Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 17, 1952

              J^llr^lcMnmft katkelman puolalaisen kirjailijattaren -Ki^rstyna 7ywii]Q.
fcan kirjasta ^*1}ulin takaisin". Kirja paljastaa O^edmin murlialeirin
kaubut: kaasukäinmioineöi ja ruumi^lttimöineen/ joissa sodan aikana
tuhottiin miljocHiia iiin
kina tuolla leixiUä^ni^^ säilyi elävänä ja pääsi pi&oon saksalaisten tyh-jentäesat
lekiä Punaisen Armeijan hyökk^
Erää^ fffMTiiina mmihuudon jälkeen
b l o k i s ^ r i ilmoitti, että ne, jotka ha­luavat
lähteä sahköaitatiksen ulkopuo­lelle,
saavat-keh^t. Me neuvotteliinme
keskenämme. Ken^t tärkeät,
vaikka niissä lolrvatkmpuupphj
ehät ne ainakaan ole niin hankalat kuin
puuken^t. Sitäpaitsi ne soivat siepata
meidät täältäkin — täti<:iara tai joku
muu. Mikä sen pahempaa voisi olla
kuin seisoskella wiesellä? Zosha ja nii­nä
ja muutamia muita Pawiakista, vie­tiin
yhdelle puolen. ;<Mi vain 20 vapaa­ehtoista
meidän ryhmässämme. Kenkiä
jaettiin. Toisissa;ryhm oli sadasta
kahteierisatäan henkilöä.* Meidä^i pe-räänkatsojammeaöyttiinelkij
vältä. ;£nsiinmi^
käyttäytyi ihmisiksi Ja puhui normaali-sesti,
•'Kuka.puhuu saksaa?"
"Minä puhun", sanoin minä.
•Hy^'ä. Sinä olet minun mukanani
ja käännät puheeni; ystävillesi. Onko
tämä ensimm£»nen kertasi pdloillä?"
"Kyllä — mitä meidän on tehtävä?"
"Ah, ei mitään vaikeaa. Saat nähdä."
Ja — ah mikä ihme — hän hymyili.
Tietysti me ka^ikki h3miyilimme vastaan.
Lepoa ja mrkistystä
varten ei ole olemassa mi­tään
parempaa, kuin on
VALTAMERIMATKA suo-
^tuissa ruotsalaisissa moot-torUaiv<
»ssa 'GRIPSHOLM
tai 'STOCKHOLM'.
Hyötykää "Säästämiskaudesta".
Matkustakaa syksyllä tai talvella,
joUoin matkaUput ja muut mat­kakulut
ovat halpoja.
Parhaita paikkoja saatavissa seu­raavissa
laivavuoroissa New Yor­kista
Göteboi^piin:
GRIPSHOOl Elok. 14
STOCKHOLM Elok. 28
GRIPSHOLM , Syysk. 11
STOCKHOLM . . . . . . . Syysk. 24*
GRIPSHOLM Lokak. 9
STOCKHOLM Lokak. 21
GRIPSHOLM Marrask. 7
STOCKHOLM Marrask. 17
GRIPSHOLM lovlnk. 6
STOCKHOUtI . . . . . . Jonliik. 16*
(* Halifaxista sev. p:iiä)
'Vähimmäishinnat:
Ensimmäinen luokka $285;
Taristnnokka $185
Kaikki Göteborgista länteen
^matkaavat laivat poikkeavat
heinäkuun 5 päivään-saakka,
tämä mukaan luettima. Hali-faxissa.
Cankdassa.
TERVETULLEIN LAHJA
SAL:n PAHJAPAKETIN h a r
luaa jokainen. Valittavana 3
pakettia hintaan $ 5 ^ , $7.75 ja
$10.75 mihin s i s ä l ^ periUe
toimitus määräpaikkaan. T O ­DELLINEN
Lahja.
T i l a t k u UirapaiLat nuaka^aiamiebehänne.
Hinea p a l T c h n n ja kokenosperiiset Bcnroo.
•a eiTät maksa Teille mitään.
Svedisb American Line
1255 Pfaniii» Sqnare, Montreal
«O Main Street, Winnipe?, Man.
IJiilon Bank Bldff. Calsary. Alta.
n Upper Water St, Halifax, N . S.
Kävelimme kohti porttia, jonka kaut­ta
ensimmäisenä päivänä saavuimme lei*
rille.
«Onko mahdollista kävellä ulos tääl­tä",
sanoi joku pelonsekaisella äänellä.
'"Muistakaa,^ on .marssittakaa^.samaa
askelta portin läpi. Älkää tehkö virhet­tä.
Kuiinndkaa rummutusta^', neuvoi
peräänkatsojanune meitä.
En milloinkaan tullut ajatelleeksi et­tä
uloskäynti olisi niin juhlallista.
Seisoimme portin sisäpuolella odot­taen
merkkiä. Meidän porttianmie vas­tapäätä
oli toinen, joka johti leiri B:lle.
:lJ}köj^uk^ueet men työhön sen por-tinkautta.
''-Jfekäi^ta joukkuetta joM^
^|>eri^nkatsoja jota nimitettiin "kympik­si".
Heillä oli mukanaan körtUjo^
oli kunkin johdon alaisen kymmenen ty­tön
numerot. Peräänkatsoja j a piketti,
joka oitjasi koiraa kunkin joukkueen ta­kana,
olivat vastuussa koko ryhmästä:
"Vasen, vasen-oikea, vasen", komensi
leirivahtt portilla, ja me kuljimme läpi
portin.
