1950-09-30-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^ . . j c r rnentyä iäksi isäntä kulkemaan
J^^C poikki.: - Herttaa paljöo emien
X^iimut Sauli : korjasi niittokonetta
"""e^sa vaiassa. kookkaana ja volmak-
Oli siinä pojassa-, kokoa Ja nä-
^^"ihsiii isäntä nytkin, kuten useasti
läheten tätä.
'^^Tulesko hyvä?
Hänen leppeä äänensävynsä tuskin
V tilanteeseen., ajatellen asiaa, mitä
rien hän oii täliän tullut. Zulutta
"'^-ikii mahtoi, että mieli oli äkkiä käy-teveäksi
aivan käsittämättömistä
f:i \uori mies tuskin katsahti hä-
_ Luulisi tulevan, vastasi tama.
_ Joo. sanoi isäntäkin, siirtji hiuk-,
^-en %ielä lähemmäs jä tunsi jonkin-bl^
ta avuttomuutta hetken, joka kuitenkin
kohta katosi. — Asian vuoksi tä-jän
talin. Mesillähän oli kerran puhetta
Saulin talosta Fähdöstä.
Xuoren miehen osoittamatta häni-cäitystä,
kuuluivat sanat aivaii rau-tallisina
:
— Olen sitä siitä lähtien sinä ajatellut
ja äsken tässä vatösisM Jutiri petoskin.
Lähdettävä tästä on, m ole öi-keiö
sopiva ' mies paikäSeiii • - tähaö. to,^'
loon. •
— Nö iiiiksikäs ei iitäutöä, riiutla liiiö
jfmiiiiiset juorut. Tytiö on kltisäflU' • js'.
temastimut.- . Mmtffi-.mitiiiaj :äun ^'m'-
iiiistii- bppuä tee.- •• Jä--attiÄaai.-er-äsiäa:
auta, kuin smun lähtösi.
Äi^-än niini mytii-.ärvM siM,-.
K i I D <3 k i r I o i t u s K i r j . A n n a Wirtä
KesälFä, ensimmäisen kouluvuoden
jälkeen oii T im kiireessä päästä työhön,
sillä vaatteiden tarve oli huutava. Hänen
oiisi kyllä pitänyt tehdä kesällä
koulutyönsä jouduttamiseksi tutkimuksia
ja harjoiteltava, mutta opiskeluun
ei ollut aikaa, sillä ainoa keino saada
syksyksi vähän rahaa oli mennä työhön.
Hän olisi päässyt sinne, missä Joutsi
kävi työssä, puoliksi konttorityöhön,
miitta M n halusi ulkotyötä ja •mahdollisimman
paljon palkkaa. Etsiskelyn perästä
hän pääsi kivenäjuriksi merenran-tamaantlen
^inäniää valtiolle rakentavalle
urakoitsijalle. Työpaikalta oli aikamoinen
ajomatka Leonän ©iökille,
mutta kun T im sai Jonkin ajan perästä
hommatuksi iiarriksen Royn myöSfkiö
samaan työhön, kulkivat nuorukaiset
tuon kuuidentoista mailin inatkan illoin
ja aamuin -Mioyn isän 'vanhalla Chevillä.
• Tf&m&s. oli :l2arviöaisen''-Saiismilä pai--
,kalla,^' ^Mäfiiäsiitietä"- Myt-tä^^äa- Itivi--
•-:-äje!#äfiä: Itetöltaa^,. | i y^
• ja.^JMsaÄt^e-!¥•«l-Öregöllin fäiitaä-&äli-
:. fomlaam. Myöhemmin, kun ColumMä-.:
Ima työnsä, •puoleen - .fcumariu-iiitla---I^J^';^^^^
EiÄtäölisi tiaiirättäisiit. ~#iiiapä--si-->:'-^sMtiäuöji .:i^riiä^tiislS.-,.pyläl!-:
•^•-dysievikkeestä -katseli--Jyfeaia JöSlailists
lekoisesli ärsyttäen -iienkilöä, jolle on
kau-naa.
Ensin makseli uaan Royn oluen |a T i -
min kirnupiimän, katsoi tuo iso mies Jo
hynn-ssii suin poikia kuin mitaten heitä
heidän luvallaan ja sanoi sangen puhtaalla
Amerikan kielellä:
"Xo. tervepä tuttavaksi, lyötoverit.'
