1943-01-16-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUAXTAIXA. TAMMIKUUX 16 PÄIVÄXÄ
'1g j g y ^ Muistelmia vaohoilta ajoilta {Canadan suomalaisten viikkolehti)
PubUshed and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street. West, Sudbury, Ontario.
Beglstered at the Post Office Dept..
Ottawa, as second class tnatter.
TflaDshlnnat:
i vk. fSÄO
« k k . 1.10
8 kk. J80
Yhdysvaltoihin:
i vk. $2.50
Suomeen Ja muualle ulkomaille:
1 vk $3X)0
- « kk.. \JS& '
Irtonumerot 5 senttift. :
LlekJcl Hmescyy jokaisen «llkxm lauantaina
12'Slvuisena. siJsältäeh parastik
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Aslamiehille myönnetään 20 prosen-
Un palkkio.
P i t ä k ä ä asiamlesvälinel^ jo t&-
nftän.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset
$1.00 kerta. Aviohv^tbon
menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma.
Nimenmuuttoilmoitukset SÖc
kertf $1.00 kolme kertaa. Sjaityaiä-ilmoit"
kset $1.00 kerta, $2i)0 kohne kertaa,
ir^olemanilmoitukset ^$2'.00 ki^rta,
60c ILsäb^fi.ksu kiitoslauseelta tai mtlisfi)-
värsyltä. «lalutaan tietää- Ja ösbitell-moitukset
40c palstiätuuma. ~ Tilapäl$-
tlpioittajiei^ on vaadittaessa läbetettSVa
UmoitusmaXsu etukäteen.
Yleiset ilmottuahlritUit 40c i^lsta^^^
ma. Ilmoitus, jokia julkaistaan ^neljä-kertaa
samiuilaisena 30c palslätuuma.
A l i n ilmc^u^hizita ~40c (lialstätuiima.
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista ilmpitushinnöista voi tiedustella
t&hän tehden konttorista.
Kustantaja j a liainaja: Vapaus ^ b -
llshing Company Liinited. Ii00'10i2 E lm
Street, West, Sudbmy, Ontario.
Toimittaja A.'Päiviö.
Toimitumeuvosco: 0. JSrvfs, RcUiha
Mäki, Hilja Aho. E. Siäui. ^^tei
Kaustinen, Aili Malm. Margit Laakart^
Yrjö Salvo ja Jälmar Saari.
Liekkiin aijötut kirjoitukset osoitat
tava:
LIEKKI
9Xi. Bax 69 • • ^ttttabury.Oni
TiHinttiiksen kulmasta
Jotakin aihetta on puhua vähän
kirjoittamisesta.
Ylimalkaan pitkäveteinen ja vä-häsisältöinch
kirjoitus, vakava tai
kevyt, miltä alalta tahansa, on ikävää
lukemista. Sitäkin ikävämpää
jos siihen liittyy ajatuksen hämäryys
ja sekavuus. Sen vastakohta oh reipas,
selvä ja asiallinen kirjoitus. Se
soveltuu sekä vakavaan että kevyeen
aiheeseen.
Hyvä kUsiala tävcilisesti osoittaa
kehittyneisyyttä, multa ei atm sitä,
että sisältö olisi sen mUkiiinen. Hy-vdlläkin
käsialalla voidaan vedellä
juuri tuota alussa mainittita ikävää
lukeinista ja tiHenkin t$skoa sitä hyväksi.
Sen sijaan tapaa tisein köm-
SIITÄ on kulunut pitkästi aikaa
kun tulin ensikerran Suomesta
Canaaaan. Muistaakseni se oli 1891
tai 92. Ei silloin ollut siellä kotikylällä,
Vähänkyrön Öiiripellossa, muita
osoitteita kuin Cöpper Cliff, Canada,
ja sama osoite taisi olla suurelta
osalta yli koko Etelä-Pohjanmaan.
Sault Ste. Marie oli myÖs jonktm verran
tunnettu. Soon kanavain töitten
päraillaan ollessa monet ^Etelä-
Pohjanmaan talojen hinnat käytiin
tienaamassa juuri sieltä, ja moni renkimies
sieltä tienaamiiiaan rahoilla
onnistui pääsemään talon isännäksi.
