1947-08-30-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 8 LAUANTAIiVA ELOKUUN .^Ö PÄIVÄNÄ
ne-
"Ilmoittautukaa viipymättä pom-mitusmuodostelmien
komeritajalle!"
Sellainen oli käsky kaikessa lyhyydessään,
jonka Squadron Leader
<5uy Gibson sai eräänä päivänä. Silloin
Gibson lateli pitkiä ja teräviä
manauksia, terävämpiä kuin Mnen
tapansa muuten oli. Häntä harmitti
eniten se, että hänen lentolaivueensa
lomat siirtyisivät tuntemattomaan tulevaisuuteen,
vaikka heidän vuoronsa
olisi ollut jo aikoja sitten. Gibson
oli miehineen viime aikoina ollut vi-hollislenhoilla
melkein joka vuorokausi,
joten he olivat ansainneet useampien
päivien, niin, oikeudenmukaisesti
viikkojenkin, loman. Ja vanhasta
kokemuksesta Gibson tiesi, että
tuollaiset kutsut komentajan puheille
eivät merkinneet hyvää. Uutinen
laivueen komentajan lähdöstä
päämajaan levisi kulovalkean tavoin
miehistäsuojiin ja myöskin P. O. Eric
Thorborgsen ja kersantti Hilary
Swanson kuulivat sen. Molemmat
olivat canadalaisia, vaikkakin skandi-navista
alkuperää.
Lentomarsalkka ilniavoimien päämajassa
dii erittäin kohtelias, £uten
korkeat herrat aina silloin ovat, kun
on suoritettava jokin erikoisen vaikea
tehtävä. Hän tarjosi savukkeita
ja-ilmoitti, että Gibson saisi muodostaa
aivan uuden laivueen erikoistarkoitusta
varten. Tälle laivueelle an
nettaisiin hyvin tärkeä tehtävä, joka
jos se onnistuisi —^ aiheuttaisi vihollisen
sotateollisuudelle varsin raskaita
menetyksiä. Gibson saisi ottaa hiin
monta miestä nykyisestä laivuees-s
taan kuin haluaisi ja lisäksi häh saisi
valikoida toisistakin yhdistelmistä
tarvitsemansa miehet. Laivueen
vahvuudeksi oli ajateltu kaksikymmentä
pommituskonetta. — Olen valinnut
teidät siksi, että tunnen teidät
ja miehistönne, lentomarsalkka
kehui. — Tiedän hj^vin, että teillä
olisi oikeus lomaah, multa olisin kiitollinen,
jos voisitte suorittaa vielä
tämän tehtävän sitä enneh.
Gibson arvasi, feltä "tämä tehtävä"
olisi monelle hänen miehelleen
viimeinen tässä elämässä. . . -
Tunnin kuluessa Gibson sai valmiiksi
luettelon niistä miehistä, jotka
hätt-valitsi uuteen laivueeseensa.
Useimmat näistä kuuluivat hänen nykyiseen
miehistöönsä, mutta hän "lainasi"
mm. kolmen koneen miehistöt
kokonaisuudessaan toisista muodostelmista.
Näiden joukossa olivat
myöskin Thorborgsen ja Swanson.
Vasta tämän jälkeen lentomarsalka
ilmoitti sen iloisen uutisen, että Gibson
oli korotettu VVing CommanSerik-si
ja että hän saisi komentoonsa useampia
laivueita, kun suunniteltu
tehtävä olisi suoritettu. Samana i l tana
postitettiin kymmeniä kirjeitä
ja kortteja vaimoille ja morsiamille,
että luvatut lomat oli siirretty toistaiseksi.
. .
Seuraavana päivänä Gibsonin miehistö
muutti tavaroineen toiselle lentokentälle.