3linun ni!5ieni on iso-Hugo. Olen syn«
tynyt Itä-Oregonissa. Tämä ystäväni
tässä on Sam>long.''
"Minä olen kyllä nähnyt teidäi työmaalla",
sanoi Tim esitellessään Royn
ja itsensä.
^'Siellä on niin kiire ja tympeää, ette?
satu puheisille, vaikka minun on telinyt
mieli juttusille kanssasi, Tim. Emme-kös
me ole samanmittaisia,^ Minäkin
olin opistolainen ja urheilija neljännesvuosisata
sitten, ennen maailmansotaa.
Nyt on minulla revitty sääri ja myrtx-nyt
mieli. Nyt saa repiäkseen tällaista
roskatj^ötä, mutta on ollut aikoja, että
olemme' vaeltaneet nälkäisinä hoopojen
padoilta toiselle."
''Ä-lutta, veteraanina kai sinulla on
^etuolkeoksla.''
Vain 'turhaa -höpLnää." Niillä, joilla
oli tlläisutis asettua -palkoilleea, ju-urlua
neet ..pojat- muuta ^kuiu .tehdä työnsä seudulleen,- oH ehkä slknuö Jolaife tukea
niildiia ja'^oiTOa,että;.tästä-raaääaaasta'^ , sotilasmaiatestaäii.-I-egiona -Meluaa ko-iähdsl-
spiia -Ja--evästä -koirlmi •.latkamf. - ^^oisksia Ja JuMakulkijeiii, multa se on
• silmänlumetta ja k'einot;t€löa .kaa-san pi-
'-• tämiseksi isänmaallisenaj m-nka.' Her-
--fojen Isänmaa. , Sinua minä •ihmisenä '
vielä aisteja turraksi vienyt, istuivat ystävykset
puolisevästä s\-öden kiven
pääiiä ja ihailivat rannan jylhää kauneutta.
alutta korkean seinän rakentaminen
oli kovaa ja vaarallista työtä. Kuorma-autot
piti ajaa takaperin aivan jyrkänteen
reunalle kuormaa kaataessa liejuisessa
möykkyisessä maassa. Kiire
oli. Kiroiltiin ja huudettiin. Roy riippui
nöstököysien varassa ihonieln kymmenien
jalkojen syvy>'dessä harjanteella
telinettä pitä\ien laitosten varassa,
asetellen ki\'iä ja muuraten sementillä.
Puolisajäila piti väs>^ys miehet vaiti.
Leona ku-iili iltaisin, -kuin T im oikein
valitti Mljaa eimen iiisMmmistaan. Pitkän,
vaikean päivätyön jatkeen pakotti
nuorta, vielä •anliarilii ponnist-uksiin liar-.
••-Isantumatöata.TU-aimsta. -Eivät jaksa-tä
^yytts juöriijen
— Parasta kai dö i
ra isälilä asiaansa .periUö sil
vaikka pakkäsi\^tMh tiioöiääii.fiölöittä
mielesii nUo pöjän äskeiset säfiät: ^im-faiin
öänkään tässä jiiörujen—prässi
jaofeija olisi. — Tifle valii sinne öuönn
kamariini, -niin sovitaan p'ä!k-äst-ä.
~ Stiiän oh, söpjiriiättaiiii seIvS,.^tiii-lui
tMäei vastaus. —- •Kuödettä 'ku-u-
4,
kautta viiiiieisestä palkaninäksiistä.
— En^aiösitiuä höfn Ylösiä pois
passiltaa.' \lpgys vältisi isännän
mielen. — Kykenen minä. niäksamaa;]!
aDuBe vuödefstakiri.
— .^ivah yhts variiiästi, kuiii ininäkin
kykeneii olemaan ottamatpa iäSiää
Eunstä koiin' siitä ajäsfä, miiiSä ölen
palvellut. Ellen ole olut rhl^ulnen
tj-önKkijä, ja -sääri matkapassit, en
ayöskaän ota rahoja-Munstä ajästäy
lm minkä olen talossa öllut.- Sitäpaitsi
el tämä isännän syj^ia olfe. Itse
oHsia illalia tullut sanomaan lähdöstäni,
isäntä nyt olisi tullut.
lion-Rahtalan isäntä rj^iskeli, raapaisi
korvallistaan jia tuhäBti:
— Xo, äläpä nyt turhia koppaile,
^'yllä S8 sinullekin raha on ta¥pe^n. T i i -
Iflaa nyt sitten sinhe rhinim puheilleM,
fen ehdit.