Sudbury oli siihen aikaan sellainen
"yhden hevosen kylä". Muistaakseni
siinä oli jokunen liikehuone ja suuri
viinakauppa. Siellähän meitä
Suomesta tulleita ryypyillä käytettiin
ja vieläpä matkaeväiksikin oli joku
öttahiit puolikastynn3rrin olutta, jota
sitten Clrffiin mennessä raiitatifen sivussa
alettiin tyhjentää. Muistan
hyvin niiten häpesin kulkea tuon
"pässiä" kantavan kaverin rinnalla,
sillä olin ihan tottumaton sellaiseen
homiriääh, vaan kaemmin maassa olleet
selittivät, ettei äfetile rikos eikä
häprä: "maassa maan tsivalla- -täi
maastäpois".
Se oli öiliöih Yhäysvaltäin {)uolel-la
sitä kuuluisaa demökraattiäjäh loppua,
jostyötä saikin, riim palkat olivat
pienet ja työt ihan tappavan kovia.
Kaivoksissa esimerkiksi. Mai-näritkaan
eivät "tainneet päästä kali- '
den dollarinkaan päiväpälkoiile ja Canadaan, ei tärvinhiit muuta osoi-maänpäällystöissä
maksettiin $1.33. otetta kiiih Johan Lauttämus, ja kir-päivältä.
Asunto-olot olivat "suunnil- jeetttilivat perille oikealle omistajalleen
samanlaiset rajan rholemmin
puolin. Enin osa Cop^er Cliffin
mainareista asui hirsikämpissä, joihin
oli seinänvierustoille laudoista
kyhätty "punkkia", kaksi päällekkäin,
joissa kumriiassakin nukkui
leeh.
Eipä nyt sitten muuta kun parhaat
onnitteluni tutuille ja tuntemattomille
iiekin lukijoille.
Entinen hiirip>eItolainen —
K.OLLILA.
Kirj. tri AULIS ALANEN^
•Elettiinpä ennenkin
Waikk ojan takan' oltiin,
Ojapulta poltettiin,
Ja ojast oltta juotiin.
Vuosisatoja on "alunakka" ollut
lähinnä Pyhää sanaa eniten kansan
käsissä. kulunut kirja. Sen jälkeen
kim Laurentinus Tammelinus, Turun
professori, alkoi »Isoiivihaai päfvinä
vuonna 1705 toimitella näitä kirjasia
•pelolla ja muodoUisesti virheellisellä suomenkielellä, ön toinenkin peukalo
käsialalla kyhätyssä kirjoituksessa
nuo jälkimmäisen piirteet: reipasta
lyhytsanaisuutta, selvyyttä, asialli-stititta,
sattuvaa fmumoria ja eloisia
kuvia.
TiKielumästä otetut kuvat voittavat
mielikuvituskuvat tavallisen kirjoittajan
käiftteleminä, ja kirjoittaja,
joka lähtee aivan oudoille aloille, tekee
aina erehdyksen. Ei vain tietojen
mitta, mutta myöskin elämänkokemukset
ja näkemykset ihäärittelee
IHkktima-atan. Parhaat aiheet kukin
löytää omalta työalaltaan ja tutusta
näköj>iiristääh.
Toisten kirjoituksia, varsinkin jollakin
tavalla erikoisia ja hyviä, suorasanaisia
tai runoja, voidaan mtelel-läänkin
julkaista, mutta silloin niiden
on tultava alkuperäisten khrjoitta-jicnsa
nimillä. On luonnollisesti e-nemmän
kuin "erehdys*' jos lähettäjä
pistää niiden alle oman nimensä. Yh-kääntänyt
ajantiedon sivua ja tavannut
"Almanaeh Eli Ajan Tieto Meidän
Wapahtajam Ghristuxeii syndy-män.
jälkeen" — olkoon vaikka "Car-cauns
W-uonna 1764, Tehty Turun
Horisontin jälkeen, joka on 60 grad.
