Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 21, 1940

              SKoi 8 LAUANTAINA, JOULUKUUN 21 PÄIVÄNÄ 1940
Helise heljänä talvinen tiukii, '
kuuntele kuusikko, kuinka se soi!
Tuostapa rintamme laultthun ratkee
ja metsä se kertaa: oi oi oi! '
Haali on kylmä, vaan MattHaii tupa
on auki ja väkeä tttlvillaan,
siellä on köyhillä lämmin ja hupa^
on kuusi ja lahjoja juttrelläan.
IS'i4aretiTe' iiaui-ä^
Jiymyss' on^äidm^^
Nain kun, vte yhdessä juhlimme
taasen,
niin arkiset huolemme unhoittnm.
Kaikki me onnea toivomme, suomme
toiselta toiselle veljinä vaan,
taitamme pitncän vallalta .peitsen
ja kesrämrne. päivähän veloisempaan.
METSÄN POIKA.
kässahhokäja-eiihätti siitä puhu
le. , •
. Joe Smithisott
: %iedän teidäh taricöittavän pa­rastani,
Grandison. Mutta parempi
pii, pttä sain tietää asiasta. Toivon
yam,. ettei, t^stä puhuta tämän enem
pää;. Minun elämässäni ei enää tästä
lähtien ole Ralphia.
Grandison hätkähti.
— Herra johtaja, poikanne on vielä
kovin nuori. Häntä ei pitäisi tuomita
Jioyin . •. .
Toe Srnithson suoristautui. Hänen
noihmne! tyttö huudahti vihaisena.
.Enkä käsitä, kuinka hänen öina isän­sä
voi puhua hänestä tuolla tavalla.
Olen tuntenut Ralphin siksi kauan,
että voin vaikl^a vannoa, ettei hän
ryhtyisi mihinkään niin alhaiseen ja
likaiseen kuin varastaminen. Hän
lähti 'siksi, kun ette enää kohdellut
häntä niin kuiri omaa poikaa kohdel­laan,
ettekä myöskään halunnut hän­tä
ymmärtää. Ja sanon teille vielä
kerran, sir, ettei Ralph ole varastanut
niin kolikkoakaan!
Rpsen pieni käsi puristi pöydän-ilmeensä
. oli peräänantamattoman. reunaa, ja hänen tauniit kasytxnsa
iifr'^': •:c:i-'.'^'-i •.vi. v . n H : . - : i ' i t ' •' ^ i' . . • ^ • •
- Einme puliu enää tästä asiasta.
liän sanoi läimäyttäen samalla käm­menensä
pöytään.
Konttoripäällikkö kumarsi ja pois-
^tui.'' '; : •
Vasta; Ralphin lähdön jälkeisenä
päivänä Grandison sai postiosoituk-hehkuivat
tulipunaisina innosta.
Joe Smithson huokasi, mutta hänen
ilmeensä olivat vielä ankarammat
kuin äsken, kun hän vastasi:
— Niin, Miss Matthevv, minä vali­tan,
mutta minulla ei todellakaan ole
enää poikaa;
— Ja olisikin Väärin, jos teillä olisi
sena Ralphille lainaamansa kaksisa- niin hyvä poika kuin Ralph! Rose
taa puntaa. pauhasi. Tulin tänne siksi, että
rr... . . . . , , . , T c Ralph kirjeissään kyselee teidän voiri-
Tama kaikki pakotti Joe Smithso- ^ •> v -
tunut sellaista, mitä et voi mmulle
kertoa! Rose huudahti huolestunee­na.
/Ralph katseli tyttöä silmiin. .
— Rakas Rose, ei ole tapahtunut
mitään muuta, kuin ettemme isä ja
minä ymmärrä enää toisiamme ja että
se paikka hänen sydämessään, jonka
oiketitta myöten pitäisi kuulua - mi­nulle,
ku"uluukin-aiv^n vieraalle . . .
