Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 6, 1937

              Kirji Aku Snellman
rpAAVETTf, ToppaPR^; olii oUutt muna. sairastuvalle, valittaen umpi-i
«väessä' jo yhdek^n, kuHl?^j^^, supltft^, Koska.asia oli nii^i vakavaa
mutta, hänellä oli ollut er^^ssä, SJIIIT -%tHft, joutui hä^ heti lääkärin tar-teessakokoajan/^
hyojip^tMMrl^'. tet^jtayaksi. Joutui niin yllättäen,
Sanottakoon, tässä hetii T^aavÄ. <>i^ein ehtinyt sor-puolustukseksi,
ett^.li5rllj:iiän i^ikifc- ""^^"^^ valittaisi
sapalvelustehtävissliän-liäyij^ a^k^nlle. -
tä siinä missä toi|ieiiHmrji nurfoir.
tasaista tai jollakin ta\>alla ajallisesti
vihlovaa?
^^m sairaita.
— Jaajiah) jaahah, katsotaanpa...
mitenkä:se vaiv^ alkqi?
matta sekä tyhjHä- m^ri^^ti», teHl
hän kaikki miehellfi kuijto^ tehtär
Vät;
Mutta eipä sekään.f?arantwut hä­nen
tuuriaan, sillä kwö:toisiU^iesinfi^r
kifoi onnistui '^yJimääräisiUei'•' ilt^JöT
imlle luikahtaminen milloin.afclcunas- ~ Täältä vatsasta se alkoi, sanoi
ta faji^pähtämällä, milloinpahan.mistär Taavetti sen enempää arvelematta, ja
kin onnen kolosta livahtamalla, niin , sam^lla^ hän kuljetti oikeaa kättään
hypähti Taavetti joko päivystävän ' epämääräisesti rintansa ja vatsansa
^'santsuuttajan" tai parhaassa ta- ylitse.
Piuksessa itse koinppaniän päällikön Lääkäri käski Taavetin riisuutua
eteen. Ja kun toiken onhistiir m^ valkealle pöy-väiHa
iltatarkastajan pettämiseksi dalle.
vuoteelleen "pakkauksestaan" ma- Siinä- lähellä olevassa kaapissa nä-kJiava
miehen kuva, löysi "santsuut- kyi olevan jos vaikka minkämuotoi-
— Kyllä se on kyllä se bn;.;
jollakin tavalla, ankkasi Taavetti si-vellenmolenimih
käsin vatsaansa/
Lääkärikin jo huomasi potilaansa
Hmeisen hermostumisen, mutta jatkoi
T - Jfiahah,. jaal^ah, puheli lääkäri ^"'^^n^»»» asiallis^ti tutkimustaan, >
tftpan^, ipukaisestMähestyessään po- ^^^^^^^taen tämän määrittelemään,
tilasta, jofcit naamasta ja vartalos- ^^^^^äpaikasta se kipu alkoi ja millä
t ^ . päättäen näytti kaikelta muulta ^^»"a silloinpa joutui Taa- :
Ojtnajaatuinen liikjealja'
' — henkien vuokraus
Minnesotassa on joutunut kiikkiin
eräs mies; nimeltään Clerk sen joh­dosta,
että hän on. jo useiden vuosien
aikana harjoittanut henkien, x^iok-raamista.
Kuteii tiedetään, harjoite­taan
Yhdysyalioissa paljon spiritisti-siä
istuntoja ja.näinollen henkien tar-veön
suuri. Niinpä Mr. Clerk keksi
tästä itseneen> sie\'oisen tulolähteen.
HänelIäion« ollut kaikkiaan 3a.'*hen-keä'V
joita hangon vuolirannut.JOOj—
2;000. dollarin, suuruisista^ summista
niiden lahjojen jaNkykyjen m\ikjaan.
Henkien "^vuoHra^ja sai lopuksi
vuoden vankeutta.
vetti sisäisesti täydelliseen umpiku­jaan
— sillä hän unohti tässä äkilli­sessä
häkellyksessään sen kfeskeiSen
seikan: millä puolen ruumista oli-umpisuoli?
~ Jahah, jahah . . . nä^ttäkääpäs '
minulle se kaikkein kilein^ kohta?
jatkoi lääkäri tntkimistaan.
— Se on täällä . . . tässä seudussa*
sanoi Taavetti hivellen epämääräises­ti
vatsaansa.
Asia alkoi jo lääkärin mielestä olla
selvä -
kohtaa.. ja. samalla hän tarkoin
seurasi, milloin lääkäri painaa, niin
Jtovaa, että. silloin täytyy sanoa. s^t-».
tuvan kipeästi...