27 min. Pohjan puolella Aeqvatoria
Ja 17 ajan min. Idän puolella Upsalan
Obser^^atoriumia ja ulos annettu
Hänen Cuningrsen Mahtin armollisen
asettamisen jälken Hänen Tieto-
Academialtans." Almanakka oli jo
silloin joksikin nykyisen kokoinen,
tä hyvin on ''erehdys" se, että lainaa
esim. jonkun toisen kirjoittamasta runosta
alkuosan, jatkaa sitä sitten jonkun
verran omilla säkeillään, jotka
eivät edes rakenteensa puolesta sovellu
edellisen kanssa yhteen, ja pistää
oman nimensä alle. Sillä tavalla ei
koskaan kehity omintakeiseksi tekijäksi.
~ AP.
miehen kämmenen suuruinen, kolmisenkymmentä
lehteä sisällänsäpitä-""
vä, ja "E.\emp.^myydääh sidottuna
Yhdexään äyriin kuparir.'.', ilmoitti
etusivun pienin petiittiteksti sen hinnasta.
.
Almanakan toimittaminen on e-nimmäkseen
ollut yliopistomme yksinoikeus,
Tammelihuks^ti jälkeen sitä
toimittivat m.m. mateniatiikan
professorit Hasselbom ja Gadolin
vuosikymmeniä.
Aluksi a jäätieto painettiin Turussa,
mutta myöheihmin, kun Ruotsin
tiedeakatemia rupesi suomalaistakin
almanakkaa julkaisemaan "Stock-holmissa
Cuningalliselta Kirjan präJit
tää jäitä Suuren-Ruhtinan-Maasa
Suömesa Jacob Merckeldilfä," sittemmin
vuosikymmeniä "Ciiiiingali-sesa
Suomalaisesa Präritisä, Jöh. A.
Caribohmilda."
Vanhoissa kirkonarkistoissa on
toisinaan säilytetty ahnanakkoja —
edessäni ön lähes sataan nouseva pino
alkaen vuodesta 1764 aina 1800-
luvun puoliväliin. Kirjasiin on pappi
yleistä tapaa noudattaen tehnyt
muistiinpanoja: siellä on esimerkiksi
V. 180* huhtikuun 21:nä "kuulutus
Köyhäin rahan ulosannosta" ja sitten
toukokuun 1 l:ntenä '^köyhäin rahain
ulosanto." Saman kuun 17: ntenä on
muistettu, että "pitä kirkko lagasta-man
väkkärildä," kesäkuun 2:na
oi.
kaksi miestä. — Jälkeen päin olen
monesti ajatellut, miten kukaan voi
pysyä terveenä sellaisissa asunnoissa.
Mutta kun ottaa huomioon, että senaikainen
siirtolaisvkäestö oli valiojoukkoa,
juuri miehuuden ikään päässeitä,
maalaisoloista tulleita nuoria
miehiä sekä naisia — harvoin silloin
vanhempaa suomalaista täpasikaan
— niin sillä perusteella sen saattaa
ymrriärtää. .
Copper Cliffin kaivannöis^ ei liene
enää vuosikymmeniin kuparia kaivettu
eikä siellä luultävastikaari enää
ole moritakaan senaikaista suomalaista
elossa. Muistan Vielä Myrskyn
Heikin, jorika4apasin^älkeenpäin Liverpoolissa,
joutuessamme yhteen
Suomi-reisiilla, joita siihen aikaan
tehtiin hyvinkin usein. Esimerkiksi
vanhempi Lauttamus (hänellä oli
kakäi poikaa) oli niin ihönta kertaa
kulkenut Gopper Cliffin ja Kauhavan
väliä, että eräänkin kerran, kun laiva
oli Jo lähtenyt LiVeipoölin laitu-ristaj
oli kapteeni tullut komentosillalle
ja hiiiitanut:
"Oliko Läiittamus joukossa?''
