1941-03-22-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, MAALISKUUN 22 PÄIVÄNÄ Sivu 3
T L,TTU4JRI
KK se kai n VI oli avoin^
Milleltin maailmankuulua kuvaa katsellessaan,
kirjoittanut EDWI:\ MARKHAXl.
Suoment(uiut A. LlNDFArALL,
luossatain painon alla:^Jcöyristynnä
kuokkaansa nojaa hän. nmahon tuijottaa.
AikakaiUten tyhjyys ka-svoillansa,
maoilniaii taakkaa niin hijh kantaa saa.
Ken ilon, murheen, tunnon häitä surmas,
ken surut, toiveet tappoi rinnastaan?
Ken vetojuhdan veljeks' alas painoi,
ken leuan kärkeen riuhtoi riippumaan?
Ken otsan matalan tuon pinoon viisti,
mi hengähdys se järjenvalon rii$li?
Tääkö olento se luojan luOma
valtiaaksi pantu meren, maun^
\tuikimahan teitä tähtitaivaan,
ikuisuuden tuskaa tuntemaan?
Aurinkojen^ syvyyksien luojan
ylhäiji unelmien^toteemusko täa?
Kuilussa helvetin ei äärimmässä
muotoa löytyä voi hirveempää,
:^oin nuk' ahmurien soimat kantais
ja muodollansa pahat enteet antais
ja kätkis uhmaa universumin.
Enkelikin häntä vertailkaapa!
Mit' on Plato, leikit Pleiaadein
raatajalle orjaikeen alla?
^lit' on hällc tenhot sävelien,
niitä ruusut: koitto taivahalla?
Aikain kurjuudet ne köyryseläss" on,
kipunsa, aikain tuskaf kertoo jneiUc. •
Häväisty ihmiskunta, osaton.
i>''n huutaa proletinsa tuonjarciile.
^t' j>rotcsti on myöskin ennustus.
sierrat, valtiaat te kaikkein maitten,
tä::kö työnne, lahja Herrallen?
1 ad sHduji sammuttava olem.usko?
Kuinka suoristatte köyrvn sen,
kosL-etukscn kuolemattomuuden *
kun saatte hälle ja katseen päilyvän
ja unelmista herkän sielun uuden?
Ku: n ka korvaatte tiiäu iki häpeän,
nää vääryydtH ja tuskat turtuvat?
Herrat, valtiaat te kaikkein maitjen.
miu lausunnon hän kerran saada voi?
Min VGStuun vaatii hurjaan kysyjnykseen,
kapinan pyörremyrsky maailmass' kuu soi?
Kurnk' on silloin kuninkaitten ja valtakuntain,
kuin niitten, jotka alcntivat sen.
kun mykkä epäluomus suunsa avaa,
vuossatain vaitiolon jälkehm?
-rdän. tdltei ijdn tdiDdieeita
."•uusikon pitkä päivätyö kyllä uu-
/uraa tekijänsä, eikä kilmma. että sen
sisrisen. innon hehku, joka aikanaan
pa.i.otti nuorukaisen lähtemään ' tgi-tcn-
jan ohdakkeiselle polulle, vuosi-kyr
menissä himmenee, ^a konecUi-nei:
lottumus, työn pakollisuuden or-
}i'i-:us. pyrkii tukkimaan 'viimeisenkin
' aikkaana pulppuavan suonen.
niy
kos
merin,
lyti^
viri
sinz
tel, -
lert
ruk
nw
vuo
jiset turtuvat aikaisemmin, toiset
h e m min, — mutta eräät eivät
:aan. Sellaisiakin on iloksi ja ih-ksi.
ja heihin kuuluu scllomesta-
•ne Ossian Fohström. Hän on säi-jnyt
kirkkaana seri liekkinsä, joka
/ jo varhaisimpina lapsuusvuo-hänen
varpaisillaan seisten kuro-
•s pianon koskettimia ja hamuil-kuulolta,
mitä vanhemmat sisaret
olivat soittaneet. Täyteen Idin
tämä liekki syttyi jo yli 40
'ta sitten.
