1951-04-28-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
I
II
mi
2v>
i i »
i i
i "
if'" '•'^
11-;
Iii
•s
monta Liekkiä tule. mutta kyllä sitä silti
paljon luetaan, se annetaan kädestä-
9;äteen ja A-arkainlukijoita ei ole. IMoni
kyllä haluaisi tilata sen otmaan nimeensä,
mutta meillä- on täällä omat lehtemme,
joita meidän täytyy pitää yllä,^
joten eihän sitä voi tilata, vaikka mielikin
tekisi.
Niin, minä olen entinen canadalainen,
Elssi, mutta en ole Faarin kadoksissa^
oleva enkä myöskään Haiinelisen Elssi.
Soon perukalle ja Suomimatkatovereille
V. 1947 lähetän mitä parhaimmat terveiseni.
Meidän kaikkien lukijain puolesta
lausun mitä parhaimmat kiitokset kaikille
Liekin kirjoittajille ja avustajille.
MAAIL>LANR-^^^AN ELSSI.
oo Q i piKlI
On jo pitempi aika, kun olen kirjoittanut
ja ollen jo monta kertaa saanut
kirjeellisiä kyselyjä Liekin ystäviltä, että
mikä vaivaa, .Alina ei kuitenkaan ole
kirjoitustuulella, eikä sekään ole hyvä,
että aina kirjoittaa, jos ei ole kirjoitusaiheita;
jf<^pä nyt kertoisirr, miten minuun
vaikutti se Liekin asunmuutos. Kun se
faapui, niin ihan säikähdin. Tuntui
kuin oma lapsi olisi yhtäkkiä tullut rumaksi
ja vieraaksi. Ja oma lapsihan tämä
(Liekki onkin. Olenhan minäkin osal-t.
ini ohjannut sen ensimmäisiä askeleita
ja koettanut tähän asti laajentaa sen
liikkumatilaa. Lukeminen «i tehnyt
minulle haittaa niinkuin monelle muulle
vanhalle, koska kerran en lasejakaan
.tä.
En iuilcenut sitä loppuun. Muutaman
päivän päästä ajattelin, että pitääpä lukea
se Liekki. Etsin sitä, enkä löytänyt;
ihmettelin, mihin ihmeelle olin sen
pannut. Mutta minä en timtenut sitä.
iiuiHn«iiiiriijimtiiiiiiiuimiimmjnimnHmniiium«ini!HmaiitimiiiHniiiniimm^
' 5 • • • §
5 • . • ' . • c: :
= • • • . . • =
Toivottavat |
-5
Saima ja Nestor Räntä ja Shirley, |
R. R; 2. Chemains, B. C. |
Amalia Kotala ja George |
Olga aj Matti Klemola |
Hilma Leaf ' |
Helmi ja Eino Kotllla f
Eino ja Victor Alton f
Eiisfo Mäkinen, f
Camp 3. Yöubou, B. C. |
Jeimie, Jack, Dick ja Jackie |
Jack Lake |
John Maunus 1
Eini ja Vie. Nienn |
Sandra Similä |
Sofia Luhtala, |
RJR..2, Ladysmith. B. C. |
Mr. ja mrs. Hugo Rutti. §
RJi. 2, I<ad]rsmith> B. C. f
Ml\ ja nars. R: Kangas. |
R. R. 2, Iiadysmith, B> . 1
Mrs. Alma Mäki. _ 1
R. R. 2. ladysmith, B. C.
Mrs. T. Nelson.
R. R. 3. Ladysmith. B. C.
Martlia ja I^eonard Juola
Impi ja Väinö Johnson
Aina, Urho ja Tom I4h^e
Alina ja Dan Sarlund
fiur ja Alex Muhola ja ^töt
Mr. ja mrs. Paul Parta
Aliina Salo > ^
Tuomas Hua\-ari ja Toimi
LADYSMITH, B. C.
•H
I
rv;.i>ttiwnm>.wimTOiganniCTtttii»TO^«a^^
Jatkoa.
