Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 8, 1954

              HILMA L.:
Pieni sairaanhoitaja
a^HAN sitä elämän varrella "Oi lapsi kulta, kyllä se on nyt
tapahtunut yhtä j a toista, josta niinkuin kissa o l i s i n u o l l u t ."
voisi k i r j o i t t a a , mutta eihän niitä Luontoni kävi nyrpeäksi, sillä
k a i k k e a muistakaan. O n k u i t e n k i n olinhan parhaani koettanut. K un
s e l l a i s i a tapauksia, jotka jäävät äiti huomasi sen, k u t s u i hän minut
mieleen elämäniäksi, tahtooko tai luokseen j a hyväillen sanoi:
e i . K e r r o n yhden sellaisen""iapsuu- "Älä ole pahoillasi, e n pahaa tar-destani,
koska m u i s t a n s en vielä a i - koittanut. K u n kasvat pitemmäksi,
van k u i n se o l i s i eilen tapahtunut, voit tehdä sen p a r e m m i n . "
O l i n s i l l o i n v i i d e n vuoden vanha. Siitä ilostuin j a unohtui koko
Meillä oli k a i k k i a a n kolme tytärtä, nyrpeä m i e l i.
vmiuedttäa vkiaekrsai annu hooreitmoopna,a soillli ät ääyittyi noylti Kerran oli helteinen kesäpäivä.
ollut sairaana jo kuusi kuukautta
a i v a n vuoteen omana. Hän oli saa­nut
kylmää nuorimman lapsensa
Me lapset — naapurin lapsia kävi
leikkimässä toisinaan — olimme
k a r t a n o l l a leikkimässä, kun tuli
ankara ukonilma. A l k o i jyristä ja
syntymän jälkeen, k u n o l i mennyt salamoida, mutta emme kiinnittä-l
i i a n a i k a i s i n t a l v i p a k k a s e l l a v i r u t - neet siihen huomiota ennenkuin
tamaan pyykkiä ulos kylmässä ve- alkoi kovasti sataa. Toiset j u o k s i -
dessä, kuten Suomessa oli tapana.
Hän sai vilustumisen seurauksena
kuumeen, j o k a muuttui keuhkotau­d
i k s i , mikä ei enää koskaan paran­tunut,
m
Isä kävi työssä sahalla, joka oli
n i i n kaukana, että hän voi vain
k e r r a n viikossa käydä kotona.
Meillä oli s i l l o in tällöin j o k u hoi­vat
kotiinsa j a minäkin aioin juosta
sisään. Porstuan oven salpa o l i jo­t
e n k i n joutunut epäkuntoon ja,
v a i k k a k u i n k a koetin, vedin, puk­k
a s i n j a nostin, e i o v i auennut.
O l i s i n ehkä juossut naapuriin,
mutta m u i s t i n isän sanat, että en
saa koskaan mennä pois kotoa, sillä
jos äiti j o t a i n tarvitsee, o l i s in aina
Laulajatar Joyce Hahn on joutunut kahden koomikon, Bill Ban-kierin
(vasemmalla) ja Frank Heronin keskelle ja kaikesta
päättäen nämä radion kuuluisat Uonpitäjät katselevat kirjoista
"hinttiä" ohjelmaansa "Cue for Fun", mikä kuullaan tiistai-iltaisin
Canadan Yleisradiossa. Kuvassa olevan kohuat lisäksi
kuuluu ohjelmaan aina vierailevia taiteilijoita ja ohjelma lähete­tään
Montrealista.
t a j a k i n äidin tultua n i i n heikoksi, «^^^ lähellä, että k u u l i s m , jos aiti
ettei voinut enää vuoteelta nousta, antaa merkin. P i h a l l a oh iso k i vi
mutta isän pieni p a l k k a ei riittänyt merkkinä, mihin asti saisin mennä,
h o i t a j a n palkkaamiseen j a n i i n j ä - Enkä myöskään mennyt s i t a etem-t
e t t i i n minut vanhimpana tyttärenä maksi. Epätoivon v i m m a l l a huusin
k o t i i n "äidin a v u k s i " . V i i d e n vuo- Ja k o l k u t i n oveen. Ukkonen j y r i si
den vanha lapsi ei suinkaan voinut hirmuisesti, satoi j a salamoi a i ^ a -
r a s t i . E n ajatellut mitään muuta
k u i n sisään pääsyä. Pienet aivoni
eivät siinä hädässä ehtineet h a r k i ­ta,
ettei äiti pääse avaamaan ovea,
sillä hän ei ollut pitkään aikaan
päässyt auttamatta vuoteesta. M u t -
suurena apuna o l l a , vaan o l i h a n jo­t
a i n äidille antamassa j a tuomassa,
k u n naapurin täti kävi aina s i l l o in
tällöin jotain isompaa tekemässä.
