1956-08-18-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
\ .Meriomett&mmuien
johdosta fnmstaen
Liekistä luin kahden suuren valtamerilaivan,
Andrea Dorian ja Stockhol-min
yhteenajosta. Minulle tuli mieleen
se aika elämästäni, jolloin olin laivojen
kanssa tekemisissä.
Kaikissa laivoissa orf niinsanotut
**tänkit'\ se oh, kaksi pohjaa ja vesi välissä,
joka estää vuodon jos pohja repeää.
Suuren valtamerilaivan Titanicin
ajettua jäävuoreen v. 1912 ja u-pottua
alkoivat laiva telakat rakentamaan
tankkeja myös keulaan jottei uudistuisi
Titanicin tapaus. Vahingosta
ihmiset aina viisastuvat. Uskonpa tämän
tapauksen antavan aihetta uusiin
keksintöihin. Kun luin Liekistä Stock-holmin
ajaneen Xew Yorkiin vaikka
keula olikin hajalla, niin uskoin sen olleen
mahdollista keulatänkkien ansiosta.
Noilla samoilla tankeilla voidaan laiva
pitää vaakasuorassa asennossa lisäämällä
tai vähentämällä vettä puolelta
tai toiselta. Ne ovat ihmisten keksintöjä
toisten ihmisten hyväksi. Meriliikenteessä
on tapahtunut suuria onnettomuuksia
ja niiden torjumiseksi ovat
asianomaiset käyttäneet järkeään.
Olen nähnyt yhden onnettomuuden,
missä Bore II tuhoutui. Se tapahtui
Helsingin Eteläsatamassa ensimmäisen
maailmansodan aikana. Saimme nähdä
palavan laivan, mistä ihmiset pyrkivät
ulos — pääsemättä.
MAIN.ARL
Hamvmoteella
' telttukämpässä .
KUN näin kesälomien aikana sattuu.
välillä sellaistakin, että jossakin järven
rannalla nukutaan teltassa, havuja pään
alla ja ehkä vähän muunkin ruhon peh-mikkeenä,
muistui mieleeni eräs vanha
tapaus.
Olimme haapojen kuorimiskämpällä
jossakin pohjois-Ontarion erämaassa.
Kämppiä ei ollut, joten nukuttiin teltoissa
havu vuoteilla, kullakin kuusenoksia
niin paljon allaan kun oli viitsinyt
hakea metsästä. Havujen päällä
oli sitten viltti, jotta eivät neulaset kuivuttuaan
pahasti takamuksiin pistelleet.
Oli siellä muiden mukana Erkki ja
Hemppakin, molemmat jo keski-iässä
olevia miehiä. Erkki tavallisesti esiintyi
hyvin pelottomana ja karskina,
Hemppa taas aina huumoria tulvillaan.
Kun telttojen ympärillä ja välillä teltoissakin
tavattiin usein käärmeitä, pisti
Hempan päähän ryhtyä peloittelemaan
Erkkiä käärmeillä ja sai siinä meidät
nuoremmat avustajikseen.
Päivällä Erkin ollessa metsässä, pistettiin
tuohenkäppyrä Erkin vuoteen
kuusenhavujen sekaan ja sen ympäri
kierretty musta lanka vuoteen alitse e-rään
pojan ulottuville. Samana päivänä
oli myöskin pihamaalla tapettu
käärme ja sen otti Hemppa huostaansa,
pistäen sen kaulaan mustan rullalan-
Sitten esittäjä ilmoitti, että nyt lupaa
muurari soittaa kuuluisan Evijärven
lukkarin polkan ja nyt pojat painetaan-kin
sitten hokkiin. Kiihdyttävä olikin
tahti. Kuuluipa joukosta hihkaisuja:
Paremmilla värkeillä, sanoi Herajärvi!
Mutta sitten tapahtui iso rymähdys.
