Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 17, 1951

              ' Veikko Hintikka:
MOTTO:
'•Jätti kantelon jäklle,
saiton Suomelle sorean
KALLISTA kalevalaista perintöäm­me.
kansallis5oittimeksemme sa­nottua
kannelta ajatellessamme tulee
niieleen vaJihojen roomalaisten sanon­ta:
-Niin katoaa maailman kunnia".-
Väikka meillä Suomessa, kantereen ko­timaassa
onkin eräitä kanteleyhtyeitä­kin
— nekin — maaseudulla — ja
radiossa joskus hangoin e^iintj^^ joku
harvoista kantekensoittajistamme, täy-
•.tyy yhtyä kansallisoittimemme puoles­ta-
puhujien toteamukseen, että kannel
on heitetty romukoppaan ^ itaiialais-
«aksalaista '^syntjijerää" oleva haitari
on tulkit tilalle. •
Kun Kalevalassa kerrotaan Väinä­möisen
poislähtiessään "jättäneen kan­telon
jälelle, soiton Suomelle sorean"',
tuntuu siltä, että kansamme ei ole tuota,
perintöään ainakaan kanteleen kohcla)-
ta vaalinut. Karjalainen rahfvashan aii-meiseksi
on kannelta lielkytellyt> kar­jalaisia
kansanmiehiä <drvat viimeiset
runonlaulajat ja kanteleeRspittajat, -jot­ka
kannelperintöämme vaalivat.
Lieneekö olhit erään syynä kanteleen
hylkimiseen n.k. sivistyneistön piirissä
juuri se, että yksinkertaiset rahvaan--
niiehet; köyhät saloseutujen asukkaat
tuota vanhaa soitiiita ränsistyneitten sa-vutupiensa
hämärässä näppäilivät. Kan­nel
ei ollut salonkikelpoineny sen soitta­jat
paikatuissa vaatteissaan olivat tosin :
"intressantteja" nähtyinä joissakin juh­lissa,
mutta heidän vaatimaton soitti­mensa,
viisikielinen kannel, se "haisi"
aivan liiaksi rahvaan, hi^^ltä. 'Ei jak-.
settu: kuunnella kanteleen herkkää he­linää,
katseltiin ivain savupirttiensä hä­mystä
, herrasväelle, esiintymään etsit­tyjä
partasuita paikkatakkeja.
Kalevalaa juhlittaessa on noita kar­jalaisia
kanteleensoittajia tuotu esiinty-
• mUän, omien sanojensa liikuttamat juhr
lapuhujat ovat puhuneet kauniita sa­noja
kanteleen puolesta ja korostaneet
noiden .kantelqjerintöämme vaalivien .
yksinkertaisten kansanmiesten arvoa
"soiton sorean" tallettajina.
^«'oita lennokkaita juMiapuheita.miu3-,
tpIiLtämän kirjoittaja käydessään Ka­levalan
päivänä 1949' Kiuruveden Nie-miskylääsä,
tapaamassa siellä sokeana
elämänsä iltaa viettävää viimeistä kar­jalaista
runonlaulajaa ja kanteleen soit-.
tajaa Timo Lipitsää. Kun juuri sama­na
päi^^ä juhlittiin Helsingissä Uuden
Kale\alan lOO-vuotismuistoa, jonka
juhlan yhteydessä tietysti lausuttiin
kauniita sanoja manalle menneistä ru-'
nonlaulajista ja kanteleensoittajista, oli
•^•ielä järkyttävämpää nähdä tämä ka­siaisia
hengenaarteita talletellut so­kea
\-anhus makaamassa köyhässä, kiirr
jassa vuoteessaan unohdettuna. Nii­den
unohtamana, joilla olisi ollut mo­raalinen
velvollisuus muistaa viimeistä
elossaolevaa runonlaulajaa ja kanteleen-
Mutta juhlapuheet eivät
teen peHmikkeenä. Aivan \Tioteen vie­ressä
oleva ikkuna oli sisältäkin vah­vassa
jäässä, eikä ohut peite \^rmaan
'sairaan vanhuksen ^ilua paljon lievittä­nyt.'