He olivat kaikki Vanhoja
kettuja pommitushommissa. Dingy
Young, Gibsonin lähin mies, oli ollut
65 kertaa vihollislennolla, Thorborgsen
48, Swanson, McCarthy, Hop-good
ja useimmat muutkin vähintään
.40 kertaa. Heillä oli kokemusta
fae tunsivat pommitxistaktiikan pa-remniin
.kuin., tuskin kukaan.
armeijassa. Uusi lentokenttä oli järjestetty
kaikessa hiljaisuudessa ja se
oli niin tarkoin vartioitu, että sen
olemassaolosta vain harvat tiesivät.
Kaikki puhelinkeskustelut olivat valvonnan
alaisia, kaikki tiet vartioidut
ja postiyhteydet toistaiseksi äärimmäisen
niukat.
Muutamien viikkojen kuluttua,
jolloin pomminheittoa oli harjoitettu
joka päivä mahdollisimman matalalta,
Gibson ja kaksikymmentä lentokoneiden
ohjaajaa matkustivat
Lontooseen. He tapasivat erään harmaahiuksisen
tiedemiehen, erään noita
kulissientakaisia tekijöitä, joista ei
puhuta mitään ainakaan ennen sodan
päättymistä. Tiedemies aloitti hymyillen
selostuksensa:
—^Te pidätte ehkä minua höUru-päisenä
ja sellaisen suunnittelemalta
esitykseni varmasti kuulostaakin.
Tarkoituksemme on näet toteuttaa
suunnitelma, joka näjttää täysin
mahdottohialta. Kysymys^ on n.s.
Möhne-padon räjähdyttämisestä, padon,
joka sitoo noin kjmim^nen neliökilometrin
suuruisen Möhne-jär-ven
koko Ruhrin alueen voimalaitosten
vesivarastoksi.
Hän otti esille karttoja ja luonnoksia
sekä jatkoi:.
— Tässä se on. Se on mitä tärkein
sotilaallinen kohde, jota olen
pohtinut sodan ensi päivistä alkaen.
Pato on neljäsataa metriä pitkä, viisikymmentä
metriä paksu ja kolme-kymmentäkaksi
metriä korkea. Olemme
koettaneet keksiä mahdollisuuksia,
miten se voitaisiin tuhota, ja nyt
luulen päässeeni siitä selville. Jos
laskette tavallisen pommin rikkovan
yhden metrin betonia, niin käsitätte,
miten vaikea tehtävä tämä on.
Englantilaiset olivat rakentaneet
pienen padon, paljon pienemmän
kuin Möhne-pato, mutta se oli tarkalleen
samantapaisesti konstruoitu.
Etelä-Walesissa oli eräälle paikkakunnalle
rakennettu uusi pato ja
nyt nämä molemmat padot joutuivat
"koekgmiineiksi" pommittajille.
Seurasi pitkä sarja huole]h'sia kokeiluja.
Kun koneet pudottivat erikois-rakenteiset
pomminsa, niin tiedemies
seisoi rannalla ja tarkaili niiden vaikutusta.
Hän määräsi pommitukset
tapahtuviksi eri korkeuksista ja ohjaajat
saivat uusia määräyksiä. Ja
eräänä päivänä Thorbojgsen osui täsmälleen
x>ikealla tavalla ja pommi aiheutti
sen vaurion, mikä oli tarkoitettukin.
Silloin rannalla seisova tiedemies
tanssi ilosta.
Nyt lähetettiin salamerklcisähkö-sanomia
ja erikoislähetit matkustelivat
yhtenään. Eräissä valituissa
tehtaissa työskenneltiin yötä päivää
valmistaen erikoispommeja, joita aiottiin
käyttää Möhne-padon tuhoamiseen.
Eriis kaikkein vaikeimpia tehtäviä
oli se, että ohjaajan oli lennettävä
täsmälleen 13.5 metrin korkeudessa
maalin yli. Korkeus ei saanut
vaatimukset ratkaistiin, on toistaiseksi
sotilassalaisuus. ^
Koko tämän valmisteluajan tiedustelukoneet
vaanivat iVlÖhne-patoä
kuin kissa rotaiJiolon edustalla. Kaksi
seikkaa täytyi haet saada selville
ennen muuta: ilmatörjuntatykistön
sijoituspaikat ja niiden vahvuus sekä
veden korkeus padon yläpuolella.