Leipähäkki orsilla oli tärinästä siirtynyt
ja putosi sulhasen kaulaan.
Sulhanen oli myös maistanut varoiksi,
ettei hampaat ra\»istu ja tanssi morsiamensa
kanssa, joka kylläkin oh jo
saanut kruununsa kuivaksi. Niin naiset
tulivat taaskin häntä pelastamaan
vaarasta. 'Mutta sulhanen vaan polki
tahtia leipähäkki kaulassa hihkasten:
I ^ t ei kestä Norpan Kustin häissä!
Niinpä vieläkin ;saa luomessa kuulla
-kun Jokin iieikko paikka pettää^ Eihän
neJahoticestäiie^t^^rpsaiHKustin bäi.<^
s ä k ä ä n , : v / . • • - . - • • • • ^ ' •
k u hu, lämmintä on, ihana-olisi istuskella
palmupuiden siimeksessä, välillä
hypätä veteen, sitten taas välillä paistattamaan
itseään auringossa, ja taas
veteen.
Saada nauttia virvokkeita tuolla pienessä
majassa, missä ei ole kuin katto
suojana duumalta , auringolta, mistä
myöskin voi katsella kauas aavalle merelle
ja mihin viileä merituuli puhaltelee.
Tämä on vain pieni kuvaus eräästä
värikortista Floridasta. Eikös Liekin
ystä.vät olisikin hauskaa saada nauttia
tällaisesta elämästä näin kesäiseen aikaan,
i
Luin juuri tuon kirjoituksen Liekistä
'Kesäistä pakinaa Sointhlan perältä",
jossa kirjoittaja mainitsee eläimistä. Siinä
on kyllä perää, jos eläimille on hyvä,
niin ne ovat ihmisille hyviä, koirat ja
muutkin eläimet. Hevonen on ollut
ihmisen hyvä palvelija vuosisatoja,
vaan hyvin usein ne eivät ole saaneet
sitä kohtelua mitä nämä eläimet ansaitsevat.
Olkoon eläin mikä tahansa,
niin kyllä se hyvän ja pahan jnnmär-tää.
Kerron tässä erään tapauksen.
Siitä on jo monta vuotta, sitten kun
tuossa naapurissa kuoli vanha mummo.
Talossa oli koira. Tämä koira itki
monta päivää tämän mummun ikkunan
alla, sillä tällä koiralla oli vaisto, että
jotain ikävää on tapahtunut.
Kyllä minulla tätä lörpöttelyä riittäisi
vaikka kuinka pitkästi näistä eläimistä,
sillä olenhan ollut elämäni niiden parissa,
vaan jätän tilaa toisillekin kynäilijöille.
Toivon vaan teille kaikille Liekin
perhekunnalle hauskaa kesän jatkoa
ja kiitän kirjoituksista, joita aina
nautinnolla seuraan. Maanantai on aina
kuin juhlapäivä, kun silloin tulee
Liekki. LÄNNEN FLIKKA.
gan silmukan.
Kun oli huudettu ''ten to nine", kömpi
jokainen vuoteelleen, vaikka vielä olikin
aivan valoisaa. Yksi ja toinen jatkoi
kuitenkin vielä juttelua ja kulki
juttu pääasiassa käärmeiden merkeissä
— vissistä syystä.
Poika jonka ulottuvilla oli tuohen-käppyrään
sidotun langan pää, alkoi
nykiä siitä, jolloin myöskin tuohi kahisi
kuivien kuusenoksien seassa. Erkki
kuunteli, iski nyrkillään alustaansa . . .
Kahina vaikeni, mutta alkoi taas.
Silloin Erkki kimpaantuneena loikkasi
vuoteeltaan teltan lattialle ja alkoi
kiivaasti repiä vaatteita pois havujen
päältä. Samalla hetkellä poika myöskin
nykäisi langan poikki, jotta ei selviäisi
kuka kahinaan syypää oli, jos i l ve
huomattaisiin.
