Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 18, 1941

              keksi lepäilemään riihen edessä au­keavalle
vihreälle nurmikolle. Siinä
sitten tarinoitiin ja Heinasuon vaari
kertoi edellisten aikojen ja erittäin
oman nuoruusaikansa riihipäivistä
seuraavaan tapaan:
Melkiein kohta jälkeen puolenyön,
tarkemmin sanottuna siinä kello yh­den
maissa olivat talojen riihiyäet jo
ylhäällä. Valmistuttiin p^uimaan me-naa
varten, -^oku joukossa vielä kis­kotteli
jopa haukottelikin, mutta
sujirin piirtein,jokainen.oJli vyJkeä ja
puhelias. Pimeä hallitsi vielä .piha-,
niiata/kun jo töihin kä3rtiin kasikisi.
IsävainajaJIapipli omat .tapansa riihi-aamuina.
Esimerkiksi ulos ineiio en­nen
häntä oli ehdottomasti kielletty.
Maan haltia, selitti hän, saattaisi
moisesta loukkauksesta suuttua. Ta­lon
isäntä ja muut saivat käydä vas­ta
hänen jäljestään. Sitäpaitsi* hä-n
^ tapoihinsa kuului
Nykyisen Kiinan hämmästyttävin
piirre on ehkä se hjuoinio, jota vaina^
jille osoitetaan. Shanghain pikaju­nan
matkustaja toteaa maiseman yh­deksi
aino^^i toncfflpilvjeii p^ttäT
maksi hautausmaaksi, jossa ruskeat
multakummut kertovat omaa tari­naansa.
Jos autosi on. psdckopysäh-tyä.
Jietfciseksi l ^ r m ^ s ä - t a h i Tientsi-nissä,
on nnelkein • varmaa, että jokii
hautaussaattue sulkee sinulta tien.
Se Jciinalaiasn iierrasmies, joka IMU-see
lounaspöydästäsi vedoten jaon­kin
t ä r k e i n telrtäyääh^*balu3^
maankin-riikoilla ja.-bunnioitta^-kuol-ma.
3iitä olen mmäkin aivan var-
Haluatteko ryypyfi?
— Minulle ei ^jrt oikeastaan sovi;
Lupasin eräälle laivanvarustajalle . . .
minun on pakko pysyä vaatimukses- niniikirjoitus.
sani. '
Kapteeni näytti hieman 4istljpene-van
^^p^iyetty^ds3g/?de^tä^^^
-ta^^ 1^
mutta se e r t a p ^ i ^^
vosta. •"' •
— No, olkoon menneeksi. M^sä
kapakka on?
— Tuo kuulostaa jo paremmalta,
huomautti Carruthers. — Tiedän
tuhatta dollaria, Se on kauuU s.;:.
ma. /
----Se on minun asiani.
— Tietysti. se. On! Minna kiin-
Ls^^sm asentajan, Tao Qh^m
hyvin.-v^aralli..
leita esKfisiään.
•Kapteeni Jake Blystone ajatteli täällä läheisj^essä erään rauhalli-kuitenkin
vain toimeentuloaan ja sen paikan, jossa voimme keskustella
jokaisena poikkeuksellisen tanakkaa olemus- muiden häiritsemättä.
pilintiaamuna viedä aitan raj^ukivel-le
kourallinen tähkiä haltioita varten.
Näin oli hän tehnyt nuoruudestaan
saakka. Ja näin olivat isät jo mo­nessa
sukupolvessa ennen häntä teh­neet.
— Painuttiin sitten riiheen ja käy­tiin
käsiksi itse puintityöhön. -— Tu-taan
ojentaessaan shekkinsä silmä­laseja
käyttävälle kimalaiselle kcmtto-ristiUe
'Englantilais-Amerifcfcalaises-sa
pankissa Shanghaissa. Konttoris­ti
vilkaisi ensin ilmeettömin kasvoin
shekkiin ja sitten sen esittäjän likai­seen
valkoiseen pukuun, ja sen jäl­keen
työnsivät hänen keltaiset sor-
Xjun nämä molemjmt mi€^«.t a$-
tvövat auringppp?iist<<ssesn ja^^^^
hain hiryittävääa mjäjyun, näytti sil- murahti Bl)rstone.