Xäinä kolmena vuotena hän ei ollut
ollut läheisemmin kosketuksissa herra
Adamsin kanssa. Ei sen päivän jälkeen,
jolloin hän oli käynyt hänen luonaan
möbssä hänen onnettomana aikanaan.
Mutta kyläteillä hän oli tullut vastaan,
ja varsinkin silloin kuin Sylvester oli ollut
mukana, oli hän pysähtynyt sanojinaan
pari ystävällistä sanaa ja taputtamaan
poikaa poskelle. Siinä kaikki,
.Siksi ei Anne-Marie ollut voinut kuvitella,
että hän oli häntä ajatellut testamentissaan.
Vielä hänen siinä istuessaan tuli Mat-
• hilda-muori kotiin. Anne-Marie näki
hänen tiile\-an kaukaa yhtä reippain askelin
kuin aina, yllään vanha hameensa,
jota hän käytti arkipäivisin töissä
käydessään. Hänen liinansa oli valahtanut
niskan taakse ja hänen kaunis, kihara
tukkansa oli käpertynyt auringon
lekottavassa lämmössä pehmeäksi kehykseksi
kapeille kasvoille. Tuo kaunis,
tummanruskea tykka, jonka hän
oli antanut perinnöksi pojalleen ja pojanpojalleen.
Hän oli kuumissaan ja
kantoi raskasta koria tuoden taas kantamuksen
kauppiaalta.
Häntä katsellessaan Anne-Marie vasta
oikein tunsi, kuinka suuresti hän
iloitsi siitä, mitä tänään oli tapahtunut.
Hän miltei vapisi noustessaan häntä
vastaan.
— Mitä sanoo mummo herra Adamsin
perinnöstä? sanoi hän pidätetysti.
— 'Koko Dalvik on touhussaan, sanoi
Mathilda-muori.—- Adams on sittenkin
ollut hyvä mies, jos huhut ovat totta.
— He ovat siis kertoneet kaiken? sanoi
.%ine-Marie säteilevin silmin.
— Kukaan ei tiedä varmuudella vielä,
mutta huhuillaan^ että jokainen veis-tämöllä
työskennellyt mies, tai heidän
laskensä saa huomattavan suniman.
Kuulin siitä äsken kauppiaalta. Herra
Adamsilla oli sittenkin testamentti
valmiina.
-— Entä muilta? kysyi Anne-Marie
jännittyneenä.-
— Muusta en tiedä. En halunnut
kuunnella. Meillä ei ole ketään perijää,
luultavasti,muitta iloltahan voi toisten
puolesta. r .
Anne-Marie katseli Mathilda-muorin
r>pistyneitä kasvoja. Ensi kerran hän
oikeastaan nyt huomasi ne r>'pp>'isiksi.
Hän oli ehkä iiupitnut päivän työstä ja
auringonpaahteesta.,
— Meillä oli suurin perijä, sanoi Anne-
Marie äkkiä, r— Tuomari, joka hoitaa
herra Adamsin kuolinpesää kävi
täällä. Herra A d ^ s on määrännyt
meille omaisuudestaan puolitoista nil-joonaa.
Mathilda-muorin puuhat jäivät s'k-seen.
Hän katseli ja kuunteli; Tottahan
se oli, koska Anne-Marie siitä puhui,
mutta miksi tämä h>'vyj^s tuU, sitä
hän ei voinut käsittää. Hän istuutui
pöydän ääreen, jolle hän juuri ik^iän oli
tyhjentänyt korinsa sisällön, eikä. edes
huomannut Sylvesteriä, joka pyrki liä- -
ueii syliinsä.
Anne-Marie kääntyi liikutettuna p'k-ku
Sylvesterin puoleen, joka jo meUiein
kiukutellen vaati tavanmukaisia tuliai-siaan.
Mathilda-niuorin, korista ja sa noi
Ei se hukassa ollut. Oliii monta kertaa
ottanut sen käteeni, heittänyt pois ja
ajatellut, että se on^ osa Osuustoiminta-lehdestä.
