1940-11-30-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kuva kcsh-Englannin suuresta ja komeasta teollisuuskau yunghta Birminghamhta, joka on viimeaikohia ollut saksa-
' loisten hyökkäyksen kohteena.
luiseen liotteli, kirvelivät kauheasti.
Vain kaksikymmentä meistä kykeni
enää seisomaan jaloillaan."
Kuudes päivä: Kaksi sotilasta yritti
murtaa viimeistä viinitynnjnriä.
Heidät heitettiin mereen. *'Tänä
päivänä kuoli myös nuori poika."
Kaksikymmentäseitsemän oli jälellä.
Kaksitoista oli kuolemaisillaan, heidän
joukossaan myös nainen. "He
olirat haavojen peitossa ja olivat miltei
kokonaan kadottaneet järkensä.
Ei ollut enää minkäänlaista toivoa,
että he kestäisivät kauaa. Oli turhaa
antaa heille enää viiniä miltei tyhjentyneestä
varastostamme. Neuvottelun
jälkeen heitimme heidät mereen."
Nyt oli lautalla enää 15 miestä jäljellä.
He olivat jo puolikuolleita.
Lautan muonavarasto supistui 30 nippuun
valkosipulia ja yhteen sitruunaan.
Viiniä annettiin enää vain pieninä
kulauksina. Lautan etuosa oli
veden vallassa ja vedestä hakivat jäljelle
jääneet suojaa auringon polttavilta
säteiltä. Priki Argus pelasti
Iieidät scitr-emän päivää myöhemmin.
Pelastuneet olivat enää vain 4hmisten
^joja. Argus oli saapunut Senega-ja
se oli lähetetty etsimään lauttaa-
Näistä onnettomista viidestä-
LAURI P:NEN:
uisieiHiih eiamanpo
• I i •
lisen lepopaikan. Seuraavana aamuna
varhain olimme reippaita poikia,
kun isäntä vei meidät kymmenen
mailin päässä olevalle tukkikämpälle.
Päivällisen aikana uteliaana tarkkailimme,
näkyisikö miehissä suomalai-tä
rivepussin selkääni — kumisaappaat
kokonaan unohdin —-ja palatessa
Jäin taas x^attuja popsimaan, kunnes
huomasin puskan takaa Vinhaa
kyj^tiä tulevan miehen, jonka tunsin
työnjohtajaksi. Laskeuduin maajian
pitkälleni jä hän paineli ,ohi. Nyt
hv-ppäsin jaloilleni ja lissuttelin kiireesti
kämpälle. Äijä pian palasi takaisin
kumikengät kainalossa, silmäili
minua pitkään ja villassa pihisten
heitteli epämieluisia nimityksi, jotka
vahhanmaan poika ensiksi oppii. Sen
pahempaa ei kuitenkaan tapahtunut.
Noin viikko tänil^n .jälkeen saapuivat
Quebeciin pidätetyt toveritkin ja
joutuivat lähistöllä olevalle toiselle
kämpälle.
Työmaamme vaihtui. Meidät pantiin
tukinkaatoon, jossa työssä toverini
oli ensiluokan miehiä. Joka ilta
piti kämpän konttorissa käydä antamassa
ylös montako tukkia on tullut
kaadetuksi. Pistin paperille numerot
kirjanpitäjän eteen. Alussa hän
naurahteli ja näytti epäilevän, kun
numerot osoittivat kymmeniä toisten
kaatajien yli, mutta pian uskoi, kun
ajomies antoi samat numerot.
Kaadeltuamme tukkeja kolmisen
kuukautta tällä kämpällä tuli tuuma,
että kuitataan ja.lähdetään Amerikan
puolelle, jossa minulla oli auttavia
Iron\voodissa, ^Michiganissa. Niiii
teimmekin. Matkustimme Sault St£,
Marieen ja matkalla saimme joukkoon
pari Säkkijärven poikaa. Hotelliin
menimme kuin herrat kaupungissa.
L'seammalle oli ensi kerta tässä
maassa käydä tilavan ja siistin ravintolan
''tuukattuun" pöytään. Mutta
ruokalista oli hepreskaa. Onneksi tai
onnettomuudeksi pöytämme tarjoilija
sattui olemaan suomalainen neitonen.