:>jnoinki 40? Ei tosiaan uskoisi,
kur. näkee Fohströmin pirteän ole-mu.
sen, että mies juhlii 40:itä iai-ttH'.
ja vuot taan. — Selloveteraanini-
^"e. Helsingin Kaupimginorkesterin:
kei.:ei;sin jäsen, kaikkien tuttu "Ossi"'
sac:taa kuitenkin kertoa, kuinka oli
''siJien aikaan". Saattaa hyvätuuli-suui
silloin hetkeksi kaikota ja sijaan
fuLi vakavampikin ilme. — Sikaari
unohtuu pitemmäksi aikaa tuprua-fiLmn
kuppiinsa, kun Fohström tunkeutuu
yli neljän vuosikymmenen ta-kai:
äin muistikatkoihinsa, esim. ai-ko-
iih,'jolloin hän ensi kertaa lähti
"^P-iteielle ulkomaille.
liueta vanhan aseveikkouden
kousin junaan, avasixi yhilen laati
k isi a — se peijakas oli myynyt mi-ie
kokonaisen puntin hylkypapc-ainakin
kaksinkertaisesta
^'f'a?ta!
Silloin tullaan vuoteen 1893.
Mainio Edvard Jacobs, joka niihin
aikoihin, oli Brysselin lonscrvalorion
sellonsoiton professorina, oivalsi oppii
aansa poikkcuksel l isen l ii on to} sr n
soilloniekkalahjakkuuden. ja asia oli
siltä puolen selvä. Multa vaikeampi
kysvnhvs oli. miten varaton muukalainen
saisi järjestelyksi asiansa niin,
että hän voisi jäädä mestarin kouluun
lahjojaan Icehittämään. A e pennit,
jotka sisar Alma Moskovasta saattoi
lähettää, eivät oikein riilläneet välttämättömimpään
elantoon. Eihän ankarasti
työskentelevä .soiUontekka a-jan.
niittaaji jaksaisi pysyä pystyssä
tuolla jo yksitoikkoiseksi käyneellä:
ranskanleipää, eamnienhertjuustoa ja
vettä palan paineeksi! — ja'pitihän
talonisännänkin saada vinttikamari-pahasestaan
penninkinsä.
Opettajalta ei suinkaan jäänyt huomaamatta,
että oppilaan kulunut puku
alkoi opinlokauden edetessä yhä
väljempänä riippua hänen yllään.
Fohström saa jälleen eloisan, poikamaisen
ilmeensä kertoessaan: —
Suuri oli iloni, kun Jacobs otti Tavaksi
pyytää mimit aina. sunnuntaiksi
luokseen maalle, ja sain hänen luonaan
oivallihen päivällisen. Paahto-pihviä
ja vihanneksia söin niin, että
parisen päivää elin sillä annoksella.
(Tässä Ossi kopauttaa tuhka pölkyn
sikaristaan ja vetää lienkeensä aimo
souhun, — näkemys tuntuu hetkeksi
pysähtyneen vielä aikojen takaa ma-koiseen
ateriaan.) — •—
\ , . — meitä oli 40 oppilasta samassa
luokassa. Kun me sitten keväällä
soitimme tutkinnossa, huomasi
opettajani kesken soittoni, että
eräs pankkiherra, jonka poika kuului
samaan luokkaan, osoitti minua
naureskellen ympärillä kuuntelevalle
oppilasjoukolle. Olin hämmentyä siihen
paikkaan, kun en aavistanut.
fiiistä oli kysymys. — Kaiken selvitti
kuitenkin opettajani yht'äkkiileu e-siin/
vminen. Lyöilen käyränsä tiioHin
hän kimmastuneena liuskasi:
— Kuka täällä nauraa? — Nauratte
hänen rikkinäiselle takilleen?
Tietäkää, eitä tämä oppilas on helmi
minun luokallani.'.— Tämän mainesanan
opettaja toisti sitten siinä kirjallisessa
todistuksessa,. jonka nuori
Fohström sai Senaattiin jätläniänsä
a par ah a-an oin u ksensa tueksi.
Ankara lyö ja olosuhteet — sanokaamme
suoraan: nälkä — pcmivat
kesäksi kotiin palanneen miehen vuoteeseen.
Jokohan nyt tie nousi pystyyn?
Ratkaisevaksi tuli silloin tä/nä tapaus:
Eräänä aamuna soi ovikello /# sairaalle
tuotiin käyntikortti, jos.^a oli
nimi Leon Borgström sek-ä osoite.
Siinä pyydettiin Fohströmiä toivuttuaan
tulemaan hänen luokseen, mikä
tapahtuikin vitkastelematta.
— Niin, tämä oli. syyskesää — 94,
kun keskustelin Borgströmin luona.
