Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 27, 1944

              Xäinä pämnä tai. . .sitten^m-jne
alä milloinkaan. E^si yönä-läh-^
demme sinun kanssasi-^skoyajaän.^
Sieltä on liike nostettava. 'Se.onila-^
iempänä stanitsaa. $ielIä,op parhail­laan
tuo agitkolpnjia. ySiita-alamm
Sinä olet minolle välttam^töp sijUä^
matkalla. Kasakf t. tpiUeyat §11^1^
sinun sanasi eläimtääXhatä^^^
jo Saksan sodan aikana oli tunnettu
julmuudestaan kasakoita kohtaan,
pyöritti Jakov Lukitsh kieltävästi
päätään. Polovtsey oli vähän aikaa
vaiti,, hänen kasvonsa muuttuivat an-kafalcsijahän
kysyi kuivasti, asialli-sella
äänellä:
—kiilloin saapui viimeinen posti?
Nyt on. tulvavesien aikaja tiet
nä-pidän kissoista,.Xtikitsh.
nen ja kissa ovat, Ijaik^ein .s^iistimpiä
däimiä . . . Minölla; oli<kotonä>s|p»-
riolainen kissa, • ispy"ja:itiUliheatul^l^ki^
nen . . . Sc: nukl;ui--jrhdessä ^iJ^
kanssani . . .rKaiv3ita?«i^se^<)Ji . . .
— Polovtsev ummisti -.ajatuksissaan
silmänsä, hymähti ja liikautti sormi-aaji^
_ sellainensavuniharmaa ja val­kea
täpläinen.• Erinoamälnen
lo^v vaikeni jä silittelpcäii^ iPostiaiel ole ollut pmpliseen-la
kämmenelläänMÄEiVPt)?^
pännyttä mus|aa lussaa^ia^aeit^te ^ij^örhuuttorissa-puhut^
puhua kuiskiqialla, cjav^f^M ;
5ään oli händle-tävat^ -^-ÄistL^PJoitUksesta?^
hyväilyä: — -Kis! ^as!;>MkH6e?i! vl^^isgä -^i -julkkistu^häaen
Mirri paha! Oletpa sinäjmustal^fi- • kirjoituksensa;;köy^tih^^^
' ~ E^ole:initään)^^^
-västi ne löidet eivät ole vi^lä ennät­täneet
tänne::äst;i.7^fitä siinä kkjoi-tuksessa,;;
Qli^^j^eksandr'A^
— iV^jänpäivaistä . . : Sinulle se
i ei ole mielenkiintoista. No,-mene nyt
.niikkumääh. Hevosen voit juottaa
A kolftiisen tunnin kuluttua. Ensityök­si'
hanki pari kollektiivitalouden he­vosta/
sillä heti pimeän tultua läh-sa
olil Pidätkö sinä Jdsäoista, Lu- dernme VVoisoyajaan. Sinä voit läh-kitsh?
Koirista minäen.i^^^^ tea^ 'satujöftsemattoma 'hex^osella,
sietää koiria! "Läpsuudessarii, kun
Iin seitsemän-" kahdefean\aiötias,-^^^^
nulle sattui seuraava tapaus. Meillä
oli pieni koiranpentu. Kerran minä
leikin sen kanssa ja -^äh.tävästi tein
sille kipeää, sillä se puri rrtinun sor­meni
verille. Minä suutuin, otin var­vun
ja ryhdyin pieksämään sitä. Se
juoksee pakoon, mutta minä seuraan
kintereillä ja lyön . . .nautinnolla!
Se meni aintan alle, minä hänen;pe­rässään,
pentu .pakeni. portaiden .alle,
mutta minä sain «en sieltä esiin ja
taas lyön, lyön, -lyon. *Minä pieksin
sitä niin kauan,,että\se. kasteli, itsensä
eikä enää voinut ulistakaan, kähisi
vään ja nyyhki . . .^illoin minä otin
sen syliini . . . — Pöloytsev hymähti
omituisesti yhdellä -suupielellään,
ikäänku in anteeksipyytävästi. X)-
tiriseirsyliini ja aloin parkua säälistä
sitä kohtaan. - Itkin niin, että sam
kouristuskohtauksen. Äiti juoksi ulos
minun itkuni kuultuaan; ja-tapasi-mi­nut
virumassa. maassa - koiranpennun
rinnalla vajan luona. Siitä lähtien-en
ole voinut sietää koiria. . Mutta kis­soista
pidän oikein paljon. Ja lap­sista,
etenkin pienistä. Minä pidän
niistä ihan sairaalloisuuteen asti.
