Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 9, 1957

              Arthurin
Jo ensi kesän jn/il/sta
on kr yty m i tinkejä,
nimitrtty komiteat,
tehty iiitinkejä.
L^rfii:k i fiä suureni:in:i,
sen kai moni tietää,
vaan läpäistään se hei polla
jos kaikki toimeen rientää.
Kaiku-kuoro ki reen vilkkaa
konserttia hommaa,
laulut heillä ihanat
ja sointu niissä somaa.
Tyyne, Martha näyttämöllä
komentaa ja huutaa,
ehkä saamme kolmanteen
jo miehen remmiin muuttaa.
"Syysromanssiu" jo nähdä saatte
tänä huantaina,
"Piikana ja perijättärenä"
/tintere.Uä painaa.
Vapautta rynnätään
vaan ei ole vauhti tuima,
ehkä loppujyräkästä
kiihtyy vilske huima.
Ilma vain on suotuisa,
on leppoisa ja sievä,
ei pakkasta, ei tiuskuja, ' ^ /
ei nähty lunta vielä.
Isoäidin päldmita yhdestä ja toisesta
Kireä oli kilpa — eli
kilpakirjoituspakinaa
Jokainen Liekin kirjoituskilpailuun
osallistuja näi tti ottaneen sydämensii
asiaksi lehtemme avustamsen. Palkin­non
tavoittelu oli tuskin kenenkään pää­määränä.
Kerron nyt tässä, kuinka minä käytin
^'tekniikkaa'',, tai oikeastaan suoraan
sanoen laukaisin kolme kertaa. Toiset
olivat jo aloittaneet kuukausa sitten,
kun minä laukaisin ensimmäisen lau­kaukseni.
Osui kuin osuikin, koska oli
sattunut Liekkiin. Odotin taas jonkun
akaa, seuraten toisten osumia, jotka
alkoivat osua hyvin lähelle Liekin sy­däntä,
eli toisin sanoen Liekin lukijain,
sydäntä. Pamautin toisen kerran ja
— sekin osui.\
Jälleen seurasin toisten osum-a.hiljaa
sivusta. Koska pommitus oli kierää,
haudoin mielessäni jotakin kepposta.
Päätin antaa toisten nyt pommittaa ja
sitten vasta laukaisen kolmannen ker­ran^
Ajattelin silloin päästää aivan kes­kelle
lukijain sydäntä.
Hiljalleen latailin piippuani ja "piit-tareita"
pyssyni piippuun. Tähtäsin
tunt kausia kynäni terää pitkin^ joka ei
liikkunut paperin päällä tuntikausiin.
Kopautin ainakin tuhat kertaa älynup-piani
rukoillen, että se antaisi järkevän
ohjeen. Kaikki turhaan! Kynäni sei­soi
paikallaan ja siitä oli valunut suuri
musta läiskä paperille.
Vihdoin suutuin päänuppiini ja alo*n
kiskoa sitä haivenista. Kun ei yhtään
haiventa kuitenkaan osunut kouraani,
aloin kynsiä sitä kovasti pauhaten: —r
Anna nyt rietas neuvosi tuolle kynälle,
että se osaisi ottaa oikean tähtäimen
Liekin lukijain sydämiin.
Olihan sittä apua, sillä nuppini tie­tää
minun olevan kiivaan vihassani.
Niin alkoi nuppini latoa pyssyni piip­puun
piittare ta, tavaravaunuja, rakas-timeita^
suuria valeita ja ties mitä kaik­kea
muuta. '
Tuli siinä sitten jo ilmoitus 'lehden
puolesta, että siihen ja si'^en mennessä
pitää kaikkien kilpakirjoitusten olla si­sällä.
Oltn juuri saanut p ssyni piipun
täyteen ja täräytin . . . . Juuri ja juu­ri
ehti. panos maalitauluun ennenkuin
se otettiin pois. Kuusikymmentä neljä
täysosiinma ja m'nun vinneisenä.