— Kyllä tulen, sanottiin painokkaasti
.akasta jätti vajan.
Oli sillä pojalla sisua kerrakseen —
IJian pakkasi kiuknttamaan moko-
^kulkusällin röyhkeys. Aivan kuin
_ a^Isoa-Rantalan isäntä olisi mitään ol-
I j3t jfutta eiköpähän vielä rahoja ota,
j niitä tarjotaan. A^ikka — puö-
^ vuoden palkka noin vain. Paljon-
1^ se on hänellekin, Ison-Rantalan
I jfi^älle. Kaikkia sitä pitää tulla.
eipä taida poika sittenkään ra-g
ottaa, vaikka sen nylkisi. Itsepäi-
^ P^^'^ on kuin mikä. Ylpeä kuin olisi
;g -asen maailman valtias . . . Otsa sy-
' rj-pvissä, astui isäntä pirttiin.
^ " ^^j^ Sauli sanoi? kysäisi emäntä,
I selvästikin oli ollut keskustelu
f ^""''''^"ä ^^oista asioista Hertan kans-
-^Iitä se jääräpää! Liikkumaton
^^voHin^n oli kuin mikäkin. Olisi
jZ?! .piakkoin sanomaan
^^^irti taian töistä, «Hen-olisi men-'
y^^ärrä sitä poikaa^ mnrah-.
^JmQ^ istahtaen pei&ille uunin- sl-
.piruÄimiia,-^--^ vedes • .M<et-täniistä--..-psatä
iiuimäa¥ässa ^syvjgrdessäf. iteheitellj, -miten
©li vöi'tu f^eataä: tuo -kamils- ja kof-
•kea-kiviseinä,,joka .oli - 'ktiln Mönnon
muodostafiiä -i^ö^/eflriHiis.
Siitä, •mistä tie 'ktilkl, «öli vi#lä jyrkäis-
-nettä ylös .päiö, •inlk-ä k-aävo! -fiärvaä
-Inäntyä- jä mäniyjen l-Msistä loistivat
kauöltt^ tanakat, ^Öristösgifduii kukat
fhänässs väriloistossa; -Puröjä köMi
-kallislövilM ^inlelBä ölf. Minädkäsyus,
joka näytlii erikoi-sesti -«v^r^ydfen ihä-
- Buutt^ tnm'iriaö '0 väaleäniiään ruskean
imetsäii |a pönaiseifröskean sa-niiän rin-
Ballä.
Biisi aikoina, kun ei vasjnihys öiliit
— Öhto>, härtimistMi ^hiäfitä, mutia
Hertta sesoi selin vanhempiinsa, siivoten
ahkerasti jöta;kin kaappia. Vain tulipunaisina
hehkmrat konnat kielivät hänen
levoltomuudestaan.
Uhmamielellä valmisteli Hertta itseään
vieraiden tuloksi. Äiti öli hyväntuulinen
ja leppeä. Isäkin hymyili jo,
selvitettyään äsken pailcka-aäiat Saul
in kla^sä. . Ylpeä oli kuutema ollut,
tiesi Herttakin. Ei ölliit suostunut ottamaan
muuta raMä kuin palkan pilve-lemastaan
ajääta. Herttaa harmitti
tuoMii. Aitiöa, nnkä piti häntä virkeällä
-mielellä oli se, että hän tiesi Saulin
pitävän itsestään. Sittenkin, vaikka
tämä oli työntänyt hänet maahan, joka
kyllä kostettaisnn. Olihan hän nyt sentään
korkeammalla kuin SäuH. Eikä ,
häntä yksikään mies tulisi koskaan huonosti
ko&tefemaan . . . paremmatkaan
. . . Ödottäfeooh, kun ilta tulisi ja vieraat
saaptiisivat. Hertta näki kuvastimesta
sievät kasvonsa, soman pukunsa
ja ononta muuta miellyttävää seikkaa.
Mannisen Alpo tulisi olemaan
ihastunut ja Sauli saisi nähdä, miten
hän hymyilee Alpolle . . .
Mutta Hertta oli laskenut, väärin.
Hänelle ei ollut tullut mieleenkään, että
Sauli lähtisi vielä samana iltana talosta.
