Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 24, 1956

              Kirj. VIHURI
(Jatkoa) -
HÄN on menettänyt'järkensä! vä­lähti
Ainin mielessä.
Hän tunnusteli hädissään pukunsa
repeytynyttä olkapäätä, jonka paljas­tamaa
ihoa Osmon silmät tiukasti tui­jottivat.
Siinä katseessa oli villiinty­nyttä
eläintä ja se sai Ainin olemuk­sen
värisemään kauhusta.; Vasta^nyt
Airii tajusi, kiiinka humalassa mies to­della
oli^
— Sinähän oFet äkäinen kuin tiikerin
pentu. En olisi sinua sentään tuollai­seksi
luullut, sillä näytät niin alistuval­ta
ja säyseältä . . . Ulla on kuin koti-*
kissa, joka hyrrää hyvillään kun häntä
silittää. Hänet minun olisikin pitä­nyt
ottaa mukaani. Mutta sinä olet
kuitenkin sinä ja Ulla on Ulla. Ylpeä
villikissa . . . miitta etkö sinä ole^ruti-köyiiä?
Minulla pn rahaa ja voin muut­taa
koko sinun elämäsi, jos olet vain
hyvin kiltti minulle. Usko pois vaani
kyllä minä rakastankin sinua ja — nyt
minä puserran sinut syliini . . .
Ainin mielessä kuohahti viha. - Hän
tarttui lujasti Osmon rintamuksiin ja
ponnistautui koholleen, mutta samassa
viskattiin hänet takaisin vuoteelle.^ -
— Hauskaa leikkiä, sinä villivarsa.
Sinä ärsytät suloisesti, mutta niin vaa­rallisesti.
Minä pidän siitä jonkin ai­kaa,
mutta en oikein kauan . . . En
ole koskaan sinun Iäisesi kanssa tekemi­sissä.
Kerran eräs pieni tyttö kynsäisi
pitkän naarmun posl^eni. Se oli Pa­riisissa
. . . Mutta ethän sinä ole siel­lä
koskaan käynyt, olet ehkä ensim­mäistä
kertaa olemassa kaupungissa . . .
Mutta nyt olet siinä kuten minä tah­don,
sinun on oltava. Vaikka huiitäi-sitkin,
niin se ei kuuluisi mihinkään. Ja
mitä syytä sinulla olisi huutaakaah!
Kerranhan se tapahtuu jokaiselle ja et-^
MUISTOLLE
Kuoli mai^kniui^l pSlväna 1952.
Ne kauniit muistot
mi Einolta jäi,
eivät koskaan häivy
mielestään.
HILJA.
SUDBURY, ONT.
JOHN KEILAN
MUISTOLLE
Kuoli maurra^uun :38 päivänä 1955.
I Kolme viidettä vuotta oli tiemme
jrhteinen,
I monet vietiamne rattoisat hetket.
I Lujat reukehsimme. muistojen sillat
myös»'
I sitten sairaus esti suita toimet ja
retket;
I Jakspiöähe; kuittakin eelleiien toiioa,
sUlä raskaalta tuntui ajatus erota.
Vielä raskaammalta tuntui sitten;
kun sen täydyimme viimein todeta.
Et kosikaan 6ä näyttänyt maailmalle,
elont^a&ka et^ tuntuisi raskaalle.
Hymyhuulih sä kullit aina.'
Sulia rauhaisa uni on nurmen alla,.
minä muistain sua iniljen maailmalla.
ISiin vier^säs* tUa oh mulla..
VAIMOSI .WnA£LII^^
iWi>u.:Albia^;-:::-'^
hän sinä ole kummempi kuin muut­kaan
tytöt.,
Osmon ääni humisi Ainin korvissa.
Hän suojeli molemmin käsin kasvojaan,
kun Osmo teki yrityksiä suudellakseen
häntä. Hätäisesti hän ajatteli, öttä voi­siko
enää löytyä mitään keinoa pelastu­miseen.
