Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 24, 1956

              1 Samm tdu ihmä^ p
i fmtArthmissa ^ -.^
Kun tuota saunajupakkaa on ollut
Liekissä useampia kertoja, paremmin­kin
kehuen sitä, niin haluan minäkin;
- nakata hiaittuni tuohon kehään ja lisä­tä
jotakin sen maineesta ja puhtauJe
Monikaan ei täällä tiedä,^ettU I*ort
Arthurissa puhkesi isofokkp(small.pox)kä totta.
V. 1899.-Se oli paremmin lievää laatua/^^1^^ syksyisenä sadeyoij^ saattaa olla
mutta kuoli siihen kuitenkin 3 henki- pimeä, ei näe kyllä kättään pitemmäl­le.
Kun tulee talvi ja* lumi maahan,
sillom kyllä näkee. Ja pmpa se kuukin
vm
On hiin pimeä, että neekeritkin näyt­tää
valkoiselta. Niin ainakin sanotaan
olevari päiväiitasaäjän seudulla, lienee-
Mutta
löä. Sairaalana . öli vanha rakennus
Van Home kadun itäpuolella, millä pai­koin
vuosia jälkeenpäin oli Pigeon River
lAimberCoin sahalaitos ja lautatarha. ^ nekin valaisevat selkeällä ilmalla.
SairaiaUn ympärin^ ai- Mutta liyt ei ole lunta, ei ole kiiuta
taus^ionka: sisäpuolelle oli pääsy kiel- eikä tähtiä, On-sysipimeä ja vettä t^llä
letty.Rokkopotiläita hoiti'tri Beek.
Tähän mennessä oli Port Arthuriin jo
asettunut asumaan suomalaisia perhei­tä
ja riuoria miehiä sekä naisia. Tämä
pieni suomalainen ryhmä tuli silloin jo
kielisten huomioon, kun paikkakunnan ehkä joutuu matkaamaan tuplia satees­sa.
Nimhän voi olla_ Ja voi niitä on-riettornia,
jotka joutuvat olemaan sodan
jaloissa! Heitäkin on ja pn sellaisia
perheitä, jotka jonkin muun tapauksen
tähden ovat joutuneet kodittomikisi.
Joka päivä niitä ori sellaisia. 'Kerro*
taan uutisissa tulvista, n^aanjäristyksis-tä
ja tulipaloista. Ne ovat nyt joka-paivaisia.
Mutta tuo sota,, se on ihinisten itsen­sä
keksimä kaikkine kauhunkoneineen.
Nuo kaikki on keksitty ihmisten sur­maamiseksi
. . . Nyt juuri valmistel­laan
juhlaa sodan-loppumisen muistok­si,
näytetään televisiossa viime sodan
kauhuja . . .Voi miten monta nuortaj
vasta iiriiehiiusikään pääsevää Sai siellä
kauhua tuottavan kuoleman, nähdä vie­rellään
toverinsa kaatuvan itse ollen
aina vaarassa-kohtaamaan saman- tur-.
englanninkielisessä lehdessä oli uuti­nen,
että yksi tai kaksi henkilöä oli
sairastanut isoon rokkoon. Heidän
keskuuteensa tuli hysteerinen pelko ja
myöskin uteliaisuus, että mikä on syynä
kun "finneihin" ei rokko tartu. Oli siis
saatava tri Beekiltä selostus tähän.
Hymyhuulik selosti tri Beek tähän
tapaan: Nuo "finnit" seuraavat omia
elämäntapojaän. He ovat puhtautta
noudattavaa kansaa. Tuolla pikku joen'
suussa järven rannalla asuu Jacob Har­ri.
• Hänellä ,on siellä jonkinlainen hi­koiluhuone
ja nuo ''fiiinit" mehevät sin­ne
joka lauantaina ja, välillä keskellä
viikkoa. Ensin he hikoilevat ja sitten
pesevät itsensä puhtaiksi. Vettä he ei­vät
pelkää, vaikka ovatkin tulleet kyl-'
mä^tä m^ä^ . . .
