Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 21, 1951

              Pttäasia^j. '
••essaonjön.J
^»•^ä, jotka vc^,
yksiä ku:n -
. • •
^ v-sinterk]^
'^^/^'vjanio-;.
o nv;nta\;iio|.j,
— eivät yj,
'ijäin rinnaikc-''
ei olehelfr/"
^antokanta tl^
t liikkuvatvJ
i?sä näke\^ti3
tierkikii. harn^.
suisia ideoita ij
5tuttaa heidäic
yksissään.
oskin s€ seiibf
anssikouluD:t'*
kk Hymau^i
kauDiit näyi:^
', "Salon fri''
•nämä nä}1el:J
lohtaa "Baja!'
suurenmoindj
/w ja BilikL
?vatte]a. m
j 'OX SELLAISIA Jotka ovat tyk-
] jäntaimittajiu hiskuud^sta ja kiön-
\ icen velttoudesta ja himitonsa aikai-l
suudesta. Jos mielestäsi on oikeiny
\ i'oit pitää minua sellaisena. Sitten on
': {0i„£,t tyhjänioimittaja, joka on sitä
! tahtomattaan, jota kalvaa sisäinen
\ toiminnan halu, ja joka ei tee mitään,
1 koska hän on kuin jonkinlaisessa van-
\ hilassa, koska häneltä puttttuu keino
] olla hyödyksi, koska olosuhteiden
; onneton, sattuma on johtama hänet
tähän tilaan. — Ihmisten on tisein
mahdoton tehdä tnitään, he ovat van­keina
jossakin kauheassa, kauheas­sa,
kovin kauheassa häkissä\. /'
; t Xälllä sanoilla puokisteli Vincent «van
l l o ^ /veljelleen Theolle v. ISSÖ oniie-onta
tilaansa, josta hän ei silloin ollut
ieksinyt vapautusta taiteen muodossa,
i josta hän sitten yhdessä vuositymme-iessä
yritti kamppailla vapaaksi eläen
irvist€tt>Tiä sen taistelun, jokar^jokaisen
llaiteiifjan jokaisen ui^istaijaii, jokaisen
||umouksellisen on käytävä läpi; ^
}f Miiistamme hänen elämäkerroistaan,
lähti ja siini^^ >Titteli olla taidekaupassa apu-leksi
han!iifl«
esittämä 'u\
inoa kuiskanE
lonaan poisäj
itivampi kuii
•jclteltiin vlt
kin esiin aivankuin väkivalloin. Vincent
ei voinut muulla tavalla ilmentää hiili­kaivostyöläisiä,
perunansyöjiä, oman
leipänsä hiessä otsin hankkivia ihmisiä.
Hänen täytyi piirtää heidät karuin hiili-viivoin
esiin omin käsin, luoda heidät
Hän tarrautui kiinni siihen, mikä oli lä­hellä
multaa, aurinkoa ja kaikkia elä­män
värejä, mullasta ja auringosta syn­tyneitä.
Tästä hän löysi sen aitouden,
jata hän tavoitteli turhaan Lontoon tai-dekaupa^
kalseudessa, ^kaupallisten ,ar-vojen
määrätessä taiteita. ' ' ' ^ ' ' ' ' '
VALOISA VILJAPELTO
Äfoni kenties on lukenut Inmig Sto-ntn
kirjoittaman elämäkerran "Lust for
Life", suomennettuna *''Hän rakasti elä-määr''.
On houkuttelevaa, saada ihmiset
liikuttumaan j a värisemään pyhästä in­nostuksesta.
Jeesuksen elämä on
kiitollinen romantisoitavaksi. Elämän­sä
\iimeisinä viikkoina sai Vincent en­simmäisen
ja viimeisen taulunsa nij-y-d>
icsi ja ainoat ansionsa maalarintyöstä,
400 frangia,' Kukaan ei varmaan liikut­tunut
hänet nähdessään, kukaan ei saa­nut
pyhää hurmiota. On aina vaarallis­ta,
jos syx^ä tunne, elämänhimo, yrite­tään
selittää tunteellisuudella —^sitten
jälkeenpäin. Niiiikauan kuin ihmisil­le
annetaan romantisoituja käsityksiä a-sioista,
niin kauan heiltä jää sj^in to-ttfiis
• nuomaamatta.