Joka kerta kun se tuli, ei
ollut kiirettä lukemaan: JaA^mnein kirjoitin
siitä toimiitäjaile.;'
Voi hauskuutta, kiin ^uraa^^a Liekki
oli jo ennallaan. KyHä^^itä ennen anak-saa
vähän enemmän ja kat^lee tätä
kaunista Liekkiä.
värähtä\in äänin:
— 'Xyt sinä pikku mies voit palkita
mummolle sen suuren rakkauden, jota
hän on meille osoittanut alusta alkaen
Mathilda-muori kääntvi pois. Hänen
mielensä tasapaino oli järkkynyt. Elämä
oli täynnään yllätyksellisiä käänteitä.
Toisinaan se toi suuria suruja ja
kärsimyksiä, toisinaan taas myötäkäymisen
tuulen, joka saatteli onnekkaasti
pitkiä matkoja eteenpäin elämän polulla.
-Nyt oli suuri myötätuuli kamanassa.
Siitä hänen sj^däraensä kiitti häntä
joka kaikkia ihmiskohtaloita ohjaa omien
käsittämättömien aivoitustensa mukaan.
heis>ydessä, oli äkkiä kohtaloavi|aieä "
lisen käänteen vui^xisi tullut veisässä
omistaja. . .
— Mitä anreleite, insinööri^
siitä, että nainen on tullut esiniieheksea^ ^
ne, hymyili Anne-Marie.
— Se ilahduttaa mieltäni. Minä toivon,
että tulemm-e hyvin toimeen kej.
kenämme, vastasi mies.
— Niin minäkin. Te hoidatte veis.
tämöä niinkuin tähänkin asti.
Seuraavana päivänä Anne-Marie astui
herra Adamsin taloon.. Monet rniis-tot
vuosien takaa tulvahtivat hänen
mieleensä. Tutut esineet herra Adamsin
salissa ja Ulla, joka mustiin puettuna
liikuskeli, hiljaisena ja murheellisena
huoneissa sekä tuomarin arvokas vastaanotto
tekivät Anne--Marien hartaaksi
ja \'akavaksi.
Hän istuutui herra Adamsin kirjoituspöydän
ääreen vastapäätä tuomaria
ja kuunteli kuin unessa mitä hänelle
puhuttiin. 'Kaikki se, minkä hän ympärillään
näki, kuului hänelle. Olipa
hänellä oikeus muuttaa niine hyvineen
herra Adamsin taloon pikku poikineen,
jos vain tahtoi, tai sitten oli tuomari
valmis myymään talon irtaimistoineen.
.'Vivan niinkuin Anne^Iärie asian harkitsi.
Samoin myytiin veistämökin,
josta tuleva summa lartkeSi niinikään
Anne-Marielle, jos asia. katsottiin siten,
edulliseksi.
Anne-Marie oli hämillään. Hän ei
ollut elämässään tottunut hoitelemaan
mitään suiiria asioita. Hänen • ajatuksensa
koetti nyt ratkaista sitä, mitä hänen
oli tehtävä. Eihän häneltä väin
vaadittu vastausta heti.
— Minä en tiedä, mitä olisi tehtävä?
sanoi Anne-Marie avuttomasti.
—^Luonnollisestikaan ette sitä tiedä,
vastasi tuomari. Siitä sj^stä aionkin
antaa teille pienen selon tein veistämön
tilanteesta. Ne kaksi laivaa, jotka pa-raillaan
ovat tekeillä, ovat tilatut eräälle
pääkaupunkilaiselle firmalle, joka aikoo
lähettää ne Afriikkaan kuljettamaan
vehnää sieltä Eurooppaan.- Voittomahdollisuus
noista laivoista on suuri. Minun
ajatukseni olisi se, että veistämö
insinöörm johdolla saisi työskennellä yli
kesän. Siten ei syntyisi mitään keskeytystä
dalvikilaisten töissäkään. Uuden
onustajan tulo ehkä aiheuttaisi sen. Mitä
arvelette siitä? Insinööri Haahti, joka
johtaa töitä, on tunnontarkka ja luo-tettä\'
a mies, jonka käsissä asiat kyllä
luistavat oikeata latuaan.
