1948-03-27-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
anafarmaus oli Oskarilla kunnossa,
in vaara vain uhkasi amähyökkäys-muodossa,
sillä uudisasutuksen ym-lä
rehoittavassa kuusikossa asus-ukkoja,
jotka vaanivat komeita leg-eja.
^kari mietti keinoa, millä pitäisi nuo
rosvot kurissa, ja silloin muisti hän
us lukeneensa kini-kanoista (guinea
). Xuo afriikkalaisperäiset lirmuf
hän makasi toimettomana?
räs olento tuli Hannaa lähelle. Han--
nousi istumaan nähdäkseen parem-
Olento oli saman kylätien asuk-a
kuin Hannakin, eräs vanhapoika,
työskenteli lasitehtaalla.
Olenko minä ollut täällä jo kauan-kuiskasi
Hanna hänelle. Vanha-'
a purskahti kovaan nauruun.
Hei miehet! Juop*po-Hanna on
'nnyt!
aunaa oikein puistatti. Täällä heissä
siis tunnettiin hänet jö! Suuri
valtasi Hannan sielun. Hän risti
nsä ja vaistomaisesti hän rukoili
ttelemansa rukouksen, ' pyysi 53^1-
än anteeksi, teki sen kuuluvalla ää-tuskassa
ja sielun hädässä. H i -
evia. puolialastomia miehiä kerään-hänen
ympärilleen ja kaikilla oli
skaa. Keskilattialla hehkui tulen-a,
suorastaan tulimeri valtavaan
iin sidottuna, kipunoita sinkoili hel-lakea
kohden ja kuuma oli, ar-toman
kuuma.
atsellessaan ympärillään seisovia
iä äkkäsi Hanna heidät todella tu-si,
ihmeen tutuiksi, kyläläisiksi, lataan
työläisiksi. Ja samassa Han-uisti!
Hän oli humalaisena istunut
Ile ja kenties, niin, kenties hän oli
ahtanut siihen . . .
Missä minä olen? kuiskasi hän
Olenko minä helvetissä
K i r j . N A P R I N . K A I JA
f
asti.
olivat kuulemma parhaita kanatarhan
vartijoita.
Tuumasta toimeen. Hän lähetti heti
tilauksen parille noita lintuja — tietenkin
niitä täytyi olla kaksi, että ne
viihtyisivät ja myöskin lisääntyisi\'ät.
Kului viikko, toinen, ja viimein nuo
ihmelinnut saapuivat. OskaVi toi ne riemukkaana
kotiin, sillä juuri tuonakin
aamuna oli haukka raadellut häneltä
kanan. Hän avasi varovasti häkin missä
ne olivat matkustaneet. Heti ne näyttivätkin,
kotiutuvan, alkaen syödä ruohoa
ympäriltään. Ne kulkivat hitaasti
edeten ja leikaten ruohikon kuin jokin
kone.
Oskari ihaili niiden virtaviivaisuutta.
Nykyiset autotehtailijatkaan eivät voisi
kilpailla "stailista" noiden luonnon virtaviivaistamien
lintujen kanssa. Niiden
pyrstöf^ olivat alhaalla, samoin myös
pää, joka oli niin joustavan kaulan kärjessä,
.selän kaartuessa molemmin puolin
sivuille kuin kilpikonnan kuori. Höyhenet
sileät, valkoisen ja mustan täp-likkääti
Suoraansanoen se oli täydellinen
virtaviivaisuuden ruumiillistuma.
Se oli ihastuttava pari lintuja, siinä
kaikessa rauhassa liikuskellen ja tyydyttäen
samalla nälkäänsä pitkän matkan
jälkeen. .
' Mutta vähän kauempana katseli silmäpari
tuota uutta pariskuntaa epäsuo-pein
silmäyksin. Tuo tarkastelija kohotti
kaulaansa, jopa kiekahti lyhyen taisteluhaasteenkin,
mutta kini-ukko pysyi
vain tyynenä, jatkaen syöntiään kaikessa
rauhassa. Tuo tunkeilijan rauhallisuus
ärsytti aina enempi kanatarhan
entistä isäntää ja se jo alkoi vimmatusti
hakata maata siivillään, välillä luikaten
lyhyen sotalaulun.