Mitä romantiikkaa siinä enää on, kun
ihminen leikkaa, partapuukolla toisen
korvaansa? Entä löjtävätkö tädit oike­assa
elämässä romantiikkaa siitä, jos
joku nai katu tytön? Kirjoissa se o.'ain
käy. Mielisairaalassa elää taiteilija, joka
maalaa polttavin värein viljapeltoja, va­loa,
«valoa, jota niin vähän riittää hiili-
:yyt3->väinen,r.
. Nyt täymi
s miiikälaijlä^
n kuin clcir
itöÖreiltä k i
sö. joka \'aatB
joka antaa L'
tähtiä tai t
Tukekaamc
heidän tili
-.1
aan täten TC^
:ilte tunnuitd,
e heitä olies:*
Ikäämhie
aamme heille:
1
ä aina kehut^T^
a "ison p3äii'j
1 heikkouksi.
eikä soiniai'^
f oka kerran:
ry oppia ri'"
'aisena, mutta kyllästyi ja raivostui, kun
imisillä oli huono m ^ u — sitten hän
(ahtoi auttaa ihmisiä heidän hädässään
|a meni Borinageen, kivihiilikaivosky-ään,
kappalaiseksi. Täällä hän oppi
'^n, etteivät yksistään saamat auta. Ja
aiinpä Imn teki kuten. imonet Jeesukset
bvät tehneet: jakoi kurjille rahansa ja
vaatteensa, asui kylmissä hökkeleissä
heidän tavallaan. Tällaisen käytöksen
ohdosta hänet erotettiin toimestaan.
On sydäntäsärkevää, kuinka idealisti­en
ihminen koettaa auttaa koko ihmis­kuntaa,
mutta hänen voimansa eivät
riitä. Hän tahtoo lyhyen elämänsä ai-hna
vapahtaa ihmiskunnan, ottaa sen
^ksitvisveh-ollisuudekseen — ja tulok­sena
on kiihkeä, kuumeinen tarrautumi­nen
laupeudentyöhön, uppoutuminen
luomiseen, elämänhimo, joka polttaa
karrelle omistajansa.
HlILlK-WOKSET — ELÄMÄNT
i VÄREJÄ
I Vincent van Gogh löysi maalaustai­tteesta
sen keinon, jolla hän saattoi i l -
^äiiaista tulipalon, joka riehul^hänen si-
S^allään. Hänen silmänsä olivat avaoitu-kun
tyhtäbp^ä
ittaa vaaria
sinulle
•t niin hy&''
Xäyttelitt^;
a yleisen
tuleiti^raU*^
ia esitystää' '
s, jos/jo^"^
n tehdä
htaavat mi'
1 osoitetaas'
ia tietenkin*
sillä sinä ^^'^
:i. vaikka
Miiember,
Ivarma
••ei tarvitsi
Kunnäie^-'*
neet kärsimykselle, ihmisen kurjuudelle
Borinagessa. Noioruudenkapinointi, jo-
Ra- ilmeni t>-yrtjTOättömyytenä ihmisten
taiteelliseen makuun ja yleensä elämän-t>
yliin ja -tapoihin, puhkesi Borinages­sa
epätavallisiin tekoihin.
Kun hänet oli erotettu papin virasta,
?-koi hän enemmän harrastaa hiilipiir­rollaan,
joita oli joskus tehnvt seudun
köyhistä ihmisistä. Lopulta hän mat-pusn
Haagiin opiskelemaan,
i Arnoa ihminen, joka häntä avusti ta-
:| oleellisesti, oli hänen'veljensävKen-
J^an ei uskonut Vincentin suuriin
taiteellisiin kykyihin, mutta hänoli kui-t-
n-^in inhimillinen eikä voinut nähdä
s-akulaisensa elävän pennittömänä,
taiteelliset kwyt puhkesivat kuiten^.
oppii ensin noudattamaan, tulee loppu
Itsestään. .
Julkaa vain kaikki nuoret mukaan ja
^avttakaä yleisölle kuinka hyvästä ai-
^ t a olette tehdyt ja mihin pystytte.
~~ Terveisin:
- •EVA.'..'
TT^UULUISA englantilainen sanoma-
^lehtimies ja kirjailija Beverley 'Nic-hols
on tuonnottain kierrellyt esitelmä-matkoilla
Amerikassa, ja havainnoistaan
ja kokemuksistaan hän on äskettäin jul­kaissut
kirjan "Uncle Samson" (Sam-son-
setä). Kun hän kirjassaan puhuu
mjrös kuuluisasta AA-liikkeestä, jonka
päämääränä on taistelu alkoholismia
vastaan ja joka jo on emiättynyt mei­dänkin
maahamme, nim selostamme
seuraavassa sitä koskevaa kohtaa.