Hyökkäys täytyi näet tehdä silloin,
kun veden korkeus öli suurimmillaan,
jotta paine patoa vastaan olisi ankarin.
Tiedustelukoneissa oli aina
mukana joku Gibsonin laivueen mies,
jotta he tutustuisivat mahdollisimman
tarkoin seutuun. Eräs tiedustelukone,
jossa Oli kaksi Gibsonin lab-vueen
miestä, ei palannut milloinkaan
matkaltaan.
Padon tarkkailu oli jännittävää.
Huhtikuun 15 päivättä ilmoitettiin
että vesi kohosi 15 metriin padon
harjalta laskien. Toukokuun ensimmäisenä
päivänä se oli 12 metriä, 10..
päivänä 10 metriä. Saman kuun 16
päivänä Swanson saattoi tiedustelu- . r'"*^ x'—-—
f , • . ,.. . kaansa, mutta sellaisen muurin mur-lennolta
palattuaan ilmoittaa kärsimättöminä
odottaville miehille, että
veden korkeus oli nyt sopivin hyökkäystä
varten. Ilma oli myöskin suotuisa
ja yöllä olisi täysi kuutamo.
Samana iltana ilmoitettiin:
—^ Kaikki 617. laivueen henkilöt
kokoontuvat käskynjakotilaisuuteeu
heti.
Tätä ennen oli monenmoiset ennakkovalmistelut
suoritettu. Kone-kivääreihin
oli varattu erikoispanok-sia
ja lentokoneiden panssareita vahvistettu.
Kaikki oli ollut valmiina
aikoja sitten. Kun sitten määrähet-kellä
yhdeksäntoista Lancaster-pom-mikonetta
kohosi valaistulta lentokentältä
ja ryhmittyi V-muotoiseen
rivistöön, niin jokainen mies tiesi,
mistä oli kysymys ja mikä itsekun-
Nvat nähdä patorakennuksen fov,
S ""^^^^^^^ ja
malta. Vastaamme avattiin hirv^-tts
vä^ ilmatorjuntatuli, joka v^^^^
kaksmkertaiselta, kun se km^..
järven tyynestä pinnasta. Nyt kuu.
lui Gibsonin ääni radiopuhelimessa.
— Selvä on, pojat! Hyökkävsu-pahtuu
annettujen määrysten mukaisessa
järjestyksessä. Minä hyökkään
ensimhiäisehä.
Ilmatorjuntapatteristojen miehet
näkivät koneittemme hyöklcäävän ja
tulittivat, meitä, jos mahdollista, entistä
tiuhemmin. Lentäjämme olivat
olleet ennenkin ankarassa torjunta-tulessa,
mutta eivät milloinkaan näin
lähellä maalia. Koko yritys vaikutti
nyt oudolta ja epätodenmukaijelta.
Jättiläismäiset koneemme nä>iti\'ät
pieniltä leikkikaluilta verrattuina valtavaan
patorakennelmaan. Koko a-jan
räiskähti ilmatorjunta-ammuksia
koneittemme ympärillä, mutta kuin
ihmeen kautta selvisimra^siitä suuremmitta
vahingoitta. Gibson hyökkäsi
ensimmäisen^ ja pudotti pomminsa.
Hänen jälkeensä seurasi
SwanSon ja sitten kone toistaan.
Kaikki pommit osuivat määräpaik-kin
erikoistehtävä oli. Muuan mukana
olleista kertoo:
Laivue lensi mahdoÄisimman matalalla
vihoUismaan sydämeen, niin
matalalla, että ohjaajien täytyi yhtämittaa
"hyppyyttää" koneita suurjännitejohtojen
ja teitä reunustavien
puiden ylitse. Hollannin matalalla
rannikkoalueella ilmatorjuntatykistÖ
tulitti muodostelmaa joka suunnalta.
Yksi koneista sai moottorivian ja
määrättiin kääntymään takaisin.
Kaksi konetta tuhoutui ilmatorjunta-tulessa.