Lapsen itkun kuultuani minä tunnen
pahoinvointia . . .Entä sinä, vanhus,
pidätkö sinä kissoista? ^
Aamusilla Polovtsev kauan keskus­teli
-pohmelostaan selvinneen Ljat-jevskin-
kanssa. Keskustelun jälkeen
/Ivjatjevski tuli keittiöön kalpeana ja
.vihaisena.
—;Ehkä te tarvitsette pohmeloryy-pyn?
— kysyi Jakov Lukitsh huo-
..maayaisesti, ^nutta Ljatjevski kat­sahti
jonnekin hänen päänsä yli ja
sanoi korostaen:
—Ny t-minä • en - enää • tarvitse mi­tään,
— j ä poistui Jtamariin.
;Yöllä .kollektiivitalouden tallissa,
päivysti Ivan: Batal^fcov — yksi
niistä, jotka'Jakov.Lukitsh oli^anut
värvätyksi ^•'Donin vapauttamisen
.liittoon'\ Mutta Jakov Lukitsh ei
-läneUekä^-saimnut.mihin ja mille
asialle he ovat-lähdössä. ''Meidän
asioissamrne on: käväistävä tässä lä-
:hellä", — vastasi hän kartellen Ba-talshikovin
kysymykseen. Ja Ba-talshiköv
empimättä luovutti hänelle
kaksi - parasta hevosta kollektiivita­louden
tallista. JakoviLukitsh - talut­ti
ne talojen takalistoitse kartanol­leen,
sitoi poppeliin ja lähti kutsu-
.niaan Polovtsevia. Kamarin ovea lä­hestyessään
hän kuuli, miten Ljat-jevsäi
huudahti: ''Sehän merkitsee
meidän; tappiotamme, käsitätkö 1 P o -
Äärettömästi hämmästyneenä täi- / lovtsevin basso vastasi jotain anka-laisten
tavallisten, inhimillisten tun- rasti ja Jakov Lukitsh koputti ovelle
teiden ilmenemisestä päälliköllään, jotain onnettomuutta aavistellen,
vanhalla, kokeneella upseerilla, joka^. "Jatkuu..
RIO NÄYTÄNTÖRIKKAITA
ESITYKSIÄ
alhaisimmilla hinnoilla
Sudburyn piirissä
Torst.-?Feri. - Lauant
Woniaii:oftheIöwn
ALBEIÖ' JA
CLAIRJE J^REVOR
HELEN »MlÄRYJ^ 'JANE
l(Iaan.-Tiist.-|[eskiy.
jission To Mosco
WAETER HUSTON JA
:ÄNN.HARI>Y
m
RED SKELTON. JA ANN
iBJJIBHERKQI^D
TÄN^^ - iVIMNANTAfNA JA TIISTAINA
Suomen maalaisväestön keskuudes-sa
enenneinä \'uosis9toina toimineet
virkaniiehet, ^yars«<kin papit, olivat
hy\'in kiinnostuneita talonpoikain e-'
linkeino- ja. talouselämästä, olkoonpa
ne vaikuttimet; siUen olleetrmitäta-s
tosa ja monet heistä ovat tdineet
.aikoinaain-sangen äwQkkait^
tcua,^JQi$ta>iT0^ten^
kii^öituksiss^i tiei<ya^; j
kin. vErässeilainen^ki
• tanaan kappalai§en-h3^vainnoista parin
hämäläisen .pitäjän .jä uusmaalaisen
rännifckoasutuksen maanvi
Jäniä varsin la^ja kirjoitus, joka on
julkaistu jatkokirjoituksena pienen
turkulaisen lehden vuosikerroissa, kä­sittelee
seikkaperäisiä vertailuja - eri­näisistä
njaalaisväestön töistä maata­loudessa^
Siinä puhutaan pellon
muokkauksesta, lannoituksesta, viljan
' kylvöistä, viljan leikkuusta ja. puimi­sesta.
