1957-12-21-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Pyykkärin piMma
Siitii on jo toistakymmentä vuotta,
(kun minä menin pyykkäriksi kämpälle.
Silloinkn (»li mari-askuu. kylmää ja luntakin
vähän. Matkaa oli aika pitkästi.
Ensin n:e tin^me junalla lähes 200 mailia
ja s.ttm 30 mailia maita myöten.
iMaamalkd cli tehtävä jalkaisin ja järvet
olivat sellaisessa kunnossa, ettei niiden
yli siihen aikaan päässyt millään, vaan
täytyi ne kiertää kinttupolkua pitkin.
En ehkä olisi tätä reisua enää muistanutkaan,
ellei eräs~hyt kämpjältä palannut
emäntä olisi tullut käymään ja
(kertonut, kuinka tuntui ikävälle jättää
niin hyvä työmaa. Hän kertoi, kuinka
nykyaikaiset kämpät on hyvin variis-kertomuksestaah
tulin huomaamaan, et-tettuja
monilla mukavuuksilla. Hänen
tä olin jäänyt kämpiltä pois väärällä
vuorolla. Siihen ku'tenkin on ollut
syynä huono terveys eikä laiskuus.
Hänen kertomuksestaan tulin huomaamaan,
että nykyajan kämpät ovat
hyviä ansiopaikkoja ja että työtä ^tehtiin
korkeintaan kahdeksan tuntia.' Nyt
ei myöskään tarvitse kävellä kämpälle
mennessään ei sieltä tullessa, bussilla
viedään aivan kämpälle saakka.
Siihen aikaan kun minä olin kämpällä
ei työpäivällä ollut juuri mitään
rajaa, eikä kukaan sanonut, että mene
nyt lepäämään.. Silloin oltiin alituisessa
kiirastulessa.
Olen minäkin ollut kämpällä muunakin
kuin pyykkärinä, olin mm. uitto-kokkina.
Silloin sai kaksi jä puoli dollaria
hevosenkengän muotoisesta päivästä,
kyään kyllä saa päivässä sen
mitä silloin »viikossa. • Kuitenkin silloin
otettiin melkein samat lääkäri-, pyykki-y,
m. maksut. .
•Kun kuuntelin naisen kertomusta
kämppäoloista nykyaikana meinasi minuakin
ruveta itkettämään. Kaikesta sitä
sakotetaankin kilin siitäkin, että on
Jiian aikaisin syntynyt. PYYKKÄRI.
nehtuivat. mikä vain lisäsi hänen kauneuttaan
Toivon silmissä. — Olenko ollut
sokea "^^'mrkä selittää sen, ettei
ennen ole nähnyt sitä puhdasta kauneutta
ja sielun hyvyyttä, mikä tuossa
tytössä on edustettuna. Minä joka olen
olevinani taiteilija ja olen ylpeillyt tö-herri'-
ksilläni, olen kumminkin sokein
silmin kulkenut ohi kauneimman taideteoksen
minkä luonto on keskuuteemme
luonut, pilkkasi Toivo itseään katsellessaan
poistuvan Ritvan jälkeen,
•Kului pari viJkkoa eikä mitään erikoista
tapahtunut. Sitten eräänä lauantaina
ilmestyi Toivo taloon, jossa Ritva
palveli, Ritva ei ollut kotona ja Toivo .
kertoi rouvalle kuinka oli ihastunut Ritvaan
sekä haluaisi pyytää tätä sunnuntaina,
joka oli hänen «vapaa päivänsä,
kanssaan järvelle^ ja samalla haluaisi
näyttää kotinsa. Hän selitti, ettei halunnut
toimia vastoin kenenkään tahtoa
; ja siksi oli tullut pyytämään lupaa,
kun tiesi "Ritvan olevan poissa kotoa,
»Rouva ilomielin antoi suostumuksensa,
sanoen ivielä Ritvan olevan parhaan
tytön mitä hän tietää ja onnellinen
se mies joka hänet saa.
Iloisena Toivo lähti talosta sille tielle,
mistä tiesi Ritvan tuleyamvastaansa.
Jo kaukaa hän eroitti tytön ja jäi seuraamaan
tämän lähenenriistä paikasta,
missä itse oli näkymättömissä; Liekö
Ritva juuri ajatellut Toivoa, vai miksi
levisi punastus kasvoilleen pojan äkkiä
ilmestyttyä hänen eteensä.
