Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 21, 1948

              "Aarre Linnala:
III
Seuraavana päivänä toitottivat seu­tukunnan
lehdet maailmalle toisen
maukkaasti valmistetun uutisen. .
•Sinirahnan markiisitar saa kutsun
kuninkaallisiin häihin.'' — "Menee tee-juhlaan
Lontoon Buckinghamiin." —
"Suuri kunnia Sinirannalle." — "Sini-ranta
herättää huomiota; se onkin Flo­ridan
ihanin talyiparantola,"
Radikaaliseksi nimitetty lehti julkai­si
uutisensa jo miedompana: "Siniran-nan
markiisitar pääsee Lontooseen kello
viiden teelle."
Lehti julkaisi samalla koko sivun il­moituksen"
Ihanne" saippuasta. Sen kes­kellä
upeili markiisittaren kuva nuoruu­den
päiviltä. Ilmoitus vakuutti, että
otiarkiisittaren ihossa ei ollut ainoata­kaan
ryppyä, kiitos ihmeellisen Ihan­ne-
saippuan. Sinirantalaiset olivat tyy­tyväisiä
radikaalisten kääntymyksestä
yhteisen asian puolesta, so. Sinirannan
kuuluisuuden.
— Ahaa, se naula- veti. Yhtiöni on
viisas, ajatteli markiisitar tyytyväisenä.
Billyn maalaama taulu suur\pe varoi-tuskirjaimineen
esti uteliaita astumaan
taloa pihamaalle, ja Billy kulki kaiket nuo juoru-akat ja -ukot
mainen lahjaraha, minkä hän elämäs­sään
oli saanot.-
Liikekeskusteluissa ja sopimusten te­oissa
kului toinen viikka. Markiisit­tarella
oli paljon puuhaa matkansa jär­jestämisestä.
Onneksi saippuayhtiö jär­jesti
kaikki matkan yksityiskohdat ja
markiisitarta huvitti, kun hän lueskeli
sen, yksityiskohtaisestMaatiman matka­suunnitelman,
jonka hän oli ilman muu­ta
hyväksynyt saatuaan kymmenentu­hatta
dollaria käteensä. - •
Hänellä oli niin paljon järjestämistä,
että oli unohtanut viime sunnuntaina
käydä kirkossakin. Hän päätti mennä
sinne huomenna. Hän tiesi, että pas­tori
oli huomannut hänen poissaolonsa
ja oli ollut siitä hyvin pahoillaan, kuten
kolehdin kokoojakin, sillä hän öli sään­nöllisesti
pistänyt viisi dollaria keruu-pönttöön
kirkosta lähtiessään ja urkujen
soidessa poistumishymniä.
Hänellä oli huomenna enemmänkin
annettavaa pastorille. Tuossa pöydällä
oli suuri kirjekuori. Mitä sen sisällä.oli,
tiesi vain hän. Hän katseli sen suuria
sinettejä ja hymyili . . .
— He tulevat saamaan yllätyksen,
HeUlä tulee
päivät kartanolla pyssy hartioillaan.
Hän huuteli portille seisahtuville varoi-tushuutoja.
— Älkää tulko tänne! Pihalla suuri
ko'ra! Verikoira. Yes, verikoira ja mi­nulla
ladattu pyssy . . . Mitä? Ei ole
myytävänä, ei myytävänä . . .
Seuraavana päivänä asetti hän pihal­le
toisen taulun, jossa seisoi: ''Ruusuta-lo
ei o'e myytävänä — eikä myydäkään."
Muuan herrasmies olisi halunnut os­taa
talon perustaakseen sinne hienon
ranskalaistyylisen ja historiallisesti si­sustetun
kapakan.
— Taloa ei myyclä viinakauppiaille,
huuteli^ Billy.
Billynkin elämään oli tullut touhua,
kiirettä, tehtävätä. Hän tunsi ensi ker­ran
elämässään olevansa tärkeä tekijä
tässä talossa, jossa hän oli palvellut yli
kolmekN-mmentä vuotta. Ensin yhdessä
vaimovainajansa kanssa, ja kun tämä
oi' mennyt taivaaseen, yksin ja yhtä us­kollisena
kuin hänen Marsynsakin.
