Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 23, 1942

              ms
1942 LAUANTAIXA. TOUKOKUUN 23 PÄIVÄNÄ
•Tämä radiokuva Moskovasta näyttää erään syrjä f apahtumatk itäi-
•scllä rintamalla. Punaisen armeijan edetessä eräille saksalaisten
juoksuhaudoille, elävät olivat odottamassa antautumista ja kuolleet
.makasivat ymffäriliä, sänäymikin olivat kaatuneet.
sin lähteä kouluun", Selitti Aapo, rannoilla ja saarien ympärillä, jopa
*7os d tule hallaa syks^lä;imnsil-^^ -'K^ asti oli sulaa
loinpa isä M n paljon J y i a ä ' i a - | ^ ^ ^etta melkoisen leveältä. Mikä päi-
BoUa, että saan Tolia ^kotöixaVy lisä :Väh3^'äfisä saattoi alkaa koillistuuli
hän. Ja «aloin on.
Nyt oli Aapo tebnyt^yiaä söoretii- gfnuja-ja on :|>aras ,aika panna verkot
tm tyiimyydeni k^i^adkfiisdl^
v-ötykseliaan; : E iiiaä^^^ oUut tar-oli^
fättänyt it^eens^ -JbA^
isäotaef eriginyäi^<SiÄ^ ^
mieKsyyden k ä u l u n k ä ^ ä a l^
vaiok samalla t d n ^ dtseösäv«a«nm' panna nyt kun oli Joka i)äivä odoteta
abtsdcsi, kun tenkinä:toiw)d4fiuluim ha-paasevänsä.
Saipa siinä:Aap<»i»arka'- 'ionhakkuuseen olisi oHut pakko mch-kuhniansa
kuulla-sinäiHana.ijä-:^^ Olivat
nestakin läsnäolijasta, tuntui -taivän' miebet- siis kotona ja teeskentelivät
pahalta kun Tuomon ^^atenttSiivari- mitä mikin.
Engdsmamii" kello seinällä Jic^äpen- Eräänä päivänä saapui taloon tun­kin
yläpuoleUa näytti k y i m n e ^ Kuusi miestä
loin oH Aapon kiusaaminen sHtä i l - , iiiitä..oU.~K:umniallisia koneita oli
laita lopetettava -ja enentävä ^evoUe.Jijuillä mukana. X)li monenlaisia peile-
Niin oli järjestys, että dkynEimeneen'.^.;^^ läpi näki kaukana
saiäiiapiti^lUt?«Ssa>:mntta.«en-jälr-. i t ^ ^ ja tuka-ke
« ei kukaiari'saaaat#tä«Ö;^^s^^
mkään^. >:Si!tom puittx^Jo^ c^ilämä-miehet a l k o i i ^ • mitata
' äHe^n joötintLiluMtt.f«ä». ^ -jai
< 3amniutti^v:u^a^a^^4eitli8^^ ^^£si^eltvät^>apenlle^^^)^^ ^^eiiien, ^
-ja^hta:niikfaM<^aä^ r^zpmikaman^.pka^: kiven,-
/taiista uata,-^aitaal^^
! meässä \aluÄ(SBt^
-taraa rask«^ovenen^qpafc^ iltaan-Ja^^safajatidn
tämäEtä.pal«etaimi«testä. • - . -Aagioa i^ulaiseksi. Nyt alkoi Aapolle
- - jö-neljäp aikäflribfiataiaia Aidettig^ -dcomm^isin-aaca mitä häneUäoU mii-noo^
a jatkaxnaanilll^tla-lnrsk^fin -Hän kmiH ihmisten
ncilä töitä ja vielä^tfceästi^kkuva ? .jahuvan- toisilleen vieraalla kielellä
Aapo sai ThiomohlkädesiÄ rtf^ceän --sanoja, joiden merkitystä ei >'mmär-
%t%ksen. —; "Hoi--Äfariaskuu, a- ...tänyt^mutta jonka.\icraista aina toi-lappas
nousemaan, että kerlriät-hcr- -set ymmä Hän näki kynällä
raskouluun ajoissa.** —- Tämä oli^. »edeltävän viivoja paperille ja viivo-aamotervdidys^
poikas^e ja sitä-kesti ;:5en ^tymäkohdat kun -yhdistettiin,
aamiaisen aikaan asti. jldtaiaen koet- -niin saatiin paperille kuva naköalas-
-ti sukkeluudessa voittaa toisensa. ta niin selvä että siinä oli kaikki nie-
Marraskuu oliitästfilähtien-Aapon met,,iahdet, luodot ja saaret. Yksi
' »»»ni. Kun ^poika{)arvessa - Inioniat- . v^aies istui päivät -pitkät jonkun kau-tiinTAapojlähestyvän,'
nMmaai6in/aina .-niin näköalan edessä ja maalasi ja
Ma kj-syi toiselta: **Kukas se tn<dta - ^ijiirteli -maiseman kuvia kankaalle,
tulee?" ~ Vastaus oU:^%farraskuUi*' Vieraat olivat halKtufcsenmaanmitta-
