Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1948

              .5t '*
t ^ I- i' r l I
f" 4 ' Il
^ -H'
•'iv, •
I. V 4 " li-
1'; ^ ^\
•f '
f
'f ,\ k,
t
1 > l
l f*
u I
Aikaisin seuraavana aamuna Cay
nousi ylös ja ryypättyään kupin teetä
leivosten kanssa meni hän,alas rantaan
loikoilemaan hietikolla. ^
"HaloQiJ" kuului Paulin tervehdys,
hänenkin saapuessa rantaan uimahou^
suissaan: •
. Vastattuaan tervehdykseen Gay kään­si
kasvonsa poispäin, muistaen kuinka
väsyneeltä hän ehkä näytti yöllisen val­vomisen
jälkeen. ^
"Vieraasi vielä nukkuvat, vai kuin­k
a ? " kysyi Paul istuutufen maahan Gayn
viereen.
" N i i n " , vastasi Gay ja tunsi sydämen-feä
lyövän tavallista kovemmin.
Pienen tauon jälkeen Paul virkahti:
"Poikatuttavasi taitaa olla mainio
tanssija."
"Ehkä niinkm", vastasi Gay pidäte-tysti.
" M u t t a kuulehan — anteeksi että
tunkeudun sinuii persoona-asioihisi —
ethän sinä väin sure tuon tytön takia?
E i sinun tarvitse. Näin illalla että hän
on sellainen tyttö joka ei kauan viihdy
Hän muuten onkin niin ermomaisen
huomaavainen. Tätä nykyä hän. suo­rittaa
kokeiluja hallitukselle ja edistyy
työssään «mainiosti. Usein ajattelen,
kuinka sitkeästi hänen on täytynyt teh­dä
työtä saadakseen varoja koulunkäyn-tiään
varteui"
"Saadakseen varoja?" kertasi Gay
hämmästyneenä. "Luulin että"" hänellä
on rikkaat vanhemmat."
"Mitä vielä. Isänsä oli vain kaivos­työläinen,
joka kovalla työllä ansaitsi
toimeentulon perheelleen. Eikähän
Paul sitä keltään Salaakaan. Hän vain
ei, ole sattunut siitä sinulle mainitse­maanpa
päältäpäin hänestä ei huomaa
minkälaisesta kodista hän on. lähtöi-saman
po|an^ Rjqiij^Sa^^
" A r v a s i l^v^ j^$En;^e Jaonkaan hiio^-
lissani hänen"kuhteeii",*^ vakuutti 'Gay.*'
"Hyvä on . . . 'Niin, minunkin vie­raani
lähtee. Loraine on pakkaamassa
tavaroitaan. Hänen täytyy jo lähteä
Bostoniin ja minä menen myöskin. Tar­vitsen
lisää työvälineitä. Luultavasti
olen jo takaisin huomen iltana."
"N-i-i-n-k-ö", pääsi Gaylta pitkään.
"Loraine on hauska tyttö."
"Kerrassaan mainio. Hän on älyk­käin
tyttö mitä olen koskaan tavannut
•ja lisäksi lystikäs. Viipyvätkö vieraasi
täällä kauankin?"
" E n tiedä."
"Kuitenkin", Paul hymyili, " n i in kau­an
kun he ovat täällä, ei sinun aikasi
tule pitkäksi." . «
Gay ei vastannut mitään, joten Paul
jatkoi:
"Pitääpä käväistä vedessä ja sitten
kiirehtiä pukeutumaan."
Yksin sai Gay oleilla. Sid ja Leslie
nousivat ylös vasta puolenpäivän jäl­keen.
Gay laittoi heille päivällisen, jon­ka
jälkeen heidän piti taas saada ryypä­tä.
Kaikki se rakastettu rauha, mikä
•vallitsi Ga>Tj tänne tullessa, oli nyt t i ­potiessään.
Gay alkoi tuntea saman­laista
hermojännitystä kuin New Yor-kijssakin.
Myöhään iltapäivällä hän käveli ran­nikkoa
ylös Mrs. Hortonin asunolle
päin. Mrs. Horton huomasikin hänet
ja kutsui luokseen juomaan teetä.
"Otin ehdotuksesi vastaan näytelmä­ni
suhteen ja tein sen pienen muutoksen,
jonka haluaisin sinulle lukea", sanoi hän
hymyillen.
Gay tunsi, kuinka hänen luonaan oli
niin kodikasta! Teekin tuntui .maistu­van
paremmalta kuin missään muualla.
Saatuaan osan näytelmästä luetuksi,
ryhtj'i Mrs. Horton kertomaan omasta
elämästään, kuinka hän nuorena joutui
leskeksi ja täytyi yksin elättää lapsen­sa.
Kiitollisuudella hän muisteli lap­siaan,
jotka olivat jo kaikki naimisissa
ja jotka kokasivat keskenäiin hänelle
rahaa, että hän päiisi tänne luonnonhel­maan
muutamaksi kuukaudeksi hoita­maan
reumatismin kangistamia jäseni­ään.