Tämä ei jäänyt ainoaksi, \'aan sitä
seurasi useita yhdessäolon hetkiä ja
jouluksi Ritva sai Toivolta pienen lahjan,
jota pidetään i^isenimassa nimettömässä.
Se oli annettu sillä nimenomai-selia
toivomuksena^ ettei enää olisi Ritvaa,
joka- elää syksystä jouluun, vaan
Ritfva, joka eläisi -vuodet ympäri ja* —
että näitä yhteisiä vuosta olisi.hyvin
paljon. SOHVI.
Wästelmia
Kesä meni ^eteenpäin pitkin harppauksin,
sillä-piöruus puski jo lapsuutta
pois tieltään: ja voimia kysyvä
oli kuitenkin; fesäaika, kun heinien ja
viljojen korjauksessa lapsen voimat eivät
tahtoneet riittää: Varsinkin vil-jankorjuuaika
oli Jkovaa. Miehet niittivät
viljan \aikatteilla; ja meidän naisväen
piti se koota ja sitoa lyhteisiin
tai sitomiin, kuten meidän paikkakunnalla
sanottiin. ^
Entä sitten se rlihitysäika? Kello
kahden aikana aamulla piti nousta ja
,lähteä kuumaan riiheen, jossa piti kahta
sidonta kerrallaan huitaista pari kertaa
kummaltakin puolelta ja antaa sitten
toiseen riihihuoneeseen, jossa miehet
niitä varstojen kanssa hakkasivat.
Loppui sekin aika, ja perunakin saatiin
kaivetuksi ennenkuin marraskuun 1
pnä alkoi se palkollisten,Joma, joka silloin
kesti kaksi viikkoa. Siihen aikaan
saattoi isäntä sanoa, jos rengille ja isännälle
tuli riitaa, että "ei meillä tarvitse
pakosta olla, vuoden ^päästä meiltä saa
lähteä". Mutta saattoi renki sanoa:
"En ole vuoden päästä tullut, enkä sieltä
pois mene. Ovesta oleh tullut ja siitä
menenkin,"- :
•Niin sain minäkin ensimmäisen kahden
viikon loinan elämäni aikana, Sitä
sanottiin savipäiväin ajaksi ja kyllä se
sitä olikin, sillä silloin oli syksyn kuraisin
aika; .'Kun viimeisenä aamuna olin
saanut navettatyöt valmiiksi, oli emäntä
jo laittanut eväspussiri kuntoon. Se ei
ollutkaan mikään "natinkipussi", vaan
melkein saman mittainen kuin minäkin,
mutta monta kertaa minua paksumpi.
Muistan vieläkin mitä kaikkea siellä oli:
•Kolmekymmentä kuivattua leipää,
10 hiivaleipää, kuusi makeata limppua,
kappale siankinkkua, palvattua lehmän*
lihaa, kilo villoja ja se pieni k^tun lapa,
josta se laulukin on tehty, että "taas"on,
tyttö vuoden palvellut ja nyt on viikon
vapaa. Rinkilä pussiin pistetty ja pieni
kutun lapa, ' -
'Sillä aikaa kun minulle vielä tallottiin
yehnäskahvit, oli Jussi pistänyt hevosen
gaisoihin ja sitten minua Ja eyäs-säkkiä
lähdettiiii viemään kotia kohden.
Emähtä varoitti lähteissä, että tuo vain
säkki takaisin,, kun se on virkansa suorittanut
jo kolmekymmentä vuotta. Kolme
kertaa se~ minullekin sannalla tavalla
täytettiin. Sen aikainen tapa oli, että
jos jäi taloon vielä, seuraavaksi vuc/jjek-si,
niin anjnettiin eväät lomalle lähteissä.
Kyllä i^e eväät olivatkin minulle hy-
* vään tarpeeseen, sillä kotona oli viisi
pientä veljeä ja siskoa, jotka minua har->
taasti odottivat, j Olin silloin xaelä lasten
kengissäy joten minulla ei lomani
aikanakaan ollut nuorten iloja. En
osannut edes aamuisin nukkua pitempään,
kun olin tottunut nousemaan aikaisin.
- -
HITU.
l^feiis^ /a i;iAa - mhän muustakin
tm
Kateus ja yiha ovat kaksoisveljekset.