Mikä oli tästä seuraus? Jacob Har­ri
kertpi aikoja jälkeenpäin, että kieliset,
tutivat puoUväkisin hänen saunaan, ei-harvojeii
määräyksestä? Ei noita so­tia
määrää kansat eika ^työläiset
vain harvat johtavat miehetir Eivät
heidän lapsensa joudu sinne, eivät ole
sodanjaloissa perheet. Heitä suojataan
. . . Heidän etunsa vaativat sotaa ja
raha virtaa heille . . . Emmekö voi
estää sotaa kansan voimalla? Koska
silloin näkyvissä; samoin tähdet, jotka ovat kaikki kansat valmiita kieltäyty-
- - - " mään sotimasta? .Kieltäytymään lär
heUämästä^ p^^ rintamalle! Jospa
se aika koittaisi ja rauhan kannattajat
vbittaisivat! Silloinj silloin olisi pysy­väinen
rauha. Miten kaunis piisi silloin
tämä jumalan luoma ^maailma. ^
Voi miten hauska on tehdä työtä ja
elää, kun ph irauha, kun on terve, eikä
ole oikein suuria puutteita. Suuria vaa­timuksia
nyt ei ole meillä työtätekevilr
lä._Miten vähään tyytyykään^
kevä kansa, kun on vain pysyväinen
työpaikka ja kohtalairien palkka. Ja
sitä nyt luulisi olevan täällä valmiissa
maailmassa kaikille halukkaille — jos
väin olisi rauha!
Näin ajatelee
MARJATTA.
.rapistaa, että ikkunassa juoksee virta­na
alas. Miten hauska ön katsella si­sältä
lämpimästä tuonne pimeyteen,^^^
on niin turvallista olla, että ihan itket­tää,
kun ajattelee, jotta joku koditon
mion , , - -• •• \:,
Entä pienet viattomat läjjset jä hai-vätkä
tahtoneet malttaa odottaa .niin set? Mitä saivat kärsiä, joutuen kestä-kaiian,
että savu ja kitka biisi ehtinyt
kunnollisesti häipyä^ kun jo menivät
peseytymään. Saunataksa oli siihen,
aikaan 10 senttiä, mutta he , antoivat
väkisin 25, 50 senttiä, jopa joskus dol­larinkin
ja tilasivat sauhpmistilan
eteenkin päin.
Rokko häipyi vähitellen, eikä suoma­laisten
keskuuteen sitä ilmaantunut ol­lenkaan.
Saunominen tuli tavaksi tois­kielisillekin
pysyväisesti, sillä monet
heistä ovat laittaneet asuntojensa kella­riin
ajanmukaisen saunan. ^Ne joilla ei
saunaa ole kotona, käyvät yleisissä sau­noissa
vakinaisesti.
, Moni lääkäri on myöskin sanonut,
.että suomalaiset ovat yleensä puhtautta
noudattavia. Ovatpa jotkut parturit­kin
sanoneet, että suomalaisten partaa
on hyvä ajella, kun. kasvot ovat sileät
ja puhtaat.
Eiköhän tämä ole sataprosenttinen
tunnnustus saunalle?
ALE^LANGILA.
Tilaa Liekki ystävällesifSuomeen I
miestä kaipaa." Nyt äiti sanoi miehel­le:'
— Hänen nimensä ön Konsta .A,ntero..
Sitten hän kääntyi poikaan:
— Antero, tule antamaan kättä, meil­le
on tullut nyt isä kotiin.
Pojan mielessä ailahti — isä, ei siis
sulhanen, vaan isä! Hän ojensi kä­tensä,
sydämessä aavistus siitä tärkeäs­tä
ja suuresta, jonka edessä nyt oli.
Rinnassa soi — isä, isä, isä! Huulille
se ei vielä kohonnut, mutta suloista oli
antaa käden olla isän kädessä.
Heta-Liisa ei passaa enää autoja;
.blokki on maalattu punaiseksi, se .ön
suojattu punaisella aidalla. Taäeippa-na
näkyy pieni sauna ja navetta., • ~
Ihnkiset lipja-autossa hyökäyttäväfr>
, — Opttipas se -Heta-Liisa jottain!
mään sodan kauhut. Sadat miljoonat
ihmiset nukkuvat ikiuntaan sodanja­loissa
kaatuneina. Koska voivat ihmi-set
lopettaa tuon? Ei se lopu sillä jois
kaupataan noita poppyja", sodan sym-booleja
tai mitä ne ovat. Tai näytetään
tuota.; "poppy fieldiä", jossa nukkuu
maailmansodassa kuolleet . . . Kenet
on sinne haudattu, sillä kaipa heitä nuk­kuu
paljon unohdettuina joissakin rau­haisissa
metsiköissä, joissa ei ole muis­tomerkkejä.