"Paul sanoi, että sinäkin olet tul­lut
tänne merenrannalle terveytesi ta­kia.
Xäytitkin niin kali)eaUa ja väsy­neeltä,
kun ensikerran näin sinut", lo-jictti
hän.
"Siksi juuri olen tunne tullut, ja vaik­ka
ensin luuHn että kuolen ikävään, niin
aikani on täällä kulunut hauskemmin
kuin missään muualla. .Te ja Paul O'
lette olleet minulle niin ystävällisiä."
"£h|ui kenties Paul enemmän kuin
jpiw, lian on nähnyt &inua useammin.
sin.
"Entäs Loraine?" uteli Gay varovai­sesti.
: ' " b o , hänkin on vain pienipalkkaisen
opettajan perheestä ja hänkin on saanut
-omalla työllään hankkia oppirahansa."
"Heillä onkin niin paljon samanlais-
- t a " ; huokasi Gay.
- ULiittäen teestä ja seurasta poistui Gay
' *tyytyväiäM^:^^^^]!:^ huohiasi että
Leslie j i $ j d ( ä ) p t ^ ja hetkistä
myöhemmin juottivat rappusille otta­maan
tavanmukaisia ryyppyjään.
"Missä olet ollut?" kysyi Sid, kun
Gay oli nousemassa rappuja.
" O l i n Mrs. Hortonin vieraana," .
'^Siis sinulla on kolme noita järki-kankkuja
täällä", naurahti Sid hieman
ivallisesti.
Sitten he, S id ja Leslie taas harjoitte­livat,
miten harjoittelivat, koko yön.
Gay tunsi, että jos tätä jatkuisi edelleen,
ei hän millään sitä kestäisi.
• Kun Sid seuraavana päivänä puolen­päivän
aikaan heräsi, otti Gay varovas­ti
puheeksi hänen yörauhansa häiritse-
' misen.
"Kuuleppas Sid", alkoi hän kahvia
kuppiin kaataessaan, "ettekö te voisi
nousta aamulla ja harjoitella jpäivän a l ­akaan?"
"Sinä tiedät että tanssin paremmin
yöllä", tuhahti Sid. " J ^ Leslie-öh tot­tunut
nukkumaasi päivällä."
"Minun pitäisi sUada rauhassa levä­tä",
muistutti Gay tyynesti.
"Voisithan olla nukkiunassa pytkin
jos haluaisit", huomautti Sid.
"Nukkua koko päivän sisällä kun au-
• rinko on ylhäällä ja sitten koko yön eh­kä
lukea kirjaa vuoteellaan. Ei, hyvä
mies. Sillä lailla ei ihminen tule ter­veeksi."
"Mikä sinuun nyt on mennyt?" äräh­ti
Sid vihaisena. "Ethän sinä ennen
noin puhunut."
"Se on tosi. Ennen minä kuuntelin
sinua ja nörryin edessäsi. Mutta kai­kella
on rajansa, niinpä kärsi väli isyy­delläkin,
'^likä minuun on mennyt on
se, että minä en voi sietää sinun epäkoh-teliaisuuksiasi
enempää!"
"Siinä tapauksessa sinä tiedät mitä
sinä voit tehdä", sanoi Sid -yhä kiihty­neenä.
"Minä olen se joka maksoin
vuokran tästä asunnosta. En tarvitse
sinua enempää. Saan vaikka tusinan
tyttöjä tilallesi. Olet vain niin äkäinen
kun kuulit minun suutelevan Lesliä ei­len
illalla. Nyt tiedät itsekin että kan­nattiko
salaa kuunnella toisten hommia.
Sanoinhan sinulle etten rakasta häntä."
Tuijottaen hetken Sidin vihaista kat­setta,
Gay marssi ulos huoneesta pää
pystyssä. Hän meni rannikolle loikoile­maan,
vaan kun hän huomasi kohta S i ­din
ja Leslien tulevan polkua alas uima­puvuissaan,
nousj hän kiireesti ja pala­si
asunnolleen, tai oikeammin Sidin a-simnolle,
hänhän siitä vuokran maksoi.
Inhoten ajatteli hän Sidin äskeisiä sa­noja
kootessaan tavaroitaan matkalauk­kuunsa
ja pannessaan ylleen ainoan hy­vän
pujl^msa. Takaoven kautta hän vii-
SIVU 4 L A U A N T A I N A . LOK.AKUUN 23 PÄI\'ÄN.Ä, 1948
mein hiljaa poistui. Valtatien varrella
hänen täytyi hetkisen odottaa linja-au­ton
saapumista. Hän päätti huomena
kirjoittaa Sidille Ja sanoa, että rakkaus
heidän välillään on loppunut. Ja se. oli
tosi. Hän ei rakastanut enäii Sidiä, Niin
monta kertaa oli Sid loukannut häntä
karkeilla sanoillaan ja juoksemalla tois­ten
tyttöjen perässä, ja kaiken hän oli
anteeksi antanut ja koettanut unhoit­taa.
Mutta nyt häiyei ole enää sokcfa.
Hänen silmänsä oVat viimeinkin auen­neet
näkemään minkälainen Sid todelli­suudessa
oli.