Nyt jo kohautti toinenkin päätään,
nieleskellen viimeiset ruohot alas aivan-kuin
tunnustellen joko voimat olisivat
palanneet. Sekin oli kuullut tuon sota-haasteen
ja rääkäisi sellaisella äänellä
että sitä olisi pitänyt jo pelästyä roh^
keimmankin hyökkääjän. .Mutta suuri,
valkoinen kukko ei ymmärtänyt tuota
kieltä, ja että sitä pelkäsivät vaarallisemmatkin
linnut kuin kanatarhan isäntä.
Se rohkaisi itsensä viimeisellä siipien
räpyt.ifksellä ja pää alhaalla syöksyi
toisen kimppuun, 13'öden kaikella voimallaan
kannuksensa sen rintaa kohti,
alutta toinen sukkelasti väisti iskun
tekemällä puoliympyrän ja siten nuo
murhaavan terävät kannukset upposivat
kovaan saveen. Seurasi uusi hyökkäys,
samalla tuloksella. Mutta nyt ei
enää vastustaja pakoillutkaan, vaan samalla
kuin toinen irrotteli kannuksiaan
savesta, alkoi se hutkia tätä päin höskiä
omalla aseellaan, joka oli koukkumainen
kynsi sillä paikalla, missä kukolla on
vaaraton' heltta. Kinikukko muistutti
vanhanmaan riihentappajaa hutkiesaan
vihollista päähän, tämän peräytyessä
edellä minkä takaperin pääsi. Iso kukko,
se vanha herra, ei ymmärtänyt toisen
taistelutapaa ja niinollen ei voinut
puolustaa itseään tällaisessa yhteenotossa.
Viimein, päästyään pyiirähtämääh
ympäri, juoksi se piiloon, josta ei tullut
ennenkuin Oskari veti sen ulos koivista.
Tämän jälkeen elclivät nuo kaksi kanatarhan
herraa kaikessa rauhassa, val-liehet
nauroivat taas. Lopulta eräs
ahti Hannaa. Hän ravisti päätään
elitti:
Ei Hanna ole helvetissä, lasiteh-tämä
vain on, ja kun Hanna aa-la
makasi tuossa tien vieressä, niin
et kantoivat sisään lämmittele-n.
anna pääsi vikkelästi hyllyltä alas,
suoristeli hamettaan ja vilkuili mie-kulmiensa
alta. Pilkkasivatko nä-ny:?
Nauroivat hävittömät, ajattele-ta
sitä suurta hätää, missä hänen
nsa oli ollut, sitä karvastelevaa-esi-ua.
joka vieläkin tuntui ja kauhis-anna
livahti nauravien miesten ohit-los
ovesta ja suorinta tietä kotiinsa,
latkalla hän tapasi kyläläisiä, mutta
häntä ei haluttanut keskustella, hän
i eteenpäin kuin siivillä, kotiin, p i i -
ihniisten katseilta, pitkään aikaan
ci ollut hävettänyt niinkuin nyt
<••";• Hän oli paljastanut sisimpänsä,
iietäisi koko kylä, että hän oli
'Jallut joutuneensa helvettiin,
•in oli levoton ja vielä levottomampi
iiiinot teki se, että todella saat-
' - i y i ä niin hullusti, että hän kuolisi
^ivvin äkkiä, ehtimättä anoa syn-antevksi.
Mitä oikeastaan oli
I'itikr>'hänen ruveta elämään, koisen pysytellcssii aina kunnioitettavan
''"'>">nniin. hurskaammin jo täällä välimatkan päässä kini-pcrhocstä, jota
i ' i M k ö hänen nyt jo ruveta ru- toimi myös koiran virkaa, ilmaisten
epiimusikaalisella äänellään vieraan tulon
taloon ja myöskin toimivat ilmahä-lyytyssireeninä,
varoittaen sieltä uhkaavasta
vaarasta koko siipikarjaa. .Ja talon
entiset kanat ja kukko jättivät aina
tilavan ympyrän asumatonta maata
tuon uuden perheen ympärille, eikä kellään
näyttänyt olevan halua afidistella
Suomessa saadaan puu-ispkelia
j0i eiisi^^
Muutamia \niosia sitten herätti siiur-ta
huomiota tieto suomalaisen tiedemiehen,
tohJtpri Olli Ant-^Vuorisen tekemästä
keksinnöstä, joka koskee sokerin
valmistamista tavallisesta puusta.
Saatujen tietojen mukaarf on Oulun
koetehtaalla suoritettu työskentely k i teisen
rypälesokerin valmistamiseksi
puusta johtanut suotuisiin 't><loksiin.