Minua ei enää huvita kuljeskella tääl­lä
kuiri muukalainen. Nim, niiri,
Rose, sen-enempää <ei t)le tapahtunut,
?Tuitt?i siinä^i^
peeksi.
— Kuinka kauan aiot viipyä?, .
. — En tiedä, rakkaani, riippuu ai­van
olosuhteista. Mutta mennään
nyt katsomaan äitiäsi. Tahtoisin
sänoä hyvästit hän^^^^^
—'Hän ei ole oikein terve ja nuk­kuu
parhaillaan. Voi, Ralph, minun
ori nyt hiiri hirveän paha olla! j
— Pikkii Hose, älä sure, R:alph
viirkköi lohduttaen. Että riiinä n^t
niri varTriasti uskomaan, että hänen
ainoa poikansa oli varas.
Se oli ärikara isku vanhalle, kun­nialliselle
miehelle, joka lisäksi oli
leski ja sai nyt oleskella jrpöyksin ko­dissaan.
Irinoklsäamnairi kuin mil-lotrikaäft
häri cra^tautui. leiripityöl-leen
yähhöjen esiftdden keräämiseen
ja uskoi liikkeeri hoidon-konttoripääl­likölleen
Grandisonille.
Ralphin katoamisesta oli;jo kulur
nut jonkin aikaa. . Eräänä, päivänä
Grandison kysyi Joe Smithsoniita,
saisiko eräs hänen hyvä ystäyänsä,
joka muuten oli mäiriio-täide-esind-
. deri turitija, tulla katsomaan johtajan
kiinalaista maljakkoa. Joe Siftithson .
tietenkin iSuostui pyyntöön, ja niin
-Grandison toi harien luokseen miehen.
Joe:Smithson otti maljakon hyllyl­tä-
ja asetti sen pöydälie vieraansa e-teeh.
Pikku mies otti suurenhuslasiri
taskustaan ja tutki maljakkoa hyvin
tarkoinv Mimein hän asetti sen ta­kaisin*
pöydälle ja virkkoi päätään
tianne ja on huolissaan teidän täh­tenne.
Ja koska tahdoin säa;da~ siitä
selvyyden, tulin käymään luonnarine
henkilökohtaiseesti, jotta voisin ker­toa
Ralphille, millaisessa kunnossa
olette. Ruumiilliseseti näytätte voi­van
erinomaisesti, mutta sydän jä
ymmärrys tuntuvat toimivan arve­luttavan
heikosti. Omasta puolesta­ni
toivon,; että parantuisitte npp(^sti!
Hyvästi, sir.
Ja kuin tuuli Rose jrioksiiilos oves­ta
ja jätti Vanhan Joe -Srhithsoriin o-miiri
mietteisiinsä. .
Iäinen, merkitsee sitä, että pääsemme nyökytelleri:
jälleen askeleen läherittnäksi yhtistä
pääriiääi^äämme. Tahdon päästä o-maksi
herrakseni, niin ettei minun
taicvitse rukoilla ketään päästäkseni
jiäimisim sen tytion kanssa, jota ra­kastan.
;Rose .painoi otsansa Ralphin rin­taan
jä pyyhkäisi kyyneleen, silmäs-r—
Tiedän, Ral(A ettei isäsi siedä
minua. Mutta minä hiestän, kun tie- Joe Söiithson'^asi->y^^^
dän^inun.tulevan takaisin.
— Suuremmoinen kapistus. Ette
ehkä ni3risi sitä sir?
—r- En, Joe Sriiithson vastasi jyr­kästi
ja nosti öialjidtori hyllylie. Eri
nijry sitä. ,
Sen .sijaan hän P3?ysi saada näyttää
miefa^ KQuita -iiärviriai»iuksia. He
meniVäl s«iUiri^ |okä ^^uoFäait^sanoeri
oli>kutnrmuseo-ikään.'- - -
. K.un„i3^et3§ vliB[ieinkin-^4^
Kului piioli viibttä,: jä R ä ^ ^ i
edelieeri teillä tiayri[?ättöiriiilä. Eiää^
nä päivänä tuli Joe Sniiihsoriiri luo
hieno, jo varihanpiioleinen nainen.