Linja-autossa oli tukahduttavan kuu­ma
ja kun hän saapui kaupungin rauta­tieasemalle,
huomasi hän että junansa
oli juuri lähtenyt. Hänellä ei ollut
muuta neuvoa kuin odottaa pari tuntia,
jolloin seuraava juna lähtisi. Istuen
matkalaukkunsa päällä asemahuoneen
ulkopuolella päätti hän vieFä kerran
nauttia auringon kultaisista säteistä.
iNew Yorkiin saavuttua häneii täy­tyisi
etsiä itselleen uusi työ. Jos ei hän
onnistuisi saamaan tanssitoveria, niin
hän rupeaisi tarjoilijattareksi tai keit­tiötyöhön,
ja aikaa myöten koettaisi
päästä kuoroon. Se olisi helpompaa
kuin tanssiminen. Häntä väsytti jo se
ajatuskin että hänen pitäisi täh^siä, Sil-lä
hän ei ollut saanut vielä riittävästi le­vähtää.
Kaiholla hän ihuisteli niifö en­simmäisiä
päiviä merenrannalla jolloin
hänen seuranaan oli vain Paul ja Mrs.
Horton. Hänen täyty;^ heille kunipai-sellekin
kirjoittaa ja sanoa hyvästit ja
kiittää siitä ystävällisestä kohtelusta
mitä hän sai osakseen. Pian sen jälkeen
unohtaisivat he hänet Paul njfenisi nai­misiin
Lorainen kanssa ja he eläisivät
onnellisina. Se olisi jotain äärettömän
kaunista. •— Se oli niin kaunista että
Gayn teki niieli itkeä. Rauhoittaakseen
mieltään hän meni kadun toiselle puolen.,
saamaan jotakin virvoketta, annettuaan
ensin tavaransa suojaan.- Hän muisteli
sitä aikaa jolloin Paul oli käyttänyt hän­tä
täällä kaupungissa. ^ Siitä hetljestä
lähtien hän oli ajatellut Paulia erikoisel­la
lämmöllä. •
"Gay! Gay!" huusi joku mies no­peasti
pysähtyvästä autosta, juuri kun
Gay oli menemäisillään kadun y l i ase­man
puolelle takaisin.
"Oo", huudahti Gay hämmästyneenä
huomatessaan miehen Pauliksi. "Olet
jo palannut matkaltasi."
"'Junani juuri saapui. Mutta min»e
sinä olet menossa>noin puettuna?" ky­syi
Paul ihmeissään.
«VMinä —minä menen tak
Yorkiin."
Paul katsoi häneen hetken \
"Odotahan kunnes saan aut
k i n " , sanoi Paul, ja vietyää
sivukadulle, tuli nopeasti (
'^Menkäämme tuohon likimm
Untolaan kahville, haluan v
puhua kanssasi."
-Gay katsoi Paulia suoraan s
maila hänelle selvisi miksi hj
pitänyt Sidistä j a miksi hän'
tuli huöo^aamaan Sidin keh
kavaluuden. Siinä oli Paul I
hon hän sai Sidiä vertailla,
kasti Paul Russellia . . . "
Hänen sydämensä takoi kii
Paul otti häntä käsipuolesta
viedä alas katua.
"Mutta^minun täytyy läht
vassa junassa", Gay esteli ja
tottautua Paulin otteesta.
"Hyvä on. Kuitenkin mi
sin s;tä ^nnen sanoa sinulle jo
nä en tosin tiedä mitä on tapa
ten eilisen, mutta olen varma (
tö on saanut aikaan hämmiD
rakastat Sidiä j a se tyttö —
"ÖiUlä!" keskeytti Gay r
j a aikp; kääntyä asemaa koht
, "Gay, kuuntelehan minua ^
an Herran,, salli minun sana
sydämelläiii. Se ehkä on turl
kuitenkin Gay, minä n
Kunpa tietäisit k i
iesti palanut
halusta
nua."- /
Gay pysähtyi kuin naulatt'
"Siriä — minua!"
" N i i n .
pien monesti sinulle. Kunpa tietäisit kuii
minun oli olla suutelematta
Ipip kpn istuimme rappusillj
kuun valaisemaa merta! Ei
häiritä sinua, sillä tiesin että
j a mielenliikutukset ehkä oli<
haitaksi parantumisellesi."
"Olet aivan liian hyvä", ku
silmissään onnen tuottama
" M u t t a entä Loraine — ?"
"Luulitko että hän ja mini
hän on mahdotonta, sillä hän
sa parhaan tuttavani kanssa
meriväessä. Olemme vain h;
vat. Junamatkalla Bostoniin
nauroi minulle kun kuuli ettei
tonut hänestä sinulle mitään
noi huomanneensa että minä r
nua ja sinäkin rakastat mii
vuoksi olit hänelle vähän kj
nen.»
" N i i n olinkin", kuiskasi G
sään.
Tässäkin yksi huomaity; "kjihtäjä'\ jhridalaincn vni^"^'^''
ch^mpioni Marthq MitchiU.