Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 2, 1957

              im
3:iry. MARJATTA 1
NUORI Anna-Liisa sanoo uudelleen
anoen: — saanhan minä sen, äiti?
Äiti istuu pienenä ja hauraana kei-rutuolissa.
Han_ nyökkää hiljaa pää­tään
kuin siiostumukselcsi. Anna-Lii-tään:
Mutta kun toiset lapset ovat sii­nä,
el hän viitsi vaivata isää, ehkäpä
illalla myöhempään olisi tilaisuus.
Hän istuu pienelle mättäälle veneen
suojaan. Toiset saisivat peseytyä ja
san ääni on niin aran anova, ettei hän syödä, sitten hän menisi korjaamaan
jaksa kieltääkään, mutta pienen huo- pöydän ja pesemään astiat. Täti me­reen
toiselta puolelta kuuluu topakka nisi lypsämään ja silloin^lisi rauhallis-
»vastaus: ta sisällä .
— Et sinä saa, saat uskoa jo. Oh se Mietteissään hän istuu yhä, huo-
• ihmeellistä, että. sinä Suriet-ole yh- maamatta, että naapurin Topi on ^
tään paremmin opettanut tuolle tytölle myöskin tullut rantaan. Hiljalleen kä- -
elämää. Tässä minä olen raatanut velee hän tytön taakse, peittää ^äsil-teidän
hyväksenne jo pian vuoden . .
tuo Anna-Liisa voisi yhtä hyvin tehdä
jo nämä, työt kotona. Joutaisi jo men­nä
lautatarhaan työhön, pian kuusi­toista
täyttää. Hänen iällään minä jo
olen ollut vieraalla työssä.
Siirin sisko Maria on ollut toisinaan
heidän talouttaan hoitamassa jo pian
lään tytöii' silmät ja sanoo :
— Arvaa kuka?
-—En osaa arvata, vastaa' Anna-Lii­sa.
Mene pois kuka lienetkin! Aina
sinä olet pilaamassa minun pienetkin
vapaahetkeni .
^ Noj tyttö, arvasithah sinä. Ku­kaan
intiu ei köskaäii ole sinun tielläsi
vuoden ajan, Siirin käännyttyä -aivan kuin minäj vanha Keräsen Topi. Mut-vuoteen
omaksi. Jaska, Siirin puoliso, ta annas olla, tulen tänään auttamaan
• on sahalla työssä ja heidän pieni ko- _ siinä probleemissa . . . Saat sen rippi-tinsa
on tässä aivan kauppalan Jaidas- leningin puhuin siitä äidille. ; Hän
• sa. pn pieni oma maatilkku, jossa he antaa sen velaksi,' maksat joskus. Äiti
'koettavat kasvattaa hiukan kasviksia sanoi, että se sinun ^vanhapiika-tätisi
• ja hiaitaa yhtä*iehmää, hankkien siten pilaa ihhankin jota hengitämme.
• vähän lisätuloa suuren perheen ruoap Voi Topi,-sinä-pahanilman lintu,
avuksi. aina sinä kiusaat minua. En huolisi
Perheessä on kuusi lasta. Nuorin sinun, välityfcselläsi sitä leninkiä, en-
Camdan lasten suorittama keräys Y> K
tuotti ^42yOOO dollaria, joka ylläkuvatulla shekUl(jt Mh^etöiml
Yorkiin. Parhaiten kunnostautui ^ässä keräyksessä <l3'Vuatias ^pulup^^
McKitrick, North Battleford,Sask. Hänen vieressääti vc^emmdUa Onta
hain herääjä 9'VUptias Sandra Gudler, Woodjordista:Shek^ä kädessään':^
nainen on Mrs. /. S. D. Tory, Yi K:n lasten avustusjärjestöt Canadiin^^ia^^
puheenjohtaja. : > / . "
uoli viime syksynä melkein heti syn-:
tymjsen jälkeen. Siiri emäntä vielä­kin
kaipaa pienokaistaan. Usein kyy-nelhelmi
valahtaa kalpealla poskelle.
' Siitäkin Maria-sisko huomauttaa: T T -
nen menen vaikka'suojapuvussani . . .
Hyvä sinun on olla, kun äidilläsi on
kauppa, hirmuiset 'hinnat ja paljcm
taa sentään kuivata tiskit sanoen:
r On niin kaunis ja lämmintä . . .
Otan Marja-Tertun' mukaani ja käyn
köyhiäostajia j a - r a h a a vaikka mi-^ katsomassa, joko tulpaanit pihallani
ten paljon. ovat kukassa.