Ei jaksanut enää \'anha runonlaulaja
airttä viertää. Näytti siltä, että henki
oH jö aineen jättänyt, kun Timo Lipit-sän
poika auttoi isänsä-istumaan het­keksi
. ' Kuin aineeton oli vanhuksen lä­pikuultavan
hauras käsi,;jötä hän vie-:
raalle ojensi ja sanoi "Junmla aritagoh
hy^^än päivän." Ajatus ei enää pysj:-
nyt koossa, kun yritifmme kysyä hänen
kaniltaan. ''Rhuotshitt guningaal"
hän sen arveli olevan. — Timo Lipitsän
kanteleen olivat jo Suistaniolla^ii|yiirin
läänin polii^t ostaneet ja la^piÄeet
maaherralleen ja tunnetulle musiikki- jäi
kuoromiehelle Arvo Mannerille.
Lähtiessäni Timo Lipitsä vielä näytti
virkistyvän, koska jaksoi kauniin kar-jcdaisen
toivotuksen esittää: "Terveen
meng^, Jumala matgamiest auttagoh".
Kalevalaista kulttuuria ja oikeata kris-teri-
instrumenttina.
Nyt on kuitenkin nuo A-aikeudet kan­teleesta
saatu poistetöksi ja mikä mer­killisintä,
tämä kanteleeseen tehdjasta
parannuksista parhain on suunniteltu
ja toteutettu valtameren takana. Ori­vedeltä
sy^ntyisin ole\'a Mr. Hannes
WaUen, joka puoli vuosisataa sitten
lähti valtameren ta^se ja asuu nykyi­sin
Californiassa, ön jo kolmen \-uosi-k.
vmmenen ajan puuhaillut kanteleen
parissa. Hän on suunnitellut jä toteut­tanut,
tehnyt kanteleeseen uudistuksia,
jotta se voisi, ei ainoastaan -häilyä Suo­men
kansan kansallissoittimena, mutta
tulla my-ös vaativamman musiikin ja
vokaalitaiteen esittämisessä varteenotet-tavaksij
soittimeksi. 'Hannes Wallenin
kanteleeseen suunnittelema duurien
vaihtaja on asiantuntijoiden mielestä
parempi kuin nieillä^ Siiomessa .tehdyt
parannukset. Siitä cm^tEaikki tarffceton •
jätetty pois. Tulkoon mainituksi vielä
sekin, että Hannes AVallen on suunni­tellut
duurien vaihtajansa tietämättä
siitä syystä sopivaa, että työväen mu-siikkiväen
keskuudessa otettaisiin kan­nel
pois 'romukopasta", k<Äotettaisiin
kannel sille kuuluvaan arvoon. Olisi mie­lenkiintoista
kuulla, mille paÖJ^akun-nalle
perustetaan ensimmäinen Työväen
Musiikkiliiton alainen kannelyhtye. Tai
missä työ\-äen oikesterissa ensimmäinen
kannelsolisti esiintyy.
- Koska Neuvostoliitossakin kanteleelle
annetaan suuri arvo ja nm. 'Neuvosto-
Karjalassa on useita kanteleyhtyeitä,
pitäisi meillä kanteleen kotimaassa an­taa
kansällissoittimellemme suurempi
ar\x> ja sitä vaalia suureamnassa mää­rin.
Toiwkaamme, että juuri Työväen
•Musiikkiliiton piirissä ruvettaisiin ni­menomaan
nuorison keskuudessa herät-tiimään
henkiin rakkautta kannelta koh­taan.