— Se olisi mielestäni parhainta, sanoi
Anne-:Marie. Hän rakasti Dalvikin veis-tämöä
ja oli onnellinen, jos sai sen säilyttää
entisellään.
Tuomari tarttui puhelimeen ja soitti
\^!stämölle kutsuen insinöörin herra
Adamsin taloon.
Häntä odotellessa hän teki selkoa
moniste .Xnne-MarieUe oudoista asioista.
Ja ennen pitkää oli Ahne-Marien mieli
tulvillaan innostavia asioita. N\'t hän
vasta käsitti, miten paljon hä»voisi puuhata
Balvikissa h>'vinvoinnin ja onnen
edistähiiseksi, ja se antoi hänelle paljon
ajattelemisen aihetta.
Insinööri Haahti astui sisään ten,'ehti-en
Anne-:Marieta kohteliaasti. He oli-
\'at joskus aikaisemmin ta\-anneet pi-kimmältääh,
ja nyt^ oK : kohtalo -äBiiä'
heittänyt heidät vastakkain varsin omituisessa
tilanteessa. Siitä nuoresta naisesta,
jonka kauneutta hän monesti oli
salasilmällä katsellut hänen kulkiessaan
pienen poikansa kanssa veistämön laen
ymmärrä siihen mitään. Katsonunj
sitten syksyllä mitä on tehtävä. =>^ij,
arvelee tuomarikin, puhui Anne-ilane
ystävällisesti.
— Olen iloinen, että luotatte minuun.
Toivon, että veistämön tilit ovat syksyllä
siinä kuiinossa, ettei ole syytä myydä
sitä, sanoi hän,
—.Niin Tninäkin toivon. Olen aina
ollut kiintynyt palvikin laivavdstä-möön
ja toivon sille kaikkea menestystä,
sanoi Anne-Marie. Mutta sitä, mitä
hän sisimmässään ajatteli, ei hän lausunut
julki. Se koski hänen pikku Syl-vesteriään.
Viime yön unettomina tunteina
hän oli ajatellutpaljon hänen suhteensa,
ja nyi hänelje^^oli äkkiä kirkastunut
eräs onnejlin^lj '^^tus. Dalvikin
laivaveistämö oli kylU^ ^troniakas paikka
pikku sylvesteriile,. josJhän joskus
valmiina insinöörinä alkaisi siellä toimia,
Se ajatus oli nyt kokonaan ottanut Anne-
Marien mukaansa.
•— Sitten, alkavat .nämä asiat olla selviä,
lausui tuomari Hord selaillen edessään
olevia papereita. — Jos sattuu yi^
lä jotakin, ja sattuuhan sitä, pistäydp'
luonanne. Mutta.mitä antelette talon
suhteen? kysyi hän sitten.
Sofsin mielellkni senkin asian jäävän
. ennalleen, sanoi Anne-Marie' —
Puhun siitä mielelläni Ullankanssa.
Niin, nehän ovat pikkuseikka ;
:jttmiiiiiiiniiiHmiiiiiiiminiiiiiiiiiiiiimiiiiiiiii tniiiiiiiiiimiiiiitimmiuiBimus :
_ ., - . ^ ^. - ...^ g
I VAPPUTERVEHDYBil;^ |:
I ^ W. Kataja- ; A |
I 2626 E . , ll^ings St.; . f
1 VahcouV(ir B. C. J ' |
?iMiniiii»HiiHii!i!iiHuiHimiii;imitimHi«ni»iW!ini^
i i n i i i i i i i i t M i a m i n i i i i M n M U i i i m H i i i l i i H M . i i H i u t M i i n i H i n i i : " ' " " " » » ^ ^ ^ .
CT.