Tuota nyt vieläkaipaamaan, onpanäir - Tyttö' nousee vihaisena. Tosin hä­tä
nälkäisiä suita tässä ilman häntä- -nen täytyy myöntää Topin olevan oi-kin.
keassa, nSötta sittenkin on kovin nöy-
Kovin kipeästi koskee silloin Siirin ; ryyttävää olla niin kovin köyhä,
arkaan sydämeen. Niin, mistäpä Ma-„L' Niin sinä- voit sanoa, jatkaa hän
ria osaa toisen tunteita arvata. Jiän O U ' sitten hiljempaa. Mutta täti on sitten-täisikö
se. kaikkiin ^välttämfitto^j
menoihin? luojille ;Jtäytyisi: j^£«44:;i;enji
gat ja .äidille IJiäkkeitä.* .;Nyt viel^,^i
narLiisalle , leninki, f: Tarvit^isijj-^^
sen todellakin,: mutta miten voisi asia
itse yksinäinen.-
kuoli merellä ja
-Hänen sulhasensa kin hyvä.-1 H^n on ottanut kaiken teh­däkseen
kotona. Ajattele kuinka ras­kasta
se on hänelleljin, fcim^ on tottunut
olemaan vain omissa oloissaan . ; .
Maria sai~perinnök-seen
sievoisen summan ja pari kiinni­tystä
kaupungin uudella asutuksella;
Siellä rie tuottivat hänelle hjrvän toi-; • Meillä on suuri perhe ja pienet huoneet
meentulon.: Itsellään hänellä oli pieni • jä hän tyytyy nukkumaan ullakolla
-kaunis koti, jossa ompeli kylän asuk- pienessä kamarissa, vaikka niin kauniit
; kaille. Nyt hän oli ollut täällä jo pian huoneet ovat siellä kotona.
. >'uoden. Oma koti oli ollut autiona ja
.tämä karkea työ oli lyönyt leimansa
Marian koko olemukseen. Se suutut-ti
häntäf erittäinkin käsien karkeus
, . . . Miten noilla enää hienoja kankai­ta
käsittelee^
Niin, Anna-Xiisa oli juuri tullut rip-pikquliista
ja nyt olisi saatava, uusi
. A'alk,oinen leninki ripeille pää^y sunntm-taiksi.
Sitä on nuori tyttö nim häc<
rukousta —: kieltääkään ei. yc(ij c:: ^
- 7 - Ja se sinim: juhlasi pns^^^
ko. ensi sunnuntaista? ^sanpqf:hän,^p^^
mein.
— Niin isä! Saisinkohan otta^
velaksi Keräseltä? ;Maksaisin itse! fe
räsen täti on luvannut sen
Pia^ onkin hän valmis. Pieni Mar-^^^^^^^^ . . . i s ä .katsoo lapsen.sun^^
ja-Terttu puetaan kauniiseen pukuun, lisiin silmiin? missä :hän .,;n^ee^:Jöua|
Maria on tyttösen heti pienestä pitäen
ottanut hoiviinsa ja tuhlaa hänelle ra­haa
ja rakkautta. Joskus pifem kade
sydämessä katselevat toiset lasta; Tä­mä
onkin niin erilainen kuin he toi­set.
Hiukset ovat kullanhohtoiset,
. kauniit ja kiharat. Muuten hänellä on
vaalea, pehmeä hipiä, silmät suuret
ja vihertävän ruskeat. Heillä toisilla
on hiukan Jiarmaäseen'pellavaan vi­vahtava
>tukka ja karkeampi iho: -Muu­ten
terveitä vekaroita ovat kaikki.'
Äitikin nousee vuoteelta katsele-maan
Marian touhua, kun hän Taittaa
-lasta kuntoon. Hiljaa hän huokaa it­sekseen.
;Maria opettaa tytön -vaati­vaiseksi.
Vielä ei lapsi osaa ajatella sii­nnä
jqaitääri eroa, mutta vähän; isommak-taasti
toivonut, sillä toverit saisivat 7 Hän on menö^sa^ liQpsämään. Nähdes-sellaiisen.
Hänenkö täytyisi olla van- - sään AhnasLiisan sanoo: ' .
hassjä viime kesäisessä ja haalistunees­sa
leningissä. Se pilaisi koko tunnel­ma^.*
Äiti kylTä suostuisi, ehkä isäkin;
väh^ttaismaksuUa ostamaan tuon vaa­timattoman
ihanuuden, jota hän oli jo
käjmyt sovittamassa Keräsen vaate-
- tusliikkeessä./ Multa Iäti ei .antaisi ja
häncilläpn'sananvalta tässä talossa.
Ililjals^a* lähtee Anna-ldisa ulos,
Päivä'on ollut kaunis kevätpäivä, lin^
nut laulelevat ihanasti pesiään raken­taessaan.
Ajahiksissaan kävelee Anna-
Liisa .rantaan . . . Siinä on heidän
pieni veneensä kumollaan. Isä on sen
\ervannut ennen vesille laskemista. An­na-
Liisa koettelefe sen pintaa. Se on
jo kuiva, ainoastaan v^evä tervan ha­ju
tjulee-,siitä. *
Is^n; näk^ tulevan rantatiellä.
HänJ^ee sahs^ta^^ työmaaltaan. Tois-teh
l^stdi äänDt. myöskin kuuluvat,
kun-£e paistavat koulusta kotiin. Nuo­rin,
Ma^^?!^ isää vas-
— Niinpä kai, myöntää Topi, — on
hänessä hyvätkin puolensa . . .