M u i s t a n kerran, k u n p y y h i n to­muja
mm. ovesta n i i n korkealta
k i l i n ulotuin, h y m y i l i äiti vuoteel- ^a minä vain k o l k u t i n ja huusin
Jaan ja sanoi: äitiä ovea potkiessani. Vihdoin
kana piilossa ja kuullut Heikin yksin
puhelun ajatteli: — Kai roisto himoit­see
isäni kolmen hehtaarin maatilkkua,
mikä on aivan tuon Heikin maan vie­ressä.
Sitä maapalaa sinä et ikinä tule
saamaan. Me tarvitsemme sen itsekin
'Mansikin" ja niiden kolmen lampaan
ylläpilämi;eksi. mitkä ovat vanhemmil­lani.
Et ikinä sinä roisto tule saamaan
tuota maapalaa, huutaa Kalle Kustaa ja
samassa alkaa lentää kiviä Heikkiä koh­den.
Kiireesti vetäytyy isäntä sisälle
k u u l u i kopinaa j a samassa salpa l i i ­k
a h t i . Ovi aukesi. Äiti p i t i k i i n ni
seinästä, horjui j a kaatui porstuan
n u r k k a a n juuri k u n astuin auen­neesta
ovesta sisään.
Nyt vasta huomasin, mitä olin
saanut aikaan. E n ollut ymmärtä­nyt
ajatella, että äiti ei voi t u l la
avaamaan ovea. Heti lensi ajatus
mieleeni, että mitä, jos äiti nyt
kuolee! Nyt käsitin ajattelematto­man
käyttäytymiseni kaikessa kaa­meudessaan.
Entä isä? Mitä tekee
isä saatuaan k u u l l a , että äidin täy-
— Pitikin tuon Heikin tulla ja pilata
koko krossotteluilta. pahoittelee nyt
Kalle Kustaa maatessaan vuoteellaan.
!Menen huomenillalla Xisu-Amalian ai­talle
kopistelemaan, mutta menen yksik­seni
ja takuulla paremmalla onnella, mi­kä
tänä yönä oH, ajattelee hän-
Käki kukahtaa suuressa pihakoivus­sa,
todistaen, että Kalle Kustaan yö oli
huvennut krossottelureis>uHa.
K.\LLE KUSTAA.
kivisadetta pakoon. Xyt kai on paras nousta vuoteesta? Polvistuin
aika lähteä, tuumi Kalle Kustaa ja hän gjdin viereen ja i t k i n , i t k i n.
katoaa \*anhantalon tanhuvilta. XM.- ' ^ i • T7.*U--
"Äiti, a i t i , anna anteeksi. Ethän
sinä kuole? Minä en sukonut — en
huomannut . . . "
Äiti l i i k a h t i , nosti vähän päätään
j a katsoi minua, j o k a i t k i e n r u k o i ­l
i n hänen vieressään n i i n k u i n suu­r
e n pahan tehnyt ainakin. I l o i t s in
k u i t e n k i n jo siitä, että äiti kuiten­k
i n vielä e l i.
" O i hyvä lapsi, se o l i l i i a n kova
työ äidille. Etkö sinä tiennyt, ettei
äiti jaksa?"
" K y l l ä minä tiesin, mutta en huo­mannut.
Koetin ovea airici j a k un
en saanut, huusin äitiä. Pelkäsin
n i i n k o v i n ukkosta, etten tiennyt
mitä tein. Anna anteeksi, äiti
k u l t a . "
" A n n a n , annajj. Tiedän, että et
sinä tahallasi äitiä kiusaa, olethan
n i i n hyvä tyttö. Mutta nyt meidän
pitäisi koettaa päästä sänkyyn.
Luulen, että emme voi muuten,
mutta kun sade vähän lakkaa, hae
naapurin täti auttamaan."
Äiti teki epätoivoisia yrityksiä
nousta ylös mutta ei voinut. Minä
pyysin itkien, että koetetaan yh­dessä,
ehkä äiti pääsee, kun vähän
levähtää. Pelkäsin kovin, että jos
isä saa tietää tämän tapauksen.
KIITOS
Sydämellinen kiitos k.iikiUe ystä­ville
ja tuttaviUe, jotka olivat saat­tamassa
rakasta äitiäni, mrs. Ida
Humppia hänen viimeiseen lepo­paikkaansa.
Kiitos kauniista ktikJtasista. seppe­leistä
ja osanottokorteistÄ. Kiitos
kantajiUe Ja kalkille niille naisille.
JoHut auttoivat kahvitarjoilussa ko-tonaz^
sekä henkilöiUe jotka antoi­vat
autonsa käoftettavaksi.
Teitä, kaikkia sydämeUisesti
kiittäen,
ONNI HUMPPI
MS N. Bradte St^ FWi WlillaM. .Oat.
rankaisee hän minua. Äiti lupasi,
ettei hän puhu mitään, kunhan
pääsisi vuoteelle. Yhdessä k o e t i m ­me
ponnistaa j a vihdoinkin äiti
pääsi vuoteelle. Väsynyt, kovin
väsynyt oli äitiraukka j a samoin
p i e n i hoitaja. M u t t a k a i k k i o l i taas
k u i t e n k i n o h i.
Itkimme yhdessä, sillä ylenmää­räinen
voimainponnistus j a hermo-jännitys
oli saanut kummankin
järkkymään.