Oli jäljellä siis kuusitoista
taminen ei ole helppo tehtävä. Huomasimme
patovallin murenevan pala
palalta, mutta yhä se oli pystyssä.
Ne koneet, jotka olivat pudottaneet
pomminsa ryhtyivät tällä %älin kan-siaseitaan
käyttäen hyökkäämään ilmatorjunnan
kimppuun, jotta toiset
koneet saisivat suorittaa tehtäm-sä
rauhallisemmin. Gibson oli koko
ajan radioyhteydessä kotikentällä ol^
vaan esikuntaan ja ilmoitti jatkuvasti
hyökkäyksen tulokset. Loppujen
lopuksi huomasimme valtavan
vesisuihkun' purkautuvan padon juurelta
ja samassa alkoi myö.skin koko
patoralfsnnelma huojahdella.
Hyökkäyksemme oli onnistunut!
Nyt kuului Gibsonin ääni radiopuhelimessa:
— Kaikki pysyvät lähettyvillä siksi,
kunnes toteamme tulo!;sen.
Niin, ei ollut enää epäilystäkään
onnistumisestamme. Patoon olf syntynyt
sadan-metrin levyinen repd-mä,
josta valtavat vesimas-sat syöksyivät,
murtaen kaiken tieltään. Korkea
hyökyaalto ryöstäytyi Rohnn
laaksoon ja sen teollisuuskeskuksiin.
Mutta Gibson näki myöskin viimcJ-sen
koneemme, jonka pommit olivat
aiheuttaneet padon lopullisen sortumisen,
pudonneen veteen ja nyt
syöksyvän virran mukana alas, kim-nes
se* peittyi vesivuortcn alle. Se
konetta ja niissä yhteensä 112 mies- oli Thorborgsenin kone.
tä. Matka Ruhrin laaksoon muodostui
erittäin jännittäväksi. Tänä yönä
ei ollut liikkeellä mitään muita liittolaisten
lentokoneita, joten saksalaiset
saattoivat keskittää puolustuksensa
yksinomaan Gibsonin laivuetta
vastaan. Ilmavartioasemat ilmoittivat
koko ajan koneitten sijainnin
ilmasuojelukeskuksiin, joissa lentoreitti
merkittiin tunnontarkasti kartoille
ja sen mukaan annettii.i ohjeita
tuhoksemme. Reinillä oli vankkoja
lotjia, joihin oli asennettu raskasta
ilmatorjuntatykistöä. Valon-olla
13 metriä eikä 14 metriä vaan heittäjien oli kuitenkin vaikeata van-täsmällecn
kolhietobta ja puoli. Pommien
tä3rt3ä osua määrättyyn pisteeseen.
Muutamankin metrin poikkeus
puoleen taikka toiseen vähensi niiden
tehoa. Ja samalla kertaa täytyi
lentää nopeasti, sillä muussa tapauksessa
yritys muodostuisi liian
vaaralli^fcsi-. Ktiiakii .kaikki nämä
gita valokeiloihinsa matalalla lentävät
koneet. Mutta yksi koneistamme
syöksyi maahan ja syttyi palamaan
ohjaajan sokaistuessa valonheittimen
häikevästä valokeilasta.
Päästyämme Möhne-järveä ympäröivien
kukkuloiden ylitse saimme
maalin näkyviiöaine. Kaikki säattoi-
Koneemme sijoittuivat matk-irnuo-dostelmaan
ja niin alkoi lento koU-kentälle.
Pääsimme onnelli.-esti tng-lantiin,
edellämainittuja koneita lukuunottamatta.
Padon murtuminen
oli jättiläismäinen isku Saksan teoi-
-lisuudtlle. Vesimassat murskasiva
tehtaita, rautatiesiltoja, ja Inkenn^
yhteyksiä ja voimakeskuksia. J
kaikki tämä hävitys oli saatu a i K a^
muutamilla pommeilla.