(Jatkoa)
Lähdettyämme asemalta ympäri-katsellen
kävelemään, huomasi meidät
se sahamyllyn isäntä, joka oli
matkalle ohjannut, ja vei meidät lähellä
olevaan konttoriinsa. Konttori-tytön
hymyilevä silmäily osoitti, että
meistä oli ollut jotakin puhetta —
että mihinkähän ne vanhanmaan pojat
ovat joutuneet.^ Tuli siihen isännän
rouvakin, ja nyt meitä katseltiin
niin, että varsinkin toveriani^ alkoi
hermostuttaa. Olisi tehnyt mieli ker- oU kaunis paikka. Kaunis oH päivä- kuin että toiselta Säkkijärven pojalta,
toa heille "romanttinen" matkamme, kin ja lämmm. Vesi houkutteli ui- kun hän kurkotti piirakkalautasta,
kuinka olimme kulkeneet kolme vuo- maan, sillä kämpällä ei ollut saunaa räiskähti pehmeä keltainen pumpkin-rokautta
viittä pysäkin väliä, vaikka eikä mitään pesupaikkaa, jota kipeäs- pai keskelle valkoista pöytäliinaa ja
olimme maksaneet kyydistä toistakin ti kaipasimme. Seuraavana sunnun- teki siivotonta jälkeä ympäriinsä,
kertaa. taina päätimme tehdä uimaretken. Tarjoilijatar taisi häpeillä sentähden,
Poistuttuamme kaikin konttorista Lähdimme kävelemään pitkin rantaa kun arveli viereisissä pöydissä olevien
alkoi siiliä isäntäväen kesken pilkka- löytääksemme sopivan uimapaikan, ihmisten luulevan häntäkin "finlande-ammunta.
Pilkkana oli ilmassa roikkuva
rautapelti, jgjia helähti, kun
kuula sattui. Toinen naisista oli e-sen
kuvaa. Ei näkynyt. Perästä
tiesimme, että miesten enemmistö oli joka luetteli meille ruokalajit. Nyt
Quebecin ranskalaisia, loput puolalai- oli kaikki hyvin. Mutta piti sattua
sia ja jokunen ruotsalainen. onnettomuus, joka pani punastde-
Aluksi työnjohtaja vei meidät joen- maan sekä meidät että tarjoilijatta-rantaan
pidätystammen tekoon. Se remme. Ei se ollut sen kummenpi
Siellä osui eteemme omituisesti kaa- riksi". — Kiirehdimme mahdollisim-dettuja,
suurempia ja pienempiä pui- man pian pois ja sittemmin kartoim-
.ta. Ne oli katkottu merkillisellä a- me tässä ravintolassa ruokailemista,
seella, jollakin kourulla "temmirau- ikäänkuin varkain vain kuljimme
dalla", kuten lastutkin osoittivat, huoneissamme, yökortteerissarame.
Tuumailin toverilleni: "Tuo ei ole ih- Seuraava suunnitelma oli lähteä sa-rittäin
tarkka ampuja, hän käänsi
toista viisi kuoli miltei heti maihin tähtäinpuolen alaspäin ja sittenkin
saavuttuaan. Loput kymmenen sai- osasi maaliin. Tarjosivat pyssyn
paukuttelin, saaden useita osumia.
Toverini ampui arkaillen kerran, mutta
ohi, sillä häntä nähtävästi hermostutti.
Ammuskelun perästä isäntä vei
meidät lähelläolevaan "ruuminkihaus-siin",
jossa saimme ruokaa ja rauhal-kantaa
kärsimystensä merkkejä, meillekin. Otin sen arkailematta ja mistyötä, vaan joittenkin jättiläis- kiila Amerikan puolelle. Astuimme
futaan saakka. Kaikki olivat ruu-
"öHIlisesti ja henkisesti murtuneet.
Kaikki veneet saavuttivat rannikon
^fj^esti. Mitään yritystä ei teh-
^^Myyn jääneiden 17 hengen pe-östamiseksi.