Kuitenkin oli niin ja hän sattui
seisomaan ikkunan - ääressä juuri sil-lom.
Jokin kantamus kädessään astui
Sauli pihamaalle. Niin oli lähte\'än
näköinen, että .ikkunansa ääressä seisova
tyttö kalpeni, osaamatta väistyä paikaltaan.
Jatkuu
jseeri, :ensi kefrän, iMellä .Itse. änsaitttiä.
.Sitäkö-- -^'äriea. ^Säsvateiaaä -..ihim
."^aivoin- -ja .uMmuksiä,-- että-:MäS3[ ••sittei"
'.'•niyy ••,.-l5W'ölinansä • -.fifeiinliigejstä? Sfe'kÖ
.<)2i. elämän la-rköitiis? -^inkö öh inla- •
rätty Jatkumaan?
"• Ihniiset .oli%^at .nykyään ihyvillääHj.
•kun saivat-työn..- -Näjllä -poikalo työtovereilla,
pitkäaikaisesti; •.- ehkäpä. «elin-'
ikäisestikin iäilaista aistit ja voimat •hivuttavaa-
työtä tekevillä oli sentään yksi
aste parempia, järjestetympiä ja ihmismäisempiä
oloja kohti.' Heillä oli oma
avain astuakseen toiveensa maailmaan,
edes • portille,. yksi -.yhteinen - ase torjua
roistomaista -riistämistä |a vaatia turvallisuutta
näin vaarallisissa työpaikoissa.
Sitä asetta kannatti joukkonyrldii.
Se ase oli unig.
T-irn ja -Roykin, v^ai-kka olivat väin
työkortilla työssä väliaikaisina, saivat
luvan käydä kokotfksissa. Sinne he laa-hasiva€
väsyneet, pakoitavat ruuiminsäv
siellä oppi paljon ja ar\^okkainta 'kai öli
se, et-tä^ siellä västä tuli tietäniään, että'
noiden ,-ka-ru|fen, liielkeiä -mieleltääfi tylsiltä
näyttävien tylyjen työtoverien
kuoren allä sykki lämmin ja toyerillinee
ihmlssydän,- että he tödellar jonmärsiväC-sinuakin,
sinun • huöfnuttäsi. Heilläkin
oli perhe, eivätkä Ke eläneet' vaiii juhdan
elämää. Eipä silti, etteikö mönM
yksityiselämä olisi ollut «myösMii kaikua.
Titai, joka ei oÖut täällä asunut parina
viiöie vuonna, oli yhä omassa mie-lessäähkih
koulupojan kirjoissa ja ka-pakkaelämä
oli hänelle aivan vierasta.
Roy talas, kiiri oli täällä päässyt miehen
kirjoihin, työmiehel^si, tunsi kaupungin
huvipaikat lähemmin. Tiniine
ei ollut tullut tavaksi liiaun vuoksi kallistella
olutlasia, mutta otti hän jöskäs.
Eräänä kokousiltana menivät pojat
anniskeluun. He jäivät seisoskelemaan
keskilattialle puhellen joillekin muualla
töissä oleville koulutovereilleen. Täällä
istui tarjoilupöydän ääressä miehiä
tuosta valtion meriseinä-maantiejoukos- ..
ta. Yksi iso, skandinaavilta näyttävä
mies kääntyi ja katseli pitkään Roj'ta
ja Timiä. Kun hänen vieressään oleva
istuin tuli tyhjäksi, tyrkkäsi hän selin
seisovaa Timfä kylkeen ja sanoi karskist
i :
''Ota poika ryyppy!"
Olkansa yli sanoi mies uudelleen painavasti
:
"Ota poika ry>ppy!"
•Minulla on toverikin", sanoi Tim
vetäen Royn istumaan. Hän muisti hämärästi
"Lännen kertomuksista" lukemiaan
kertomuksia, kuinka joku vintiö
alkaa--rähäkän jä ämpumisenliln,
.ihailen,--Tim, mutta sinun. nuoruutesi
;• ön suriaasmat-köyhyys."
•. •'•Me>tamme taas ryypyt. - Yksilö-surut
ovat - mitättömiä sen suuren murhenäytelmän,
raa'an markkina-ahneuden
koko mitassa, mikä johtaa sotiin'",
sanoi Sam lyöden rahan tiskiin.-
''Sam on filosofin ja imiisikahtin sekoitus.