Suomalainen; sananlasku sanoo: "Viha
\iepi viljan maasta, kateus kalan merestä.",
Hyvin har\'a ihminen voi kuitenkin
lyödä rintoihinsa ja sähoa, ettei
ole koskaan huomannut kummankaan
•veljeksistä siellä olevan. Toisilla oh
enemmäUj toisilla vähemmän, ^Kuinka
paljon pahaa irueltä ja onnettomuutta
nuo kaksoisveljet ovatkaan tuoneet ih-misrintaan.
Entisaikoina, kun ihmiset
olivat vielä vähemmäh tietoisia, tehtiin
oikein tiihoretkiä naapureihin. Pääsiäisyönä
esim.: trullit kävivät silppmas-sa
naapureiden karjaa y.m. pahaa tekemässä.
Eikä ole vielä kovin pitkää aikaa,
kun lehdissä kerrottiin samantapaisesta,
tapauksesta.
. Ennen vanhaan retuutettiin riaapu-reita
käräjistä käräjiin, usein vain pelkästä
kateudesta. Usein' ei kantaja-kaan
saanut l^uiti suuren häviön itselleen,
mutta sisu ei antanut myöten. Ja
jos mitä yhteistä meinattiih, siitä seurasi
pitkät riidat, minkä talon lähelle se
rakennetaan. Olen lukenut sellaisesta
hauskan kertomuksen tai *Krjan siitä.
Sen nimi pn Heinärannan Osuusmeijeri,
Se on meidänkin kirjastossamme. Siinä
kerrotaan hauskasti sellaisesta kylaso-dasta.
Nykyisin ei sellainen kateus ja viha
ilmene enää niin suuressa määrin. Minä
oikeastaan luulen, että jotkut omaavat
sellaisen luonteen, että heillä on paha
olla, jos toisella ihmisellä on jokin
paremmin kuin heillä. Sellainen on hyvin
onneton ihminen. Ei ole hauskaa
tuntea vihaa ja kateutta. Se on luonteen
vika, josta pitäisi päästä. Siinä voi
kyllä olla m^^öskin perittyä ja lapsena
saatua 'katkeruutta. Vanhemmatkin
voivat plJaUetän^ättjjän siften syyHisiä.*
Samassa perheesää OQ usein erilaisia lapsia^
Toinen on viehattävämpi ja aurinkoisempi
luonteeltaan kuin toinen, kaur
niimpt ja avoniielis^mpii kuin toinen. It-^
sestään im selsä, että Jei^^
oidaan viehättävämpi lapsi. Se kasvattaa
toiseen kateuden ja alemmuuden
tunteen, josta ei niin vain päästä. Jos
myöskin kasvaa oikein puutteellisissa
oloissa, ei -saa esim. sellaista vaatetusta
kuin toiset, niin sekin synnyttää vihaa
jä kateutta. Täftyy siis tuntea
syyn ja seurauksien laki ja oppia 3 ^ - "
märtämään; Viisaus osaksi j)erustuu
taitoon oppia tekemistään tyhmyyksis-
• t ä . . /
Sohvi halusi tietää miten meistä ku-km
ikirjoittaa. Olen aina töitä tehdessäni
ajatellut ensin valmiiksi asian mistä
kirjoitan. Mutta nykyisin, kim ei
työhuolet rasita, ei myöskään aina niF
kuta ja aamuyöllä vaivoissani ajattelen
kaiken maailman asioita ja silloin tulee
mieleen, että ehkä se tai se kjihiiöistaisi
Liekin lukijoita. Niin nousen ja kirjoitan
aamufakki päällä lähelle puoltapäivää
(niiri nytkin). Jos on postipäivä
töytyytän sitten kirjoitukseni postiin.
Jos ei ole, niin toisena äamUna* alan
sensuroimisen ja iiUoln useimmiten se
jää lähettämättä. Näin ollen onkin parempi,
ettei posti mene joka päivä. Täten
kerääntyy niitä tuhrittuja papereita
Joka paikkaan. Minulh on se onneton
vika, /etten mahtaisi mitään hävittää,
lehtiä jä kirjoja kokoontuu laatiköittain.
Kun tytär taas kävi Ocean Falkilta, niin
hän kfsyi eikö niitä jo saisi polttaa vähemmäksi.