Ensin liian
sitten liian kuivaa
Monflla niillä seuduilla Britan^
assa, jotka viime talvena kärsivä
ankarasti kovista tulvista. lul«« ^
<*.kä kato, sillä niillä ei oio saatu sadetta
kolmeen viikkoon.
Muualla Euroopassa on my»>\
vallinnut hyvin kuiva sää jo P'«
män aikaa ja lukuisia Isoja mctsap»"
loja on syttynyt.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 30, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-08-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470830 |
Description
| Title | 1947-08-30-08 |
| OCR text | Sivu 8 LAUANTAIiVA ELOKUUN .^Ö PÄIVÄNÄ ne- "Ilmoittautukaa viipymättä pom-mitusmuodostelmien komeritajalle!" Sellainen oli käsky kaikessa lyhyydessään, jonka Squadron Leader <5uy Gibson sai eräänä päivänä. Silloin Gibson lateli pitkiä ja teräviä manauksia, terävämpiä kuin Mnen tapansa muuten oli. Häntä harmitti eniten se, että hänen lentolaivueensa lomat siirtyisivät tuntemattomaan tulevaisuuteen, vaikka heidän vuoronsa olisi ollut jo aikoja sitten. Gibson oli miehineen viime aikoina ollut vi-hollislenhoilla melkein joka vuorokausi, joten he olivat ansainneet useampien päivien, niin, oikeudenmukaisesti viikkojenkin, loman. Ja vanhasta kokemuksesta Gibson tiesi, että tuollaiset kutsut komentajan puheille eivät merkinneet hyvää. Uutinen laivueen komentajan lähdöstä päämajaan levisi kulovalkean tavoin miehistäsuojiin ja myöskin P. O. Eric Thorborgsen ja kersantti Hilary Swanson kuulivat sen. Molemmat olivat canadalaisia, vaikkakin skandi-navista alkuperää. Lentomarsalkka ilniavoimien päämajassa dii erittäin kohtelias, £uten korkeat herrat aina silloin ovat, kun on suoritettava jokin erikoisen vaikea tehtävä. Hän tarjosi savukkeita ja-ilmoitti, että Gibson saisi muodostaa aivan uuden laivueen erikoistarkoitusta varten. Tälle laivueelle an nettaisiin hyvin tärkeä tehtävä, joka jos se onnistuisi —^ aiheuttaisi vihollisen sotateollisuudelle varsin raskaita menetyksiä. Gibson saisi ottaa hiin monta miestä nykyisestä laivuees-s taan kuin haluaisi ja lisäksi häh saisi valikoida toisistakin yhdistelmistä tarvitsemansa miehet. Laivueen vahvuudeksi oli ajateltu kaksikymmentä pommituskonetta. — Olen valinnut teidät siksi, että tunnen teidät ja miehistönne, lentomarsalkka kehui. — Tiedän hj^vin, että teillä olisi oikeus lomaah, multa olisin kiitollinen, jos voisitte suorittaa vielä tämän tehtävän sitä enneh. Gibson arvasi, feltä "tämä tehtävä" olisi monelle hänen miehelleen viimeinen tässä elämässä. . . - Tunnin kuluessa Gibson sai valmiiksi luettelon niistä miehistä, jotka hätt-valitsi uuteen laivueeseensa. Useimmat näistä kuuluivat hänen nykyiseen miehistöönsä, mutta hän "lainasi" mm. kolmen koneen miehistöt kokonaisuudessaan toisista muodostelmista. Näiden joukossa olivat myöskin Thorborgsen ja Swanson. Vasta tämän jälkeen lentomarsalka ilmoitti sen iloisen uutisen, että Gibson oli korotettu VVing CommanSerik-si ja että hän saisi komentoonsa useampia laivueita, kun suunniteltu tehtävä olisi suoritettu. Samana i l tana postitettiin kymmeniä kirjeitä ja kortteja