Ja kun asiaa tiedusteltiin, niin
huomattiin ^^ttä Latlttamus oli vähän
myöhästynyt, mutta oli kuitenkin
Juutti samassa ttiilut vösikaiti k3rydillä
raiitä^. Laivasta öH lähdetty soutu-vöneellä
Lauttamusta hakemaan ja
vasta sitten oli laiva päässyt jatkamaan
matkaansa. Niinpä myös kun
mamma Lauttamus kirjoitti papalle
te
Karttuunihuivi
Valpuri oli' saanut huivin
kean karttuunihuivin, jossa'oH pienii
punaisia ja sinisiä kukkia. Synt\rn^.
päivälahjaksi' oli äiti sen antanut
Viisivuotiaasta Valpurista tuntui vai.
lan juhlalliselta onmtaessaan sellaisen
kauniin vaatekappaleen. Tunsipa
itsensä jo "miltei täysi-ikäiseksi"
iellessaan metsäisellä polilla äitinsä
peräsm, pyhäpäivän auringon l^p.
poisasti heloittqessa.
Iloinen oli mieli, ja kevyttä oli:jalan
nousu siinä hypellessä. Sydän riemuitsi
'kUpaa metsässä livertelevten
lirttujen''fc'a'dlä. "^^ ;
Tätilään oltiin mäikaild ja shiiie
oli noin viitisen kilometriä kotimö-kiitä-
QsametsäistA polkua ja-osa-fi
maantietä. Äiti, veli Ja Valpuri kulkivat
paljain Jaloin. Äiti edellä, kantaen
käsivarrellaan pientä koria ja
veli sekä Valpuri milloin edellä, milloin
takana hypellen, joskus toisiaan
kiusotellen.
Valptirin huivi oli tiukasti sidottu
leuan alle. Tukkakin oli kotoa lähtiessä
kammattu oikein veden kanssa,
jä letitetty niin tiukalle, että päänahka
aivan soi/ J^^aksi punertavaa
letinpäätä iötröiti kärttminihui-oin
alta.
Tuttiin tätilään. Tupaan astuessa
oli talon väki ruokapöydässä. Vierai-'
takehoitettiin.peremmä', ja niinpä h
sitten ktipivdikin tuvan simpen^
istumaan. Aitrinko paistoi tttpaan ja
siellä tuntui niin sidoiten hartaalta
ja hiijaiseita.
Valpuria vähän ujostutti. OliJian
hänellä uusi kaunis huivi. Kaipa toisetkin
sen huomaavat! tkäänknin
arkaillen omaisuutensa "suuruutta"
hän myöskin hiipi penkin luo minm
toisetkin olivat menneet. Kapusi sii-_
nä muitta mutkitta penkille.
Väki jutteli kuulunmia — viita
lienevät puhelleet. Valpurin mielessä
vain askarteli huivi. Niinpä hän kk-täisikin
sen 'pois päältään. Ihaili sitä,
levitellen, käännellen, katsellen joka \
puolelta.
Mutta kas! Leuan alla olleet mir-kat
olivat pahasti rypistyneet! Ne
piti suoria. Polveaan vasten hän niitä
suöri,isilitti ja •öiikaUi huivia vakavana
ja'haftaana. Mkä hän siinä tuiki
huomanneeksi -Miten tuvassa oli jäin
katseet olivat 'häneen kohdistuneet,
ja vaiteliaisuus vallitsi. Katsojien
silmissä liikahti ilakoiva nauru, kunnes
yhfäkkiä kaikki äänekkäästi
purskahtivat raikkaaseen nauruun
pikku Valpurin hartaalle hommalk.
'Valpuri aivan säikähti moisesta.
Säikähti, ja piltidstui, niin että kasvonsa
vetivät vertoja hänen loistavan
punaiselle tilkalleen.
^'Mitähän he nauroivat?"
"Önrie-a, • oitHea, Valpuri!"
KaUniiUi viikattu huivi jäi penkille,
kun ^anheinpi väki kiikutti Vai-i
puna ynipäri tupaa.
MALVIINA-
"muistutetan ruumisten hautain
karihten och övieh parantamisesta Ja
sulkemisesta" (tälvihaudoissa), felo-kuun
4:htenä "Wärwingi Plakati luetan",
syyskuun !2'2: na "asetus Palw€-
liä wäen Atesteista, jotka s?jrtäivrat
Ulos SeiiracutirtaSta luetan" jne.