Samoihin aikoihin kuitenkin Hemppa
pudotti päivällä tapetun käärmeen
teltan lattialle aivan Erkin jalkojen
lähelle ja toisella vuoteella oleva mies
kiljaisi: — Käärme jaloissasi, Erkki!
Tuimasti vilkaisi Erkki lattialle, huomasi
käärmeen ja loikkasi vuoteelleen,
paljain jaloin kun oH. Heti hän kuitenkin
sieppasi jalkapäästä saappaan
ja karjaisi: — Ei tässä nyt kannata yhden
käärmeen takia miesten kiljua.
Hyppäsi takaisin lattialle ja alkoi hakata
saappaan korolla käärmettä päähän.
Kun Erkki lopetti käärmeen tappamisen,
nousi Hemppakin vuoteeltaan, käveli
käärmeen luokse. Sitten hän tarttui
mustan langan päähän, nosti käärmeen
ylös ja sanoi: Mutta tällähän
on naru kaulassa!
Suuri naUTim remakka nousi -kämpässä
ja Erkki kömpi vähän nolona havu
jensapäoUepltkakseen; •
^ - ^. , : : : ; ; . v . . ^ . - E E T U . 1 •
K O I R A N P E N TU
— Talo ilman koiraa, e i ^ se ole
talo e!kä mikään! Ajattelepa kuinka
herttainen on pieni koiranpentu, sellai-nen
kömpelö pallukka, joka haukkuu
vieraita kimeälla äänellä . . .
. . . ja pissaa joka paikkaan ja repii
kaikki vaatteet. Mitä siihen haukkumiseen
tulee, niin sinä kyllä pärjäät i].
man koiraakin. Eikös sinulla ole jo muu-tenkin
työtä tässä huushollissa, murisi
peräänantamaton ayiorriies.
— Te miehet osaatte sitten olla arkipäiväisiä,
ei mitään tunteita, ei mitään
ihanteita, senkun olla jöllötätte kuin
porsaat, syötte ja lihotte.
— Kuulehan, tehdään me joskus työtäkin
ja käytetään eukkoa ja mukuloita
elokuvissa.
— Teettehän te, ja käyhäänhän me
elokuvissakin, kun minä olen ensin vii.
kon jankuttanut sinne menoa. Mutta
nykyaikaiselle valistuneelle ihmiselle se
ei suinkaan riitä.
Olen päässyt mieliaikeeseeni enkä
malta lopettaa, en sitten millään. Jestas,
miten piristäviä nämä kahnaukset oi.
keastaan ovat, todellisia keitaita avio-liiton
kuivassa ja loputtomassa? erämaas.
sa. Siksi jatkan:
— Lukisit edes joskus. Jospa olisit
vaivautunut tutustumaan Jack Londo.
nin kirjoihin "Jeri" ja **Jerin vei" tai
"Kun erämaa kutsuu", niin olisipa toinen
ääni kellossa koirista puhuttaessa.
— Luuletko, että Löppö liskan rakin
penikka oppisi esimerkiksi laulamaan?
— Mitä? Mitäs sinä puhut laulami-isesta?
Mistä tiedät, että Jeri ja Miksi
lauloivat?
— Tuli aikoinaan luetuksi nekin kirjat.
Täytyyhän ihmisellä olla — kuinka
sanoitkaan — henkisiäkin harrastuksia
Olin kerrankin vaiti.
Mutta sen koiran tahdon saada kei-
" nolla inillä hyvänsä; Ajätuk^^sesta oli tul*
lut päähänpinttymä, naisellinen oikku,
kunniakysymys meidän perheessämme.
Oli vain odoteltava sopivaa tilaisuutta,
katseltava ja kyräiltävä oikeaa hetkeä.
Kuinka kärsivällinen, kuinka pitkäm'e-hnen
ja kaukaa viisas onkaan nainei,
joka on päättänyt saada tahtonsa lävitse!
