Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 3, 1940

              Siva 9
Vaeltakaamme
pystyssä päin
Bomie et Heureuse
Aimee!
Alabamalaisten nelosten onnellinen äiti Mrs. Clvde Short.
Kohtalaisia jä navakoita, pohjoisen
ia idän, se tahtoo sanoa, heikkoja
pieni puuhevonen, leppää, väri tum­manruskea,
häntä ja harja normaali
nc>:ncn,
lan.
mi,
t.
iLA.
a
:öttää,
la-alu-nkku-napa-uuluu
kuulu
i ka-iärien
isesti
pak-aisee
nlaa-
:sena
ytyy
hnii-
Ete-rau-
?nu-
:uu-aali
öl-uu-länteen
kääntyviä tuulia. Myrskyjä hamppua, satula ja valjaat mustaa
uu-r,
pt,
IS-al­as
il- •,
Sh;-
l i '
ia ukkosluontoisia sateita, kylmene­vää.
Aurinko kohosi pilvettömälle tai­vaalle
almanakassa määrättynä aika­na.
Teki' kierroksen vasemmalta ylös
oikealle ja saavutti vastakkaisen tai­vaanrannan
tavallisella ajalla. Kier­roksen
aikana peipposet & leivoset
j lauloivat, kukat tuoksuivat ja ih­miset
kuulivat maaemon sykähtele-vän.
^Muutamat kuuntelivat metisien
sinfoniaa obus 47. Muutamille lau­loi
meri, muutarnille joku muu. Toi-se:
parantelivat kihtiä, toiset reu­matismia
ja elämä oli ali right.
Tämä on asiaan kuuluva luonnon­kuvaus
alkavaan kertomukseen.
•Onko tämä SMK A ?" kysyi hra
Kurapinkiö pöydän takana istuvalta
virkailijalta.
On, tämä on SMKA", vastasi
pöydän takana istuva virkailija.
"Siis, Sotilas Meteorologinen Kes­kus
Asema?" tiedusteli hra Kurapin-
I kiö edelleen.
"Ei, vaan Sivili Meteorologinen
Keskus Asema, voitte käyttää myös-
1 kin nimitystä Ilmatieteellinen kes-
I kuslaitos", selitti virkailija.
"Hyvä niinkin", vastasi hra Kura­pinkiö,
"hyvä näinkin, haluaisin ta­vata
laitoksen johtajaa, mikäli mah-fiollista
itse pääjehua."
"Asianne?" sanoi virkailija, joka
oli pääjehu.
"Jaha,
näin. Haluaisin väin ilmoittaa, että
teidän laitoksenne ilmatieteelliset
ennusteliit mehevät tavallisesti, sa­noisinko,
päin pyttyä."
"Kuulen tuon >asiäh 365 kertaa
vuodessa. Oliko teillä jotakin möu-tä?"
^ "On", vastasi Kra Köräpiiikib.
I "Keksintö ,ihme iiitefcanistni> SMKA
parannettu painos iii\^rttäskiikö(5ssä."
' 5iis johkiinääinai ilinanpunnitife-
PuntariraekuurdköiijUktörisyöteemi—
yettoa. Erehtviiiätön ennustaja."
''Halloo'", sanoi pääjehu puheli­meen,
joka oli kilissyt. '"Jaa, hetki­nen.
Vahva korkean selänne on saa­punut
..
"Jos nyt tämä hevonen asetetaan
esim. patsaan päähän, korkeus sa­nottakoon
pari metriä . .
- . . ."liikkuu hitaasti itään päin."
"on ilmojen ennustelu varsin vai­vatonta.
.Ajatelkaamme, että tuuli jumalallinenkin: alaston totuus on
käy vasemmalta, heiluu häntä silloin monesti siunauksellisempi kuin pei-takaa
katsoen oikealle. Kun taas . . ."
"Menkää helvettiini"
. . ."tuuli käy oikealta, on hännän
hieiluminen päinvastaista."'
"Ei, ei, täällä on vain eräs hullu,
joka ..."'
"Jos taas häntä pysyy paikallaan
ja kumminkin tuntuu, että tuulee, on
selvää, että tuuli käy suoraan ylhääl­tä.
Kun taas ..."'
"Huomispäivän säa. Heikkoja ja
kohtalaisia . . ."
. . . "häntä yht'äkkiä lennähtää
kohti taivasta, on selvää, että kysy­myksessä
on pyörremyrsky."
..."joku pieni sadekuuro mah­dollinen."
