Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1955

              .„"^ Kyllä ^ästä taitaa tulla oikeat
^iafkkinat — sen minä sanon.
Seuraavana aamuna lähtivät naiset
Veneellä he soutivat yli lumi-
'^iu^en joen. Ahoska souti ja Timoska
^inroarhaarisa mukaan. Kaupan ran-oU
rantajäätä ja työläästi he sai-
^'veneen vedetyksi jäälle. Sitten he
itivät kävelemään . . .
LÖv-tyihän se poliisilaitos, sillä usein-
3 olivat naiset siitä sivu kulkeneet,
he molemmat ensimmäisen kerran
ONNITTELUMME
Sauna auki jokapäivä
paitsi sunnuntaina
kello 12 ap. — 11 ip.
InfiSpruce st. Sudbury
asuivat sisälle sen tukevasta ovesta.
Pöydän takana istui vankan näköi­nen
virkamies, konstaapeli tai mikähän
lie ollut. Ei ainakaan -\hoska tiennyt
niistä virkamiesten merkeistä mitään.
Xaisten tervehdittyä käänsi virkamies
silmälasisen naamansa kohti tulijoita,
tervehti ja kysyi sitten:
~ Mitä asiaa?
--— Minä olen se Ahoska, minua on
käsketty tulemaan tänne.
-— Vai niin . . . Olkaa hjn-a ja istu­kaa.
Vifkaherra alkoi selailla paperei­taan.
— Xiin tuota, te olette Ahoska ja
teitä syytetään Salosen keräämien jäte­puiden
anastamisesta. Mitenkä sen asian
kanssa oikein on . . . Pitäisi tehdä pöy­täkirja
— joten antakaa kuulua.
Ahoska kertoi asian juurta jaksain,
aina siitä asti miten he Timoskan kans­sa
yhdessä keräilivät risuja ja kaikkia
muita jätepuita koulutilan metsästä.
— Omin lupinneko te niitä sieltä ke-räilitte?
keskeytti virkamies.
ONNITTELUT 20. VUQTIALLE LIEKILLE
LSPP
NAISTEN OMPELULIIKE
120 Durham St. S. Yläkerrassa Sudbury
PERHEEN OSTOKESKUKSET
RAUTAKAUPPA
23 Durham St. S.
SUDBURY
URHEILUKAUPPA
25 Cedar St.
LÄMPIMÄT TERVEHDYKSEMME
• PETER ZVONKOVICH OlVöSTAJA
WHITEFISH
ONTARIO
— Emme . . . Kävimme kysymässä lu­van
koulutilan johtajalta ja hän antoi
luvan.
— Vai niin . . . Mutta Salonen väit­tää,
että te olette vieneet hänen kerää­miään
kasoja.
•— Väittäköön mitä väittää, mutta
omia keräämiäni minä otin.
— Paljonko niitä oli — montako he-voskuormaa?
— Niitä oli seitsemän kasaa ja pari
kertaa niitä piti hevosella hakea. Sen
tämä Timoskakin todistaa. Yhdessä
olimme siellä, kun Timoskakin keräili
itselleen.
Kun Timoska vahvisti asian niin ole­van,
tiedusteli poliisi, josko Timoska on
käynyt noutamassa omat puunsa.
— En vielä, vastasi Timoska.
Kirjoitettuaan kaiken pöytäkirjaan­sa
sanoi poliisivirkamies:
— Tästä taitaa tulla käräjäjuttu,
mutta nyt saatte mennä.
Oli kulunut viikko — kaksikin ja
Ahoska oli unohtanut koko risujupa-kan.
Mutta sitten eräänä päivänä tuli
taas se sama poliisimies joka oli Salo­sen
kanssa käynyt. Ahoska käski vie­raan
sisälle ja ajatteli, että nyt taitaa
tulla haaste käräjille. Poliisi kuitenkin
puhui vain muita asioita ja sitten tie­dusteli,
josko Ahoska tietää missä kou­lutilan
metsänvartija asuu.
Ahoska neuvo metsänvartijan asun­non
ja poliisi teki lähtöä. Ovella hän
kuitenkin vielä kysyi, että onko .Ahos­ka
jo käynyt sopimassa Salosen kanssa
sen risuasian.
— En ole.
— alutta käykää nyt herran .nimes­sä,
ettei asia mene oikeuteen!
Ahoska ei vastannut anitään, hymyi­li
vain-arvoituksellisesti.
Virkavallan lähdettyä Ahoska ajat­teli,
että eipä .Ahoska sentään nCin.tyh-imä
ole kuin näyttää. Jos lähtisin sopi­maan,
niin silloin puolittain tunnustai­sin
olevani syyllinen . . . Menköön vain
asia oikeuteen. Hän ei tiennyt, että asia
oli lähtenyt kulkemaan uusia teitä, jois­ta
hänellä ei ollut aavistustakaan. Jäl­keenpäin
hän vasta kuuli siitä puhut­tavan.
