Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1955

              Ystävän iatkaisemaf unelmat
KIRJ. FA.\RI
.-rran uliko ja ukolla akka. Akka
L " i j n i v i ukkoonsa, käänsi kantapäät
t'r. l;,>hti ia lähti. Ukko myöskin löi
t^^un ;>>kalään"' ja lähti maailman
,,ruilK- poluille. Närkästynein-* ilmein
"n lohloili kotikaupunkinsa aurinkois-
''•vÖi3!>!llä koristettua valtakatua, ra-seiniile
seisoskellen ja ovia
ihaillen kau-i-
ier
:m koneosas-diesel-
koneet
:one kehittää
HP) tai 700
k\v. Ottaen
ksen. ilman-eiston,
pum-tävät
koneet
• V on Grips-valmistaman
ttava.
löyrykat tilaa
Vnsaldon te-ään
huvrvn,
Il lämmityk-
:attilat tiile-tulevan
pa-yttää
myös
51
vuai edistä-avat
aineet
erikan llia-
;saan. Kal-uonnollista
ivätkä hor-säteilytyk-lisista
sai-anee
iises-
Distuu. Pa-ilkeen
kä-
; henkilöi-
^kansa ta-ökkötte/
ä-
5 on vain
— kaikki-on
tunne-
15 Samuel
:ä. Hänel-kuin
ka-
1 hänkin
raruiri
ällaisesta
ihmetteli
isesta tu­en
hiuk-
|, ikkuno-ta katsellen
kukoistusta, loistoa ja komeutta,.
'•-•{ nui^tellen pyhän Babelin tornia
j rakentajia. . -
g:jbv;:;nian kuninkaitten kuherrus-kukoistusta
kuvaillen liän
Oh. kuinka ihana olotkaan
;„a Hibylonian neitsyt, sinä ruhtinat-
-ien ruhtinatar j a kuinka ihanat sinun
qiinjiia^i. sinä impyen haltija, kau-
H:nkim:ne kukoistava majesteetillinen
jliäivö. Kuinka herkulliset helpolla
•eenne herahtaneet maukkaat ja ras-
.apitoiy-^; aterianne siellä, silmiä ja
deltii vetistävän sipulin, penkkivellin
,a läskin tuoksun kyllästämissä 'kam­moissanne
ovatkaan. SieUä ihanasti
ihröittuneen. kylläisyydestä kukkurpi-
Ituneen kupunne täyteen ahmitte herk-
Lja. joita teidän kaunisrintaiset, pyy­levät
ja takkutukkaiset sulottarenne
heille valmistavat. Kuinka ihastutta-blta
silloin tuntuukaan, kun kupunne
n tällaisilla herkuilla, ilostuttavalla
unaviinillä ym. juomilla tupaten täy-keen
päntätty. Nautinto on heittäy­tyä
silloin pehmeälle, silkillä ja same­tilla
päällystetylle leposohvalle ja nu-
Icahtaa. Koiranunta siinä uinuessaan
Toi nähdä näkyjä, kuinka lihavuudes-
5aan lelluvan sinisilmäisen ja kellakutT
risen immen kanssa' o n mukava lem­menleikkiin
antautua ja tuntea kuinka
silkkileninkinen, timanteissa välkkyvä,
nui.-iiisr>ksi huuliltaan punattu veitikka-
5ilmäniskuinen. vaähtopehmeä olento
polvellesi istahtaa jä jonka . . .
— Päivää . . . siitäs sinä siinä sil­mät
puoli ummessa yksin mumiset, kuu­lui
tuttu ääni ukon takaa, sattuen pa­hemmin
kuin rautapiikkisen ruoskan,
isku. rkko synkist}^!. Vihaiseksi
muuttui juuri suloisissa tuumingeissa
hekumoinut luonto. Ukon ajatukset
olivat olleet juuri siinä pingoittuneessa
pisteessä, ettei hän olisi halunnut min­käänlaista
häiriötä.
l kko alkoi hiljalleen a.stuskella eteen­päin.
Sanoipahan ystävälleen levolli-vesti:
— Pirujako se sulle kuuluu, mitä
fflinä kulloinkin mutisen. Kaunahan
^ain omat housusi, äläkä ole toisen asi­oihin
nokkaasi tukkimassa.
— ^iisi vuotta linnaa kysymykseni
iialveksjmisesta. sanoi ky^^jä nauraen,
2'eituen ukon kanssa rinnan astumaan,
-^litä muuta kuuluu? Tuleeko nyt ke-
-^aa ollenkaan, kun kylmät talviset tuu-ynä
vain puhaltavat.
~ Mj-tä hei . . . minä kesän tulon
i>aan. Enhän minä olen mikään kesän
J^^lia . . . Jos olisinkin, niin kuusi jal-
'^'•a lunia pahuuttani vielä paasaisin . . .
^ - Xiin, sinähän et olekaan enää far-
^i-n. etkä siis välitä kesän tulosta.