Markiisitar oli antanut hänelle dol­larin
juomarahaksi eilen. Hän piti sitä
amulettina paitansa alla.-^ Se oli ensim-sinkertainen
merkitys. Siinä John ja
EUi muistelivat kahdenkymmenen vuo­den
takaista hääpäiväänsä, jolloin South
lorcupinen 'Toikatalon" emännällä oli
n*in kiire, ettei omana hääpäivänään
ehtinyt muuta kuin piipahtaa Timmin-si-
5ä vihillä iltapäivällä, jolloin pariksi
tuiniksi sai sijaisen, ja sitten kiireellä
paalattava hoitamaan 'Toikatalon'* hoi-dokkejoan.
jotka morsiamen poissaol­leena
olivat kattaneet pöydän herkuilla
p häälahj%illa. Kiire oli Johnillakin
A'hreän kullan kaadantaan tukkikäm­p
ä l l e jo seuraavana aamuna.
Juhlapöydän herkullisia antimia nau­tittaessa
muisteltiin hääparin ja kum-nren
iohc^olla myös Suomen Tamperet-i:
i heidän ajoiltaan; Tampereita ja
'Tammerkosken sillaa", kosken kivillä
seisoskelevia onkivia poikia, mukalaki-vikatuja.
pehmeitä maantiekaluja ja
keskikaupungin puurakennuksia, jom-moisia
pastorikin poikasena isänsii ke­ralla
Tampereella käydessään oli näh-
J^y^, ja \errattiin näitä nykyaikaiseen
T.imperceseen. Pohjolan puhtaimpaan
ja kauneimpaan tehdaskaupunkiin.
Onnea ja siunausta teille, ja kiitos
juhlasta! Kiitos myöskin kummeille.
Frimaneille, komeasta kyydistä kotiini
Timminsiin. ^ •
A. I. H.
olemaan puhumista tarpe'fekseen minus­ta
nyt ja aina, niinkauan kun Siniranta
paikallaan seisoo . . .
Kuuluisuus tuntui jo hänestä luon­nolliselta,
mutta joskus piiikahri hänen
ajatuksiinsa, ettei hän sentään olekaan
oikea markiisitar, vam köyhän kylä-suutari
Lorrainen tytär Ranskan Bre-tagnesta
ja että oikeastaan hän oli vain
kapteenin rouva Marguerite Smith, synt.
Lorraine.
Hän sulki nuo ajatukset mielestään;
mitä ne maailmalle merkitsivät — ei
. mitään.
Hän odotti lähtöpäivää saapuvaksi.
« * •
Oli tavattoman kuuma päiyä. Jo
aamulla kävi kuumuus sietämättömäk­si.
» Meksikon lahti lepäsi tyynenä, mel­kein
liikkumattomana. Puitten lehdet
hiukan värähtelivät. Luontokin tuntui
odottavan jotain kauheata.
Sinirannan asukkaat tiesivät mitä
tämä tyyneys luonnossa merkitsi: hir­mumyrsky,
hurrikaani, oli tulossa. Ra­diosanomat
olivat sen tulosta ilmoitel­leet
jo edellisenä iltana. Ilman niitä­kin
olisivat he myrskyn tulon tienneet.
Se kulki nyt yli sadan mailin nopeudella
tunnissa suoraan Floridan länsirannik­koa
kohti Sinirantaan päin.
L^seimmissa taloissa lyötiin lautasuo-jukset
ikkunoihin ja kaikki irtotavarat
siirrettiin suojuksiin. Kymmenet per­heet
lastasivat kalleimmat tavaransa au­toihinsa
ja pakenivat sisämaahan, mut­ta
jokainen toivoi myrskyn viiniehetkes-sä
kääntv-v-än suunnassaan. Sellaista
cli U5e*n tapahtunut ennenkin.
Sunnuntai-aamuna riensivät kaikki
jälellejääneet uskalikot kuitenkin kirk­koon.
Tuntui turvalliselta olla yhdes­sä,
tavata tultuja, joita ehkä ei enää
koskaan tapaisi kuin taivaassa. Kirk­koon
ajajien ja kävelijöitten silmät täh-täilivät
läntistä taivaanrantaa, jossa^ei
vielä näkynyt tuo1a enteellistä tummaa
pilkkua, mikä merkitsi hurrikaanin etu­joukkojen
saapumisia.
Kirkonmenoihin saapui seurakunnan
jäsenistä vain kolmasosa: kaikki kes-kuslelival
äiinekkääsli tulevasta myrs­kystä
sekä monista ihmeellisrstä tapauk­sista,
joita niitten liitäessä seudun ylitse
oli tapahtunut. Muuan kertoi kerran
lentäneensä yli mailin ilmassa ja löytä­neen
itsensä istumassa palmun latvassa.
Sekä palmu että hän olivat pelastuneet.