Ensimmäinen puusokeritehdas pääsee
aloittamaan toimintansa, suunnilleeiv
^ o d e n kuluttua ja ensimmäiset erät
suomalaista puusokeria — täysin juu-rikka-
ja ruokosokerin verobta — saataneen
kauppaan v. 1949. Tuotanto
tulee tosin alussa melko pieni — noin
500 kiloa päivässä.
Puun sokerioimiseksi on eri puolilla
maapalloa tehty useita keksintöjä, mutta
tohtori Ant-AVuorisen menetelmä on
tiettävästi kaikkein edullisin. Sen avulla
puusta saatavan sokerin hinta muodostuu
halvemmaksi kuin esim. juurikassokerin,
kunhan vain tuotanto saadaan
täyteen käyntiin. Suunnilleen 6 kg kuivaa
puuta voidaan valmistaa 1 kg rypälesokeria.
Samalla saadaan joukko
hiivan ja alkoholin valrftistukseen kelpaavia
arvokkaita sivutuotteita. Toinen
puusta saatava sokerilaatu on ns.
vanilja-sokeria, jossa vaniljan maku
tuntuu selvästi.^
Yrityksen takl^na on Puukemia Oy*,
niminen Oy, Alkohboliliike »AB: n sisaryhtiö.
Mainittakoon, että Ruotsiin rakennetaan
parhaillaan puheenaolevaan
suomalaiseen menetelmään perustuvaa
tehdasta.
Anna pyöries hyrrätä
•a
tma.in syntejään antcek.si, ettei mi-
"y^I.itystä tapahtuisi?
pari päivää tapahtumasta.
'i\v>si:y.^yniys ei voinut yoittaa ta-
' n.llcita paheita. Juoppo-Hanna
'•^ ' 'aas kylän pimeillä kujilla ja
" ' rauhallisten ihmisten iltakäve-
Sokea näkevän oppaana
Tositapahtumana kerrotaan, että e-räänä
sy\'skuun iltana sodan aikana
eversti Rudger Beekman sai puhelintie-don
sairaalasta, e t tä hänen haavoittunut
poikansa voi tyydyttävän'Syvin, mutta
hänessä on tehtävä pikainen leikkaus.
Sekä isä että poika palvelivat Yhdysvaltain
armeijassa, isä Eisenhowerin esikunnassa
ja poika lentäjänä, jolla matkallaan
hän oli vaikeasti haavoittunut.
Kun eversti pyysi lupaa saada tavata
poikaansa, ilmoitettiin sairaalasta,
että se ei käy päinsä, ennen leikkausta,
mutta sen jälkeen ilmoitetaan milloin
hän saa tulla tapaaniaan. Sairaanhoitaja
v d n ilmoitti että "hän ei kaipaa teidän
läsnäoloanne, mutta hän kyllä tuntee
sen.'^
Eversti astuskeli levottomana asuntonsa
lattialla odottaen aikaa milloin hänelle
ilmoitetaan, että hän saa tulla
tapaamaan poikaansa. Puhelin soikin ja
siinä ilmoitettiin, että leikkaus on toimitettu
ja näyttää onnistuneen, joten hän
saa nyt tulla.
Eversti Beekman kiirehti harppaas-kclin
alas rappusia kadulle päästäkseen
nopeammin sairaalaan. Mutta ulkona
vallitsi sellainen Lontoon sumu,
jota ei muullla tapaa ja jota tavallisesti
siellä kutsutaan "peasoup'' (hernesoppa).
Ulkona ei nähnyt nenänsä päätä
ja kaikki ajoneuvot olivat poi.ssa kaduilta,
sillä kukaan ei voinut^ niitä sel-lai-
sessa sumussa ohjata. Siitä huolimatta
että sairaala oli vain muutaman katu-neliön
päässä, hän ei mitenkään voinut
osata sinne.
Hän kuitenkin huomasi, että joitain
jalankulkijoita liikkui katukäytävällä
ja hän hädissään huusi '-minä olen ame-rikalaiflen
up.sceri. Poikani on St. Gre-gory-
sairaalassa. Eikö kukaan ihminen
voisi ohjata minua sinne?"
Pimeässä sumussa käsi tarttui hänen
kätcen.sä ja ystävällinen ääni kehoitti:
".Seuratkaa minua hcrraseni.'/
noita afriikkalaisia siirtolaisia, jotka
olivat kotiutuneet heidän tonkima-alueellaan..