vaimoille ja morsiamille, että luvatut lomat oli siirretty toistaiseksi. . . Seuraavana päivänä Gibsonin miehistö muutti tavaroineen toiselle lentokentälle. He olivat kaikki Vanhoja kettuja pommitushommissa. Dingy Young, Gibsonin lähin mies, oli ollut 65 kertaa vihollislennolla, Thorborgsen 48, Swanson, McCarthy, Hop-good ja useimmat muutkin vähintään .40 kertaa. Heillä oli kokemusta fae tunsivat pommitxistaktiikan pa-remniin .kuin., tuskin kukaan. armeijassa. Uusi lentokenttä oli järjestetty kaikessa hiljaisuudessa ja se oli niin tarkoin vartioitu, että sen olemassaolosta vain harvat tiesivät. Kaikki puhelinkeskustelut olivat valvonnan alaisia, kaikki tiet vartioidut ja postiyhteydet toistaiseksi äärimmäisen niukat. Muutamien viikkojen kuluttua, jolloin pomminheittoa oli harjoitettu joka päivä mahdollisimman matalalta, Gibson ja kaksikymmentä lentokoneiden ohjaajaa matkustivat Lontooseen. He tapasivat erään harmaahiuksisen tiedemiehen, erään noita kulissientakaisia tekijöitä, joista ei puhuta mitään ainakaan ennen sodan päättymistä. Tiedemies aloitti hymyillen selostuksensa: —^Te pidätte ehkä minua höUru-päisenä ja sellaisen suunnittelemalta esitykseni varmasti kuulostaakin. Tarkoituksemme on näet toteuttaa suunnitelma, joka näjttää täysin mahdottohialta. Kysymys^ on n.s. Möhne-padon räjähdyttämisestä, padon, joka sitoo noin kjmim^nen neliökilometrin suuruisen Möhne-jär-ven koko Ruhrin alueen voimalaitosten vesivarastoksi. Hän otti esille karttoja ja luonnoksia sekä jatkoi:. — Tässä se on. Se on mitä tärkein sotilaallinen kohde, jota olen pohtinut sodan ensi päivistä alkaen. Pato on neljäsataa metriä pitkä, viisikymmentä metriä paksu ja kolme-kymmentäkaksi metriä korkea. Olemme koettaneet keksiä mahdollisuuksia, miten se voitaisiin tuhota, ja nyt luulen päässeeni siitä selville. Jos laskette tavallisen pommin rikkovan yhden metrin betonia, niin käsitätte, miten vaikea tehtävä tämä on. Englantilaiset olivat rakentaneet pienen padon, paljon pienemmän kuin Möhne-pato, mutta se oli tarkalleen samantapaisesti konstruoitu. Etelä-Walesissa oli eräälle paikkakunnalle rakennettu uusi pato ja nyt nämä molemmat padot joutuivat "koekgmiineiksi" pommittajille. Seurasi pitkä sarja huole]h'sia kokeiluja. Kun koneet pudottivat erikois-rakenteiset pomminsa, niin tiedemies seisoi rannalla ja tarkaili niiden vaikutusta. Hän määräsi pommitukset tapahtuviksi eri korkeuksista ja ohjaajat saivat uusia määräyksiä. Ja eräänä päivänä Thorbojgsen osui täsmälleen x>ikealla tavalla ja pommi aiheutti sen vaurion, mikä oli tarkoitettukin. Silloin rannalla seisova tiedemies tanssi ilosta. Nyt lähetettiin salamerklcisähkö-sanomia ja erikoislähetit matkustelivat yhtenään. Eräissä valituissa tehtaissa työskenneltiin yötä päivää valmistaen erikoispommeja, joita aiottiin käyttää Möhne-padon tuhoamiseen. Eriis kaikkein vaikeimpia tehtäviä oli se, että ohjaajan oli lennettävä täsmälleen 13.5 metrin korkeudessa maalin yli. Korkeus ei saanut vaatimukset ratkaistiin, on toistaiseksi sotilassalaisuus. ^ Koko tämän