.
Silloin kuului huuto keittiön ikkunan
takaa: • ,, , . : ,
— Oismo^^^^^ ovi! Vai
tulenko;sisälle ikkunasta? Lompakkoni
putosi saliin ja siellä on kaikki rahani
ja muutakin mitä tarvitsen. *
' Samassa hellitti Osmo otteensa A i ­nista,
suoristeli vaatteitaan, heitti, ot­salle,
valahtaneen tukan taaksepäin ja
lähti avaamaaiv ovea.
Ainikaan ei nyt aikaillut. Heti kun
Osmo hä\dsl ovesta oli hänkin ikkuna­laudalla
ja alhaalla kukkapenkin pääl­lä.
Sitten hän lähti juoksemaan maan­tielle,
peläten hirveästi; että Osmo läh­tisi
ajamaan häntä takaa ja saisi kiinni.'
Aini juoksi, kunnes hengästyneenä oli;
pakoitettu hiljentämään Juoksun käve­lyksi.
Takana kuului auton surina. Se ei
ollut Osi^n'musta auto, vaan harmaa.
Hän nosti kätensä merkiksi, että halusi
kyytiä.
Auto pysähtyi jä akkunasta katsoivat
keski-ikäisen tumman miehen kasvot.
•
— uAnteeksi, mutta ettekö voisi ottaa
minua autoonne ja antaa kyytiä kau­punkiin?'
kysyi Aini hätäisesti. '
— Kyllä vain . . . Mutta onko jo­kin
asia hullusti? V
— Ei enää. Mutta minun täytyy
päästä kaupunkiin -täältä, vastasi Aini,
^nousten autoon.'-^Hän^s^^^ toisella kä-i
dellään tukkaariffii ja toisella peitteli
repeytynyttä kohtaa puvustaan. Sydä­messä
jyskytti pelastumisen ilo.
— Minne saan viedä teidät kaupun-vgissa,
kysyi mies heidän matkattuaan
jonkin matkaa.
Aini säpsähti, . . niin minne hän me­nisi.
Vaaralle hän ei enää menisi kos­kaan.
Sinne ei, vaikka kuinka kävisi!
Mutta minne . . ? Silloin muistui mie­leen
junamatka ja nainen lapsineen.
Hän muisti osoitteen ja ilmoitti sen
miehelle. \
— Kas vain. Se on minullekin tut-tua
kaupunkia, sillä olemme siellä fil-maaniassa
erästä elokuvamme kohtaus-ta.
Jatkamme-siellä taas huomen aa­muna
— paremminkin tänä aamuna.
^Kyllä vien mielelläni teidät perille as­ti.
Mies puheli ystävällisesti, joten A i ­ni
alkoi täysin rauhoittua.
Vaikka mies varmaankin ajatteli yh­tä
ja toista, niin hän ei kuitenkaan ha­lunnut
millään tavoin osoittaa tytölle,
että jokainen ihmetteli tämän ilmesty­mistä.
Jokin tarina asiassa piilee, hän
mietti, mutta tyttö näyttää kaikin puo­lin
hyvältä, tuumi mies itseksefin;.
Outo, Ainin pelastajaksi ilmestynyt
mies pysäytti autonsa pienen yksiker­roksisen
puutalon eteen. Taloa ympä­röi
pieni kasvimaa. Hieman arkaillen
käveli Aini rakennusta kohti ja nousi
rapuille katsoen nimikilpeä., Se ei ol-lut
hänen hakemansa. Hän laskeutui
alaS ja' käveli rakennuksen" toisessa
päässä olevaUe ovdlej jonka nimikilves-
• sä oli hänen hakemansa A^ Saari.
; iHetkisen seisoi Äini arastellen oven
takana. Olisiko soveliasta häiritä vie­raita
ihmisiä keskellä yötä? Mitä he
sanoisivat? Mutta tässäkään ei hän
-;voiM seisoa kanan. Hän soitti ovikel-löai
arasti ja jäi jännittyneenä odotta­maan.