Toinen kertoi mustan salkun lentä­neen
suoraan hänen kcitti(iön.sä. Se oli
täynnä rahaa r~ yli viisituhatta dollaria,
jolle ei koskaan ilmestyn3rt omistajaa.
Se oli ihme, suuri ihme näitten hurskait-ten
ihmisten mielestä; sillä he olivat hy­vin
säästeliästä kansaa . . . -
Mutta olihan mahdollista, että hyyä
Jumala armahtaisj Sinirantaa tälläkirr
kertaa ja katsoisi hyväkseen kääntää
myrskyn suunnan toisiin syntisempiin
seutuihin . . . ^
He pyyhkeilivät tämän tästä hikeä
kasvoiltaan. Naiset liehuttelivat nenä­liinojaan,
jotka liikkuivat heidän käsis­sään
kuin viuhkat kokosaarnan ajan.
Neekerikansan kirkossa, joka sijaitsi
kylästä kolmen mailin päässä pohjoi­seen,
oli tunnelma samanlainen. Puhe
ja keskustelu hurrikaanista vain äänek-käämpää
ja hallelujah-huudot teräväm­piä.
Siellä koko seurakunta suorastaan
kiemurteli naurusta kuullessaan jonkun
mehevän pelastumistapauksen.
Pastori Whitehead puhui lyhyesti,
vilkaisi silloin tällöin kelloonsa ja ikku­noihin
jfc lyhensi saarnansa varoituskoh-dat
pienimpään määrään. Siunasi seu­rakunnan,
rukoili heidän puolestaan ja
viittasi kädellään, että oli aika kysy­mysten
tekoon. Sjmtyi hiljaisuus. Kel­lään
ei tuntunut olevan mitään sanot;
tavaa . . .
Markiisitar, joka oli koko ajari' val­jeten
istunut penkillään, kohotti käten­sä.
Kaikkien silmät suuntautuivat hä­neen.
Hän nousi paikaltaan ja käveli
suoraan pastorin luokse. Hän sanoi
hänelle jotain. Pastori Whitehead nä­kyi
kirkastijvan, jnuuttuvan. Hänen
kasvoilleen kohosi aivan profeetallinen
loiste, ja kun markiisitar otti silkkisen
saalinsa alta suuren, monin.leimoin sul­jetun
kirjekuoren, kumarai hän syvään,
markiisittarelle ja koko seurakunta nou-s'
seisaalleen. Jokainen aavisti mitä
"kirjekuoressa oli.
Lukkari aloitti virren: "Ma että tääl-tä
erkanen, sen katson voitokseni."
Markiisitar kävi kirkon keskikäytä­vää
myöten kenenkään katsomatta ulos
ovesta. Billy -odotti autossaan. Koko
seurakunta veisasi lujemmin, hartaasti.
Markiisitar kuuli auton lähtiessä liik­keelle
kaikuvan riemulaulun . . . "sen
katson voitokseni." . . .
Kirkkoväki ja pastori riensi myöskin
kiireesti koteihinsa. Taivaan rannalla
näkyi musta pilkkiT, pieni, tuskin neulan
kokoinen. Ehkä sen loi mielikuvitus,
mutta siellä se näytti olevan.
Pastori sulki itse kirkkonsa ovet, pis- ,
t' avaimet taskuunsa. Hyvästeli seu­rakuntansa
jäseniä ja toivotti onnea kai­kille.
Hänkin nousi odottavaan autoon­sa,
jossa_istui jo kolme henkeä. Hän
pakeni sisämaahan kuten niin monet
muutkin . . .
Markiisitar oli tyytymätön itseensä.
Hän tunnusti itselleen tarkastaneensa
koko saarnan ajan etupenkin kulunut­ta
selkämystää ja virsikirjan kellastu­neita
lehtiä. Hänen ajatuksissaan oli
tuo viidentuhajnnen dollarin seteli. Se
oli ommeltu )iänen vaatteittensa poi­muihin
ihan rintaa vastaan. Häntä
puistatti tuo lähtövirsi. Sehän" oli kuo-linlaulu.
Mutta tuon s'netöidyn kirjeen
antaminen oli toki lohdutus. Siinä
heille oli arvelemista, niin. koko seutu­kunnalle
. . .
Hän ci kuullut mitään Billyn puheis­ta
auton kulkiessa tuon lyhyen matkan
ruusutaloon. Billy sanoi kuulleensa
myrskyn tulevan suoraan Sinirannalle.
X i i n oli sanottu radioissa.