Nin, siitä flunssasta. Se iski mlnuun-k
m . En tiedä oikein onko tämä sitä
aasialaista, vaiko tavallista kotimasta,
sillä en mikistä olleen montaakaan tal­vea,
etteikö jonkin nenä olisi turissut ja
aivastukset pärskyneet. Olen nyt naut­tinut
kotona olosta, enkä ole viikkoon,
käyni t ulkona. Pari pä vaä olin vuo-
' teeUä. Otin äsperiinia jä panin nenää­ni
mentbolatumia ja se auttoi. (Ida se
soitti, että nythän on sinulla aikaa kir­joittaa.)
Yr tän aina löytää kaikissa tilanteissa
hyyät puolet jä niinpä löysin nytkin.
Kiiretti ei ole mihinkään. Öljy antaa
lämmintä; Pakkalan Kalle pitää huol­ta,
että sitä OTL aina tynnyrissä, tytär
tuo postin ja mitä tarvitsen ja tyttären
tytär kävi kysymässä, josko mökkiä
tarvitsisi siivota.
Muistan kun erään kerran aikaisem­min
olin fluiissa/ Lehmiä oli navetassa
ja lypsylle olisi pitänyt nousta. Miehe­ni
sano', että hän hakee lypsäjän. (Oli
juuri äsken vasikoinut suurimaitoinen
lehmä, joka oU hyvn tiukka lypsää).
Naapurin emäntä ei saanut juuri muu­ta
kuin kahvikupillisen '"rti ja ei autta­nut
muu kuin piti mennä itse sitä lypsä­mään.
Siihen se sairastaminen sitten
lisiä olimme sitä huolimatta.
Kaksi kertaa jouduimme aloittamaan
elämämme alusta. Kalevan Kansan ha­jottua
olimme vielä tyhjempiä maalli­sesta
mammonasta. Kolme pienokaista
oli ainoa rikkautemme. Siilon piti ope­tella
uusia elämisen keinoja, tarttua
kuokkaan ja lapioon ym. työkaluihin.
Miehen piti katsella ansiotyö. Mutta
koskaan en ole sitä muistellut pahalla.
Se terästi luonnetta ja käsivarsia. Ei ol­lut
aikaa ikävöidä. Eikä me oltu ainoat,
jotka aloittivat elämänsä samasta. Tääl­lä
elää meitä vanhuksia monta, joilla on
samat kokemukset takanaan ja ympäri
tämän mantereen bn Suomen, heimoon
kuuluvia korven raatajia; KUnnia heille!
Verkko^ ja nuottakalastajat ovat taas
olleet lakossa. Viikko sitten aloittivat
taas kalastuksen, mutta huonoa kuuluu,
ei ole kalaa. Tarvikkeiden hinnat aina
vain nousevat, mutta siitä huolimatta
ei kalasta maksettaisi mitään^ Se vähä
mitä on saatu, menee välineitten mak­suun.
On pakko ta'stella.
ISOÄITL
Vuonna, 1 9 1 k u n raivosi se paha
flunssa, olin juuri siihen sairastumassa
kun neuvoivat, että kun ottaa vahvan
suolary>'pyn, niin se auttaa. Olin juu­ri
ottanut sen ja tunnustelin mitä se
vaikuttaa, kun tultiin hakemaan apua.
Eräs perhe oli ka kki sairaina ja navetta
täynnä elukoita.
Lähdin hetipaikalla sinne. Kuukausi
meni siinä touhussa ja sain lypsää kol­men
talon, lehmät. Mieheni koetti teh­dä
kotona kaikkj muut työtä, mutta
lypsämään hänestä ei ollut. Sekn taisi
olla omaa syytäni, kun olin niin "krant­tu"
jos lypsäminen näytti käjrvän huo­nosti.
Silloin kupli Sointulassakin kuusi
henkeä viikon aikana ja joka talossa oli
sairaita. Sairaala oli pieni ja sinne ei
täältä moni saanut tilaa . . .
Kaksi viikkoa valvoin sa*raiden luo­na
joka toisen^ön. Päivällä hyppäsin
navettain väliä. Samoihin aikoiiiin sain
tämän Isoäidin t ttelin, vaikka kotoisel-sa
kielellä olen mummu ja ollut sitä juu­ri
puolet elämästäni.