Asia oli sellainen, että jokin tuntema­ton
käsi oli kirjoittanut Saloselle kir­jeen
ja se oli saattanut miehen pelon
valtaan. Salonen oli mennyt kirjeensä
kanssa poliisilaitokselle, jossa koko vir­kakunta
oli sattunut olemaan koolla.
Peloissaan Salonen tolkutti:
— Sain uhkauskirjeen . . . tässä, täs­sä
se on.
— Vai uhkauskirjeen. Antakaahan se
tänne.
Kirjeen saatuaan lukivat virkamie­het
sen vuorotellen.
— Onko Salosella tietoa kuka on
kirjeen kirjoittanut?
— Ei, ei ole . . . Ne tappavat minut.
— Ei mennä niin pitkälle vielä. Ne­hän
syyttävät tässä kirjeessä, että Salo­nen
on varastanut koulutilan metsää . . .
rakentanut varastetuista hirsistä navet­tarakennuksen.
Nämä ovat raskaita
syytöksiä . . . Mitä Salonen tähän sa­noo.
— En, en minä ole, kielteli Salonen
peloissaan.
— Mutta eihän miestä noin raskaasti
syytetä, ellei hän ole syyllinen.
Salosen housut vapisivat ja kieli tun­tui
takertuvan kurkkuun. Vihdoin hän
sai sanotuksi:
— Mi-minä vaan . . .
— Olet syyllinen, tiukkasi poliisi vir­kailija
. . . ja aioitte vielä kieroudella
viedä ne Ahoskankin keräämät puut.
Salonen ei vastannut, seisoi vain hou­sut
täristen poliisien edessä.
— Teidän on nyt mentävä kouluti­lan
johtajan puheille sopimaan koltto­senne
,määräsi poliisipäällikkö Mäki­nen.
Salonen lähti . . . Koulutilalle saa­vuttuaan
ohjattiin hänet johtajan pu­heille.
Kuultuaan asian sanoi johtaja:
- - Näitä asioita hoitaa tilan metsän­vartija.
Teidän on mentävä ensiksi hä­nen
puheilleen.
Jos Salonen oli pelännyt mennessään
johtajan puheille, niin se oli ollut \*ain
pientä siihen verraten mitä hän nyt
tunsi astellessaan metsänvartijan asun­toa
kohti. Olihan Sälöri?h saanut mo­nia
muistutuksia metsänvartijalta ja
viimeksi yllätettyään Saloson oli var-
J i j a uhannut ampua hänet, jos vielä as­tuu
jalallaan koulutilan maille. Polvet
tutisten hän avasi metsänvartijan tuvan
o\'en.
—- Mitä asiaa sinulla on tänne, tius-kasi
vartija nähdessään Salosen.
— Mi-minut lähetettiin tänne — so­pimaan
. . . kun olen niitä puita otta­nut
. . . Mi-minä sain tämän kirjeen.
— Mene h . . . ttiin kirjeinesi, sen
kin kuvatus Varastat metsää ja sitten
vielä syytät noita naisia, joiden miehet
ovat sodassa . . . Alat virkavallan avul­la
syyttämään, että ovat varastaneet si­nun
risujasi. Olet oikea raukka.
Salonen tunsi lentävänsä ovesta ulos
lumihankeen. Kömmittyään siitä ylös
lähti hän kiireesti kotiaan kohti. Koto­na
ei tuntunut maistavan äitimuorin
valmistama illallinenkaan . . . Pelois
saan hän lukitsi ulko-oven ja peitti i
kunat pimennys\'erhoilla.
Ulkona raivosi lumimyrsky. Ikkurfan
vierellä kasvavan puun oksat pieksivät
ruutuja ja . . . Salonen pelkäsi omien
tekojensa esiin loihtimia pahojahenkiä.
VAAHTOKUMIV.\ATTEET
Saksalaiset tuottajat alkavat ensi
vuoden alussa lähettää markkinoille
vaahtokumista valmistettuja miesten
vaatteita. Vaahtokumi kangas on ni­meltään
ceolon ja vakuutetaan sen suo­jelevan
sekä kylmää että lämmintä
vastaan.
VINH.VA VENEKYYTI.ii
Viime viikolla rikkoi englantilainen
Donald Campbell moottoriveneiden no­peusennätyksen,
saavuttaen Nevadan
Mead-järvellä 216,2 mailin tuntinopeu­den.
Hänen 4,000 paunaa painavassa
veneessään oli jetmoottori.
UUSIA ÖLJYLÖYTÖJ-\
Marraskuun puolivälissä ilmoitettiin
Percarassa, .\drian meren rannalla teh­dyn
uusia rikkaita öljylöytöjä. Öljy on
hy\'än laatuista.
PAINOTÖITÄ
ERIKOISIA
JOULUKORTTIA
TILAUKSELLA
Puh. OS. 3-7127
9 B E E C H ST. E.
S U D B U R Y
Lauantaina, marraskuun 26 päivänä, 1955 Sivu 9