..
Melkein heti kuului pehmeät askeleet
ja k y ^ y s :
— Kuka siellä? '
—-Täällä on Aini Pelto. Muistaako
rouva minut vielä junamatkalta?
Ovi työnnettiin heti auki ja rouva
Saari tarkasteli hämmästyneenä A i -
" nia. , • •
^ Voi hyvänen aika! Tekö se olet- ,
tikin? Olin niin unenpöpperössä, et-ten
heti^ päässyt oikein selville kenestä
on kysymys. Mutta tulkaahan nyt to- ^'
ki sisälle, puheli rouva iloisest(.
,— Mutta enkö pahoin häiritse yö-rauhaänne?
kysyi Aitii onnellisenä, kun
vastaanotto oli ollut niin kovin suopea.
— Ette ollenkaan. Olinkin'juuri he­rännyt
lapsen kitinään ja iniiutiij kui­vaa,
^^eherii' Oli 'työssä yövuorolla. '
Tulkaa väin ä i ^ n huoletta: sisälle;
Aini seurasi näistä keittiöön, missä
oli auki vedetty suuri vuode. Hellan
ympärille laitetuilla naruilla oli kuiva­massa
lapsen vaatteita, joisii levjsi kos- V
tea^: lemua. Lapsi potki vuoteella ja
yhdessä äidin kanssa meni Aini sen ~
luokse. :
— Istukaahan nyt tuohon tuO»»Ib,
minä pistän lapsen nukkumaan.
^ Mutta ettekö ihmettele, kun tulen
näin omituisenä ajänkojftäna?
— Enhän minä sitä nyt ainakaan vie­lä
ole ehtinyt ihmetellä, vastaa vaimo,
katsellen Ainia.
— Olen lähtenyt paikastani . . .
Sattui niin, että perheen' nuori herra
käyttäytyi ndinua kohtaan sopimatto­masti.
Lähdin keskellä yötä ja kun
minulla ei ollut mitään muuta paikkaa
mihin mennä, niin tulin tänne. Muistin
teidät ja teidän, ystävällisen kutsunne.
Pelkäsin niiestärine, mutta nyihän sat-tui
hyvin, kun hän ei ollut kotona.
^. —Mattiä.nyt ei tarvitse peljätä ma­tosenkaan,
nauroi vaimo. Hän on hil^
jäinen ja kovin hyväntahtoinen. Oli
vain oikein hauska kun tulitte, silla mi­nä
olen täällä vielä hyvin yksinäirien,
melkeimpä ilman puhetoveria. Onhan
täällä naapureita, niutta heti ensimmäi­sellä
viikolla sattui jotakin sananvaih­toa
naapurin emännän kanssa pesutu­vassa
ja silloin päätin olla rakentele­matta
ystävj^ssuhteita hian pikaisesti.
Vaimo nosti nukkuneen lapsen omaan
pikkusänkyynsä ja jatkoi: — Vai sa­tuitte
saamaan niin kehnon paikan. Sel­laistakin
voi sattua. Mikä teillä siellä
oli tehtävä?
— Opetin perheen nuorempia.
— Jassoo, vai sillä tavalla \^. . Vai
Olenhan minäkin ollut yhden jos
Kirj. SUDPUR^ FLIKKA
Sunnuntaina'^ järjestömme
vuosijuhla'biva,
esiintuotiin kulttuurimme
kauneus jä voima.
Veteraani jäsenet sielV
kukan rintaim saivat:;
vaikkei stmkäqn palkituksi
silla ttäleet vaivat.
Kunniaa niin nuori joukko
heille tahtoi näyttää,
^^yd^qmmsa täUä^f
jBntunteintä^Uää.^
Paljon kätinista ja hyvää
tuotiin parrasvaloon,
kaikki osansck kun kantoi
työhön iäh^ jaloon, '
Nähtiin sieltä Sztbmen koulv,
tyUöm joukko'n^
kuoröp näyitäinö ja kaikki;
kauniin muiston jätti.