He olivat tuskin ehtineet taloonsa
kun tuulen ensimmäinen leha))dus tun­tui
ilmassa. Se oli lämmin. Ttiehtova ja
m.icluinen, tuntui kuin se olisi tuonut
h\'\'in ihanan alkutervehdyksen jostain
kauniista maasta. Sinirannan vedet al­koivat
liikkua hiljaa, mutta vähitellen
Matti Pietikäinen ansaitsi Sitonidkti
violympialaisissa kolme pistettä sijoti
essaari \suksihypyissä neljänneksi]
tehdessään palkiimpnsaajista pisinM
kypynhäk ansaitsi kuitenkin väkti
män pisteitä: Tämä kuopiolainen
sepän oppilas on vasta 21 v. ikäl
Nnorten sarjan Suomen mestarum
pailuissa tuli Matti viime viionm
manneksi ja voitti Ounasvaaralla,
cdusiaa Puijon Hiihtäjien värejä.
alkoi tuulen voima kiihtyä.
Tämä .oli : kuitenkin vasta
Myrskyn päävoima tulisi vasta
ehkä yöllä, mutta markiisitar oli
että tuo Alecin rakentama kivitalo!
täisi myrskyn nyt kuin ennenkin. Kn
ka viisas Alec oli ollutkin rakentae
talorisa Älass^chusettsin granutista
tehnyt siihen kaksinkertaiset per
ja ulkoseinät merelle päin.
• * *"~ •
iHän istuutui tuolilleen keittiö
Billy istuutui kyyristyneenä rauta-;
nan vieressä. Hän hyräili itsekseen' (
Black Joeta." .
. Kiilui tunteja. Markiisitar söi
leivän ja joi lasin maitoa. Billy i
liikahtanutkaan. Hänen hiljainen
minärisä- kuului jatkuvasti. Mark
tar kuuli vain nuo sanat " o i , en
äänet mulla soi."
Markiisitar nyppäili pitsiä, tuota i
haa bretagnelaista pitsiä, josta äiti-la|
raine oli kerran laittanut hänelle
hineenkin. Hän syventyi muistoi!
sa . . .
Pari kynttilää.lepatti pöydällä,
sähkölaitos oli katkaissut valoköljeti
sensa. Ulkona jyrähtelivät ukonilG
jymäykset ja ikkunan raoista leir
silloin tällöin salaman säteilyt. Nä
_ tuli nopeasti; ulkona oli taivas ytti
tulimerenä ja tuulen vingiinta
sateen loiskintaa.
Kului tunteja: tuulen voima
vain kiihtyi. Xuo kaksi vanhusta i
vat keittiössään äänettöminä. Ms
sitar oli kietortnt suuren vanhan tn
kinsa ylleen. Kynttilät lepattivat ^
dällä. Billy hyräili.
Markiisitar vilkaisi kelloa, se ot.'
puoli kahdeksan. Hän o l i torkah:::
tuolillaan. Xyt siis tulisi se raivo:-
myrskyn vimman huippukohta.
Hän avasi radion, sieltä tiilvahu
tieto: Myrsky kulkee edelleen suor^
Floridan länsirannikkoa kohti. ^2V
tunnin perästä' Sommervilleen. .»^
näyttää tulevan sen hyökkäyksenkö
pisteeksi . . ."
Hän sulki radion. Nyt vasta
huomasi, että hänen olisi pitänyt
sisämaahan, kuten edellisellä ker
Miksipä hän ei tehnyt sitii jo ^^^^^
Tuo kirkonmeno oli st^koittanut
ajatuksensa. Miten kävisi nyt^
toon matkan, jos . . . j^^ • '
puistatti tuo ajatus. . .
- - Talo on kivestä, paksusta k»
Alec rakennutti sen niin tukevasti,
se kestää, vaikka hyökylainc
näin korkealle. Ei, sc on mahdotc
hän ajatteli.
LAUANTAINA» HELMIKUUN 21 PÄIVÄNÄ. 1948
lar
luk
in.
lisiv
siks
ittä
jillv
kih
)n
iki
ti
k<
^ko]
lal
ir k
ry
l
sa
^lar
l
ien
iiok
)i k
ma
inen
Irav'
lailni"
Iän
Ifar
Innol
lliss
Kän
jar
lilui
su
Iii:
ksisa
fampi
lain"
1-
ep
isen
In ei
Ihois
ien
jtta
var:
emj
s
B i l ly
tti s
H
näi­nä
.
— \"
se
<i S"
<seer.
—
kin.
Ik
Myr^
Et. Sr-p
r
:akk-;
[nia.i;.
fiva.m
luuk'
)n,i.in
X v !