Näin he viimein sovinnossa päätyvät
tuvan rapun eteen. Topi pyörähtää
omalle pihalleen sanoen vielä:
—Muista minua, kun mietit/^§iaa
— niinhän? Sitten hän katoaa sisälle, ^si tultuaan alkaa varmaan^
Anna-Liisa jä^yielä hetkeksi rapul- ],kotia^ ja sisaruksi^^^
le. Sisältä kuiiluir äänekästä juttelua nenkm häh^joskus on, jiähdessäämlap-
. . . ja siinäpä Maria-täti tuleekin ulos. sen iloisiäiiail t^^
; nalla.i Häife^nistaa a^^ sitten kostamisia. kiiti phön;
-tun syntymän jälkeen.^^rH^
— Syömäan-Jä sitten saat mennä silloinkin hyym.heikko,,s^k^^ olla vielä tänä kesänä. Jösijai|
lukuinesv % :yaikka, minun huoneeseeni. . rua vuoteessa. : Maria ^ l i ; silloinkin
Äitikin ; ottaa - jo .hiljaisella ;
-osaa keskusteluun sanoen: , - ,
— Ikävää sekin on ottaa "velal^t-,
rvielä Jiorjaisin sinun yiime ke3list%^'
- .Sehän on vain sen yhden sunnpt?^j;
ajan . . . Liian komea se olisi seci 3^^^^
i keen pitää . . V . '
^ Pahanmielen tunne nouseei:^
i.kuun -Anna-iLiisalle. Näinkö "Äenj
kaunein unelmaiisa .pettäisi ja:i;j|ai9*j
£ täyttymättä S -
Isä ei : kuitenkaan henno'
vvHiljaa hän sanoo: •
— Täytyy kai sinun se saada;; KyflaJ
minä sen Keräselle maksan. On siä^:
Et varmaankaan jselviä niistä tuolla si- - ollut apuna. Olisi .silloinkin mielellään
' slt 'vielä' ensi kesänä rippikouluun. Jo­han
sille nauraisi k^^
Anna-Liisä ei vastaa mitään, mutta
' katsoo, kiitollisena tädin jälkeen . . .
Sittenkin' hänessä on paljon hyvää
*tupn kuoren alla, miettiin hän mennes­sään
sisälle.
Kaikki ovat jo suoriutuneet illalli-saisiT
nämä kotityöt. hoitaa, niin saisj
;Maria mennä.kotiinsa. Pianhan'lian|
U)n jo vuoden.ollut täällä Hyyäihmi;;
jiien hän on sittenkin. Ilman paloni
säilä ja olisipajse rumaa, jos joutui- .vottainut tytön, omakseen, mutta sitten
oli kuulunut maailmalta jonkun laivan
/haaksirikosta . . . Se oH taat^ muisttit- on hoitanut koko i talouden. TassaÄ
tanut Mariaa rakastettunisa kuölemas- kerran kysyi antaisimmeko MärjatTe|.
ta ja hän,PU taas kauan surrut kadotet- ^ ;tun häiieh^munsä
tua, unohtaen; kokonaan lapsen, vH^elä^;t^^^
Nyt vasta tuon pienen uuden tulok- tyttö siellä paremman hoidon saisi. •
, kaan synnyttyä jakuoltua oli hän^ul-^ V^
lut avuksi. Vieläeihäk ollut v^^ 'A ':\
sesta. Isä istuu äiinä yksin kj^när- - ottaisiko Marja-Tertun'ÖÄ .katsoo kuin.-jonnekin etaisyy-päillään
pöytään,nojaten. Hiljaa ku- avustaisi vain muuten pientä suojat- i:^t Kyyneleet puristuvat esiin ja;
ten aina pojat. Tarmo ja Tuomo,väit- tiaati. /vierivät poskille Hän käsittää, et»^
televät jostakin kiihkeäsU. Pieni Mär- . Marian ja 1 Marja-Tertun mentyä i on isä jättänyt päättä-;
tärkeinä^ 4^pitöä^
Anhä-Cifsa isya-^hnikan ja korjaa sit­ten
ruoat pois. Hän laittaa tiskauk-taan.
Anna-Liisa ei nyt viitsi seurata ; sen jo alulle, ennenk^^
heitä. Hän kävelee edemmäksi ran- ' sisälle. v K i
taan
asiaa
vKun Maria tulee, tuo hän
Voi isäjsaismkovnf^i^ ja asia oh jäänyt. Pieni 31^
ningin? Menisin sitten ripiltä päästyä- ja-Terttu öirkasvaniit sillä ajallaW
ni työhön ^ maksaisin sen. kukkanen kohU aurinkoa, Maria:;!^
Isä ei ensin taAdo käsittä^ kysymys- heUassä hoivaia. Jos d han i$^^
tä. Hän onmelk^ torkkunut ^päivän - lapsia rakastanutkaan,
. . M i t ä h^^^
i, joka nyt askarruttaaiiari^» miel- hukkaana^tyiihön. Ann^-Iiisan hän an- lä käväissyt: kuantain^tuleetiU^riU-,Velvol^^^