Pyysin, että jos nyt vielä
antaisi olla. Pianhan minä täältä jo
lähden ja sitten saatte tehdä oikein iloisesti
palavan rovion. Minä näes toisinaan
huvittelen, katselen niitä ja muistelen
mennyttä elämää.'
Taaskin vieraiU täällä kuolema, vieden
mukanaan vanhan veteraanin mrs.
Margred Heinosen. iHän olisi ensi tammikuussa
täyttänyt 79 vuotta. Häntu
li saarella v. 1903 miehensä Isak Heinosen
kanssa. L Heinonen -kuoli vUosl sit-ten.
Poismennyt oli kodin ihndnen^ joka ei
paljon ottanut osaa tomimtaan. Heillä
Artkurin Jimättmim
Pormestarin titteliä
taas pitää nainen täällä.
Olisi oUtit vaihtelukin -
vlukavata nähdä.- ' '-
Ja niinkuin airta ennenkin
isot jäivät, -runnaan"^
pienet kyllä veroina
saa maksaa suuret lunnaat.
. Torontosta Sirkkf^ Saima
joiikkohomme lensi, -
Näyttämöltä hänet nähdään,
kun tutustutaan ensin. • .
Tervetuloa Sirkka, Oiva,,
tyttäret myös nuoret!, ~.
Toivotaan, dt saamme pitää
teidät monet vuodet. _
Uudenvuoden vastaanottohypyt
tulossa on huimat,
rientää sinne tytöt, pajat,
^uJiot, vatihat muijat. .
Orkesterin, musikantit •
valssit, polkat soittaa,
tanssin jyske kuuhm kauas,
värivalot loistaa.
Loppuu taaskin vanha^vuosi,
astuu sisään umi,
toivotaan et tuleva ois^
rauhan vuosi suuri: *
- T.
oli ~kölme lasta, joista tytär ja poika
kuolivat parhaassa nuoruudessaan. Tyttäreltä
jäi poika, Kenny Homer. Toinen
Heinosen/pojista on Yhdysvaltain
puolella, osuustoimintalehden liikkeenhoitajana.
Heino oli juuri täällä, saaden
nähdä äitinsä elossa ja olla sitten
hautajaisissa.
Mrs. Heinonen oli teosofi ajatuksiltaan
ja se ehkä auttoi häntä paljon suurissa
murheissaan menetettyään lapsensa.
Hänellä oli harvinaisen kaunis ja
kouliintunutkin laulunaan! Hän oli ollut
laulukuorossa Duluthissä' ollessaan.'
En koskaan unhoita hänen kaunista ään-
"tään. \
He asuivat ensiksi tällä^Söiiituian alueella.
Talollakin on oma histpriansa.
iSen rakensi varakkaan publeirien. vanhapoika,
joka tuli tännae Pietarista. Hänelle
tuli morsian perästä/ei enää nuori
hänkään. Eivät kai sopineet, koska
morsian lähti takaisin Pietariin ja Purokin
lähti pian i{k)is.S|tteni«^ talosta
tehtiin lastenkotij kun siinä oli
aika suuret jä korkeat hiioöööt "Eurooppalaiseen
mallun. Yhtiön hajottua Heinonen
lunasti sen ja siiiiä älbitettiia
meidän- osuuskauppamme. Myöhem-inin
se talo paloi; Heinoset olivat 0-
suuskaupan perustavia jäseniä.
Poismennyt rakasti kukkia ja ne me-nestyivätkin
hyvin, kun huoneet olivat
suuret ja aurinkoiset. Siellä hänen kaunis
äänensäkin pääsi oikeuksiinsa. Hänet
haudattiin 'Kotiniemeen. En voinut
mennä sinne, kun oli kyhnä, enkä olisi
voinut siellä seisoa. Pappi oli ollut, oli
laulettu ja paljon oli olhitkukkia.
Heinoset olivat vuösiä farmilla, jonka
olivat raivanneet kovaan metsään.
Työtä ja uurastustia oli elämä siellä. Sitten
he taas muuttivat tänne, kun eivät
jaksaneet siellä tj öskenneliä. Näin on
kä>Tiyt monelle muullekin. Työnsä tulokset
ovat joutuneet luo>a»ttamaan vähästä
toisille tai sitten heittää metsittymään,
hionet muistot ovat meillä toisistamme.