On tässä muitakin merkkipäiviä. Tu­lee
kuluneeksi 60 vuotta hääpäivästäni.
Toinen osapuoli ei ole elossa, yhdeksän
vuotta on hän jo levännyt Kotiniemes­sä.
Rauha hänelle! Yksin muistelen
niitä onnen aikoja, vaikka ei siihen ai­kaan
voinut uneksiakaan, että työläis­nuorilla
olisi ollut aikaa tai \*aroja viet­tää
'honq mponia". Heti häitten'jäl­keisenä
päivänä lähdettiin molemmin
tehtaaseen, eikä se meidän onneamme
sumentanut. Olimme aina olleet sitä
selvillä, että yhdessä pitää yrittää, kun
kaksi köyhää yhteen liittyy ja että huo­let
huomisesta vaan kiihtyvät. Kuudesta
kuuteen oli oltava .työssä, mutta onnel-
Osuma olikin hyvä, koskasattiii kol­moseksi,
josta kiitän Liekm lukijoita ja
varsinkin äänestäjiin Samalla onnitte­len
Kiurua ykköspaikasta, jonka hän
voitti kirjoituksellaan Eksyneitä. Sanon •
onnittelen Anitaa kirjoituksesta Suurin:
oh äidhi lakkaus. Se oli myöskin hvvä^
ja opettava. Kiitos kaikUe muille kil­pailuun
osallistuneille.
Haluan l>ödä kättä päöUe kaikkien
kilpaveikkojen ja -sisarien kanssa. Seu­raavassa,
kilpailussa taas tavataan, ellei
jo enn^, kuten ön toivottavaa. "
FEEUS. f
'S
Sananen äskeisestä
kirioittiskilpmlMätm
Huomioin Liekistä J S . nimikirjai­milla
varustetun kirjoituksen, joka kos­ki
kilpakirjoituksia ja palkintojen ja­koa.
Olen samaa mieltä ku'n J. S. sii­tä,
että vain muutamat sy^ventyivat kir­joitusten
arvosteluun, koska -äänestyk­seen.
osallistumineH oli niin heikko.
Omalla paikkakunnallani- olen'- kysy­nyt
monilta k>Tnmeniltä Liekin lukijoil­ta,
j tta oletteko osallistuneet äänestyk­seen.
Vastaus-ön ollut, että en ole tul­lut
lainanneeksi siihen huomiota. Kil­pailu
venyi niin pitkäksi, joten ei niitä
kaikkia kirjoituksia enää muistakaan.
Olisi pitänyt säilyttää kaikki lehdet ja
lukea k rjoitukset uudelleen. Toiset taas
sanovat, ettei öle^tullut kaikkia luetuk­sikaan.
- ,
Tein tästä kys3Tnyksen naisten ker­hon
kokouksessa, jossa pii 1^ jäsentä,
kaikki varmasti Liekin lukijoita ja tilaa­jia.
-Vastaus cJ! sama, ettei ole tullut
muistetuksi eikä lainatuksi huomiota
koko asialle.
Ehkä tällainen arvostelutapa ei ole
kaikkein käj^tännÖllisin, mene ja tiedä?
Mutta oli sitä ainakin se hyöty, että
saatiin paljon kertomuksia ja siten au­tettiin
Liekkiä pys>Tnään monipuolisena
ja kaikkia lukijoita tjydyttävänä.
Mitä tulee taas sihen puoleen J. S:n
kirjoituksessa, että kilpakirjoituksissa
olisi ollut la-nattuja, niin en oikein ota
sitä uskoakseni. Sillä jos kirjoituksen
oikea kirjoittaja olisi vielä elossa ja tar
valla tai toisella sattuisi huomaamaan
kirjoituksensa julkaistun toisella nmel-lä,
niin voisi valittaa varkaudesta. Ku­kaan
ei varmaankaan halua suorittaa
kirjallista varkautta. Jos jokii kilpakir­joituksista
olsikin ollut jo aikaisemmin
julkaistu, niin mahdollisesti se on jul­kaistu
vain saman kirjoittajan oikealla
nimellä. Tämä on vain olettamus, mut­ta
mahdollisesti paikkansa pitävä.