Juun näihin aikoihin Joe Sriiithson
turisi ölevarisa yksinäisertipi' jä hyljä-tympi
kuiri milloinkaan ennen.
— Olen^Mrs: Heard, Vieras aloitti.
Joku päivä Sitten ostin muutamasta
varihairi tavaräiri kaupasta kiinaläi-seri
maljakon. Kun pesin sen tänään
löysin siitä kirjeen. Kirjeen yläkul­massa
ori liikkeerine riimi ja osoite,
joten ajattelin, että kirje pn tarkoitet­tu
teille, Mr. Smithson.
Mrs. Heafd otti kirjeen käsilaukus­taan
ja antoi sen ;Joe :SmithsöniUe.
Ja tjoe Smithson luki.
— No niin, rakas ORose, Ralph sa^
noi ja puristi tytön pientä kättä, tri-paariijrt,-
ettet sano kenellekään, min
ne.olen mennjrt. Mitä vähemmän
puhut, sen parempi. Ja nyt lähdem­me!
rRose: puki päällystakin ylleeri ja
he a joivat autcdla. Daly-teatleriin.
Henkilökunnan sisäänkäytävän ul­kopuolella
-Ralph suuteli morsiari-t£
»n.
— Hyvästi, rakas, hän sanoi, nie
tapaamme \ielä!
— Hyvästi . . .
.Rose riistäytyi Ralphin sylistä ja
juoksi nyyhkyttäen sisään. -Ralph
viipyi Aieläi hetkisen ovella, mutta
lähti sitten; ja katosi sumuun.
Juttuhari on päivänselvä, Gran­dison,
Joe Smithson mutisi väsyneenä
ja siveli kädellä otsaärisa.
Olisin säästänyt te:idät tästä su­rusta,
herra johtaja, konttoripääl­likkö
\nrkkoi valittaen. Ikävä kyllä,
riinsa, tapasi hän sielläyituoren.i^^ftai-,
sen. . • - • • .
«^A^Ittöaako;eisitte^MI^^3?^^^
seita, f ' - ' V -
Tämä-eyökkasi. • . .
— jKyUä> sir. - i^eh rRose ^Matt-hew
:_5ä olen tunteilut v:poifcanne 'jö .
Jofe « » E u t h ^ hfe^
^ rMiss MathiBw," d)MiauUa<oIe
poikaa. vKeitän n u n u l l a < A T ,
mutta hän - kehtasi varastaa:, omalta
isältään-jaikaädta teille; tieQrmättö-mille.
'
. '^Rakas isä!
>Koska xrfen jo Jpitkän aikaa :huo^
mannut, ^^tten merldtse oSinulle
rassaan mitään, vaan suhtaudut^
niiiiii f-kaiin (johbirftin -MusaHkappälee*
seen, ^IsalsQri - pathaimmäfcsi yrittää
selviytyä.eläinäs3äni;-omin\voin^
Ainakaan toistaiseksi - en . äfotaise
SinuHetolinpaSkkäaBi.
rRakas; isä,-4nintm' on valkeav-emta
siaa6ta,.nftitia miriua:4bhdöltaa ^cui- puhäiHeeö.
t^kinse^jatus; ettet tule iöinua:*:äi-paamä£
m:^
Panttasin korut, jotkai^sautlceirlan
äidiltä. Niistä säin. niinr^aJjon. :^että
pystyin iriaksamaan (Grandisonille
velkani.
Tuosta* Grandisonista: ptiheöi ollen
tahtoisin kehoittaa Suiuä olemaan
Nuori ja pidetty, 19-vuotias elokuva-näyttelijätär
Deanna Durbin on saa­nut
pauloihinsa filmituoftaja IVaugk
PatiVin ja he ovat julistaneet kihlauk­sensa.