"Tuulen voimakkuus taas voidaan
helposti laskea siten, että jos esim.
häntä heiluu hitaasti oikeaan tai va­sempaan,
on kysymyksessä heikko
tuuH. Jos taas tuulen nopeus suure­nee,
vaikuttaa se silloin välittömästi
Alemmuudentunne, ' Kädenpuristus ja nuo sanat olisi-
Mitäkö se on? vat riittänet minulle tässä ympäris-
Vaikeata sanoa. Mutta koetetaan, ^össii i-uoden A-astäanottoon. Mutta,^
Sääluotauksia emme kylläkään \-oi ranskalaisille se ei riitä, heidän
suorittaa millään alalla. Emme täs- iP»tää vielä suudella. Onko se joku
säkään. Mutta toisinaan riittää, kun todistus siitä, että loix-btUs tulee sjr-tutkimme
\-ain pintakas\i5toa ja sitä dämestä? . . .
elämää, mikä on lähimpien metrien ^^^^ jäykkä pohjolainen ttaihen,
s.mydessä ai\x>ituksiemme meressä, i^^^ ett ole löttunöt Itiollaiseen la-
Huonoudentunhe, alemmuuskomp- P^^^- Niinpä se minUä kummastutti
leksi, on kaikille ihmisille ominaista. vai\^si, klm käkiin kylälle \-ii-
Me vain niin usein koetamme hau- Uudenvuodenpämnä, muistamat-data
sen pakoitetun itseh>'\-äis\'\-den takaan päivän merkillisyyttä. Ol^-
rautapaitaan. Sisimmässämme k\-ilä kelen näet täällä ''puskassa'-, s-ähän
kärsimme mitä suurinta itsehaK-eksi- 5>'»"jässä miYisla ihmisistä, joten en
mistä tämän vuoksi. Mutta itsensä ^'älitä, kuhhan päi\-ä menee ja toi-paljastaminen
arimmilta kohdiltaan tulee." Jokainen näyttää tunte-on
niin vaikeata. Ylivoimaista ihan. ^*^" "^"^"^ tuolla kylällä ja tietä\iit-pä
nimenkin, \'aikka minä en tunne
heitä. Xiin tuli j"okainen purista­maan
kättäni sanoen bonne-et-heu-reuse-
anneensa ja — pusu päälle!
Olivat olevuiaan niin sydämellisen
hyviä minua kohtaan. Todellisuudes­sa
he ^i\iit minusta niin paljon väli­tä,
sillä enhän ole katoliikki ja sitä­paitsi
siirtolainen, joita he ovat aina
katsoneet vähän syrjäsilmällä.
Mutta niin se minulle kävi täällä,
etten ole kolmeen viikkoon voinut
kirjoittaa, kun oikea käteni on ollut
kankeana niistä sydämellisistä on­nentoivotuksista.
Siitä suutelemises­ta
en Aiitsi nyt kertoa enempää, mut­ta
yksi tapaus täytyy mainita.
Olin jo mielissäni, että nyt on
kaikki ohi ja saan astella rauhassa
kotiin, mutta älähän. Siellä tuli vielä
yksi tiellä vastaan ja ihan kylän
aukeimmalla paikalla. Siinä taasen
sain toivotuksen ja suudelman, niin
Emme halua tulla lähimmäistemme
naurunaiheeksi. Emme pilkan tai
ivan kohteeksi. Me tavalliset ihmi­set
— nähkääs. Taiteilijan — suur-ihmisen
ja "yli-ihmisen" laita on toi­sin.
'Taiteilija voi paljastaa itsensä.
Kirjailija varsinkin. Heidän *'oma-elämäkertaromaaninsa"'
ovat halut­tua
lukemista. Me olemme tottuneet
siihen: taiteessa on kaikki sallittua.
Pahuudessa voidaan nähdä hyvä.
Hy\'eessä mitä itsekkäin pahuus.
Mutta syvin syy kuitenkin tähän
"kaiken sallimiseen"" on syvästi in­himillinen
toteamus, joka samalla on
teit}' kainous. Viaton "enkelinsul-kakirjallisuus'"
voi saattaa matkaan
pahennusta enemmän kuin pahamai­neinen
"alamaailmankuvaus" konsa­naan.
Edellinen on nimittäin kovin
usein paperista tekokukkakauneutta. sydämellisen, arkailematta. ]Mutta
Jälkimmäinen taas melkein poikke- minä, minä raukka hätäisenä vilkui-uksetta
mätänevää kompostikasaa Iin ympärilleni, että näkikö tätä ku-kaikkine
rikkaruohoineen, joiden kaan. Xähkääs tuo sydämellinen
joukkoon usein on istutettu myöskin sattui olemaan taatusti naimisissa
mehevää ja kaunismuotoisia ja virkis- olex-a mies, joten minulle juolahti
täviä melooni- ja kurpitsalönkeroita. mieleen, että jos joku syrjäinen ei
Siellä tapaamme myöskin aitoa alem- osaisikaan ajatella asian pyhää yksin-muustunnetta.
Alemmuustunnetta, kertaisuutta, vaan nostaisi tästä ru­jolla
on mukanaan siunaus. man juorun. Putiastuneena ja mel-
Kas: "Totuus ei pala tulessa- kein juoksujalkaa minä pakenin pai­kalta.
Sellainen se on "vanhanmaan
torvi".
Sen vaan sanon tässä, että jos ensi
kaan"'. Ja kääntäen: totuudessa pa­laa
aina tuli. Ikuinen tuli.