— Paljonkos te tarvisisitte kuui:au-sittain
opintojanne varten, oli huol,-
'tajani ensimmäinen kysymys.
— Pauluiutin: 200 mk!
— Mutta ette suinkaan sillä aio
tulla toimeen?
— Minusta summa taas tuntui ruJi-tinaalliselta,
kiin olin tottunut melkein
tyhjään. -— Kun hyväntekijäni
näin oli ottanut huolekseen taloudellisen
turvaamiseni, saatoin nyt valoisin
mielin lähteä opintojani jatkamaan.
luiterasti talven työskenneltyäni^
.$aavutinkin loistavamman menestyksen,
kuin olin osannut toivoakaan:
ensi palkinnon 30 kanssakilpailijani
joukossa. Pakollisena soitin silloin
Rombergin 7. konsertin ja valintai-sena
Localellin D-sonaatin. — Valtiokin
myönsi minulle 2,000 mk:n
apurahan, joka siihen aikaan oli varsin
tuntuva erä. —
— EU:ö konsertoivan sellistin ura
miellyttänyt,
na edessä?
Miksei olisi ollut, mutta sem^
moinen asia ci ole yhden mutkan takana!
r— konsertoinkin aluksi kaikkialla
Suomessa, ja ulkomaillakin.
Merkitlävin esiintymiseni niihin aikoihin
oli .suurella menestyksellä pitämäni
Berliinin konsertti. Lauluaka-lemian
salissa soitin Rehieekin johtaessa
orkesteria, mm. Saint-Saensin
• ja BecJcerin sellokonsertdt. Arvostelu •
oli ykiiimieli^e.s(i erittäin', kiittävä.
.Saksalaiset eivät Bach -soitossamielellään
myönnä ulkolaisille suurtar '
kaan sananvaiiaa. niutta kun maininta-
.•iir'n soitosta oi; pelkkää tunnus- .
tusta, saatoin olla erikoiseji tyytyväinen.
Nythän kaikki olisi ollut selvää,
ja kun menin U oi f (in toimistoon yVt/"^
jestämään konsertin taloudellista
puolta, sanoi johtaja:
— Jättäkää minulle 5.000 Rmk,
y niin minä puolestani takaan teille
loisjavoji sellistinuran!
Joitte arvata, kuinka karvain mielin
minun oli suunnitelmasta luovuttava.
Mistäpä minii, köyhä mies,^ ottaisin
yht'äkkiä nuo viisi tuhatta, eikä
konserltitoimiston johtaja suostunut
mihinkään muunlaisiin järjestelyihin.
— Ja mistä olisin saanut käytettäväkseni
laatusoittimen. -— omani oli
aivan halpa! — .Suureen maailmaan
iquduih. kuitenkin jäämään pariksi
vuodeksi. Ysayen oppilaan, viulutaiteilija
Felix Gaden tuttavuus johdatti
•minut Edinbure:iin, Siltä ajalta olisi
paljon muistoja, ehkä kuitenkin mie-luisimpana
tilaisuus, jossa soitin Richard
Straussin kanssa.
Eräässä m estarin sävellyskonsertissa
jouduin näet soittamaan ilman ai-
. noatal:acn. yhlcisharjoitusta. Suoraa
päätä vain lavalle! Minäkös pelkäsin
etukäteen, kun desin, miten kärsimätön
hän sellaisissa tapauksissa saattoi
olla! Hän saattoi katkaista soiton
ja kesken, konsertin lähteä tiehensä
— niin minulle kerrottiin ko;i-serttitoimistossa
— jos ei soitto sujunut
hänen mielikseen. — Mestari
oli kuitenkin minuun — soitimme
erään^ luinen sohaqttinsa — erittäin
lyytyv'ii7n n. ja kalleimpiin muistoihini
k n ui a a hänen minulle perästä-päin
jänäniirnyt soitetun sonaattinsa
piamt-o.Ht imartelevine omistuskirjoituksin
cen.
Sixdiisellisti. kvarteltisoittaja, o-pettaja.
kapellimestari, orkesterin sisäisen
toiminnan tukimies, — niiltä
puolin Fohström ei kaipaa esitteyä.
Fer.
"HaUoo" 65-vuotia8
Maanantaina maaliskuun 10 päivänä
oli kulunut täsmälle<?n 65 vuotta
siitä "kun tri Alexander Graham
Bell puhui ensimmäinen kerran puhelimen
välityksellä. Se oH siis puhelimen
syntymäpäivä.