Jos edellinen alkaa puhua järkeä,
niih jälkimmäinen sen heti hukuttaa
polltan tahtiin'*, sanoi seurasta nuor-tunut
isö-Hugo, mennen panemaan nikkelin
-ääto-niaattiin soittamaan haikeaa
valssia.
Kvin Roy. ja Tim olivat kotitiellä,
muistuivat £,eoäsn joskus lausumat sanat
Timin mieleen: 'Tuuttuu johtoa
järjestämään kaikkialla kytevää tyytymättömyyttä
ratkaisevaan otteeseen sodan
raakuutta |a sen turmiollisia seurauksia
vastaan."
Ja aivan kuin vastauksena Timin
mietteisiin sanoi Roy:
'•'Kyllä se on hyvä, kun työmaalla on
unio."
Aja-tuksel kiersivät kumr^astellen,
mutta he olivat uyt miehiä.
•s
Kuin virkistävä puhallus oli kesän
näännyttävä työnteko ollut poikien lukuhalulle.
Molemmat varustau'tuivat
minkä osasivat lähtemään taas talveksi
opinnoille. Molemmille kävi urheilun
apuakisjohtaja oikein mieskolitaisesti
antamassa neuvoja mitä tulee syödä ja
miten paljon harjoitella. Pallon pelaajat
ovät ansiokkaita jokaisessa koulussa.
Tim oli köt-önaän. Kaikki tuntui leppoisalta
ja kevöältä. Niinhän tuli ollakin
tällä iällä. Veli Leonid oli myöskin
jo -mielenkiintoinen. Timiä nauratti,
kun Leonid piihui tyttöystävistään. Se
oli nyt muodissa enemmän kuin takavuosina.
Yhdessä he opettelivat tanssimaan.
Leonid oli vuosia ollut ainoana
lapsena ja hän oli omapäinen. Mutta
siltikin hän oli varsin ylpeä, kun hänellä
oli tämä pitkä veli.
"Ruvetaan harjoittelemaan olympialaisiin",
kehoitti Leonid, joka ei vielä
tiennyt, että leipähuoli voi senkin touhun
sekottaa. Sekin oli vain keinottelua,
sekin kuului vain vakavaraisille.
Näinä kahtena viime kesänä oli täällä
lähellä Joutsin asuntoa pidetty kansalliskaartin
kesämanoveerit. Kaupungin
nuoret liikemiehet olivat iskeneet
silmänsä . vähemniMnkla huöinatluiMn
urheilijoihin kuin Tim oli. Seuraelämän
. laihuuden • takia oli hän liittynyt
LÄIJANTMNA, , S¥¥ÄTO^" 30 PÄR^iiNÄ, 1950 Si¥!J
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 30, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-09-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500930 |
Description
| Title | 1950-09-30-05 |
| OCR text |
^ . . j c r rnentyä iäksi isäntä kulkemaan
J^^C poikki.: - Herttaa paljöo emien
X^iimut Sauli : korjasi niittokonetta
"""e^sa vaiassa. kookkaana ja volmak-
Oli siinä pojassa-, kokoa Ja nä-
^^"ihsiii isäntä nytkin, kuten useasti
läheten tätä.
'^^Tulesko hyvä?
Hänen leppeä äänensävynsä tuskin
V tilanteeseen., ajatellen asiaa, mitä
rien hän oii täliän tullut. Zulutta
"'^-ikii mahtoi, että mieli oli äkkiä käy-teveäksi
aivan käsittämättömistä
f:i \uori mies tuskin katsahti hä-
_ Luulisi tulevan, vastasi tama.
_ Joo. sanoi isäntäkin, siirtji hiuk-,
^-en %ielä lähemmäs jä tunsi jonkin-bl^
ta avuttomuutta hetken, joka kuitenkin
kohta katosi. — Asian vuoksi tä-jän
talin. Mesillähän oli kerran puhetta
Saulin talosta Fähdöstä.
Xuoren miehen osoittamatta häni-cäitystä,
kuuluivat sanat aivaii rau-tallisina
:
— Olen sitä siitä lähtien sinä ajatellut
ja äsken tässä vatösisM Jutiri petoskin.