'
(Lepää rauhassa! •
— Giraffi saattaa kasvaaaina 20 ja-^
lan korkuiseksi, sillä niinkin korkeita
yksilöitä on tavattu Afrikassa. Girafte*-
ja arvellaan Afrikassa olevan ;iu)ia »3^^
joonayksilöä. , - , - '
SS ''-tui \ VH 1
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 21, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-12-21 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki571221 |
Description
| Title | 1957-12-21-06 |
| OCR text | Pyykkärin piMma Siitii on jo toistakymmentä vuotta, (kun minä menin pyykkäriksi kämpälle. Silloinkn (»li mari-askuu. kylmää ja luntakin vähän. Matkaa oli aika pitkästi. Ensin n:e tin^me junalla lähes 200 mailia ja s.ttm 30 mailia maita myöten. iMaamalkd cli tehtävä jalkaisin ja järvet olivat sellaisessa kunnossa, ettei niiden yli siihen aikaan päässyt millään, vaan täytyi ne kiertää kinttupolkua pitkin. En ehkä olisi tätä reisua enää muistanutkaan, ellei eräs~hyt kämpjältä palannut emäntä olisi tullut käymään ja (kertonut, kuinka tuntui ikävälle jättää niin hyvä työmaa. Hän kertoi, kuinka nykyaikaiset kämpät on hyvin variis-kertomuksestaah tulin huomaamaan, et-tettuja monilla mukavuuksilla. Hänen tä olin jäänyt kämpiltä pois väärällä vuorolla. Siihen ku'tenkin on ollut syynä huono terveys eikä laiskuus. Hänen kertomuksestaan tulin huomaamaan, että nykyajan kämpät ovat hyviä ansiopaikkoja ja että työtä ^tehtiin korkeintaan kahdeksan tuntia.' Nyt ei myöskään tarvitse kävellä kämpälle mennessään ei sieltä tullessa, bussilla viedään aivan kämpälle saakka. Siihen aikaan kun minä olin kämpällä ei työpäivällä ollut juuri mitään rajaa, eikä kukaan sanonut, että mene nyt lepäämään.. Silloin oltiin alituisessa kiirastulessa. Olen minäkin ollut kämpällä muunakin kuin pyykkärinä, olin mm. uitto-kokkina. Silloin sai kaksi jä puoli dollaria hevosenkengän muotoisesta päivästä, kyään kyllä saa päivässä sen mitä silloin »viikossa. • Kuitenkin silloin otettiin melkein samat lääkäri-, pyykki-y, m. maksut. . •Kun kuuntelin naisen kertomusta kämppäoloista nykyaikana meinasi minuakin ruveta itkettämään. Kaikesta sitä sakotetaankin kilin siitäkin, että on Jiian aikaisin syntynyt. PYYKKÄRI. nehtuivat. mikä vain lisäsi hänen kauneuttaan Toivon silmissä. — Olenko ollut sokea "^^'mrkä selittää sen, ettei ennen ole nähnyt sitä puhdasta kauneutta ja sielun hyvyyttä, mikä tuossa tytössä on edustettuna. Minä joka olen olevinani taiteilija ja olen ylpeillyt tö-herri'- ksilläni, olen kumminkin sokein silmin kulkenut ohi kauneimman taideteoksen minkä luonto on keskuuteemme luonut, pilkkasi Toivo itseään katsellessaan poistuvan Ritvan jälkeen, •Kului pari viJkkoa eikä mitään erikoista tapahtunut. Sitten eräänä lauantaina ilmestyi Toivo taloon, jossa Ritva palveli, Ritva ei ollut kotona ja Toivo . kertoi rouvalle kuinka oli ihastunut Ritvaan sekä haluaisi pyytää tätä sunnuntaina, joka oli hänen «vapaa päivänsä, kanssaan järvelle^ ja samalla haluaisi näyttää kotinsa. Hän selitti, ettei halunnut toimia vastoin kenenkään tahtoa ; ja siksi oli tullut pyytämään lupaa, kun tiesi "Ritvan olevan poissa kotoa, »Rouva ilomielin antoi suostumuksensa, sanoen ivielä Ritvan olevan parhaan tytön mitä hän tietää ja onnellinen se mies joka hänet