I rauhairpiiolesta kaikiflö
I LUNDELI. ja KARJALA 1
I Puhelin PA. Ö538 |
i 3U Maim:Stye©t; : J
i . Vaacauver.j.B. C. • |,
S»uMiuiiiiMniiiiu!iiii)siHnmiaiiimniiimii»iiru»umiimHiimiiinii!W'"*'*°"
WIIllIIIIHInail'HUlllUUilllMIHlUimiinll!«UIII«IUMIl'""'''"''''"""''"'"'''^^
1 PARHAIN I
Vi F-^^'^
työluhtQvereUle ja
tmstelutixrmo^a, rauhan
puolesta}
Toivottaa
VAPAUBiSN ja LIEKIK
• • ASIANÄINEN
I Piihelin-ILA. 0380 R ^ ^^^^^^L.
I 519 Salsbury Dr. Varico^^^^^ ^-^i
"anmaiiiiuuajmaiiiiRuinuiisasaianuinniiniiijnmcDiK»"''''"''
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 28, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-04-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510428 |
Description
| Title | 1951-04-28-08 |
| OCR text |
I
II
mi
2v>
i i »
i i
i "
if'" '•'^
11-;
Iii
•s
monta Liekkiä tule. mutta kyllä sitä silti
paljon luetaan, se annetaan kädestä-
9;äteen ja A-arkainlukijoita ei ole. IMoni
kyllä haluaisi tilata sen otmaan nimeensä,
mutta meillä- on täällä omat lehtemme,
joita meidän täytyy pitää yllä,^
joten eihän sitä voi tilata, vaikka mielikin
tekisi.
Niin, minä olen entinen canadalainen,
Elssi, mutta en ole Faarin kadoksissa^
oleva enkä myöskään Haiinelisen Elssi.
Soon perukalle ja Suomimatkatovereille
V. 1947 lähetän mitä parhaimmat terveiseni.
Meidän kaikkien lukijain puolesta
lausun mitä parhaimmat kiitokset kaikille
Liekin kirjoittajille ja avustajille.
MAAIL>LANR-^^^AN ELSSI.
oo Q i piKlI
On jo pitempi aika, kun olen kirjoittanut
ja ollen jo monta kertaa saanut
kirjeellisiä kyselyjä Liekin ystäviltä, että
mikä vaivaa, .Alina ei kuitenkaan ole
kirjoitustuulella, eikä sekään ole hyvä,
että aina kirjoittaa, jos ei ole kirjoitusaiheita;
jf<^pä nyt kertoisirr, miten minuun
vaikutti se Liekin asunmuutos. Kun se
faapui, niin ihan säikähdin. Tuntui
kuin oma lapsi olisi yhtäkkiä tullut rumaksi
ja vieraaksi. Ja oma lapsihan tämä
(Liekki onkin. Olenhan minäkin osal-t.
ini ohjannut sen ensimmäisiä askeleita
ja koettanut tähän asti laajentaa sen
liikkumatilaa. Lukeminen «i tehnyt
minulle haittaa niinkuin monelle muulle
vanhalle, koska kerran en lasejakaan
.tä.
En iuilcenut sitä loppuun. Muutaman
päivän päästä ajattelin, että pitääpä lukea
se Liekki. Etsin sitä, enkä löytänyt;
ihmettelin, mihin ihmeelle olin sen
pannut. Mutta minä en timtenut sitä.
iiuiHn«iiiiriijimtiiiiiiiuimiimmjnimnHmniiium«ini!HmaiitimiiiHniiiniimm^
' 5 • • • §
5 • . • ' . • c: :
= • • • . . • =
Toivottavat |
-5
Saima ja Nestor Räntä ja Shirley, |
R. R; 2. Chemains, B. C. |
Amalia Kotala ja George |
Olga aj Matti Klemola |
Hilma Leaf ' |
Helmi ja Eino Kotllla f
Eino ja Victor Alton f
Eiisfo Mäkinen, f
Camp 3. Yöubou, B. C. |
Jeimie, Jack, Dick ja Jackie |
Jack Lake |
John Maunus 1
Eini ja Vie. Nienn |
Sandra Similä |
Sofia Luhtala, |
RJR..2, Ladysmith. B. C. |
Mr. ja mrs. Hugo Rutti. §
RJi. 2, I |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-04-28-08