Kaiken kukkuraasi vielä
nähtiin' väri filikii,
niistä varmaan tykkäsivät,
Matit, Maijat, llmit.
Vielä viikon metsissä nuo
hunttärimme laukkaa.
Useamman pyssy siellä
aivan tyhjään paukkaa.
nnn.
toisenkin laisessa paikassa, mutta nyt
niistä minun; kohdaltani on päästy.
Meillä on nyt oma koti, vaikka luulin
jo, etten sitä koskaan saisi. Köyhäähän
tässä vielä kaikki on, mutta aina vähi­tellen
saadaan jotakin lisää. Pidämme
nyt itsellä vain tämän kieittiön. Kama­rin
vuokrasimme parille miehelle ja sa-tuimmekin
saamaan siistit vuokralai­set.
Kunhan vaurastumme, otamme
kamarinkin omaiaii käyttöömme. En­nen
tänne tuloamme asuimme erään ta­lon
tuvassa ja kyllä siinäkin oli olemis­ta.
Sanöinkih Mätillej että kyllä täältä
on lähdettävä. Se, on sellainen hidas,
tuo Matti, mutta hyvä työmies hän
on. Epäilee vain käydä käsiksi mihirii"
kään uuteen. Niin sitten suorastaan
päkoitin hänet lähtemään tänrie Tampe­reelle.
Matti pääsi työhön ja minä aion
ryhtyä ompelemaan, kunhan tässä pää­sen
alkuun.'
Vaimo näytti'suorastaan nauttivan
siitä, että sai kertoa asioistaan toiselle.
Hiukan hertgitettyään häh jatkoi:
— Mutta minähän kerron itsestäni
koko yön. Vaan kun pitkästä aikaa
pääsee puhumaan toiselle, ei huomaa lo­pettaa
. . . Täällä onkin teitä \-arten
pukkisänky, kun ostimme itsellemme
nuo hetekat. Onhan meillä sentään
vaatteitakin, joten laitan teille vuo­teen
kuntoon .
Vuodetta laittaessaan jatkoi vaimo
yhä iloista puheillaan:
— Kylläpä tämä nyt oli kerrassaan
hauska tapaus^ ^un tuli vieras aivan
odottamatta. Oliisi hauskaa jos jäi­sitte
pitemmäksi aikaa.
— Kukapa sen tietää, vastasi Aini
ilostuen. Minä en paljon tarvitsekaan,
Etttkäteen maikseitidla nmtkiaiLiiplulla
Tuottakaa ystäjvänne ja sukulaisenne
Canadaan . . . Canadian Pacific helposti
jäi^jestettävä "etukäteen maksettu'' mat­kalippu
merkitsee ajan ja vaivan säästä­mistä.
Voitte järjestää tilan: '
^Linjalaivaan Liverpooliista.
•Jjmaan vaikka mihin määränpä^än
Canadassa ja maksaa kaikki matkakulut
etukäteen Canadassa. Tiedustelkaa Ca­nadan
haUituksenmatka-aptUainoja.
Valtamerikyyti alkaen $157; .
Täydelliset tledttt
palkallisilta asia-iniehilta
tai Canadian
Pacificin konftbrei£(ta
So^TiA tsiyiisia: kulini-vuoroja
Liverpoolista
Saint Johniin, N. B.
Jouluk. 7 Empress of Britain
Jouluk. 14JEinpress of France
Tanunik. 1 Empress of Britain
Tammik. 25 Emipreas of Britain
Hejjnik. 1 Efaäpreäs öf France
HeUnik. 15 Empress-of Britain
Maalisk. 1 Bmpreiss of France
Maalisk. 26 Empress of France
Halifaixiin ja New Yorkiin
Tammik. 4 Empress of Scotland