saa. Iloisena Toivo lähti talosta sille tielle, mistä tiesi Ritvan tuleyamvastaansa. Jo kaukaa hän eroitti tytön ja jäi seuraamaan tämän lähenenriistä paikasta, missä itse oli näkymättömissä; Liekö Ritva juuri ajatellut Toivoa, vai miksi levisi punastus kasvoilleen pojan äkkiä ilmestyttyä hänen eteensä. Tämä ei jäänyt ainoaksi, \'aan sitä seurasi useita yhdessäolon hetkiä ja jouluksi Ritva sai Toivolta pienen lahjan, jota pidetään i^isenimassa nimettömässä. Se oli annettu sillä nimenomai-selia toivomuksena^ ettei enää olisi Ritvaa, joka- elää syksystä jouluun, vaan Ritfva, joka eläisi -vuodet ympäri ja* — että näitä yhteisiä vuosta olisi.hyvin paljon. SOHVI. Wästelmia Kesä meni ^eteenpäin pitkin harppauksin, sillä-piöruus puski jo lapsuutta pois tieltään: ja voimia kysyvä oli kuitenkin; fesäaika, kun heinien ja viljojen korjauksessa lapsen voimat eivät tahtoneet riittää: Varsinkin vil-jankorjuuaika oli Jkovaa. Miehet niittivät viljan \aikatteilla; ja meidän naisväen piti se koota ja sitoa lyhteisiin tai sitomiin, kuten meidän paikkakunnalla sanottiin. ^ Entä sitten se rlihitysäika? Kello kahden aikana aamulla piti nousta ja ,lähteä kuumaan riiheen, jossa piti kahta sidonta kerrallaan huitaista pari kertaa kummaltakin puolelta ja antaa sitten toiseen riihihuoneeseen, jossa miehet niitä varstojen kanssa hakkasivat. Loppui sekin aika, ja perunakin saatiin kaivetuksi ennenkuin marraskuun 1 pnä alkoi se palkollisten,Joma, joka silloin kesti kaksi viikkoa. Siihen aikaan saattoi isäntä sanoa, jos rengille ja isännälle tuli riitaa, että "ei meillä tarvitse pakosta olla, vuoden ^päästä meiltä saa lähteä". Mutta saattoi renki sanoa: "En ole vuoden päästä tullut, enkä sieltä pois mene. Ovesta oleh tullut ja siitä menenkin,"- : •Niin sain minäkin ensimmäisen kahden viikon loinan elämäni aikana, Sitä sanottiin savipäiväin ajaksi ja kyllä se sitä olikin, sillä silloin oli syksyn kuraisin aika; .'Kun viimeisenä aamuna olin saanut navettatyöt valmiiksi, oli emäntä jo laittanut eväspussiri kuntoon. Se ei ollutkaan mikään "natinkipussi", vaan melkein saman mittainen kuin minäkin, mutta monta kertaa minua paksumpi. Muistan vieläkin mitä kaikkea siellä oli: •Kolmekymmentä kuivattua leipää, 10 hiivaleipää, kuusi makeata limppua, kappale siankinkkua, palvattua lehmän* lihaa, kilo villoja ja se pieni k^tun lapa, josta se laulukin on tehty, että "taas"on, tyttö vuoden palvellut ja nyt on viikon vapaa. Rinkilä pussiin pistetty ja pieni kutun lapa, ' - 'Sillä aikaa kun minulle vielä tallottiin yehnäskahvit, oli Jussi pistänyt hevosen gaisoihin ja sitten minua Ja eyäs-säkkiä lähdettiiii viemään kotia kohden. Emähtä varoitti lähteissä, että tuo vain säkki takaisin,, kun se on virkansa suorittanut jo kolmekymmentä vuotta. Kolme kertaa se~ minullekin sannalla tavalla täytettiin. Sen aikainen tapa oli, että jos jäi taloon vielä, seuraavaksi vuc/jjek-si, niin anjnettiin eväät lomalle lähteissä. Kyllä i^e eväät olivatkin minulle hy- * vään tarpeeseen, sillä kotona oli viisi pientä veljeä ja siskoa, jotka minua har-> taasti odottivat, j Olin silloin xaelä lasten kengissäy joten minulla ei lomani aikanakaan ollut nuorten iloja. En osannut edes aamuisin nukkua pitempään, kun olin tottunut