Vähäiseen almanakkaan oli sisällytetty
paljon asiaa, sellaista, joka
maamiehelle olt tärkeintä tietoa. Hän
sai tietää, että uusi vuosi oli "Hänen
Majesteettinsa Cuningas Adolph
Fredrikin Syntymästä sinä 14 päivänä
ToucoCuusa 1710 se 55. ja
Hänen ulosvvalitzemisestans Cuninn-
(Jatkoa 6:11a «ivuli»)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 16, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-01-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430116 |
Description
| Title | 1943-01-16-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUAXTAIXA. TAMMIKUUX 16 PÄIVÄXÄ '1g j g y ^ Muistelmia vaohoilta ajoilta {Canadan suomalaisten viikkolehti) PubUshed and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street. West, Sudbury, Ontario. Beglstered at the Post Office Dept.. Ottawa, as second class tnatter. TflaDshlnnat: i vk. fSÄO « k k . 1.10 8 kk. J80 Yhdysvaltoihin: i vk. $2.50 Suomeen Ja muualle ulkomaille: 1 vk $3X)0 - « kk.. \JS& ' Irtonumerot 5 senttift. : LlekJcl Hmescyy jokaisen «llkxm lauantaina 12'Slvuisena. siJsältäeh parastik kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. Aslamiehille myönnetään 20 prosen- Un palkkio. P i t ä k ä ä asiamlesvälinel^ jo t&- nftän. ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.00 kerta. Aviohv^tbon menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma. Nimenmuuttoilmoitukset SÖc kertf $1.00 kolme kertaa. Sjaityaiä-ilmoit" kset $1.00 kerta, $2i)0 kohne kertaa, ir^olemanilmoitukset ^$2'.00 ki^rta, 60c ILsäb^fi.ksu kiitoslauseelta tai mtlisfi)- värsyltä. «lalutaan tietää- Ja ösbitell-moitukset 40c palstiätuuma. ~ Tilapäl$- tlpioittajiei^ on vaadittaessa läbetettSVa UmoitusmaXsu etukäteen. Yleiset ilmottuahlritUit 40c i^lsta^^^ ma. Ilmoitus, jokia julkaistaan ^neljä-kertaa samiuilaisena 30c palslätuuma. A l i n ilmc^u^hizita ~40c (lialstätuiima. kerta ilmoittaessa. Erikoisista ilmpitushinnöista voi tiedustella t&hän tehden konttorista. Kustantaja j a liainaja: Vapaus ^ b - llshing Company Liinited. Ii00'10i2 E lm Street, West, Sudbmy, Ontario. Toimittaja A.'Päiviö. Toimitumeuvosco: 0. JSrvfs, RcUiha Mäki, Hilja Aho. E. Siäui. ^^tei Kaustinen, Aili Malm. Margit Laakart^ Yrjö Salvo ja Jälmar Saari. Liekkiin aijötut kirjoitukset osoitat tava: LIEKKI 9Xi. Bax 69 • • ^ttttabury.Oni TiHinttiiksen kulmasta Jotakin aihetta on puhua vähän kirjoittamisesta. Ylimalkaan pitkäveteinen ja vä-häsisältöinch kirjoitus, vakava tai kevyt, miltä alalta tahansa, on ikävää lukemista. Sitäkin ikävämpää jos siihen liittyy ajatuksen hämäryys ja sekavuus. Sen vastakohta oh reipas, selvä ja asiallinen kirjoitus. Se soveltuu sekä vakavaan että kevyeen aiheeseen. Hyvä kUsiala tävcilisesti osoittaa kehittyneisyyttä, multa ei atm sitä, että sisältö olisi sen mUkiiinen. Hy-vdlläkin käsialalla voidaan vedellä juuri tuota alussa mainittita ikävää lukeinista ja tiHenkin t$skoa sitä hyväksi. Sen sijaan tapaa tisein köm- SIITÄ on kulunut pitkästi aikaa kun tulin ensikerran Suomesta Canaaaan. Muistaakseni se oli 1891 tai 92. Ei silloin ollut siellä kotikylällä, Vähänkyrön