Vasta monen päivän
muisti kuvernööri Schmaltz, _
Medusaan oli jäänyt kultaa noin ~ -
^ n a n markan arvosta ja silloin Viranomaiset eivät saaneet selville
l l ^ ^ " ' " ^ "^"«an kuunari hylylle, murhaajaa."
haaksirikosta oli kulunut 52 * * •
kun kuunari viimeinkin saa-
J osoitetulle paikalle. Aallot olivat
ftnft J° hävittäneet hylyn,
^«a kolme miestä oli vielä hengissä,
^"vat kadottaneet järkensä valon
Medusan haaksirikosta, joka edellä
on kuvattu vanhojen päiväkirja-muistiinpanojen
nuikaan, sai sen ajan kuuluisa
taidemaalari, Ranskan romantU-eläinten,
ne niitä ovat katkoneet kau- ferrypaattiin ja pian olimme siirto-heilla
hampaillaan. Krokodiilejä näin laistarkastajain nenän alla. Tarkas-pohjoisissa
sisävesissä ei kyllä ole, tus kävi yksitellen, edellinen aina hä-mutta
täällä saattaa olla joitakin mui- visi kuin tina tuhkaan. Olin viimei-ta
nälkäisiä hirviöitä, jotka voivat nen ja selviydyin tutkinnosta mieles-vaania
uhriaan joko maalla tai vedes- täni hyvin helpolla. Kun kysyin
sä. Jos niiden hampaisiin joutuisi, tulkkina toimineelta, että minnekä
niin saisi varmaan sanoa hyvästit täi- toverini ovat joutuneet, kun ei niitä
le kauniina hymyilevälle maailmalle." näy, niin ihmeekseni hän sanoi: "Ne
Katselin toveriani ja huomasin, ettei ovat tuossa lähellä satamaa ristikkohan
lainkaan hymyillyt, vaan otti a- jen takana odottamassa palautusta
sian vakavasti. Esitettyäni uimaan Canadaan." Mentyäni ulos tapasin-menoa
hän sanoikin: "En ainakaan kin pojat murheellisen näköisinä kat-minä
tuonne mene." Enkä minäkään selemassa ristikkojen takaa. Menin
halunnut mennä sinne sillä kertaa, jo- heidän puheilleen,
ten uinti jäi. — Kului hetken aikaa, "Mitä pahaa te kerkisitte tehdä.
»atei i L n ^^"^^ ^^^^^^ sen taidesuunnan esitaistelija, Theo- ennenkuin saimme selville, että tuo kun olette sieUä rautaristikkojen ta-
Rjfe.^.»^ " päiväkau- ^^^^ r,pr;r«„lt aiheen suureen meri- hirveä puiden kaataja oli varsin rau- kana, kuin mitkäkm apinat häkissä?"
järkyttävä, hallinen ^^neet dirtrHnr^-^^^^^^lv- ^«re Gericault aiheen suureen eläin, majava, jonka nahka "Emme me mitään pahaa ole teh-
^ r ^ ^ ^ f ^ " ^ maalaukseen. Taulun
aralla. Muut obvat kuol- .^n.tinen maalautapa herätti valtavaa
huomiota silloisessa maailmassa,
* näistä kuoli pian Senegaliin joka oli tottunut tyyneen ja silostel-jälkeen,
kolmas "joka tuun uusklassilliseen taiteeseen,
^^vänsä paljon yksityiskohtia "Medusan lautta" on yksi Gericaul-
•^^tämisestä, murhattim vuo^ tin pääteoksia ja kuuluu Pariisin Lov-
. SSeenneeggaall issa, juuri . kuu re-museon huomattavimpiin nähtä-.
önässä takaisin Hanskaan, vyyksiin.
komeilee parempiosaisten.turkissa. neet, mutta meidät palautetaan", sa-
Vähän ylempänä joen rannalla oli noivat pojat ja pyytelivät, että minä
pieni varastohuone, jossa säilytettiin palaisin myöskin heidän kanssaan,
työvehkeitä. Kerran äijä laittoi mi- Tunsin hiukan sääliä, ja kun he muu-nun
hakemaan sieltä riveitä ja kumi- tenkin olivat olleet hauskoja toverei-.
saappaita. Mutta kun siinä välillä ta,-niin päätin palata,
oli hyvä vatukko, niin poikkesin niitä Kysyin tulkilta, mistä syystä tove-syöraään.