— STM: lehti.
aa
aa
Yhä lisääntyneiden painokustannusten, sanomalehtipaperin,
painomusteen ja muiden tarvikkeiden hintojen kohoamisen joh­dosta
olemme pakotetut korottamaan Liekiii tilaushintoja, saa­daksemme
ne edes osapuilleen vastaamaan alan tarvikkeiden hin­tojen
kohomista. Joudamme korottamaan tilaushintoja*sitäkin
suuremmalla syyllä, koska Liekin asu palautetaan nyt ennalleen
siitä,mihin se jokin aika sitten muutettiin tarkoituksella säästää
lehden kustannushinnoissa. Nykyään joudumine maksamaan sa­nomalehtipaperista
$121 tonnilta, sekä korkeat i-ahtimaksut pape­rin
perille toimittamisesta. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että
vuosi sitten maksoi sanomalehtipaperi $104 ja vajaat kaksi vuotta
sitten $96 tonnilta. Kun tähän vielä otetaan paino- ja latoma­koneiden
kunnossapitokustannusten ja niihin aina silloin tällöin*
tarvittavien osieri hintojen kohoaminen, niin näinollen ei ole
mitään muuta keinoa kuin lehden tilaushintojen korottaminen.-
Tilaiishinnat, jotka astuvat voimaan huhiikuui;! 1 prnä 1951
ovat seuraavat:
1 vuosikeria $3.50
S kuukauila , 2.00
3 ImukauSia 1.25
Y H D Y S V A L T O I H I H :
1 vuosikerta $4.25
6 kuukauiSa 2.50
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLEs
i vttcslkes'la . $5.00 6 kuukauiSa ..............
N
•UEEIM KUSTAS5TAJA
soittajaa.
iiseinkaan so\i arjen kanssa yhteen.
Suistamolta evakkotielle joutunut Ti-
"^0 Lipitsä asui poikansa perheen vuok­raamassa
mökkirähjässä, kuten jo e-
^ellä tuli mainittua, Kiuruveden Nie-
•^'Jskylässä. Kun monilapsisen perheen
toimeentulo oli niukkaa, kuvastui se
^\voskin Timo Lipitsän sairasvuotees­ta.
Pukkien päällä lautalaveri, jolla
»^ut patja ja tyyny lakanattoman (\mo-
^tillisyyttä henkivät mielestäni fv^nhuk-sen
sanat. Juuri sitä, mitä usein si­vistyksen
piotasilauksen saaneilta tär­keiltä
ikansälaisilta puuttuu.
Viime keväänä Timo Lipitsän elä­män
kaari katkesi ja 93-vuotiaana tä-hiä
viimeinen runonlaulaja ja kante­leen
soittaja pääsi lepoon. Hautaus-tilaisuutta
muistivat upein seppelein
monet sellaisetkin, jotka eivät häntä
muistaneet silloin, kun hän oli puut­teessa
ja avun tarpeessa. Mutta tuosta
käynnistäni on jäänyt mieleen Timo
Lipitsän valkea pää kurjan vuoteen la-kanattomalla
tjynyllä, joka silloin Uu­den
kale\'alan 100-vuotisriemujuhlapäi-vänä
assosioi mieleeni Helsingissä Ka­levalaa
juhlivien frakkipaitojen valkeat
rinnat.
Mutta palatkaamme kanteleeseen ja
syihin, mitkä ovat vaikuttaneet sen syr­jään
ja ^-romukoppaan"' joutumiseen.
Kannelhan on ääneltään n. k. Italian
harppua huomattavasti^ kauniimpi, mut­ta
sävellajien \>aihtamisen vaikeus on
ollut sen heikko puoli. Kannelta ei ole
juuri siitä syystä voitu käyttää orkes-
Suomessa tehdyistä parannuksista. Voi­nemme
toisessa yhteydessä kertoa e-nemmän
Hannes Wallenista ja, hauen
kanteleestaan Työväen Musiikkilehden
lukijoille. Mr. VVallen on aikoinaan
muuten kuulunut - Tampereen Työväen
sekakuoroonkin ja laulajaperinteitä jat­kanut
siellä valtameren takanakin. , -
Kun tällainen parannus on kantelee­seen
tehty — ja siitäkin huolimattaj
ilman sä\'ellajien vaihtajaakin—r pitäisi
kanteleen tulla musiikinharrastajien
keskuudessa yleisemmäksi. Huomioon­ottamatta
kanteleen perinteitä ja sen
merkitystä kansallissoittimenanrime, luu­lisi
sen herkän hfelinän miellyttävän e-nemmän
kuin jordcin rämisevän haita­rin.