Öiiripellossa, muita osoitteita kuin Cöpper Cliff, Canada, ja sama osoite taisi olla suurelta osalta yli koko Etelä-Pohjanmaan. Sault Ste. Marie oli myÖs jonktm verran tunnettu. Soon kanavain töitten päraillaan ollessa monet ^Etelä- Pohjanmaan talojen hinnat käytiin tienaamassa juuri sieltä, ja moni renkimies sieltä tienaamiiiaan rahoilla onnistui pääsemään talon isännäksi. Sudbury oli siihen aikaan sellainen "yhden hevosen kylä". Muistaakseni siinä oli jokunen liikehuone ja suuri viinakauppa. Siellähän meitä Suomesta tulleita ryypyillä käytettiin ja vieläpä matkaeväiksikin oli joku öttahiit puolikastynn3rrin olutta, jota sitten Clrffiin mennessä raiitatifen sivussa alettiin tyhjentää. Muistan hyvin niiten häpesin kulkea tuon "pässiä" kantavan kaverin rinnalla, sillä olin ihan tottumaton sellaiseen homiriääh, vaan kaemmin maassa olleet selittivät, ettei äfetile rikos eikä häprä: "maassa maan tsivalla- -täi maastäpois". Se oli öiliöih Yhäysvaltäin {)uolel-la sitä kuuluisaa demökraattiäjäh loppua, jostyötä saikin, riim palkat olivat pienet ja työt ihan tappavan kovia. Kaivoksissa esimerkiksi. Mai-näritkaan eivät "tainneet päästä kali- ' den dollarinkaan päiväpälkoiile ja Canadaan, ei tärvinhiit muuta osoi-maänpäällystöissä maksettiin $1.33. otetta kiiih Johan Lauttämus, ja kir-päivältä. Asunto-olot olivat "suunnil- jeetttilivat perille oikealle omistajalleen samanlaiset rajan rholemmin puolin. Enin osa Cop^er Cliffin mainareista asui hirsikämpissä, joihin oli seinänvierustoille laudoista kyhätty "punkkia", kaksi päällekkäin, joissa kumriiassakin nukkui leeh. Eipä nyt sitten muuta kun parhaat onnitteluni tutuille ja tuntemattomille iiekin lukijoille. Entinen hiirip>eItolainen — K.OLLILA. Kirj. tri AULIS ALANEN^ •Elettiinpä ennenkin Waikk ojan takan' oltiin, Ojapulta poltettiin, Ja ojast oltta juotiin. Vuosisatoja on "alunakka" ollut lähinnä Pyhää sanaa eniten kansan käsissä. kulunut kirja. Sen jälkeen kim Laurentinus Tammelinus, Turun professori, alkoi »Isoiivihaai päfvinä vuonna 1705 toimitella näitä kirjasia •pelolla ja muodoUisesti virheellisellä suomenkielellä, ön toinenkin peukalo käsialalla kyhätyssä kirjoituksessa nuo jälkimmäisen piirteet: reipasta lyhytsanaisuutta, selvyyttä, asialli-stititta, sattuvaa fmumoria ja eloisia kuvia. TiKielumästä otetut kuvat voittavat mielikuvituskuvat tavallisen kirjoittajan käiftteleminä, ja kirjoittaja, joka lähtee aivan oudoille aloille, tekee aina erehdyksen. Ei vain tietojen mitta, mutta myöskin elämänkokemukset ja näkemykset ihäärittelee IHkktima-atan. Parhaat aiheet kukin löytää omalta työalaltaan ja tutusta näköj>iiristääh. Toisten kirjoituksia, varsinkin jollakin tavalla erikoisia ja hyviä, suorasanaisia tai runoja, voidaan mtelel-läänkin julkaista, mutta silloin niiden on tultava alkuperäisten khrjoitta-jicnsa nimillä. On luonnollisesti e-nemmän kuin "erehdys*' jos lähettäjä pistää niiden alle oman nimensä. Yh-kääntänyt ajantiedon sivua ja tavannut "Almanaeh Eli Ajan Tieto Meidän Wapahtajam Ghristuxeii syndy-män. jälkeen" — olkoon vaikka "Car-cauns