Tapahtuma oli seuraavanlainen:
Puhelimen keksijä Graham Bell oli
ilmoittanut läheTselle seurapiirilleen,
cllä hän sinä päivänä tulee puhumaan
toisesta huoneesta, niin, että he kuulevat.
Tieleniiin seuralaiset epäilivät,
mutta asia oli tosi. Bell meni
toieeen huoneeseen ja sieltä sanoi:
"Mr. Wal6on, tule tänne. Minä haluan
puhua .sinulle."
Kuulijat hämmästyivät, sillä ääni
kuului selvästi, vaikka miestä ci näkynyt
missään. Puhelin oli .synty-
-mm
•l/f, J ^ K » 1
f ; .
i i i •f!
.. J f
V
mm
M
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 22, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-03-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410322 |
Description
| Title | 1941-03-22-03 |
| OCR text | LAUANTAINA, MAALISKUUN 22 PÄIVÄNÄ Sivu 3 T L,TTU4JRI KK se kai n VI oli avoin^ Milleltin maailmankuulua kuvaa katsellessaan, kirjoittanut EDWI:\ MARKHAXl. Suoment(uiut A. LlNDFArALL, luossatain painon alla:^Jcöyristynnä kuokkaansa nojaa hän. nmahon tuijottaa. AikakaiUten tyhjyys ka-svoillansa, maoilniaii taakkaa niin hijh kantaa saa. Ken ilon, murheen, tunnon häitä surmas, ken surut, toiveet tappoi rinnastaan? Ken vetojuhdan veljeks' alas painoi, ken leuan kärkeen riuhtoi riippumaan? Ken otsan matalan tuon pinoon viisti, mi hengähdys se järjenvalon rii$li? Tääkö olento se luojan luOma valtiaaksi pantu meren, maun^ \tuikimahan teitä tähtitaivaan, ikuisuuden tuskaa tuntemaan? Aurinkojen^ syvyyksien luojan ylhäiji unelmien^toteemusko täa? Kuilussa helvetin ei äärimmässä muotoa löytyä voi hirveempää, :^oin nuk' ahmurien soimat kantais ja muodollansa pahat enteet antais ja kätkis uhmaa universumin. Enkelikin häntä vertailkaapa! Mit' on Plato, leikit Pleiaadein raatajalle orjaikeen alla? ^lit' on hällc tenhot sävelien, niitä ruusut: koitto taivahalla? Aikain kurjuudet ne köyryseläss" on, kipunsa, aikain tuskaf kertoo jneiUc. • Häväisty ihmiskunta, osaton. i>''n huutaa proletinsa tuonjarciile. ^t' j>rotcsti on myöskin ennustus. sierrat, valtiaat te kaikkein maitten, tä::kö työnne, lahja Herrallen? 1 ad sHduji sammuttava olem.usko? Kuinka suoristatte köyrvn sen, kosL-etukscn kuolemattomuuden * kun saatte hälle ja katseen päilyvän ja unelmista herkän sielun uuden? Ku: n ka korvaatte tiiäu iki häpeän, nää vääryydtH ja tuskat turtuvat? Herrat, valtiaat te kaikkein maitjen. miu lausunnon hän kerran saada voi? Min VGStuun vaatii hurjaan kysyjnykseen, kapinan pyörremyrsky maailmass' kuu soi? Kurnk' on silloin kuninkaitten ja valtakuntain, kuin niitten, jotka alcntivat sen. kun mykkä epäluomus suunsa avaa, vuossatain vaitiolon jälkehm? -rdän. tdltei ijdn tdiDdieeita ."•uusikon pitkä päivätyö kyllä uu- /uraa tekijänsä, eikä kilmma. että sen sisrisen. innon hehku, joka aikanaan pa.i.otti nuorukaisen lähtemään ' tgi-tcn- jan ohdakkeiselle polulle, vuosi-kyr menissä himmenee, ^a konecUi-nei: lottumus, työn pakollisuuden or- }i'i-:us. pyrkii tukkimaan 'viimeisenkin ' aikkaana pulppuavan suonen. niy kos merin, lyti^ viri sinz tel, - lert ruk nw vuo jiset turtuvat aikaisemmin, toiset h e m min, — mutta eräät eivät :aan. Sellaisiakin on iloksi ja ih-ksi. ja heihin kuuluu scllomesta- •ne Ossian Fohström. Hän on säi-jnyt kirkkaana seri liekkinsä, joka / jo varhaisimpina lapsuusvuo-hänen varpaisillaan seisten