Onhan kannel niin paljon lähei-sempää
meikäläiselle mentaliteetillekin.
Sanotaanhan suomalaisen kansan siehin
uumenista syntyneestä" kansanmusiikis­ta
sattuvimminAirkkeessä: '^Soitto on
suruista tehty, murehiätamuovaeltu". -
Kannel on suomalaisen kansan soitin,
suomalaiset rahvaan miehet ja naiset
kannelta ovat murheittensa ja ilojensa
tulkkina helkytelleet. Eiiiö olisi juuri
Eräs Liekin ystä\'ä lähetti aneille kir­jeen,
flimetellen, kuinka suomen kieleen
on viime vitosina "syntynyt" niin <smi-tuisia
sanoja, että ne vaikuttavat pai»
jon jäykenuniitä ja kömpelömniiltä kura
oanaperäiset suomalaiset sanat ja näitä
sanoja (viljellään paljon lehtienkin pal^
toilla. Samalla hän lähetti joiöton sa­noja,
joihin haluaa suomalaista vasti­netta.
Tosiasia on, että nykyisessä suomen
kielessä käytetään paljon vieraskieli­siä
sanoja, n.s. sivistyssanoja, mutta
selvää on, että niiden käyttö edellyt­tää
myös sen, että tavallineni lukija ne
tuntee ja tietää mitä ne mei^itse\*ät.
Useinkaan ei niin,ole, vaan lukija saa
sanalcirjan ai\'^^ulla lukea omaa lehteään.
Ja kenellä aina sanakirjat o\'at saata­vissa.
Toisaalta taas n.s. sivistyssanojen
käyttö on tärkeää siksi, että monetkin
sanat ovat juurtuneet kieleemme niin,
että yirunärrämme ne kaikki ja monasti
on vaikeaa yhdellä suomen kielitila sa­nalla
sanoa sitä, mikä voidaäh.sanoa
yleiseen käyttöön tulleella vieraskieli­sellä
sanalla. Näinollen täytyy yhtä
sanaa—• joka saattaa olla kuinka tuttu
tahansa jokaiselle, <vaik?ka onkin vie-rasldelinen
sana — vastaamassa <>lla eh­kä
kymmensanainen lause. Etunsa ja
haittansa ovat siis vieraskielisten ja
puhtaasti suomalaisten sanojen (käytöl­lä.-
.
Luettelemme^^ seuraavassa yllämaini­tun
Liekin ystävän lähettämät vieras­kieliset
sanat selityksineen:
AbHurientti — ylioppila^okelas.
Aforismi — ajatelma, mietelmä.
Amputatio —- leikata poikki koko
ruumiinosa, käsi tai jalka.
Aroma — hyvH tuoksu tai hajii.
Asessori — mukanaistuja, viraston,
eteniliin oikeus- tai hallintoviraston va­kinainen
jäsen (hovioikeuden, tuomio­kapitulin,
tullihallituksen asessori).
Assistentti — apulainen.
Auskultantti ~~k'\ivinte\x]2L, virkamies,
joka kuuluu virastoon tai harjoituksen,
on mukana asiain käsittelyssä, mutta ei
saa ottaa osaa päätöksiin, eikä nauti
varsinaista palkkaa.
Detalji ~— yksityis- pikkuseikka.
Fajanssi — puoliposliini.
Illusia — aistihairahdus, haaveku va.
Kapitulantti -— tavallisesti varsinai­sen
asevelvollisuutensa päätyttyä ali­upseerina
sotapalvelukseen erikoisella
sitoumiuksella jäänyt mies.
Kontrapunkti —• sävelmä, joka säes-