nousemaan aikaisin. - - HITU. l^feiis^ /a i;iAa - mhän muustakin tm Kateus ja yiha ovat kaksoisveljekset. Suomalainen; sananlasku sanoo: "Viha \iepi viljan maasta, kateus kalan merestä.", Hyvin har\'a ihminen voi kuitenkin lyödä rintoihinsa ja sähoa, ettei ole koskaan huomannut kummankaan •veljeksistä siellä olevan. Toisilla oh enemmäUj toisilla vähemmän, ^Kuinka paljon pahaa irueltä ja onnettomuutta nuo kaksoisveljet ovatkaan tuoneet ih-misrintaan. Entisaikoina, kun ihmiset olivat vielä vähemmäh tietoisia, tehtiin oikein tiihoretkiä naapureihin. Pääsiäisyönä esim.: trullit kävivät silppmas-sa naapureiden karjaa y.m. pahaa tekemässä. Eikä ole vielä kovin pitkää aikaa, kun lehdissä kerrottiin samantapaisesta, tapauksesta. . Ennen vanhaan retuutettiin riaapu-reita käräjistä käräjiin, usein vain pelkästä kateudesta. Usein' ei kantaja-kaan saanut l^uiti suuren häviön itselleen, mutta sisu ei antanut myöten. Ja jos mitä yhteistä meinattiih, siitä seurasi pitkät riidat, minkä talon lähelle se rakennetaan. Olen lukenut sellaisesta hauskan kertomuksen tai *Krjan siitä. Sen nimi pn Heinärannan Osuusmeijeri, Se on meidänkin kirjastossamme. Siinä kerrotaan hauskasti sellaisesta kylaso-dasta. Nykyisin ei sellainen kateus ja viha ilmene enää niin suuressa määrin. Minä oikeastaan luulen, että jotkut omaavat sellaisen luonteen, että heillä on paha olla, jos toisella ihmisellä on jokin paremmin kuin heillä. Sellainen on hyvin onneton ihminen. Ei ole hauskaa tuntea vihaa ja kateutta. Se on luonteen vika, josta pitäisi päästä. Siinä voi kyllä olla m^^öskin perittyä ja lapsena saatua 'katkeruutta. Vanhemmatkin voivat plJaUetän^ättjjän siften syyHisiä.* Samassa perheesää OQ usein erilaisia lapsia^ Toinen on viehattävämpi ja aurinkoisempi luonteeltaan kuin toinen, kaur niimpt ja avoniielis^mpii kuin toinen. It-^ sestään im selsä, että Jei^^ oidaan viehättävämpi lapsi. Se kasvattaa toiseen kateuden ja alemmuuden tunteen, josta ei niin vain päästä. Jos myöskin kasvaa oikein puutteellisissa oloissa, ei -saa esim. sellaista vaatetusta kuin toiset, niin sekin synnyttää vihaa jä kateutta. Täftyy siis tuntea syyn ja seurauksien laki ja oppia 3 ^ - " märtämään; Viisaus osaksi j)erustuu taitoon oppia tekemistään tyhmyyksis- • t ä . . / Sohvi halusi tietää miten meistä ku-km ikirjoittaa. Olen aina töitä tehdessäni ajatellut ensin valmiiksi asian mistä kirjoitan. Mutta nykyisin, kim ei työhuolet rasita, ei myöskään aina niF kuta ja aamuyöllä vaivoissani ajattelen kaiken maailman asioita ja silloin tulee mieleen, että ehkä se tai se kjihiiöistaisi Liekin lukijoita. Niin nousen ja kirjoitan aamufakki päällä lähelle puoltapäivää (niiri nytkin). Jos on postipäivä töytyytän sitten kirjoitukseni postiin. Jos ei ole, niin toisena äamUna* alan sensuroimisen ja iiUoln useimmiten se jää lähettämättä. Näin ollen onkin parempi, ettei posti mene joka päivä. Täten kerääntyy niitä tuhrittuja papereita Joka paikkaan. Minulh on se onneton vika, /etten mahtaisi mitään hävittää, lehtiä jä kirjoja kokoontuu laatiköittain. Kun tytär taas kävi Ocean Falkilta, niin hän kfsyi eikö niitä jo saisi polttaa vähemmäksi. Pyysin, että jos nyt vielä antaisi olla. Pianhan minä täältä jo lähden ja sitten saatte