Lähdettävä tästä on, m ole öi-keiö
sopiva ' mies paikäSeiii • - tähaö. to,^'
loon. •
— Nö iiiiksikäs ei iitäutöä, riiutla liiiö
jfmiiiiiset juorut. Tytiö on kltisäflU' • js'.
temastimut.- . Mmtffi-.mitiiiaj :äun ^'m'-
iiiistii- bppuä tee.- •• Jä--attiÄaai.-er-äsiäa:
auta, kuin smun lähtösi.
Äi^-än niini mytii-.ärvM siM,-.
K i I D <3 k i r I o i t u s K i r j . A n n a Wirtä
KesälFä, ensimmäisen kouluvuoden
jälkeen oii T im kiireessä päästä työhön,
sillä vaatteiden tarve oli huutava. Hänen
oiisi kyllä pitänyt tehdä kesällä
koulutyönsä jouduttamiseksi tutkimuksia
ja harjoiteltava, mutta opiskeluun
ei ollut aikaa, sillä ainoa keino saada
syksyksi vähän rahaa oli mennä työhön.
Hän olisi päässyt sinne, missä Joutsi
kävi työssä, puoliksi konttorityöhön,
miitta M n halusi ulkotyötä ja •mahdollisimman
paljon palkkaa. Etsiskelyn perästä
hän pääsi kivenäjuriksi merenran-tamaantlen
^inäniää valtiolle rakentavalle
urakoitsijalle. Työpaikalta oli aikamoinen
ajomatka Leonän ©iökille,
mutta kun T im sai Jonkin ajan perästä
hommatuksi iiarriksen Royn myöSfkiö
samaan työhön, kulkivat nuorukaiset
tuon kuuidentoista mailin inatkan illoin
ja aamuin -Mioyn isän 'vanhalla Chevillä.
• Tf&m&s. oli :l2arviöaisen''-Saiismilä pai--
,kalla,^' ^Mäfiiäsiitietä"- Myt-tä^^äa- Itivi--
•-:-äje!#äfiä: Itetöltaa^,. | i y^
• ja.^JMsaÄt^e-!¥•«l-Öregöllin fäiitaä-&äli-
:. fomlaam. Myöhemmin, kun ColumMä-.:
Ima työnsä, •puoleen - .fcumariu-iiitla---I^J^';^^^^
EiÄtäölisi tiaiirättäisiit. ~#iiiapä--si-->:'-^sMtiäuöji .:i^riiä^tiislS.-,.pyläl!-:
•^•-dysievikkeestä -katseli--Jyfeaia JöSlailists
lekoisesli ärsyttäen -iienkilöä, jolle on
kau-naa.
Ensin makseli uaan Royn oluen |a T i -
min kirnupiimän, katsoi tuo iso mies Jo
hynn-ssii suin poikia kuin mitaten heitä
heidän luvallaan ja sanoi sangen puhtaalla
Amerikan kielellä:
"Xo. tervepä tuttavaksi, lyötoverit.'
3linun ni!5ieni on iso-Hugo. Olen syn«
tynyt Itä-Oregonissa. Tämä ystäväni
tässä on Sam>long.''
"Minä olen kyllä nähnyt teidäi työmaalla",
sanoi Tim esitellessään Royn
ja itsensä.
^'Siellä on niin kiire ja tympeää, ette?
satu puheisille, vaikka minun on telinyt
mieli juttusille kanssasi, Tim. Emme-kös
me ole samanmittaisia,^ Minäkin
olin opistolainen ja urheilija neljännesvuosisata
sitten, ennen maailmansotaa.
Nyt on minulla revitty sääri ja myrtx-nyt
mieli. Nyt saa repiäkseen tällaista
roskatj^ötä, mutta on ollut aikoja, että
olemme' vaeltaneet nälkäisinä hoopojen
padoilta toiselle."
''Ä-lutta, veteraanina kai sinulla on
^etuolkeoksla.''
Vain 'turhaa -höpLnää." Niillä, joilla
oli tlläisutis asettua -palkoilleea, ju-urlua
neet ..pojat- muuta ^kuiu .tehdä työnsä seudulleen,- oH ehkä slknuö Jolaife tukea
niildiia ja'^oiTOa,että;.tästä-raaääaaasta'^ , sotilasmaiatestaäii.-I-egiona -Meluaa ko-iähdsl-
spiia -Ja--evästä -koirlmi •.latkamf. - ^^oisksia Ja JuMakulkijeiii, multa se on
• silmänlumetta ja k'einot;t€löa .kaa-san pi-
'-• tämiseksi isänmaallisenaj m-nka.' Her-
--fojen Isänmaa. , Sinua minä •ihmisenä '
vielä aisteja turraksi vienyt, istuivat ystävykset
puolisevästä s\-öden kiven
pääiiä ja ihailivat rannan jylhää kauneutta.