W-uonna 1764, Tehty Turun Horisontin jälkeen, joka on 60 grad. 27 min. Pohjan puolella Aeqvatoria Ja 17 ajan min. Idän puolella Upsalan Obser^^atoriumia ja ulos annettu Hänen Cuningrsen Mahtin armollisen asettamisen jälken Hänen Tieto- Academialtans." Almanakka oli jo silloin joksikin nykyisen kokoinen, tä hyvin on ''erehdys" se, että lainaa esim. jonkun toisen kirjoittamasta runosta alkuosan, jatkaa sitä sitten jonkun verran omilla säkeillään, jotka eivät edes rakenteensa puolesta sovellu edellisen kanssa yhteen, ja pistää oman nimensä alle. Sillä tavalla ei koskaan kehity omintakeiseksi tekijäksi. ~ AP. miehen kämmenen suuruinen, kolmisenkymmentä lehteä sisällänsäpitä-"" vä, ja "E.\emp.^myydääh sidottuna Yhdexään äyriin kuparir.'.', ilmoitti etusivun pienin petiittiteksti sen hinnasta. . Almanakan toimittaminen on e-nimmäkseen ollut yliopistomme yksinoikeus, Tammelihuks^ti jälkeen sitä toimittivat m.m. mateniatiikan professorit Hasselbom ja Gadolin vuosikymmeniä. Aluksi a jäätieto painettiin Turussa, mutta myöheihmin, kun Ruotsin tiedeakatemia rupesi suomalaistakin almanakkaa julkaisemaan "Stock-holmissa Cuningalliselta Kirjan präJit tää jäitä Suuren-Ruhtinan-Maasa Suömesa Jacob Merckeldilfä," sittemmin vuosikymmeniä "Ciiiiingali-sesa Suomalaisesa Präritisä, Jöh. A. Caribohmilda." Vanhoissa kirkonarkistoissa on toisinaan säilytetty ahnanakkoja — edessäni ön lähes sataan nouseva pino alkaen vuodesta 1764 aina 1800- luvun puoliväliin. Kirjasiin on pappi yleistä tapaa noudattaen tehnyt muistiinpanoja: siellä on esimerkiksi V. 180* huhtikuun 21:nä "kuulutus Köyhäin rahan ulosannosta" ja sitten toukokuun 1 l:ntenä '^köyhäin rahain ulosanto." Saman kuun 17: ntenä on muistettu, että "pitä kirkko lagasta-man väkkärildä," kesäkuun 2:na oi. kaksi miestä. — Jälkeen päin olen monesti ajatellut, miten kukaan voi pysyä terveenä sellaisissa asunnoissa. Mutta kun ottaa huomioon, että senaikainen siirtolaisvkäestö oli valiojoukkoa, juuri miehuuden ikään päässeitä, maalaisoloista tulleita nuoria miehiä sekä naisia — harvoin silloin vanhempaa suomalaista täpasikaan — niin sillä perusteella sen saattaa ymrriärtää. . Copper Cliffin kaivannöis^ ei liene enää vuosikymmeniin kuparia kaivettu eikä siellä luultävastikaari enää ole moritakaan senaikaista suomalaista elossa. Muistan Vielä Myrskyn Heikin, jorika4apasin^älkeenpäin Liverpoolissa, joutuessamme yhteen Suomi-reisiilla, joita siihen aikaan tehtiin hyvinkin usein. Esimerkiksi vanhempi Lauttamus (hänellä oli kakäi poikaa) oli niin ihönta kertaa kulkenut Gopper Cliffin ja Kauhavan väliä, että eräänkin kerran, kun laiva oli Jo lähtenyt LiVeipoölin laitu-ristaj oli kapteeni tullut komentosillalle ja hiiiitanut: "Oliko Läiittamus joukossa?'' Ja kun asiaa tiedusteltiin, niin huomattiin ^^ttä Latlttamus oli vähän myöhästynyt, mutta oli kuitenkin Juutti samassa ttiilut vösikaiti k3rydillä raiitä^. Laivasta öH lähdetty soutu-vöneellä Lauttamusta hakemaan ja vasta sitten oli laiva päässyt jatkamaan matkaansa. Niinpä myös kun mamma Lauttamus kirjoitti papalle te Karttuunihuivi