Pyöritä pyönäs vinfteniniin
ja rattaitas räikcämmm rämistä*
Vaikka ntun voimani ovatkin pienet
ainahan sinua sentään uhmaan, —-
vielä on nuoruutta minussa!
Mutta mullaon vanha isä* ja äiti.
Meitä sinä kidutatj heitä rääkkäät ^
pisaran viimeisen imisit, verestänsä,
JEjkö ole raukkantaista ^
vanhojen kanssa voimia mitellä,
kun ci nuorta jaksa nöyryyttään.
Lisää taakkaani, jos niin tahdot,
kanna kiviä isäni ja iiitini kuormaan,
mutta suo minun kantaa kaikki,
sillä minä olen sukuni ylpein.
Ellet suo, niin väkisin otan —
ja se olis jo häpeä sullc.
Anna pyöries >h yrrätä siis!
RAFAEL ENGELBERG.
Vanha hautakammio löydetty
Palestiinassa
Palestiinassa etsintöjä tehneet tiedemiehet
ilmoittavat löytäneensä Tel EU
Farrahissa toimitettujen kaivantojen
tuloksena vanhan hautakammion, jonka
iäksi arvioidaan yli 5,000 vuotta. Tämä
löytö antaa paljon valaistusta entisen
Judean, nykyisen Palestiinan, menneisyyden
tuntemiseen. Tel E l i Farrahissa
arvellaan aikoinaan sijainneen kanaanilaisten
tai israelilafsten pääkau-pungTn
nimeltään Tirsa, joka raamatullisten
ja arkeoloogisten tietojen ja tutkimusten
mukaan sijaitsi keski-Pales-tiinan
vuoristoseuduilla. Tiedon vakuuttaa
oikeaksi Jerusalemin Dominikaanimunkkien
arkeolooginen koulu.
Ranskalaissyntyinen arkeoloogi, R.
P. Vaux on toimittanut kaivauksia tuolla
seudulla kahden vuoden ajan, ja hän
ilmoittaa hautakammion olevan rakennetun
noin 3,500 vuotta ennen Kr. syntymää.
Tirsa on ollut aikoinaan hyvin
linnoitettu kaupunki. Se tuli lopullisesti
hävitetyksi,noin kahdeksan sataa vuotta
ennen ajanlaskumme alkua. Tutkimuksissa
on havaittu vanhan bysantilaisen
ja roomalaisen asutuskeskuksen sijainneen
lähellä nykyistä Tel E l i Farrahin
mäkeä; Hautakammiot, josta löydettiin
paljon uurnia, sijaitsivat mäen lähistöllä
olevissa luolissa. Näitä luolahautoja
käytettiin uudelleen seitsemännellätoista
vuosisadalla ennen Kristuksen syntymää,
siis pronssi-aikakautena.
Uurnat ja muut löydetyt esineet ovat
ns. cahlehochochiittien ajalta (3.000-
3.100 e. Kr.) ja ne ovat arvokkaimmat
löydöt mitä koskaan tältä ajalta on
Palestiinassa esiin kaivettu.
Kaivauksia jatketaan jälleen ensi
vuonna, jolloin toivotaan tilanteen Palestiinassa
tasaantuvan jälleen tieteelliselle
työllekin otollisemmaksi.
Vieras ohjaaja talutti häntä ensin
vasemmalle, seuraavassa kadunkulmassa
ja sitten taas oikealle kunnes heidän
edessään häämöitti suuren rakennuksen
epäselvät piirteet.
''Tässä se on, Sir", kuului taas ystävällinen
ääni. Eversti kiitti laupia.sta samarialaista
ja oH juuri kääntyessä sairaalan
rappusille, mutta palasi kuitenkin
takaisin ja kysyi; "Mutta kuinka
te löysitte tien tiinne?"
"Se oli varsin huokeaa minulle, silla
minä olen sokea. Minun molemmat silmäni
jäivät Dunkirkkiin, Sir", kuului
y.'^^lavallinen vastaus. Vieras opas katosi
ja eversti kiirehti tapaamaan poikaansa
YKSI UUS f TILAUS IJckUlc merkitsee
yhtä uutta Liekin ystävää.