En motkottanut mukuloille, en kiukutellut
Matille enkä naapureille, olin
lempeän ystävällinen ja hiukan suru-
•mielinen. On hyvin tärkeätä olla hieman
surumielinen, se näyttää hienolta ja
tehoaa parhaiten miehiin.
Tämä herttainen sunnimtaitunnelmaj
tämä pyhäkouluelämä jatkui ja jatkui,
kunnes sekin viimein saavutti loppunsa.
Oli yksi noista leppoisista kevätillo'i-ta,
jolloin linnut laulavat ja tuomet
tuoksuvat ja jolloin ihminen ei halui
tehdä mitään, sen kun istuu ja katselee
ja ihmettelee.
Matti kuuluu tulevan sisälle. Tunnen
hänen askeleensa ja hänen valtava ähkäisynsä
vapisuttaa huonetta. Tapa, joka
harmittaa minua vieläkin.
— Tässä on sitten se penikka. Älä nyt
vain rupea vaatimaan itsellesi elefanttia.
En yksinkertaisesti voi sietää sinua
tuollaisena enkelinä. Riitele j a kinastele
mutta älä helkkarissa rupea kasvattamaan
itsellesi siipiä.
Koiranpentu Matm sylissä vikisi hiljaa.
Jotakin kosteaa tuntuu väkisin nou-sevan
silmiini.
— Kuulehan, Matti, enhän minäsiti
kou-aa niin tosissani tahtonut. Halusio
sinun vain lupaavan sen <minulle, sopersin
hurjan katumuksen vallassa.
Ja sitten naurofanme — me kaksi ka^
veriä, kafcLihmistä.elämän pitkällä]»
kaidalla karavaanitiellä. '
MUTTERIT IRTI estää sivelenMaiä kierteet ennen mutteri
rin paikaHeen lucrtämistä magn^siaffl*^^^
Mamio ainc^kiinni ruostuneenmutte- doUa — ivedellä,-; johon, on sekoitett»^
rin »laittamiseen pnuvrflinen jodi-^ m -
tinktuura.-Juuttuminen ,ta«s,uv<»da«i vsiaa:.^^^
Viime viiMn uutiset kai
• roskakoriin meni,
vai toimittajan kesäloma -
tepposenko teki.
Kuulumisten kirjoittaja
pikkuloman otti,
auton nokka suunnattiin
rajaniaata kohti.
Amerikois pyörittiin
monta päivää yötä
nähtiin myrskyt rajuilmat
liekö atomin se työtä.
Nyt taas ollaan kotinurkis
kaikki rauhallista.
Asioita, uutisia
tarkkaan aviisista.
Liiton hyvän päätöksen
mun silmän ensin keksi
uutinen tää lehdessä
sai mielen lämpöiseksi,
Yhteis juhlat ensi vuonna
järjestön ja liiton
sai Arthur ensin järjestääkseen
yhteis juhlan vieton.
Iskupuiston kunnostus
se aletaan jo heti
sunnuntaina siellä nähdään
suuri talkooväki.
En nyt enää kerrokkaan
kuin enempää en muista
muttet ensikerran liukkaammin
mun kynäni taas luistaa.
Heipä hei Hearstin
leskimummo!
Parhaat kesäiset tervehdykseni täältä
länsirannikolta ja kaunis kiitos viimeisestä,
jonka luin Liekin numerosta 30.
Kas niin, onhan niitä puhetoveria
kaikenlaisia. Minulla oli kerran naapuri
sellainen, että kun hän soitti minulle,
niin minun täytyi pyytää tilaisuutta puhua
joku sana, ja hän kyllä puhui takajalankin
pois mieheltä.