~~ En ole ja pahuus vieköön kaikki
läni sen tein . . . M u t t a mikähän se
makea ajatus lie ollut.^ Varmaankin
jotakin hyvin hauskaa ja iloista, taikka
sitten synkintä surua, jonka takia kes­keyttäminen
aiheutti noin pahan mie­len.
— Punnitsehan vain omien ajatus-teli^
hauskuutta, nyn pääset parhaalla,
äläkä huoli minusta, kuten olen io
monta keriaa varoittanut.
— Xo etkö vanhan tuttavuudenkaan
takia suo mitään' keskustelua?
— \'anhan tuttavuuden . . .! Olon­han
sen nimissä antanut mitä selväpiir-teisemmät
vastaukset, multa kysele
vain lisää, jos et muuten' toimeen tule.
Kyllä minulla on vastauksia vieläkin
varastossani.
. — No niin. vanha tuttava — kun
kerran sain luvan — joko sinä pian
saat sitä vapaata vanhuudeneläkeltä?
— Saan heti, kun täytän tuon kun­nioitettavan
iän . . . Kannatko kade­mieltä
vai miksi kyselet?
— Ei mitään kademieltä, mutta ky­syin
kuitenkin, että koska sinä sen kun­nioitettavan
miehen iän saavutat?
— Hei kun tulen 65 vuoden ikäisek­si.
Pitäisihän sinunkin jo se ikäraja
tietää.
— Niin no, senhän kyllä tiedänkin
. . . Mutta kuinka vanha sinä nyt olet?
— ^Minäkö?
— Justiin sinä, sillä sinua minä tar­koitan.
— No koska tahdot sen oikein ko­ristelemattomin
sanoin kuulla niin ol­koon.
Se kuulostaa sinun korvaasi var­maankin
uskomattomalta, ehkä jossain
suhteessa loukkaavaltakin kun sanon,
että olen enemmän kuin puolivuosisa-taa
vanhempi kuin Kristus.
— Oho . . . Oletpas sinä ikämies.
— En ole yhtään sinua vanhempi.
— Mutta minähän en ole vielä van-huudeneläke
iässäkään.
— En miniikään.
M U I S T O L L E
Kuoli 21 päivä marraskuuta 1953.
Sj'ksy surua ja kaipausta mulle.
kun mietteissäin istun illoin,
muistelen aina Sinua,'Eino,
kyynelhelmi vierähtää silloin.
HILJA
Aksel Kivisen
M U I S T O L L E
Kuoli marraskuun 28 p. 1953
Kaksi vuotta on kulunut siitä,
kun luotamme siirryit pois.
Emme antaneet Sinua ois.
aika suruumme vaikka lohdun tois,
se muistoasi ei koskaan himmentää
•vois.
Vaimosi Aino
Poikasi Aaro perheineen
jt puhu-ona
käy
. . . Ei­tä
kaut-kiirettä
iän pois
!|'^-'etkin, niinkuin se on vienyt minut-
Ja .-nitä häiriöinä se sinulle tuottaa
^'^nko minä farmari taikka kar\-ari?
)\v vain omissa housuissasi kuten
minäkin.
Muähän lienee viime yön aikana
l i koska näytät vähän suru-
'^'^'iseltä ja masennetulta. Voisinko
^J^liään auttaa järkiriepuasia parem-
JöOle raiteille?
. 7- Voit kyllä, kun j ä t ä t minut yksin
i^m-a^n äsken katkaisemiasi ajatuk-
^ 7- <Ä. niinkö siinä kävikin, että kau-harhailu-
unelmasi katkaisin. Tosin
huomaavinani, että olit me-
ANDREW OLSENIN
JVIUISTOLLE
Kuoli marraskuun 13 päivä 1953.
Ne on mtxistoja vain.
nuo ystävän kanssa kulkemat retket.
Ne on muistoja vain
nuo ihanat onnen hetket.
Ne on muistoja vain,
kun puoliso Ja i sä riistettiin meiltä.
Voi, se on katkeraa,
kun peittää hänet musta multa.
Hulda ja Reinon perhe
— Mutia sinähän sanoit syntyneesi
ennen Kristusta, miten se on ymmär­rettävissä?
— X i i n olen sanonut, enkä valehdel­lut,
mutta sen saa kukin ymmärtää
omalla tavallaan. -
— Mutta selliähän toki. miten sen
itse ymmärrät.
— Enhän minä .-itä itsekään ym-n
»ärrä sen paremmin. Mutta luin äs­kettäin
uskonnollisesta lehdestä, että
Kristus eli aikana jolloin kirjoiietiiin
2000 ja minä elän aikana jolloin luo
vuosiluku on vielä kaukana.
~ Mitä parhain selit>s. myönsi ys­tävä,
mutta minulla on nyt jo kiire.
Ja äsken-katkenneet hurmaavat miet­teet
alkoivat -uudelleen pyöriä ukon
päässä.