San Franciscossa mr. Nichols oli koh­dannut
vanhan ystävänsä, Frankin, jota
hän eiV ollut tavannut pariin kymme­neen
vuoteen.
"Tämän kunniaksi tme juomme
shamppanjaa", mr. Nichols virkkoi.
"i^ttinuUe riittää marjajmehu", Frank
vastasi, lisäten nopeasti: "Olen alkoho­listi".
"Olen pahoillani", mr. Nichols tuu­mi.
"Olisinpa sen tiennyt . . ."
Frank hymyili. "^Ei ole syytä olla
pahoillasi. 'En ole ottanut ryyi^pyä vii­teen
vuoteen." Kumminkin hän tila­si
mr. Nlcholsille Shampanja cocktailin,
samalla kertoen .'Ucoholics Anonymous
( AA-"nimettömien alkoholistien") liik­keestä,
joka oli pelastanut hänen ruu­miinsa
j a sielunsa ja jota mr. Nichols
sanoo "tärkeimmäksi lahjaksi, minkä
Amerikka on tähän mennessä antanut
nykyajan sivistykselle".
.\-A-liiketta Frank kuvaili yksinker­taiseksi,
inhimilliseksi toiminnaksi, joka
. todellakin työskentelee. Sen takana on
mies, joka tunnetaan vain Bill-nimisen-sä,
"Onko hän entinen alkoholisti?*" mr.
Nichols kysyi.
" E i , hän on alkoholisti . . . En tarkoi­ta,
että hän enää joisi. Ei ole ottanut
ryy^ppyä viitentoista vuoteen. Emme
maloinkaan käy^ä nimitystä "ent.", sil­lä
se on vaarallista. Se saisi jotkut
meistä ajattelemaan vain yhden ryy­pyn
ottamista, ja sitä ensimmäistä em-
. me voi ottaa. Ei ole ainoatakaan alko­holistia,
joka voisi säännöstellä ja kon­trolloida
ryyppynsä."
He haluavat pysyä nimettöminä sen
'VTioksi, että jotkut kaihtaisivat heitä,
jos tietäisivät heidän nimensä. Muuta­mat
taas saattaisivat "tehdä rahaa"
heistä selostamalla heidän parannusme-netelmiään
sanomalehdissä ja radiossa,
ja oman itsensä mainostaminen on pa­hinta,
minkä juoppo tietää.
MITEN BILL -\LOITTI?
Viisitoista vuotta sitten, ollessaan 4Ö-
^^otias, hän öli saavuttanut pisteen, jo­ta
edemmäksi hän ei enää päässyt. Hän
oli ollut etevä liikemifs^muUa juoppous
oli häätänyt hänet sekä liike-elämästä
että yhteiskunnan parista. Hän oli yrit­tänyt
taistella himoaan vastaan turvau­tumalla
lääkäreihin, sielutieteilijoihin,
jopa Oxford-ryhmäänkin, mutta kaikki
oli turhaa.
Ollessaan jo mielipuolisuuden rajalla
eräs naistuttava sanoi hänelle: "Ha­luaisin
tutustuttaa sinut erääseen, joka
voisi auttaa sinua. Hänkin ori juop­po."
_ .
Bill tuumi, että nainen oli mieletön.
Olivathan kaikki varoittaneet häntä toi­sista
juopoista, puhuneet huonon seu­ran
onnettomista vaikutuksista. Mut­ta
saattoihin silti jTittää.
Niin astui näyttämölle juoppo n:o
2. \ielä pahempi kuin Bill, itsemurhan
parfaalla oleva, niin että Billin oli täy­si
työ vartioida ja suojella häntä, mikä
samalla tarkoitti, että hän myös suojeli
itseään. Sillä tavoin s e alkoi. Ihme
oli tapahtunut ja AA. perustettiin.
Jäseniä? Aluksi ei muita. ' Ensim­mäisenä
vuonna yritettiin auttaa 65: tta
henkilöä, mutta turhaan. Toisena \iion-na
onnistuttiin parantamaan 12 henkilöä
niin täydellisesti, että he kirjoittivat - r
niraetjtöminä — pienen kirjan koke-muksiSan.
Mutta kustantajaa sille ei
saatu- Taas kahden vuodenTkuluttua
oli parantuneiden. lukumäärä jo sa­dan
vaiheille, kun sattui pari tapausta..