valmisteluajan tiedustelukoneet vaanivat iVlÖhne-patoä kuin kissa rotaiJiolon edustalla. Kaksi seikkaa täytyi haet saada selville ennen muuta: ilmatörjuntatykistön sijoituspaikat ja niiden vahvuus sekä veden korkeus padon yläpuolella. Hyökkäys täytyi näet tehdä silloin, kun veden korkeus öli suurimmillaan, jotta paine patoa vastaan olisi ankarin. Tiedustelukoneissa oli aina mukana joku Gibsonin laivueen mies, jotta he tutustuisivat mahdollisimman tarkoin seutuun. Eräs tiedustelukone, jossa Oli kaksi Gibsonin lab-vueen miestä, ei palannut milloinkaan matkaltaan. Padon tarkkailu oli jännittävää. Huhtikuun 15 päivättä ilmoitettiin että vesi kohosi 15 metriin padon harjalta laskien. Toukokuun ensimmäisenä päivänä se oli 12 metriä, 10.. päivänä 10 metriä. Saman kuun 16 päivänä Swanson saattoi tiedustelu- . r'"*^ x'—-— f , • . ,.. . kaansa, mutta sellaisen muurin mur-lennolta palattuaan ilmoittaa kärsimättöminä odottaville miehille, että veden korkeus oli nyt sopivin hyökkäystä varten. Ilma oli myöskin suotuisa ja yöllä olisi täysi kuutamo. Samana iltana ilmoitettiin: —^ Kaikki 617. laivueen henkilöt kokoontuvat käskynjakotilaisuuteeu heti. Tätä ennen oli monenmoiset ennakkovalmistelut suoritettu. Kone-kivääreihin oli varattu erikoispanok-sia ja lentokoneiden panssareita vahvistettu. Kaikki oli ollut valmiina aikoja sitten. Kun sitten määrähet-kellä yhdeksäntoista Lancaster-pom-mikonetta kohosi valaistulta lentokentältä ja ryhmittyi V-muotoiseen rivistöön, niin jokainen mies tiesi, mistä oli kysymys ja mikä itsekun- Nvat nähdä patorakennuksen fov, S ""^^^^^^^ ja malta. Vastaamme avattiin hirv^-tts vä^ ilmatorjuntatuli, joka v^^^^ kaksmkertaiselta, kun se km^.. järven tyynestä pinnasta. Nyt kuu. lui Gibsonin ääni radiopuhelimessa. — Selvä on, pojat! Hyökkävsu-pahtuu annettujen määrysten mukaisessa järjestyksessä. Minä hyökkään ensimhiäisehä. Ilmatorjuntapatteristojen miehet näkivät koneittemme hyöklcäävän ja tulittivat, meitä, jos mahdollista, entistä tiuhemmin. Lentäjämme olivat olleet ennenkin ankarassa torjunta-tulessa, mutta eivät milloinkaan näin lähellä maalia. Koko yritys vaikutti nyt oudolta ja epätodenmukaijelta. Jättiläismäiset koneemme nä>iti\'ät pieniltä leikkikaluilta verrattuina valtavaan patorakennelmaan. Koko a-jan räiskähti ilmatorjunta-ammuksia koneittemme ympärillä, mutta kuin ihmeen kautta selvisimra^siitä suuremmitta vahingoitta. Gibson hyökkäsi ensimmäisen^ ja pudotti pomminsa. Hänen jälkeensä seurasi SwanSon ja sitten kone toistaan. Kaikki pommit osuivat määräpaik-kin erikoistehtävä oli. Muuan mukana olleista kertoo: Laivue lensi mahdoÄisimman matalalla vihoUismaan sydämeen, niin matalalla, että ohjaajien täytyi yhtämittaa "hyppyyttää" koneita suurjännitejohtojen ja teitä reunustavien puiden ylitse. Hollannin matalalla rannikkoalueella ilmatorjuntatykistÖ tulitti muodostelmaa joka suunnalta. Yksi koneista sai moottorivian ja määrättiin kääntymään takaisin. Kaksi konetta tuhoutui ilmatorjunta-tulessa. Oli jäljellä siis kuusitoista taminen ei ole helppo