Kyllähän tuota ikää on karttunut jo
aika. paljon minullekin, mutta luulen
sen olevan vielä alle 100 vuotta. Se oli
V . 1905 kun kotini ovi narahti, poika
kun maailmalle lähti. Niin, onhan sitä
tullut saapasteltua monta mailia ja onhan
noita kelkan jälkiäkin tullut, mutta
silti voin potkaista kymmenen vuotta
iästäni pois jos joku sitä kysyy. Ja olen
sen tehnytkin, mutta en suomalaisten
kesken, eikä vanhuus mieltä anna,
käyntiä se vaan hiljentää.
Onhan se vaatteiden haaskuuta kun
sellaisen ruhon peittää, ettei miehen kä-,
detkään ulotu ympäri, vaikka niin se
meinasi minullekin käydä kun viime
talvena sadepäivinä tuU keiteltyä liian
rasvaisia mojakoita. Eipä housunkaulus
tahtonut ulottua nappiin, mutta kun
minä heitin sen puolen päivän aterian
pois kahdeksi kuukaudeksi, kahvia vain
turahutin pari kuppia, jopa sitten alkoi
vatsa pienenemään ja painoni laski kahdellatoista
paunalla. Minä riähkääs
koetan olla niin kuin nämä lännen tytöt,
hyvin hoikka, että tytöt vähän edes
tykkäisi. Eipä nyt sitten enempää tällä
kertaa kuin paljon hyvää vomtia, ystävyydellä
kuulemiin. — Xännen leskimies,
USA.
i
"PLETTII
^ Kaike
tarpeeksi n
vähän sai n
tietysti "mu
vain rahaa
heskään ka:
kauppa oli 1
tivät kaikki
ka itse kuit(
sitä . . .
va
Helena ja K
kauneimmill
mielet olivat
kauniin ym{
oUvat pian e
kävivät tans
lähiseudun n
Iän ja huono
ja se riitti .
Kalle työs
oli maataloss
fenalla riitti niutta hän o(
^en päättym
suuden taval
|Wsoli muu
deksi ja jo
mUn Helenj
jN'uoripari ]
joka käsil
juoneen kalli
kuitenkin
P"linna, jonn«
Alussa kail
Ne teki ed«
»»"tta Helena
podin ulkopi
petettiin las
N kotona a
paljon..
^^tiin-elok» r juuri päät
8ivtt 6 ''Ti'-'
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 18, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-08-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560818 |
Description
| Title | 1956-08-18-06 |
| OCR text |
\ .Meriomett&mmuien
johdosta fnmstaen
Liekistä luin kahden suuren valtamerilaivan,
Andrea Dorian ja Stockhol-min
yhteenajosta. Minulle tuli mieleen
se aika elämästäni, jolloin olin laivojen
kanssa tekemisissä.
Kaikissa laivoissa orf niinsanotut
**tänkit'\ se oh, kaksi pohjaa ja vesi välissä,
joka estää vuodon jos pohja repeää.
Suuren valtamerilaivan Titanicin
ajettua jäävuoreen v. 1912 ja u-pottua
alkoivat laiva telakat rakentamaan
tankkeja myös keulaan jottei uudistuisi
Titanicin tapaus. Vahingosta
ihmiset aina viisastuvat. Uskonpa tämän
tapauksen antavan aihetta uusiin
keksintöihin. Kun luin Liekistä Stock-holmin
ajaneen Xew Yorkiin vaikka
keula olikin hajalla, niin uskoin sen olleen
mahdollista keulatänkkien ansiosta.
Noilla samoilla tankeilla voidaan laiva
pitää vaakasuorassa asennossa lisäämällä
tai vähentämällä vettä puolelta
tai toiselta. Ne ovat ihmisten keksintöjä
toisten ihmisten hyväksi. Meriliikenteessä
on tapahtunut suuria onnettomuuksia
ja niiden torjumiseksi ovat
asianomaiset käyttäneet järkeään.