Muutamat näistä töistä ja työ­tavoista
on hyvin yksityiskohdin seli­tetty.
Kerrotaan m.m. maanviljelys-töissä
hevosten ohella käytetyn myös­kin
härkiä vetojuhtina Karjalohjalla .
ja Hattulassa,
Erikoista huomiota kirjoittaja on
kiinnittänyt pellavanviljelykseen., jon-
: -ka- "mestareiksi" hän sanoo Oriveden
ja Längelmäen asukkaita, jopa ylistää
heidät maan parhaimniiksi. -|Iän sa­noo,
jaälden osaavan eriköisinvmenetel-
•min vvalipistaa • ns. "vihi-eätä pella­vaa",
joka.on kevyempää, kuituisem-
• paa .ja kestävärripää kuin muualla
valmist<^tu. Tähän ei — Jjäoen seli-"*
tyksensa'inukap^ ole yäikiittabut
maanlaatu, ei suihkaaii - täällä,
näissä piiäjisgä, öle pärenifJaa —; ein-nemminkin
huononipäa, kuten kirjoit'
taja sanoo. -Mutta t^pa, jolla, he Jtä-
; sittelevät pellaviaan, öh kokonaan toi-
. -senlainen kuin esim. eteläsuomalaisil­la.
/Kun karjalohjalaiset -nostavat
pellavansa likoamasta, niin he vievät
ne kiireesti riurinikolle, johon levitet­tyinä
pellavat valkenevat ja menet­tävät
luoimollisen vihreytensä, tule­vat
— karkeiksi ja juovikkaiksi. Ori­veteläiset
• taas päin\'astoin,'sen jäl­keen
kuin he nyhtäväf pellavan maas­ta,
.eivät tee kuten muut, vaan he-a-settavat
pellavat kahteen riviin suu­riin
kasoihin niin, että'latvat nuppui-neen
tulevat yhteen. Sitten he'peit-.
tävät ne oljilla ja antavat ne olla siinä
kolme-neljä vuorokautta, joten pel­lavat
hieman 'iämpenevät" siinä ja
saavat sitten kauniin.kellahkon värin.
Tässä on kuitenkin varottava etteiYät
pellavat ''tulistu'", sillä silloin nesaat-tavat
mustua. Sitten sidottuina pie­niin
nippuihin,'pellavakimppuihin, ne
viedään likoon. Siellä niitä pidetään
-. Laatuaan ensimmäinen tapaus
tämän sodan aikana Yhdysvalloissa
oli se, kun äsken eräs Bronxissa.asu­va
perhe, \Villiam ja Meta Siebert
sekä heidän 20-vuotias tyttärensä En­nä,
joka on «nnen kuulunut Hitlerin
nuorisojärjestöön, ilmoitti piirioikeu-delle
"halveksivansa kansanvaltaa",
olevansa edelleenkin Hitlerille uskol­linen
jäsen vuoksi luopuvansa' tämän
maan .kansalaisoikeudesta. Piirioi-keus
täyttikin tuon toivoniuksen.rPer-heen
jäsenet voivat.nyt joutua pidä-tysleriile
ja sodan jälkeen.maasta kar-koitettaviksi.
n. 1 Of 15 vuorokautta -—.ehkä joskus
kauemminkin^ >iksi kunnes tule\^t
täysin iMnneiJysi,;jolloin M ;
tuu helpostt \ ^ e s | ä nost^
ya saa valua vuorokauden pii^nissä
läjissä iiiin-että enin-vesi :siitä pois-
„tUU. ,/ '
Sitten seurasi hajottaminen, inutta
ei. niin iuin>niuualla, vaan.-kinipijt^^^^
setetäan. pystyyn .ja. mieluummin; ru-kiin
sängelle, ettei tuuli niitä kaada.'