• Olen samaa meiltä J. S:n kanssa
myöskin siinä„ että voittajain oikea ni­mi
^ VO-täisiin julkaista, koska päätös
alussa edellytti, ettei kilpailussa tulisi
käyttää edes tavallista aikaisemmin
kä>tettyä nimimerkkiä. . Näiii ollen
kaikki krjoittajat sulkeutuivat salani­men
taakse.
Itse olen {;r1:si palkinnoille päässeistä^
minulle aivan odottamatta.
Viikon kuuhnusia
tdkkelikylästä
Kirj. SUDBURYX FLIKKA
Sputnik Toinen taivahalle
nousi sunmmtaitttt,
mutta aivan tonniakaan
ei se sentään paina.
Ällikällä maailma se.
> oli lyöty vallan'
sodanlietsojille se nyt
teki suuren hallan.
Täälläkin .jo ihmiset kaikk'
taivakalle vahtaai
kuinka siellä Sputnikit nuo
toisiansa jahtaa.
Mutta kyllä.toiset sentään
pukkejakin kaataa,
vaikka monet iftantfirhaan
risukoissa raataa.
Monen oiskin paras pottaa,
mukaan oma mutjal;
jolla myöskin Htseena oisj^ '
pitkävarsi nuija,
, Kyliä sentään emännäfkm '
taitaa peuran tappaa^" ' "
tuiman luodin lähettää' ja
pukfin päähän nappaa..
Vapauden toimittajan
emäntä sen näytti^
metsässä nääs ukollensa .
ihmeen tämän näyttf. ' /.
- : Ax
. •» • ' -A-Kirjoituskilpailussa
palkittujen oikeat
nimet ja kotipaikka
Kun olemme saaneet ykmdlakaikr:
kien kirjoituskilpiailussjg. ;PQlJiinn&ilU]
päässeiden mielipiteen siiiäf joska-M
katsovat sopivaksi myöski^.\ oikean
nimensä jidkaisemisen, niin voimme_
nyt jidkaista heidän nimensä: Kuten
lukijat kuomaavot heidän onuslajaii:^ -
sunnoistaan (ystävien^Jfakinoi^s^jii
he kaikki hyväksyvät cMMn riiiMi^a
jidkaisemisen.
Tässä siis esitelemme heidät:
/ —• Eksyneitä, k.'rji.Kiunfr^ Hvh.
da River, Seattle, Wq^^t,u.. . ^ r-i
•// — Suurin on'äidinrakkam,k^^^
Anita—Tyyne Siilman,:PortArthj,ifj:
Ont. • • '
/// — Piittari ja Mn^n ,mm^
mensa, kirj. Feelis — Väi^^^Karkh,
nen, Lappe,Ont,.\,,::':^.^
Vieläk:n ^onmitelummi^ voittajäU
ja samalla kauniit kiitokset!
Huomioin nimittäin Lekissä, että olen
päässyt toiselle tlalle. Lausun kiitok­set
kaikUle jotka minua, äänestivät,
osuivatpa he siinä sitten oikeaan:
väärään, jota en voi sanoa.- Se oli ai­nakin
kiitettävä teko, että he osallstui-vat
äänestykseen. Kertomukseni otsik­kona
oli "Suurin on äidin rakkaus".
Olen minäkin osaltani aina hiljalleen
avustanut Liekkiä kirjoHuksillani sen
.syntymästä lähtien, mutta muistaäkse^
ni ensimmäisen kerran psallistiiin kii-joi-tuskilpailuun.
En tehn>t sitä niinkääii
paljon palk-nnon toivossa -kxiin aviis-taakseni
Liekkiä, joka on .tullut kakiUe
lukijoilleen rakkaaksi J
Siispä piirrän tähän nimeni ^
TYYNE ALINA SnLMAN.
— Huonekasveille saa erinMöaiso»
ravintoliuoksen upotttaniättä;bittä^
tömien munien kuoret ^yV^^ yf^]
pariksi päiväksi ja pitää?!^
päällä.. vedem sit<^
kasvit. .
lAiMintiiinat mantakoiixi i.1957 .i k ' i....