Olen nähnyt yhden onnettomuuden,
missä Bore II tuhoutui. Se tapahtui
Helsingin Eteläsatamassa ensimmäisen
maailmansodan aikana. Saimme nähdä
palavan laivan, mistä ihmiset pyrkivät
ulos — pääsemättä.
MAIN.ARL
Hamvmoteella
' telttukämpässä .
KUN näin kesälomien aikana sattuu.
välillä sellaistakin, että jossakin järven
rannalla nukutaan teltassa, havuja pään
alla ja ehkä vähän muunkin ruhon peh-mikkeenä,
muistui mieleeni eräs vanha
tapaus.
Olimme haapojen kuorimiskämpällä
jossakin pohjois-Ontarion erämaassa.
Kämppiä ei ollut, joten nukuttiin teltoissa
havu vuoteilla, kullakin kuusenoksia
niin paljon allaan kun oli viitsinyt
hakea metsästä. Havujen päällä
oli sitten viltti, jotta eivät neulaset kuivuttuaan
pahasti takamuksiin pistelleet.
Oli siellä muiden mukana Erkki ja
Hemppakin, molemmat jo keski-iässä
olevia miehiä. Erkki tavallisesti esiintyi
hyvin pelottomana ja karskina,
Hemppa taas aina huumoria tulvillaan.
Kun telttojen ympärillä ja välillä teltoissakin
tavattiin usein käärmeitä, pisti
Hempan päähän ryhtyä peloittelemaan
Erkkiä käärmeillä ja sai siinä meidät
nuoremmat avustajikseen.
Päivällä Erkin ollessa metsässä, pistettiin
tuohenkäppyrä Erkin vuoteen
kuusenhavujen sekaan ja sen ympäri
kierretty musta lanka vuoteen alitse e-rään
pojan ulottuville. Samana päivänä
oli myöskin pihamaalla tapettu
käärme ja sen otti Hemppa huostaansa,
pistäen sen kaulaan mustan rullalan-
Sitten esittäjä ilmoitti, että nyt lupaa
muurari soittaa kuuluisan Evijärven
lukkarin polkan ja nyt pojat painetaan-kin
sitten hokkiin. Kiihdyttävä olikin
tahti. Kuuluipa joukosta hihkaisuja:
Paremmilla värkeillä, sanoi Herajärvi!
Mutta sitten tapahtui iso rymähdys.
Leipähäkki orsilla oli tärinästä siirtynyt
ja putosi sulhasen kaulaan.
Sulhanen oli myös maistanut varoiksi,
ettei hampaat ra\»istu ja tanssi morsiamensa
kanssa, joka kylläkin oh jo
saanut kruununsa kuivaksi. Niin naiset
tulivat taaskin häntä pelastamaan
vaarasta. 'Mutta sulhanen vaan polki
tahtia leipähäkki kaulassa hihkasten:
I ^ t ei kestä Norpan Kustin häissä!
Niinpä vieläkin ;saa luomessa kuulla
-kun Jokin iieikko paikka pettää^ Eihän
neJahoticestäiie^t^^rpsaiHKustin bäi.<^
s ä k ä ä n , : v / . • • - . - • • • • ^ ' •
k u hu, lämmintä on, ihana-olisi istuskella
palmupuiden siimeksessä, välillä
hypätä veteen, sitten taas välillä paistattamaan
itseään auringossa, ja taas
veteen.
Saada nauttia virvokkeita tuolla pienessä
majassa, missä ei ole kuin katto
suojana duumalta , auringolta, mistä
myöskin voi katsella kauas aavalle merelle
ja mihin viileä merituuli puhaltelee.