L A U A N T A I N A , M A A L I S K U U N Ti P Ä I V Ä N Ä . 1948 S I V U 9
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 27, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-03-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480327 |
Description
| Title | 1948-03-27-09 |
| OCR text |
anafarmaus oli Oskarilla kunnossa,
in vaara vain uhkasi amähyökkäys-muodossa,
sillä uudisasutuksen ym-lä
rehoittavassa kuusikossa asus-ukkoja,
jotka vaanivat komeita leg-eja.
^kari mietti keinoa, millä pitäisi nuo
rosvot kurissa, ja silloin muisti hän
us lukeneensa kini-kanoista (guinea
). Xuo afriikkalaisperäiset lirmuf
hän makasi toimettomana?
räs olento tuli Hannaa lähelle. Han--
nousi istumaan nähdäkseen parem-
Olento oli saman kylätien asuk-a
kuin Hannakin, eräs vanhapoika,
työskenteli lasitehtaalla.
Olenko minä ollut täällä jo kauan-kuiskasi
Hanna hänelle. Vanha-'
a purskahti kovaan nauruun.
Hei miehet! Juop*po-Hanna on
'nnyt!
aunaa oikein puistatti. Täällä heissä
siis tunnettiin hänet jö! Suuri
valtasi Hannan sielun. Hän risti
nsä ja vaistomaisesti hän rukoili
ttelemansa rukouksen, ' pyysi 53^1-
än anteeksi, teki sen kuuluvalla ää-tuskassa
ja sielun hädässä. H i -
evia. puolialastomia miehiä kerään-hänen
ympärilleen ja kaikilla oli
skaa. Keskilattialla hehkui tulen-a,
suorastaan tulimeri valtavaan
iin sidottuna, kipunoita sinkoili hel-lakea
kohden ja kuuma oli, ar-toman
kuuma.
atsellessaan ympärillään seisovia
iä äkkäsi Hanna heidät todella tu-si,
ihmeen tutuiksi, kyläläisiksi, lataan
työläisiksi. Ja samassa Han-uisti!
Hän oli humalaisena istunut
Ile ja kenties, niin, kenties hän oli
ahtanut siihen . . .
Missä minä olen? kuiskasi hän
Olenko minä helvetissä
K i r j . N A P R I N . K A I JA
f
asti.
olivat kuulemma parhaita kanatarhan
vartijoita.
Tuumasta toimeen. Hän lähetti heti
tilauksen parille noita lintuja — tietenkin
niitä täytyi olla kaksi, että ne
viihtyisivät ja myöskin lisääntyisi\'ät.
Kului viikko, toinen, ja viimein nuo
ihmelinnut saapuivat. OskaVi toi ne riemukkaana
kotiin, sillä juuri tuonakin
aamuna oli haukka raadellut häneltä
kanan. Hän avasi varovasti häkin missä
ne olivat matkustaneet. Heti ne näyttivätkin,
kotiutuvan, alkaen syödä ruohoa
ympäriltään. Ne kulkivat hitaasti
edeten ja leikaten ruohikon kuin jokin
kone.
Oskari ihaili niiden virtaviivaisuutta.
Nykyiset autotehtailijatkaan eivät voisi
kilpailla "stailista" noiden luonnon virtaviivaistamien
lintujen kanssa. Niiden
pyrstöf^ olivat alhaalla, samoin myös
pää, joka oli niin joustavan kaulan kärjessä,
.selän kaartuessa molemmin puolin
sivuille kuin kilpikonnan kuori. Höyhenet
sileät, valkoisen ja mustan täp-likkääti
Suoraansanoen se oli täydellinen
virtaviivaisuuden ruumiillistuma.
Se oli ihastuttava pari lintuja, siinä
kaikessa rauhassa liikuskellen ja tyydyttäen
samalla nälkäänsä pitkän matkan
jälkeen. .
' Mutta vähän kauempana katseli silmäpari
tuota uutta pariskuntaa epäsuo-pein
silmäyksin. Tuo tarkastelija kohotti
kaulaansa, jopa kiekahti lyhyen taisteluhaasteenkin,
mutta kini-ukko pysyi
vain tyynenä, jatkaen syöntiään kaikessa
rauhassa. Tuo tunkeilijan rauhallisuus
ärsytti aina enempi kanatarhan
entistä isäntää ja se jo alkoi vimmatusti
hakata maata siivillään, välillä luikaten
lyhyen sotalaulun.