kuro- •s pianon koskettimia ja hamuil-kuulolta, mitä vanhemmat sisaret olivat soittaneet. Täyteen Idin tämä liekki syttyi jo yli 40 'ta sitten. :>jnoinki 40? Ei tosiaan uskoisi, kur. näkee Fohströmin pirteän ole-mu. sen, että mies juhlii 40:itä iai-ttH'. ja vuot taan. — Selloveteraanini- ^"e. Helsingin Kaupimginorkesterin: kei.:ei;sin jäsen, kaikkien tuttu "Ossi"' sac:taa kuitenkin kertoa, kuinka oli ''siJien aikaan". Saattaa hyvätuuli-suui silloin hetkeksi kaikota ja sijaan fuLi vakavampikin ilme. — Sikaari unohtuu pitemmäksi aikaa tuprua-fiLmn kuppiinsa, kun Fohström tunkeutuu yli neljän vuosikymmenen ta-kai: äin muistikatkoihinsa, esim. ai-ko- iih,'jolloin hän ensi kertaa lähti "^P-iteielle ulkomaille. liueta vanhan aseveikkouden kousin junaan, avasixi yhilen laati k isi a — se peijakas oli myynyt mi-ie kokonaisen puntin hylkypapc-ainakin kaksinkertaisesta ^'f'a?ta! Silloin tullaan vuoteen 1893. Mainio Edvard Jacobs, joka niihin aikoihin, oli Brysselin lonscrvalorion sellonsoiton professorina, oivalsi oppii aansa poikkcuksel l isen l ii on to} sr n soilloniekkalahjakkuuden. ja asia oli siltä puolen selvä. Multa vaikeampi kysvnhvs oli. miten varaton muukalainen saisi järjestelyksi asiansa niin, että hän voisi jäädä mestarin kouluun lahjojaan Icehittämään. A e pennit, jotka sisar Alma Moskovasta saattoi lähettää, eivät oikein riilläneet välttämättömimpään elantoon. Eihän ankarasti työskentelevä .soiUontekka a-jan. niittaaji jaksaisi pysyä pystyssä tuolla jo yksitoikkoiseksi käyneellä: ranskanleipää, eamnienhertjuustoa ja vettä palan paineeksi! — ja'pitihän talonisännänkin saada vinttikamari-pahasestaan penninkinsä. Opettajalta ei suinkaan jäänyt huomaamatta, että oppilaan kulunut puku alkoi opinlokauden edetessä yhä väljempänä riippua hänen yllään. Fohström saa jälleen eloisan, poikamaisen ilmeensä kertoessaan: — Suuri oli iloni, kun Jacobs otti Tavaksi pyytää mimit aina. sunnuntaiksi luokseen maalle, ja sain hänen luonaan oivallihen päivällisen. Paahto-pihviä ja vihanneksia söin niin, että parisen päivää elin sillä annoksella. (Tässä Ossi kopauttaa tuhka pölkyn sikaristaan ja vetää lienkeensä aimo souhun, — näkemys tuntuu hetkeksi pysähtyneen vielä aikojen takaa ma-koiseen ateriaan.) — •— \ , . — meitä oli 40 oppilasta samassa luokassa. Kun me sitten keväällä soitimme tutkinnossa, huomasi opettajani kesken soittoni, että eräs pankkiherra, jonka poika kuului samaan luokkaan, osoitti minua naureskellen ympärillä kuuntelevalle oppilasjoukolle. Olin hämmentyä siihen paikkaan, kun en aavistanut. fiiistä oli kysymys. — Kaiken selvitti kuitenkin opettajani yht'äkkiileu e-siin/ vminen. Lyöilen käyränsä tiioHin hän kimmastuneena liuskasi: — Kuka täällä nauraa? — Nauratte hänen rikkinäiselle takilleen? Tietäkää, eitä tämä oppilas on helmi minun luokallani.'.— Tämän mainesanan opettaja toisti sitten siinä kirjallisessa todistuksessa,. jonka nuori Fohström sai Senaattiin jätläniänsä a par ah a-an oin u ksensa tueksi. Ankara lyö ja olosuhteet — sanokaamme suoraan: nälkä — pcmivat kesäksi kotiin palanneen miehen vuoteeseen. Jokohan nyt tie nousi pystyyn? Ratkaisevaksi tuli silloin tä/nä tapaus: Eräänä aamuna soi ovikello /# sairaalle tuotiin käyntikortti, jos.