Käännyimme oikealle säännön mu­kaan.
Me olimme kaikki peloittavan
hermostuneita. Blokijohtajien viras­tosta
oikealla seisoivat leirin virkailijat.
Ylipäällikkö Taube, alipäälliköt Hase
ja Drexler. Taube ja «Hase näyttivät
kuoleman symbopleUta — he olisivat
tarvinneet vain viikatteen käteensä ol­lakseen
kuva täydellinen.
Vangeista muodostettu soittokunta
soitti lähellä blokijohtajien virastoa.
Rumpu oli äänekkäin, pitäen aikaa —
vasen, vasen, vasen, oikea, vasen.
PahLn oli ohi. Minä en jumalankiitos
tehnyt virhettä asunnossa.
Kengissä käveleminen oli niin erilais­ta.
Päästyämme piikkilanka-aidan taak­se,
me kaikki päästimme heti syvän
henkäyksen. Piketti, nuori poika, joka
käveli rinnallamme, näytti, aivan vaa­rattomalta.
"Kauanko täällä?" kysyi peräänkat­soja.
Mykistyin tästä normaalisesta yksi-tyiskysymyksestä
mustan winkelin huu-mta.
"Kuukauden", vastasin. "Olen niin
iloinen, että puhutte kuin ihmisolio. En
ole peseytynyt kertaakaan", lisäsin.
iHän hymyili. "Minä tunnen toiset
peräänkatsojat ja kaput. Ne pitävät mi­nusta
täällä. Mikä on nimenne?"
' " K r y ^ . "
"Minä olen Hilda. Puhuttele minua
nimeltäni. Tämä on minun neljäs v-uo-teni."
"Minkä vuoksi?"
"Karkasin työstäni. Olin Ravens-bruckissa,
sitten siirtivät minut tänne."
"Kuinka ihmeelliseltä täällä tuok­suu",
sanoin. "Ja täällä ei ole sähkölan-koja.
Ensimmäisen kerran kuukauteen
olemme vapaita."
"Hengitä niin kauan kuin on tilaisuus.
Sää on hyvä. Siellä minne menemme,
on ihanaa,"
Käännyin seuralaisteni puoleen ja
käänsin heille keskustelumme-
Päivä alkoi bj^vin.
"Laulakaamme", ehdotin minä. Me
aloitimme: "Itkevät pajut rätisevät."
Hilda hymyili tyytyväisenä.
Ympäristö alkoi käydä yhä ihanam­maksi.
Hilda selitti, että menemme
Sola-jodle katkomaan pajun oksia ko­rien
pummeista \«arteit.^ ^^^^ ^ A nousi.
Taivas <)U;piK^ön^: Meistä tuntui ih>
kävelimme siliän alla. Söta^^elkse-
Iin haarajoki, virtasi edes^nm#^ Muu­tamia
sK'iili-ihmisiä liikkui vastakkaisd^
la rannalla. Yksi heistä kantoi ongen-vapaa,
jota lieiiutti meille. Sen täytyi
d i a unta niin lähellä leiriä ja nim
ehdottomasti erilakte/
Iän ja ruumitten haju leijaili ilmassa.
En Ollut nähnyt vettä pitkään aikaan.
Hilda ojensi meille puukot.
:'Meukää puskikkoon ja katkokaa ok­sia.
Asettakaa raipat tähän. Myöhem­min
tulevat miehet noutamaan ne kär­ryillä.
Älkää kiirehtikö, mutta älkää
karatko. . Muistakaa, että vastaan teis­ta
Islani. Tänne tuodaan päi\^inen
kahdeltatoista."
Me hä>'isimme puskikkoon. Se oli
niin. tiheää, että n » kohta hSmsimme
toistemme Jiäkyvista.
/-Kryicha'', kuulin huudettavan hetken
kuluttua.
"Mitä, Hanka?"
'Olen iloinen, että tulimme tänne.
Xäes^minähän sanoin sinuller?-ei se
ole niinkään pahaa."
"Iverro Minulle, että sota loppuu
pian!" huusin hänelle.
"Sola loppuu kahdessa viikossa, ja
kun he kysyvät meiltä kotona, millaista
oli leirillä, sanon heille, että se oli mai­niota,
että minä otin auringonkylpyjä
Solan rannoilla."
"Luonnollisesti. Hilda ja piketti me­nivät
puskikkoon. Hän ei lainkaan
ajattele työtämme. Kimlithan, hän cri-koisesU
sanoi: *älkää kiirehUkö\»;
"Olet oikeassa — minä menen katso­maan
jokea."
TERVEHDYKSEMME
Vapaus ilmestyy erikoisiena laulu- ja soittojuhla»
mumeroua kesäkuun 24 p:nä 1952.
Tervehdimme C S J : n V I H L A U L U - ja S O I T T O J U H L A A ,
joka vietetään Sudburyssa, Ontariossa, kesäkuun 28 ja
29 p:nä.
Tervehdyksen hinta on vähintäin 25 senttiä- Kaikki
tervehdykset tulee olla lehtemme konttorissa kesäkuun
14 päivään mennessä.
KERÄÄJÄN NIMI
P A I K K A K U N T A
KIRJOITTAJAA NIAIET HYVIN SELVÄSTI
NIMI 0
LausntaikUL iöiilu^ l i i i VPpS&vukä» 1F9S2 ^