Ei mainita uutisissa, onko tämä
Vaughin ensimmäinen, tai kuinka mo­nes
''eriehäys", mutta Deannalla se
on ensimmäinen.
riiri; i^^tyväri
pÖ3rtääsi,/-cai voi ^JätMä näitä sille.
ToTVön,-;että .rjöriakin;päivänä ne löy­dät
riiäljäkösta^ -
Joe Srriithsönvasteli liyllyn Muo ja
otti 'Siitä toiriuuttuneeri maljakon.
Hän katseli;ja käänteli:sitä hetkisen,
jaTnäytti^kuiri L häh olisi, hätkähtänyt.
Hän .palasi -^Irs. /Heardiri luo ja'ky­syi:
— Hyvä rouväjkendtä vanhain ta­varäiri
kauppiaalta ostitte maljakon?
Mrs. HeaM aritöi händle kaup­piaan
nimen ja osoitteen.
— "Olitte' hyvin ystävällinen, kun.
vaivauduitte tuomaan kirjeen minul­le,
joe Smithson virkJkoI, Mutta nyt
on asia siten, että se niaijakko on
varasteltu miriiiltä ja lilalle pantu
aivan• -"äL"r y'o"t1o n jä-Vlj,e.n- nös. •• • - • •
/^Hen^rvötteiivät vielä'hetkisen, ja
tulol^öia •oli,?että Mrs. ^Heard suos­tui-
vhrovuttamaan:va*a^etun mälja-
J;e*i Joe-SaiithsoröflletMmialla, minkä
oli maksanut Rka«f>piaalle. Mrs.
Heatdm >poistuttua rja iduovutettua
nadtjake^atölleet r.|ianttifcaitit Joe
SÄiths«Äi^-k?ätsuii^nttoripää}likkön^
Tyttö tvätseli Joe. &mthsoma pa- härii^ suhteensa varuillasi. Hän• «on
heksuen.
— Ralphko? Ei, er Ralph öle voi­nut
varastaa! Ei koskaan, sit! Ei
koskaan!
Tuossa ^*ei" koskaaft" <di jolakin,
mikä sykähdytti Vafihan Joe Smith-sdnin
sydäritä. Mutta harien ilmeei-sä
|i3rsyi kovana ja kylmänä.
^ Niiri joka tapauksessa on asian­laita.
Miss Matthew. -
— En usko .vähääkään - tetdäri. sa-viisas
jä liukas herrasmies ja käjrttää
'uhrautuvaisuutta' ja ^auliulta' vain
naamarina toteuttaessaan omia suun-,
nitelmiaan.
Nim, hyvästi-nyt isä,, äläkä muis­tele
minua pahalla.
Poikasi Ralph.
J. ' K . Panen tämän kirjeen -sekä
panttikuitit kiinalaiseen maljakkoosi.
En tahdo sanoa Sinulle suullisesti hy­västiä,
ja koska pelkään Grandiso-
Eräs teidän yälävänne olisi kerran
ostanut miririlta kimalaisen maljak- ,
koni, iiän sariöi Gränfdisoriille. En
niyyriyi sitä enkä nayy sitä nytkään,
mutta haluaisin rieiivofella hänen
kärisöaäri pariäla muusta vanhasta
esinees;tä,jdihiri hän myös tunsi mel­koista
miifelerikiiritöa. Voitteko antaa
mininie Ibärien ösoittensa?
. Gr^ndssori kitJcHtti-sen paperille.
PoiSluessaaö^^lHioneeSta hän virkkoi
vaatimattomaan ja kohteliaaseen ta­paansa:
— Herra johtaja, puhuitte eilen
jotakin: siiheii-suuri^^, että vetäy­tyisitte
syrjään vKikercIämä^^^ • • •
:Joe Sinithson ihymyili liiukan kuni-mälHseseti.
— .-Keskustelkaamme sntä joskus