Pellavan tyvipuoli asetetaan hieman
-hajalleen, jossa,asennossa se saa olla
pari-kolme yiierpkautta, jonka jäl­keen
käännetään latvapuoli samalla-tavoin,
kolmeksi vuorokaudeksi. Kun
huomataan .pellava täysin kuivaksi,
kootaan kimput säilöön. Näin säilyt­tävät
ne luonnollisen vihreytensä. Sen
jälkeen -seuraa sitten tavallinen pella­van
käsittely, loukuttaminen, lihtaa-minen
ja puhdistaminen. Sillä orive­teläinen
kiinnitti erikoista huolta saa-,
dakseeh. pellavan puhtaaksi päistä-reistä
ja karkeammista rohtimista, jo- ^
ta. varten toirnitetaan ns. "vitominen''.
Tämä toimitus tapahtuu siten, että
vanhaaH'erkon tai nuotan havasta kie­dotaan
Akiven ympärille ja päreestä
tehdyllä ; puuveitsellä painetaan sen
rpä^le -.veidettävää pellavasormahista,
iiiikä täten tulee yarsin puhtaaksi.
Näin,toimitettiin pellavan puhdis­tusta
mainituissa hämäläispitäjissä
1 TOO-luyulla, jolta mainitun kappa-
:laisen .havainnot ovat. .Miten • tämä
työ onkehittynyt tähän mennessä ja
miten sitä nykyään^niilläkin seuduil­la.
tehfiläiin,: on asia erikseen, johon
tässä ;ei ole syytä ;'kajota. Mielen-ikjintoista.
bn vain nähdä tietoja vuo­sisatain'
takaa tuosta viljelyksestä,
joka vielä viime vuosisadan, alussa
kiinnitti silloisen halUtusvällankin'
huomiota. Siihenhän 'Huoneenhalli-tusseurakin
vetosi maakauppa- ja
maanviljelyselinkeinojen elvyttämis-puuhissiaan.
Eikä suinkaan suotta,
sillä tuottivathan nämä mainitut pi-:
täjät, pellavaa markkinoille n. 60—70^
leiviskää vuosittain. Ja 1-800-luvun
alussahan maahan perustetut pape­ritehtaat
tarvitsivat taas pellavalump-puja
raaka-aineekseen, joten kysyntä
oli monipuolinen. Silloisen Huoneen-hallitusseuran
(nyk. Talousseuran)
pyrkim3-ksenähän olikin saada maa­kauppa
vapautuksella köyhimmiflekiri
mahdollisuus muutaman palttina- ja
liinakyj^närän myyntiin. Ja näin se
siis puolestaan tahtoi edistää erästä
tärkeätä elinkeihonhaaraa.
Pellava onL,.kylläkin jokaiselle suo­malaiselle
talonpojalle tunnettu, mut­ta
tokkopa missään niin yleisesti kuin
aikoinaan hämäläisen talonpojan pel­lolla.
Pellavamaata ei saanut puuttua
pienimmänkään töllin viljelyksistä.
Sisältyipä pellava aikoinaan palvelus­väenkin
yuosipalkkaetuihin. Sitä var­ten
varattiin aina kappale "saranpää?
tä" : askelmitalla perinnäistavan mu­kaan.
' äin'ovSriiämalarset "j^Tty-neet
kilpailemaan pellavan tuotannos­sa
muidenkin maakuntien kanssa, t)-
vatpa aikoinaan olleet oikein pella-van\
nljelykseD mestareita, kuten
1700-luvun p3ppismies:heitä ylistää:
T. P.
PERUN tasavallan pääasiallisin
kauppatavara on puuvilla.
RRITXILÄISESSÄ armeijassa .on
harjoitettu 125,000 miestä Jtokiksi.
S Y N T Y M Y T
ADELEN JA K<XWRAALl
JULES PÄIVIÖN
pjjcku-Marilyn on saanut pienen
veljen iSuidburyssa 14 pmä
.t^JiÄolcuuta.