. ^^^^^^^^^vr-
^^aiseen tulirkevät tänä .imoana..-4cartoittamaan'jä Jtui-
Jff^Maarianj^iväir-iöcaan-Cuusiston: : w toimeenpanosta -m^dolli-
* « ^ t kevätkulosta-täysivät-ttioret- 1 sestitulevim saami­in
niohoa, kc^äuOÄ te«anutta^-
**3änkuirrhoyste«*si1tmVanJk«il<ia se- - • - Vieraista olr varsinkin yksi hyvin
Maaliskuun lopulla saatiin - huvitettu Aapon kummastelevasta
järven jäidi>^ rannjlrnyllit alVa> »ykasteluhalusta. Hän sai selville,
van-sulaa minettä vapaata ovetta oli että pojalla-oli halu saada kaikki nä­kemänsä
selville ja että hän muistiin­sa
tarkoiiipj^nDlkaiklä-näHeihä^^
:kuuleriiänsa: .Poika oppi ynu^
nmnsiö: vieraita ki^tikiii, Jöta-ie
keskenään puhuivat, ja, se^ttJähden tä­mä
mainitseöjani hefta^ies, joka oli
lääninrox^asti ilellmanin poika jä kou­lutettu
maamiitariksi; alkoi Opetta­malla
opettaa Aapoa oppimaan Ruot­sin
kieltä. Pari kuukautt,a oli Aapo
herrojen apulaisena ja sai herrojen
lähdettyä heiltä sievoisen juomara-
-han.^
Läänin rovasti Hellmanilla oli ta­pana
aina \niosittain käydä hetkisek­si
kesälomalle luonnon ihanaan järvi­maisemaan,
pois kaupunkJlaiSr-ilRias-
' töstäla Laurilassa oli hän useita ker­toja
viikon viettänyt. Poikansa ker­toi
kirjeessään, että hän oli tavannut
sydänmaalta harvinaisen otuksen, ni­mittäin
pojan, jolla oli opinhalua ja
kykyä ottamaan vitaan oppia ja ope-tusta.
Hän kuvaili miten se olisi
kansan kulttuurille eduksi saada sel­lainen
kDr\'en poika tuntemattomuu­desta
vedetyksi opin ahjoille ja sitten
opetettuna ja lähetettynä viemään
opin säkeniä kansan syville riveille,
salomaiden sydämeen. Kansasta läh­tenyt
tuntee kansan tavat ja ajatus-kannan
paremmin kuin ulkopuolella
kasvaneet. Sentähden pyysi hän
isäänsä, että isä kun käy kesällä Uu-mejärvellä,
etsisi käsiinsä Marraskuu
. nimisen pojan ja katsoisi mitä siitä
. voisi tulla ja jos poika kiirastulen lä­päisisi,
niin johtaisi hän "Nuoren
Suomen" jäsenien, huomion poikaan
ja saisi aivan epäilemättä toimeksi sen
että poika otettaisiin kouluutettavak-
. si. "Nuori Suomi" yhdistyksen; tar­koitus
pii nimittäin sellainen, että
.-kansan poikia kehittää sivistyksen
kantajHcsi kotipaikalleen.
. Läänin jovasti-^sa^ui eräänä^esä-
. kuun ^vänä.JLaurilaan Ja ilmaisi
- olevansa, viikon .. päivät. Laurilassa.
. Asuntp-^ hänelle oli pian valmis. Heti
saavuttuaan kysyi rovasti ihan va-
. kavasti, isännän suureksi hämmästyk­seksi:
''Onkp Marraskuu nyt kotona
ja saisiko häntä puheilleen."
Isäntä ihmeissään, että mistäs lää­ninrovasti
on. nyt saanut tietoonsa
. Aapon pilkkanimen. Piti kuitenkin
hakea Aapo rovastin luo.
Ihmeitä l u ^ Laurilan isäntä kiiu-levänsä
kun njvasti vieraalla'kielellä
teki AäpoHe.joiUkin kysymyksiä ja,':
. ÄaiMTvastasr^^ Ij^yestif KuOTcm-^:
.cjn3dlman.ohi^Ueenk^
; .oljL pojalie .43p(^ •
k^yi isra^alkera Jtuin tiesi . ^ i e t ä m , ' .
että näkisi Ijos-j^^ oli tallella- pysy- :
n)^t. Niinkuin maamittarit olivat pi-ttafi^
t^ |>9ii^a^!isdl^
, rov^ti isännältä my^^Aai^ pa^velj-
^ V j;^;^«t?n;«e^^ hän
": viipyy p^^l^unn^a^^^>f5rt^^s^
teli rovasti ainoaltaan Äaipo
- milloin- oli järvellä, millpjh metsissä
ja pairi kertaa kävi Kuusistossakin,
jossa oli viimeisellä kerralla pitkät
keskustelut Aapon vanhempien kans­sa.
