosien elämyksiä — joekin surullista vain muistcMa eikä koskaan kui-tenkaanr elää niitä uudelleen. Maaperä on muuftanut väriä ja luonnetta. Kadut kivnnuureineen ovat valloittaneet nuo muistojen seudut. E i ole oikeutta pidättää vain omina tietoina kokemuksia, jotka syntjKät sivist}ksen pakottaessa kau|>ungin uBcosyrjiä muuttamaan muotoaan. Helsingin vanha historia voi antaa arvokkaan lisän siihen tietoon, jonka äöriuivoja luonnontiede pyrkii sel- Me vaaraamme uusissa kaupungin TakennussuunniteJmissa useita tontteja vastaisen -tairpeen varalk. Mutta ihmisen terveyttä, kiusaantuneita hermoja ja, henkistä puolta me y-leensä ajattelemme vähän. Ikäänkuin nyt yhä uudet sairaalat, lepokodit, khikot ja keinotekoiset pie- 'noig)uistot voisivat vastata vapaata, väärentäntKitöntä luontoa. Tulevaisuudessa, jolloin ruumis^ja sielu kuluvat .vielä nopeammin kuin nyrt, ovat luonnonl!;e»taat meidän ainoa -turvamme, palauttaaksemme jälleen •voimamme ja henkisen jousta^tuu-lemme. jousta^Tuu- R, P.\LMGREN. jotakin oppinut." " N i i n , sinulla sanotaan olevan hyvä pää 'ja kaikenlaisia lahjoja, kirjoittelet ja piirusteletkin. Äitisi näytti sinun piirustuksiasi ja maa-lauksiasi, joita hän säilytti kätköissään kuin kalleimpia aarteita", puheli emäntä. "Minä uskon, että .kyllä sinä vielä itsesi ponnistat paremmille päiville." "Vaikeaa se lienee, ellei mitään uutta eteen valkene. Kyllä tämä maailma sellaiselta näyttää. Mutta onpahan tuota vielä aikaa katsella päätteli Simo. Ilta kului hupaisesti ja yönsä Simo nukkui ihmeen rauhallisesti. Aamulla ennen lähtöään hän kirjoitu lyhyen kirjeen "isälle" ja vähän Pitemmän Jessielle postittaaksecn ne kaupungissa. Ilma oli kaunis ja raitis. Simo |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-09-07-04