tehtävä. Huomasimme patovallin murenevan pala palalta, mutta yhä se oli pystyssä. Ne koneet, jotka olivat pudottaneet pomminsa ryhtyivät tällä %älin kan-siaseitaan käyttäen hyökkäämään ilmatorjunnan kimppuun, jotta toiset koneet saisivat suorittaa tehtäm-sä rauhallisemmin. Gibson oli koko ajan radioyhteydessä kotikentällä ol^ vaan esikuntaan ja ilmoitti jatkuvasti hyökkäyksen tulokset. Loppujen lopuksi huomasimme valtavan vesisuihkun' purkautuvan padon juurelta ja samassa alkoi myö.skin koko patoralfsnnelma huojahdella. Hyökkäyksemme oli onnistunut! Nyt kuului Gibsonin ääni radiopuhelimessa: — Kaikki pysyvät lähettyvillä siksi, kunnes toteamme tulo!;sen. Niin, ei ollut enää epäilystäkään onnistumisestamme. Patoon olf syntynyt sadan-metrin levyinen repd-mä, josta valtavat vesimas-sat syöksyivät, murtaen kaiken tieltään. Korkea hyökyaalto ryöstäytyi Rohnn laaksoon ja sen teollisuuskeskuksiin. Mutta Gibson näki myöskin viimcJ-sen koneemme, jonka pommit olivat aiheuttaneet padon lopullisen sortumisen, pudonneen veteen ja nyt syöksyvän virran mukana alas, kim-nes se* peittyi vesivuortcn alle. Se konetta ja niissä yhteensä 112 mies- oli Thorborgsenin kone. tä. Matka Ruhrin laaksoon muodostui erittäin jännittäväksi. Tänä yönä ei ollut liikkeellä mitään muita liittolaisten lentokoneita, joten saksalaiset saattoivat keskittää puolustuksensa yksinomaan Gibsonin laivuetta vastaan. Ilmavartioasemat ilmoittivat koko ajan koneitten sijainnin ilmasuojelukeskuksiin, joissa lentoreitti merkittiin tunnontarkasti kartoille ja sen mukaan annettii.i ohjeita tuhoksemme. Reinillä oli vankkoja lotjia, joihin oli asennettu raskasta ilmatorjuntatykistöä. Valon-olla 13 metriä eikä 14 metriä vaan heittäjien oli kuitenkin vaikeata van-täsmällecn kolhietobta ja puoli. Pommien tä3rt3ä osua määrättyyn pisteeseen. Muutamankin metrin poikkeus puoleen taikka toiseen vähensi niiden tehoa. Ja samalla kertaa täytyi lentää nopeasti, sillä muussa tapauksessa yritys muodostuisi liian vaaralli^fcsi-. Ktiiakii .kaikki nämä gita valokeiloihinsa matalalla lentävät koneet. Mutta yksi koneistamme syöksyi maahan ja syttyi palamaan ohjaajan sokaistuessa valonheittimen häikevästä valokeilasta. Päästyämme Möhne-järveä ympäröivien kukkuloiden ylitse saimme maalin näkyviiöaine. Kaikki säattoi- Koneemme sijoittuivat matk-irnuo-dostelmaan ja niin alkoi lento koU-kentälle. Pääsimme onnelli.-esti tng-lantiin, edellämainittuja koneita lukuunottamatta. Padon murtuminen oli jättiläismäinen isku Saksan teoi- -lisuudtlle. Vesimassat murskasiva tehtaita, rautatiesiltoja, ja Inkenn^ yhteyksiä ja voimakeskuksia. J kaikki tämä hävitys oli saatu a i K a^ muutamilla pommeilla. Ensin liian sitten liian kuivaa Monflla niillä seuduilla Britan^ assa, jotka viime talvena kärsivä ankarasti kovista tulvista. lul«« ^ <*.kä kato, sillä niillä ei oio saatu sadetta kolmeen viikkoon. Muualla Euroopassa on my»>\ vallinnut hyvin kuiva sää jo P'« män aikaa ja lukuisia Isoja mctsap»" loja on syttynyt. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-08-30-08