— Eikö tällainenkaan painaminen
ota kipeätä? tiukkasi lääkäri paina-essaan
melkoisen kovasti Taavetin
vatsaa vasemmalta puolelta.
. Jo ottaa . . .vähäsen, sanoi Taa­vetti
,* uskoen nyt^ itsekin olevansa
selvillä, "että umpisuoli on vasem-mutta
potilas piti myöskin m^Ha puolen ruumisten ,
" Taavetin vuoteelta kokonaisen
pakkausten vuoren peiton alta.
sekään tehnyt asiaa mLillään tavalla
sia ja kokoisia kirkkaita metallisia
esineitä... siinä taisi olla leikkuu-veitsiäkin.
Ja kun lääkäri avasi
Taavetille valoisammaksi, että "liy- kaapin ottaakseen sieltä kuulotorven,
T^t kaverit'' olivat "Jll^estän^" tuntui,Taavetista siltä, että vannaan
fnriomahomnmt juuri;niinjeUa.T^^ lääkäri ottaa sieJtä suuriinman ja
vetti h)TDpäytettiin;*"^ kirkkaimman veitsen ja viiltää/sillä
; jaettäJiän§n,YWt^J^^ het} hänen vats^nsa^ auki.
saada taudistaan selville, ja siksi Jäär
kari jatkoi tyynesti tutkimistaan.
Hän alkoi hiljaa, hyvin varovaisesti
painella Taavetin vatsaa käsillään'
kehoittaen tämän sanomaan silloin
kun painaminen käy erikoisesti ki-kin
tuumasta" kajj^^lei^, palkkaukset
"hyvin syöneek^^^ i^tfelSiölÄ—kosjm
pa Taavetille oli annettu maallista
ruhoa runsaammin kuitijQiuille komp­panian
miehille.
Ja' niinpä kävikin^ että; silloin kun
toiset saivat näitä ^^ylijfeääräisiä" lo­mia,
Taavetti suGritteli ylimääräisiä
palveluksiaan.
Mutta juuri silloin oli Taavetilla
aikaa oikein perinpohjaisesti miettiä,
mitenkä hänkinV kerran. järjestää"
itselleen mukavan..... vaikkapahan
vähän pitemmänkin.— lef^olomanv
Nämä ajatukset saivat; alkunsalsii-tä,
kun yhdelle ja* ^öiselle onnistui
««isku- ja pakkäspäÄä, Jääkärin
"muiluttaminen" siinä määrin,'että
he saivat sairastuvalla lepäHIä^^iU^^^
fc«n toiset olivat tuiskussa ja pakka-s^
sa pitkillä "lenkeillä".
Taavetti tuumi, että kylläpäs h^^
ansaitsee sellaista; ^iiiontaishoi-
... ja eiköpähän tuota saanek^^^
"Ehkenpä tästä vielä hyvä-tulee",
aiatteli Taavetti itsjelohdutukgeksii
sillä hän uskoi lääkärin- pitävän; bäh-tä
kovin heikkona sairaana -^vkos-Önko
se kipu niinkuin yleistä kapa,kosketteli noin hiljaa,
Kuin unen lävitse kuuli Taavetti
lääkärin sanat:
— Jafihahv jaahah . . . vai vähäsen
vain . . . entäpä nyt ?
— Nyt käy hyvin kipeästi... ai
jai! karjasi Taavetti, kuin vapautu-,
neena... ja sisä^^esti iloiss^t^n, että
selvisi näin onnistuneesti siit|i mpis-tamattonmuden'
pulmastaan. >
— Jaahah, jaahah, se on siis tässä-tai
jollakin lavalla paikallista. —r Niin, sanokaa sitten kun paina-
— Kyllä se on jollakin tavalla pai- minen tuntuu kipeältä, toisteli lää-kallistaj
vastasi Taavetti levottomas- kari.
tissillä:hän-ehti;kuitenkin hädissään Ja Taavetti mietti, että jokohaft
sen; verran ajatella, että totta^ kai nyt pitäisi sanoa.' Mutta hän ei vjplä
tällaisen taudm täytyy olla ''jollakin kuitenkaan sanonut.... koettihan
tavalla, paikallista." * vaan saada selville, kumnialta f)iiplen
^.Jaahah) jaahah ...onko kipu vatsaa se lääkäri etsii sitä kipeintä
kunhan aika joutuu ja asja, kypsyy
valmiiksi. Piti vain m i ^ i ä : sellainen
"»ukava tauti, J0taroUsiStur\äiiinen
Jnuutama päivä, s a i r ^ ^ i a ^
«y»n nyt toki perinpohjainen syo-iPalainen
viitsi j o n ^ . p ä i v ä n takia
«aiseen puuhaani ryMyä-. ,
Ja silloinpa tulikiq^Jhäneii näkö-l
» i * ä eräänä iltanavoikein"jj^
Tai eihän sekään/ollut hänen
^ keksintöni siim • ;aekp oUv Jiy-
]^täkavereista;iähtöisi9,^^räfcpa^
^tsari^' kertoi, €;tä:;iosSäMuj^^
T^^tossa oli hän^n -hjjyä ystä-saanut
*%Qntaishöitäi?' uib»-
suolMi parantamiseesisillä, lääkä-
" oi» määrännyt, miehen leipämaan
kahdeksi viikoksi. Tosin oli ollut
•^aara pitää vatsalla kyjmää jäapus-
%inutta järkevä mies'tietysti siirsi
W%n alla jääpussin vierelleen . . .