Nyt jo kohautti toinenkin päätään,
nieleskellen viimeiset ruohot alas aivan-kuin
tunnustellen joko voimat olisivat
palanneet. Sekin oli kuullut tuon sota-haasteen
ja rääkäisi sellaisella äänellä
että sitä olisi pitänyt jo pelästyä roh^
keimmankin hyökkääjän. .Mutta suuri,
valkoinen kukko ei ymmärtänyt tuota
kieltä, ja että sitä pelkäsivät vaarallisemmatkin
linnut kuin kanatarhan isäntä.
Se rohkaisi itsensä viimeisellä siipien
räpyt.ifksellä ja pää alhaalla syöksyi
toisen kimppuun, 13'öden kaikella voimallaan
kannuksensa sen rintaa kohti,
alutta toinen sukkelasti väisti iskun
tekemällä puoliympyrän ja siten nuo
murhaavan terävät kannukset upposivat
kovaan saveen. Seurasi uusi hyökkäys,
samalla tuloksella. Mutta nyt ei
enää vastustaja pakoillutkaan, vaan samalla
kuin toinen irrotteli kannuksiaan
savesta, alkoi se hutkia tätä päin höskiä
omalla aseellaan, joka oli koukkumainen
kynsi sillä paikalla, missä kukolla on
vaaraton' heltta. Kinikukko muistutti
vanhanmaan riihentappajaa hutkiesaan
vihollista päähän, tämän peräytyessä
edellä minkä takaperin pääsi. Iso kukko,
se vanha herra, ei ymmärtänyt toisen
taistelutapaa ja niinollen ei voinut
puolustaa itseään tällaisessa yhteenotossa.
Viimein, päästyään pyiirähtämääh
ympäri, juoksi se piiloon, josta ei tullut
ennenkuin Oskari veti sen ulos koivista.
Tämän jälkeen elclivät nuo kaksi kanatarhan
herraa kaikessa rauhassa, val-liehet
nauroivat taas. Lopulta eräs
ahti Hannaa. Hän ravisti päätään
elitti:
Ei Hanna ole helvetissä, lasiteh-tämä
vain on, ja kun Hanna aa-la
makasi tuossa tien vieressä, niin
et kantoivat sisään lämmittele-n.
anna pääsi vikkelästi hyllyltä alas,
suoristeli hamettaan ja vilkuili mie-kulmiensa
alta. Pilkkasivatko nä-ny:?
Nauroivat hävittömät, ajattele-ta
sitä suurta hätää, missä hänen
nsa oli ollut, sitä karvastelevaa-esi-ua.
joka vieläkin tuntui ja kauhis-anna
livahti nauravien miesten ohit-los
ovesta ja suorinta tietä kotiinsa,
latkalla hän tapasi kyläläisiä, mutta
häntä ei haluttanut keskustella, hän
i eteenpäin kuin siivillä, kotiin, p i i -
ihniisten katseilta, pitkään aikaan
ci ollut hävettänyt niinkuin nyt
<••";• Hän oli paljastanut sisimpänsä,
iietäisi koko kylä, että hän oli
'Jallut joutuneensa helvettiin,
•in oli levoton ja vielä levottomampi
iiiinot teki se, että todella saat-
' - i y i ä niin hullusti, että hän kuolisi
^ivvin äkkiä, ehtimättä anoa syn-antevksi.
Mitä oikeastaan oli
I'itikr>'hänen ruveta elämään, koisen pysytellcssii aina kunnioitettavan
''"'>">nniin. hurskaammin jo täällä välimatkan päässä kini-pcrhocstä, jota
i ' i M k ö hänen nyt jo ruveta ru- toimi myös koiran virkaa, ilmaisten
epiimusikaalisella äänellään vieraan tulon
taloon ja myöskin toimivat ilmahä-lyytyssireeninä,
varoittaen sieltä uhkaavasta
vaarasta koko siipikarjaa. .Ja talon
entiset kanat ja kukko jättivät aina
tilavan ympyrän asumatonta maata
tuon uuden perheen ympärille, eikä kellään
näyttänyt olevan halua afidistella
Suomessa saadaan puu-ispkelia
j0i eiisi^^
Muutamia \niosia sitten herätti siiur-ta
huomiota tieto suomalaisen tiedemiehen,
tohJtpri Olli Ant-^Vuorisen tekemästä
keksinnöstä, joka koskee sokerin
valmistamista tavallisesta puusta.
Saatujen tietojen mukaarf on Oulun
koetehtaalla suoritettu työskentely k i teisen
rypälesokerin valmistamiseksi
puusta johtanut suotuisiin 't> |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-03-27-09