John D. Rockefeller oli kuullut heistä
Vincent von Gogh eli tiivistet­tynä
sen taistelun, jonka jo­kaisen
taiteilijan on käytävä
kaivoksiin. Lopulta hän ampuu itsensä
viljapeltoon.
KUK.\.AN EI OST.\NUT ATNCEN-T
IN TAULUJA .
Tämä oli vain esteettisesti kehitty­neen,
hermoherkän ihmisen elämä, jos­sa
koko ajan pyritään yksinkertaiseen,
aitoon, valoisaan — elämän ytimeen,
mutta sangen kulutta\illa keinoilla.
Elämän ristiriidat leikkaavat toisia, kat-ko\'
at hermosäkeitä siltä, joka ei osaa
varjella itseään. Yrity^s ratkaktä tai­teessa
koko ongelma, puristaa sen kaut­ta
elämän y-dinmehu, käy ylivbimaisek*
SI.
•Kkikaan.ei ostanut.Vincentin taulu­ja,
kukaan ei tunnustanut häntä tar­peelliseksi.
Hänen työstään ei ollufc
n ä k y \ ^ tulosta isiinä mielessä, että so
olisi hyydyttänyt; ihmisiä tai tuottanut
iloa heille. KaiikJii oli vain haitiailua,
sokeaa juopumista, intohiVnoa elämään.
Tämän hetken taiteilija on omnellisem»
massa asemassa; Hän voi nähdä syyn
ja seurauksen lait, osaltaan auttaa es«
teettisillä lahjoillaan ihmisiä heidän
edistyksellisissä pyTkimyksissaän ja '\'ar-jella
itseään syöksyniästä sokeaan itse­tuhoon.
Hän voi liittyä kokonaisuuteen
ja tuntea itsensä ei %'ain sijaiskärsijäksi
vaan myös uuden luojaksi yhdessä tois­ten
kanssa.
ja lahjoitti heidän töiimintansa tuke­miseksi
5,000 dollaria. Suinen viikko­lehden
"Saturdäy Evening Postin" toi­mittaja
arveli ensin, että AA:t olivat
ry^hmä petkuttajia, mutta perehdyttyään
asian oikeaan laitaan, hän kirjoitti hei­dän
toiminnastaan pilviin ylistävän ar­tikkelin.
Nykyisin on maailmassa toiminnassa
23,000 AA-ryhmää. Suomessakin, ku­ten
jo mainittiin. Ja niiden tarkoituk­sena
on toimia, kunnes juoppouden k i ­rous
on tyystin pyyhitty maanpinnal-
•ta. • -
Mr. Nichols kysyi: "Mitä tapahtui,
kun nämä kaksi ihmistä tapasivat toi­sensa?
Eikö kakfei heikkoa tahtoa ole
vielä pahempaa kuin yksi?"
"Ensinnäkin", Frank vastasi, "alko­holisteilla
ei ole heikompi tahdonvoima
kuin muillakaan. Mutta todellisuudes­sa
he usein käyvät yli-inhimillistä tais­telua,
vaikka se taistelu ori toi\x)tonta.
Kysyt, inikä meidän salaisuutemme on.
Oleta, että joudun kosketuksiin jon­kun
alkoholistin kanssa. Sen sijaan,
että sanoisin hänelle, että hänen pitäisi
hävetä itseään, alan puhua hänelle omis­ta
kokemuksistani. Tiedän kaikki hä­nen
tunteensa, koska olen kokenut ne
samat. Olen kokenut saman tuskan,
saman itseinhon ja samat omantunnon-tuskat.
Kun puhun näin, niin hän nä­kee
itsensä minussa ja Sitten hän alkaa
puhua.
"Kun saa miehen puhumaan vilpittö­mästi
itsestään, jollekin, joka ymmär­tää
häntä eikä tuomitse, vaan käsittää,
että kyseessä on sairaus, niin on puoli
taistelua voitettu. On mahdotonta ku­vata,
mitä juomari ensiksi kertoo hä­nelle,
johon hän luottaa ja joka itse on
pelastunut samasta kurimuksesta. Se on
kuin ensimmäinen valopilkku visosia
: kestäneen vankeuden jälkeen
: A A , kuvaili Frank, on ystävien seura,
' Jatkuu 5..sivulla
Lauanlaina, huhSlkuun 21 piiväna, ASSI Sivu S
•ii': .:.c7i'f\'^fi l t.J^rirj:rS^^-^ »%.St_:triir&J