..^^^ kulunut' lepöaika varsin
tävässä levo^.
^Tällaisen levon päätti siisTaavestti
JPParinenkin itsdleeri hankkia heti
^^vana päivänä jolloin oli oh-pitkä
pakkasmarssl
lavetti menikin seuraavana aa-
Kirj. Violet
Q] ^ÄEN edessäni silmät tummat, säihkyvät,
hurmaavat, kummat, vieläkin —
vaikk' kulunut on siitä jo vuosia,
" kun niihin sain katsoa.
Voinki) koskam niitä unhaittaa/
En, en milloinkmnf
vaan raivoaa rinnassani kaiho kzimma,
säilyy muistossani alati katseesi tumma.
• •
Vain hetkm viivähdit sä liionani,^
'vainMken sain nanttia mä onnestani,
kunnes lähdit,
lähdit kauas, kauas pois luotani
ja minä jäin yksin, näin yksin
sinua kaipaamaani
Miksi tulit eloni tielle ollenkaan,
kun luonani et viipyä voinut laisinkaan?
Se onnen hetki,.jonka kanssasi viettaa sain, ^
nyt on niinkuin unta,
ihanaa unta vain.
Mutt' kai oli koMalon määräys se,
etf niin pian me erosimme:
Ain yksin kulkeissain' on nmtUossatft
tuo humma katseesi sun.
Koetan rauhoittaa kaihoa palavaa,
jonka toit rintaani mun.
s-m.
se kipein kohta, toisteli lääkäri si-velien
hänkin nyt hyvin varovaisesti
Taavetin vatsan vasenta puolta.
— Niin, niin on, myönsi Taavetti;
koettaen saada äänensä viritetyksi va­kavan
sairautensa kanssa sopusoin­tuuni
Samalla hän Jo kuvitteli j mi­tenkä
mukavaa on seuraavina päivi­nä
maata lekotella lämpimässä- vuo­teessa
— silloin kun toiset joko hi­koilevat
tai palelevat. •
Mutta silloin kaadettiin hänen
lämpimäin kuvitelmiensa päälle äkkiä
jääkylmää, vettä. Hän kuuli omitui­sen
kolkot ja hiukan ivalliset lääkä­rin
sanat: . ^
— N3rt saatte nousta, ja pukeutua
reippaasti — kokkapa tässä on. tällä
kerralla kysymyksessä; vallan eri-kpislaatuinen
umpisuoli.
Taavetti hätkähti, nousi ja puki
noloissaan kiireesti ylleen.
—--Saatte mennä nopeasti palve­lukseen,
sanoi lääkäri vakavasti.
Ja Taavetti riensi juoksujalkaa
kasarmille.
Siellä sitten levisi päivän kuluessa
kaikkien kuultavaksi se tieto, että
lääkäri oli merkinnyt Taavetin "um­pisuolen
oikaisuksi lisäpalvelusta.":
Seuraavana . sunnuntaina alkoi
'iuontaisparannus", sillä Taavetti sai
painua pakkastuiskussa- ensimn^i-selle
ylimääräiselle lenkilleen - - . s i l ­loin
kun toiset nauttivat kasarmissa
sunnuntajlevostaan. Ja tätä "oma­laatuisen
umpisuolen oikaisua:' jat­kettiin
vielä seuraavinakin sui^nun-taina.
Sillä erotuksella, vain^ että
Taavetti sai sulatetuksi lupsakoilla
ja harmittomilla laatutuuniillaan
'^santsuuttajan" sisun — joten se
hie)^li;apussi Jo ^kumatkasta pistettiin
tien sivuun Jumikinokseenpa^uuniat-
1 ^ o(|ottania9n.
Ja kun- sitten^ "santsaaminen" lop­pui,
muistivat^ hyvät kaverit- vielä
valitettavan usein kysyä:
— ykISikö se Taavetin umpisuoli
^r^-^rj^2]^^^^3g^ kaipaa Hsaä "luontaishoitoa"?