Liekille
AMPUI LArLUJOrrSEXEX
Äskettäin eräs tunnoton pyssymies
ampui Kuopion nuialaiskunnassa harvi­naisen
laulujoutsenen. Lintu ei kuol­lut,
mutta päähän sattunut luoti teki
sen sokeaksi. Paikalle kutsutut poliisi­viranomaiset
olivat kuitenkin pakoitet-tuja
tappamaan linnun. Linnun siipien
kärkien väli oli kaksi metriä ja i>iiuus
puolitoista mrtriä. Poliisi etsii am­pujaa.
Syntyi kerran tyttö pieni,
palicrolnen, ruusuposki.
Ison liijcrt turvin
maailviuUe lähti.
Monet tädit, kummit stkä sedät
/iälle ktistehessa nimetä antoi . . .
Monet hi/jjdt iapsosclli' kantoi.
Joka kodin ovet avautui piemti.U'lle,
tädit jiitu, kertoivat niin somat.
Isonveljen avuin pikku piltti
infiailniaile levitti.
Hän Oii kultainen ja kiltti.
'i'äli!ösenä monen kodin yössä
valuisi ja loimutti — niin soma.
Meidän Liekki — meidän ikioma.^
Kulje aina oikeata tietä.
Ra.ukan eteen kortesi sä kanna,
i/::iiispoloin iloksi }ie anna.'
MAR.IATTA.
I X T I A X XÄVITELV
Muutr.ma viikko sitten Moskovassa
avattu Intian taidonäyttoly on saavut­tanut
suuren htnimion. \ arsinkin käsi-työmestarien
tuotteet ovat ihastuttavia.
Xävttelvn tarkoi!uk.-ena on vstävvvs-suhteiden
lujittaminen.
^ I K —Slif
SYDÄMELLISET ONNITTELUMME TEILLE
PIRKKO JA LAURI LUOTO
AVIOLIITTONNE JOHDOSTA
toivottavat allamainitut sukulaiset ja ystävät:
Erja, Terttu Ja Pauli Myllynpää
Tyyne ja Emeli Aho
Matti, Vappu, Saima
ja Jussi Kangas
Maire, Jorma, Irma ja Jussi Raitis
Viira ja Antti OllUa
Marjatta ja Eino Niemi
Heikki, Annikki ja Apo Hietala
Lempi ja Vili Slhlman
George, Aino ja IHenry Pitkänen
Kari, Hannes, Irma ..
/ja Kauko Ujonen
Ella ja Jack Aho
Helmi ja Jussi Mäki
Toivo Sillanpää
Eva ja Ahti Laaming
Selma ja Väinö Jaakkola
Antero Jokela
Mr. ja mrs. Nordlund
H i l j a Oja
'^'lle ia Charles Niemelä
Emma ja Jussi Tuomi
Irma Vainio
Midjam ja Cliff Steele
Pansj,- ja Paul 'Isännäinen
Onnf Ranta
Martta ja Mauno Hopiavuori
Staava ja Jack Raitis
Saima ja Väinö Järvi
Laina ja John Kappel
Anni ja Väinö Ylitalo
Helga Piesanen
Elli ja Lauri Koski
Mr. A. Gulbak
Martta ja Frank Enges
Tvvne ja Vick Risberg
Betty ja Jalmari Salonen
Helien Luoma
.\ame Niemi
Veikko Kangas
Hilja ja Jussi Mäki
Aino ja Yrjö Lundsrom
Sofi (Lampi
Niina ja Leo Louko
Mandi ja (Niilo Kangas
Lahja Ja Antti Salonen
Hilja Aaltonen
Saimi Tamminen
Martta ja Oskari Raitanen
Ida Keskinen
Toimi ja Marg
Hilma ja Viki Wall5ten
Harold Lekis
Mr. ja mrs. Alfred Voldson
Alina Hämäläinen
Mr. ja mrs. Carron
Viivi Ranta
Anni ja John Lahti
Eva 'Aho
Aili Venhola
Julia ja Salu Kivistö
Helga ja Matti Mäki
Siiri ja Sämi Kukkula
Mr. ja mrs. Heikki Jaska;-!
Mr. ja mrs. Paavola
Mr. ja mi-s. Matt
Mr. John Korhonen
Roy Tuovinen
Olavi Tuovinen
Eilen ja Urho Liikala
Elli ja Verner Holmi
Toini ja Thelma Hakanen
Saima X^ainö
Aini Latvala
Helmi ja Reino Poutanen
Laura ja John Lampi
George Virrasoja
Eino Kallio
Signe ja Sven Wallsten
Wihna Kasi
Suomalaisella haalilla, Kirkland Lakella, On!., manras. 12 p. 1955
K I I T O S
Haluamme lausua sydämelliset kiitoksemme teille ystävät, siitä suuresta
osanotostanne häätilaisuuteemme.
Kiitos arvokkaista Ja käytännöllisistä lahjoista.
Kiitos lahjoittajille Ja kaikille. Jotka vaivojaan säästämättä antoivat apuaan
tämän tilaisuuden onnistumisessa.
Teitä aina ystäivyydellä muistaen.
PIRKKO JA lAVRl LUOTO
Kiiidand Lake. Ontario
Lauaataina. marraskuun 26 päivänä. 1955 Sivu 7