Hain sitten kyllä kämpäl- rini palautetaan. Hän sanoi, ^ttä
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 30, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-11-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki401130 |
Description
| Title | 1940-11-30-07 |
| OCR text | Kuva kcsh-Englannin suuresta ja komeasta teollisuuskau yunghta Birminghamhta, joka on viimeaikohia ollut saksa- ' loisten hyökkäyksen kohteena. luiseen liotteli, kirvelivät kauheasti. Vain kaksikymmentä meistä kykeni enää seisomaan jaloillaan." Kuudes päivä: Kaksi sotilasta yritti murtaa viimeistä viinitynnjnriä. Heidät heitettiin mereen. *'Tänä päivänä kuoli myös nuori poika." Kaksikymmentäseitsemän oli jälellä. Kaksitoista oli kuolemaisillaan, heidän joukossaan myös nainen. "He olirat haavojen peitossa ja olivat miltei kokonaan kadottaneet järkensä. Ei ollut enää minkäänlaista toivoa, että he kestäisivät kauaa. Oli turhaa antaa heille enää viiniä miltei tyhjentyneestä varastostamme. Neuvottelun jälkeen heitimme heidät mereen." Nyt oli lautalla enää 15 miestä jäljellä. He olivat jo puolikuolleita. Lautan muonavarasto supistui 30 nippuun valkosipulia ja yhteen sitruunaan. Viiniä annettiin enää vain pieninä kulauksina. Lautan etuosa oli veden vallassa ja vedestä hakivat jäljelle jääneet suojaa auringon polttavilta säteiltä. Priki Argus pelasti Iieidät scitr-emän päivää myöhemmin. Pelastuneet olivat enää vain 4hmisten ^joja. Argus oli saapunut Senega-ja se oli lähetetty etsimään lauttaa- Näistä onnettomista viidestä- LAURI P:NEN: uisieiHiih eiamanpo • I i • lisen lepopaikan. Seuraavana aamuna varhain olimme reippaita poikia, kun isäntä vei meidät kymmenen mailin päässä olevalle tukkikämpälle. Päivällisen aikana uteliaana tarkkailimme, näkyisikö miehissä suomalai-tä rivepussin selkääni — kumisaappaat kokonaan unohdin —-ja palatessa Jäin taas x^attuja popsimaan, kunnes huomasin puskan takaa Vinhaa kyj^tiä tulevan miehen, jonka tunsin työnjohtajaksi. Laskeuduin maajian pitkälleni jä hän paineli ,ohi. Nyt hv-ppäsin jaloilleni ja lissuttelin kiireesti kämpälle. Äijä pian palasi takaisin kumikengät kainalossa, silmäili minua pitkään ja villassa pihisten heitteli epämieluisia nimityksi, jotka vahhanmaan poika ensiksi oppii. Sen pahempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Noin viikko tänil^n .jälkeen saapuivat Quebeciin pidätetyt toveritkin ja joutuivat lähistöllä olevalle toiselle kämpälle. Työmaamme vaihtui. Meidät pantiin tukinkaatoon, jossa työssä toverini oli ensiluokan miehiä. Joka ilta piti kämpän konttorissa käydä antamassa ylös montako tukkia on tullut kaadetuksi. Pistin paperille numerot kirjanpitäjän eteen. Alussa hän naurahteli ja näytti epäilevän, kun numerot osoittivat kymmeniä toisten kaatajien yli, mutta pian uskoi, kun ajomies antoi samat numerot. Kaadeltuamme tukkeja kolmisen kuukautta tällä kämpällä tuli tuuma, että kuitataan ja.lähdetään Amerikan puolelle, jossa minulla oli auttavia Iron\voodissa, ^Michiganissa. Niiii teimmekin. Matkustimme Sault St£, Marieen ja matkalla saimme joukkoon pari Säkkijärven poikaa. Hotelliin menimme kuin herrat kaupungissa. L'seammalle oli ensi kerta