Tämä on vain pieni kuvaus eräästä
värikortista Floridasta. Eikös Liekin
ystä.vät olisikin hauskaa saada nauttia
tällaisesta elämästä näin kesäiseen aikaan,
i
Luin juuri tuon kirjoituksen Liekistä
'Kesäistä pakinaa Sointhlan perältä",
jossa kirjoittaja mainitsee eläimistä. Siinä
on kyllä perää, jos eläimille on hyvä,
niin ne ovat ihmisille hyviä, koirat ja
muutkin eläimet. Hevonen on ollut
ihmisen hyvä palvelija vuosisatoja,
vaan hyvin usein ne eivät ole saaneet
sitä kohtelua mitä nämä eläimet ansaitsevat.
Olkoon eläin mikä tahansa,
niin kyllä se hyvän ja pahan jnnmär-tää.
Kerron tässä erään tapauksen.
Siitä on jo monta vuotta, sitten kun
tuossa naapurissa kuoli vanha mummo.
Talossa oli koira. Tämä koira itki
monta päivää tämän mummun ikkunan
alla, sillä tällä koiralla oli vaisto, että
jotain ikävää on tapahtunut.
Kyllä minulla tätä lörpöttelyä riittäisi
vaikka kuinka pitkästi näistä eläimistä,
sillä olenhan ollut elämäni niiden parissa,
vaan jätän tilaa toisillekin kynäilijöille.
Toivon vaan teille kaikille Liekin
perhekunnalle hauskaa kesän jatkoa
ja kiitän kirjoituksista, joita aina
nautinnolla seuraan. Maanantai on aina
kuin juhlapäivä, kun silloin tulee
Liekki. LÄNNEN FLIKKA.
gan silmukan.
Kun oli huudettu ''ten to nine", kömpi
jokainen vuoteelleen, vaikka vielä olikin
aivan valoisaa. Yksi ja toinen jatkoi
kuitenkin vielä juttelua ja kulki
juttu pääasiassa käärmeiden merkeissä
— vissistä syystä.
Poika jonka ulottuvilla oli tuohen-käppyrään
sidotun langan pää, alkoi
nykiä siitä, jolloin myöskin tuohi kahisi
kuivien kuusenoksien seassa. Erkki
kuunteli, iski nyrkillään alustaansa . . .
Kahina vaikeni, mutta alkoi taas.
Silloin Erkki kimpaantuneena loikkasi
vuoteeltaan teltan lattialle ja alkoi
kiivaasti repiä vaatteita pois havujen
päältä. Samalla hetkellä poika myöskin
nykäisi langan poikki, jotta ei selviäisi
kuka kahinaan syypää oli, jos i l ve
huomattaisiin.
Samoihin aikoihin kuitenkin Hemppa
pudotti päivällä tapetun käärmeen
teltan lattialle aivan Erkin jalkojen
lähelle ja toisella vuoteella oleva mies
kiljaisi: — Käärme jaloissasi, Erkki!
Tuimasti vilkaisi Erkki lattialle, huomasi
käärmeen ja loikkasi vuoteelleen,
paljain jaloin kun oH. Heti hän kuitenkin
sieppasi jalkapäästä saappaan
ja karjaisi: — Ei tässä nyt kannata yhden
käärmeen takia miesten kiljua.
Hyppäsi takaisin lattialle ja alkoi hakata
saappaan korolla käärmettä päähän.
Kun Erkki lopetti käärmeen tappamisen,
nousi Hemppakin vuoteeltaan, käveli
käärmeen luokse. Sitten hän tarttui
mustan langan päähän, nosti käärmeen
ylös ja sanoi: Mutta tällähän
on naru kaulassa!
Suuri naUTim remakka nousi -kämpässä
ja Erkki kömpi vähän nolona havu
jensapäoUepltkakseen; •
^ - ^. , : : : ; ; . v . . ^ . - E E T U . 1 •
K O I R A N P E N TU
— Talo ilman koiraa, e i ^ se ole
talo e!kä mikään! Ajattelepa kuinka
herttainen on pieni koiranpentu, sellai-nen
kömpelö pallukka, joka haukkuu
vieraita kimeälla äänellä . . .