Siellä vain kesäisin joku
luonnon villi kukka tuoksuu ja linnut
virittävät konserttinsa heidän lepopaik­kansa
yläpuolella— vierasmaalaisen
puun oksalla. Niin, he nukkuvat rau­han
unta. Kunnia heidän muistolleen!
;Mutta mitä on sillä voitettu, että
viaton veri on virrannut joidenkin
Syksyn mietteitä
Lentelevät puiden keltalehdet,
kun tuulet niin kylmät puhaltaa,
niin miettiväksi iJtmiscn tehden,
jos ulos ikkunasta katsahtaa.
Luonto tekee keirtokttlkuansa,
jo linnut rientää maihin lämpöisiin. ,
Xöyrinä talvea käydään oottamahan,
ja muistot kesän jäävät unelmiin.
» •
Oi kuinkg_ kummaa onkaan kaikki
ja mikä onpi sillä tarkoitus.^
Tään yksin luoja tietänevi vainen,
se ihmiselle onpi arvoitus.
Niin kuni kesän jälkeen syksy saapuu,
saapuvi ihmiselle vanhuus myös.
Syksyllä ompi myöskin elonkorjuu,
ja maksaa syksy sulle vaivas, työs.
Xiin ulfahana sentään taipuu luonto
taas talven kylmän jäiseen valtahan,
herätäkseen jälleen kevään ttdlen,
uusin voimini päilmn kirkkohan.
... E. H' „
7tQJftdoi;äM tuli
oikein joukollm
Viim^e keväänä^ tuli kaksi ja puoli
vuotta siitä, kun tulimme tänne lähelle
Sointulaa jä ystävät ottivat herttaisesti
meidät vastaan. Nyt he tulivat raivaa-,
maan talkoilla tätä ympäristöä, joka on
melkein villissä tilassa.
Tiesin sen, että te tulette, niutta en
tiennyt teidän tuleyan, n isoUa jou­kolla.
Kaikilla pii työvälineet mukana,
kirveet, kuokat, lapiot jä haravat, kai­killa
myöskin iloiset kasvot.
"Hei Ida, mistä päästä me aloitam­me!"
te huusitte.. Minun ei tarvinnut
muuta kuin katsella ja ihmetellä, sekä
välillä keittää kahvia. Olen jo annen­kin
sanonut, että tämä meidän kylän
väki on kuin jso perhe. Täällä autetaan
apua tarvitsevaa milloin milläkin ta­valla.
Nytkin tämä talkooväki lupasi
tulla vielä uudestaan lopettamaan työn­sä,
sillä eivät saaneet puhdistetuksi
ihan kaikkea minkä aikoivat. Sillä ta­valla
täällä autetaan, kuinka muualla?
Voi kunpa tietäisitte minkä hyvän
työn te teitte minullcj joka olen niin
• yksin. Mutta en kuitenkaan, ihan yk­sin,
koska te ystävät olette olemassa.
Nyt me saimme taas jotakin uutta.
Saimme palotorven, joka huutaa joka
päivä siinä kello 12 aikana, niinkuin
naapuri saaren Alert Bayssakin. Se
tuntuu hiin ison maailman tavalta. On
myöskin hyvät palokärryt ja niissä var­maan
hyvä vesiletku. Tuntuvat niin
hyvälle nämä uutuudet. Aina vain elä­mämme
täällä saaressa korjaantuu."^
Ja siitä sähkövalosta en muistanut
viime kirjeessä kertoa. Se vasta kaik­kein
suurin yllätys minulle oli, kun*
olimme monet ennenkuin tulimme tänne
olleet sähkövalojen parissa ja monet
täällä olivat taas vain öljy- ja gasolii-nivalolla.