tehdä oikein iloisesti palavan rovion. Minä näes toisinaan huvittelen, katselen niitä ja muistelen mennyttä elämää.' Taaskin vieraiU täällä kuolema, vieden mukanaan vanhan veteraanin mrs. Margred Heinosen. iHän olisi ensi tammikuussa täyttänyt 79 vuotta. Häntu li saarella v. 1903 miehensä Isak Heinosen kanssa. L Heinonen -kuoli vUosl sit-ten. Poismennyt oli kodin ihndnen^ joka ei paljon ottanut osaa tomimtaan. Heillä Artkurin Jimättmim Pormestarin titteliä taas pitää nainen täällä. Olisi oUtit vaihtelukin - vlukavata nähdä.- ' '- Ja niinkuin airta ennenkin isot jäivät, -runnaan"^ pienet kyllä veroina saa maksaa suuret lunnaat. . Torontosta Sirkkf^ Saima joiikkohomme lensi, - Näyttämöltä hänet nähdään, kun tutustutaan ensin. • . Tervetuloa Sirkka, Oiva,, tyttäret myös nuoret!, ~. Toivotaan, dt saamme pitää teidät monet vuodet. _ Uudenvuoden vastaanottohypyt tulossa on huimat, rientää sinne tytöt, pajat, ^uJiot, vatihat muijat. . Orkesterin, musikantit • valssit, polkat soittaa, tanssin jyske kuuhm kauas, värivalot loistaa. Loppuu taaskin vanha^vuosi, astuu sisään umi, toivotaan et tuleva ois^ rauhan vuosi suuri: * - T. oli ~kölme lasta, joista tytär ja poika kuolivat parhaassa nuoruudessaan. Tyttäreltä jäi poika, Kenny Homer. Toinen Heinosen/pojista on Yhdysvaltain puolella, osuustoimintalehden liikkeenhoitajana. Heino oli juuri täällä, saaden nähdä äitinsä elossa ja olla sitten hautajaisissa. Mrs. Heinonen oli teosofi ajatuksiltaan ja se ehkä auttoi häntä paljon suurissa murheissaan menetettyään lapsensa. Hänellä oli harvinaisen kaunis ja kouliintunutkin laulunaan! Hän oli ollut laulukuorossa Duluthissä' ollessaan.' En koskaan unhoita hänen kaunista ään- "tään. \ He asuivat ensiksi tällä^Söiiituian alueella. Talollakin on oma histpriansa. iSen rakensi varakkaan publeirien. vanhapoika, joka tuli tännae Pietarista. Hänelle tuli morsian perästä/ei enää nuori hänkään. Eivät kai sopineet, koska morsian lähti takaisin Pietariin ja Purokin lähti pian i{k)is.S|tteni«^ talosta tehtiin lastenkotij kun siinä oli aika suuret jä korkeat hiioöööt "Eurooppalaiseen mallun. Yhtiön hajottua Heinonen lunasti sen ja siiiiä älbitettiia meidän- osuuskauppamme. Myöhem-inin se talo paloi; Heinoset olivat 0- suuskaupan perustavia jäseniä. Poismennyt rakasti kukkia ja ne me-nestyivätkin hyvin, kun huoneet olivat suuret ja aurinkoiset. Siellä hänen kaunis äänensäkin pääsi oikeuksiinsa. Hänet haudattiin 'Kotiniemeen. En voinut mennä sinne, kun oli kyhnä, enkä olisi voinut siellä seisoa. Pappi oli ollut, oli laulettu ja paljon oli olhitkukkia. Heinoset olivat vuösiä farmilla, jonka olivat raivanneet kovaan metsään. Työtä ja uurastustia oli elämä siellä. Sitten he taas muuttivat tänne, kun eivät jaksaneet siellä tj öskenneliä. Näin on kä>Tiyt monelle muullekin. Työnsä tulokset ovat joutuneet luo>a»ttamaan vähästä toisille tai sitten heittää metsittymään, hionet muistot ovat meillä toisistamme. ' (Lepää rauhassa! • — Giraffi saattaa kasvaaaina 20 ja-^ lan korkuiseksi, sillä niinkin korkeita yksilöitä on tavattu Afrikassa. Girafte*- ja arvellaan Afrikassa olevan ;iu)ia »3^^ joonayksilöä. , - , - ' SS ''-tui \ VH 1 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-12-21-06