. . . ja pissaa joka paikkaan ja repii
kaikki vaatteet. Mitä siihen haukkumiseen
tulee, niin sinä kyllä pärjäät i].
man koiraakin. Eikös sinulla ole jo muu-tenkin
työtä tässä huushollissa, murisi
peräänantamaton ayiorriies.
— Te miehet osaatte sitten olla arkipäiväisiä,
ei mitään tunteita, ei mitään
ihanteita, senkun olla jöllötätte kuin
porsaat, syötte ja lihotte.
— Kuulehan, tehdään me joskus työtäkin
ja käytetään eukkoa ja mukuloita
elokuvissa.
— Teettehän te, ja käyhäänhän me
elokuvissakin, kun minä olen ensin vii.
kon jankuttanut sinne menoa. Mutta
nykyaikaiselle valistuneelle ihmiselle se
ei suinkaan riitä.
Olen päässyt mieliaikeeseeni enkä
malta lopettaa, en sitten millään. Jestas,
miten piristäviä nämä kahnaukset oi.
keastaan ovat, todellisia keitaita avio-liiton
kuivassa ja loputtomassa? erämaas.
sa. Siksi jatkan:
— Lukisit edes joskus. Jospa olisit
vaivautunut tutustumaan Jack Londo.
nin kirjoihin "Jeri" ja **Jerin vei" tai
"Kun erämaa kutsuu", niin olisipa toinen
ääni kellossa koirista puhuttaessa.
— Luuletko, että Löppö liskan rakin
penikka oppisi esimerkiksi laulamaan?
— Mitä? Mitäs sinä puhut laulami-isesta?
Mistä tiedät, että Jeri ja Miksi
lauloivat?
— Tuli aikoinaan luetuksi nekin kirjat.
Täytyyhän ihmisellä olla — kuinka
sanoitkaan — henkisiäkin harrastuksia
Olin kerrankin vaiti.
Mutta sen koiran tahdon saada kei-
" nolla inillä hyvänsä; Ajätuk^^sesta oli tul*
lut päähänpinttymä, naisellinen oikku,
kunniakysymys meidän perheessämme.
Oli vain odoteltava sopivaa tilaisuutta,
katseltava ja kyräiltävä oikeaa hetkeä.
Kuinka kärsivällinen, kuinka pitkäm'e-hnen
ja kaukaa viisas onkaan nainei,
joka on päättänyt saada tahtonsa lävitse!
En motkottanut mukuloille, en kiukutellut
Matille enkä naapureille, olin
lempeän ystävällinen ja hiukan suru-
•mielinen. On hyvin tärkeätä olla hieman
surumielinen, se näyttää hienolta ja
tehoaa parhaiten miehiin.
Tämä herttainen sunnimtaitunnelmaj
tämä pyhäkouluelämä jatkui ja jatkui,
kunnes sekin viimein saavutti loppunsa.
Oli yksi noista leppoisista kevätillo'i-ta,
jolloin linnut laulavat ja tuomet
tuoksuvat ja jolloin ihminen ei halui
tehdä mitään, sen kun istuu ja katselee
ja ihmettelee.
Matti kuuluu tulevan sisälle. Tunnen
hänen askeleensa ja hänen valtava ähkäisynsä
vapisuttaa huonetta. Tapa, joka
harmittaa minua vieläkin.
— Tässä on sitten se penikka. Älä nyt
vain rupea vaatimaan itsellesi elefanttia.
En yksinkertaisesti voi sietää sinua
tuollaisena enkelinä. Riitele j a kinastele
mutta älä helkkarissa rupea kasvattamaan
itsellesi siipiä.
Koiranpentu Matm sylissä vikisi hiljaa.
Jotakin kosteaa tuntuu väkisin nou-sevan
silmiini.
— Kuulehan, Matti, enhän minäsiti
kou-aa niin tosissani tahtonut. Halusio
sinun vain lupaavan sen |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-08-18-06