Äidin voimat heikkenivät päivä
päivältä. Pieni ajatusmaailmani ei
jaksanut käsittää, että edelläkerto-mani
ylimääräiset ponnistukset eh­kä
aiheuttivat hänen nopeampaa
h e i k kenemistään. Vanhempana,
k u n jo ymmärsin enemmän, ajatte­l
i n äitiä muistellessani, että ehkä
se tapaus joudutti äidin jo h e i k on
elämän loppua. En kuitenkaan
voinut siitä k o v i n itseäni moittia,
v a i k k a en o i k e i n vielä käsittänyt,
k u k a o l i s y y l l i n e n . K u k a on s y y l l i ­nen
siihen, että 5-vuotias lapsi j ä ­tetään
sairaanhoitajaksi?
Äiti kuoli sitten syksyllä, pari
kuuta myöhemmin ja me lapset
jouduimme k a i k i n vieraan hoi­toon.
Nyt olen i t s e k i n jo monen lapsen
äiti. Olen saanut kokea paljon.
K o v a a on ollut elämä, mutta olen
siitä j o t a in oppinutkin. Olen oppi­nut
tietämään, kuka on s y y l l i n en
tällaiseen olotilaan. Olen oppinut
tietämään, ettei ollut isänkään syy,
k u n hän ei palkannut hoitajaa äi­d
i l l e — eikä o l l u t minunkaan s y y n i ,
e t t ä hätäännyin j a sain äidin l i i k aa
ponnistelemaan. Eikä monissa sa­doissa
tuhansissa tapauksissa ole
oma syy, että emme voi v e l v o l l i -
suuksiamme kunnollisesti suorit- -
taa, vaan syy on järjestelmässä, jo-
. k a palvelee v a i n omistavaa l u o k k aa
j a jättää työtätekevän luokan
kamppailemaan epätoivon ja kur­juuden
kanssa. Itse meidän täytyy
muuttaa tällainen olotila parem­maksi.
Kilpatehtävän ratkaisu
Viirtie kilpatehtävään tuli koko
kasti" vastauksia — ja melkein
olivat oikein. Ratkaisu oli seu
"Rakas kotiväki. Onpa taas \
takana ne ajat, jotka viimeksi
kotimaassa vietin. Taas on n\\m
ti-ikävä saanut minut valtaansa,
saavun kotiin. Olen Suomessa
kuun' lopulla. Toivon tämän ajan
tavan nopeasti. Poikanne Antti.'
Tämä tehtävä oli erittäin h
mutta toisille se on silti tuottanut
paljon päänvaivaa. Jotkut ovat
pastuneet sanaan "naispeto" ja
neet siitä kaikenlaisia sanoja. T
taas ovat saaneet "Kaiponen .\n"*
"Antti poikanen"', jne.
Arpa lankesi /. Luomalle, Box
South Porcupine, Ont. Pohjo"~
näyttää arpa suosivan, koska viime
kintokin meni sinne, nimittäin
land Lakelle.
Julkaisemme toisessa paikassa u
tehtävän.
.ennenkuin palaa takaisin lähtöko
sa Le Havreen.
KIITOS
Lausumme kauniit kiitokset sota-laisUIe
ja ystäville, kun tulitte
tämään meitä syntymäpäivaMK
johdosta. Kaimis kiitos monista M-joista,
rahasta ja kukista sekä
kuUisista tuomisista, joita
tullessanne. ^
Kiitoksemme mrs. VUjoUe^
ilianaat» s y n t y m ä päiväkaaX^
Erittäin kiitämme mrs. Aun»
mrs. Heikfcilää ja nus. Viljoa »»•
man alkamisesta.
Sydtaielliiien kiitos vielä toj^
Tämä tilaisutis tulee saiiy»»»
kauniina muistona mielessan»
ainiaan.
SOFIA JA OSCAR
PETERSON
South WeUington- B. C
r
Yksunainen purjehtija
pitkällä matkalla
Yksinäinen purjehtija, ranskalainen
Marcello Bardiaux saapui äskettäin
Aucklandiin purjeveneellä. 44-vuotias
Bardiaux aloitti matkansa Le Havresta
Ranskasta lokakuussa 1950 ja on pur­jehtinut
Panaman kanavan ja Etelä­meren
saarien kautta.
Hän aikoo jatkaa matkaansa Xumea-saarille,
Ceyloniin H>'vantoivonniennelle,
Brasiliaan, Xew Yorkiin ja Canadaan,
KIITOS
Sydämelliset kiitokset ys»-
v i l l e ja uusille naapurei^f;
j o t k a j ä r j e s t i t t e meille ^^^^
suuden h u h t i k u u n 29 pa^^»^
1954. Kiitos herkullisesi^
runsaasta kahvipöydästä^
a r v o k k a a sU lahjasU, JO
muistamme iäti. Toivo«^
ystävyyden välillämme r
vän myöskin iäti.
SENJA JA HEIKKI
tain H«u*.
. t , ' I
TJnantatna. « p i M f t i . 1SS4
: 1