Entä sitten.
— Tao Chen on
nen kuncdainen.
—-:HEätt taistdee maansa. pvKjl^ta.
X^arjcuÖieEs pudisti päätään,
— Hän -taistelee itsensä,pu(^
Ttedämme^hänet japanilaisten;;fäty.
riksi. Eikä mikään edistäisi i^^n
- tarkoituksiaan paremmin kuin. joku
Shangb^ kansainvälisellä alueella
sattunut selkkaus. Siitä olisi seu­rauksena,
että joukkoja laskettaisiin
maihin estämään muita sanianlaisia
tapahtmnja. SiUoin pallo räjähtäisi.
Politiikka ei kiinnosta mipa,
lijaa vastaan tulvahti raikas yö-ilma mensa setelipiidtan ristinaukosta.
tä, ettei Jake Blysto4ie oUttt Iäisin­äkään
puheliaaUatuidd^^^^ Ään käve­li
keinuen käytävää pitkin aiiringon-k
j ^ r ä ä käyttävän upsgerm rirmölla
Jaavasi vain>£uunsa kirotaj^en.eräs-
— Mutta miilua kiinnostaa se, että
,T^o Chen ostaa räjähdysaineita ja
hänen astuessaan pirtistä vilteälle
pihamaalle, tähän sekoittui riihtä lä­hestyessä
voimakas ja mielittävä
viljantuoksu. Luonto oli hilja^inen,
ikäänkuin syvän hartauden mykistä-mä.
Kotilammen hopeinen peilipin­ta
välkkyi KaijanyuoreQ alapuolella^
]V(aa tuntui hiin rakkaalta ja lähei-r
seltä, ystäyältä, joka meitä. kaiik$:ia.
kämmenellensä kasvatti. Sllr^ien e-dessä
häämöittivät hänaärän peittä­mät
pellot, läheiset vaarat ja xinteet.
Tämänkal|laiset hetket ovat olleet
minun juhlallisimpia elämyksiäni. Jo­takin
mistä nykyisellä sukupolvella
tuskin on aavistustakaan.
— No niin, tässä hieman poikke­sin
itse pääasiasta. Siispä palaam-mekin
siihen, kun väki sitten vään­tyi
matalasta ovesta.sisäUe riihen pe?
loitta vaan pimeyteen. Useasti jou­duimme
me pikkupojat näyttämään
valkeata. Talikynttilä oli asetettu
johonkin sopivaan jalustaan ja .k(ukin
vuoronsa perään joutui sitä vartioi­maan.
Siitä sitten oli mukava seu­rata
aikuisten puuhia. Tarkkana oli
oltava valkean kanssa. Kuten hyvin
ymmärrätte, kuiva riihi ja vidä kui­vempi
vilja olivat tavattoman herk­kiä
syttjmaään, jos vaan joutuivat tu­len
vaikutukselle alttiiksi.
— Tuhat . . , viisituhatta
kymmen^tufaatta dollaria> laski Jake
Blystone ne, nuolaisten aina viillä
peukalohan.
— Sievä pieni . rahasumma, Bly­stone,
huomautti muuan pitkävetei­nen
ä ^ i hänen vieressään. — Ha-luattefco
Tyypjm:?
Rahtilmva Maureenin kapteeni
maksaa ne kymmenentuhannen polla­rin
shekillä teille.
— Syytättekö te minua siitä, että
tä tungettelevaa henkilörattaita; v^tät olen m3rynyt nuo räjähdysaineet kii-vää
kulia.
Tässä On tuo tarkoittamani
paikka, rohkaisi Carruthers sukel­taen
muutamaan sisäänkäytävään,
jonka yläpuolella oli kiinalaisilla m&r-kejllä
vastustettu valkoinen fcykti.
Hän opasti vieraansa tt^een huo­neeseen,
jossa oli paljon-pÖ3rtiä ja tuo-käänsi
mulkoilevat, päivettyneet kas- leja^ ja jonka ikkunoihin näkyivät
vorisa ääntä kohti. Sen omistaja oli
muuan khakipukuinen poliisiupseeri.