^a oli nimi Leon Borgström sek-ä osoite. Siinä pyydettiin Fohströmiä toivuttuaan tulemaan hänen luokseen, mikä tapahtuikin vitkastelematta. — Niin, tämä oli. syyskesää — 94, kun keskustelin Borgströmin luona. — Paljonkos te tarvisisitte kuui:au-sittain opintojanne varten, oli huol,- 'tajani ensimmäinen kysymys. — Pauluiutin: 200 mk! — Mutta ette suinkaan sillä aio tulla toimeen? — Minusta summa taas tuntui ruJi-tinaalliselta, kiin olin tottunut melkein tyhjään. -— Kun hyväntekijäni näin oli ottanut huolekseen taloudellisen turvaamiseni, saatoin nyt valoisin mielin lähteä opintojani jatkamaan. luiterasti talven työskenneltyäni^ .$aavutinkin loistavamman menestyksen, kuin olin osannut toivoakaan: ensi palkinnon 30 kanssakilpailijani joukossa. Pakollisena soitin silloin Rombergin 7. konsertin ja valintai-sena Localellin D-sonaatin. — Valtiokin myönsi minulle 2,000 mk:n apurahan, joka siihen aikaan oli varsin tuntuva erä. — — EU:ö konsertoivan sellistin ura miellyttänyt, na edessä? Miksei olisi ollut, mutta sem^ moinen asia ci ole yhden mutkan takana! r— konsertoinkin aluksi kaikkialla Suomessa, ja ulkomaillakin. Merkitlävin esiintymiseni niihin aikoihin oli .suurella menestyksellä pitämäni Berliinin konsertti. Lauluaka-lemian salissa soitin Rehieekin johtaessa orkesteria, mm. Saint-Saensin • ja BecJcerin sellokonsertdt. Arvostelu • oli ykiiimieli^e.s(i erittäin', kiittävä. .Saksalaiset eivät Bach -soitossamielellään myönnä ulkolaisille suurtar ' kaan sananvaiiaa. niutta kun maininta- .•iir'n soitosta oi; pelkkää tunnus- . tusta, saatoin olla erikoiseji tyytyväinen. Nythän kaikki olisi ollut selvää, ja kun menin U oi f (in toimistoon yVt/"^ jestämään konsertin taloudellista puolta, sanoi johtaja: — Jättäkää minulle 5.000 Rmk, y niin minä puolestani takaan teille loisjavoji sellistinuran! Joitte arvata, kuinka karvain mielin minun oli suunnitelmasta luovuttava. Mistäpä minii, köyhä mies,^ ottaisin yht'äkkiä nuo viisi tuhatta, eikä konserltitoimiston johtaja suostunut mihinkään muunlaisiin järjestelyihin. — Ja mistä olisin saanut käytettäväkseni laatusoittimen. -— omani oli aivan halpa! — .Suureen maailmaan iquduih. kuitenkin jäämään pariksi vuodeksi. Ysayen oppilaan, viulutaiteilija Felix Gaden tuttavuus johdatti •minut Edinbure:iin, Siltä ajalta olisi paljon muistoja, ehkä kuitenkin mie-luisimpana tilaisuus, jossa soitin Richard Straussin kanssa. Eräässä m estarin sävellyskonsertissa jouduin näet soittamaan ilman ai- . noatal:acn. yhlcisharjoitusta. Suoraa päätä vain lavalle! Minäkös pelkäsin etukäteen, kun desin, miten kärsimätön hän sellaisissa tapauksissa saattoi olla! Hän saattoi katkaista soiton ja kesken, konsertin lähteä tiehensä — niin minulle kerrottiin ko;i-serttitoimistossa — jos ei soitto sujunut hänen mielikseen. — Mestari oli kuitenkin minuun — soitimme erään^ luinen sohaqttinsa — erittäin lyytyv'ii7n n. ja kalleimpiin muistoihini k n ui a a hänen minulle perästä-päin jänäniirnyt soitetun sonaattinsa piamt-o.Ht imartelevine omistuskirjoituksin cen. Sixdiisellisti. kvarteltisoittaja, o-pettaja. kapellimestari, orkesterin sisäisen toiminnan tukimies, — niiltä puolin Fohström ei kaipaa esitteyä. Fer. "HaUoo" 65-vuotia8 Maanantaina maaliskuun 10 päivänä oli kulunut täsmälle |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-03-22-03