alutta korkean seinän rakentaminen
oli kovaa ja vaarallista työtä. Kuorma-autot
piti ajaa takaperin aivan jyrkänteen
reunalle kuormaa kaataessa liejuisessa
möykkyisessä maassa. Kiire
oli. Kiroiltiin ja huudettiin. Roy riippui
nöstököysien varassa ihonieln kymmenien
jalkojen syvy>'dessä harjanteella
telinettä pitä\ien laitosten varassa,
asetellen ki\'iä ja muuraten sementillä.
Puolisajäila piti väs>^ys miehet vaiti.
Leona ku-iili iltaisin, -kuin T im oikein
valitti Mljaa eimen iiisMmmistaan. Pitkän,
vaikean päivätyön jatkeen pakotti
nuorta, vielä •anliarilii ponnist-uksiin liar-.
••-Isantumatöata.TU-aimsta. -Eivät jaksa-tä
^yytts juöriijen
— Parasta kai dö i
ra isälilä asiaansa .periUö sil
vaikka pakkäsi\^tMh tiioöiääii.fiölöittä
mielesii nUo pöjän äskeiset säfiät: ^im-faiin
öänkään tässä jiiörujen—prässi
jaofeija olisi. — Tifle valii sinne öuönn
kamariini, -niin sovitaan p'ä!k-äst-ä.
~ Stiiän oh, söpjiriiättaiiii seIvS,.^tiii-lui
tMäei vastaus. —- •Kuödettä 'ku-u-
4,
kautta viiiiieisestä palkaninäksiistä.
— En^aiösitiuä höfn Ylösiä pois
passiltaa.' \lpgys vältisi isännän
mielen. — Kykenen minä. niäksamaa;]!
aDuBe vuödefstakiri.
— .^ivah yhts variiiästi, kuiii ininäkin
kykeneii olemaan ottamatpa iäSiää
Eunstä koiin' siitä ajäsfä, miiiSä ölen
palvellut. Ellen ole olut rhl^ulnen
tj-önKkijä, ja -sääri matkapassit, en
ayöskaän ota rahoja-Munstä ajästäy
lm minkä olen talossa öllut.- Sitäpaitsi
el tämä isännän syj^ia olfe. Itse
oHsia illalia tullut sanomaan lähdöstäni,
isäntä nyt olisi tullut.
lion-Rahtalan isäntä rj^iskeli, raapaisi
korvallistaan jia tuhäBti:
— Xo, äläpä nyt turhia koppaile,
^'yllä S8 sinullekin raha on ta¥pe^n. T i i -
Iflaa nyt sitten sinhe rhinim puheilleM,
fen ehdit.
— Kyllä tulen, sanottiin painokkaasti
.akasta jätti vajan.
Oli sillä pojalla sisua kerrakseen —
IJian pakkasi kiuknttamaan moko-
^kulkusällin röyhkeys. Aivan kuin
_ a^Isoa-Rantalan isäntä olisi mitään ol-
I j3t jfutta eiköpähän vielä rahoja ota,
j niitä tarjotaan. A^ikka — puö-
^ vuoden palkka noin vain. Paljon-
1^ se on hänellekin, Ison-Rantalan
I jfi^älle. Kaikkia sitä pitää tulla.
eipä taida poika sittenkään ra-g
ottaa, vaikka sen nylkisi. Itsepäi-
^ P^^'^ on kuin mikä. Ylpeä kuin olisi
;g -asen maailman valtias . . . Otsa sy-
' rj-pvissä, astui isäntä pirttiin.
^ " ^^j^ Sauli sanoi? kysäisi emäntä,
I selvästikin oli ollut keskustelu
f ^""''''^"ä ^^oista asioista Hertan kans-
-^Iitä se jääräpää! Liikkumaton
^^voHin^n oli kuin mikäkin. Olisi
jZ?! .piakkoin sanomaan
^^^irti taian töistä, «Hen-olisi men-'
y^^ärrä sitä poikaa^ mnrah-.
^JmQ^ istahtaen pei&ille uunin- sl-
.piruÄimiia,-^--^ vedes • .M |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-09-30-05