— Ah, kapte^i..Carruthers] En
luullut tapaavani teitä täällä.
naisuudessaan puiduksi ja heti uu­delleen
täytetyksi, poistui väki töistä
iltapäivällä tavallisesti siinä keUo
kahden ajoissa:-
— Sauna oli lämmitetty. Sauuaan
pääsyä odotellessaan loikoilivajt mie­het
nurmikolla tupakkaa tuprutellen
ja jutellen joutavia. Vaatteita vähen-neJtiin
jutun lomassa. Nauraa hoho­tettiin
jollekin leikilliselle, sukkeluu-delle.
Vihdoin kukin vuoronsa pe­rästä
painui saunaan, valkeaan höy-rypUyeen
kLadote», Pdunaisina ja
puhtaina sieltä palattiin.
— Suuresti .ovat työtavat muuttu-n,
eet ja feyöjatekokin .omalla tavallaan
— Ylhäällä parvessa oli joku ren- helpottunut entisestä. Koneet ovat
kipojista nostelemassa lyhtjeitä> je4S- käytettävättämme. Puimakone tuos­ta
ensinunäiset jyvät otettiin lyhteitä sa, muutamassa tuokiossa pui suu-seimin
lyömällä. Ei se oUvt helppoa remmaft. vilj^määfäu. Vilja®, lajit-hommaa.
Hiki virtasi mustina pu^ telija puhdisjaa ja JajiU.elee jy^^t no­roina
iMttkin ohimoita. I^hjejtta. ei peasti. Äfctoeet
melkein kaikki satama^§?i, E^eltaisen
mellon aalloilla keinuvat juu^t;, sam.T
paapit ja rahtilaivat. Kaksi vjaap-panilaista,
yksi englantilainen ja.yki^i
hollantilainen sotalaiva tempoivat
siellä myös ankkureitaan.
— -Mielenkiintoinen näky, vai mi­tä?
huomautti Carruthers. — Mitä
myrkkyä haluatte?
Viskiä.
•— Tuojiaa niitä kaksi, sanoi Car­ruthers
sinipukuiselle Minalaiselle
tarjoilijalle.
— Tuo kai on teidän laivanne, vai jähdysaineet, jotka te toitte mailiin,
mitä? jatkoi Carruthers tarkoittaen Kiinalaiset pitävät niin paljon ilotu-erästä
auringon haalistuttamaa höy- lituksesta, etteivät he saa ryhtyä leik-rylaivaa,
joka näytti haluavan piilot- kimään dynamiittipötkyillä. Mihin
taa rumuutensa mastometsään. veitte töon aineen?
— Niin, se on Maureen. Jake Blystone kuivasi hien epar^
— Oletteko jo purk^ut koko las-, helliseltä ptsaltaan.
tinne?
— Vaiu,osan siitä. Mi^un täytyy
poiketa erääseeu toise^Afcin sata-.
maau> luultavasti. iMajcaoon.
— Samai?Jaista,l9§ti^k9?
Niin, maaj»ilieljr$feOÄeita.
nälaiselle?
•— Syytän! Mitä sanotte toisesta •
ryypystä?
Tällä haavaa tilasi kapteeni ne hie­man
hermostuneena. Hän selvitti
kurkkuansa.
Millaisiin toimenpiteisiin aijötte.
ryhtyä? '
Carruthers katseli ikkunasta laivo-
•|a, jotka teinuivat hiljaa mainingeil­la.
— Saamieni tietojen perusfaella.
voin takavarikoida laivanne, Mauree-nin,
ja syyttää sitten teitä salakulje­tuksesta.
Ja sen lisäksi voisin antaa
teille vapaan asunnon jokisikin ajaksi
vankilassa.
Blystone tyhjensi jälleen lasinsa
yhdellä kulauksella.
— No, miksi ette tee sitä ?
Carruthers nojautui lähemmäksi.
— Koska en halua kirottua lai­vaanne
enkä teitäkään, vaan nuora-
Kiii;t3^aisen taloon tietysU,.
myöo^ihän. " '
C^^Jrruthers pudisti päätään.