Valpuri oli' saanut huivin kean karttuunihuivin, jossa'oH pienii punaisia ja sinisiä kukkia. Synt\rn^. päivälahjaksi' oli äiti sen antanut Viisivuotiaasta Valpurista tuntui vai. lan juhlalliselta onmtaessaan sellaisen kauniin vaatekappaleen. Tunsipa itsensä jo "miltei täysi-ikäiseksi" iellessaan metsäisellä polilla äitinsä peräsm, pyhäpäivän auringon l^p. poisasti heloittqessa. Iloinen oli mieli, ja kevyttä oli:jalan nousu siinä hypellessä. Sydän riemuitsi 'kUpaa metsässä livertelevten lirttujen''fc'a'dlä. "^^ ; Tätilään oltiin mäikaild ja shiiie oli noin viitisen kilometriä kotimö-kiitä- QsametsäistA polkua ja-osa-fi maantietä. Äiti, veli Ja Valpuri kulkivat paljain Jaloin. Äiti edellä, kantaen käsivarrellaan pientä koria ja veli sekä Valpuri milloin edellä, milloin takana hypellen, joskus toisiaan kiusotellen. Valptirin huivi oli tiukasti sidottu leuan alle. Tukkakin oli kotoa lähtiessä kammattu oikein veden kanssa, jä letitetty niin tiukalle, että päänahka aivan soi/ J^^aksi punertavaa letinpäätä iötröiti kärttminihui-oin alta. Tuttiin tätilään. Tupaan astuessa oli talon väki ruokapöydässä. Vierai-' takehoitettiin.peremmä', ja niinpä h sitten ktipivdikin tuvan simpen^ istumaan. Aitrinko paistoi tttpaan ja siellä tuntui niin sidoiten hartaalta ja hiijaiseita. Valpuria vähän ujostutti. OliJian hänellä uusi kaunis huivi. Kaipa toisetkin sen huomaavat! tkäänknin arkaillen omaisuutensa "suuruutta" hän myöskin hiipi penkin luo minm toisetkin olivat menneet. Kapusi sii-_ nä muitta mutkitta penkille. Väki jutteli kuulunmia — viita lienevät puhelleet. Valpurin mielessä vain askarteli huivi. Niinpä hän kk-täisikin sen 'pois päältään. Ihaili sitä, levitellen, käännellen, katsellen joka \ puolelta. Mutta kas! Leuan alla olleet mir-kat olivat pahasti rypistyneet! Ne piti suoria. Polveaan vasten hän niitä suöri,isilitti ja •öiikaUi huivia vakavana ja'haftaana. Mkä hän siinä tuiki huomanneeksi -Miten tuvassa oli jäin katseet olivat 'häneen kohdistuneet, ja vaiteliaisuus vallitsi. Katsojien silmissä liikahti ilakoiva nauru, kunnes yhfäkkiä kaikki äänekkäästi purskahtivat raikkaaseen nauruun pikku Valpurin hartaalle hommalk. 'Valpuri aivan säikähti moisesta. Säikähti, ja piltidstui, niin että kasvonsa vetivät vertoja hänen loistavan punaiselle tilkalleen. ^'Mitähän he nauroivat?" "Önrie-a, • oitHea, Valpuri!" KaUniiUi viikattu huivi jäi penkille, kun ^anheinpi väki kiikutti Vai-i puna ynipäri tupaa. MALVIINA- "muistutetan ruumisten hautain karihten och övieh parantamisesta Ja sulkemisesta" (tälvihaudoissa), felo-kuun 4:htenä "Wärwingi Plakati luetan", syyskuun !2'2: na "asetus Palw€- liä wäen Atesteista, jotka s?jrtäivrat Ulos SeiiracutirtaSta luetan" jne. Vähäiseen almanakkaan oli sisällytetty paljon asiaa, sellaista, joka maamiehelle olt tärkeintä tietoa. Hän sai tietää, että uusi vuosi oli "Hänen Majesteettinsa Cuningas Adolph Fredrikin Syntymästä sinä 14 päivänä ToucoCuusa 1710 se 55. ja Hänen ulosvvalitzemisestans Cuninn- (Jatkoa 6:11a «ivuli») |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-01-16-02