tässä maassa käydä tilavan ja siistin ravintolan ''tuukattuun" pöytään. Mutta ruokalista oli hepreskaa. Onneksi tai onnettomuudeksi pöytämme tarjoilija sattui olemaan suomalainen neitonen. (Jatkoa) Lähdettyämme asemalta ympäri-katsellen kävelemään, huomasi meidät se sahamyllyn isäntä, joka oli matkalle ohjannut, ja vei meidät lähellä olevaan konttoriinsa. Konttori-tytön hymyilevä silmäily osoitti, että meistä oli ollut jotakin puhetta — että mihinkähän ne vanhanmaan pojat ovat joutuneet.^ Tuli siihen isännän rouvakin, ja nyt meitä katseltiin niin, että varsinkin toveriani^ alkoi hermostuttaa. Olisi tehnyt mieli ker- oU kaunis paikka. Kaunis oH päivä- kuin että toiselta Säkkijärven pojalta, toa heille "romanttinen" matkamme, kin ja lämmm. Vesi houkutteli ui- kun hän kurkotti piirakkalautasta, kuinka olimme kulkeneet kolme vuo- maan, sillä kämpällä ei ollut saunaa räiskähti pehmeä keltainen pumpkin-rokautta viittä pysäkin väliä, vaikka eikä mitään pesupaikkaa, jota kipeäs- pai keskelle valkoista pöytäliinaa ja olimme maksaneet kyydistä toistakin ti kaipasimme. Seuraavana sunnun- teki siivotonta jälkeä ympäriinsä, kertaa. taina päätimme tehdä uimaretken. Tarjoilijatar taisi häpeillä sentähden, Poistuttuamme kaikin konttorista Lähdimme kävelemään pitkin rantaa kun arveli viereisissä pöydissä olevien alkoi siiliä isäntäväen kesken pilkka- löytääksemme sopivan uimapaikan, ihmisten luulevan häntäkin "finlande-ammunta. Pilkkana oli ilmassa roikkuva rautapelti, jgjia helähti, kun kuula sattui. Toinen naisista oli e-sen kuvaa. Ei näkynyt. Perästä tiesimme, että miesten enemmistö oli joka luetteli meille ruokalajit. Nyt Quebecin ranskalaisia, loput puolalai- oli kaikki hyvin. Mutta piti sattua sia ja jokunen ruotsalainen. onnettomuus, joka pani punastde- Aluksi työnjohtaja vei meidät joen- maan sekä meidät että tarjoilijatta-rantaan pidätystammen tekoon. Se remme. Ei se ollut sen kummenpi Siellä osui eteemme omituisesti kaa- riksi". — Kiirehdimme mahdollisim-dettuja, suurempia ja pienempiä pui- man pian pois ja sittemmin kartoim- .ta. Ne oli katkottu merkillisellä a- me tässä ravintolassa ruokailemista, seella, jollakin kourulla "temmirau- ikäänkuin varkain vain kuljimme dalla", kuten lastutkin osoittivat, huoneissamme, yökortteerissarame. Tuumailin toverilleni: "Tuo ei ole ih- Seuraava suunnitelma oli lähteä sa-rittäin tarkka ampuja, hän käänsi toista viisi kuoli miltei heti maihin tähtäinpuolen alaspäin ja sittenkin saavuttuaan. Loput kymmenen sai- osasi maaliin. Tarjosivat pyssyn paukuttelin, saaden useita osumia. Toverini ampui arkaillen kerran, mutta ohi, sillä häntä nähtävästi hermostutti. Ammuskelun perästä isäntä vei meidät lähelläolevaan "ruuminkihaus-siin", jossa saimme ruokaa ja rauhal-kantaa kärsimystensä merkkejä, meillekin. Otin sen arkailematta ja mistyötä, vaan joittenkin jättiläis- kiila Amerikan puolelle. Astuimme futaan saakka. Kaikki olivat ruu- "öHIlisesti ja henkisesti murtuneet. Kaikki veneet saavuttivat rannikon ^fj^esti. Mitään yritystä ei teh- ^^Myyn jääneiden 17 hengen pe-östamiseksi. Vasta monen päivän muisti kuvernööri Schmaltz, _ Medusaan oli jäänyt kultaa noin ~ - ^ n a n markan arvosta ja silloin Viranomaiset eivät saaneet selville l l ^ ^ " ' " ^ "^"«an kuunari hylylle, murhaajaa." haaksirikosta oli kulunut 52 * * • kun kuunari viimeinkin saa- J osoitetulle paikalle. Aallot olivat ftnft J° hävittäneet hylyn, ^«a kolme miestä oli vielä hengissä, ^"vat kadottaneet järkensä valon Medusan haaksirikosta, joka edellä on kuvattu vanhojen päiväkirja-muistiinpanojen nuikaan, sai sen ajan kuuluisa taidemaalari, Ranskan romantU-eläinten, ne niitä ovat katkoneet kau- ferrypaattiin ja pian olimme siirto-heilla hampaillaan. Krokodiilejä näin laistarkastajain nenän alla. Tarkas-pohjoisissa sisävesissä ei kyllä ole, tus kävi yksitellen, edellinen aina hä-mutta täällä saattaa olla joitakin mui- visi kuin tina tuhkaan. Olin viimei-ta nälkäisiä hirviöitä, jotka voivat nen ja selviydyin tutkinnosta mieles-vaania uhriaan joko maalla tai vedes- täni hyvin helpolla. Kun kysyin sä. Jos niiden hampaisiin joutuisi, tulkkina toimineelta, että minnekä niin saisi varmaan sanoa hyvästit täi- toverini ovat joutuneet, kun ei niitä le kauniina hymyilevälle maailmalle." näy, niin ihmeekseni hän sanoi: "Ne Katselin toveriani ja huomasin, ettei ovat tuossa lähellä satamaa ristikkohan lainkaan hymyillyt, vaan otti a- jen takana odottamassa palautusta sian vakavasti. Esitettyäni uimaan Canadaan." Mentyäni ulos tapasin-menoa hän sanoikin: "En ainakaan kin pojat murheellisen näköisinä kat-minä tuonne mene." Enkä minäkään selemassa ristikkojen takaa. Menin halunnut mennä sinne sillä kertaa, jo- heidän puheilleen, ten uinti jäi. — Kului hetken aikaa, "Mitä pahaa te kerkisitte tehdä. »atei i L n ^^"^^ ^^^^^^ sen taidesuunnan esitaistelija, Theo- ennenkuin saimme selville, että tuo kun olette sieUä rautaristikkojen ta- Rjfe.^.»^ " päiväkau- ^^^^ r,pr;r«„lt aiheen suureen meri- hirveä puiden kaataja oli varsin rau- kana, kuin mitkäkm apinat häkissä?" järkyttävä, hallinen ^^neet dirtrHnr^-^^^^^^lv- ^«re Gericault aiheen suureen eläin, majava, jonka nahka "Emme me mitään pahaa ole teh- ^ r ^ ^ ^ f ^ " ^ maalaukseen. Taulun aralla. Muut obvat kuol- .^n.tinen maalautapa herätti valtavaa huomiota silloisessa maailmassa, * näistä kuoli pian Senegaliin joka oli tottunut tyyneen ja silostel-jälkeen, kolmas "joka tuun uusklassilliseen taiteeseen, ^^vänsä paljon yksityiskohtia "Medusan lautta" on yksi Gericaul- •^^tämisestä, murhattim vuo^ tin pääteoksia ja kuuluu Pariisin Lov- . SSeenneeggaall issa, juuri . kuu re-museon huomattavimpiin nähtä-. önässä takaisin Hanskaan, vyyksiin. komeilee parempiosaisten.turkissa. neet, mutta meidät palautetaan", sa- Vähän ylempänä joen rannalla oli noivat pojat ja pyytelivät, että minä pieni varastohuone, jossa säilytettiin palaisin myöskin heidän kanssaan, työvehkeitä. Kerran äijä laittoi mi- Tunsin hiukan sääliä, ja kun he muu-nun hakemaan sieltä riveitä ja kumi- tenkin olivat olleet hauskoja toverei-. saappaita. Mutta kun siinä välillä ta,-niin päätin palata, oli hyvä vatukko, niin poikkesin niitä Kysyin tulkilta, mistä syystä tove-syöraään. Hain sitten kyllä kämpäl- rini palautetaan. Hän sanoi, ^ttä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-11-30-07