-— S^ä ette tehnyt, sanoi häo an­karasti,
— T^kastin Tao Chem^
sik^y^\i^huyiiaLn ynme yöpä. Si«J-
— KyödyJUisia,, k^^e^ Onko lä^i ^lut e<^ amoata kiinalaiäta .ra-teiyä
sattum^ta laiva§sajw.Q hieman. kestiäkään.
T.N.T;täkin? Ka^fepifii yerestäViin silim^.3-
— ^.ä4^hdy^JJ.eit^? Ei suin mesO^>vfefe^ ihhje,
lyömällä.levitettiia.oljet ympäri käy^ölUset- kw.Yausrji^^ kaajo, Nb siMSitä^
hen permantoa, jossa, ne,sitten.kah^ kuivaajat; — TletystU Te_ette,oUsi.anj^u- h%.hijpe|i§ti.
Tänä päivänä antavat toisilleen- roiujeet satam^iau ja t^ kai,4)]ysitte fc)-
paljou ^ds^ty. JKi^ sQpiva.;W9ärä,,<^.,yhä ieÄepJÄ ja enem^ä^ .pgis .käyr
saatu "tapetuksi" lyhtejtä s^öiisL. tä»u<fel^ TilaUe.,tu]^yat pienet, j*
teen eri kertaan varstoilla käsiteltiin.
Vainjioväki kokosi j a puhdisteli olkia,
jotka sitten siirrettiin riihen välittö­mässä
yhteydessä olevaan olkivajaan.
— Raskasta oli riihenpuinti siihen
aikaan. .Eipä silti etteikö siinäkin
ollut omia hauskoja puoliaan. Koto-kättä
mennyt ja nykyinen aika. Kum- hottanut m^rkkilipuu. masitoon, jos
mailakin omat hyvät ja varjopuolen- teillä ojiisi, vai mitä?
sa.
Palattiin taas työn ääreen. Pui­makone
surisi somasti kehräten. Au­rinko
valoi kultaansa dokuisecsn mai­semaan.
Sänkipellot kimaltelivat
— T4dän .ei .tajrvitse toisJ;aa miuui;:
le määräyksiä, Cajyuthers. .
— Ei tietystikäänl Se onkuiten-kiinalai^
kin omituista, että mieheni ilmoitti­vat
minulle sellaisia aineita puret im kopukuisten
maihin Maureenista neljäköfanatta saattamana,
tuntia sitten.
— Se on kirottu valhe: murahti
Hänen muut sanansa hukkui^t
kadulta. kjymluvaap hälinään-soe;
p .ayo«i^S!?s.t<i ikkunasta n?
nuo. m9l)?P?ima^ miehet
kulltw«ejeu, shang^ilaisen baust?»^;
tou, S|e <eteni hitaasti ja ^ ^ ^^
symii?^aUwjaxwmpuJen .
nani kävi useasti Kerimäeltä kotoisin valittavien surijoiden
oleva laulu-Janne riihiväkeä laulim-^ Heinasuon mäkirinteellä. Viljan ras-pätkiUään
il^duttamassa; Joskus vä- kas ja-täyteläinen tuoksu i ^ ä s i ;koko
haisen rahan toivossa ja niokapal- kylämaiseman, yllä. Kiurun kirkas
kallaankin hän tämän teki- Nimi laulu soi yöiääöä taivaan huii^se- Blystone, fculauHaen i^rypyn fci^-
kauap kun muistan, niin joka. Sj^sy vassa sinessä. Joldn valkea, pouta- kuunsa. ^ ^
hau puiDtiaikaait; tänne Jukojärydlp pflvf, kuiö ihmisen kauu<^ a » t u i o l i — Entä tuo shekki, jonka te vaih- n^fedijätrrSp»»*^" valkoisia vi^'
i^^yi- Jä^yt <aiv»a»e soutamaaa: m i ö ^
Kun: nyt riiM oli saatit koko- s«v«n k«iÄäa tuulen kuljettamana; ovensa tänä aamuna?. Kymmenen- ijeka seurasi aoeluava ^ o f^
Ensin tulivat ammattisunjat
maalatut, punaisiin ja vihreil^-^.;
t<Ļpukeutuneet pojat. ^^"TZ,
vät-ja liikkuivat kuin hitaan dok»^