Kun rb\'asti läksi pois, alkoi Aa­polle
kovat ajat. Palvelustoverit al-
-koivat ajaa herrautta Aaposta pois,
ja että se ei käynyt hellävaroin, sen
voi uskoa. Erittäinkin isäntärenkioU
ahkera kiusaamaani Isäntä ei tietä­nyt
mitä ajätelfaeu
silloin tuumailtiin ja ajateltiin suu­remmassa
piirissä kuin kotipiiri täällä
Uumejärvellä. Helsingissä "Nuori
Suomi" yhdistyksellä oli määriteltä­vä
A a i>L) Marraskuun tulevaisuus.
Tuumien seurauksena oli se että Aa­po
päätettiin kutsua kaupunkiin al­keiskouluun
ja asuttaa hänet satula­seppä
Helanderin luo asumaan saa­den
avustaa työpajassa elatuksensa
korvaukseksi.
Elokuulla saapui Laurilaan pitäjän
siltavouti, tuoden käskyn että Aapo
Marraskuu oli saatettava kaupunkiin
ja isännän oli se tehtävä. Kaupun­gissa
saisi hän korvauksen kyytipal­koistaan.
Mitäpä muuta isännällä
kuin lähteä Aapoa kulettamaan kau­punkiin.
Nyt oli Aapo kuin unessa.
Hän tiesi että nyt hän pääsee kou­luun,
mutta millaista siellä on, ei hän
osannut edes ajatellakaan. Tuomo
vielä lähtiessä muistutti: "Kun sinä
Marraskuu pappina palaat, niin muis­takin
tuoda kartuusi-tupakkaa mu-
-kanasi vanhalle Tuomolle." Niin hy­villään
oli Aapo, ettei Juo pilkkakaan
pilkalta tuntunut, vaan ilomielellä
.hän. vakuutti.tuovansa, kun vaan jos-
., kus kotipuolessa käymään tulisi.
: Ennen. lähtöään oli Aapo käynyt
vielä kotonaan, mutta lyhyeksi kävi
hyvästijättö, kun hevonen vartosi jo
maantiellä nuorta matkailijaa. Valoi­sa
kuva kodistaan jäi silti Aapon
muistiin. Sankkana seisoi ohra sa­rallaan
ja vartosi leikkaajaa, peruna
oli kauniissa . valkeassa kukassaan,
lehmät makasivat märehtien pihave-räjän
ulkopiiolella. Äiti ja isä veik­kojen
ja ^siskojen kanssa jättivät hy­västi,
käsiään -heiluttaen. Kaihon
k^^neliliä ei ollut sijaa, sillä siiuri
oimeir^timne t l ^ t i lähtijän
•hämäläinen ei ole min tunneihminen
että ^sckaihdisiii iyynelih saattaisi
oaiMn.tielle lähtijää.
: ; • X Jatkuu.
Kirj. N I €K R . . ^ LA
. Esipuhe:
. Koska tämä on ensimmäinen kerta,
kun yritän kirjoittaa kertomusta
Liekkiin, niin tahdon antaa hiukan
selitystä tämän lukemiseen ja ymmär­tämiseen..
Ensiksikin joku voi sanoa, että tä­mä
on kokonaan liian pitkäveteinen
kertomus, tai ettei tämä ole edes ker­tomuskaan.
Joku voi sanoa, että täs­sä
on liian paljon esihistoriaa ennen­kuin
tullaan asian ytimeen, tai ettei
tässä ole ydintä ollenkaan.; Tai että
miksi 'pitää ottaa juuri ensimmäiseen
kertomukseensa noin pässimäisen ai­heen,.
j.n.e. Sillä niin monta kuin on
lukijaa, niin monta-on arvostelevaa
mietipidettä. Siis: joka moittii al­kua
pitkäksi, alkakoon lukea lopusta
alkuun päin ja päästyään tämän päs­simäisen
kertomuksen pääkohtaan,
jättäköön alkupuolen lukematta. Jos
ioppupääkin tuntuu väsyttävän, niin
lukee keskeltä kertomusta vain sen
parhaan osan. Jos ei sekään mielly­tä,
jättää lukematta kokonaan, kukas
pakoittaa lukemaan. Minähän vain
koetan jos -tämä todeUa tosikerto-
. mus kelpaa luettavaksi. — Siis asiaan.
. Tämä asia sai oikeastaan akunsa
siitä kun se Rintalan Ku9taa, jonka
kaikki niin Jbyvin tunsi, sanpt että
"meillä saa tanssia kun vaan hom^
maa soitUjan". Ja me sen aikaiset
nuoret, lilasimme soittajan määrätyk­si
tammikuun lauantai-illaksi ja ko­koonnuimme
odottamaan Rintalaa
nokiseen tupaan. Tai ei se tupa niia