Katsokaammepa vain: totuudentu-lessa
palaa armottomasti sekä hy\'et- uutenavuotena olen täällä, niin kau-tä
että pahetta valaiseva liekki. Siel- niisti pysyn kotona. Tai jos menen
lä esiintyy oikeassa karvassaan sy- kylälle, niin laitan kasvoilleni lapmi
xyydenkaivojen muta ja mitä hui- "Vasta maalattu^' tahi "Varokaa
vai niin, hyvä niin, hyvä JT^^^^ syyllä ei he- maavimpien korkeuksien puhtaus. Ja myfkkyä!"
. . „ . . - .Mc:.^r.r.- y ' kaikki, mikä mahtuu niiden välille. , "TUxVTEMATON". vonen pysy patsaan nenässä.
"Pohjois-Suomessa navakoita itä,
— ei, kun länsi — luoteisia, — mitä?
— Koillisesta länsipohjaan —haa
— haa!
"Kun taas häntä.on kuiva, on pou­ta,
sateella se taas on useimmiten
märkä. Jos hevonen patsaan nenässä
tärisee, ei kysymyksessä ole horkka,
vaan maanjäristys."
niaanjäristystorjuntatykistökompassi-suuntakehä?"
kysyi pääjehu.
"MjTskyvaroitus...
"Jos hevonen patsaan nenässä al­kaa
korskua ja sen harja ja häntä • , , •
alkavat kärventyä, on ilmeistä, että man,vapauden ja valon lapsia.
Alemmuudentunnekin on vain tässä
valossa oikea, V'ain oikean, toden ja
hyvän \-alaistuksessa esiint)ryr se
meille sinä aitona, ehjänä ja -kas­vattavana
ja vaatimattomana voima­na,
jota sen tulee olla. V^aälimatto-muus
ei saa muodostua meille mik­sikään
taakaksi. Ei miksikään tu-kikaakiksi
mitä suurimmalle sisäi­selle
ylpeydelle. Sillä emme me ole
mitään taakkaakantavia syvyyden
olentoja, vaan vapaita raittiin il-
ENSIMMÄIXEN AURA
Teräksen tarina liittyy läheisesti
farmityÖkalujen tarinaan. Tuhansia
kuosia sitten maanviljelijät Egyptis­sä
ja ^Babyloniassa muokkasivat
maansa viljelyskUiitoon -ktibppimalla
•sitä t>uiihaarukkaih afViilla. Myöhertn-min
käytieltiin suareriipiä puuhdksiä,
joita sanottiin auroiksi ja niitä vetä­mään
'päbtiin joku ^äin, tavallisesti
lötKa,
Vielä 20Ö vuotta sitten olivat kia&-
^Hyvä semmoitienk^^ kysymyksessä "'on Vuli^^6ren ' pur- Siksi kantakaamme alemmuuden- ^. valmistettuja. Vasta
>.wAaä , mm,u.t.t.a. minun 4cfentörii pob- yy y . . . , tunteemmekm ylpeydellä, thnnnen
|aa kaikki epäonnistumiset ilMöjen
Soittelussa, tietää taakalleen jos
^^ee oikealta fai Vasemmalta, yl-ns^^
Uä tai alhaalta, sateen ja tiitilen,
^y^k>ii ja mäahjäristykah, tiilivuö-purkauksen
ja Vedieripäisumuk-
Xuo u l k ( ^ t ä a t ovat aika jyr-
"-'^ • keskeytti pääjehii. "Koetta-
*^aspa. voitteko kulkea niitä myöten
loukkaamatta itseänne." "
^tällainen", sanoi hra Kura-
' ^'^^ "katsokaa; aivan tavallinen
kaus. Veden paisumuksessa ei hevos-ta
useimmiten näy, näkyy vain vet- on uotu pitamaan paansa pysty.sa
„ „ ja katsomaan taivaalle, vaikka han
•' * "hra Kurapinkiö kuljetettiin polkeekin maan multaa.
kiireesti Punaisen-Ristin sairaalaan. Vaeltakaamme pystypaisma tur-mutta
pääsi hän sidonnan jälkeen huuden turulla.
kotiinsa.'
Äidin ylistykseksi ei riitä sanat,
siihen tarvitaan -^lapsen sydän.
-öOo-Äiä
heitä lasta pesuveden mttka-
V. 1^14-ilmaäritu ehsifnmäirien käy-tännöIUnen
rautäihen äurä. Sen kek-
M ji^t^ niminen ameirikälai-ttMiV'
äurä ei töitölhöt öi-keiiri
IhjKiin. Se tukkeutui hdposti ja
äiheuUl^k^ paAjön vaivaa. '
'si^':':'-'^- dOo • •• • - •-
^ ,. :. Useamihista tavaUisistia rikoksista
Moni kaunis muuttuu rumbiksi, jos fitiisi-^sin rännistä yhteiskuritaa^
sen sisällys tutkitaan. , " -^^^-^ -iSÖö • ' ' - ,
-öOo Muhläetsa hetltiaislXL ä^^^ dld
Tunneihminen kärsii omat ja fim- ihyoskSän unohda väsynyttä j^
nottomankin tuskat. - isSä. ; j
T. KOSKI.
•li-sr
na.