Kyllä ^rvaa sen ilon. ^
Kaikki on nyt sitten hyvin ja talvi­kin
aiyan oven edessä, vaikka nytkin
vettä sataa ja Tyynimeri myllertää. Se
onkin meille, jotka olemme täällä kauan
olleet, niinkuin hyvää soittoa. Varsin­kin
illoilla, kun sähkövalot on päällä ja
hjrvä kirja luettavana. Tuolla ulkona
usein laineet vyöryttävät vettä ihan pi­haan
asti. Kun siihen on niin tottunut,
niin sitä melkein kaipaa näin talven
edellä. ; <
Kuulumiin taas!
IDA G.
Arthurm kmhmim
Tuli talvi äkkiä ihan,
monet vanman yllätti.
Tuuli vinkui vifmisena,
kasoihin iuiita kiidätti:
Peitti kadut - lumivaliu,
kulku oli hankalaa,
moni - ukko - autoansa
alta lumen kaivjaa saa;
Päivät monet lumikasat
kaduilla taas maata saa,
käytäville pikkupoliit
jalkamieket tallustaa.
Kaupunkimme isät nähkääs
Mirettä ei pitä
vaikka veroissamme kalliin
lumenluonnin: maksamme.
Olisiko lumituiskut
^saaneet aikaaH myöskin se n,
kerhoon saimme emäntiä
vähän alle kymmenen.
Meillä jilti reipas mieli,
kahviakin hörpittiin,
talonmieSy tuo Jallu poika,
kerallamme kestittiin.
Tilaukset lektiemme-kuntoon
täair on laitettu,
kunnialla-kuolat täyteen,
rapiatkin hankittua
Terveiset liekiä
luMjakumaUe
Olen mielenkiinnolla seurannut Lie­kistä
j . Saikkosen kirjoituksia, joiden
Johdosta moni onkin pistänyt pakinan
Liekkiin. Myöskin minun tekee miele­ni
sanoa joku sana: ^ ,
Ensiksikiii täytyy saupa, ^ttä Saikko­sella
j[)n teräyg kynä.j4hän pystyy kir­joittamaan
monenlaisista aiheista. Us­kon
että useat hänen kirjpitustensa ai-,
heet pn valittu siinä mieless^^, että saa­daan
pientä väittelyä aikaan ja siten
enemmän pakinoita Liekkiin -ja. sehän
onkin aivan oikein. Esim. hänen moit­tivassa
sävyssä kirjoittamansa" pakinat
saunan ja kahvin ^ turmiPllisuudesta,
^ovat saaneet monen pistämään vastalau­seensa
saunan ja kahvin puolesta. Olen
kuitenkin sitä mieltä, että hän itsekin
rakastaa saunaa sekä kahvia yhtä pal­jon
kuin nie muutkin suomalaiset.
Tämän ^kuun kymmenennen päivän
Liekissä oli J. Saikkosen pakina "Surut
ja sureminen". Varmaankin jokainen
meistä Liekin lukijoista ön "joskus elä­mänsä
varrella joutunut surujen ja
huolten; painamaksi syystä tai toisesta.
Mutta jos suru painaa mieltä lakkaa­matta,
on se turmioksi terveydelle ja
ennenkaikkea joutuvat hermot liian ko­vaan
paineeseen — henkilö tulee her­mostuneeksi.
*
Suriinaiheita on tietysti monenlaisia,
jokaisella omansa. Tosi on, kuten Saik­konen
pakinassaan sanoo, että yksi
yleisempiä surunaiheita ja hermoston
kiusaajia on petollinen ystävä, * Sen ta­kia
tehdään . monta pahaa tekoa her­mostuneena'
pllessa. Petollisuutta ta­pahtuu
paljon aviopuolisoidenkin, eikä
vain n.s. helluparien välillä.
En tiedä olenko liian vanhanaikainen
mielipiteiltäni, mutta jokatapauksessa
mielestäni on kerrassaan halpamalst-»,
niin miehen kuin naisenkin pujlelta,
pettää eiämäntoveriaan.~ Keneen sitfiii
voi luottaa, jos ei puolisoon? Jos sit­ten
joskus tuollainen petollinen ystävä
tai elämäntoveri sattuu ottamaan vii­meisen
härha-askeleen,jniin eipä todella­kaan
hän ole suremisen arvoinen. To­dellinen
ystävä ja elämänkumppani ci
niiii halpantiaisestr koskaan menettelisi-kään,
ei pettäisi toista.
Siis olisi viisainta, että suuremman­kin'
surun hetkellä jaksaisimme ajatel-
Sivtt 6